Category Archives: Yleinen

Hallitukselta puuttuu talousvastuu

Eduskunnassa aloitimme tällä viikolla valtion ensi vuoden talousarvioesityksen käsittelyn. Budjettia käsitellään koko loppusyksy jouluun asti.

Hallituksen budjettiesitys on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä etenkin talouden asiantuntijoilta. Asiantuntijoiden kommentit ovat olleet suorastaan tyrmääviä: hallituksen esitystä on kuvattu sanoilla vastuuton, masentava ja holtiton. Talouspolitiikan arviointineuvostostakin on oltu huolissaan siitä, ettei hallitus noudata ”mitään talousneuvoja”. Myös valtiovarainministeriön sisältä kuuluu huolestuneita puheenvuoroja. 

Eikä ihme, sillä luvut ovatkin todella hurjia. Budjetin määrärahojen loppusumma on peräti 80,5 miljardia, mikä on miljardin enemmän kuin valtiovarainministeriön alkuperäinen esitys. Alijäämä on 8 miljardia ja siinäkin on kasvua kahden miljardin verran VM:n esitykseen nähden. Korkomenot kasvavat 1,5 miljardiin euroon – miljardi enemmän kuin ennakoitiin. Nyt valtion korkomenojen on arvioitu nousevan tulevien vuosien aikaan useampaan miljardiin. 

Tämä kaikki yhdistettynä järkyttävään työvoimapulaan ja heikkoon, lähes olemattomaan kasvuun. Näkymä on tulevaisuuden kannalta huolestuttava. 

Kautensa alussa Rinteen/Marinin hallitus puhui kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen pilarit ovat sosiaalinen kestävyys, ympäristökestävyys sekä vastuu taloudesta. Hallituksen talouspolitiikasta tuo kolmas pilari on unohtunut kokonaan. Jatkuva velkaantuminen ei yksinkertaisesti ole kestävää.

Suomen talouden perusongelmat, kuten kestävyysvaje ja heikko huoltosuhde ovat olleet tiedossa pitkään. Nämä talouden ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään, vaikka käsissämme on nyt muitakin kriisejä. Taloutemme pohja on edelleen ratkaisematta. 

Näiden keskeisten haasteiden ratkaisemisen sijaan hallituksen talouspolitiikan ohjenuorana on läpi kauden ollut kulutuksen ja menojen lisääminen. Se ei ole kestävää. Tämä hallitus tulee jäämään historiaan ennätysmäisestä velkaperinnöstä ja talouspolitiikasta, jossa kehykset menettivät täysin merkityksensä.

Kokoomuksen talouspolitiikka lähtee kestävän kasvun edellytysten tukemisesta. Kasvu ei synny siitä, että kulutetaan veronmaksajien rahaa, tai ulkomailta lainattua rahaa, jatkuvasti enemmän. Kestävä kasvu syntyy työstä ja yrittämisestä. 

Tällä hetkellä Suomen kasvunäkymät ovat synkät. Ja se erottaa meidät niistä verrokkimaista, joiden hyvinvointiin myös omaa hyvinvointiamme peilaamme. Meillä ei ole varaa niihin palveluihin ja etuuksiin, joita haluaisimme Suomessa nähdä. 

Hallitus ottaa jälleen miljardiluokassa uutta velkaa. Marinin hallituksen velkaperintö rikkoo ennätyksiä. Hallituspuolueet perustelevat raskasta velkataakkaa tälle kaudelle osuneilla kriiseillä. Onkin ihan totta, että tällä kaudella kriisejä on riittänyt ja niiden osalta menojen lisäyksille on perustettakin. Kriiseihin liittyviä menolisäyksiä olemme oppositiosta myös tukeneet.

Korona tai sota eivät kuitenkaan selitä kuin osan hallituksen velkalinjasta. Menolisäykset ja velkaantuminen alkoivat jo heti hallituskauden alussa, ennen kuin koronasta oli tietokaan. Joka vuosi hallitus on lisännyt valtavasti sellaisiakin menoja, jotka eivät liity kriiseihin. Hallituksen harkinnanvaraiset muut kuin kriisimenot ovat yli 2 miljardia euroa. Rahaa jaetaan siis enemmän kuin olisi välttämätöntä. Ja se on kestämätöntä ylisukupolvista politiikkaa. 

On tärkeää myös muistaa, että kriisejä voi olla vielä edessämmekin. Ei kukaan meistä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ajat ovat monin tavoin epävarmat. Taloutemme tulisi olla paremmassa kunnossa juuri siksi, että voimme vastata ja valmistautua myös tuolevaisuudessa eteen tuleviin kriiseihin.

