Säätytalolla hallitusneuvottelut jatkuvat neljättä viikkoa Petteri Orpon johdolla. Neuvotteluiden tuloksena odotamme saavamme Suomeen enemmistöhallituksen, joka sitoutuu talouden kestäville urille saamiseen. Neuvottelut ovat sujuneet ennakoidusti. Kattavien asiantuntijakuulemisten jälkeen tällä viikolla odotetaan työryhmiltä konkreettista etenemistä yhteisiä ratkaisuja koskien.

Edessä tulee joka tapauksessa olemaan haastava ja monien vaikeiden päätösten kausi. Heti neuvotteluiden aluksi esimerkiksi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Majanen ja Suomen Pankin johtaja Rehn kuvasivat talouden lähtökohtia: julkista taloutta on tasapainotettava ja velkaantumiskehitys saatava taittumaan. Lisäksi tarvitaan kipeästi talouskasvua vauhdittavia uudistuksia. 

Hallitusneuvotteluissa mukana olevat puolueet – siis kokoomus, perussuomalaiset, rkp ja kristillisdemokraatit – jakavat näkemyksen taloustilanteesta ja ymmärryksen sen luomista raameista. Yhteisenä tavoitteena on saada Suomi kestävämmälle polulle ja turvata hyvinvointi myös tulevaisuudessa. Puolueilla on luonnollisesti erilaisia tavoitteita, painotuksia ja näkemyksiä keinoista. Erilaisten näkemysten yhteensovittamiseksi neuvotteluita juuri käydään. Poliittisissa päätöksissä on aina lopulta kysymys niin yhteistyöstä kuin kompromisseista. 

Neuvotteluiden ylitettyä puolivälin, vaikeuskerroin kasvaa. Se kuuluu asiaan. Prosessi kuitenkin etenee, kysymys ja ratkaisu kerrallaan. Alkuviikon neuvotteluissa keskitytään maahanmuutto- ja ilmastokysymyksiin, joiden on arvioitu olevan näiden neuvotteluiden hankalimmasta päästä. 

Myös sote-palveluiden turvaaminen on haasteellinen neuvotteluiden osa-alue. Edellisen hallituksen perintönä uudelle hallitukselle jäi ratkottavaksi vaikea sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtälö. Hoidon ja hoivan tarve lisääntyy väestön ikääntyessä, mutta jo tällä hetkellä resurssi- ja henkilöstövaje on monin paikoin kriittinen. Kustannukset kasvavat hälyttävästi. Samalla on kuitenkin huolehdittava myös talouden tasapainottamisesta, jotta tarvittavaa muutosta on mahdollista kannatella. Kiireellä läpiviety hallintouudistus ei ole helpottanut tilannetta tai parantanut palveluita, vaan päinvastoin. Onneksi ratkaisujakin on ja sosiaali- ja terveyspalveluiden korjaussarjaa käsitellään perusteellisesti Säätytalolla.

Oma työni neuvotteluissa on keskittynyt asumiseen, liikenteeseen ja ennen kaikkea ympäristöön. Koko poliittisen urani olen työskennellyt esimerkiksi Saaristomeren tilan parantamiseksi. Neuvottelut ovat kesken eikä niiden sisältöjä ole mahdollista kommentoida. Sen voin luvata, että töitä muutoksen eteen tehdään kellon ympäri. 

Viimeiset kahdeksan vuotta olen saanut tehdä työtä kansanedustajana. Politiikassa olen toiminut yli 15 vuotta. Koko urani ajan olen pohjannut työni kestävän kehityksen periaatteille. Olen ehdolla kolmannelle kaudelle, sillä haluan jatkaa työtäni kestävän tulevaisuuden eteen. Kaiken epävarmuuden keskellä juuri kestävyys tuntuu nyt vielä aikaisempaakin ajankohtaisemmalta ja tärkeämmältä tavoitteelta. 

Suomi tarvitsee nyt kestävää realismia. 

Päätösten pitää olla kestävällä pohjalla, oli kysymys sitten talous- tai ilmastopolitiikasta. Niin talouden tasapainottamisella kuin ilmastokriisin ratkaisemisella on kiire. Molempia on ratkaistava samanaikaisesti. Onneksi se on mahdollista: vihreään siirtymään ja puhtaan energian murrokseen liittyy merkittävä kasvupotentiaali. Silti menojen priorisointia tullaan tarvitsemaan velkaantumisen kasvun taittamiseksi.

