Valikko 

Kestävää politiikkaa

 

Mielestäni hyvä päätöksenteko rakentuu kestävän kehityksen kolmen peruspilarin varaan. Jokaisessa päätöksessä tulee huomioida taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun näkökulmat. Tavoitteena on näiden kolmen tasapaino.

 

Taloudellinen vastuu

Taloudellinen vastuu tarkoittaa taloudellisesti kestävää kehitystä. Sen pohjana on tasainen kasvu ja tavoitteena tasapainoinen talous. Talouden tasapaino on edellytys yhteiskunnan kestävälle kehitykselle ja toiminnalle. Taloudellinen vastuu edellyttää päätösten arviointia pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi panostukset ennaltaehkäisyyn tasapainottavat sosiaali- ja terveysmenojen kasvua tulevaisuudessa.

 

Sosiaalinen vastuu

Sosiaalinen vastuu tarkoittaa sosiaalisesti kestävää kehitystä. Erityisesti hyvinvointiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat kuuluvat sosiaalisen vastuun alle. Myös kulttuurinen vastuu liittyy sosiaaliseen kestävyyteen. Kehityksen tulee kulkea sopusoinnussa yhteisön kulttuurin ja arvojen kanssa.

 

Ympäristövastuu

Ympäristövastuu tarkoittaa ekologisesti kestävää kehitystä. Meidän tulee ottaa ympäristövaikutukset huomioon kaikessa päätöksenteossa, sillä toimintamme ei saisi vaarantaa ekosysteemiä ja luonnon monimuotoisuutta. Meillä on vain yksi planeetta, jonka jätämme jälkipolville. Ympäristövastuuseen liittyvät päästöjen vähentäminen, uusiutuvien luonnonvarojen säästeliäs käyttö ja luontoa vähemmän kuormittavat tuotanto- ja kulutustavat.

 

Kestävä päätöksenteko edellyttää mielestäni myös sitä, että politiikan visioita rakennetaan riittävän pitkälle. Millainen on maailmamme vuonna 2030 tai 2050? Millaisen maailman jätämme tuleville polville? Emme voi tehdä päätöksiä vain huomisen puolesta, sillä tämän päivän ratkaisut vaikuttavat kauas tulevaisuuteen.

Kestävän kehityksen tulee olla politiikkamme ja päätöksentekomme läpileikkaava tekijä. Tämä tarkoittaa sitä, että erilliset tavoitteet esimerkiksi ympäristöön tai kehitykseen liittyen eivät riitä, vaan ihan kaikissa tavoitteissa ja kaikessa toiminnassamme tulee huomioida koko agenda, kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta ja kaikki kestävän kehityksen 17 tavoitetta.

Tarvitaan säännöllistä yhteistä keskustelua tavoitteiden etenemisestä ja sitä keskustelua tulee käydä nimenomaan eduskunnassa, eduskunnan suuressa salissa ja jatkossa myös kaikissa valiokunnissa.

Kestävän kehityksen tavoitteiden tulisi näkyä myös budjettityössä. Jokaisen ministeriön tulisi arvioida miten heidän osaltaan talousarviossa huomioidaan kestävä kehitys ja minkälaisia kestävän kehityksen vaikutuksia esitetyllä budjetilla on suhteessa Agenda2030-tavoitteisiin.

Yhteinen iso haaste on varmistaa, miten huolehdimme tavoitteisiin sitoutumisesta yli usean hallituskauden aina vuoteen 2030 saakka.

 

Kansanedustajana ja päätöksentekijänä olen kiinnostunut esimerkiksi yrittäjyyteen liittyvistä kysymyksistä, tasa-arvoasioista ja yhdenvertaisuudesta, sivistyksestä ja innovaatioista, lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ympäristön suojelusta ja Itämeren tilasta, kestävistä elämäntavoista ja kiertotaloudesta.

Tässä ajatuksiani tarkemmin näistä muutamista aiheista:

 

Yrittäminen

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa uusien työpaikkojen syntymisessä, ja siten paremman työllisyysasteen ja talouskasvun saavuttamisessa. Työn tekemisen ehtoja pitää kehittää siitä näkökulmasta, että lainsäädännöllä ei tukahduteta pieniä yrityksiä työnantajan ja työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sovittaessa.  Muuttuva työelämä vaatii yhä enemmän liikkumavaraa paikalliselle sopimiselle. Nykyiset työmarkkinat ovat turhan jäykät.

Yrittämisen esteitä tulee poistaa myös karsimalla turhaa byrokratiaa. Erilaisten lupien ja niihin liittyvien tarkastusten tarkoituksenmukaisuutta tulee pohtia huolella. Lupamenettelyistä itsessään tulee tehdä joustavampia. Paperityö ei saa hallita yrittäjän arkea. Lainsäädännön on oltava tarkoituksenmukaista ja selkeästi tulkittavaa.

