Category Archives: Yleinen

Hallitus olisi voinut estää tämänkin kuuttikuoleman

Hallituksen päätös olla jatkamatta Saimaan verkkokalastuskieltoa heinäkuulle on maksanut jälleen saimaannorpan kuutin hengen. Metsähallitus kertoi asiasta tänään.

Uutinen on surullinen etenkin siksi, että kuolema olisi ollut vältettävissä. Kuutteja voitaisiin suojella pidentämällä verkkokalastusrajoituksia Saimaalla heinäkuulle. Sen jälkeen kun hallitus ensin oli hautonut asiaa perustamassaan työryhmässä vuoden verran, päätti hallitus lopulta olla pidentämättä verkkokalastuskieltoa. Heinäkuuta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun ensimmäinen kuuttikuolema tuli ilmi verkkokalastuskiellon päättymisen jälkeen.

Hallituspuolueet ovat siis laiminlyöneet saimaannorpan suojelutyön keinovalikoiman käyttöönoton. Tehtävänämme olisi suojella ainoaa kotoperäistä nisäkästämme, jonka säilyttämisestä maailmassa meillä on erityinen vastuu. Hallituksen tulisi pyörtää aiempi päätöksensä ja jatkaa Saimaan verkkokalastuskieltoa heinäkuulle.

Valitettavasti nyt ilmoitettu kuuttikuolema on surullinen mutta myös odotettu. Verkkokalastus ei ole norpille turvallinen, vaikka verkko olisi ankkuroituna. Se nähtiin myös tässä tapauksessa. Maa- ja metsätalousministeriön tulisikin välittömästi korjata edes harhaanjohtava ohjeistus.

Kokoomus on jo aiemmin vaatinut tarkentamaan norppa-asetusta. Nyt ilmi tullut kuolemantapaus alleviivaa uuden asetuksen ongelmallisuutta. Kokoomus on ollut aiheessa aktiivinen koko kauden ja puolue kannattaa laajempia verkkokalastusrajoituksia Saimalla kuuttien suojelemiseksi.

Toimenpidealoitteeni aiheesta vuodelta 2019 täällä. 

Kansanedustajat pois maakuntavaalien ehdokaslistoilta?

Kuntavaalien tulos ratkesi viikko sitten sunnuntaina ja tarkastuslaskentakin on tässä vaiheessa jo varmistunut. Näissäkin vaaleissa odotetusti ääniharavoiksi nousivat tutut nimet, pääasiassa kansanedustajat eri puolueista.

Kovin pitkään puolueaktiivit eivät vaalien jälkeen ehdi levätä, sillä eduskunta saanee hallituksen esityksen sote-maakuntamallista käsiteltyä kuluvan viikon aikana. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että helmikuussa 2022 käydään maakuntavaalit. Vaaleja varten ehdokashankinta käynnistyy jälleen välittömästi ja jälleen kerran myös jo poliittisesti vaikuttavassa asemassa olevia päättäjiä rekrytoidaan ehdokkaiksi.

Kuten olen aikaisemminkin nostanut esille, ei ole tarkoituksenmukaista, että samat ihmiset tekevät päätöksiä kolmella eri hallinnon tasalla: kaupunginvaltuustoissa, eduskunnassa ja pian myös hyvinvointialueiden valtuustoissa. Tämä pohdinta oli yksi keskeinen syy sille, että päätin jättäytyä pois kesäkuun kuntavaaleista. En ole käytettävissä myöskään maakuntavaalien ehdokkaana, vaan keskityn työhöni kansanedustajana.

Lähes kaikki kansanedustajat ovat myös kuntapäättäjiä. Tämä on aiheuttanut tilanteita, joissa sama edustaja on ollut edistämässä lainsäädäntöä, johon omassa kunnassaan on suhtautunut kriittisesti. Tuore esimerkki on, kun pääministeri Marin oli mukana Tampereen paikallispäättäjän roolissa kritisoimassa itse johtamansa hallituksen soteuudistusta.

Tilanne monimutkaistuu entisestään, kun mukaan lisätään maakuntahallinnon luottamustehtävät. Tällöin sama ihminen voi olla käsittelemässä samaa asiaa yksittäisen kunnan, maakunnan sekä valtion tason päättäjänä – ja jokaisessa roolissa jopa eri näkökulmasta.

Kansanedustajan, erityisesti ministereiden (puhumattakaan pääministeristä) työ on myös lähtökohtaisesti melko kiireistä. Kuitenkin myös kunnallinen ja maakunnallinen päätöksenteko vaatii perehtymistä ja ajankäyttöä, mikäli tehtäviä haluaa hoitaa asianmukaisesti.