Päätösten tulee pohjata realistisiin ratkaisuehdotuksiin, eli tutkittuun tietoon ja tosiasioiden tunnustamiseen. Tarvitaan kykyä kokonaisuuksien hahmottamiseen ja muutoksen johtamiseen. Identiteettipolitiikka ja vastakkainasettelu eivät vie asioita eteenpäin. Lähtökohdaksi on otettava faktat.

Kahden kuluneen kauden aikana olen saanut työssäni positiivista palautetta yhteistyökyvystä ja ratkaisuhakuisuudesta. Se on tärkeää, sillä politiikassa kukaan ei saa mitään aikaan yksin. Asioiden edistämiseen tarvitaan neuvottelutaitoa ja vuorovaikutusta yli puoluerajojen. 

Uusi Suomi kysyi kaikilta kansanedustajilta, kuka kollega on tehnyt työllään vaikutuksen. Sain kaikista kansanedustajista kolmanneksi eniten mainintoja, yhdessä Ilkka Kanervan kanssa. Olen tästä kollegoilta saamastani tunnustuksesta ylpeä ja iloinen. 

Suomeen saatiin Sipilän hallituskaudella kokomuksen aloitteesta vihdoin osakesäästötili, lähes 10 vuotta Ruotsia jäljessä. Kyseessä on kaikille avoin osakesäästämisen ja -sijoittamisen tili. Suomalaiset ovat ottaneet osakesäästötilin hyvin vastaan ja osakesäästäjien määrä on kasvanut vuosi vuodelta jo yli 300 000 henkilöön.

Tämä on positiivinen muutos. Jokaisella tulee olla mahdollisuus vaurastua, vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseensa ja varautua tulevaisuuteen. Kysymys on myös tasa-arvosta. Perinteisesti naisilla on ollut heikompi taloudellinen asema, joten on erityisen ilahduttavaa nähdä sijoittavien naisten määrän kasvavan. Se mahdollistaa yhä useammalle naiselle omannäköisiä valintoja elämässä.

Osakesäästötiliin jäi kuitenkin joitakin valuvikoja. Tulevalla kaudella tätä mahdollisuuksien tasa-arvon työkalua tulee siksi kehittää edelleen. Osakesäästötiliin nyt laaditusta talletuskatosta tulee luopua ja myös rahastosijoitukset tilille tulisi mahdollistaa. Ihmisten pitää voida sijoittaa omia rahojaan ilman keinotekoisia rajoituksia.

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Silti tasa-arvon saavuttamiseen on edelleen matkaa. Työtä riittää niin meillä kuin maailmalla. Tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä yhdessäkään maailman valtiossa. 

Olen tehnyt viime vuosina paljon tasa-arvopolitiikkaa. Tässä tiivistettynä tasa-arvopolitiikan perusteet:

• Tasa-arvo ei ole missään valmis.
• Saavutettukaan tasa-arvon taso ole itsestäänselvyys.
• Tasa-arvo voi ottaa takapakkia, kuten viime vuosina ollaan nähty.
• Tasa-arvon kehitys on aina saavutettu kovalla työllä ja se on aina kohdannut myös kiivasta vastustustusta.
• Vaikuttavimmin tasa-arvoa edistetään yhteistyöllä. Historiaa on tehty monta kertaa, kun naiset ovat yhdistäneet voimansa. Mutta myös miehet tarvitaan mukaan tasa-arvotyöhön. 

Jotta tasa-arvoa saadaan parannettua, tarvitaan muutoksia niin asenteisiin kuin rakenteisiin. Tulevalla kaudella tavoitteena tulisi olla muun muassa

• perhevapaauudistuksen jatkaminen siten, että se aidosti myös parantaa naisten työmarkkina-asemaa (tämä edellyttää kotihoidontukeen koskemista)
• lähisuhdeväkivallan ehkäisytyötä selkeyttävä lainsäädäntö
• naisten ja tyttöjen oikeuksien painopisteen strateginen vahvistaminen ulkopolitiikassa.