Rahan jakaminen on politiikan helpoin osuus. Jokainen päättäjä pystyy helposti luettelemaan tärkeitä kohteita, joihin olisi perusteltua lisätä rahaa. Vastuullinen päätöksenteko edellyttää kuitenkin myös sen toisen puolen pohdintaa. Mistä lisämenot rahoitetaan? Onko lisämenoihin varaa? 

Hallituksen talouspolitiikan keskeinen epäkohta on, että siltä puuttuu näkymä kestävämmästä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ainoa näkymä on heikko kasvu yhdistettynä lisääntyvään velanottoon ja kasvaviin korkomenoihin. VM:n mukaan velkasuhde kasvaa koko sen ajan, mihin ennustejakso ulottuu. 

Vastuullinen talouspolitiikka, kestävä kehitys ja strateginen ote johtamiseen edellyttäisivät, että hallitus olisi pyrkinyt esittämään edes jonkinlaisen uskottavan suunnitelman talouden tasapainottamiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tätä hallitus ei edelleenkään tehnyt, vaan jätti senkin tuleville. 

Hyvää demokratian päivää!

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä demokratian päivää. Päivän on tarkoitus muistuttaa maailman päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä. Muistutukselle on tarvetta: demokratia ei ole itsestäänselvyys.

Toisin kuin muissa hallintomuodoissa, demokratia pohjaa yhteisön jäsenten valtaan. Jokaisella tulee olla demokratiassa mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. YK-liiton määritelmän mukaan demokratiaan sisältyy ajatus, että kansakunnilla on oikeus ilmaista tahtonsa ja päättää niiden poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen järjestelmien muodoista, jotka koskettavat kansalaisten elämää. Näin ollen demokratian edellyttää, että kansalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa.

Sitra julkaisi tiistaina Demokraattiset osallistumismahdollisuudet Suomessa -kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisten sekä kunta- ja hyvinvointialuetasolla toimivien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkemyksiä osallistumisesta päätöksentekoon ja demokratian tulevaisuuskuvista. Tuloksista kävi ilmi, että yli puoli miljoonaa suomalaista haluaisi osallistua enemmän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, jos se olisi nykyistä helpompaa.

On hienoa, että poliittinen osallistuminen kiinnostaa. Samalla on kuitenkin huonoa, että näin suuri osa ihmisistä ei ole onnistunut löytämään keinoa osallistua mielekkäällä tavalla. Demokratian vahvistaminen edellyttää siis uudenlaisia osallistumisen muotoja. Demokraattinen päätöksenteko ei voi perustua vain pienen, rajatun joukon näkemyksiin maailmasta.

Huomionarvoista tutkimustuloksissa oli tietämyksen ja osallistumisen välinen yhteys. Koetulla poliittisella tietämyksellä ja kiinnostuksella erilaisia osallistumisen tapoja kohtaan on selvä yhteys. Mitä useampi arvioi poliittisen tietämyksensä hyväksi, sitä useampi oli kiinnostunut myös osallistumismahdollisuuksista. Tämä päti myös ns. kevyempiin osallistumismuotoihin.

Aina tiedon keruu ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Olemme tänä päivänä ennennäkemättömien tietovarantojen äärellä, mutta joukkoon mahtuu paljon paitsi olettamuksia, myös suoranaista disinformaatiota.

Sosiaalisen median algoritmit varmistavat, että maailmankuvaamme pönkitetään kanssamme samalla tavalla ajattelevien ihmisten päivityksillä. Omien parissa kuplautuminen sekä toisin ajattelevien sulkeminen ulkopuolelle on yllättävän helppoa, mikä taas lisää vastakkainasettelua entisestään. Tällainen tilanne on mitä hedelmällisin maaperä valheellisen tiedon levittämiseen ja vihan lietsontaan. Yhteisten tavoitteiden löytäminen, saati edistäminen muuttuu vaikeaksi. Asetelma luo uhkan demokratialle.

Ihmisten informaatiolukutaitoa voi kuitenkin onneksi kehittää. Digitaalisen sivistyksen tulee vastata tätä muuttunutta ja alati muuttuvaa mediaympäristöä. Sitran tutkimuksessa tuodaan esille tarve toteuttaa kansallinen digitaalisen sivistyksen projekti. Koska oppiminen (saati digioppiminen) ei ole ainoastaan lasten asia, tulisi riittävän informaatiolukutaidon ja digitaalisen sivistyksen varmistaminen olla mukana eri koulutustasojen opetussuunnitelmissa.

