Category Archives: Yleinen

”Sivistykselle on toinenkin, kuvaavampi nimi: humaanisuus, inhimillisyys”

Tänään vietämme J.V. Snellmanin päivää, jota myös suomalaisuuden päiväksi nimitetään. Monista tehtävistään Snellman muistetaan parhaiten sivistykseen, suomen kieleen ja koulutukseen liittyvistä uudistuksista ja ajatuksista.

Monille tulee sivistyksestä ensimmäisenä mieleen, että sivistys on jotakin, joka kerääntyy koulun penkeillä istuen. Mielikuvissa sivistynyt ihminen on usein koulutettu ja ”kirjaviisas”, kykenevä keskustelemaan erilaisista asioista.
Sivistys on kuitenkin aivan valtavasti enemmän.

Muutama vuosi sitten kirjoitin aiheesta tekstin Ajatuspaja Toivon julkaisemaan Paluu tulevaisuuteen -pamflettiin. Tuossa kirjoituksessani pyrin avaamaan ajatuksiani sivistyksestä ja sen merkityksestä laajemmin. Sivistys on nähdäkseni myös sellaista viisautta, jota maailman paras koulutusjärjestelmä tai priimaluokkaisin korkeakulttuurielämyskään ei pysty takaamaan.

Sivistykseen kuuluu lähimmäisen huomioiminen, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, eettisyys ja tasa-arvo. Se tarkoittaa ihmisenä kehittymistä siten, että oppii kunnioittamaan ja rakastamaan muita. Kuten Snellmankin on todennut, sivistys tarkoittaa yhtä lailla myös humaaniutta ja inhimillisyyttä – kykyä nähdä asiat myös toisten näkökulmista.

Tämä aika historiassamme vaatii monenlaisten näkemysten ja näkökulmien yhteensovittelua, sydämen sivistystä. Samalla meidän tulee kyetä kauas kantaviin ratkaisuihin, jotta myös meidän jälkeemme tulevien olisi mahdollista nauttia hyvästä, itsensä näköisestä elämästä. Tällaisia pitkän aikavälin ratkaisuja edellyttävät niin koulutus- ja kulttuurikysymykset, kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tai kestävän kasvun mahdollistaminen. Sivistyneisyyttä testataan ennen kaikkea silloin, kun edessä on vaikeita, vieraita tai epämiellyttäviä asioita.

Hyvää Snellmanin päivää!

Euroopan unioni on enemmän kuin osiensa summa

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi alle 30 vuotta sitten. Tuolloin tehtiin merkittävä päätös olla osa länttä ja kehittyvää Eurooppaa.

Tavoitteena oli luoda vakaa ja länsimaisille arvoille perustuva yhteisö, joka edistäisi markkinoille vahvempia toimintaedellytyksiä. Tuhoisien sotien jälkeen Euroopan unionista haluttiin ennen kaikkea rauhanhanke. Se on toiminut, sillä parhaillaankin saamme elää Euroopan historian pisintä rauhan aikaa. On aina tärkeää vaalia eurooppalaisia arvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta.

Euroopan unioniin kuuluminen aiheuttaa aika ajoin kritiikkiä. On ilman muuta hyvä, että asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Unionin vaikutusten arviointi euromääräisesti ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen matemaattinen laskutehtävä. Euroopan unioni on enemmän kuin osiensa summa.

Kuulumalla Euroopan unioniin, olemme osa länsimaista arvomaailmaa. Yhteisten arvojen pohjalta puolustamme niitä keskeisiä oikeuksia, joihin yhteiskuntamme ja lainsäädäntömme nojaavat. Puolustamme jokaisen oikeutta toteuttaa itseään, liikkua vapaasti ja tulla kohdelluksi tasavertaisesti.

Eurooppalainen yhtenäisyys on sekä turvallisuus- että kauppapolitiikkamme kivijalka. Tarvitsemme toimivat sisämarkkinat sekä vakautta ja ennakoitavuutta. Koska emme kuulu Natoon, on EU meille myös keskeisin turvallisuusyhteisö. Euroopan turvallisyysympäristö on viime vuosina muuttunut epävarmempaan suuntaan, joten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen on entistäkin tärkeämpää.

Tälle kaikelle on vaikea laskea hintaa. Se on kuitenkin varmaa, että suomalaisten hyvinvointi on Euroopan unionin arvoinen, nyt ja tulevaisuudessa.

Hyvää Eurooppa-päivää!

P.S. Käy lukemassa myös tällä viikolla kirjoittamani blogiteksti EU:n elvytyspakettia koskevasta äänestyksestä täältä.