Olen itse tehnyt paljon rajat ylittävää tasa-arvotyötä. Toimin tällä hetkellä Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana. NJKL kerää yhteen 73 tasa-arvojärjestöä, jotka edustavat 400 000 jäsentä. Olen toiminut myös Kokoomusnaisten sekä Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n puheenjohtajana. Viime kauden alussa perustin Eduskuntaan feministiryhmän, joka keräsi yhteen kansanedustajia eri puolueista, niin miehiä kuin naisia. Ehdotimme Eduskuntaan ensimmäistä tasa-arvoselvitystä ja se toteutettiinkin. Seurannan mukaan tasa-arvo onkin parantunut, vaikka epäkohtia löytyy edelleen. Minut on nimetty myös Eduskunnan tasa-arvoneuvoston jäseneksi. 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi Ylen tentissä, että kulttuuri olisi ”luksuspalvelu”. Vaikea ymmärtää tuollaista ajatusta.

Kulttuuri on tärkeä monin tavoin. Kulttuuri lisää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Kulttuuri on myös kasvava elinkeino, jolla on iso työllistävä merkitys.

Kulttuurilla on kuitenkin myös itseisarvo. Kulttuuri on juuri sitä, mikä tekee suomalaisuudesta suomalaista. Kysymys on identiteetistämme, sivistyksestämme, olemuksestamme, yhteiskuntamme kuvasta ja kritiikistä.

Kulttuurin merkitys näkyy siinä, miten Venäjä on systemaattisesti pyrkinyt tuhoamaan nimenomaan Ukrainan kulttuurikohteita. Venäjän tavoitteena on tuhota kaikki, mikä on Ukrainan omaa. Kulttuuri muodostaa identiteetin ja juuri sen Venäjä pyrkii tuhoamaan.

Kulttuuri siis todellakin on puolustamisen arvoista. Tämä on kokoomukselle sivistyspuolueena tärkeää. Olemme vastikään julkaisseet kulttuuripoliittisen ohjelman, josta olen oikein ylpeä. Kannattaa tutustua!

Kulttuuri on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeää. Olen tehnyt kulttuuripolitiikkaa muun muassa sivistysvaliokunnan jäsenenä sekä tällä hetkellä Turun Musiikkijuhlasäätiön hallituksen puheenjohtajana sekä Teoston, Suomen Musiikintekijöiden, Suomen Musiikkikustantajien ja Suomen Säveltäjien yhteisen advisory boardin jäsenenä.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi kulttuuripoliittiseen tilaisuuteen maanantaina 27.3. klo 18.00 Åbo Svenska Teateriin!

Nyt on oikea aika kulttuurille

Monipuolinen ja arvostettu taide- ja kulttuurielämä on sivistysvaltion tunnusmerkki. Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta, turvallisuutta ja kestävyyttä.

Kansanedustaja Saara-Sofia Sirén, maakuntajohtaja ja kirjailija Kari Häkämies, sosiaalineuvos Maija Perho ja turun pormestari Minna Arve keskustelevat, miksi juuri nyt on oikea aika kulttuurin vahvistamiselle.

tilaisuudessa esiintyy bassolaulaja Erik Rousi.

Vapaaehtoinen kahvimaksu 10€. Lämpimästi tervetuloa!

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat keskeisessä asemassa, kun ratkaistaan miten Suomeen saadaan lisää työtä ja kasvua. Molempia tarvitaan kipeästi, jos ja kun haluamme ylläpitää nykymuotoisen hyvinvointivaltiomme ja lujittaa sitä.

Eduskuntaan perustettiin viime vuonna Yrittäjyysryhmä, johon lähti mukaan yli 80 kansanedustajaa. Minulla on ilo toimia ryhmän puheenjohtajana. Tavoitteenamme on lisätä vuoropuhelua yrittäjien ja päättäjien välillä. Tämä on tärkeää, jotta pystymme rakentamaan Suomen, jossa yrittäjät voivat keskittyä yrittämiseen. Yrittäjyys on minulle tuttua pitkältä ajalta myös henkilökohtaisesti: olen työllistänyt itse itseni yrittäjänä, puolisoni on yrittäjä ja myös vanhemmillani on yrittäjätausta.

