Category Archives: Yleinen

Kansalaisaloite tuo translain uudistustuksen viimein Eduskuntaan

Tarve translain uudistukselle on vihdoin noussut suurempaan keskusteluun asiaa vaativan kansalaisaloitteen myötä. Tällä hetkellä voimassa oleva laki on auttamatta vanhentunut ja sisältää räikeitä ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia. Nykyinen laki esimerkiksi vaatii sukupuoltaan korjaavalta täysi-ikäisyyden ja lääketieteellisen selvityksen lisäksi lisääntymiskyvyttömyyttä. Kyseessä on selkeä ihmisoikeusloukkaus, josta Suomi on saanutkin useampia huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,  kehollinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat erottamaton osa perus- ja ihmisoikeuksia. Nykyinen translaki ei kunnioita jokaiselle yksilölle kuuluvia oikeuksia.

Kokoomuslaiseen perusajatteluun kuuluu, että vapauden ydintä on täysivaltaisen yksilön itsemääräämisoikeus itseään koskevissa asioissa sukupuoleen, ikään, katsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai muuhun taustaan katsomatta. Siksi Kokoomukselle on luontevaa tukea translain kokonaisuudistusta. Itsemääräämisoikeus ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamattomuus ovat erottamaton osa ihmiselämän arvokkuutta, joka kuuluu jokaiselle syntymästä elämän viimeiseen päivään.

Translain uudistusta ajava ”Oikeus olla” -kansalaisaloite keräsi vuorokaudessa tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee siis Eduskuntaan. Toivottavasti aloitteen myötä lainsäädäntöä todella myös päästään viimein uudistamaan. Itsemääräämisoikeuteen perustuva lakiuudistus mainitaan kyllä Marinin hallituksen hallitusohjelmassa, mutta asia ei ole edennyt riittävällä tavalla, vaikka olemme jo kuluvan kauden puolivälissä.

Toin jo viime syksynä esiin huoleni siitä, että lakivalmistelua ja erilaisten mallien suunnittelua varten ei oltu lupauksista huolimatta perustettu tarvittavaa työryhmää. Tuo työryhmätyö ei edelleenkään ole käynnissä.

Hallitus on nimennyt ihmisoikeuksien vahvistamisen yhdeksi tavoitteekseen. Translain uudistamiseksi ei kuitenkaan ole tehty yhtä selvitystä lukuun ottamatta enempää, vaikka kyseessä ovat lainsäädäntömme räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset. Hallituspuolueilla olisi valtaa ja vastuuta edistää tarvittavia lakimuutoksia ilman, että tarvitsisi nojata aktiivisten kansalaisten toimiin. Olen pistänyt merkille, että tässäkin asiassa moni hallituspuolueen edustaja tuntuu menevän ennemmin kansalaisaloitteen kuin omaan poliittiseen rooliin kuuluvien vaikuttamismahdollisuuksien taakse.

On todella hienoa, että kansalaisaloitteen myötä eduskunnassa päästään käsittelemään asiaa, joka hallituksen toimesta ei toistaiseksi ole edennyt. Iso kiitos ja onnittelut kansalaisaloitteen tekijöille tärkeän asian tuomisesta eduskunnan käsittelyyn.

Samassa yhteydessä olisi perusteltua uudistaa lainsäädäntöä myös liittyen intersukupuolisille lapsille tehtäviin toimenpiteisiin. Monet näistä toimenpiteistä eivät ole vauvan terveyden kannalta välttämättömiä, mutta sen sijaan ne saattavat olla peruuttamattomia. Kokoomuksen linjan mukaan lapsille ei tule tehdä sukupuolta määritteleviä lääketieteellisiä toimenpiteitä ilman pakottavia terveydellisiä syitä. Tähän asiaan on vastikään kiinnittänyt huomiota myös YK:n ihmisoikeuskomitea. Komitean mukaan intersukupuolisille lapsille ei tulisi tehdä lääketieteellisiä toimenpiteitä ennen kuin he ovat iässä, jossa voivat antaa tietoon perustuen oman suostumuksensa.

Teknologiateollisuus edistää paikallisen sopimisen lisäämistä

Teknologiateollisuus kertoi eilen tiedostustilaisuudessa, että Suomen merkittävimpiin työnantajajärjestöihin kuuluva liitto aikoo jakautua kahteen toimijaan. Uusi yhdistys Teknologiateollisuuden työnantajat ry tulee jatkamaan valtakunnallisissa työehtosopimuksissa ja Teknologiateollisuus tulee tukemaan työpaikkakohtaisia sopimuksia. Jäsenyritykset voivat itse päättää haluavatko jatkossa kuulua vain toiseen, vai molempiin. Muutos siis mahdollistaa liiton jäsenyyden myös sellaisille yrityksille, jotka eivät halua olla mukana valtakunnallisissa  työehtosopimuksissa. 

