Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa puhutaan tänään kaupungin omistajapolitiikasta. Kestävän ja vastuullisen politiikan tulisi mielestäni näkyä vahvemmin kaupungin omistajaohjauksessa. Nostan esille kaksi esimerkkiä:

Turun sataman aikomus hakea meriläjityslupaa

Turun satama on hakemassa meriläjityslupaa miljoonalle kuutiolle. Ruoppausjätteen sijoittamista Airistolle pidetään Itämerelle haitallisena ja siten se on kestävän kehityksen periaatteiden ja esimerkiksi kaupungin Itämerisitoumusten vastaista.

Satamayhtiö ymmärrettävästi ajattelee yhtiön omaa etua, mutta mielestäni Turun kaupungin tulisi käyttää asiassa omistajaohjausta ympäristön kannalta kestävän ratkaisun varmistamiseksi.

Vaihtoehtoiset ratkaisut tietysti maksavat jotain, mutta sellaistakin vastuullinen päätöksenteko toisinaan edellyttää. Turun kaupungin allekirjoittaman Itämeri-sitoumuksen hengessä kaupungin tulisi edellyttää satamayhtiöltä kestävämpiä ratkaisuja. Meriläjitys ei voi olla ensisijainen vaihtoehto.

Turku Energian osallisuus Fennovoimaan

Turku Energian osallisuudesta Fennovoimaan keskustellaan myös tänään kaupunginvaltuustossa. Tosiasia on, että Fennovoima-hanke on muuttunut paljon siitä, mitä se oli alkuperäisellä päätöksentekohetkellä.

Esimerkiksi Fennovoima-hankkeen keskeiset toimijat ovat vaihtuneet. Sähkön hintakehitysennusteet ovat nyt erilaiset ja lisäksi hankkeen kannattavuutta ylipäänsä on epäilty. Samaan aikaan myös kansainvälinen poliittinen tilanne on muuttunut varsin merkittävästi.

Toisaalta energiapolitiikassakin on tapahtunut paljon. Vaikka juuri tämä nimenomainen hanke on hankala, on ydinvoima ilmastosyistä perusteltua matalien CO2-päästöjen vuoksi.

Vihreät ja vasemmisto esittävät Fennovoimasta irtaantumista. Fennovoima-hanketta on helppo vastustaa, mutta samalla ilmastonmuutoksen kannalta pitää pohtia, mistä päästötöntä energiatuotantoa tilalle, jos hanke kaatuu. Ennen kuin ruvetaan puhumaan hankkeesta irtaantumisesta, tulisi minusta tehdä vähintäänkin vastaavat selvitykset kuin Helsingissä ja Vantaalla.

Turun kaupungin näkökulmasta tulisi selvittää hankkeen ympärillä tapahtuneet muutokset ja kannattavuuslaskelmat sekä myös vaihtoehdot energiaratkaisun kokonaisuuden kannalta. Energiapolitiikassa keskeistä on nimenomaan kokonaisuus. Jos jostain luovutaan, tulee olla varma, että tilalle tulee ympäristön ja ilmaston kannalta parempia vaihtoehtoja.

Under de senaste åren har Finland blivit en intressant turistdestination för utländska resenärer. Vi har ett mångsidigt utbud av saker att se och göra. Alternativen sträcker sig från Lapplands snötäckta fjäll till sommarskärgårdens marina miljö.

Turismen från utlandet till Finland slog rekord under fjolåret, då antalet övernattningar ökade med hela 17 procent. Även landets regering har identifierat tillväxtpotentialen inom turismbranschen, och man vill accelerera den ytterligare genom att vidareutveckla förutsättningarna för turism.

År 2017 lanserade regeringen Turism 4.0 -åtgärdsprogrammet, programmet fokuserar på tillväxt och förnyelse inom turismnäringen. Turismbranschens tillväxt stöds inom ramarna för projektet till exempel genom att vidare utveckla branschens marknadsföringsåtgärder, stärka företagens digitala kunnande, och genom att öka utbudet för året-runt turism.

Kust- och skärgårdsregionerna har identifierats som en av de fyra stora delregionerna inom finländsk turism. Visit Finland samarbetar inom målområdena med den inhemska turistnäringen i syfte att stödja turismens fortsatta tillväxt.

