Lehdistötiedote 11.4.2024

Työrauhalainsäädännön muutoksia koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle maaliskuun alussa. Tällöin eduskunta kävi esityksestä lähetekeskustelun, jonka jälkeen se lähetettiin käsiteltäväksi työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, jolle perustus- ja lakivaliokunta antoivat lausunnot mietinnön muodostamista varten.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan hallituspuolueiden edustajat Saara-Sofia Sirén (kok.), Jorma Piisinen (PS) ja Anders Norrback (rkp.) korostavat, että valiokunta on käsitellyt työrauhalainsäädäntöä koskevaa esitystä normaaliin tapaan asianmukaisesti, mutta ilman aiheetonta viivytystä.

”Esitystä on käsitelty valiokunnassa erittäin perusteellisesti. Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita ja kuulemiset ovat kestäneet useita viikkoja. Kokouksia on pidetty toistakymmentä. Ottaen huomioon, että esitys sisältää kolme pykälämuutosta työrauhaa koskeviin lakeihin, on käsittelyyn käytettyä aikaa pidettävä runsaana”, hallituspuolueiden edustajat toteavat.

Tämän viikon alussa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta aloitti mietinnön muodostamista varten valmistavan keskustelun.

”Tavanomaisesti valmistava keskustelu kestää valiokunnassa yhden kokouspäivän ajan. Työrauhaesityksen kohdalla valmistavaan keskusteluun on käytetty poikkeuksellisen paljon aikaa. Lisäkokouksien ja lisäkokouspäivien käyttöön ottamisella olemme halunneet varmistaa, että esitys saadaan käsiteltyä perusteellisesti ilman, että se viivästyttää muiden valiokunnan käsittelyssä olevien asioiden etenemistä. Kyse ei ole ollut kiirehtimisestä”, hallituspuolueiden edustajat korostavat.

Työrauhalainsäädännön lisäksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä ovat tällä hetkellä muun muassa tärkeät hallituksen esitykset työttömyysturvaa ja aikuiskoulutustukea koskien. Lisäksi valiokunnan käsittelyssä on E- ja U-asioita sekä yksi selonteko. Lisää esityksiä on tulossa kevään aikana.

”Valiokunnan työtilanne ja esitysten asianmukainen käsittely voivat toisinaan edellyttää valiokunnan jäseniltä valmiutta kokoontua myös tavanomaisten kokousaikojen ulkopuolella. Tämän ei tulisi muodostua ongelmaksi, koska kansanedustajien tärkein työ on valiokunnissa tapahtuvaan työhön osallistuminen ja esitysten sujuvan käsittelyn varmistaminen”, hallituspuolueiden edustajat muistuttavat.

Julkista keskustelua on käyty myös lain voimaantulon ympärillä. Voimaantulon aikaistamista on perusteltu etenkin tämän kevään aikana toteutettujen poliittisten lakkojen aiheuttamilla vahingoilla, joiden suuruudeksi on arvioitu jopa kaksi miljardia euroa. Väite siitä, että lainsäädäntö saatettaisiin voimaan vappuna, on pääministerin toimesta kumottu. Hallituspuolueet ymmärtävät päivän symbolisen merkityksen. Lainsäädännön lopullinen voimaantulopäivä varmistuu lainsäädäntöprosessin lopuksi.

Lisätiedot:

Saara-Sofia Sirén puh. 09 432 3155

Jorma Piisinen puh. 09 432 3152

Anders Norrback puh. 09 432 3056

Kansanedustajien tärkein työ tehdään valiokunnissa. Valiokuntien päätehtävä on käsitellä asioita valmistavasti ja laatia mietinnöt, joista täysistunnossa sitten äänestetään. 

Valiokunnan tulee käsitellä valiokuntaan lähetetyt asiat ilman viivytyksiä. Hallituksen esitysten käsittely valiokunnassa kulkee karkeasti siten, että ensin käydään kuulemisvaihe ja sen jälkeen siirrytään työstämään mietintöä.