Euroopan yhtenäisyys on Suomelle tärkeää

Kokoomus on Suomen johtava Eurooppapuolue. Eurooppamyönteisyys on vahva osa identiteettiämme, olemme aktiivisia Eurooppa-politiikassa ja osana EPP-ryhmää. Eurooppamyönteisyys, tai edes integraation kannattaminen, eivät kuitenkaan tietenkään tarkoita, että automaattisesti tulisi suhtautua myönteisesti kaikkeen, mitä EU:n suunnalta tulee. Pikemminkin päinvastoin: kun jokin asia on itselleen hyvin tärkeä, sen kehitystä seuraa erityisen tarkalla silmällä ja korvalla.

Viime viikkoina, ja erityisesti viime päivinä, poliittinen keskustelu on kulminoitunut EU:n elvytyspaketin ympärille. 750 miljardin euron paketti on hallituksen neuvottelema ja kuittaama. Kokoomus on pitkin matkaa esittänyt neuvotteluihin liittyen toiveita, huomioita ja perusteltua kritiikkiä. Oppositiota ei kuitenkaan otettu mukaan missään vaiheessa prosessia, vaan näkemyksemme sivuutettiin.

Nyt oppositiota kuitenkin tarvitaan. Vaikka pakettia on edistetty yksinomaan hallituksen voimin, sen hyväksyntään tarvitaan perustuslakivaliokunnan päätöksen mukaisesti 2/3 määräenemmistö Eduskunnan suuresta salista.

Perustuslakivaliokunnan ratkaisun jälkeen Kokoomus olikin siis vaativassa paikassa. Näkemyksiämme ei oltu huomioitu paketin neuvotteluvaiheessa ja lopputulokseen liittyi näkökulmastamme periaatteellisia ongelmia. Keskeinen toiveemme olisi ollut linjaus ns. ”no bail out”-säännöstä, eli siitä, että jokainen maa vastaisi omista veloistaan. Olisimme toivoneet velkavastuuta ja että jäsenmailta edellytettäisiin tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan hallituksen neuvottelutuloksessa näy ja siksi paketin puolustamiseen on suhtauduttu varauksin.

Elvytyspaketin eteneminen on kuitenkin Euroopan yhtenäisyyden kannalta todella tärkeää. Paketille on edellytetty kaikkien valtioiden hyväksyntää ja siksi Suomen päätöksellä on merkitystä koko EU:n kannalta. Kokoomus ei tietenkään halua vaarantaa EU:n toimintakykyä ja yhtenäisyyttä. Eurooppa on meille elintärkeä ja paketin kaatumisesta voisi seurata hyvinkin kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden vakaudelle ja Suomen asemalle EU-pöydissä. Lisäksi EU:n yhtenäisyys on erityisesti Suomelle mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys. Itäisessä naapurissamme iloitaan epäilemättä aina, jos Euroopan yhtenäisyyttä onnistutaan horjuttamaan. Näin ollen myöskään paketin kaataminen ei vastaa Kokoomuksen poliittista ajattelua.

Ruotsissa EPP-puolue moderaatit tekivät vastaavassa tilanteessa poikkeuksellisen ratkaisun äänestää tyhjää. Sama vaihtoehto oli Kokoomuksen pohdinnassa. Tyhjää äänestämällä mahdollistettaisiin paketin hyväksyminen hallituksen enemmistöllä. Sellaisessa tilanteessa hallitus siis kantaisi itse vastuun neuvottelemastaan paketista. Ajatus oli, että tyhjää äänestämällä voitaisiin ottaa kantaa paketin ongelmakohtia vastaan, mutta kuitenkin yhtenäisen EU:n puolesta.

Tiedossa oli, että ratkaisusta tulee Kokoomukselle kovaa kritiikkiä, vaikka tekisimme mitä. Asia on valtavan tärkeä ja siihen suhtaudutaan ihan oikeutetusti intohimolla, niin puolesta kuin vastaankin. Arvostan jokaista, joka on käynyt analyyttista keskustelua paketin merkityksestä Suomelle, EU:lle ja ennen kaikkea EU:n tulevaisuudelle. Kysymyksessä ei nimittäin ole vain 750 miljardin paketti ja noiden rahojen käyttökohteet. (Joiden määrittelyyn sivumennen sanoen ei toki myöskään ole hallitus ottanut oppositiosta mukaan.) Kysymyksessä ei myöskään ole ainoastaan EU:n toimintakyky kriisitilanteessa. Kysymyksessä on samalla linjaus siitä, miten suhtaudutaan yhteisten perussopimusten venyttämiseen. Kysymys on isolta osin siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia tulevaisuudessa viedään.

Varsinainen äänestys asiasta on näillä näkyminen ensi viikolla. Äänestys tapahtuu suhteessa Valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Mietintö valmistui vasta eilen ja siihen nyt kuuluvat lausumat vastaavat varsin hyvin Kokoomuksen esilläpitämiä huolia. Kokoomuksen edustajat valiokunnassa ovat siis tehneet neuvotteluissa todella hyvää työtä. Tämä muuttaa tilannetta. Tiukka mietintö helpottaa ja selkeyttää Kokoomuksen suhtautumista kokonaisuuteen ja meidän on sen myötä luontevampaa äänestää mietinnön hyväksymisen puolesta. Näin tulen myös itse tekemään.