Päättäjien ensisijainen tehtävä on varmistaa yrityksille toiminnan ja kasvun edellytykset. Työllistämisen esteitä tulee purkaa, jotta työntekijöiden palkkaamisen kynnys madaltuu. Työpaikkasopimista on lisättävä, eli paikallisen sopimisen estävää lainsäädäntöä purkaa. Samaan aikaan on löydettävä ratkaisuja osaajapulaan. Kaikki työikäiset ja työkykyiset on saatava töihin ja lisää työntekijöitä tarvitaan myös ulkomailta.

Järjestelmämme tulisi tunnistaa nykyistä paremmin myös muuttuvat työn muodot ja joustaa siten, että työn vastaanottaminen kannattaa aina. Niin yksin- kuin työllistävien yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava kokonaisuudistuksella. Yrittämisen aloittamisen on oltava sujuvaa, myös epäonnistumisen jälkeen.

Yrittäjät itse kertovat palautteessaan jatkuvasti kammoksuvansa ennen kaikkea poukkoilevaa päätöksentekoa. Vakaa toiminta- ja investointiympäristö tarkoittaa esimeriksi ennustettavaa veropolitiikkaa ja sujuvia lupaprosesseja. Yrittäjien ja yritysten verotusta ei tule kiristää. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä tulee karsia kasvun tieltä.

Talouskasvu ja työpaikat eivät ole ristiriidassa ympäristön edun kanssa. Päinvastoin. Tulevaisuudessa vain sellainen liiketoiminta on kannattavaa, joka huomio ilmaston ja luonnon. Tämä näkyy jo nyt esimeriksi siinä, miten sijoittajat ja rahoittajat toimivat.

Niin sanottu vihreä siirtymä on Suomelle miljardiluokan mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Energiamurros mahdollistaa kestävän kasvun ja työpaikat. Tarjolla on kymmenien miljardien investoinnit ja vientipotentiaali. Niiden toteutumiseksi tarvitaan kestävää realismia!

Pistetään toimeksi ja tehdään Suomesta puhtaan energian suurvalta:

Sujuvoitetaan luvitusta. Lupaprosessit ovat nyt kriittinen pullonkaula. Tarvitaan lupatakuu esim. 8kk.

Uudistetaan sähkömarkkinaa ja hinnoittelua reilummaksi.

Otetaan hiilijalanjäljen rinnalle hiilikädenjälki. Suomalaisilla yrityksillä on valtavasti potentiaalia.

Laaditaan vetytalous- ja säätövoimastrategiat.

Edistetään kaikkinensa yrittäjyyteen ja kasvuun kannustavaa toimintaympäristöä mm. verotuksen painopistettä muuttamalla työn ja yrityksen verotuksesta haittaveroihin.

Olen huolissani erityisesti lasten ja nuorten kasvavista mielenterveyden ongelmista. Jo ennen koronaa jopa joka neljäs lapsi oireili ja pandemian myötä luvut synkkenivät entisestään. Myös avun saaminen vaikeutui,

On panostettava ennaltaehkäisyyn ja korjattava akuutit ongelmat palveluissa. Apua ja tukea on saatava silloin, kun sitä tarvitsee. Nopea hoitoonpääsy on inhimillisestä näkökulmasta tärkeää, mutta myös yhteiskunnan kannalta kestävää.

• Toteutetaan terapiatakuu! Oli pettymys, ettei nykyinen hallitus asiaa hoitanut, vaikka puolueet ovat sanoneet aloitetta kannattavansa. Kokoomus on tukenut ehdotusta johdonmukaisesti ja osoittanut sen toteutukseen myös tarvittavat määrärahat.
• Pelkät lisäresurssit eivät riitä, ellei ammattilaisia ole tarpeeksi. Terapeutteja tarvitaan lisää. Terapeutin löytäminen on tällä hetkellä kohtuuttoman hankalaa ja myös siihen tarvitaan tukea.
• Panostetaan kouluissa oppimisen tukeen ja erityisopetukseen.
• Puututaan paremmin koulukiusaamiseen, väkivaltaan ja syrjintään.
• Edistetään toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla kännykät saadaan pois oppitunneilta (silloin kun niitä ei oppimistarkoitukseen tarvita).
• Mahdollisestaan jokaiselle lapselle ja nuorelle edes yksi mielekäs harrastus, mieluiten koulupäivien yhteyteen. Tein ensimmäisen harrastustakuu-aloitteen Turussa vuosia sitten, sittemmin ajatus on laajentunut valtakunnalliseksi. Jatketaan Suomen harrastamisen mallin kehittämistä.