Tällä hetkellä julkisuudessa käydään kiivasta keskustelua koskien hallituksen työrauhaesitystä. Kyseisellä lailla luodaan pelisäännöt poliittisille lakoille ja tukilakoille sekä korotetaan laittomien työtaisteluiden sanktioita.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on työskennellyt työrauhaesityksen (HE12) parissa useita viikkoja, toistakymmentä kokousta. Valiokunnan kuulemiset ovat olleet hyvin laajat: kymmeniä asiantuntijoita ja lausuntoja. 

Tällä viikolla valiokunta siirtyi käymään ns. valmistavaa keskustelua. Yleensä tämä keskustelu käydään yhden kokouksen aikana, mutta työrauhaesityksen osalta keskusteluun on tarvittu poikkeuksellisen paljon kokousaikaa. Tästä syystä valiokunta on ottanut käyttöön ylimääräisiä kokousaikoja. Nämä lisäkokoukset mahdollistavat asian perusteellisen käsittelyn. 

Oppositio on syyttänyt hallituspuolueita käsittelyn  kiirehtimisestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kiirehtiminen, vaan päinvastoin: kysymys on siitä, että valiokunta varaa työskentelyyn keskustelun edellyttämän ajan. 

Pidän tärkeänä, että teemme valiokunnassa työtä asianmukaisesti: kiirehtimättä mutta toisaalta myöskään viivyttelemättä. Se on työtämme Eduskunnassa. 

Riksdagsledamöternas viktigaste arbete görs i utskotten. Utskottens huvuduppgift är att behandla ärenden på ett förberedande sätt och utarbeta betänkanden som det sedan röstas om i riksdagens plenum.

Utskottet ska utan dröjsmål behandla ärenden som skickas till utskottet. Behandling av regeringens proposition i utskottet går ungefär till så att utskottet först hör sakkunniga och sedan går vidare till betänkandet.

Just nu pågår en hetsig samhällsdebatt kring regeringens proposition om arbetsfred (RP 12). Med den här lagen skapas spelreglerna för politiska strejker och sympatistrejker, och sanktionerna för olagliga stridsåtgärder skärps.

Arbetslivs- och jämställdhetsutskottet har arbetat med propositionen om arbetsfred i flera veckor, fler än tio möten. Utskottets höranden har varit mycket omfattande: ett tiotal sakkunniga och utlåtanden.

Den här veckan övergick utskottet till den så kallade förberedande debatten. Vanligtvis förs denna debatt under ett möte, men när det gäller propositionen om arbetsfred har diskussionen krävt exceptionellt mycket mötestid.

Av denna anledning har utskottet infört extra mötestider. Dessa extra möten möjliggör en grundlig behandling av ärendet.

Oppositionen har anklagat regeringspartierna för att skynda på behandlingen. Det är dock inte frågan om brådska, utan snarare tvärtom: frågan är att utskottet reserverar den tid som behövs för diskussionen.

Jag anser att det är viktigt att vi arbetar behörigt i utskottet: utan att skynda på, men å andra sidan utan dröjsmål. Det är vårt arbete i riksdagen.

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Suomessa moni asia on hyvin globaalisti vertailtuna, mutta silti meilläkin on vielä paljon tekemistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä yhdessäkään maailman maassa. Lisäksi viime vuosina on nähty kansainvälistä liikehdintää, jonka tarkoituksena on heikentää tasa-arvon tilaa nykyisestä. Työtä joudutaan siis tekemään paitsi tasa-arvon edistämiseksi, myös nykyisistä tasa-arvon saavutuksista kiinnipitämiseksi. Tasa-arvon saavutukset eivät ole itsestään selviä, vaan ne ovat aina vaatineet paljon työtä. Työtä on edelleen jatkettava ja vahvistettava.