Hyvää sateenkaariperheiden päivää!

Tänään vietetään sateenkaariperheiden päivää. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, välittävien aikuisten ympäröimänä. Se, onko vanhempia yksi tai useampia, tai mitä sukupuolta he ovat, ei ole merkityksellistä. Lasten hyvinvoinnin määrittää rakkaus ja välittäminen, perheiden yhdessä viettämä aika ja arjen sujuvuus. 

Marinin hallitukselta on odotettu tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta. Uudistuksen yhteydessä tulisi ehdottomasti yhdenmukaistaa myös ei-biologisten vanhempien oikeuksia.

Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin valitettavia epäkohtia erilaisten perheiden näkökulmasta. Esimerkiksi Kokoomuksen ehdottamassa mallissa perhevapaapäiviä olisi mahdollisuus siirtää myös muulle lasta hoitavalle aikuiselle kuin juridiselle vanhemmalle. Tämä joustovara ratkaisisi monta ongelmaa esimerkiksi yhden vanhemman perheissä, sateenkaariperheissä samoin kuin tietysti perinteisissä kahden vanhemman perhemalleissakin. Tekemämme ehdotuksen mukaan lapsen hoitoon voisi osallistua vaikkapa isovanhempi, kummi tai kuka tahansa muu läheinen. Hallituksen kaavailema perhevapaamalli ei huomio riittävästi edes lasten kaikkien tosiasiallisten vanhempien oikeuksia. Tämä on todella iso pettymys ja merkittävä epäkohta hallituksen esityksessä.

Perheet tietävät itse, miten heidän arjestaan tehdään sujuvampaa. Meidän päättäjien tehtävänä on mahdollistaa sujuvuuden lisääminen ja sopivien vaihtoehtojen löytyminen. Perhevapaamallin tulisikin tarjota joustoja ja mahdollisuuksia erilaisiin tarpeisiin, ei missään tapauksessa rajoittaa tai kaventaa niitä.

Toinen monia sateenkaariperheitä, ja myös itsellisiä naisia, läheisesti koskettava asia on hedelmöityshoitojen sujuva saatavuus. Positiivinen asia on, että Suomessa hoitojen taso on erinomainen ja apua löytyy monille niihin hakeutuvista. Hoitoon pääsyssä on kuitenkin useita ongelmia.

Hallitusohjelmakirjauksessa tavoitellaan hedelmöityshoitojen yhdenvertaisen saatavuuden parantamista. Käytännössä jonot julkisen puolen hoitoihin ovat kuitenkin kuukausien pituiset, eikä KELA-korvausten saatavuuden peruste ole muuttunut. Tästä syystä hedelmöityshoitojen tosiasiallinen saatavuus ei ole parantunut. Jätin jo viime vuonna hedelmöityshoitojen yhdenvertaisen saatavuuden lisäämistä koskevan kirjallisen kysymyksen ministeri Kiurulle. Voit lukea sen täältä.

Tällä hallituskaudella on tarkoitus tarkastella myös sijaissynnytykseen liittyvien lakien päivittämistä. Asia on hyvin merkityksellinen paitsi sateenkaariperheille, myös monille muille lasta toivoville. Perheen perustamiseen liittyvät kysymykset ovat usein herkkiä ja lapsitoiveiden toteutumattomuus hyvin kivuliasta. Ymmärrettävää onkin, että aihe nostattaa tunteita. Seuraan asian etenemistä ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua herkällä korvalla myös tällä kaudella.

Kulttuurialan tuen tulee kohdistua oikein

Olemme kaikki kokeneet koronan vaikutukset elämäämme kuluneen vuoden aikana. Monien toimeentulo on ollut epävarmaa ja osalta työt tai yritystoiminta ovat loppuneet kokonaan. 

Yksi koronan keskeisesti runtelema ala on kulttuuri- ja tapahtuma-ala. Erilaiset kokoontumisrajoitukset ovat kuihduttaneet käytännössä kaikki tapahtumat ja tilaisuudet jo vuoden ajalta. Tilanne on vaikuttanut konsertteihin, esityksiin, näyttelyihin, messuihin ja käytännössä aivan kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joista kulttuuri- ja tapahtuma-alan kassavirta kertyy. Toimijoiden hätä on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Rajoitukset ovat kohdentuneet epäreilusti, eivätkä tukitoimet ole olleet lähimainkaan riittäviä. 

Kulttuurialalla työskenteleville tehdyssä kyselytutkimuksessa jopa 76% henkilövastaajista koki, että heidän toimintansa on oleellisesti vaarantunut. Erityisen heikossa asemassa ovat olleet freelance-toimijat, jotka tyypillisesti työskentelevät projektiluonteisesti tai pätkittäin.  