Mielenterveyttä pitää vaalia kuten terveyttä ylipäänsä.

Urheilun ja liikunnan yhteiskunnallinen merkitys on valtava. Etenkin lasten ja nuorten harrastamisen positiiviset vaikutukset ovat todella mittavat, niin kaverisuhteille kuin hyvinvoinnille. Joukkueessa opitaan yhdessä tekemistä, harjoittelemista tavoitteiden eteen, voittamista ja häviämistä.

Viime päivinä olemme saaneet huolestuttavia uutisia suomalaisten liikkumattomuudesta. Suomalaisten kunto heikkenee. Myös lapsista ja nuorista liian harva liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. UKK-instituutin julkaisemat tuoreet luvut ovat karuja. Tilanne ei muutu, ellei liikunta ja urheilu saa ansaitsemaansa asemaa poliittisessa päätöksenteossa.

Iso merkitys on myös urheilutapahtumilla. Tunnelma on parasta paikan päällä aistittuna. Ostamalla lippuja tapahtumiin, tukee samalla seuratoimintaa. Elinvoimainen talousalue tarvitsee elämää, elämyksiä ja kohtaamisia.

Päätökset liikuntaa, urheilua ja lasten harrastusmahdollisuuksia koskien tehdään politiikassa. Poliitikot päättävät esimerkiksi urheilun ja seurojen tukijärjestelmistä sekä olosuhdeinvestoinneista.

Yksi minulle tärkeä esimerkki on tämä Kupittaan palloiluhalli. Uuden hallin saaminen Turkuun oli asettamani konkreettinen tavoite, kun lähdin mukaan politiikkaan kuntavaaleissa 2008. Toimin heti ensimmäisellä valtuustokaudellani liikuntalautakunnan puheenjohtajana ja sain viedä eteenpäin päätöstä vuosikymmeniä kaivatusta palloiluhallista. Sain kunnian olla muuraamassa peruskiveä ja myöhemmin avaamassa uutta hallia. Nykyään Kupittaan palloiluhallissa harjoittelee ja kilpailee useita lajeja ja seuroja. Tulen aina iloiseksi, kun käyn hallilla!

Olen lähtenyt politiikkaan urheiluseurataustalla. Olin aikanaan Suomen nuorimpia seurajohtajia ja sittemmin vaikuttanut mm. Voimisteluliiton hallituksessa sekä valtakunnallisissa liikunnan ja urheilun järjestöissä. Olin vuoden verran töissäkin maailmanlaajuisen kattojärjestön pääkonttorilla Kööpenhaminassa. Tällä hetkellä vaikutan mm. UKK-instituutin hallituksen jäsenenä sekä liikunnan ja urheilun olosuhteita kehittävän Turun Ratapiha-hankkeen hallituksessa.

Olen myös harrastavien lasten vanhempi. Kannan huolta siitä, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta itselle mieluisaan harrastukseen. Siksi haluan jatkaa työtäni harrastustakuun toteuttamiseksi.

Tein aikanaan ensimmäisen harrastustakuu-aloitteen Turussa. Vaikka kaikki eivät heti lämmenneet ajatukselle, laajeni se myöhemmin valtakunnalliseksi. Sittemmin Suomessa on otettu käyttöön saman ajatuksen pohjalta harrastamisen Suomen malli. Se on erinomainen avaus, jota on tärkeä kehittää. Matalan kynnyksen harrastustoimintaa tulee viedä koulupäivien yhteyteen.

Koko poliittisen urani ajan Saaristomeren suojelu on ollut keskeisimpiä teemojani. Viimeisen 15 vuoden ajan olen edistänyt asiaa niin Turun paikallispolitiikassa ja Varsinais-Suomen liiton tehtävissä kuin Eduskunnassa ja kansainvälisissä rooleissa. Kansanedustajana Saaristomeri on ollut työpöydälläni perustamamme Eduskunnan Saaristomeriryhmän kautta, HELCOM observoijana ja Itämeren parlamentaarikkokonferenssin rehevöitymisraportoijana. Sain taannoin jopa Itämerisäätiöltä palkinnon työstäni meren pelastamiseksi.