Epätasa-arvoista kohtelua ja rakenteita ilmenee esimerkiksi työelämässä. Maailmanpankin juuri julkaistun raportin mukaan naisilla on vain alle kaksi kolmasosaa niistä oikeuksista työelämässä, joita miehillä on. Naisilla ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia vielä missään valtiossa, ja sukupuolten välinen kuilu on jopa aiemmin ajateltua jyrkempi. Raportissa todetaan, että tasa-arvoa heikentävät tekijät liittyvät globaalilla mittakaavalla erityisesti turvattomuuteen ja lastenhoitoon.

Pidän tärkeänä, että työelämän tasa-arvoon kiinnitetään vahvasti huomiota niin poliittisissa keskusteluissa kuin ihan käytännössä työpaikoillakin. Suomessa tasa-arvoa heikentäviä rakenteita ja asenteita työelämässä on onneksi jo onnistuttu purkamaan, mutta edelleen miehiä suositaan rekrytoinneissa ja vanhemmuuden kustannukset ja hoivavastuu jakautuvat epätasapainoisesti.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on selkeitä ja konkreettisia kirjauksia työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Juuri eilen pääministeri Orpo kutsui laajan pyöreän pöydän keskustelemaan teemasta. Poistamme ennen kaikkea syrjiviä käytäntöjä ja kohdistamme entistä tehokkaampia keinoja raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn. Hallitus edistää lisäksi samapalkkaisuuden periaatetta ja selvittää keinoja ammattialojen sukupuolen mukaisen eriytymisen vähentämiseksi. Tarkoituksena on myös kehittää perhevapaajärjestelmää siten, että se parantaa työelämän tasa-arvoa. Hoivavastuun tasaisemmalla jakautumisella on keskeinen merkitys naisten asemaan työmarkkinoilla. Pidän erittäin tärkeänä tavoitteena, että työn ja perheen yhteensovittaminen on mahdollista kaikille.

Ajankohtaisista, runsaasti keskustelua herättävistä aiheista haluan nostaa esiin myös vientivetoisen työmarkkinamallin. Aiheella on selkeä tasa-arvonäkökulma, sillä nimenomaan nykyisillä rakenteilla naisvaltaisten alojen palkkakuopasta on vaikea nousta. Ruotsissa sukupuolten väliset palkkaerot ovat kaventuneet vientivetoisen työmarkkinamallin myötä, sillä naisvaltaisille työvoimapula-aloille on kyetty kohdentamaan korkeampia palkankorotuksia. Tämä olisi täysin mahdollista myös Suomessa osapuolten niin sopiessa. Asia kuitenkin kuuluu työmarkkinajärjestöille, ei hallitukselle. 

Muun muassa näiden asioiden edistäminen vaatii aktiivista tasa-arvotyötä, joka pohjautuu kirkkaaseen tulevaisuuskuvaan ja arvoihin. Tasa-arvoa voidaan parhaiten edistää yhteistyötä tekemällä ja esimerkkiä näyttämällä. Juuri näin toimi myös Minna Canth, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden rohkea puolustaja. Selvää on, että kestävä hyvinvointi perustuu tasa-arvoisuuteen.

1. Ovatko Suomen työmarkkinat kaaoksessa?

Parhaillaan työmarkkinoilla on laajalti työrauha, eli työehtosopimukset ovat voimassa. Siinä mielessä mistään kaaoksesta ei voi puhua. Keskustelu työmarkkinoiden kehittämisen ympärillä on kuitenkin pahasti kärjistynyt. Hallitus edistää normaalilla lainsäädäntöprosessilla ohjelmansa mukaisia esityksiä. Näihin esityksiin AY-liitot ovat vastanneet käynnistämällä poliittisia lakkoja, jotka ovat käytännössä pysäyttäneet Suomen viennin. Lakkojen aiheuttamat kustannukset ja haitat ylittävät arvioiden mukaan jo miljardin. 