Teknologiateollisuus antoikin päätöksensä keskeisimmäksi syyksi tarpeen erilaisille vaihtoehdoille. Yritykset samankin toimialan sisällä ovat niin kooltaan kuin toimintatavoiltaan hyvin erilaisia keskenään. Yksi malli ei palvele kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla.

Uutinen kertoo ennen kaikkea muutoksesta. Työelämä on jo pidempään ollut isossa murroksessa ja yritykset ovat kohdanneet uudenlaisia haasteita, joita pitkittynyt koronakriisi on korostanut entisestään. 60-luvulla muodostetuilla rakenteilla on historialliset perusteet, mutta ne eivät kaikilta osin enää vastaa niitä tarpeita, joita sekä yrityksillä että työntekijöillä tänä päivänä on. 

Aikaisemmin yleissitovasta työehtosopimuksesta irtaantumisesta kertoi Metsäteollisuus. Vaikka molemmat päätökset kertovat ilmeisestä tarpeesta muutokselle, joustavuuden lisäämiselle ja vaihtoehtojen laajentamiselle, eivät ratkaisut ole täysin rinnastettavissa toisiinsa. Metsäteollisuus irtaantui TES-järjestelmästä, kun taas Teknologiateollisuus avaa jäsenilleen mahdollisuuden suunnata yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. 

Paikallisen sopimisen tarvetta on tuotu Kokoomuksenkin toimesta esille jo pitkään. Asiaa on ratkottu Marinin hallituskaudella esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä, jossa asia ei ole edennyt koko hallituskauden aikana. Näyttää siltä, ettei suuria kannata odottaa puoliväliriihestäkään. Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle totesikin, että paikallisen sopimisen ”junttura” on ollut pettymys. 

Se, että suuret työnantajaliitot ovat päätyneet näihin ratkaisuihin, kertonee osittain hallituksen kärsimästä luottamuspulasta yritysmaailman keskuudessa. Paikallista sopimista on haluttu olla edistämässä juuri yleissitovien TESien kautta, mutta asia on pysähtynyt kerta toisensa jälkeen. Yritysmaailma onkin arvostellut kovastikin nykyistä pääministeriä ymmärtämättömyydestä elinkeinoelämän tarpeita kohtaan.

Elinkeinoelämä on ymmärrettävästi osoittanut sekä kiitosta että kehuja Teknologiateollisuuden ratkaisua kohtaan. Nykyisessä tilanteessa kaikki toimet, joilla Suomen työllisyyttä, tuottavuutta, kilpailukykyä ja vientiä pystytään parantamaan, ovat tervetulleita. Tulevan puoliväliriihen anti ei todennäköisesti tule tuottamaan merkittäviä edistysaskeleita ja tätä on epäilemättä ennakoitu myös elinkeinoelämän puolella.

Paikallisen sopimisen lisääminen tarkoittaa mahdollisuuksia vapaampaan ja joustavampaan sopimiseen. Se tulee toteuttaa tavalla, joka on myös palkansaajien etujen mukainen. Työntekijöilläkin on toisistaan eroavia tilanteita ja tarpeita järjestellä oma arkensa yhä enemmän juuri itselleen tarpeellisella tavalla. 

Yrityskohtaisia sopimuksia laadittaessa tulee huomioida eri henkilöstöryhmiä koskevat erityiskysymykset. Esimerkiksi tuotantotyöntekijällä ja esimiestehtävässä toimivalla asiantuntijalla on erilaisia arkeensa liittyviä huolia ja toiveita. Tarvitaan toimintatapoja, jossa kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. 

Sopimista on luontevaa viedä lähemmäs työpaikkojen arkea. Paikallisen sopimisen lisääminen ei kuitenkaan tietenkään voi tarkoittaa sanelupolitiikkaa. Siksi pidän hyvänä, että Teknologiateollisuuden päätökseen kuuluu myös suositus henkilöstön ottamisesta nykyistä paremmin mukaan päätöksentekoon. Tuon tavoitteen käytännön toteuttamiseen pitää nyt kiinnittää erityistä huomiota. Tämä on tärkeää erityisesti avoimuuden ja luottamuksen kannalta. 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

1800-luvun Suomessa elänyt kirjailija, vaikuttaja ja liikenainen Minna Canth oli monin tavoin aikaansa edellä. Hän oli merkittävässä roolissa mielipiteiden luojana ja eurooppalaisten vaikutteiden välittäjänä Suomeen. Erityisen paljon Canth vaikutti siihen, että tyttöjen opiskelumahdollisuudet harppasivat eteenpäin syrjäisessä pohjolassamme.