Viimein, vuoden odottamisen jälkeen, hallitus toi tällä viikolla julki ehdotuksensa kulttuurialan tukemiseksi. Tukipaketti on suurempi kuin ennakoitiin, mutta se ei siltikään riitä lähimainkaan kattamaan menetyksiä, joista ala on kärsinyt.

Tällä hetkellä on edelleen epävarmaa, miten tuet tulevat kohdentumaan. Miten aiotaan varmistaa tukien kohdentuminen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat? Miten tuetaan myös heitä, jotka ovat kulttuurin tuotantoketjuissa pidemmällä, näkymättömissä?

Lisäksi on aivan keskeistä varmistaa tukimuotojen tarkoituksenmukaisuus. Hakuprosesseista ei saa tulla liian monimutkaisia ja vaikeita. Koska moni on menettänyt tulonsa ja elinkeinonsa, tarvitaan akuuttiin hätään suoraa tukea erillisten kehityshankerahoitusten sijasta. Tältä osin on toivottavasti otettu oppia vuoden takaisista virheistä yritystukien kohdentumisessa. Erityisesti Taiteen edistämiskeskus Taiken rooli tukien jakamisessa on herättänyt alalla jonkin verran kysymyksiä, jotka ovat vielä avoimia.

Kulttuuri ja tapahtuma-ala työllistää satoja tuhansia ihmisiä, ja menetykset kriisiajalta ovat satoja miljoonia euroja. Myös välillisesti alan vaikutukset ovat erittäin merkittävät. Tapahtumien ja tilaisuuksien peruuntuessa peruuntuvat työt myös monilta muilta aloilta: tiloihin ei tarvita tekniikkaa tai tarjoiluja, hotelleille ei ole peruuntuneiden tilaisuuksien yhteydessä enää tarvetta, eikä taksikuljetuksille kysyntää. Olisikin kesää kohti mentäessä erittäin tärkeää, että mahdollisimman moni tilaisuus voitaisiin kaikesta huolimatta järjestää.

Hallituksen toimilta odotetaan ennen kaikkea ennakoitavuutta. Esimerkiksi tapahtumatakuuta odotettiin pitkään, mutta nyt tieto siitä tulee osaa toimijoita ajatellen liian myöhään. Viime viikolla kuultiin jo surulliset uutiset lukuisten festivaalien peruuntumisesta tulevalta kesältä.

Tapahtumatakuussa kysymys on ennakollisesta maksusitoumuksesta, joka annettaan tapahtuman järjestäjälle tämän ilmoittamista kustannuksista. Tapahtumajärjestäjät voisivat hakea 85% osuudelta avustusta kustannuksiin, mikäli koronasta johtuvista syistä tapahtumia joudutaan peruttamaan tai toteuttamaan pienempänä.

On hienoa, että tapahtumatakuuta nyt vihdoin valmistellaan hallituksen toimesta. Tapahtumatakuukaan ei kuitenkaan auta kaikkia toimijoita, sillä se koskee ainoastaan vähintään 200 hengen yleisötapahtumia, jotka järjestävät vakiintunut ja ammattimainen tapahtumanjärjestäjä. Esimerkiksi monet kesäteatterit rajautuvat tapahtumatakuun ulkopuolelle. 

Kulttuuri- ja tapahtuma-alallakin keskeisin toive olisi päästä takaisin töihin. Käytössä tulisi olla kaikki keinot, joilla yhteiskuntaa voitaisiin avata turvallisesti. Kokoomuksen ehdottama koronatodistus olisi tuonut mahdollisuuksia aloille, joiden toiminta perustuu ihmisten kokoontumiseen yhteen. Hallitus on kuitenkin tuoreessakin exit-strategiassaan linjannut, ettei kansallista koronatodistusta valmistella. 

Koronapassi mahdollistaisi vapaamman arjen monille

Takana on jo reilu vuosi elämää koronarajoitusten viidakossa. Monilla meistä on ollut mahdollisuus sovittaa elämänsä melko sujuvasti, tai ainakin siedettävästi, poikkeukselliseen tilanteeseen. Samaan aikaan on kuitenkin iso joukko ihmisiä, joiden elämää tai elinkeinoa koronarajoitukset ovat hankaloittaneet kohtuuttomasti.

Erityisesti kulttuuri- ja tapahtuma-ala sekä muut ihmisten kohtaamisista elävät alat ovat olleet pysähdyksissä jo kokonaisen vuoden. Varsinkin pienemmille toimijoille ja vaikkapa isolle osalle freelancereita tilanne on ollut suorastaan katastrofaalinen. Harvoilla on ollut mahdollisuutta kerätä suuria puskureita pahan päivän varalle. Yrittäjät ovat joutuneet irtisanomaan henkilöstöä ja myymään omaisuuttaan. On sydäntä särkevää kuulla esimerkiksi muusikoista, jotka joutuvat kauppaamaan tärkeitä soittimiaan saadakseen rahaa arjesta selviytymiseen. Ahdinkoa hankaloittaa edelleen erittäin epävarmat tulevaisuuden näkymät. 