2. Mitä hallitus on muuttamassa?

Johtamani työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työlistalle kuuluu kolme keskeistä kokonaisuutta: työrauhasääntely, paikallisen sopimisen laajentaminen sekä vientivetoinen palkkamalli. Muutokset eivät ole niin dramaattisia kuin niitä vastustavat tahot retoriikassaan ovat antaneet ymmärtää. Tulen blogissani käymään erikseen tarkemmin läpi jokaisen esityksen, mutta keskeiset sisällöt lyhyesti:

• Työrauhassa kysymys on pelisäännöistä koskien poliittisia ja tukilakkoja sekä maksuista, joita seuraa laittomista lakoista. Lakko-oikeuden ytimeen hallitus ei esitä mitään muutoksia, eli omien työehtojen puolesta saa jatkossakin lakkoilla ihan nykyiseen tapaan. Käsittelemme parhaillaan hallituksen esitystä valiokunnassa normaalin lainsäädäntöprosessin mukaisesti.

• Paikallisessa sopimisessa kysymys on siitä, että jatkossa kaikki yritykset ovat sopimismahdollisuuksien osalta samassa asemassa riippumatta siitä, kuuluvatko ne työnantajaliittoon vai eivät. Lisäksi mahdollisuus edustaa työntekijöitä paikallisen sopimuksen tekemisessä ei jatkossa olisi riippuvaista siitä, kuuluuko työntekijä ammattiliittoon vai ei. Tavoitteena on lisätä sopimisen yhdenvertaisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta. Kyseinen esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja saapuu valiokuntaamme näillä näkymin kesällä. 

• Vientivetoisessa palkkamallissa kysymys on siitä, miten varmistamme vientialojen kilpailukyvyn suhteessa kilpailijamaihimme. Suomi on vientivetoinen maa, jossa meille kaikille tärkeiden palveluiden rahoittaminen kestävästi on riippuvaista siitä, miten vientiyrityksemme pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa. Tämän esityksen osalta hallitus on toistuvasti vedonnut työmarkkinajärjestöihin, jotta ne neuvottelisivat keskenään Suomelle sopivan vientimallin. SAK on kuitenkin kieltäytynyt neuvotteluista, huolimatta siitä, että suurin osa toimijoista neuvotteluja toivoisi. 

3. Miksi asioista ei vaan voida sopia?

Neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina

Olisi tietysti ollut paljon parempi, jos työmarkkinaosapuolet olisivat vuosikymmenten aikana kyenneet uudistamaan Suomen työmarkkinoita ja niitä koskevaa sääntelyä. Useista yrityksistä huolimatta tässä ei kuitenkaan olla onnistuttu, vaan neuvottelut keskeisimmistä uudistuksista ovat päättyneet tuloksettomina. Suomella ei ole enää varaa pitkittää asiaa, sillä olemme jo jääneet jälkeen kilpailijamaistamme. 

Lainsäädäntötyö kuuluu hallitukselle

Työmarkkinalainsäädäntö ei vastaa tämän päivän tarpeita ja siksi hallitus käyttää sille kuuluvaa keinoa uudistusten toteuttamiseksi, eli lainsäädäntöä. Poliittisille päättäjille kuuluu nimenomaan lakien säätäminen. Jokaista hallituksen esitystä on kuitenkin valmisteltu kolmikantaisissa työryhmissä työmarkkinaosapuolten asiantuntemusta hyödyntäen.

Jatkossakin tarvitaan sopimista

Lakien säätäminen kuuluu meille poliitikoille, mutta työehdoista ja palkoista neuvotteleminen ja sopiminen sen sijaan kuuluu työmarkkinajärjestöille – niin nyt kuin myös jatkossa. Työmarkkinajärjestöjen kanssa myös keskustellaan ja työskennellään jatkuvasti yhteistyössä. Olen itsekin erikseen tavannut kaikkien keskusjärjestöjen johtajat ja tiedän, että myös pääministeri ja työministeri käyvät keskustelua eri osapuolten kanssa.

Uskottavia vaihtoehtoja ei ole esitetty

Hallitus on jatkuvasti todennut olevansa erittäin avoin sellaisille vaihtoehtoisille esityksille, jotka tukevat työllisyyden ja talouden kasvua sekä tasapainottavat julkista taloutta tarvittavissa määrin. Uskottavia vaihtoehtoja ei juurikaan ole näkynyt. 