På lokal nivå vore det också viktigt att överväga hur turismföretagen, och det nätverk av fritids- och aktiviteter de erbjuder ytterligare kunde förstärkas genom samarbete. Att stärka kust- och skärgårdens identitet och stödja turismens tillväxtpotential är lönsamt ur hela regionens sysselsättningssynpunkt.

Tillsammans kan vi göra mer. Aktörerna i skärgården är små och däri ligger egentligen skärgårdens charm. Ett växande antal besökare kan dock betjänas bättre genom ett ökat samarbete. Digitala lösningar och gemensamma bokningssystem gör det lättare för turister att hitta alla tjänster i området.

För att resetjänsterna ska finnas tillgängliga för turister, är det även av största vikt att goda förbindelser säkerställs. I skärgårdssammanhang är det framförallt frågan om likvärdighet.

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

Kohta kymmenen vuotta sitten kirjoitin graduani monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuusta. Yksi johtopäätökseni oli, että tulevaisuudessa vastuullisten toimintatapojen merkitys tulee vain kasvamaan. Yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa olla toimimatta vastuullisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Kuitenkin esimerkiksi ihmisoikeuksia poljetaan edelleen työpaikoilla ympäri maailman. Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan 25 miljoonaa ihmistä on pakkotyössä ja 152 miljoonaa lasta joutuu tekemään työtä.

Miten voimme ostoksia tehdessämme tietää, onko jonkin tuotteen tuotannossa huolehdittu ihmisoikeuksista?

Ranskassa hyväksyttiin viime vuonna laki, joka edellyttää yrityksiä ehkäisemään ihmisoikeusrikkomuksia sekä ympäristöhaittoja läpi tuotantoketjujensa. Laki pohjaa YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeviin periaatteisiin.

Suomessa vastaavaa lainsäädäntöä ei ole. Lakimme ei siis edellytä yritysten ihmisoikeusvaikutuksista huolehtimista, vaan järjestely pohjaa vapaaehtoisuuteen. Vaikka moni yritys toimiikin vastuullisesti, mahdollistaa nykytilanne kilpailuedun hankkimisen vastuuttomalla toiminnalla.

Ranskan mallia kannattaa seurata tarkasti. Minusta vastaava lainsäädäntö sopisi Suomeenkin.

Monimutkaisten tuotantoketjujen ollessa kysymyksessä, lienee mahdotonta täysin varmistaa yritysten toimien vastuullisuus. Laki voisi kuitenkin edellyttää riskien kartoitusta ja toimia niiden ehkäisemiseksi.

Koska suomalaiset yritykset toimivat jo lähtökohtaisesti varsin vastuullisesti, toimisi yritysvastuulainsäädäntö myös kilpailuvalttinamme kansainvälisillä markkinoilla. Kuluttaja voisi olla varma, että suomalaisissa yrityksissä on tehty töitä ihmisoikeuksien puolesta, kun jo lakikin edellyttää vastuullisuutta.

Aihe on nyt monellakin tapaa ajankohtainen. YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030-ohjelmassa edellytetään ihmisoikeuksien vahvistamista. Samaan aikaan Euroopan komission Kestävän kasvun rahoitusta koskevassa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että yrityksiltä edellytettäisiin toimitusketjujensa tuntemista.

Aikanaan gradussani kirjoitin, että yritysvastuulainsäädäntöä ei vielä ole, mutta sen aika tulee. Nähdäkseni sen aika alkaisi olla nyt. Liiketoiminnan kannalta olisi parempi olla edelläkävijä teemassa, jonka merkitys myös kannattavuuden näkökulmasta kasvaa koko ajan.

Yritysvastuulainsäädännöstä olisi monenlaista hyötyä. Eikä vähiten se, että sen kautta saataisiin ihmisoikeuksia vahvistettua työpaikoilla ympäri maailman.

Kuva: HannaSNy

Kokoomuksen puoluehallitus esittää puoluekokoukselle translain uudistamista ihmisoikeuksia kunnioittavaan muotoon vaativan puoluekokousaloitteen hyväksymistä. Iloitsen tästä päätöksestä.

Mielestäni translain kokonaisuudistus parantaisi jokaisen itsemääräämisoikeutta sekä yksinkertaistaisi sukupuolen vahvistamiseen liittyvää viranomaistoimintaa. On esimerkiksi uskomatonta, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota. Tämä on räikeä ihmisoikeusloukkaus, josta Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta lukuisia huomautuksia.