Canthissa yhdistyivät kirkas näkemyksellisyys, määrätietoisuus ja sivistyksen vaaliminen. Hän ymmärsi, että yhteistyö on avain asioiden etenemiselle. Hän toimi omana aikanaan edelläkävijänä ja nykyäänkin mainiona esimerkkinä meille hänen jälkeensä tuleville. Tasa-arvoa edistetään edelleen parhaiten esimerkin avulla ja yhteistyötä tehden.

Meillä jokaisella on halutessamme mahdollisuus toimia tasa-arvokehityksen kärjessä. Kuten tiedämme, tasa-arvo ei kulje lineaarista voittokulkua kohti yhä parempia aikoja. Tasa-arvokehitystä myös vastustetaan ja valitettavasti heikennyksiä ajava liikehdintä on viime vuosina ympäri maailman vahvistunut.

Tasa-arvon päivänä jokaisen on hyvä miettiä, miten itse voisi olla mukana edistämässä parempaa kehitystä. Annetaan tilaa toisille. Kunnellaan ja kuullaan. Kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme erilaisista näkemyksistä huolimatta. Tunnistetaan se tosiasia, että tasa-arvo ei ole vielä likimainkaan valmis. Yhteiskunnassamme, työpaikoillamme, kodeissammekin on edelleen niin tiedostettuja kuin tiedostamattomia käytösmalleja, jotka hankaloittavat tasa-arvon etenemistä. Ei kielletä niitä, vaan nostetaan epäkohdat esille ja etsitään ratkaisuja ongelmiin. Uudistetaan rakenteita ja asenteita.

Tasa-arvo ei ole valmis myöskään internetissä. Vastakkainasettelu on vahvistunut ja kieli koventunut etenkin sosiaalisen median kanavissa. Korona-aikana ihmiset ovat jääneet yhä enemmän koteihinsa ja monien vapaa-ajan vietossa korostuu internetin ja erilaisten sovellusten käyttö. Erityisesti naiset ja vähemmistöt joutuvat nettivihan kohteiksi. Myös lapsiin kohdistuva kiusaaminen netissä ja verkkoväkivalta ovat yhä suurempia ongelmia.

Tulevien kuntavaalien myötä erityisesti ehdolle asettuvat naiset joutuvat selvitysten mukaan nettihäirinnän kohteiksi. Häirinnän ja vihapuheen tavoitteena on vaientaa. Pienilläkin tavoilla voi vaikuttaa siihen, että tasa-arvo toteutuisi hieman paremmin. Toimitaan itse esimerkkeinä. Ei sallita vihanlietsontaan ja puututaan kaikkeen häirintään ja vähättelyyn.

Itse aion edistää naisiin kohdistuvan nettihäirinnän kitkemistä muun muassa olemalla mukana laatimassa puolueellemme sosiaalisen median käyttöön liittyvää ohjeistusta. Sen tarkoituksena on puuttua entistä paremmin niihin tilanteisiin, joissa epäasiallista käytöstä havaitaan.

Kuvassa Minna Canthin talo, Kanttila, Kuopiossa.

Koronakriisi taannutti myös tasa-arvoa

Tasa-arvo. Yhtäläinen oikeus tulla kohdelluksi samanarvoisesti. Mahdollisuus osallistua yhteiskunnassa ja elämässään täysipainoisesti ilman syrjintää tai vähättelyä. Mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa itseään riippumatta omista lähtökohdista.

Naisten päivä näkyy meillä Suomessa kauniisti esimerkiksi kukilla muistamisena. Päivän taustalla on kuitenkin suurempi, globaali ja universaali kysymys naisten oikeuksien toteutumisesta. 

Valitettavasti kulunut kriisivuosi on heikentänyt entisestään naisten oikeuksien toteutumista. On ollut huolestuttavaa seurata tilanteen muuttumista niin kauempana kuin lähelläkin.

Korona on esimerkiksi aiheuttanut palkattoman hoivatyön aikaisempaakin epätasa-arvoisemman jakautumisen. Tilanne on ollut epätasainen jo ennen koronan alkamista, mutta kriisitilanne on kasvattanut eroa entisestään. Naiset ovat päätyneet entistä enemmän vähentämään palkallista työtä ja hoitamaan sen sijaan esimerkiksi lapsia tai ikääntyviä ja apua tarvitsevia vanhempiaan tai appivanhempiaan. Vaarana on, että naisten palkka- ja urakehitys jää miehistä jälkeen. Tämä näkyy lopulta aina eläkkeissä saakka.

Toinen Suomessakin erityisen häpeällinen ja koronan myötä kasvanut ongelma on lähisuhdeväkivalta. Koti ei ole kaikille turvallinen paikka. Rajoitusten aiheuttama neljän seinän sisällä pysytteleminen on näkynyt esimerkiksi poliisien tilastoissa lisääntyneinä kotihälytystehtävinä.