Rokotusten eteneminen tuo toivoa tilanteen helpottumisesta tulevaa kesää ajatellen. Ihmisten hyvinvointia, jaksamista, arjen mielekkyyttä ja sujuvuutta edistävien alojen (ja aloilla työskentelevien yrittäjien) näkökulmasta olisi erityisen tärkeää, että kaikki mahdolliset tavat avata Suomea turvallisesti nyt hyödynnettäisiin osana Suomen Exit-strategiaa. 

Yhtenä työkaluna me Kokoomuksessa olemme ehdottaneet niin sanotun koronapassin käyttöönottoa. Rokotuksen tai hiljattain negatiivisen koronatestituloksen saanut henkilö saisi passin myötä mahdollisuuden muun muassa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Vastaavia digitaalisia passeja on jo tarkoitus hyödyntää matkailussa. Olisi vain järkevää laajentaa koronapassin hyödyntämistä myös muihin palveluihin ja asiointiin.

Ehdotusta on kritisoitu epäreiluksi ja tällä argumentilla myös hallitus on suhtautunut avaukseen nihkeästi. Miksi vain osalle annettaisiin lupa vapaampaan elämään? 

Itse en tätä kritiikkiä allekirjoita. Rokotepassi ei ole keneltäkään pois, vaikka mahdollistaakin osalle nopeammin enemmän. Ei kai parempi vaihtoehto voi olla se, että jäämme kaikki odottamaan pandemian laantumista pidempään.

Esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvat ikäihmiset ovat viettäneet eristyksissä elämää vuoden päivät. Monet tukipalvelut ja vähäisetkin sosiaaliset kontaktit ovat saattaneet puuttua arjesta pitkiä aikoja. Soisin heille mielelläni mahdollisuuksia kuluttaa esimerkiksi kulttuuripalveluita, vaikka itse en vielä voisikaan.  Samalla yritykset saisivat asiakkaita, jonka myötä toimintoja ja jopa työpaikkoja voitaisiin palauttaa.

Jokainen meistä toivoo, että tartutatilanne helpottaisi nopeasti ja voisimme jälleen tavata muita ihmisiä ja osallistua erilaisiin tapahtumiin tai tilaisuuksin. Emme voi kuitenkaan luottaa pelkästään siihen, että pandemiatilanne helpottuu pysyvästi, vaan meidän tulee samaan aikaan aktiivisesti pohtia, miten tämän kriisin vaurioita voidaan korjata ja miten voimme parhaiten valmistautua seuraaviin mahdollisiin kriiseihin.

Olen aikaisemmin kirjoittanut hallituksen puutteellisesta Exit-strategiasta täällä.

Kokoomuksen esittämään Exit-strategiaan voi tutustua täällä.

Olen jättänyt tapahtuma- ja kultuurialaa koskevan kirjallisen kysymyksen ministerille, sen voit käydä lukemassa täällä.

Kansalaisaloite tuo translain uudistustuksen viimein Eduskuntaan

Tarve translain uudistukselle on vihdoin noussut suurempaan keskusteluun asiaa vaativan kansalaisaloitteen myötä. Tällä hetkellä voimassa oleva laki on auttamatta vanhentunut ja sisältää räikeitä ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia. Nykyinen laki esimerkiksi vaatii sukupuoltaan korjaavalta täysi-ikäisyyden ja lääketieteellisen selvityksen lisäksi lisääntymiskyvyttömyyttä. Kyseessä on selkeä ihmisoikeusloukkaus, josta Suomi on saanutkin useampia huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,  kehollinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat erottamaton osa perus- ja ihmisoikeuksia. Nykyinen translaki ei kunnioita jokaiselle yksilölle kuuluvia oikeuksia.

Kokoomuslaiseen perusajatteluun kuuluu, että vapauden ydintä on täysivaltaisen yksilön itsemääräämisoikeus itseään koskevissa asioissa sukupuoleen, ikään, katsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai muuhun taustaan katsomatta. Siksi Kokoomukselle on luontevaa tukea translain kokonaisuudistusta. Itsemääräämisoikeus ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamattomuus ovat erottamaton osa ihmiselämän arvokkuutta, joka kuuluu jokaiselle syntymästä elämän viimeiseen päivään.

Translain uudistusta ajava ”Oikeus olla” -kansalaisaloite keräsi vuorokaudessa tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee siis Eduskuntaan. Toivottavasti aloitteen myötä lainsäädäntöä todella myös päästään viimein uudistamaan. Itsemääräämisoikeuteen perustuva lakiuudistus mainitaan kyllä Marinin hallituksen hallitusohjelmassa, mutta asia ei ole edennyt riittävällä tavalla, vaikka olemme jo kuluvan kauden puolivälissä.