Suomessa on ollut yleinen tapa ikään kuin automaattisesti nimetä kansanedustajat ehdolle myös paikallisissa vaaleissa. Käytäntö on kaikissa puolueissa sama. Syyt ovat puolueiden näkökulmasta ymmärrettävät, sillä ennestään tutut nimet keräävät usein myös eniten ääniä. Käytäntö on kuitenkin ongelmallinen. Siksi puolueiden tulisi viimeistään nyt maakuntavaalien alla yhteisesti sopia uusista, nykyaikaisemmista toimintatavoista. Samalla tehtäisiin tilaa uusille nimille nousta päätöksenteon keskeisille paikoille.

Merta pitää puolustaa aina

Kaikki muistavat puhua merien puolesta näin Maailman merien päivänä. Aikaisempien vuosien kokemuksesta tiedän hyvin, että seuraavan kerran ollaan isommin huolissaan siinä vaiheessa, kun sinilevälautat ovat nähtävillä mökkilaitureiden kupeessa. Merten paremman tilan eteen pitää kuitenkin tehdä töitä joka päivä, ympäri vuoden. Koska tämä meidän meremme on vieläpä erityisen herkkä, pitää suojelutyötä tehdä ikuisesti.

Erityisen suuri huoli on Saaristomerestä. Se on omaa rannikkoaluettamme, joten sen tilaan voimme itse kaikkein parhaimmin vaikuttaa. Saaristomeren valuma-alue on Suomen viimeinen Helcomin hotspot-alue, eli kaikkein kriittisimmin suojelutoimien tarpeessa. Siksi esitimme Kokoomuksen eduskuntaryhmästä viime vuonna, että Suomen tulisi kohdistaa toimia ja rahoitusta nimenomaan Saaristomeren valuma-alueelle. Vastikään hallitus käynnisti selvityksen aiheesta, mutta edelleenkään ei ole tiedossa tullaanko rahoitusta ja toimia kohdentamaan riittävän vaikuttavasti. Olen kysynyt aiheesta useaan otteeseen ja valitettavasti vaikuttaa siltä, ettei varsinaista kohdennusta ole tiedossa.

Saaristomeren uhkana ovat erityisesti rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet sekä roskat. Fosfori- ja typpivalumat ovat isolta osin peräisin maataloudesta. Roskaantuminen taas johtuu oikeastaan ainoastaan ihmisten omasta välinpitämättömyydestä. Uhkiin vastaamiseksi tarvitaan sekä pieniä tekoja, että suuria rakenteellisia uudistuksia. Keskeistä on eri toimijoiden yhteistyö!

Vastakkainasettelu ei nimittäin hyödytä ketään. Viljelijäyrittäjät eivät ole syypäitä rehevöitymiseen, vaan vika on järjestelmässä. Moni on tehnyt omaehtoisesti paljon töitä ja isojakin investointeja. Maataloustukijärjestelmää tulee uudistaa kestävyyteen paremmin kannustavaksi. Siitä hyötyisivät kaikki ja vaikuttavuus olisi merkittävä.

Paljon voidaan tehdä kansallisilla ratkaisuilla, mutta vielä isompi mahdollisuus on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP-uudistuksen yhteydessä. Yhtäkaikki, tarvitaan systeemitason muutoksia kohti kiertotaloutta. Sen myötä mahdollistettaisiin viljelijöille parempi sato kustannustehokkaasti, puhtaampi meri jälkipolville ja ihmisille hyvinvointia.

Hallituksen rahoittamat ravinnevalumia vähentävät toimet kuten kipsin levitys ja rakennekalkki ovat hyviä ja tärkeitä – mutta kuitenkin vain ensiapua! Esimerkiksi paljon esillä ollut kipsikäsittely tulee uusia muutaman vuoden välein. Siksi kestävimmät ratkaisut ovat sellaisia, joiden myötä peltoihin ei alkujaankaan päädy liikaa ravinteita. Tässä maatalouden rakenteisiin tehtävät uudistukset ovat ensisijaisia.

Paitsi rahoitusteitse, myös lainsäädäntöteitse voidaan edistää ja tukea esimerkiksi kierrätysravinteiden markkinan syntymistä. Tätä Kokoomus on ajanut jo viime kaudelta lähtien. On todella tärkeää, että nykyhallitus jatkaa käynnistämäämme työtä.

Vaikka tärkeintä on vähentää ravinteiden päätymistä mereen, tarvitaan myös toimia, joilla ravinteita voidaan poistaa merestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kestävä kalastus sekä järviruovikoiden oikea-aikainen niitto. Siihen ehdotimme viime kesänä omaa kohdennettua hanketta. Valitettavasti hallitus ei ainakaan vielä ole tarttunut ehdotukseemme, mutta onneksi sentään joitakin kokeiluja on käynnistynyt paikallisten toimijoiden voimin.

Kaislojen korjauksella olisi monia hyötyjä: ravinteita saataisiin pois merestä ja biomassan voisi hyödyntää esim. biokaasun tuotannossa. Hyviä kokemuksia on myös järviruovikkomassan hyödyntämisestä kasvualustoihin! Näin voitaisiin korvata turpeen käyttöä. Monia mahdollisuuksia, joita hallitus halutessaan voisi edistää.