Maailmalla sukupuolittunut väkivalta näkyy myös raiskauksina. Naisilla on ollut koronan myötä vaikeutuneessa tilanteessa aikaisempaa korkeampi riski ajautua prostituution tai ihmiskaupan uhriksi. Heikko taloudellinen tilanne ja sukupuolesta johtuva heikompi yhteiskunnallinen asema ovat olleet naisille ja tytöille merkittäviä tekijöitä, jotka ovat johtaneet heidät entistä huonompaan tilanteeseen.

Koronan myötä myös monien tyttöjen koulunkäynti on keskeytynyt ympäri maailmaa. Valitettavasti samaan aikaan koronan myötä esimerkiksi seksuaalikasvatuksen ja -palveluiden saatavuus on huonontunut merkittävästi. UNESCOn arvion mukaan tämän seurauksena on 15 miljoonaa uutta epätoivottua raskautta ja se, että noin 24 miljoonaa lasta ei tule palaamaan enää kriisin jälkeen takaisin kouluun. Tämä kehitys on äärimmäisen huolestuttavaa ja edellyttää laajaa kansainvälistä huomiota. Tyttöjen oikeuksien toteutuminen on keskeistä kaikkein muidenkin kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta.

Kriisitilanteen myötä monissa valtioissa on rajattu kansalaisten oikeuksia. Valitettavasti mahdollisuutta on käytetty myös siihen, että naisten ja vähemmistöjen oikeuksia on poljettu. Esimerkiksi Puola on edistänyt systemaattisesta hyvin kyseenalaisia tavoitteitaan esimerkiksi aborttilainsäädännön kiristämiseksi.

Vuosi 2020 jää siis historiankirjoihin ja tilastoihin monin paikoin myös taantumisen vuotena. Tämä on muistutus siitä, ettei tasa-arvon edistymistä saa ikinä pitää itsestään selvänä, vaan se vaatii systemaattista työtä. Kulunut vuosi on osoittanut entistä selvemmin sen, miten nopeasti kehitys voi kääntyä huonompaan.

Toivotaan, että vuodesta 2021 tulee tältä osin parempi. Voimme kaikki omalta osaltamme vaikuttaa siihen asenteilla, käytöksellä ja tekemällämme työllä. Tuetaan tyttöjä ja naisia. Puututaan epäasiallisuuksiin. Tehdään työtä tasa-arvon epäkohtien ratkaisemiseksi. 

Hallitus on epäonnistunut demokratian turvaamisessa

Kuntavaaleja ollaan siirtämässä. Olen demokratian näkökulmasta tilanteesta järkyttynyt. Vaalien siirtäminen on ennakoinnin ja johtamisen aivan valtava epäonnistuminen. Hallitus on epäonnistunut demokratian turvaamisessa kriisin aikana. Kriisi ei ole yllättävä ja aikaa varautumiselle olisi ollut peräti vuosi. 

Hallituksen sanotaan onnistuneen hyvin koronakriisin hoidossa. Se, että vaaleja joudutaan siirtämään on todella räikeä esimerkki siitä, ettei valtiojohdossa ole ollut kykyä ennakointiin. Tai ainakaan mahdollisia ennakoinnin työkaluja ei ole hyödynnetty-

Mitä, jos kysymyksessä olisi jonkinlainen toinen, vielä vakavampi kriisi? Mitä tämä tilanne kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta ja kyvystämme vastata haasteisiin, vaaroihin, kriiseihin? 

Tilanne, jossa vaaleja joudutaan siirtämään on äärimmäinen, mutta vain yksi esimerkki hallituksen kompuroinnista lainvalmistelussa ja tiedonvälityksessä. Epäonnistumiset ovat vakavia ja osoittavat haavoittuvaisuuksia demokratiassamme, parlamentarismissamme ja oikeusvaltiossamme. Siitä on syytä olla huolissaan. 

Edelleen on epäselvää, mitä toimia on ennakkoon tehty tai valmisteltu turvallisten vaalien järjestämiseksi ensi kuussa. Vai onko mitään? 

Globaali pandemia ei ole musta joutsen, vaan jo pitkään mahdolliseksi arvioitu skenaario. Sitä todellisuutta olemme eläneet jo vuoden. Tautitilanteen paneminen ei niinkään ole mikään erityisen epätodennäköinen skenaario, vaan sellaiseen skenaarioon olisi pitänyt kaiken järjen mukaan valmistautua hyvissä ajoin. Siihen hallituksella olisi myös ollut kaikki mahdollisuudet.

Pahentuneen tautitilanteen ei siis voida katsoa olevan vaalien siirron varsinainen syy. Varsinainen syy on siinä, ettei pahentavaa tautitilannetta ole ennakoitu ja ettei vaalien järjestämiseen pandemian keskellä ole varauduttu riittävällä tavalla. 

Demokratian kannalta on tietysti ilmiselvää sekin, että niin terveysturvallisuus kuin jokaisen äänioikeutetun äänestysmahdollisuus on turvattava. Turvallisten vaalien järjestäminen tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista. Oletus on ymmärrettävästi ollut, että asianomaiset tekevät kaikkensa sen varmistamiseksi. 