Palkansaajajärjestöillä ei ole yhtenäistä viestiä

Asioiden käsittelyn yhteydessä on lisäksi käynyt ilmi, että palkansaajajärjestöjen sisällä on kovinkin erilaisia näkemyksiä hallituksen esityksistä ja että mitkään pienet muutokset hallituksen linjaan eivät SAK:lle riittäisi. Siksi hallitus pitää kiinni oman ohjelmansa tavoitteista.

Sopimisen kulttuuri ei kuitenkaan ole häipymässä Suomesta mihinkään, vaan työmarkkinajärjestöillä on jatkossakin keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa työehtosopimusten neuvottelijoina ja työlainsäädännön asiantuntijoina.

Samhällsmässig polarisering har förstärkts och den politiska situationen i Finland har blivit mer fastlåst än tidigare. Speciellt i sociala medier eskalerar diskussionerna lätt när de mest bitande kommentarerna får mest synlighet. En ”vi mot dem” -inställning och skarpa pikar söks, vilket algoritmen sedan belönar.

Den polariserade atmosfären syns inte bara i sociala medier, utan den är också märkbar i andra sammanhang. Även under min egen politiska karriär har toner till exempel i riksdagens plenumdebatter förstärkts. Åsikterna är absoluta och reaktionerna snabba, och man fastnar oftare i fördomar. Man försöker inte ens förstå andra åsikter, eller så förstås de med flit felaktigt.

Finland borde inte ha råd med polarisering. Det försvagar samarbete och interaktion. Det skulle vara ännu viktigare att hitta gemensamma synpunkter och förenande faktorer samt öka förståelsen mellan olika människor. I ens ”bubbla” med likasinnade kan det vara lätt att vara, men för att utveckla sin egen tänkande behövs framför allt dialog med människor som har en annan synvinkel. Det nyttigaste är konstruktiv diskussion mellan dem som inte är överens. Om ens egen åsikt inte förfinas genom det, bekräftas den. I bästa fall kan man lära sig något nytt.

Just av dessa skäl verkade presidentkandidaternas kampanjstil förstärkande. Kandidaterna visade exempel på att också på hög nivå och med höga insatser är det möjligt att diskutera på saklig grund, konstruktivt och med respekt för varandra.

Vi fick följa valdebatter där kandidaterna inte skrek över varandra, utan lyssnade och uppskattade varandra. Stilen kulminerade på valkvällen när Stubb, som vann valet, riktade sig till sin motkandidat Haavistos valvaka innan han gick över till sina egna anhängare. På scenen talade kandidaterna vackert om varandra och varandras supportrar. Tillsammans skickade de ett mycket viktigt budskap till finländarna: det finns bara ett Finland-lag.

Det här är verkligen inte en självklarhet. Valen kunde också ha varit splittrade och bråkiga. Stubb och Haavisto valde att agera konstruktivt. Saklig kampanj och kandidaternas goda gemensamma uppträdande vittnar om vår demokratis goda tillstånd. Det översteg nyhetströskeln också internationellt.

Presidentvalet gav hopp och förenade finländare i dessa osäkra tider. Förhoppningsvis kommer den lugna sakdiskussionen som sågs i presidentvalet att vara ett exempel även för samhällsdiskussionen mer allmänt.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on voimistunut ja poliittinen asetelma Suomessakin aikaisempaa blokkiutuneempi. Etenkin sosiaalisessa mediassa keskustelut kärjistyvät herkästi, kun kärkkäimmät kommentit saavat eniten näkyvyyttä. Haetaan ”me vastaan muut” -asetelmaa ja teräviä piikkejä, joista algoritmi sitten palkitsee.