Mer hjälp och stöd till Ukraina – det är absolut avgörande för vår framtid att Ukraina vinner kriget

Rysslands anfallskrig mot Ukraina har redan pågått i ett halvår. Ukrainarna har lyckats försvara sitt hemland med hjälp av envishet och orubblighet. Samtidigt kämpar de för europeiska värderingar och även för oss. Trots tapperheten är den humanitära kris som kriget orsakat ett vardagligt faktum och dess effekter synliga över hela världen.

Vid tidpunkten för publiceringen av denna kolumn befinner jag mig själv på arbetsresa i Ukraina. På inbjudan av Ukrainas talman deltar jag i den internationella delegationens resa som representant för Finland och ledamot av Riksdagens stora utskott. I delegationen ingår riksdagsledamöter från olika delar av världen. Det kändes särskilt viktigt att besöka Ukraina, vars självständighetsdag firades igår.

Den västerländska underrättelsetjänsten och vapenhjälpen har under de senaste veckorna gett Ukraina stora framgångar. Attacken mot flygplatsen Saky på Krim ledde till exempel till betydande utrustningsförluster för Ryssland. Det behövs emellertid mer hjälp och stöd.

Enligt statistiken har Finland stött Ukraina i mindre grad än våra grannländer. Vi har legat efter både de nordiska och de baltiska länderna. Det finns oro för att kriget som Ryssland startade i Ukraina får allt mindre uppmärksamhet allt eftersom tiden går och andra nyhetsämnen fyller rubrikerna. Kriget fortsätter oavsett varje dag.

Det är absolut avgörande för vår framtid att Ukraina vinner kriget. Därför får Ukraina inte glömmas bort och därför bör Ukraina ges all möjlig hjälp, stöd och vapen.

Vi måste stödja Ukraina i sin försvarskamp och humanitära kris. När kriget är vunnet är det också viktigt för oss att hjälpa Ukraina komma tillbaka på fötter. Återuppbyggnaden kommer att bli en enorm ansträngning. Ryssland har till och med bombat barns skolor och sjukhus för att göra dem obrukbara. Finländskt kunnande, stöd och goodwill kommer att efterfrågas även under de kommande månaderna.

Texten har också publiserats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

Lisää apua ja tukea Ukrainalle

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo puoli vuotta. Ukrainalaiset ovat sitkeydellä ja periksiantamattomuudella onnistuneet puolustamaan kotimaataan. Samalla he taistelevat eurooppalaisten arvojen ja myös meidän puolesta. Urheudesta huolimatta sodan mukanaan tuoma inhimillinen kriisi on jokapäiväinen tosiasia ja sen vaikutukset näkyvät ympäri maailman.

Tämän kolumnikirjoituksen julkaisuajankohtana olen itse työmatkalla Ukrainassa. Osallistun Ukrainan puhemiehen kutsusta kansainvälisen delegaation matkaan Suomen edustajana ja Eduskunnan suuren valiokunnan jäsenenä. Delegaatioon kuuluu kansanedustajia eri puolilta maailmaa. 

Länsimainen tiedustelu- ja aseapu on tuottanut kuluneiden viikkojen aikana tärkeitä voittoja Ukrainalle. Esimerkiksi Sakyn lentokenttäisku Krimillä toi mittavia kalustotappioita Venäjälle. Apua ja tukea kuitenkin tarvitaan lisää. 

Tilastojen mukaan Suomi on tukenut Ukrainaa naapurimaitamme vähemmän. Olemme olleet jäljessä sekä Pohjoismaita että Baltian maita. Huolena on, että ajan kuluessa ja muiden uutisaiheiden täyttäessä otsikot, Venäjän Ukrainassa aloittama sota jää aikaisempaa heikommalle huomiolle. Sota kuitenkin jatkuu joka päivä. 

On paitsi meidän teimme, myös tulevaisuutemme kannalta ehdottoman kriittistä, että Ukraina voittaa sodan. Siksi Ukraina ei saa unohtua ja siksi Ukrainalle tulee antaa kaikki mahdollinen apu, tuki ja aseet. 

Meidän on tuettava Ukrainaa sen puolustustaistelussa ja inhimillisessä kriisissä. Ja kun sota on voitettu, on meidän tärkeää osaltamme myös auttaa Ukrainaa pääsemään jaloilleen. Jälleenrakennus tulee olemaan valtava ponnistus. Venäjä on pommittanut käyttökelvottomiksi jopa lasten koulut ja sairaalat. Suomalaista osaamista, tukea ja hyväntahtoisuutta kysytään myös tulevina kuukausina.

Hyvää Itämeri-päivää!