Toin jo viime syksynä esiin huoleni siitä, että lakivalmistelua ja erilaisten mallien suunnittelua varten ei oltu lupauksista huolimatta perustettu tarvittavaa työryhmää. Tuo työryhmätyö ei edelleenkään ole käynnissä.

Hallitus on nimennyt ihmisoikeuksien vahvistamisen yhdeksi tavoitteekseen. Translain uudistamiseksi ei kuitenkaan ole tehty yhtä selvitystä lukuun ottamatta enempää, vaikka kyseessä ovat lainsäädäntömme räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset. Hallituspuolueilla olisi valtaa ja vastuuta edistää tarvittavia lakimuutoksia ilman, että tarvitsisi nojata aktiivisten kansalaisten toimiin. Olen pistänyt merkille, että tässäkin asiassa moni hallituspuolueen edustaja tuntuu menevän ennemmin kansalaisaloitteen kuin omaan poliittiseen rooliin kuuluvien vaikuttamismahdollisuuksien taakse.

On todella hienoa, että kansalaisaloitteen myötä eduskunnassa päästään käsittelemään asiaa, joka hallituksen toimesta ei toistaiseksi ole edennyt. Iso kiitos ja onnittelut kansalaisaloitteen tekijöille tärkeän asian tuomisesta eduskunnan käsittelyyn.

Samassa yhteydessä olisi perusteltua uudistaa lainsäädäntöä myös liittyen intersukupuolisille lapsille tehtäviin toimenpiteisiin. Monet näistä toimenpiteistä eivät ole vauvan terveyden kannalta välttämättömiä, mutta sen sijaan ne saattavat olla peruuttamattomia. Kokoomuksen linjan mukaan lapsille ei tule tehdä sukupuolta määritteleviä lääketieteellisiä toimenpiteitä ilman pakottavia terveydellisiä syitä. Tähän asiaan on vastikään kiinnittänyt huomiota myös YK:n ihmisoikeuskomitea. Komitean mukaan intersukupuolisille lapsille ei tulisi tehdä lääketieteellisiä toimenpiteitä ennen kuin he ovat iässä, jossa voivat antaa tietoon perustuen oman suostumuksensa.

Teknologiateollisuus edistää paikallisen sopimisen lisäämistä

Teknologiateollisuus kertoi eilen tiedostustilaisuudessa, että Suomen merkittävimpiin työnantajajärjestöihin kuuluva liitto aikoo jakautua kahteen toimijaan. Uusi yhdistys Teknologiateollisuuden työnantajat ry tulee jatkamaan valtakunnallisissa työehtosopimuksissa ja Teknologiateollisuus tulee tukemaan työpaikkakohtaisia sopimuksia. Jäsenyritykset voivat itse päättää haluavatko jatkossa kuulua vain toiseen, vai molempiin. Muutos siis mahdollistaa liiton jäsenyyden myös sellaisille yrityksille, jotka eivät halua olla mukana valtakunnallisissa  työehtosopimuksissa. 

Teknologiateollisuus antoikin päätöksensä keskeisimmäksi syyksi tarpeen erilaisille vaihtoehdoille. Yritykset samankin toimialan sisällä ovat niin kooltaan kuin toimintatavoiltaan hyvin erilaisia keskenään. Yksi malli ei palvele kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla.

Uutinen kertoo ennen kaikkea muutoksesta. Työelämä on jo pidempään ollut isossa murroksessa ja yritykset ovat kohdanneet uudenlaisia haasteita, joita pitkittynyt koronakriisi on korostanut entisestään. 60-luvulla muodostetuilla rakenteilla on historialliset perusteet, mutta ne eivät kaikilta osin enää vastaa niitä tarpeita, joita sekä yrityksillä että työntekijöillä tänä päivänä on. 

Aikaisemmin yleissitovasta työehtosopimuksesta irtaantumisesta kertoi Metsäteollisuus. Vaikka molemmat päätökset kertovat ilmeisestä tarpeesta muutokselle, joustavuuden lisäämiselle ja vaihtoehtojen laajentamiselle, eivät ratkaisut ole täysin rinnastettavissa toisiinsa. Metsäteollisuus irtaantui TES-järjestelmästä, kun taas Teknologiateollisuus avaa jäsenilleen mahdollisuuden suunnata yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. 

Paikallisen sopimisen tarvetta on tuotu Kokoomuksenkin toimesta esille jo pitkään. Asiaa on ratkottu Marinin hallituskaudella esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä, jossa asia ei ole edennyt koko hallituskauden aikana. Näyttää siltä, ettei suuria kannata odottaa puoliväliriihestäkään. Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle totesikin, että paikallisen sopimisen ”junttura” on ollut pettymys. 

Se, että suuret työnantajaliitot ovat päätyneet näihin ratkaisuihin, kertonee osittain hallituksen kärsimästä luottamuspulasta yritysmaailman keskuudessa. Paikallista sopimista on haluttu olla edistämässä juuri yleissitovien TESien kautta, mutta asia on pysähtynyt kerta toisensa jälkeen. Yritysmaailma onkin arvostellut kovastikin nykyistä pääministeriä ymmärtämättömyydestä elinkeinoelämän tarpeita kohtaan.