Uuden lain tulisi sisältää kolme keskeistä tavoitetta juridisen sukupuolen vahvistamiseksi:

1) lääketieteellisen prosessin sijaan sukupuolen korjaus perustuu omalle ilmoitukselle

2) ei vaadi todistetta lisääntymiskyvykkyydestä

3) korjaus on mahdollinen myös alle 18-vuotiaalle

Kokoomuksen arvoihin kuuluu periaate, että jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja arvostaa yksilönä. Lainsäädännön tulee tunnustaa kaikille samat oikeudet ja velvollisuudet ja siksi on aika korjata translakiin liittyvät eriarvoistavat epäkohdat.

Voimassa oleva laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (564/2002) vaatii sukupuoltaan korjaavalta lisääntymiskyvyttömyyden lisäksi täysi-ikäisyyttä ja lääketieteellistä selvitystä siitä, että sukupuoltaan korjaava pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa.

Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain kokonaisuudistus on edellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle Suomessa.

Tavoitteena tulee olla translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen eli sukupuolimerkinnän muuttaminen henkilötietoihin perustuu omaan ilmoitukseen, eikä se vaadi lääketieteellistä prosessia tai sterilisaatiosta. Itsemääräämisoikeus sukupuoleen toteutuu tällä hetkellä muun muassa Tanskassa, Norjassa, Maltalla ja Argentiinassa.

Translaki vaikuttaa erityisesti transnuorten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan hoitoja. Esimerkiksi juuri vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä loukkaa syvästi oikeutta päättää itse omasta elämästään.

Kokoomuksen puoluehallitukseen kuuluvat puheenjohtaja Petteri Orpo, varapuheenjohtajat Sanni Grahn-Laasonen, Antti Häkkänen ja Janne Sankelo sekä edustajat Kokoomuksen kaikista piireistä ja jäsenliitoista.

I framtiden ställer klimatförändringen och knappare resurserallt snävare villkor för livet. Vi behöver sådana lösningar på både nationell och internationell nivå som gör att vi inte sliter ut vårt enda jordklot.

I denna diskussion är det särskilt viktigt att så brett som möjligt lyssna till experterna och i synnerhet till forskarna. Besluten måste grundas på vetenskapliga fakta. För att främja diskussionen har jag bland annat varit med om att 26.4 arrangera en klimatpolitisk paneldebatt i Helsingfors. Vid evenemanget talade bland andra världens mest citerade klimatexpert Markku Kulmala, forskningsprofessorn och experten på kolets kretslopp Jari Liski samt företagaren i energibranschen och företagsledaren Mika Anttonen.

Klimatfrågan förefaller att intressera den stora allmänheten. Paneldebatten var fullsatt till sista platsen och extra stolar ställdes in längs väggarna. På basis av experternas anföranden och den förda diskussionen är det klart att ambitionsnivån i klimatpolitiken måste vara betydligt högre än hittills. Inläggen betonade alldeles särskilt kolsänkornas betydelse för att avvärja klimatförändringen. Klimatmålen kan inte nås utan kolsänkor. Klimatavtalet i Paris innebär en skyldighet att få ner nettoutsläppen av växthusgaser till nollnivå. Detta förutsätter minskade utsläpp och stärkta kolsänkor.

Vid sidan av de stora energilösningarna måste vi ha modet att initiera en samhällelig diskussion om hur överkonsumtionen kan brytas ta. Varje medborgare kan delta i klimattalkot genom att granska sitt eget kolavtryck.

Trots att klimatpolitiken kan förefalla komplicerad är den en sak för oss alla. Enligt Sitra orsakas 70 procent av Finlands växthusgasutsläpp av oss vanliga människor genom vår normala vardagskonsumtion. För att minska utsläppen måste vi alla göra hållbara val i fråga om till exempel boende, transport och mat. Därför borde allt fler få vara med och diskutera en klimatmässigt mer hållbar politik. Diskussionen måste allt mer inriktas på hur var och en av oss kan delta i klimattalkot och hur till exempel städerna kan främja en mer hållbar livsstil.

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

Palasin juuri muutaman päivän työmatkalta Nepalista, jonne matkasimme Kehityspoliittisen toimikunnan (KTP) delegaation voimin. Toimin KTP:n varapuheenjohtajana ja delegaation toisena johtajana. Vierailumme tarkoitus oli tutustua syvällisesti Nepalissa tehtävään kehitystyöhön, jota Suomi tukee. Ulkoministeriön alla toimivan KTP:n tehtävänä on arvioida Suomen kehityspolitiikkaa ja toimia kehityspoliittisena asiantuntijana hallituksen suuntaan.