Eläimiä tulee kohdella aina ilman väkivaltaa

Tänään on noussut esille koirien väkivaltainen kohtelu suojelukoiraharrastuksissa. Uutinen on oikeutetusti järkyttänyt. Jokainen eläin, kuten ihminenkin, ansaitsee hyvän kohtelun. Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen ministerin vastattavaksi heti tänään. Kysymyksessä nostan esille valvonnan tarpeen. Lainvastainen toiminta pitää pystyä estämään.

Yle uutisoi, että suojelukoiraharrastuksen ympärillä järjestetyissä tilaisuuksissa koiriin on kohdistunut väkivaltaa. Siihen on kuulunut esimerkiksi piikki- ja sähköpantojen käyttöä, potkimista, lyömistä ja koiran hihnalla kuristamista. Kyseessä ovat olleet lajin harrastajat. Viranomaiskäytössä olevat koirat eivät olleet uutisoinnin kohteena.

Suomalaiset koiraharrastajat ovat seuranneet ilmiön leviämistä huolestuneina jo pidempään. Koiraharrastus on muuttunut yhä kilpailullisemmaksi ja osasta koiria on tullut harrastusvälineitä. Yhä useammalle koiraharrastus tarjoaa myös mahdollisuuden elinkeinoon erilaisten koiraharrastusten ohjaajina. Tuloksia pyritään saavuttamaan nopeasti ja paikoin se on tarkoittanut kyseenalaisten ja eläinsuojelulain vastaisten keinojen vakiintumista osaksi koiraharrastusta. Tätä ei voi hyväksyä.

Eläinsuojelulaki kieltää eläimiin kohdistuvan väkivallan. Eläintä ei esimerkiksi tietenkään saa potkia eikä kouluttaa siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Lain mukaan piikkipannan käyttö on tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle.

Koiraharrastajat ovat tehneet eläinten väkivaltaisesta kohtelusta ilmoituksia asianosaisille viranomaisille. Kuitenkin esille tulleissa tapauksissa eläinsuojeluvalvojalla tai valvontaeläinlääkärillä ei ole ollut mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen, vaikka ongelman laajuus on ollut tiedossa.

Mikään ei oikeuta koirien huonoon tai väkivaltaiseen kohteluun. Kaikessa eläimiin liittyvässä harrastamisessa tulee ottaa huomioon voimassa olevat lait ja turvata eläinten hyvinvointi. Eläin ei ole väline, vaan eläimillä on oma itseisarvo. 

Perhevapaauudistus jäi vajaaksi

Hallitus julkisti tiistaina perhevapaamallinsa, joka on pääosin sama kuin hallituksen vuosi sitten esittelemä. Esityksessä on hyviä asioita ja joitakin tasa-arvoa edistäviä muutoksia. Valitettavasti kokonaisuus on kuitenkin pettymys.

Esitys lisää hieman joustoja ja antaa perheille jonkin verran lisää vaihtoehtoja, mikä on positiivista. Hallituksen esittelemässä perhevapaamallissa on kuitenkin tasa-arvoon, perheiden moninaisuuteen ja erilaisten tilanteiden huomioimiseen sekä naisten työmarkkina-asemaan ja työllisyyteen liittyviä haasteita.

Keskeistä on, että hallituksen esitys ei ole kokonaisuudistus. Kyseessä on kompromissimalli, josta puuttuu kokonaisnäkemys. Uudistukselle nimetyt keskeisimmät tavoitteet jäävät siksi saavuttamatta. Tämä ei tietenkään sikäli yllätä, että hallitus jätti jo lähtökohtaisesti kotihoidontuen kokonaan uudistuksen ulkopuolelle. Asiantuntijat ovat jo pitkään suosittaneet muutoksia nimenomaan kotihoidontukeen. Kotihoidontuesta kirjoitin Kokoomusnaisten blogiin viime viikolla.

Kokoomusnaiset ovat jo vuosia nostaneet esille, että perhevapaamallin tulee lisätä tasa-arvoa ja jakaa hoivavastuuta tasaisemmin. Tämän lisäksi uuden perhevapaamallin tulisi vastata perheiden moninaiseen tarpeeseen järjestää arkensa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Valitettavasti hallituksen perhevapaamalli ei ota riittävästi huomioon erilaisia perheitä ja perheiden erilaisia tilanteita. Esimerkiksi Kokoomuksen mallissa etuuksia olisi mahdollista siirtää paitsi vanhempien välillä, myös muille aikuisille, esimerkiksi isovanhemmille tai muulle perheen läheiselle aikuiselle. Hallituksen malli ei tätä mahdollista, vaan rajaa etuuksien käytön vanhanaikaisen ydinperheajattelun pohjalta vain lapsen isälle ja äidille. Epäkohta on keskeinen erityisesti sateenkaariperheiden ja yhden vanhemman perheiden kannalta, mutta Kokoomuksen ratkaisu mahdollistaisi joustavia järjestelyjä myös kahden vanhemman perheille.