Elinkeinoelämä on ymmärrettävästi osoittanut sekä kiitosta että kehuja Teknologiateollisuuden ratkaisua kohtaan. Nykyisessä tilanteessa kaikki toimet, joilla Suomen työllisyyttä, tuottavuutta, kilpailukykyä ja vientiä pystytään parantamaan, ovat tervetulleita. Tulevan puoliväliriihen anti ei todennäköisesti tule tuottamaan merkittäviä edistysaskeleita ja tätä on epäilemättä ennakoitu myös elinkeinoelämän puolella.

Paikallisen sopimisen lisääminen tarkoittaa mahdollisuuksia vapaampaan ja joustavampaan sopimiseen. Se tulee toteuttaa tavalla, joka on myös palkansaajien etujen mukainen. Työntekijöilläkin on toisistaan eroavia tilanteita ja tarpeita järjestellä oma arkensa yhä enemmän juuri itselleen tarpeellisella tavalla. 

Yrityskohtaisia sopimuksia laadittaessa tulee huomioida eri henkilöstöryhmiä koskevat erityiskysymykset. Esimerkiksi tuotantotyöntekijällä ja esimiestehtävässä toimivalla asiantuntijalla on erilaisia arkeensa liittyviä huolia ja toiveita. Tarvitaan toimintatapoja, jossa kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. 

Sopimista on luontevaa viedä lähemmäs työpaikkojen arkea. Paikallisen sopimisen lisääminen ei kuitenkaan tietenkään voi tarkoittaa sanelupolitiikkaa. Siksi pidän hyvänä, että Teknologiateollisuuden päätökseen kuuluu myös suositus henkilöstön ottamisesta nykyistä paremmin mukaan päätöksentekoon. Tuon tavoitteen käytännön toteuttamiseen pitää nyt kiinnittää erityistä huomiota. Tämä on tärkeää erityisesti avoimuuden ja luottamuksen kannalta. 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

1800-luvun Suomessa elänyt kirjailija, vaikuttaja ja liikenainen Minna Canth oli monin tavoin aikaansa edellä. Hän oli merkittävässä roolissa mielipiteiden luojana ja eurooppalaisten vaikutteiden välittäjänä Suomeen. Erityisen paljon Canth vaikutti siihen, että tyttöjen opiskelumahdollisuudet harppasivat eteenpäin syrjäisessä pohjolassamme.

Canthissa yhdistyivät kirkas näkemyksellisyys, määrätietoisuus ja sivistyksen vaaliminen. Hän ymmärsi, että yhteistyö on avain asioiden etenemiselle. Hän toimi omana aikanaan edelläkävijänä ja nykyäänkin mainiona esimerkkinä meille hänen jälkeensä tuleville. Tasa-arvoa edistetään edelleen parhaiten esimerkin avulla ja yhteistyötä tehden.

Meillä jokaisella on halutessamme mahdollisuus toimia tasa-arvokehityksen kärjessä. Kuten tiedämme, tasa-arvo ei kulje lineaarista voittokulkua kohti yhä parempia aikoja. Tasa-arvokehitystä myös vastustetaan ja valitettavasti heikennyksiä ajava liikehdintä on viime vuosina ympäri maailman vahvistunut.

Tasa-arvon päivänä jokaisen on hyvä miettiä, miten itse voisi olla mukana edistämässä parempaa kehitystä. Annetaan tilaa toisille. Kunnellaan ja kuullaan. Kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme erilaisista näkemyksistä huolimatta. Tunnistetaan se tosiasia, että tasa-arvo ei ole vielä likimainkaan valmis. Yhteiskunnassamme, työpaikoillamme, kodeissammekin on edelleen niin tiedostettuja kuin tiedostamattomia käytösmalleja, jotka hankaloittavat tasa-arvon etenemistä. Ei kielletä niitä, vaan nostetaan epäkohdat esille ja etsitään ratkaisuja ongelmiin. Uudistetaan rakenteita ja asenteita.

Tasa-arvo ei ole valmis myöskään internetissä. Vastakkainasettelu on vahvistunut ja kieli koventunut etenkin sosiaalisen median kanavissa. Korona-aikana ihmiset ovat jääneet yhä enemmän koteihinsa ja monien vapaa-ajan vietossa korostuu internetin ja erilaisten sovellusten käyttö. Erityisesti naiset ja vähemmistöt joutuvat nettivihan kohteiksi. Myös lapsiin kohdistuva kiusaaminen netissä ja verkkoväkivalta ovat yhä suurempia ongelmia.