Lisäksi matkan tarkoituksena oli tutustua kiinnostavassa kehitysvaiheessa olevan Nepalin ihmisoikeusasioihin ja poliittiseen tilanteeseen. Nepal on YK:n Human rights councilin jäsen 2018-2020. Matkan tavoitteet toteutuivat erinomaisesti ja saimme todella kattavat kuvan Nepalin tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Matkan painopisteiksi nousseita teemoja olivat naiset ja tytöt, vesi- ja sanitaatio sekä opetus ja koulutus.

Nepalissa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Valtio on käynyt läpi federalisaatioprosessin, joka on muuttanut maan poliittisen ja hallinnollisen tilanteen täysin. Takana on useammat vaalit, maahan on saatu valittua hallitus ja perustuslaki on hyväksytty. Silti valtavan uudistuksen yksityiskohtia on vielä muotoutumatta. Eräs tapaamani paikallinen tiivisti tilanteen seuraavaan esimerkkiin. Suhteessa hallinnollisiin uudistuksiin väestö voidaan jakaa neljään osaan:

• Niihin, jotka hyötyvät muutoksista (jotka ovat jo yläluokkaisia)
• Niihin, jotka lähtevät Nepalista esim. opiskelemaan ulkomaille (aivovuoto Nepalista on suurta)
• Niihin, jotka toimivat harmailla markkinoilla ja epävirallisilla työmarkkinoilla
• Kouluttamattomiin työläisiin

Nepalissa on edelleen vallalla kastijärjestelmä, jonka vaikutus yhteiskunnassa on merkittävä. Kasteja ja erilaisia etnisiä ryhmiä on yhteensä 125 ja maassa on suunnilleen saman verran puhuttuja kieliä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa haasteita kehitysyhteistyölle ja esimerkiksi koulutuksen kehittämiselle. Nepalin lähihistorian taakkana ovat 12 vuotta sitten päättynyt sisällissota ja sen jälkeenkin jatkuneet ihmisoikeusloukkaukset, tuhoisat maanjäristykset kolme vuotta sitten, sekä tulvat ja maanvyöryt.

Aikataulusyistä suuntasin Nepaliin pari päivää muuta delegaatiota myöhemmin, enkä valitettavasti päässyt osallistumaan matkan kenttäosioon maaseudulla. Ensimmäisenä matkapäivänä minulla olikin ihan oma tapaamisaikataulu.

Heti lentokentältä saavuttuani tapasin UN Womenin edustajia Suomen suurlähettilään residenssissä. Keskustelimme naisten oikeuksien tilanteesta sekä Nepalissa ajankohtaisista lakiehdotuksista, joilla kansalaisjärjestöjen toimintakenttää oltaisiin kaventamassa.

Aiheena tapaamisessa olivat myös Nepalin sisällissotaan liittyvät haavat. Väkivaltaisen konfliktin uhrit eivät ole saaneet oikeutta. Maassa on esimerkiksi paljon lapsia, jotka ovat syntyneet konfliktin aikaisen seksuaalisen väkivallan seurauksena. Heillä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan eikä kansalaisuuteen. Konfliktin uhrien kokemuksia ei ole systemaattisesti kerätty, tuomioita ei juurikaan ole jaettu, eikä tapahtuneita vääryyksiä tunnustettu tapahtuneeksi. UN Women tekee Suomen rahoituksella erinomaista työtä pyrkiessään keräämään ja tuomaan julki näitä tarinoita, jotta uhrit saisivat oikeutta.

Esillä oli myös naisten tukeminen poliittiseen päätöksentekoon. Nepalin uudessa lainsäädännössä säädetään naisten osuutta vaalien ehdokasasettelussa. Samoin paikallisvaalien tulosten pohjalta joko pormestarin tai varapormestarin on oltava nainen. Kiintiöt ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ympäri Nepalin on nyt iso joukko tuoreita naispoliitikkoja, joilla harvalla on aikaisempaa kokemusta päätöksenteosta.