Saaristomeren suojelemiseen ei ole yksittäistä keinoa, vaan tarvitaan monenlaisia toimia.  Itämeren pelastaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä, mutta Saaristomeren tilan parantaminen on Suomesta itsestään kiinni. Kyseessä on viimeinen hotspot-alueemme, joten toimia tulee kohdistaa nimenomaan Saaristomeren valuma-alueelle. 

Tulevan hallituksen on asetettava selkeäksi tavoitteekseen saada Saaristomeri vihdoin pois HELCOM:n hotspot-listalta. Tämä edellyttää hallitusohjelmakirjausta ja sitoutumista usean ministeriön yhteistyöhön. Alla listattuna ehdotuksiani toimiksi tulevalle kaudelle:

MAATALOUDEN RATKAISUT

Merkittävä osuus rehevöitymistä aiheuttavista ravinteista on peräisin maataloudesta. Siksi maataloudesta löytyvät kaikkein vaikuttavimmat ratkaisut. 

• Tukijärjestelmää tulee uudistaa siten, että kestävät toimintatavat (kuten kasvukunnon parantaminen ja kasvipeitteisyyden lisääminen) ovat viljelijöille kannattavampia. CAP-uudistuksen osalta mahdollisuus jätettiin hyödyntämättä, sitä suuremmalla syyllä tämän tulee olla keskeinen tavoite seuraavalla kierroksella. Kansallisten tukien osalta voimme toimia jo nyt. 
• Saaristomeri-rahoitusta tulee laajentaa kipsikäsittelyn lisäksi koskemaan rakennekalkin ja kuituratkaisujen käyttöä. Koska rakennekalkki parantaa satoja, niiden hyödyntäminen ei EU-säädännön vuoksi voi olla viljelijöille maksutonta. Siksi olen ehdottanut, että tuki kattaisi kalkin ja rakennekalkin välisen hintaeron viljelijälle (rakennekalkki on nyt viljelijälle kalliimpaa). Ohjelman rahoitus tulee turvata, kohdentaa vaikuttavasti Saaristomeren valuma-alueelle ja varmistaa toimet pienentämällä hankkeisiin osallistumisen omavastuuosuutta.
• Sivutuotteena syntynyttä kipsiä tulisi voida käyttää myös luomupelloilla. Tämä edellyttää luomustatusta kipsille. 
• Maatalouden lisäksi huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi metsäojitusten vaikutukseen vesistöjen kuormituksesta. 
• Ravinteille tarvitaan kiertotalousmarkkina. Tätä voidaan vauhdittaa esimerkiksi ravinnekiertotukea hyödyntämällä ja kierrätysravinteiden sekoitevelvoitteella. 
• Otetaan lohkotiedot avuksi fosforikuormituksen sääntelyssä ja perustetaan avoin digitaalinen ravinnetietovaranto.
• Toimien tulee pohjata tutkittuun tietoon, joten lisää tutkimusta tarvitaan esimerkiksi koskien rakennekalkin hyödyntämisen mahdollisuuksia Suomessa. 

RAVINTEIDEN POISTAMINEN MERESTÄ

Ravinnevalumien vähentämisen lisäksi tarvitaan myös keinoja, joilla poistetaan ravinteita merestä.

• Saaristomeren alueella tulee edistää laajamittaista, oikea-aikaista  järviruovikon niittoa. Tämä tarkoittaa tukea laiteinvestoinnille sekä ennen kaikkea luvituksen sujuvoittamista. Tarvitaan myös yhteistyötä, jotta merestä nostettava biomassa saadaan hyödynnettyä kiertotalousperiaatteiden mukaisesti. 
• Ravinteita voidaan poistaa merestä myös kestävällä kalastuksella. Luonnonkalan, kuten silakan, syöminen on Saaristomeriteko. Siksi kestävää kalastusta tulee edistää.
• Myös kalan kasvatus on tänä päivänä kestävää, jos vain käytetään kierrätysrehua (ns. ”Itämerirehu). Kalanviljelyn luvituksen tulisi olla sidoksissa aiheutettaviin ravinnepäästöihin. Kestävästi toteutettu kalanviljely mahdollistaa sekin jopa ravinteiden vähentämisen merestä.