Tulevien kuntavaalien myötä erityisesti ehdolle asettuvat naiset joutuvat selvitysten mukaan nettihäirinnän kohteiksi. Häirinnän ja vihapuheen tavoitteena on vaientaa. Pienilläkin tavoilla voi vaikuttaa siihen, että tasa-arvo toteutuisi hieman paremmin. Toimitaan itse esimerkkeinä. Ei sallita vihanlietsontaan ja puututaan kaikkeen häirintään ja vähättelyyn.

Itse aion edistää naisiin kohdistuvan nettihäirinnän kitkemistä muun muassa olemalla mukana laatimassa puolueellemme sosiaalisen median käyttöön liittyvää ohjeistusta. Sen tarkoituksena on puuttua entistä paremmin niihin tilanteisiin, joissa epäasiallista käytöstä havaitaan.

Kuvassa Minna Canthin talo, Kanttila, Kuopiossa.

Koronakriisi taannutti myös tasa-arvoa

Tasa-arvo. Yhtäläinen oikeus tulla kohdelluksi samanarvoisesti. Mahdollisuus osallistua yhteiskunnassa ja elämässään täysipainoisesti ilman syrjintää tai vähättelyä. Mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa itseään riippumatta omista lähtökohdista.

Naisten päivä näkyy meillä Suomessa kauniisti esimerkiksi kukilla muistamisena. Päivän taustalla on kuitenkin suurempi, globaali ja universaali kysymys naisten oikeuksien toteutumisesta. 

Valitettavasti kulunut kriisivuosi on heikentänyt entisestään naisten oikeuksien toteutumista. On ollut huolestuttavaa seurata tilanteen muuttumista niin kauempana kuin lähelläkin.

Korona on esimerkiksi aiheuttanut palkattoman hoivatyön aikaisempaakin epätasa-arvoisemman jakautumisen. Tilanne on ollut epätasainen jo ennen koronan alkamista, mutta kriisitilanne on kasvattanut eroa entisestään. Naiset ovat päätyneet entistä enemmän vähentämään palkallista työtä ja hoitamaan sen sijaan esimerkiksi lapsia tai ikääntyviä ja apua tarvitsevia vanhempiaan tai appivanhempiaan. Vaarana on, että naisten palkka- ja urakehitys jää miehistä jälkeen. Tämä näkyy lopulta aina eläkkeissä saakka.

Toinen Suomessakin erityisen häpeällinen ja koronan myötä kasvanut ongelma on lähisuhdeväkivalta. Koti ei ole kaikille turvallinen paikka. Rajoitusten aiheuttama neljän seinän sisällä pysytteleminen on näkynyt esimerkiksi poliisien tilastoissa lisääntyneinä kotihälytystehtävinä.

Maailmalla sukupuolittunut väkivalta näkyy myös raiskauksina. Naisilla on ollut koronan myötä vaikeutuneessa tilanteessa aikaisempaa korkeampi riski ajautua prostituution tai ihmiskaupan uhriksi. Heikko taloudellinen tilanne ja sukupuolesta johtuva heikompi yhteiskunnallinen asema ovat olleet naisille ja tytöille merkittäviä tekijöitä, jotka ovat johtaneet heidät entistä huonompaan tilanteeseen.

Koronan myötä myös monien tyttöjen koulunkäynti on keskeytynyt ympäri maailmaa. Valitettavasti samaan aikaan koronan myötä esimerkiksi seksuaalikasvatuksen ja -palveluiden saatavuus on huonontunut merkittävästi. UNESCOn arvion mukaan tämän seurauksena on 15 miljoonaa uutta epätoivottua raskautta ja se, että noin 24 miljoonaa lasta ei tule palaamaan enää kriisin jälkeen takaisin kouluun. Tämä kehitys on äärimmäisen huolestuttavaa ja edellyttää laajaa kansainvälistä huomiota. Tyttöjen oikeuksien toteutuminen on keskeistä kaikkein muidenkin kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta.

Kriisitilanteen myötä monissa valtioissa on rajattu kansalaisten oikeuksia. Valitettavasti mahdollisuutta on käytetty myös siihen, että naisten ja vähemmistöjen oikeuksia on poljettu. Esimerkiksi Puola on edistänyt systemaattisesta hyvin kyseenalaisia tavoitteitaan esimerkiksi aborttilainsäädännön kiristämiseksi.

Vuosi 2020 jää siis historiankirjoihin ja tilastoihin monin paikoin myös taantumisen vuotena. Tämä on muistutus siitä, ettei tasa-arvon edistymistä saa ikinä pitää itsestään selvänä, vaan se vaatii systemaattista työtä. Kulunut vuosi on osoittanut entistä selvemmin sen, miten nopeasti kehitys voi kääntyä huonompaan.

Toivotaan, että vuodesta 2021 tulee tältä osin parempi. Voimme kaikki omalta osaltamme vaikuttaa siihen asenteilla, käytöksellä ja tekemällämme työllä. Tuetaan tyttöjä ja naisia. Puututaan epäasiallisuuksiin. Tehdään työtä tasa-arvon epäkohtien ratkaisemiseksi.