Samojen teemojen tiimoilta minulla oli tapaaminen puolueiden demokratiajärjestö Demo Finlandin työntekijän kanssa. Olinkin matkalla ikään kuin tuplaroolissa, sillä toimin myös Demon hallituksen varapuheenjohtajana. Demolla oli Nepalissa noin kymmenen vuotta kestänyt demokratiahanke, joka ajettiin alas parisen vuotta sitten. Demo on tehnyt Nepalissa edelläkävijätyötä aktivoidessaan ensimmäisenä nuoria ja naisia politiikkaan. Hankkeen pohjalta muun muassa muodostui poliittisten nuorisojärjestöjen toiminta ja niiden väliset yhteistyön rakenteet.

Suomen kehitysyhteistyön rakenteessa on tämän hallituskauden aikana tapahtunut merkittävä painopisteen muutos yksityisen rahoituksen suuntaan kehitysrahoituslaitos Finnfundin kautta. Siksi delegaatiollemme oli tärkeää päästä tutustumaan käytännössä yritystoimintaan, jota Finnfund rahoittaa Nepalissa toimivan Dolma Impact Fundin kautta.

Ensinnäkin oli paradoksaalista huomata, että vaikka Nepal tarvitsisi kipeästi ulkomaisia investointeja, on investoiminen maahan tehty erittäin hankalaksi. Byrokratia on hidasta ja järjestelmät monimutkaisia. Yritystoiminta on säädeltyä ja viranomaisten päätökset välillä mielivaltaisia. Nepalissa ei vielä toimikaan juuri muita pääomasijoitusrahastoja.

Dolma Impact Fundilla on Nepalin portfoliossa tällä hetkellä viisi yritystä: biotech-yhtiö, yksityissairaala, kaksi vesivoimayhtiötä sekä ”pilvipalveluyhtiö” nimeltä CloudFactory, johon pääsimme tutustumaan myös tarkemmin paikan päällä. Oli avartavaa päästä näkemään nopeasti kasvavaa yritystoimintaa käytännössä. CloudFactorylla uskotaan, että osaaminen jakaantuu ympäri maailman tasaisesti ja ainoastaan mahdollisuudet ovat eri puolilla maailmaa erilaiset. Yritys työllistää Kathmandussa ja Nairobissa nyt muutaman tuhatta työntekijää. Lisää tulee koko ajan ja tavoitteena onkin tarjota mielekästä työtä miljoonalle ihmiselle. Yrityksen sosiaalisena tavoitteena on tarjota osaajille töitä Nepalissa, sillä jos mielekästä työtä ei ole, osaajat lähtevät muualle. CloudFactoryn työntekijät voivat halutessaan tehdä töitä myös etänä ja osa-aikaisesti, joka tarjoaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia myös naisille työllistyä. Kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen hanke, johon oli ilo päästä tutustumaan.

Nuoria nepalilaisia työn touhussa

Matkan aikana tapasimme myös muun muassa YK:n edustajia, EU:n ihmisoikeustaistelijoita sekä paikallisten ihmisoikeusyhdistysten edustajia. Keskusteluiden aiheina oli muun muassa Nepalin perustuslakiin ja implementointiin liittyvät kysymykset, tuomioistuinten rooli sekä järjestöjen toimintaedellytykset muuttuvassa poliittisessa tilanteessa. Naisten ja tyttöjen oikeudet olivat läpileikkaavasti esillä kaikissa näissä tapaamisissa.

Vierailimme myös Nepalin opetusministeriössä. Suomesta Opetushallitus ja ulkoministeriö tekevät tiivistä yhteistyötä Nepalin opetusministeriön kanssa, esimerkiksi uuden opetussuunnitelman laatimiseksi. Mukana on myös suomalaisia kansalaisjärjestöjä. Opetussektorille kohdistuu Nepalissa paljon kiinnostusta ja uusi hallituskin sitä tuntuu haluavan painottaa. Valtion budjetista kymmenisen prosenttia menee opetukseen, mikä on toki vielä liian vähän.

Tapaaminen ministeriössä

Lähtöpäivänä tapasimme vielä myös Nepalissa toimivien järjestöjen edustajia suurlähetystössä. Oli kiinnostavaa päästä tutustumaan Suomen rahoittamiin hankkeisiin käytännössä.

Kaikkiaan työntäyteinen, antoisa ja avartava muutaman päivän matka.

Olen tänään jättänyt kirjallisen kysymyksen ravinteiden talteenotosta vesistöjen suojelemiseksi.

HELCOM:in vuonna 2017 julkaiseman Itämeren tilaa kuvaavan tutkimustiedon perusteella vahvistuu käsityksemme siitä, että kansainvälisessä yhteistyössä asetettuja tavoitteita Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi ei ole saatu toteutettua riittävissä määrin.