Lisäksi keskeinen kysymys on, lisääntyykö lopulta isien perhevapaiden käyttö ja hoivavastuun tasaisempi jakautuminen hallituksen esittämillä keinoilla. Asiantuntijat ovat suhtautuneet esityksen tasa-arvovaikutuksiin epäillen. Epäkunnianhimoinen esitys on pettymys, sillä juuri näiden tasa-arvon epäkohtien ratkaiseminen olivat keskeisiä perhevapaauudistukselle asetettuja tavoitteita.

Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta perhevapaauudistuksen tulisi vahvistaa naisten työllisyyttä ja työmarkkina-asemaa. Samalla Suomi kaipaa nyt ehdottomasti ennemmin työllisyyttä lisääviä, kuin heikentäviä reformeja. Nyt esitetty hallituksen perhevapaauudistus ei kohenna naisten asemaa työmarkkinoilla ja itse asiassa jopa heikentää työllisyyttä.

Hallituksen tiedotustilaisuus perhevapaamallista antoi ymmärtää, että mallin onkin tarkoitus toimia lähinnä signaalina. Paljon on laskettu sen varaan, että pienten muutosten myötä asenteet muuttuisivat niin työmarkkinoilla ja perheissä. Varsinaiset konkreettiset kannustimet ja vaikuttavimmat rakenteelliset muutokset jäävät edelleen puuttumaan. Huolena on, että vajavaisen mallin hyväksyminen vaikeuttaa tarpeellisten uudistusten tekemistä myös tulevilla kausilla. Toivottavasti jatkoaskelien toteuttamista ei tulevaisuudessa torpata toteamalla, että perhevapaauudistus jo toteutettiin.

Vuositasolla mallin arvioidaan kustantavan noin 80 miljoonaa euroa. Hallitus on varannut uudistukseen 25 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että suurin osa kustannuksen kuluista siirtyy yksittäisille työntekijöille ja työnantajille.

Seuraavaksi hallituksen malli etenee kommenttikierrokselle, joka kestää huhtikuun alkuun saakka. Sopii toivoa, että ainakin kaikkein keskisimpiä ongelmakohtia tarkasteltaisiin vielä uudestaan ja lopputuloksena olisi paremmin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä perhevapaauudistus.

Ingen ska lämnas ensam!

På söndag firar vi Alla hjärtans dag. Enligt traditionen uppmärksammar vi då våra nära och kära: vänner som behöver eller vid behov erbjuder en tröstande axel.

Vänner vi kan vända oss till i alla situationer, som delar både våra glädjeämnen och sorger.

Coronatiden har också förändrat vårt sätt att träffa vänner. Många ser redan fram emot att kunna tillbringa tid tillsammans igen, att kunna kramas, att delta i evenemang.

Men det finns också många som saknar nära vänner. Den isolering coronaviruset har orsakat kan ytterligare ha förvärrat mångas ensamhet.

Alla har inte en medmänniska som de längtar efter att träffa eller krama.

Enligt studier led var femte finländare av ensamhet före coronakrisen. För en av tio innebar det ett permanent tillstånd. Två åldersgrupper lyftes fram bland dem som upplevde ensamhet: ungdomar och äldre.

I och med coronaviruset har upplevelsen av ensamhet fördjupats hos dem som redan lider av en känsla av ensamhet. Dessutom delas denna upplevelse av allt fler, och förekommer även inom andra åldersgrupper, såsom till exempel personer i arbetsför ålder.

Enligt en vid Östra Finlands universitet genomförd studie har ensamheten ökat i och med coronan, och då särskilt hos de personer och familjer som sedan tidigare har upplevt olika utmaningar i sin vardag.

Ensamheten har till exempel också ökat bland personer som upplever att fysiska möten är av stor betydelse i deras dagliga liv, och som under det senaste året har saknat sådana möten.

När vardagliga möten och de redan färre sociala situationerna nästan helt har upphört, har många blivit väldigt ensamma.

Sambandet mellan ensamhet och depression har visat sig vara mycket stark.

Ensamma människor har en tiofaldig risk för depression eller ångest.

Studier visar att ensamma människor även upplever smärta kraftigare. Depression, marginalisering och ohälsa är konkreta konsekvenser som framför allt påverkar människans personliga livskvalitet men också den sociala välfärden.

Internationella jämförelser har också uppmärksammat sambandet mellan ensamhet och socialt förtroende. Detta avser till exempel förtroende för regeringens och myndigheternas verksamhet och säkerställandet av tjänster och omsorg.