Itämeren ja Saaristomeren suojelusta on vuosikymmenten aikana tehty kymmenittäin ohjelmia, strategioita ja selvityksiä. Teot kuitenkin ratkaisevat.

Hyvää Maailman merien päivää! Joka päivä.

Israel-Palestiina-konflikti vaatii kansainvälistä huomiota

Kuluneiden viikkojen aikana olemme huolestuneina seuranneet Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin viimeisimpiä käänteitä. Suomen YK-liiton ja Eduskunnan YK:n ystäväryhmän puheenjohtajana järjestin viime viikolla kuulemisen tilanteesta. Kansanedustajille aihetta alustivat UNRWA:n Gazan johtaja Matthias Schmale sekä Suomen Ramallahin edustuston päällikkö Päivi Peltokoski.

Jännitteet alueella kasvoivat kuukausia ja lopulta huhtikuussa tilanne eskaloitui pahimmiksi väkivaltaisuuksiksi alueella seitsemään vuoteen. Väkivaltaisuudet lähtivät voimistumaan Israelin asetettua Damaskoksen portin sulkuun Länsi-Jerusalemissa. Tämä esti palestiinalaisia pääsemästä al-Aqsan moskeijaan ramadan ensimmäisinä päivinä. Hamas ampui raketteja Gazasta Israeliin, epäilemättä tiedostaen Israelin myös vastaavan raketteihin ilmaiskuilla. Israelilla on käytössään moninkertaisesti tehokkaammat aseet ja moderni teknologia, joten tuhot ja inhimillinen hätä ovat Gazan puolella merkittävästi suuremmat.

Juuret konfliktille ovat kaukana, jopa vuosisata sitten annetuissa lupauksissa ja erimielisyyksissä. Yhä uudelleen ja uudelleen toistuneet aseelliset yhteenotot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Palestiina on yksi maailman epävakaimmista ja köyhimmistä alueista. Israel ja Egypti ovat pitäneet Gazaa kauppasaarrossa vuodesta 2007. Mahdollisuudet elinkeinoon ovat siis erittäin rajatut ja lähes puolet alueen asukkaista onkin työttömiä. Vaaleja Palestiinassa ei ole järjestetty vuoden 2006 jälkeen.

Ei olekaan ihme, että konfliktialueella olevat ihmiset kokevat tilanteen toivottomana. Useampi sukupolvi on elänyt koko elämänsä konfliktin keskellä ja muurien ympyröimänä, näkemättä juuri muuta kuin kerta toisensa jälkeen tuhottavia infrahankkeita. Korkea työttömyys, humanitaarinen kriisi, juomaveden puute ja siviiliväestöön suuntautuvat väkivaltaisuudet ovat pitkäkestoisia ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Ilman näkymiä mahdollisuuksista elää mielekästä elämää tulevaisuudessa, arki muuttuu toivottomaksi selviämiseksi. Tarvittaisiin kipeästi jonkinlainen toivoa tuova kehityspolku ulos tilanteesta.

Pitkään jatkuneen tilanteen taustalla on osaltaan kansainvälisen paineen puute. Euroopan unionista ei saatu edes yhteistä vaadetta Israelin ja Palestiinan välisestä tulitauosta, joten EU:n lienee hankala nousta aktiiviseksi toimijaksi rauhanneuvotteluiden edistämisessä. Presidentti Bidenin johdolla Yhdysvallat on näyttäytynyt edeltävää hallintoa rakentavampana, mutta toistaiseksi Yhdysvallat on vaikuttanut edelleen varsin haluttomalta aktiiviseen rooliin vaikean rauhanprosessin edistämisessä. Yhdysvaltojen Israelille osoittaman taloudellisen, teknisen ja poliittisen tuen myötä Yhdysvaltoja on myöskään vaikea nähdä puolueettomana toimijana prosesseissa. Kiina onkin nähnyt tilanteessa mahdollisuuden vahvistaa rooliaan maailmanpolitiikassa tarjoutuen rauhanvälittäjän tehtävään.

YK:lla tulisi olla vahva rooli rauhan edistämisessä, mutta toistaiseksi kansainvälinen yhteisö ei ole osoittanut tarvittavaa painetta, vaikka YK:n pääsihteeri Guterres onkin vaatinut väkivaltaisuuksien lopettamista selkein sanoin.

Sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta johtajuus on henkilöitynyt vahvasti ja mahdolliset johtohenkilöiden vaihdokset saattavat vaikuttaa tilanteen etenemiseen. Israelissa poliittinen umpisolmu on kestänyt jo pitkään ja vaatinut useat vaalit, mutta aivan viime päivinä muutoksen mahdollisuutta on jälleen ollut ilmassa. On näyttänyt jopa siltä, että nykyisen pääministeri Netanjahun 12-vuotinen valtakausi saattaisi tulla päätökseen uuden koalition syntymisen myötä. Palestiinalaisten 85-vuotias presidentti Abbas sen sijaan päätyi huhtikuussa peruuttamaan pitkään odotetut vaalit. Päätös oli pettymys, sillä etenkin nuorempi sukupolvi odotti kovasti mahdollisuutta äänestää ensimmäistä kertaa elämässään. Abbas on toiminut presidenttinä vuodesta 2005, eikä vaaleja ole järjestetty vuoden 2006 jälkeen. Abbasin edustaman Fatahin on arvioitu menettäneen ja Hamasin kasvattaneen kannatustaan.