Raportin mukaan ravinteiden pääsyä Itämereen on saatu vähennettyä. Typen pääsy on vähentynyt 13 prosentilla ja fosforin pääsy 19 prosentilla. Tästä huolimatta 95 prosenttia Itämerestä kärsii rehevöitymisen vaikutuksista. Verrattuna aikaisempaan tutkimustietoon, rehevöitymistilanne on parantunut kahdella seitsemästätoista tutkimuskohteesta, mutta huonontunut seitsemässä kohteessa.

Itämeren tilanne on edelleen huolestuttava. Vähentyneistä ravinnekuormista seuraavat positiiviset vaikutukset näkyvät vasta vuosien viiveellä. Sillä välin menneiden vuosikymmenten päästöt, sekä Itämereen edelleen valuvat päästöt hallitsevat Itämeren tilaa.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin (ECA) julkaisi vuonna 2016 erityisraportin Itämeren tilasta. Raportin mukaan työssä Itämeren pelastamiseksi on puutteita nimenomaan toimeenpanon ja kohdentamisen osalta. Jäsenvaltioiden toimilla on saavutettu vain rajallisesti edistystä ja tehdyt investoinnit eivät ole olleet riittävän tehokkaita. Kysymys ei siis ole yksinomaan resursseista, vaan siitä mihin rahoitusta käytetään ja minkälaisia investointeja tehdään.

EU rahoitti jäsenmaissa jätevesi- ja merenhoidollisia hankkeita yhteensä 4,6 miljardilla eurolla vuosina 2007-2013. Esimerkiksi maatalouden kehittämiseen ohjattiin 9,9 miljardia euroa. ECA kritisoi tarkastusraportissaan jäsenvaltioiden toimia rahoituksen määrään verrattuna riittämättömiksi. Suunnitelmien tavoitteet eivät olleet riittävän kunnianhimoisia ja niistä puuttuivat asianmukaiset mittarit.

Maatalouden päästöt ovat edelleen suurin rehevöitymistä aiheuttava tekijä Itämerellä. Vaikka Suomi on monelta osin muita rannikkovaltioita mallikkaampi toimissaan, ei Suomessakaan olla pystytty vähentämään fosforin ja typen päästöjä maataloudessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ECA) raportista käy ilmi, että toimenpiteitä ei ole onnistuttu kohdentamaan niille alueille, joissa ravinteiden pääsy Itämereen on kaikkein merkittävintä. Nitraattiherkkien alueiden tunnistaminen on ollut selkeä puute. ECAn mukaan myös ympäristötukijärjestelmissä on ongelmakohtia, joiden vuoksi tuet eivät kohdennu oikein.

Sekä ekologisesta että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren huonoa tilannetta voidaankin pitää pettymyksenä. Itämeren alueen maiden johtoa kokoontui 6.3. Brysseliin HELCOM -tapaamiseen, jossa EU ja Itämerivaltiot kävivät yhdessä keskustelua Itämeren tilasta. Tapaamisessa arvioitiin Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi asetettujen tavoitteiden etenemistä, sekä seuraavia askeleita tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallisella tasolla tulisi nyt tarkastella niin ikään, miten rannikkovaltioiden omien tavoitteiden saavuttamista voitaisiin vauhdittaa.

Juha Sipilän hallitusohjelmassa kiertotalouden potentiaali osana Itämeren tilan parantamista on tunnistettu. Hallitus on asettanut tavoitteekseen vähentää vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää, sekä samalla lisätä maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta.

Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen olisi kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Hallitusohjelmassa linjataan: ”Lisätään ravinteiden talteenottoa erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla siten, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä.”

Hallitus on aloittanut pilottihankkeita, joiden puitteissa pyritään kehittämään teknologiaa ja menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä pilotit yksin eivät tule riittämään hallitusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esitäkin asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä politiikkatoimia hallitus aikoo käynnistää, jotta varmistetaan, että näihin hallitusohjelman tavoitteisiin päästään?

Turun kaupunki lähestyy kunnioitettavaa 800 vuoden ikää. Vuonna 2029 juhlittavaa merkkipäivää silmällä pitäen Turussa on valmisteltu jo useamman vuoden ajan tulevaisuuteen katsovaa visiotyötä, jonka tavoitteena on vahvistaa Turun kaupungin asemaa ”uudistuvana eurooppalaisena yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on hyvä elää ja onnistua yhdessä”.