Också därför skulle tydligt strategiskt ledarskap och en öppen kommunikation som skingrar misstankar från myndigheternas och beslutsfattarnas sida vara särskilt viktig i kristider.

Samtidigt är kampen mot ensamhet och känslan av utanförskap samt stärkandet av känslan av gemenskap och inkludering de mest effektiva sätten att förebygga olika extremistiska åsikter, hat och till och med radikalisering.

Kampen mot effekterna av ensamhet och osäkerhet kommer därför att utgöra en av vår tids stora frågor. Vi kommer alla att behövas för att lösa den.

Många organisationer utför ett oerhört viktigt arbete med att bekämpa ensamhet och erbjuda kamratstöd. Förutsättningarna för sådan verksamhet bör tryggas.

Var och en av oss kan bekämpa ensamhet genom att se till att ingen i det egna nätverket lämnas ensam.

Även en liten gest kan göra en enorm skillnad.

Alla hjärtans dag ger oss ett utmärkt tillfälle att fatta telefonen, skicka ett kort, knacka på en dörr och uppmärksamma även mer avlägsna bekanta. Vi hör efter hur den andra mår och föreslår kanske en liten promenad i den närliggande skogen.

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

Onko Suomi enää Pohjoismaa?

Valtioneuvoston tuore ”Talouskasvun edellytykset” -julkaisu on hyytävää luettavaa. Suomen alhainen työllisyysaste sekä heikko tuottavuuden kasvu ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa Suomen julkisen velan suhde BKT:seen vain jatkaa kasvuaan. Suomi on todella jäämässä jälkeen verrokkimaita. Valtiovarainministeriön virkamiehet kysyvätkin raportissa ihan aiheellisesti, onko Suomi enää Pohjoismaa. 

Raportti vahvistaa sitä, minkä ainakin Kokoomuksessa jo tiesimme: Suomi tarvitsee kipeästi uudistuksia. Ei kuitenkaan mitä tahansa uudistuksia, vaan sellaisia, joilla edistetään tasa-arvoa ja työllisyyttä. 

Kiinnitin itse raporttia lukiessa erityistä huomiota yhteen yksityiskohtaan:

Valtioneuvoston julkaisussa omistetaan kokonainen kappale suomalaisten työikäisten naisten hälyttävän alhaiselle työllisyysasteelle. Pienten lasten äitien työllisyys Suomessa on noin 30 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin naapurimaa Ruotsissa. Ero on järkyttävä. Tältä osin Suomi on siis jäämässä Pohjoismaista pahasti jälkeen paitsi työllisyydessä, myös tasa-arvossa. 

Selkein syy naisten alhaisempaan työllisyyteen Suomessa on suomalainen erikoisuus sekin, nimittäin kotihoidontuki. Nykyinen kotihoidontuki ylläpitää työmarkkinoidemme räikeintä sukupuolten tasa-arvon epäkohtaa. Nykyjärjestelmä heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla, alentaa naisten ansiotasoa ja vaikuttaa tietysti aina eläkekertymään saakka.

Perhevapaauudistus olisi selkein paikka edistää niin työelämän tasa-arvoa kuin naisten työllisyyttä. Kunnollinen uudistus edellyttäisi kuitenkin valmiutta keskustella myös muutostarpeista nykyiseen kotihoidontukeen.  

Valitettavasti hallituksella tätä valmiutta ei tunnu olevan. Reilu vuosi sitten hallituspuolueiden puheenjohtajat julkaisivat mallinsa perhevapaauudistukseksi. Hallituksen mallin lähtökohtana oli se, ettei kotihoidontukeen kosketa. Näin ollen uudistuksen tasa-arvovaikutukset jäävät auttamatta vaillinaisiksi. Samasta syystä hallituksen mallin työllisyysvaikutukset on arvioitu negatiiviseksi. Hallitus on siis toteuttamassa rakenteellista uudistusta, joka heikentää työllisyystilannetta entisestään. Tämä siis tilanteessa, jossa alhainen työllisyysaste jo nyt uhkaa pohjoismaisen hyvinvointimme tulevaisuutta. 

Kokoomukselle perhevapaauudistuksen toteutuminen oli hallituskysymys. Kokoomusnaiset ovat jo vuosia tehneet töitä perhevapaauudistuksen puolesta. Pelkkä näennäinen uudistus ei riitä, vaan uudistuksella tulee olla positiivisia vaikutuksia sekä tasa-arvoon että työllisyyteen. 

Kokoomuksen perhepolitiikkaan ja perhevapaamalliin voi tutustua täällä.