Ehdotin kesällä METSO-ohjelman mallia käyttöön Itämeren pelastamiseksi. METSO on metsien suojelun ja talouskäytön yhdistävä toimintaohjelma. Niin metsä- kuin meriympäristössäkin tulisi suojella luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita kohteita.

METSO-ohjelma on metsänomistajien keskuudessa suosittu ja vaikuttavuudeltaan hyvä keino edistää metsäluonnon monimuotoisuutta maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen. Samaa suojelun vapaaehtoisuuteen ja ekologisesti merkittävimpien kohteiden valikointiin perustuvaa mallia tulisi soveltaa myös meriympäristössä. Biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden merkitys ei rajoitu vain metsiin.

Kahdella vuosikymmenellä meriluonnon monimuotoisuutta inventoineessa Suomen ympäristökeskuksen VELMU-ohjelmassa on kartoitettu, että kolme neljäsosaa merkittävistä vedenalaisista luontoarvoista jää nykyisten suojelualueiden ulkopuolelle. Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa.

Johtopäätösten mukaan niinkin pienen kuin yhden prosentin tarkasti kohdennettu lisäys suojelualueiden pinta-alaan voisi tuplata suojelutehon sekä tuoda paljon ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä suojelun piiriin. Tavoite on varsin realistinen ja sillä olisi varsin merkittäviä seurauksia.

Tarvitsemme ekologisesti arvokkaimpien meri- ja vesialueiden valintaa suojelubudjetin puitteissa.

Merialueiden yksityisomistajat ovat varsin tietoisia merta vaivaavista haasteista ja moni on paitsi huolissaan, myös jo tehnyt tai halukas tekemään osansa meren tilan parantamiseksi.

Jälleen tänä kesänä olemme surullisina nähneet, että erityisesti Saaristomeren alue ei voi hyvin. Laajat leväkukinnot ovat estäneet monen kesänviettäjän lempiharrastukset. Meidän tuleekin aktiivisesti etsiä erilaisia keinoja rakkaan meremme suojelemiseksi. Yksi keinovalikoiman lisäyksistä voisi olla vapaaehtoisuuteen perustuvan ja maanomistajille selkeäksi tehdyn suojeluohjelman ulottaminen yksityisille merialueille. Näin esimerkiksi rantaympäristönsä tilasta huolestunut voisi osallistua suojelu- ja luonnonhoitotyöhön. 

Baltic Sea Action Groupin kartoituksen mukaan yksityisomisteiset suojelualueet ovat tällä hetkellä keskittyneet pitkälti saarten ja linnuston suojeluun. Olisi kuitenkin tarvetta lisätä erityisesti matalien rantavesien suojelua, sillä niissä vedenalainen monimuotoisuus on runsaimmillaan. Tähän tarvitaan alueita tuntevia kuten saariston asukkaita, kalastajia ja vesialueiden omistajia.

METSO-ohjelmassa maanomistaja saa neuvoja kohteensa monimuotoisuuden arviointiin alan viranomaisilta ja asiantuntijoilta. Alueelliset metsä- ja ympäristöviranomaiset tekevät päätöksen kohteen soveltuvuudesta ohjelmaan. Samoin voitaisiin toimia meriluonnon kanssa.

Nato-omröstningen gjorde slut på finlandiseringens tid

Denna vecka röstade vi i Riksdagen med rösterna 188–8 för en ansökan om medlemskap i Nato; en stark röstövervikt. Beslutet fattades för att maximera säkerheten; för att trygga värden som är viktiga för finländarna och för oss, såsom demokrati och jämställdhet. 

I och med detta beslut stärker vi samtidigt vår ställning och vårt samarbete med västländerna och i synnerhet med de övriga nordiska länderna. Vi har skäl att i alla sammanhang göra allt vi kan för jämlikhet och för en demokratisk utveckling. Det är uttryckligen jämlikhet och demokrati som är de effektivaste medlen för att bygga stabilitet och en bestående fred. De skapar en civiliserad stat och möjliggör välfärd. 

Också om det i första hand är för säkerhetens skull som vi ansluter oss till Nato får avgörandet också andra positiva följder. NATO-medlemskapet avvärjer den så kallade landrisken och främjar världens föreställning om Finland som ett land där det lönar sig att investera. 

Anmärkningsvärt är inte bara den historiska omröstningens slutresultat utan också det sätt på vilket beslutet kom till stånd. Finland och finländarna kan vara stolta över den parlamentariska processen. 