Työelämä on monella tapaa murroksessa. Yhä useampi työllistää itse itsensä, tekee epäsäännöllistä työtä tai useaa työtä samaan aikaan. Tukijärjestelmämme tulisi tunnistaa paremmin muuttuvat työn muodot ja joustaa siten, että työn vastaanottaminen kannattaa aina.

 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Suomi on monessa mielessä varsin tasa-arvoinen maa, mutta tekemistä riittää edelleen sukupuolten välisessäkin yhdenvertaisuudessa. Äitejä suositaan erotilanteissa ja miehiä rekrytoinneissa. Huono-osaisuus kasautuu miehille ja kotityöt naisille. Seksuaalinen häirintä ja perheväkivalta ovat Suomessakin huolestuttavan yleisiä. Suurimmat tasa-arvohaasteemme ovat kuitenkin työelämässä.

Vanhemmuuden kustannusten kuuluu jakaantua tasaisemmin työnantajien kesken. Hallituksen myöntämä 2500 euron kertakorvaus perhevapaalle jäävän naispuolisen työntekijän työnantajalle on askel oikeaan suuntaan. Tärkeässä roolissa työelämän tasa-arvon saavuttamisessa on myös perhevapaauudistuksen toteuttaminen. Pitkät perhevapaat vaikuttavat heikentävästi naisten uraan, palkkaan ja eläkkeeseen. Tehokkain keino naisten tasa-arvon korjaamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi työmarkkinoilla olisi miesten kannustaminen käyttämään omaa oikeuttaan perhevapaisiin – ja samalla naisten nopeampi siirtyminen takaisin työelämään.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä, eivätkä ne ole kenenkään yksinoikeus. Ihmisoikeudet kuuluvat tasapuolisesti kaikille. Lainsäätäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikkia yhteiskunnan jäseniä koskevat samat oikeudet. Ihmisten juridinen tasa-arvoisuus ei voi olla asenteista kiinni. Ihmisoikeuksia loukkaavat epäkohdat esimerkiksi translaissa on saatava korjattua pian.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen ei ole pois keneltäkään muulta. Kysymys on sellaisista uudistuksista, joilla ei ole minkäänlaista vaikutusta valtaväestön elämään, mutta nämä muutokset ovat hyvin merkittäviä sille joukolle, joiden elämää ja arkea nykyisen lainsäädännön epäkohdat haittaavat ja joiden ihmisoikeuksia loukataan.

 

Sivistys

Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus antavat eväät oppimiseen ja elämässä etenemiseen. Varhaiskasvatus on tärkeä paikka opetella vuorovaikutustaitoja, itsetuntemusta ja oman toiminnan säätelyä ja siksi jokaisella lapselle on oltava mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusmaksut on pidettävä sellaisella tasolla, että ne eivät aiheuta esteitä lapsen osallistumiselle varhaiskasvatukseen. Vaiheittaista siirtymistä maksuttomaan varhaiskasvatukseen tulee edistää.

Varhaiskasvatuksessa on vielä kehitettävää, jotta se toimisi joustavammin tämän päivän muuttuvan työelämän kanssa. Perhevapaajärjestelmään tehtävät muutokset aiheuttavat itsestään selvästi uudistustarpeita myös varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa. Järjestelmä on muokkautunut nykyrakenteen mukaiseksi, eli oletukselle, että perheen pienimmistä suuri osa hoidetaan kotona.

Koulutus, osaaminen ja oppiminen ovat keskeinen osa sivistystä. Suomessa arvostetaan sivistystä, koulutuksemme on korkeatasoista, ja ainakin lähtökohtaisesti siinä toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo eli tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Työelämän muutos ja digitalisoituva maailma haastavat koulumaailmaa. Rakenteita on kyettävä uudistamaan aika ajoin siten, että pysymme muuttuvan maailman mukana. Keskeistä on onnistua opettajankoulutuksen kehittämisessä, opettajan työn arvostuksen ylläpitämisessä ja nostamisessa, mielekkäiden koulutuspolkujen luomisessa ja järkevien rakenteiden luomisessa.

Taide ja kulttuuri ovat keskeinen osa sivistyneen yhteiskunnan tapaa kuvata ihmisyyttä ja yhteiskuntaa, sekä siirtää tietoa eteenpäin tuleville sukupolville. Taiteen ja kulttuurin keskeinen tehtävä on sanoittaa ja selittää meille yhteiskunnan tapahtumia. Niiden tarkoituksena on herättää ajatuksia, puhutella ja esittää kritiikkiäkin.