Yhdysvaltojen tapahtumat muistuttavat demokratian hauraudesta

Yhdysvaltojen syksyisen presidentinvaalin jälkipeli jatkuu vielä pitkään. Vaikka tilanne muuttui lähes hetkessä erittäin huolestuttavaksi yhteiskuntarauhaa järisyttäväksi hyökkäykseksi demokratiaa vastaan, on taustalla jo useita vuosia kierroksia ottanut vastakkainasettelun ja salaliittoteorioiden retoriikka. Trumpin kausi presidenttinä syvensi pitkään velloneita ongelmia entisestään. Yhdysvallat on täysin kahtiajakautunut. 

Keskiviikkona turvatoimet pettivät ja Yhdysvaltojen kongressiin tunkeutui presidentti Trumpin tukijoita. Vastaavaa ei ole nähty Yhdysvaltojen, yhden maailman vanhimmista demokratioista, historiassa. Historiallinen välikohtaus aiheutti Capitol-kukkulan evakuoinnin ja keskeytti Joe Bidenin valinnan vahvistamisen Yhdysvaltojen uudeksi presidentiksi. Kaupunkiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Neljä ihmistä menetti henkensä. 

Tilanteeseen tiivistyy paljon viimeaikaisesta kehityskulusta. Ympäri maailman nopeasti levinneet uutiskuvat jäävät historiankirjoihin muistoksi Yhdysvaltojen demokratian häpeällisestä alennustilasta. Kuvavirran meemimäistä viestiä oli lähes vaikea uskoa todeksi. 

Vaikka yön uutisointia seurasi epäuskon vallassa, olisi jonkinlaisia tapahtumia pitänyt osata myös ennakoida. Jo kuukausia Trump on rakentanut tarinaa vaalien vilpillisyydestä ja pyrkinyt kiistämään presidentinvaalien tuloksen. Hän on myös kehottanut tukijoitaan toimimaan. Mielenosoituksia ja mellakoitakin osattiin odottaa, mutta siihen ei oltu varauduttu, että turkissomisteinen MAGA-joukko valtaa kongressin tilat etelävaltioiden liput liehuen. Toiminta vaikutti pikemminkin hämmentävältä kuin järjestäytyneeltä, mutta keskeistä on, että sillä onnistuttiin keskeyttämään demokratian toimivuuden kannalta keskeisin: poliittisten päättäjien vaalituloksen vahvistaminen. Kyseessä on vakava teko, jonka seuraukset ovat syvät.

Kaikesta huolimatta kongressi sai jatkettua äänten vahvistamista ja presidentinvaalien voittaja Joe Biden tulee vannomaan virkavalansa suunnitellusti Yhdysvaltain 46. presidenttinä 20. tammikuuta. Tulevaan presidenttikauteen liittyy toiveikkaita odotuksia, etenkin kun demokraatit voittivat lopulta koko värisuoran: Valkoisen talon lisäksi enemmistön sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. On lohdullista, ettei valheisiin perustuva sekoilu lopulta kuitenkaan palkinnut edes lyhyellä aikavälillä, vaan enemmistö haluaa sittenkin ennemmin vakautta. 

Jakolinjat eivät kuitenkaan häviä presidentin vaihtumisen myötä, päinvastoin. Kahtiajakautuneen kansan yhdistäminen tulee olemaan Bidenin kauden haasteista keskeisin – ja vaikein. Trumpin takana on yli 70 miljoonaa äänestäjää, mikä on enemmän kuin hänellä oli neljä vuotta sitten. Iso osa Trumpin kannattajista kyseenalaistaa vaalituloksen edelleen ja myös Capitolin valtaus saa pelottavan laajaa tukea.

Tämä kannattajajoukko on valmis paitsi tukemaan Trumpia, myös uskomaan hänen villeimmätkin väitteensä ja toimimaan hänen puolestaan. Moni uskoo jopa käsittämättömimpiin salaliittoteorioihin ja piiloviesteihin. Kahden puolueen varaan rakentuneen Yhdysvaltojen demokratian tulevaisuuden näkymien kannalta on keskeistä se, miten asennoituminen Trumpiin nyt muuttuu ja miten Trumpin ja hänen kannattajiensa rooli jatkossa muodostuu etenkin suhteessa republikaanipuolueeseen. 

Oli pettymys, että vielä Capitolin tapahtumien jälkeenkin osa republikaaniedustajista äänesti Trumpin vaalivilppipuheita pönkittäen Bidenin valintaa vastaan. Viimeistään nyt republikaanien tulisi selkeästi asettua ”oikealle puolelle historiaa” puolustamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja laillisuusperiaatteita. Keskeistä on myös, että tapahtumat tutkitaan perusteellisesti ja syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan. 

Yhdysvaltojen tilanne on tärkeä muistutus meille kaikille siitä, että demokratian puolesta tulee tehdä töitä joka päivä. Valheille, vastakkainasettelulle ja vihalle ei saa antaa tilaa. Faktoihin perustuva ja yhteistyöhön pyrkivä politiikka on varmasti tylsempää, mutta se on ainoa varma tapa rakentaa kestävästi yhteistä hyvää.