Mahdollisten neuvotteluiden edistämisessä yksi keskeinen kysymys liittyy juuri Hamasin rooliin. Samaan aikaan kun Hamasilla on puolueena kannatusta ja valtaa Palestiinan alueella, sitä ei oteta mukaan neuvottelupöytiin terroristijärjestö-statuksen vuoksi.

Tilanne alueella on siis monilla tavoilla vaikea. Humanitaarisen avun pääsy alueelle oli pitkään estetty, eikä avun vieminen ollut täysin sujuvaa tulitauonkaan alettua. Lisäksi erityisesti YK:n ihmisoikeustoimijoiden työ alueella on tehty mahdollisimman vaikeaksi, sillä kansainvälisten työntekijöiden läsnäoloa alueella rajoitetaan. Juuri tänään UNRWA:n pääjohtaja esitti julkisen huolensa paikallisten työntekijöiden turvallisuuden puolesta.

Samaan aikaan kun katseemme on kiinnitetty Israelin ja Hamasin välisiin väkivaltaisuuksiin, on hyvä muistaa, että kyseessä on vain yksi esimerkki siviiliuhreja ja kohtuutonta hätää aiheuttaneesta pitkittyneestä väkivallan kierteestä. Tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa on käynnissä useita sotia ja aseellisia, väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttavat tuhansien ihmisten kuoleman ja valtavaa inhimillistä hätää. Maailmassa on siis paljon tarvetta rauhanvälitystyölle ja siinä työssä tarvittavalle kansainvälisen yhteisön huomiolle.

”Sivistykselle on toinenkin, kuvaavampi nimi: humaanisuus, inhimillisyys”

Tänään vietämme J.V. Snellmanin päivää, jota myös suomalaisuuden päiväksi nimitetään. Monista tehtävistään Snellman muistetaan parhaiten sivistykseen, suomen kieleen ja koulutukseen liittyvistä uudistuksista ja ajatuksista.

Monille tulee sivistyksestä ensimmäisenä mieleen, että sivistys on jotakin, joka kerääntyy koulun penkeillä istuen. Mielikuvissa sivistynyt ihminen on usein koulutettu ja ”kirjaviisas”, kykenevä keskustelemaan erilaisista asioista.
Sivistys on kuitenkin aivan valtavasti enemmän.

Muutama vuosi sitten kirjoitin aiheesta tekstin Ajatuspaja Toivon julkaisemaan Paluu tulevaisuuteen -pamflettiin. Tuossa kirjoituksessani pyrin avaamaan ajatuksiani sivistyksestä ja sen merkityksestä laajemmin. Sivistys on nähdäkseni myös sellaista viisautta, jota maailman paras koulutusjärjestelmä tai priimaluokkaisin korkeakulttuurielämyskään ei pysty takaamaan.

Sivistykseen kuuluu lähimmäisen huomioiminen, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, eettisyys ja tasa-arvo. Se tarkoittaa ihmisenä kehittymistä siten, että oppii kunnioittamaan ja rakastamaan muita. Kuten Snellmankin on todennut, sivistys tarkoittaa yhtä lailla myös humaaniutta ja inhimillisyyttä – kykyä nähdä asiat myös toisten näkökulmista.

Tämä aika historiassamme vaatii monenlaisten näkemysten ja näkökulmien yhteensovittelua, sydämen sivistystä. Samalla meidän tulee kyetä kauas kantaviin ratkaisuihin, jotta myös meidän jälkeemme tulevien olisi mahdollista nauttia hyvästä, itsensä näköisestä elämästä. Tällaisia pitkän aikavälin ratkaisuja edellyttävät niin koulutus- ja kulttuurikysymykset, kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tai kestävän kasvun mahdollistaminen. Sivistyneisyyttä testataan ennen kaikkea silloin, kun edessä on vaikeita, vieraita tai epämiellyttäviä asioita.

Hyvää Snellmanin päivää!

Euroopan unioni on enemmän kuin osiensa summa

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi alle 30 vuotta sitten. Tuolloin tehtiin merkittävä päätös olla osa länttä ja kehittyvää Eurooppaa.

Tavoitteena oli luoda vakaa ja länsimaisille arvoille perustuva yhteisö, joka edistäisi markkinoille vahvempia toimintaedellytyksiä. Tuhoisien sotien jälkeen Euroopan unionista haluttiin ennen kaikkea rauhanhanke. Se on toiminut, sillä parhaillaankin saamme elää Euroopan historian pisintä rauhan aikaa. On aina tärkeää vaalia eurooppalaisia arvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta.

Euroopan unioniin kuuluminen aiheuttaa aika ajoin kritiikkiä. On ilman muuta hyvä, että asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Unionin vaikutusten arviointi euromääräisesti ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen matemaattinen laskutehtävä. Euroopan unioni on enemmän kuin osiensa summa.

Kuulumalla Euroopan unioniin, olemme osa länsimaista arvomaailmaa. Yhteisten arvojen pohjalta puolustamme niitä keskeisiä oikeuksia, joihin yhteiskuntamme ja lainsäädäntömme nojaavat. Puolustamme jokaisen oikeutta toteuttaa itseään, liikkua vapaasti ja tulla kohdelluksi tasavertaisesti.

Eurooppalainen yhtenäisyys on sekä turvallisuus- että kauppapolitiikkamme kivijalka. Tarvitsemme toimivat sisämarkkinat sekä vakautta ja ennakoitavuutta. Koska emme kuulu Natoon, on EU meille myös keskeisin turvallisuusyhteisö. Euroopan turvallisyysympäristö on viime vuosina muuttunut epävarmempaan suuntaan, joten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen on entistäkin tärkeämpää.

Tälle kaikelle on vaikea laskea hintaa. Se on kuitenkin varmaa, että suomalaisten hyvinvointi on Euroopan unionin arvoinen, nyt ja tulevaisuudessa.

Hyvää Eurooppa-päivää!

P.S. Käy lukemassa myös tällä viikolla kirjoittamani blogiteksti EU:n elvytyspakettia koskevasta äänestyksestä täältä.

Euroopan yhtenäisyys on Suomelle tärkeää

Kokoomus on Suomen johtava Eurooppapuolue. Eurooppamyönteisyys on vahva osa identiteettiämme, olemme aktiivisia Eurooppa-politiikassa ja osana EPP-ryhmää. Eurooppamyönteisyys, tai edes integraation kannattaminen, eivät kuitenkaan tietenkään tarkoita, että automaattisesti tulisi suhtautua myönteisesti kaikkeen, mitä EU:n suunnalta tulee. Pikemminkin päinvastoin: kun jokin asia on itselleen hyvin tärkeä, sen kehitystä seuraa erityisen tarkalla silmällä ja korvalla.

Viime viikkoina, ja erityisesti viime päivinä, poliittinen keskustelu on kulminoitunut EU:n elvytyspaketin ympärille. 750 miljardin euron paketti on hallituksen neuvottelema ja kuittaama. Kokoomus on pitkin matkaa esittänyt neuvotteluihin liittyen toiveita, huomioita ja perusteltua kritiikkiä. Oppositiota ei kuitenkaan otettu mukaan missään vaiheessa prosessia, vaan näkemyksemme sivuutettiin.

Nyt oppositiota kuitenkin tarvitaan. Vaikka pakettia on edistetty yksinomaan hallituksen voimin, sen hyväksyntään tarvitaan perustuslakivaliokunnan päätöksen mukaisesti 2/3 määräenemmistö Eduskunnan suuresta salista.

Perustuslakivaliokunnan ratkaisun jälkeen Kokoomus olikin siis vaativassa paikassa. Näkemyksiämme ei oltu huomioitu paketin neuvotteluvaiheessa ja lopputulokseen liittyi näkökulmastamme periaatteellisia ongelmia. Keskeinen toiveemme olisi ollut linjaus ns. ”no bail out”-säännöstä, eli siitä, että jokainen maa vastaisi omista veloistaan. Olisimme toivoneet velkavastuuta ja että jäsenmailta edellytettäisiin tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan hallituksen neuvottelutuloksessa näy ja siksi paketin puolustamiseen on suhtauduttu varauksin.

Elvytyspaketin eteneminen on kuitenkin Euroopan yhtenäisyyden kannalta todella tärkeää. Paketille on edellytetty kaikkien valtioiden hyväksyntää ja siksi Suomen päätöksellä on merkitystä koko EU:n kannalta. Kokoomus ei tietenkään halua vaarantaa EU:n toimintakykyä ja yhtenäisyyttä. Eurooppa on meille elintärkeä ja paketin kaatumisesta voisi seurata hyvinkin kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden vakaudelle ja Suomen asemalle EU-pöydissä. Lisäksi EU:n yhtenäisyys on erityisesti Suomelle mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys. Itäisessä naapurissamme iloitaan epäilemättä aina, jos Euroopan yhtenäisyyttä onnistutaan horjuttamaan. Näin ollen myöskään paketin kaataminen ei vastaa Kokoomuksen poliittista ajattelua.

Ruotsissa EPP-puolue moderaatit tekivät vastaavassa tilanteessa poikkeuksellisen ratkaisun äänestää tyhjää. Sama vaihtoehto oli Kokoomuksen pohdinnassa. Tyhjää äänestämällä mahdollistettaisiin paketin hyväksyminen hallituksen enemmistöllä. Sellaisessa tilanteessa hallitus siis kantaisi itse vastuun neuvottelemastaan paketista. Ajatus oli, että tyhjää äänestämällä voitaisiin ottaa kantaa paketin ongelmakohtia vastaan, mutta kuitenkin yhtenäisen EU:n puolesta.

Tiedossa oli, että ratkaisusta tulee Kokoomukselle kovaa kritiikkiä, vaikka tekisimme mitä. Asia on valtavan tärkeä ja siihen suhtaudutaan ihan oikeutetusti intohimolla, niin puolesta kuin vastaankin. Arvostan jokaista, joka on käynyt analyyttista keskustelua paketin merkityksestä Suomelle, EU:lle ja ennen kaikkea EU:n tulevaisuudelle. Kysymyksessä ei nimittäin ole vain 750 miljardin paketti ja noiden rahojen käyttökohteet. (Joiden määrittelyyn sivumennen sanoen ei toki myöskään ole hallitus ottanut oppositiosta mukaan.) Kysymyksessä ei myöskään ole ainoastaan EU:n toimintakyky kriisitilanteessa. Kysymyksessä on samalla linjaus siitä, miten suhtaudutaan yhteisten perussopimusten venyttämiseen. Kysymys on isolta osin siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia tulevaisuudessa viedään.

Varsinainen äänestys asiasta on näillä näkyminen ensi viikolla. Äänestys tapahtuu suhteessa Valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Mietintö valmistui vasta eilen ja siihen nyt kuuluvat lausumat vastaavat varsin hyvin Kokoomuksen esilläpitämiä huolia. Kokoomuksen edustajat valiokunnassa ovat siis tehneet neuvotteluissa todella hyvää työtä. Tämä muuttaa tilannetta. Tiukka mietintö helpottaa ja selkeyttää Kokoomuksen suhtautumista kokonaisuuteen ja meidän on sen myötä luontevampaa äänestää mietinnön hyväksymisen puolesta. Näin tulen myös itse tekemään.

Hyvää sateenkaariperheiden päivää!

Tänään vietetään sateenkaariperheiden päivää. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, välittävien aikuisten ympäröimänä. Se, onko vanhempia yksi tai useampia, tai mitä sukupuolta he ovat, ei ole merkityksellistä. Lasten hyvinvoinnin määrittää rakkaus ja välittäminen, perheiden yhdessä viettämä aika ja arjen sujuvuus. 

Marinin hallitukselta on odotettu tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta. Uudistuksen yhteydessä tulisi ehdottomasti yhdenmukaistaa myös ei-biologisten vanhempien oikeuksia.

Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin valitettavia epäkohtia erilaisten perheiden näkökulmasta. Esimerkiksi Kokoomuksen ehdottamassa mallissa perhevapaapäiviä olisi mahdollisuus siirtää myös muulle lasta hoitavalle aikuiselle kuin juridiselle vanhemmalle. Tämä joustovara ratkaisisi monta ongelmaa esimerkiksi yhden vanhemman perheissä, sateenkaariperheissä samoin kuin tietysti perinteisissä kahden vanhemman perhemalleissakin. Tekemämme ehdotuksen mukaan lapsen hoitoon voisi osallistua vaikkapa isovanhempi, kummi tai kuka tahansa muu läheinen. Hallituksen kaavailema perhevapaamalli ei huomio riittävästi edes lasten kaikkien tosiasiallisten vanhempien oikeuksia. Tämä on todella iso pettymys ja merkittävä epäkohta hallituksen esityksessä.

Perheet tietävät itse, miten heidän arjestaan tehdään sujuvampaa. Meidän päättäjien tehtävänä on mahdollistaa sujuvuuden lisääminen ja sopivien vaihtoehtojen löytyminen. Perhevapaamallin tulisikin tarjota joustoja ja mahdollisuuksia erilaisiin tarpeisiin, ei missään tapauksessa rajoittaa tai kaventaa niitä.

Toinen monia sateenkaariperheitä, ja myös itsellisiä naisia, läheisesti koskettava asia on hedelmöityshoitojen sujuva saatavuus. Positiivinen asia on, että Suomessa hoitojen taso on erinomainen ja apua löytyy monille niihin hakeutuvista. Hoitoon pääsyssä on kuitenkin useita ongelmia.

Hallitusohjelmakirjauksessa tavoitellaan hedelmöityshoitojen yhdenvertaisen saatavuuden parantamista. Käytännössä jonot julkisen puolen hoitoihin ovat kuitenkin kuukausien pituiset, eikä KELA-korvausten saatavuuden peruste ole muuttunut. Tästä syystä hedelmöityshoitojen tosiasiallinen saatavuus ei ole parantunut. Jätin jo viime vuonna hedelmöityshoitojen yhdenvertaisen saatavuuden lisäämistä koskevan kirjallisen kysymyksen ministeri Kiurulle. Voit lukea sen täältä.

Tällä hallituskaudella on tarkoitus tarkastella myös sijaissynnytykseen liittyvien lakien päivittämistä. Asia on hyvin merkityksellinen paitsi sateenkaariperheille, myös monille muille lasta toivoville. Perheen perustamiseen liittyvät kysymykset ovat usein herkkiä ja lapsitoiveiden toteutumattomuus hyvin kivuliasta. Ymmärrettävää onkin, että aihe nostattaa tunteita. Seuraan asian etenemistä ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua herkällä korvalla myös tällä kaudella.

Kulttuurialan tuen tulee kohdistua oikein

Olemme kaikki kokeneet koronan vaikutukset elämäämme kuluneen vuoden aikana. Monien toimeentulo on ollut epävarmaa ja osalta työt tai yritystoiminta ovat loppuneet kokonaan. 

Yksi koronan keskeisesti runtelema ala on kulttuuri- ja tapahtuma-ala. Erilaiset kokoontumisrajoitukset ovat kuihduttaneet käytännössä kaikki tapahtumat ja tilaisuudet jo vuoden ajalta. Tilanne on vaikuttanut konsertteihin, esityksiin, näyttelyihin, messuihin ja käytännössä aivan kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joista kulttuuri- ja tapahtuma-alan kassavirta kertyy. Toimijoiden hätä on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Rajoitukset ovat kohdentuneet epäreilusti, eivätkä tukitoimet ole olleet lähimainkaan riittäviä. 

Kulttuurialalla työskenteleville tehdyssä kyselytutkimuksessa jopa 76% henkilövastaajista koki, että heidän toimintansa on oleellisesti vaarantunut. Erityisen heikossa asemassa ovat olleet freelance-toimijat, jotka tyypillisesti työskentelevät projektiluonteisesti tai pätkittäin.  

Viimein, vuoden odottamisen jälkeen, hallitus toi tällä viikolla julki ehdotuksensa kulttuurialan tukemiseksi. Tukipaketti on suurempi kuin ennakoitiin, mutta se ei siltikään riitä lähimainkaan kattamaan menetyksiä, joista ala on kärsinyt.

Tällä hetkellä on edelleen epävarmaa, miten tuet tulevat kohdentumaan. Miten aiotaan varmistaa tukien kohdentuminen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat? Miten tuetaan myös heitä, jotka ovat kulttuurin tuotantoketjuissa pidemmällä, näkymättömissä?

Lisäksi on aivan keskeistä varmistaa tukimuotojen tarkoituksenmukaisuus. Hakuprosesseista ei saa tulla liian monimutkaisia ja vaikeita. Koska moni on menettänyt tulonsa ja elinkeinonsa, tarvitaan akuuttiin hätään suoraa tukea erillisten kehityshankerahoitusten sijasta. Tältä osin on toivottavasti otettu oppia vuoden takaisista virheistä yritystukien kohdentumisessa. Erityisesti Taiteen edistämiskeskus Taiken rooli tukien jakamisessa on herättänyt alalla jonkin verran kysymyksiä, jotka ovat vielä avoimia.

Kulttuuri ja tapahtuma-ala työllistää satoja tuhansia ihmisiä, ja menetykset kriisiajalta ovat satoja miljoonia euroja. Myös välillisesti alan vaikutukset ovat erittäin merkittävät. Tapahtumien ja tilaisuuksien peruuntuessa peruuntuvat työt myös monilta muilta aloilta: tiloihin ei tarvita tekniikkaa tai tarjoiluja, hotelleille ei ole peruuntuneiden tilaisuuksien yhteydessä enää tarvetta, eikä taksikuljetuksille kysyntää. Olisikin kesää kohti mentäessä erittäin tärkeää, että mahdollisimman moni tilaisuus voitaisiin kaikesta huolimatta järjestää.

Hallituksen toimilta odotetaan ennen kaikkea ennakoitavuutta. Esimerkiksi tapahtumatakuuta odotettiin pitkään, mutta nyt tieto siitä tulee osaa toimijoita ajatellen liian myöhään. Viime viikolla kuultiin jo surulliset uutiset lukuisten festivaalien peruuntumisesta tulevalta kesältä.

Tapahtumatakuussa kysymys on ennakollisesta maksusitoumuksesta, joka annettaan tapahtuman järjestäjälle tämän ilmoittamista kustannuksista. Tapahtumajärjestäjät voisivat hakea 85% osuudelta avustusta kustannuksiin, mikäli koronasta johtuvista syistä tapahtumia joudutaan peruttamaan tai toteuttamaan pienempänä.

On hienoa, että tapahtumatakuuta nyt vihdoin valmistellaan hallituksen toimesta. Tapahtumatakuukaan ei kuitenkaan auta kaikkia toimijoita, sillä se koskee ainoastaan vähintään 200 hengen yleisötapahtumia, jotka järjestävät vakiintunut ja ammattimainen tapahtumanjärjestäjä. Esimerkiksi monet kesäteatterit rajautuvat tapahtumatakuun ulkopuolelle. 