MERILUONNON SUOJELU

Suomessa on jo hyviä kokemuksia vapaaehtoiseen suojeluun pohjautuvista ohjelmista. Näitä ohjelmia kannattaa vahvistaa ja laajentaa.

• Vesistöjen suojelua varten tulee luoda oma vapaaehtoisen suojelun ohjelma.
• Lisäksi yksityisomistuksessa olevien vesialueiden suojelua tulee helpottaa. Tämä tarkoittaa esim. prosessien sujuvoittamista sekä neuvontaa. 
• Yksityistä suojelua tukeakseen valtio voisi sitoutua suojelemaan uusia omia vesialueitaan vastaavan alueen verran. 
• Meriluonnon suojelussa tavoitteena tulee olla EU:ssa ja YK:ssa tehtyjen sitoumusten mukainen 30% osuus suojeltuja alueita. 

LAINSÄÄDÄNTÖMUUTOKSET

Paljon voidaan Saaristomeren hyväksi tehdä nykyiselläkin lainsäädännöllä, mutta myös joitakin selkeitä muutostarpeita löytyy. 

• Vesilaki tulee päivittää heti tulevan kauden alussa. Keskeisin päivitystarve koskee merkitykseltään vähäisten patojen purkamista. Tämä on tärkeää ennen kaikkea virtavesien ja vaelluskalojen vuoksi. Oikeusministeriön selvitys asiasta on valmistumassa tämän kuun lopussa, joten sitä voidaan tuoreeltaan hyödyntää uudella kaudella. 
• Samalla vesilakiin on tarpeen tehdä myös muita päivityksiä. Saaristomeren kannalta tärkeää on edistää mereen lopulta virtaavien purojen parempaa tilaa. Myös järviruovikon niittoon liittyvät luvituskysymykset ovat vesilain alla. 
• Suomen tulee kieltää rahtilaivojen jätevesien (mukaanlukien rikkipesurivedet) purku mereen omilla aluevesillämme. Asiaa tulee edistää edelleen myös kansainvälisissä neuvotteluissa. Samalla satamien valmiutta vastaanottaa laivojen jätevesiä ja muita jätteitä tulee kehittää edelleen. 
• Laivojen pohjiin käytettävissä myrkkymaaleissa sallittava kuparipitoisuus tulee laskea samalle tasolle Ruotsin kanssa. Tällä hetkellä Suomessa sallitaan Ruotsia myrkyllisemmät maalit, vaikka pienemmälläkin pitoisuudella saadaan samat vaikutus. Olen tehnyt asiasta aloitteen jo viime kaudella. 
• Satamissa tehtävät laivojen pohjien pesut tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan suljetun kierron mukaisesti mereen kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi. Tässäkin voidaan ottaa mallia Ruotsin sääntelystä, joka on Suomea tiukempi. 

URBAANIN KUORMITUKSEN VÄHENTÄMINEN

Vaikka jätevesien käsittely on vuosikymmenten saatossa parantunut merkittävästi, on kaupungeissa edelleen parantamisen varaa vesistöjen kuormituksen vähentämiseksi. 

• Käsittelemättömään jäteveden ylijuoksutus vesistöihin on saatava loppumaan. Kaupunkien on varmistettava prosessien toimintavarmuus, jotta vahinkoja ei pääse enää syntymään. 
• Ravinteiden lisäksi merta kuormittavat lääkejäämät ja kemikaalit. Puhdistusmenetelmissä on kaikkialla päästävä parhaiden käytäntöjen tasolle. Jätevesien käsittelyn laadussa on edelleen eroavaisuuksia. 
• Haja-asutusalueilla on uudistuneen lainsäädännön myötä otettu käyttöön monenlaisia jätevesien puhdistusmenetelmiä. Niiden toimivuutta tulee seurata siten, että riippumaton vertailu on mahdollista. Jatkossa on edistettävä vaikuttavimpia menetelmiä. 
• Lumen kaadolle Itämereen on saatava vihdoin kestävä ratkaisu. Runsaslumisena aikana lumia kaadetaan mereen ennen kaikkea Helsingissä. Lumen mukana mereen päätyy roskaa ja muita merta kuormittavia ainesosia.