Sivistykseen kuuluu vuorovaikutteisuus ja halu, sekä kyky ymmärtää toisia, myös yli kansakunta- ja kulttuurirajojen. Tässä kielten opetuksella ja kansainvälisyyskasvatuksella on iso merkitys sivistystyössä. Kansainvälisyys ei ole mielipideasia, sillä me elämme jo globaalissa maailmassa. Suomikin monikulttuuristuu. Samalla monen asian täytyy muuttua – eikä vähiten suhtautumisemme erilaisuuteen.

Sivistykseen kuuluu lähimmäisen huomioiminen, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, eettisyys ja tasa-arvo. Ihmisenä kasvaessa oppii kunnioittamaan ja rakastamaan. Sivistyneisyyttä testataan ennen kaikkea silloin, kun edessä on vaikeita, vieraita tai epämiellyttäviä asioita.

 

Lasten ja nuorten hyvinvointi

Ennaltaehkäisevien palveluiden merkityksestä on puhuttu pitkään. Varhaiseen tukeen ja palveluihin panostaminen on kannattavaa, sillä sosiaaliset investoinnit maksavat itsensä tulevaisuudessa takaisin. Panostamalla edullisempaan, mutta oikea-aikaiseen palveluun voidaan saavuttaa säästöjä kalliista ja myös inhimillisesti raskaammista korjaavista palveluista. Näitä asioita ei saa unohtaa silloinkaan, kun rahasta tekee tiukkaa.

Maksuton koulutus ei yksinään takaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Menestymiseen elämässä tarvitaan myös sosiaalisia suhteita ja niiden tuomia verkostoja. Siksi mielestäni yksi tärkeä tekijä lapsiperheköyhyyden riskien vähentämiseksi on poistaa esteitä lasten ja nuorten mahdollisuudelta harrastaa. Jokainen lapsi ansaitsee harrastuksen, josta voi ammentaa kokemuksia ja saada ystäviä.

Olen korostanut myös lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Lapset ja nuoret ovat osallisuuden suhteen pitkälti aikuisten avun varassa. Aikuiset kontrolloivat sitä, miten ja mihin lapset ja nuoret voivat vaikuttaa. Meillä on kyllä konsensus siitä, että lapsia ja nuoria halutaan tukea osallistumaan, mutta toimimmeko aidosti tämän tavoitteen eteen? Jos osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon on vaikeaa, siihen pystyvät vain ne, joilla on parhaat resurssit!

Lasten ja nuorten osallisuudesta päätöksentekoon tulisi mielestäni tehdä tutkimusta ja lapsivaikutusten arviointia tulisi päätöksenteossa toteuttaa kautta linjan.

 

Ympäristöstä huolehtiminen

Meillä on vain yksi maapallo, jonka suojelu on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sitä on ympäristön kannalta kestävä päätöksenteko!

Itämeren tila on edelleen huolestuttava. Vaikka välillä saadaan hyviäkin uutisia, on Itämeren tilannetta pidettävä aktiivisesti esillä. Meren pelastaminen edellyttää konkreettisia toimia niin kansainvälisellä, kansallisella kuin kansalaisten tasolla.

Itämeren rannikkovaltioiden jokisuistoalueilla tehtävä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa Itämereen ajautuvan ravinnekuorman, jätevesien ja roskan vähentämisessä. Tätä yhteistyötä tulisi mielestäni korostaa entisestään. Ympäristöystävällisen tuotannon tukemiseen tarvitaan uusia työkaluja ja toimivampia kannustimia. Tutkimustieto ja innovaatiot ovat avainasemassa.

Maatalous tulisi nähdä ongelman sijaan ratkaisuna Itämeren tilan parantamiseksi. Uskon, että kiertotalous, esimerkiksi ravinteiden kierron kautta, voi olla Itämeren pelastus. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaisimmillaan asioiden tekemistä järkevämmin. Ajatuksena on, että jätettä ei syntyisi lainkaan, vaan materiaalit kiertävät aina uuteen käyttömuotoon.

Poliittisella päätöksenteolla tulee tarjota myös kotitalouksille mahdollisuuksia osallistua ympäristötalkoisiin. On tärkeää, että jokainen kansalainen voi valita arjessaan ympäristön kannalta paremman vaihtoehdon. Kierrätysasteen nostaminen, jätteidenlajittelun helpottaminen ja esimerkiksi ympäristön kannalta parempien kulutusvalintojen tekeminen ovat sellaisia asioita, joissa yhteiskunta voi opastaa, kannustaa ja ohjata politiikan keinoin.