Också språket som kom till användning i debatten som föregick Natobeslutet är värt att uppmärksammas. Hittills har man i Finland inte vågat tala om saker vid deras rätta namn. Alltför länge har det offentliga ordet och beslutsprocessen styrts av rädsla. Denna vår har man emellertid talat klarspråk om Ryssland och alla har visat sig besitta den beslutsförmåga som krävdes. Finlandiseringens tid är äntligen förbi. 

Omedelbart efter omröstningen i Riksdagen skickades själva ansökningen till NATOs högkvarter och därmed inleddes ratificeringsrundan och medlemskapsförhandlingarna. Bägge väntas löpa smidigt eftersom Finland är en önskad medlem och kommer att stärka Nato. Vi är väl förberedda och besluten har grundats i förväg. Vår statsledning har utfört ett gott arbete. Var och en av oss riksdagsledamöter kan också, genom att utnyttja sina egna kontakter, bidra till att ratificeringen säkras i samtliga medlemsländer. 

Samtidigt pågår Rysslands anfallskrig fortfarande i Ukraina. Ukrainarna ska alltså också i dag ha vårt tack för att de modigt och med stora uppoffringar försvarar sitt land. Därmed försvarar de det europeiska, oss alla. 

Texten har också publiserats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

Suomettumisen aika on vihdoin ohi

Eduskunnassa käydään parhaillaan keskustelua Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon, eli Natoon. Käynnissä oleva keskustelu kuuluu parlamentarismiin ja on siksi tärkeää. Halusin kuitenkin pitää oman täysistuntopuheenvuoroni tiiviinä. Mitä pidempään salissa puhutaan, sitä pidemmälle varsinainen päätös siirtyy. Pitkän puheen sijasta ajattelin siksi avata omia näkemyksiäni laajemmin täällä blogin puolella. Tuntuu tärkeältä, että tämän päivän ajatukset tulee kirjattua muistiin. 

Luonnollisestikin kannatan Nato-jäsenyyttä nyt, kuten olen kannattanut koko poliittisen urani ajan. Kyseessä on myös puolueeni kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Päätös tehdään turvallisuuden maksimoimiseksi: suomalaisten ja meille tärkeiden länsimaisten arvojen, demokratian ja tasa-arvon, turvaamiseksi nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. 

Tällä päätöksellä vahvistamme samalla asemaamme ja yhteistyötämme läntisessä arvoyhteisössä ja muiden pohjoismaiden kanssa. Meidän on syytä kaikissa pöydissä tehdä kaikkemme tasa-arvon ja demokratiakehityksen puolesta. Juuri tasa-arvo ja demokratia ovat tehokkaimmat keinot rakentaa vakautta ja kestävää rauhaa. Ne tekevät sivistysvaltion ja mahdollistavat hyvinvoinnin. 

Natoon ollaan tietysti liittymässä ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Sillä on kuitenkin myös muita positiivisia vaikutuksia. NATO-jäsenyydellä torjutaan niin sanottua maariskiä ja edistetään maailmalle mielikuvaa Suomesta maana, johon kannattaa tulla ja investoida. 

Merkityksellistä ei ole vain historiallisen äänestyksen lopputulos, vaan myös se, miten päätös on syntynyt. Suomi ja suomalaiset voivat olla ylpeitä nyt nähdystä parlamentaarisesta prosessista. Prosessi on edennyt eduskuntavetoisesti ja sen sinetöi kansanedustajien äänestys, jossa todella vahva enemmistö tulee äänestämään JAA. Paljon on tapahtunut nopeassa ajassa, mutta kehityskaari on osoittanut, miten vahva demokratiamme voikaan olla. Keskustelut ovat olleet rakentavia. Eduskunnan roolia on korostettu. Vuotoja luottamuksellisista tiedoista on ollut vain vähän. Onnistunut demokraattinen prosessi näin tärkeässä paikassa ilahduttaa, sillä viime vuosina olen toisinaan ollut hyvinkin huolestunut demokratiakehityksen suunnasta. 

Myös päättäjien tänään käyttämä kieli kuvaa demokratian tilaa. Sanoilla on merkitystä. 

Lapsena kasvoin YYA-ajan Suomessa, jossa asioista ei uskallettu puhua niiden oikeilla nimillä. Koska näin oli, oli Suomen demokratia tällöin vajavainen. Pelko ohjasi pitkään julkista sanaa ja päätöksentekoa.

Mutta pian lapseni saavat kasvaa itsenäisessä, demokraattisessa NATO-ajan Suomessa. Viimein Venäjästä puhutaan suoraan. Venäjän aiheuttama tuho ja venäläisten toteuttamat sotarikokset ovat puhdasta pahuutta. 

Suomettumisen aika on vihdoin ohi. Suomi on vapaa. 