Polarisoitunut ilmapiiri ei kuitenkaan jää vain sosiaaliseen mediaan, vaan sitä on havaittavissa myös muissa yhteyksissä. Omankin poliittisen urani aikana äänenpainot esimerkiksi eduskunnan täysistunnoissa ovat voimistuneet. Mielipiteet ovat ehdottomia, reaktiot nopeita ja ennakko-oletuksiin jumiudutaan useammin. Ei edes yritetä ymmärtää toisenlaisia mielipiteitä, tai sitten ymmärretään tahallaan väärin. 

Suomella ei pitäisi olla varaa vastakkainasetteluun. Se heikentää yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Sitäkin tärkeämpää olisi löytää yhteisiä näkökulmia ja yhdistäviä tekijöitä sekä lisätä ymmärrystä erilaisten ihmisten välillä. Omassa ”kuplassa” samanmielisten kanssa voi olla helppo olla, mutta oman ajattelun kehittymiseen tarvitaan ennen kaikkea dialogia ihmisten kanssa, joilla on erilainen näkemys. Hyödyllisintä on rakentava keskustelu eri mieltä olevien kesken. Jos oma näkemys ei siitä jalostu, saa se vahvistusta. Parhaassa tapauksessa voi oppia jotakin uutta.  

Juuri näistä syystä presidentinvaaliehdokkaiden tyyli kampanjoida tuntui suorastaan voimistavalta. Ehdokkaat näyttivät esimerkkiä, että korkeallakin tasolla ja panosten ollessa kovia, on mahdollista keskustella asiapohjalta, rakentavasti ja toisia kunnioittaen. 

Saimme vaalien alla seurata vaalitenttejä, joissa ehdokkaat eivät huutaneet toistensa päälle, vaan kuuntelivat ja arvostivat toisiaan. Tyyli huipentui vaali-iltana, kun tuloksen selvittyä vaalit voittanut Stubb suuntasi vastaehdokkaansa Haaviston valvojaisiin ennen omien kannattajiensa pariin siirtymistä. Yhteisellä lavalla ehdokkaat puhuivat kauniisti toisistaan ja toistensa tukijoista. Yhdessä he lähettivät suomalaisille todella tärkeän viestin: on vain yksi Suomi-joukkue. 

Tällainen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Vaalit olisivat voineet olla myös repivät ja riitaisat. Stubb ja Haavisto valitsivat toimia rakentavasti. Asiallinen kampanjointi ja ehdokkaiden hyvähenkinen yhteisesiintyminen kertoo hyvää demokratiamme tilasta. Se ylitti uutiskynnyksen myös kansainvälisesti. 

Presidentinvaalit loivat toivoa ja toivat suomalaisia yhteen näinä epävarmoina aikoina. Toivottavasti presidentinvaaleissa nähty rauhallinen asiakeskustelu näyttää esimerkkiä myös yleisemmin yhteiskunnalliselle keskustelulle. 

Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona. Suomella on hyvä tilanne, kun ehdokkaina on useampi hyvä vaihtoehto. Oma valintani kuitenkin on selkeä: aion äänestää Alexander Stubbia. Alla kolmella pointilla perusteluni, miksi Alex.

1. Kokemus

Alexin kokemus presidentin tehtävää ajatellen hakee vertaistaan. Hän on toiminut mm. pääministerinä, valtiovarainministerinä, ulkoministerinä, eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä sekä kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä sekä Euroopan komission puheenjohtajan neuvonantajana. Hänellä on erittäin vakuuttava akateeminen tausta tutkijana ja professorina, pitkä lista julkaistuja kirjoja ja akateemisia artikkeleita. Haluan nostaa esille myös sen, että Alex toimii Martti Ahtisaaren seuraajana konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen hallituksen puheenjohtajana. Kaikki tämä antaa todella vahvan taustan tasavallan presidentin arvokkaaseen ja tärkeään tehtävään. Kun ulkopolitiikkaan tällä hetkellä liittyy erityistä epävarmuutta, korostuu vahvan kokemuksen merkitys juuri näistä teemoista. 