Kulttuuri- ja tapahtuma-alallakin keskeisin toive olisi päästä takaisin töihin. Käytössä tulisi olla kaikki keinot, joilla yhteiskuntaa voitaisiin avata turvallisesti. Kokoomuksen ehdottama koronatodistus olisi tuonut mahdollisuuksia aloille, joiden toiminta perustuu ihmisten kokoontumiseen yhteen. Hallitus on kuitenkin tuoreessakin exit-strategiassaan linjannut, ettei kansallista koronatodistusta valmistella. 

Koronapassi mahdollistaisi vapaamman arjen monille

Takana on jo reilu vuosi elämää koronarajoitusten viidakossa. Monilla meistä on ollut mahdollisuus sovittaa elämänsä melko sujuvasti, tai ainakin siedettävästi, poikkeukselliseen tilanteeseen. Samaan aikaan on kuitenkin iso joukko ihmisiä, joiden elämää tai elinkeinoa koronarajoitukset ovat hankaloittaneet kohtuuttomasti.

Erityisesti kulttuuri- ja tapahtuma-ala sekä muut ihmisten kohtaamisista elävät alat ovat olleet pysähdyksissä jo kokonaisen vuoden. Varsinkin pienemmille toimijoille ja vaikkapa isolle osalle freelancereita tilanne on ollut suorastaan katastrofaalinen. Harvoilla on ollut mahdollisuutta kerätä suuria puskureita pahan päivän varalle. Yrittäjät ovat joutuneet irtisanomaan henkilöstöä ja myymään omaisuuttaan. On sydäntä särkevää kuulla esimerkiksi muusikoista, jotka joutuvat kauppaamaan tärkeitä soittimiaan saadakseen rahaa arjesta selviytymiseen. Ahdinkoa hankaloittaa edelleen erittäin epävarmat tulevaisuuden näkymät. 

Rokotusten eteneminen tuo toivoa tilanteen helpottumisesta tulevaa kesää ajatellen. Ihmisten hyvinvointia, jaksamista, arjen mielekkyyttä ja sujuvuutta edistävien alojen (ja aloilla työskentelevien yrittäjien) näkökulmasta olisi erityisen tärkeää, että kaikki mahdolliset tavat avata Suomea turvallisesti nyt hyödynnettäisiin osana Suomen Exit-strategiaa. 

Yhtenä työkaluna me Kokoomuksessa olemme ehdottaneet niin sanotun koronapassin käyttöönottoa. Rokotuksen tai hiljattain negatiivisen koronatestituloksen saanut henkilö saisi passin myötä mahdollisuuden muun muassa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Vastaavia digitaalisia passeja on jo tarkoitus hyödyntää matkailussa. Olisi vain järkevää laajentaa koronapassin hyödyntämistä myös muihin palveluihin ja asiointiin.

Ehdotusta on kritisoitu epäreiluksi ja tällä argumentilla myös hallitus on suhtautunut avaukseen nihkeästi. Miksi vain osalle annettaisiin lupa vapaampaan elämään? 

Itse en tätä kritiikkiä allekirjoita. Rokotepassi ei ole keneltäkään pois, vaikka mahdollistaakin osalle nopeammin enemmän. Ei kai parempi vaihtoehto voi olla se, että jäämme kaikki odottamaan pandemian laantumista pidempään.

Esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvat ikäihmiset ovat viettäneet eristyksissä elämää vuoden päivät. Monet tukipalvelut ja vähäisetkin sosiaaliset kontaktit ovat saattaneet puuttua arjesta pitkiä aikoja. Soisin heille mielelläni mahdollisuuksia kuluttaa esimerkiksi kulttuuripalveluita, vaikka itse en vielä voisikaan.  Samalla yritykset saisivat asiakkaita, jonka myötä toimintoja ja jopa työpaikkoja voitaisiin palauttaa.

Jokainen meistä toivoo, että tartutatilanne helpottaisi nopeasti ja voisimme jälleen tavata muita ihmisiä ja osallistua erilaisiin tapahtumiin tai tilaisuuksin. Emme voi kuitenkaan luottaa pelkästään siihen, että pandemiatilanne helpottuu pysyvästi, vaan meidän tulee samaan aikaan aktiivisesti pohtia, miten tämän kriisin vaurioita voidaan korjata ja miten voimme parhaiten valmistautua seuraaviin mahdollisiin kriiseihin.

Olen aikaisemmin kirjoittanut hallituksen puutteellisesta Exit-strategiasta täällä.

Kokoomuksen esittämään Exit-strategiaan voi tutustua täällä.

Olen jättänyt tapahtuma- ja kultuurialaa koskevan kirjallisen kysymyksen ministerille, sen voit käydä lukemassa täällä.