Vuonna 2014 Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunkistrategian, joka linjaa kaupungin keskeiset toiminnalliset päämäärät vuoteen 2029 saakka. Tähän eräänlaiseen visiotyöhön sisältyvät strategiset ohjelmat, sekä strategiasta johdetut kärkihankkeet.  Yhtenä näistä kärkihankkeista on Turun kaupungin keskustan kehittäminen, josta julkaistiinkin viime vuonna näyttävä Turun keskustavisio 2050 –suunnitelma.

Riittävän pitkällä perspektiivillä tehtävä visiotyö on ainoa keino tavoitella kestävää kasvua ja kehitystä. Tämän päivän politiikan suurin haaste on nähdä kulloisenkin poliittisen elimen toimikautta pidemmälle, puhumattakaan kauas tulevaisuuteen. Se on sinänsä inhimillistä. Tuntemattoman ja tulevan kuvitteleminen on vaikeaa, puhumattakaan silloin kun sen tulisi pohjustaa päätöksentekoa vuosiksi eteenpäin. Haaste se on totta tosiaan myös siksi, että esimerkiksi ilmastonmuutos ja resurssien rajallisuus asettavat meille reunaehtoja, joita emme kaikilta osin vielä tunne.

Kaupungit ovat kuitenkin avainasemassa. Kaupunkipolitiikka on merkittävää siksi, että suurin osa päästöistä syntyy liikenteen, asumisen ja ruoankulutuksen seurauksena. Tästä johtuen, urbaaneissa ympäristöissä tehtävillä ratkaisuilla on huomattavaa merkitystä esimerkiksi ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Iloitsenkin siitä, että kotikaupungissani Turussa on rohkeasti asetettu kaupunkitilan kehittämisen perspektiivi keskustavision avulla riittävän kauas. Seuraavaksi haasteenamme on pohtia, miten vision tavoitteita lähdetään jalkauttamaan siten, että kaupunkilaisille viihtyisä elinympäristö, talouselämän elinvoimaisuus ja kulttuurin toimintamahdollisuudet turvataan, ekologinen kestävyys huomioiden.

Mielestäni Turun keskustavisiotyössä on arvokkaalla tavalla tunnistettu kaupungin vetovoimatekijöitä, vahvuuksia ja uniikkeja piirteitä. Tavoitteena on jo kuluvan kevään aikana tuoda päättäjille mahdollisuus keskustella kaupunkivision toteuttamisesta. Pidän tärkeänä sitä, että laadukkaasti toteutetun visiotyön käsittely jatkuisi siten, että kaupunkitilan kehittämistä katsotaan nyt kokonaisuutena.

Pitäisin tärkeänä, että poliittiset ryhmät olisivat valmistautuneet keskustavision käsittelyyn tuomalla omat, koko keskusta-alueen kehittämisen huomioivat visionsa pöytään. Keskustelussa tulisi niin ikään tunnistaa tulevaisuuden kannalta kauaskantoisimmat ratkaisut, sekä keskittyä energia- ja resurssitehokkuuteen ja kestäviin investointeihin. Tarvittaessa valtuuston olisi hyvä kuulla asiantuntijoita keskustavision kestävän jalkauttamisen varmistamiseksi.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, METSO, pyrkii pysäyttämään metsien monimuotoisuuden heikkenemisen. METSO-ohjelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen ja sitä toteuttavat ELY-keskukset, Suomen metsäkeskus sekä Metsähallitus yhteistyössä metsänomistajien kanssa.

METSO-ohjelman tarkoituksena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Ohjelma yhdistää erityisellä tavalla metsien suojelun ja talouskäytön vapaaehtoisuuteen perustuen. METSO-ohjelman avulla on onnistuttu luomaan hyvä keskusteluyhteys ympäristö- ja metsäalan toimijoiden välille. Vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-ohjelman turvin on jo otettu tärkeitä askeleita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Kymmenen vuotta toiminnassa ollut METSO-ohjelma on tähän mennessä saavuttanut noin 60% sille asetetusta metsien suojelutavoitteesta. Ohjelman tavoitevuodeksi on asetettu vuosi 2025, jolloin suojeltua metsäluontoa tulisi olla 96 000 hehtaaria.