2. Kansainvälisyys

Kansainväliset suhteet ovat Suomelle äärimmäisen tärkeitä ja presidentin rooli on siinä aivan keskeinen. Kansainvälisyys, verkostot ja kielitaito ovat kiistatta aina olleet Alexin vahvuuksia. Hän on kansainvälisillä kentillä vahvimmillaan, kuin kala vedessä. Siitä on Suomelle valtavasti etua.  

3. Turvallisuuspoliittinen kokonaisnäkemys

Turvallisuus on Alexin kampanjan keskiössä. Olen pistänyt merkille, miten osana turvallisuuspoliittista ajatteluaan Alex nostaa esille muun muassa huolensa maamme kahtiajakautumisesta sekä nuorten mielenterveysongelmien kasvusta ja yksinäisyydestä. Pidän tätä todella tärkeänä. Alex kampanjoi teemalla ”Yhdistävä tekijä”, ja nimenomaan yhdistävää, kokenutta ja eteenpäin katsovaa presidenttiä Suomi jatkossakin tarvitsee. On ollut hienoa nähdä, miten Alexin kampanja on hänelle luontevalla tavalla rakentunut positiiviselle yhdessä tekemiselle. Tämä on oikein, emme kaipaa Suomeen yhtään lisää vastakkainasettelua. Kuten Alex toteaa: Koko Suomen etu edellä – aina ja yhdessä. Kannattaa muiltakin osin käydä tutustumassa Alexin syksyllä julkaisemaan vaaliohjelmaan täällä: www.alexstubb.fi/vaaliohjelma. 

***

Alexilla on mielestäni parhaat edellytykset toimia Suomen seuraavana tasavallan presidenttinä. Hän haluaa olla tekemässä avointa, turvallista ja kansainvälistä Suomea. Presidentin tärkeä tehtävä on hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Alexilla on vaikuttavaa asiantuntemusta, laajat kansainväliset verkostot sekä vahvat näytöt kansainvälisistä suhteista. 

Arvostan lisäksi sitä, miten rakentavalla tavalla hän on kyennyt reflektoimaan aikaisempaa toimintaansa politiikassa etenkin suhteessa Venäjään (mm. ”What we can learn from different attitudes towards Russia – Geopolitics with Alex Stubb”). Poliitikoille ei ole tyypillistä myöntää virheitä, vaikka kaikki niitä tekevät. Alex on myös poikkeuksellisen sporttinen henkilö ja kovakuntoinen ehdokas, joten häneltä löytyy takuulla puhtia ja sinnikkyyttä presidentin vaativassa tehtävässä. Alex ymmärtää liikunnan merkityksen niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta. Tuli vähän enemmän kuin kolme pointtia, mutta näistäkin syistä valintani siis on Alex.

Olet tervetullut mukaan Alexin tiimiin! Käy liittymässä osoitteessa www.alexstubb.fi. Muistathan seurata Alexia Instagramissa, Tiktokissa ja Youtubessa. Suosittelen myös Youtubesta löytyviä Alex Talk -keskusteluohjelman jaksoja, joissa Alex juttelee mielenkiintoisten vieraiden kanssa politiikasta ja monista muistakin aiheista. 

Kannustan lisäksi lukemaan hänen hienon esseensä Helsingin Sanomista. Alex käsittelee siinä näkemyksiään Suomesta kotimaisen kirjallisuuden teoksen, Sofi Oksasen Puhdistuksen, kautta.

Ennen kaikkea: Äänestä Alex presidentiksi numerolla 8! Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 17.1. ja päättyy tiistaina 23.1. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 28.1.

Finlands ekonomi är i nedgång. Den offentliga ekonomin lider av ett kraftigt underskott på grund av dålig ekonomisk utveckling och snabb ökning av utgifterna, särskilt under den senaste regeringsperioden. Enligt The Economists färska lista ligger Finland sist i jämförelse med andra länder när det gäller ekonomisk utveckling!

Det finns alltså gråa moln på ekonomins horisont. Men det finns alltid orsak att tänka positivt. Finland har många möjligheter att vända den ekonomiska utvecklingen! Jobb och tillväxt skapas främst i företag. Så länge strukturerna anpassas till dagens behov och företagsmiljön blir mer gynnsam, kommer det definitivt att finnas efterfrågan på finsk kompetens och innovationer i världen.

Ekonomer har i åratal rekommenderat arbetsmarknadsreformer för Finland. Det finns en anledning till det, eftersom arbetslivslagstiftningen i Finland härstammar från 1940-talet. Den har obönhörligen blivit föråldrad. Finland har enligt forskning en av de stelaste arbetsmarknaderna bland OECD-länderna.

Den ekonomiska vetenskapens syn är tydlig: flexibilitet ökar produktiviteten, konkurrenskraften, ekonomisk tillväxten och sysselsättningen. Finland behöver dem desperat. Därför har regeringen åtagit sig att reformera arbetsmarknadssystemet och avlägsna hinder för sysselsättning. Regeringen är ansvarig för att den offentliga ekonomin balanseras och att fler och fler blir sysselsatta.

Nästa år kommer riksdagen att påbörja behandlingen av historiska arbetslivsreformer. Som brukligt i politiken kommer det att vara en livlig debatt kring dem. Arbetskonflikterna kommer säkert också att fortsätta. Men regeringens mål är tydligt: 100 000 nya sysselsatta och balansering av ekonomin med 6 miljarder euro. För att uppnå dessa mål behövs reformer. Reformerna genomförs för att vi ska få ljusare framtidsutsikter. När grunden är starkare kan vi bättre utnyttja våra tillväxtmöjligheter.

Jag önskar modiga visioner för år 2024!

Suomen talous on taantumassa. Julkinen talous on raskaasti alijäämäinen, johtuen huonosta talouskehityksestä ja menojen nopeasta kasvusta etenkin viime hallituskaudella. The Economistin tuoreen listauksen mukaan Suomi oli vertailtujen maiden talouskehityksessä jumbosijalla!

Talouden näkymässä on siis harmaita pilviä. Aina on kuitenkin myös syytä positiiviseen ajatteluun. Suomella on paljon mahdollisuuksia kääntää talouskehityksen suunta! Työpaikat ja kasvu syntyvät ensisijaisesti yrityksissä. Kunhan rakenteet saadaan vastaamaan tätä päivää ja yritysten toimintaympäristö kannustavammaksi, suomalaiselle osaamiselle ja innovaatioille on taatusti kysyntää maailmalla.

Taloustieteilijät ovat vuosia suosittaneet Suomelle työmarkkinauudistuksia. Siihen onkin syynsä, sillä Suomessa on työelämää koskevaa lainsäädäntöä peräisin 40-luvulta. Se on auttamatta jäänyt ajasta jälkeen. Suomi tutkitusti OECD-maiden jäykimpiä työmarkkinoita. Taloutieteen näkemys on selvä: joustavuus lisää tuottavuutta, kilpailukykyä, talouskasvua ja työllisyyttä. Suomi tarvitsee niitä kipeästi.

Siksi hallitus on sitoutunut siihen, että työmarkkinajärjestelmää uudistetaan ja työllistämisen esteitä puretaan. Hallitus on vastuussa siitä, että julkinen talous tasapainottuu ja yhä useampi työllistyy.

Ensi vuonna eduskunta aloittaa historiallisten työelämäreformien käsittelyn. Kuten politiikkaan kuuluu, niiden ympärillä tullaan käymään vilkasta keskustelua. Myös työtaistelutoimet varmasti jatkuvat. Hallituksen tavoite on kuitenkin selvä: 100 000 uutta työllistä ja talouden tasapainottamista 6 miljardilla eurolla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi uudistuksia tarvitaan.

Uudistukset toteutetaan, jotta saisimme valoisampia tulevaisuudennäkymiä. Kun perusta on vahvemmalla pohjalla, pystymme paremmin hyödyntämään mahdollisuuksiamme kasvuun.

Toivotan vuodelle 2024 rohkeita visioita!