Eduskunnan hakupäätöksen jälkeen käynnistyy ratifiointikierros ja jäsenyysneuvottelut. Molemmista odotetaan sujuvia, sillä Suomi on toivottu jäsen ja vahvistus Natoon. Olemme hyvin valmistautuneet ja päätöksentekoa on huolella, tyylikkäästi ennakkoon pohjustettu. 

Kiitos ja arvostus siis osaavalle Suomen valtiojohdolle siitä, millä tavalla Suomea ollaan nyt viemässä NATOn jäseneksi. Nyt jokainen meistä voi omalta osaltaan, omia kontaktejaan hyödyntäen tehdä työtä ratifioinnin varmistamiseksi kaikissa jäsenmaissa. 

Juuri tällä hetkellä ajatuksemme ovat ymmärrettävästi kansallisessa turvallisuudessa ja tässä tärkeässä päätöksessä. Samaan aikaan Venäjän hyökkäyssota on käynnissä Ukrainassa. Kiitos siis tänäänkin ukrainalaisille siitä, miten urheasti ja millaisin uhrauksin he maataan tälläkin hetkellä puolustavat. Samalla he puolustavat eurooppalaisuutta, meitä kaikkia. 

Suomi hakee NATO-jäsenyyttä

Tällä hetkellä elämme historiallisia päiviä. Suomi on liittymässä puolustusliitto NATOn jäseneksi. Tänään valtiojohto ilmaisi odotetusti näkemyksensä, että Suomen tulee hakea jäsenyyttä ripeästi. Tämä konkretisoi hakuprosessin käynnistymisen. Pitkäaikainen tavoite on toteutumassa.

Aiheen käsittely on edennyt eduskuntavetoisesti. Asiallinen, perusteellinen mutta ripeätahtinen käsittely on osoittanut demokraattisen järjestelmämme vahvuuden parhaimmillaan. Voimme olla ylpeitä siitä parlamentaarisesta linjakkuudesta, jolla kansanedustajat yli puoluerajojen ovat ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta tässä nopeassa muutoksessa tarkastelleet.

Olen saanut paljon kysymyksiä liittyen ajankohtaiseen turvallisuuspolitiikkaan ja NATO-prosessiin. Alla tiiviit vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.

Miltä Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne näyttää?

Venäjän käynnistämä brutaali, raakalaismainen, provosoimaton sota vaikuttaa koko Euroopan turvallisuuteen ja vakauteen. Käynnissä on vakavin turvallisuuspoliittinen kriisi Euroopassa sitten toisen maailmansodan. 

Muutos ei ajoitu hyökkäykseen Ukrainassa, vaan kehityssuunta on ollut näkyvissä jo pitkään esimerkiksi Venäjän toimissa suhteessa Tsetseniaan, Georgiaan ja Krimin valtaukseen. Kuitenkin vasta hyökkäys Ukrainaan havahdutti viimein koko Euroopan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön.

Viimeiset pari kuukautta ovat tehneet selväksi kaikille, ettei Venäjä kaihda sotilaallisen voiman ja väkivallan käyttöä, edes siviilikohteita vastaan. Venäjä on osoittanut myös kemiallisten aseiden kuuluvan sen keinovalikoimaan. Suomessa tiedämme naapurimme olevan arvaamaton. 

Samaan aikaan on merkillepantavaa, miten yhtenäisesti Eurooppa on pystynyt toimimaan tässä tilanteessa esimerkiksi pakotepäätöksissä ja Ukrainan auttamisessa. Pidän tärkeänä, että Eurooppa irtaantuu venäläisestä energiasta nopealla aikataululla, vaikka ymmärränkin ettei kysymys ole kaikille eurooppalaisille valtioille helppo. 

Miten Suomen NATO-prosessi etenee?

Olen kannattanut Nato-jäsenyyttä koko poliittisen urani ajan. Edustamani puolue Kansallinen Kokoomus on myös puolueena pitkään ollut Nato-jäsenyyden kannalla. Venäjän hyökkäyksen myötä Naton kannatus Suomessa on vahvistunut tavalla, jota harva olisi ennakolta uskonut. Jäsenhakemukselle on jo olemassa kansanedustajien enemmistön tuki, joka vahvistuu edelleen päivä päivältä.

Tulevana maanantaina eduskunta saa käsiteltäväkseen uuden selonteon, joka käsittelee ainoastaan NATO-jäsenyyden hakemista. Tuo selonteko täydentää jo käsittelyssä olevaa laajempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Asiasta käydään lähetekeskustelu maanantaina klo 10 alkavassa täysistunnossa. Käsittelyn kesto riippuu pidettävien puheenvuorojen määrästä, mutta tavoitteena on, että asiasta äänestetään tiistaina klo 12 alkavassa täysistunnossa. Uskon, että jäsenhakemusta puoltaa merkittävä enemmistö ja ei-äänet jäävät kouralliseen.

Kun eduskunta on äänestyksen jälkeen päättänyt hakea jäsenyyttä Pohjois-Atlantin liitossa ja hakemus virallisesti toimitettu NATOon, ei homma vielä ole valmis. Siitä käynnistyvät ratifiointiprosessit kaikissa jäsenmaissa. USA on jo lupaillut varsin nopeaa käsittelyä, mikä toivottavasti vauhdittaa myös muiden jäsenmaiden prosesseja. Myös jäsenneuvottelut käynnistyvät. Kaikkinensa tämä vaihe kestänee muutamia kuukausia.

Jäsenyyden vahvistumiseen asti Suomella on niin sanottu virallinen hakijastatus. Tämä itsessään jo tuo turvaa ja juuri eilen julkaistiin muun muassa Britannien lupaama sotilaallinen tuki, jota tarvittaessa saisimme ratifioinnin aikana.

Hakevatko Suomi ja Ruotsi jäsenyyttä yhdessä?

Suomen ja Ruotsin tiivis yhteistyö on erittäin tärkeää. Se on meille molemmille myös varsin luontevaa. On koko ajan ollut toivottavaa, että Suomi ja Ruotsi etenevät NATO-kysymyksessä samalla aikataululla. Ruotsi on viime viikkoina kirinyt omaa käsittelyään ja nyt näyttää siltä, että päätöksetkin syntyvät maidemme parlamenteissa lähellä toisiaan, mahdollisesti jopa samana päivänä. Molemmat maat tekevät kuitenkin tottakai omat ratkaisunsa itsenäisesti, eikä Suomen päätös riipu Ruotsin ratkaisusta tai sen aikataulusta. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen entisestään on kaikkinensa tärkeää myös aikanaan NATOn jäseninä.

Mitä hyötyä Natoon kuulumisesta on?

Jäsenyys parantaa Suomen turvallisuutta ja vahvistaa puolustustamme. Nato on eurooppalainen puolustusratkaisu ja valtaosa EU:n jäsenmaista on myös Naton jäseniä. Suomi tekee jo nyt yhteistyötä NATOn kanssa, joten keskeisin muutos nykytilanteeseen olisi pääsy NATOn turvatakuiden piiriin.

Natojäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Samalle se monipuolistaisi turvallisuuspoliittista profiiliamme. 

Suomessa on pitkään puhuttu ”NATO-optiosta”, mutta se ei ole enää lainkaan uskottava näkökulma. Venäjä on nyt jo määritellyt Suomen (kuten pääosin muutkin demokraattiset valtiot) vihamieliseksi maaksi. Nyt on erittäin ajankohtainen hetki ”lunastaa optio” ja hakea täysimääräisesti jäseneksi puolustusliitto Natoon. 

Minkälaista reaktiota Venäjältä on odotettavissa?

Suomen ja Ruotsin NATO-hakemukset ovat Venäjälle arvovaltatappioita, joita se ei katso hyvällä. Ratkaisut ollaan kuitenkin tekemässä Venäjän itsensä toimien johdosta. Kuten tasavallan presidentti eilen totesi terveisinä venäläisille: ”Te aiheutitte tämän. Katsokaa peiliin.”

Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Jonkinlaisia reaktioita itänaapurista kuitenkin epäilemättä nähdään. Erilaiset yritykset esimerkiksi kyberhyökkäyksiin ja hybridivaikuttamiseen ovat kuitenkin tuttuja ja erittäin todennäköisiä myös tulevina viikkoina. 

Olen jo aikaisemmin nostanut esille esimerkiksi lähdekritiikin merkitystä, sillä vaikutusyrityksiin kuuluu keskeisesti virheellisen ja valheellisen tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa. Tarkkana saa jokainen olla.

Tällä hetkellä puolustuksen vahvistamisen lisäksi onkin tärkeää vahvistaa valtioiden resilienssiä ja puolustuskykyä esimerkiksi kyberhyökkäyksiä ja hybridivaikuttamista vastaan. Sitä työtä tehdään tällä hetkellä Suomessakin, lisäksi tarvitaan yhteistyötä eri maiden välillä.

Onneksi Suomi on hyvin varautunut ja me suomalaiset sitkeitä. Tärkeintä on pitää pää kylmänä, tuli mitä tuli. Kaikesta kyllä selvitään.


Jäsenyyshakemus etenee nyt hyvässä asennossa. Kiitos valtiojohdolle ja kollegoille yli puoluerajojen hyvästä prosessista jo tähän asti. Seuraavaksi keskittyminen siirtyykin jo siihen, minkälainen NATO-Suomi tulemme olemaan tulevaisuudessa.

Hallitus unohti intersukupuoliset lapset

Pitää ihmetellä, miksei hallitus turvaa intersukupuolisten lasten koskemattomuutta osana hallituksen esitystä laiksi sukupuolen vahvistamisesta eli ns. translakia. Hallituksen esitys oli lausuntokierroksella aiemmin keväällä.

Intersukupuolisille lapsille eli lapsille, joilla on sukupuolipiirteiden variaatiota, tehdään peruuttamattomia kirurgisia toimenpiteitä, vaikka monet näistä eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä. Tämä loukkaa vakavalla tavalla intersukupuolisten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta koskemattomuuteen. On kestämätöntä, jos hallitus jättää korjaamatta näin räikeän epäkohdan.

Kokoomus on esittänyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmassaan, ettei intersukupuolisille vauvoille tulisi tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä.  Mahdollisia toimenpiteitä tulisi voida tehdä vasta, kun lapsi on iässä, jossa voi antaa tietoon perustuen oman suostumuksensa niihin.

Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa intersukupuolisten lasten koskemattomuutta. Valitettavasti hallituksen translain luonnos ei tuo asiaan korjausta. Jostain syystä hallitus unohti intersukupuoliset lapset ja heidän oikeutensa.

Maanpuolustukseen osallistuminen mahdollistettava myös perheellisille

Suomessa on kansainvälisesti verrattuna varsin korkea maanpuolustustahto. Se on valtavan tärkeää. Turvallisuusympäristömme muututtua maanpuolustustahto on vahvistunut entisestään. Myös yhä useampi nainen haluaa osallistua maanpuolustukseen. 

Vuonna 2021 naisia ilmoittautui ennätysmäärä (1675) vapaaehtoisen asepalveluksen suorittajiksi. Vuodesta 2017 lähtien palvelukseen hakeneiden määrä on vakiintunut yli 1 000:een vuodessa. Puolustusvoimat on ilmoittanut tavoitteekseen lisätä asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrä 2000:een. 

Samaan aikaan kun reserviläisten määrä kasvaa, on tarpeen huomioida aikaisempaa paremmin erilaisia perhetilanteita. Osallistumismahdollisuudet eivät saisi riippua perhetilanteesta. Toimintatavat ovat epäselvät koskien esimerkiksi perheitä, joissa molemmat vanhemmat osallistuvat reserviläistoimintaan ja saavat kutsun samaan aikaan.

Tällä hetkellä reserviläisille ei ole tarjolla riittäviä palveluita alaikäisten lasten hoidon järjestämiseksi. Toisaalta laki ei myöskään anna aluetoimistoille julkisia kriteereitä harjoituksesta vapauttamiselle. Reserviläisellä ei ole oikeutta vaatia kotikunnaltaan alle kouluikäisille tai alakouluikäisille lapsille jatkettua päivähoitoa tai viikonloppuhoitoa, mikäli sitä ei perheelle ole myönnetty muun syyn perusteella. 

Asialla on myös tasa-arvonäkökulma. Hoivavastuu Suomessa jakaantuu epätasaisesti ja kasaantuu useimmiten naisille, joten tilanne vaikuttaa varsinkin naisten osallistumismahdollisuuksiin. Haaste on luonnollisesti selkeä myös yhden vanhemman perheissä. Vanhempainvapaa ei myöskään ole syy kertausharjoituksista vapauttamiselle.

Perimmäinen syy on toki vanhempainvapaiden epätasaisessa jakaantumisessa ja hoivavastuun tilastollisessa kasaantumisessa naisille. Näiden rakenteellisten ongelmien lisäksi tulee löytää nopeita ratkaisuja tämäntyyppisiin konkreettisiin epäkohtiin.

Sen enempää laki kuin Puolustusvoimatkaan eivät tarjoa ohjausta siihen, miten alaikäisten huollettavien hoito järjestetään esimerkiksi tarvittavien kertausharjoitusten aikana. 

On tärkeää huolehtia, että kaikki mahdollinen kapasiteettimme on maanpuolustuksen käytettävissä, eikä osallistuminen jäisi ainakaan lapsenhoitoon liittyvistä käytännön ratkaisuista kiinni

Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen asianosaisen ministerin vastattavaksi.