METSO-ohjelman toimikautta on jäljellä enää seitsemän vuotta. Tämän hetken arvion mukaan metsiä tulisi ohjelman loppukauden ajan suojella noin 3 900 hehtaaria vuosittain, jotta METSO- ohjelmalle asetetut tavoitteet saavutetaan. Metsäluonnon monimuotoisuuden suojeluun tähtäävän METSO-ohjelman etenemistä tulisi nyt arvioida kriittisesti.

METSO-ohjelman rahoitus on viimeisten vuosien aikana notkahtanut selvästi ja samalla ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta ollaan jääty jälkeen. Valtioneuvosto edellyttää, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö toteuttavat METSO:n vaikutusten väliarvioinnin vuonna 2021. Vaarana on, että nykyisen kehityskulun jatkuessa, väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2021 huomataan olevan liian myöhäistä saavuttaa metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi asetetut tavoitteet.

Jäljellä olevalle ohjelmakaudelle olisikin jo nyt valmisteltava selkeä suunnitelma asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä pitäisi sisällään METSO-ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavien määrärahojen tarkistamisen.

Nyt on tärkeää, että ohjelman riittävä resursointi jäljellä olevalle toimintakaudelle varmistetaan ja tavoitteiden saavuttamiseksi laaditaan selkeät vuosittaiset suunnitelmat.

Olen kollegani Pertti Salolaisen kanssa jättänyt 23.3. asianomaiselle ministerille kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo turvata METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisen.

Åbo stad närmar sig vördnadsvärda 800 år. Med märkesdagen som firas 2029 i åtanke har man i Åbo redan i flera års tid förberett det framåtblickande visionsarbetet, vars mål är att stärka Åbo stads ställning som ”en europeisk universitets- och kulturstad som förnyar sig och där det är bra att leva och lyckas tillsammans”.

År 2014 godkände Åbo stadsfullmäktige stadsstrategin, som stakar ut stadens centrala verksamhetsmål fram till år 2029. Det här är ett slags visionsarbete som innehåller strategiska program samt spetsprojekt som härletts från strategin. Ett av dessa spetsprojekt är utvecklingen av Åbo centrum, och i samband med det publicerades i fjol den imponerande Åbo centrumvision 2050-planen.

Ett visionsarbete som görs med ett tillräckligt långt perspektiv är det enda sättet att uppnå en hållbar tillväxt och utveckling. Den största utmaningen för dagens politik är att se längre framåt än de respektive mandatperioderna för olika politiska organ, för att inte tala om långt in i framtiden. Det är i sig mänskligt. Det är svårt att föreställa sig det okända som komma skall, för att inte tala om när detta borde vara underlag för beslutsfattandet för årtionden framöver.

En utmaning är det minsann också av den orsaken att till exempel klimatförändringen och begränsade resurser sätter upp ramvillkor för oss som vi inte ännu helt känner till. Städerna har en nyckelroll när det gäller att svara på den här utmaningen. Stadspolitiken är betydande redan av den orsaken att största delen av utsläppen uppstår till följd av trafik, bostäder och matkonsumtion. Lösningar som görs i urbana miljöer har en avsevärd betydelse till exempel i kampen mot klimatförändringen.

Jag är glad över att man i min hemstad Åbo modigt har satt perspektivet för utvecklingen av stadsrummet med hjälp av centrumvisionen tillräckligt långt fram. Vår nästa utmaning är att fundera över hur målen med visionen ska börja genomföras på ett sådant sätt att man kan trygga en trivsam boendemiljö för stadens invånare, ett livskraftigt näringsliv och verksamhetsmöjligheter för till exempel kultur, med hänsyn till ekologisk hållbarhet.

I visionsarbetet för Åbo centrum har man på ett betydelsefullt sätt identifierat stadens attraktionsfaktorer, styrkor och unika drag. Målet är att redan under våren ge beslutsfattarna en möjlighet att diskutera genomförandet av stadsvisionen. I diskussionen borde man enligt mig identifiera de mest långtgående lösningarna med tanke på framtiden och fokusera på energi- och resurseffektivitet samt hållbara investeringar.

Jag anser att det är viktigt att behandlingen av ett högklassigt genomfört visionsarbete fortsätter på ett sådant sätt att utvecklingen av stadsrummet ses som en helhet, på grundval av principerna för hållbar utveckling. Genomförandet kräver också att de politiska grupperna binder sig till en gemensam vision.

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser