Johtamani eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on tänä keväänä käsitellyt hallituksen esitystä työrauhaa koskien. Työrauhaesitys on yksi osa hallituksen työmarkkinareformeja. Tavoitteena on edistää kilpailukykyä ja tuottavuutta. Suomi tarvitsee kasvua, ja kasvu taas edellyttää vakaata toimintaympäristöä ja houkuttelevaa investointiympäristöä. Näitä edellytyksiä heikentävät kuitenkin työrauhahäiriöt.

On tärkeä ymmärtää, että hallituksen uudistukset eivät rajoita perustuslain turvaamaa, vahvaa lakko-oikeutta. Hallitus ei esitä minkäänlaisia muutoksia työtaisteluoikeuden ytimeen. Omien työehtojen puolesta on siis mahdollista lakkoilla jatkossakin aivan nykyiseen tapaan.

Sen sijaan hallitus luo pelisäännöt poliittisille lakoille, myötätuntotyötaisteluille sekä laittomille lakoille. 

Poliittisella lakolla vastustetaan demokraattisesti valittujen päättäjien päätöksiä. Se ei siis tähtää työehtosopimusten muuttamiseen. Poliittiset lakot ovat tähän mennessä olleet Suomessa sallittuja rajoituksetta. Esimerkiksi tänä keväänä nähtyjen poliittisten lakkojen aiheuttamien kustannusten on arvioitu nousseen jopa kahteen miljardiin euroon. Hallitus ei ole kieltämässä poliittisia lakkoja, vaan se on esittänyt rajoituksia poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöön siten, että poliittiset lakot saavat jatkossa kestää enintään 24 tuntia ja muut työtaistelutoimenpiteet enintään kaksi viikkoa. Mietintövaiheessa poliittisille työtaisteluille lisättiin vielä 12 kuukauden aikaraja, jonka kuluessa saman asian puolesta ei voi järjestää työtaistelua toistamiseen.

Myötätuntotyötaistelulla eli ns. tukilakolla tarkoitetaan sellaista lakkoa, jolla pyritään tukemaan toista lakkoa, niin sanottua pääriitaa. Huomionarvoista onkin, että tukilakon tapauksessa täysin ulkopuoliset yritykset kärsivät lakon aiheuttamista haitoista ja kustannuksista. Tähän on tärkeää saada muutos. Hallituksen esityksessä myötätuntotyötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin ja työriitalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden kohteeksi. Jatkossa ei saisi toimeenpanna myötätuntotyötaisteluita siten, että ne aiheuttavat suhteettomia vahingollisia seurauksia.

Eduskunnan kirjaston laatiman tietopaketin mukaan ”työtuomioistuimen ratkaisujen perusteella on arvioitu, että vähintään 40 prosenttia kaikista työtaisteluista Suomessa on työrauhavelvoitetta rikkovia laittomia työtaisteluita”. Laissa säädetään työrauhavelvollisuuden vallitsemisesta työehtosopimuksen ollessa voimassa. Laittomaan lakkoon osallistumisesta on tälläkin hetkellä voitu tuomita hyvityssakkoja, mutta korvaukset ovat jääneet kauaksi aiheutetuista haitoista. Hallitus esittää korotuksia laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tasoon siten, että jatkossa maksu olisi vähintään 10 000 euroa ja enintään 150 000 euroa. Lisäksi säädetään työntekijälle asetettavasta henkilökohtaisesta seuraamusmaksusta. Se koskisi ainoastaan tilanteita, joissa työntekijä jatkaa laitonta lakkoa vielä senkin jälkeen, kun hänelle on kirjallisesti selkeästi ilmoitettu kyseessä olevan laiton toimi. Hyvitysseuraamuksen suuruus olisi 200 euroa. 

Valiokunta käsitteli hallituksen esitystä perusteellisesti. Taustalla ovat laajat kuulemiset ja perusteellinen prosessi. Kuulimme kymmeniä asiantuntijoita usean viikon aikana. Otimme käyttöön ylimääräisiä kokousaikoja, jotta pystyimme varaamaan käsittelylle riittävästi aikaa. Sekä valmistava keskustelu että mietintöluonnoksen käsittely kestivät useamman kokouspäivän.

Saimme lausunnot myös perustuslakivaliokunnalta ja lakivaliokunnalta, ja täsmensimme lausuntojen perusteella hallituksen esityksen sääntelyä. Pääasiassa kyseessä olivat sanamuotojen täsmennykset ja tarkistukset, eikä sääntelyn keskeiseen sisältöön tehty muutoksia.

Mietintöön tehtiin valiokunnassa myös pari yksimielistä lisäystä. Hallituksen esityksen mukaan hyvityssakon vähimmäismäärää on tietyissä tilanteissa mahdollista kohtuullistaa. Lisäsimme tähän kohtaan maininnan niin sanotuista surulakoista. Surulakoista on kysymys esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijät spontaanisti ja lyhytkestoisesti toteuttavat työnseisauksen sen jälkeen, kun työnantaja on ilmoittanut isoista irtisanomisista. Lisäyksemme myötä surulakkojen tapauksessa hyvitysmaksuja olisi mahdollista kohtuullistaa.

Valiokunta piti esityksen tasa-arvonäkökulman huomioimista tärkeänä. Vaikka esityksen valmisteluissa ei tunnistettu olennaisia sukupuolivaikutuksia, halusimme kuulla asiantuntijoita erikseen myös tästä aiheesta. Tasa-arvovaikutuksista on osio myös mietinnössä. Valiokunta toteaa, että Suomen työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti sukupuolen mukaan alojen ja tehtävien osalta. Katsomme, että työmarkkinoihin vaikuttavien esitysten sukupuolivaikutukset olisi tärkeä arvioida huolellisesti. Päätimme yksimielisesti edellyttää, että esityksen tasa-arvovaikutuksia seurataan. Valiokunnan lausuma edellyttää selvitystä asiasta vuoden 2027 loppuun mennessä. 

Asiantuntijakuulemisessa osa asiantuntijoista piti tärkeänä, että työrauhan parantamiseksi ehdotetut lakimuutokset saatetaan voimaan mahdollisimman pian. Vastineessaan työ- ja elinkeinoministeriö pitää mahdollisena saattaa lait voimaan esityksessä ehdotettua aikaisemmin. Valiokunta ei siis näe tälle estettä. Lain voimaantulo ratkeaa kuitenkin vasta lakiprosessin viimeisessä vaiheessa. 

Kävin lounaalla TET-harjoittelussa toimistollani olleen Leon kanssa ja kävi ilmi, että hän on kiinnostunut ulkopolitiikasta. Harjoittelujaksollaan hän saikin tehtäväkseen kirjoittaa pohdintaa itse valitsemastaan The Economist -lehden artikkelista. Hänen kirjoituksensa on alla. Kiitos Leo!

”Israelin sotajohto on asettanut isot tavoitteet puolustusvoimilleen, mutta niistä näytetään jääneen jälkeen. The Economistin julkaisema artikkeli “The short-sighted Israeli army” on julkaistu 11.4.2024. Artikkelin kirjoittaja jää anonyymiksi.

Gazan sodan alettua on idf:n tavoitteena on ollut tuhota Hamas ja pelastaa panttivangit. Tässä ei kuitenkaan olla onnistuttu. The Economist kirjoittaa monia syitä tälle epäonnistumiselle, kuten puolustusvoimien sisäiset riidat, mahdottomat tavoitteet ja jääräpäiset poliitikot. Näiden ongelmien takia siviiliuhrien määrä on ollut suuri, eivätkä siihen auta Israelin vähäiset tarkkuusammusten varastot. Mielestäni tavoitteita tulisi hillitä ja keskittyä enemmän panttivankien vaihtoon. Esimerkiksi tulitauko antaisi puolustusvoimien kerätä voimia ja ehtoihin voisi kuulua panttivankien palautuksia.

The Economist kritisoi Israelia sen aiheuttamasta huonosta humanitaarisesta tilasta. He kuitenkin muistuttavat, että tällä tavoin Hamas saa lisää valtaa. Emme kuitenkaan voi antaa ihmisten kuolla. Idf päästää vain pieniä ruokakuljetuksia läpi, eivätkä ne riitä ylläpitämään Gazan väestöä. Myös siviiliuhrien suhde Hamasin upseereihin on valtava. Sata siviiliä saa kuolla, jos iskussa kuolee yksi upseeri.

Suurin ongelma Israelilla on saada aseita. The Economist kirjoittaa, kuinka Israelin on yhä vaikeampi ostaa aseita ulkomailta. Israelin kaksi isointa asetoimittajaa, Saksa ja Yhdysvallat, ovat sisäpoliittista syistä alkaneet miettiä asekaupan vähentämistä. Varsinkin Yhdysvalloissa, joissa on tulossa presidentinvaalit, mietitään kannan muutosta. Ehdokkaat yrittävät nyt kuulostella, saisivatko tuen antamisella vai lopettamisella enemmän ääniä.

Gazan nykytilanne on vaikea. Useat ulkoiset osapuolet yrittävät järjestää edes pientä tulitaukoa. Mutta kumpikaan puoli ei sitä halua. Israelin poliitikot käyttävät sitä poliittisena välineenä ja Hamas taas saa tukea siitä, mitä enemmän palestiinalaiset kärsivät.”

Minulla oli ilo saada viime viikolla TET-harjoitteluun yläkouluikäinen oppilas Leo. Hän oli tutustumassa työelämään toimistollani eduskunnassa. Leon viikkoon sisältyi mm. podcast-aiheiden suunnittelua, eduskunnan vegepäivätapahtuman järjestelyitä sekä seminaariin, tapaamiseen ja kokouksiin osallistumista. Lisäksi hän kirjoitti esseen itse valitsemastaan, ulkopolitiikkaa koskevasta aiheesta. Hän pääsi myös tutustumaan Eduskuntataloon opastetulla kierroksella sekä seuraamaan kyselytuntia yleisölehteriltä. Ehdimme onneksi myös viettää yhteisen lounashetken ja keskustella niin ajankohtaisista tapahtumista kuin myös työstäni eduskunnassa.

Kiitokset Leolle vielä työviikosta!

Voit lukea alta Leon kokemuksista harjoittelujaksolta.

”Olen Leo. Tulen Arabian peruskoulusta, Helsingistä. Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä seuraamaan kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin työtä. Viikon aikana olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä eduskunnassa tehdään.

Alkuviikosta kävin tutustumassa eri eduskunnan paikkoihin. Huomasin nopeasti, miten kiireellistä siellä on. Kaikki suunnitelmat voivat hetkessä muuttua ja siihen pitää olla varautunut. Viikon edistyessä huomasin myös, miten paljon työtehtävät vaihtelevat. Tehtävät saattavat yksi päivä olla tapahtuman järjestämistä ja toinen vain toimistossa istumista.

Päätin tulla eduskuntaan TET-harjoitteluun, koska minua kiinnostaa politiikka. Se oli erittäin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea menee asioiden eteenpäin viemiseen aina eduskunnan äänestyksen asti, vaikka osa kokouksista olivatkin vähän tylsiä.

Parhaiten minulla jäi tästä viikosta mieleen työn vaihtelevuus ja hektisyys, sekä eduskunnan kyselytunti. Kyselytunti oli mielestäni hauskin osa, koska siellä poliitikot käytännössä vain haukkuivat toisiaan.”

Lehdistötiedote 19.4.2024

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on saanut valmiiksi mietintönsä työrauhalainsäädännön uudistamisesta. Keskeisimpinä muutoksina poliittisten työtaisteluiden kestoa rajoitetaan, myötätuntotyötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin piiriin ja laittomista työtaisteluista tuomittavia hyvityssakkoja korotetaan.

Työrauhalainsäädännön uudistamisen tavoitteena on korjata työtaisteluoikeuden käytön sääntelyssä ilmenneitä epäkohtia ja parantaa tätä kautta työrauhaa työmarkkinoilla. Kokoomuksen kansanedustaja ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sirén pitää uudistusta perusteltuna ja tarpeellisena.

”1940-luvulta peräisi oleva työrauhalainsäädäntömme ei vastaa enää suomalaisessa työelämässä ja yritystoiminnassa tapahtuneita muutoksia. On selvää, että lainsäädäntöä on uudistettava tämän päivän tarpeita vastaavaksi. Vakaammat ja häiriöttömät työmarkkinat parantavat yritysten toimintaympäristöä ja lisäävät Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä”, edustaja Sirén toteaa.

Työrauhalainsäädäntöä koskeva hallituksen esitys saapui eduskuntaan maaliskuun alussa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt esitystä perusteellisesti useiden viikkojen ajan.

”Valiokuntakäsittelyn aikana olemme kuulleet kattavasti asiantuntijoita ja käyneet laajaa keskustelua prosessin eri vaiheissa. Olemme käsitelleet esitystä asianmukaisesti, mutta ilman aiheetonta viivytystä. Ylimääräisiä kokousaikoja on hyödynnetty perusteellisen käsittelyn varmistamiseksi”, edustaja Sirén sanoo.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on mietinnössään täsmentänyt työrauhaesitystä perustuslakivaliokunnan huomioiden pohjalta sekä tehnyt joitakin muita tarkennuksia sääntelyn soveltamisen selkeyttämiseksi.

”Valiokunta päätti yksimielisesti lisätä mietintöön maininnan niin kutsutuista surulakoista. Surulakkoja järjestetään tyypillisesti silloin, jos työnantaja joutuu tekemään merkittäviä henkilöstövähennyksiä. Tällaiset tilanteet voisivat mietinnön mukaan olla peruste kohtuullistaa ammattiosastoille tuomittavia hyvityssakkoja” edustaja Sirén kertoo.

Valiokunnan mietintö sisältää myös valtioneuvostoa velvoittavan lausuman tasa-arvovaikutusten seurannasta.

”Vaikka ministeriössä esityksellä ei ole arvioitu olevan olennaisia sukupuolivaikutuksia, pidämme tärkeänä, että työmarkkinoihin merkittävästi vaikuttavien esitysten sukupuolivaikutukset arvioitaisiin aina huolellisesti. Tämän vuoksi olemme sisällyttäneet mietintöön lausuman, joka edellyttää työ- ja elinkeinoministeriötä seuraamaan esityksen sukupuolivaikutuksia ja laatimaan niistä selvityksen vuoteen 2027 mennessä”, edustaja Sirén päättää.

Lehdistötiedote 11.4.2024

Työrauhalainsäädännön muutoksia koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle maaliskuun alussa. Tällöin eduskunta kävi esityksestä lähetekeskustelun, jonka jälkeen se lähetettiin käsiteltäväksi työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, jolle perustus- ja lakivaliokunta antoivat lausunnot mietinnön muodostamista varten.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan hallituspuolueiden edustajat Saara-Sofia Sirén (kok.), Jorma Piisinen (PS) ja Anders Norrback (rkp.) korostavat, että valiokunta on käsitellyt työrauhalainsäädäntöä koskevaa esitystä normaaliin tapaan asianmukaisesti, mutta ilman aiheetonta viivytystä.

”Esitystä on käsitelty valiokunnassa erittäin perusteellisesti. Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita ja kuulemiset ovat kestäneet useita viikkoja. Kokouksia on pidetty toistakymmentä. Ottaen huomioon, että esitys sisältää kolme pykälämuutosta työrauhaa koskeviin lakeihin, on käsittelyyn käytettyä aikaa pidettävä runsaana”, hallituspuolueiden edustajat toteavat.

Tämän viikon alussa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta aloitti mietinnön muodostamista varten valmistavan keskustelun.

”Tavanomaisesti valmistava keskustelu kestää valiokunnassa yhden kokouspäivän ajan. Työrauhaesityksen kohdalla valmistavaan keskusteluun on käytetty poikkeuksellisen paljon aikaa. Lisäkokouksien ja lisäkokouspäivien käyttöön ottamisella olemme halunneet varmistaa, että esitys saadaan käsiteltyä perusteellisesti ilman, että se viivästyttää muiden valiokunnan käsittelyssä olevien asioiden etenemistä. Kyse ei ole ollut kiirehtimisestä”, hallituspuolueiden edustajat korostavat.

Työrauhalainsäädännön lisäksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä ovat tällä hetkellä muun muassa tärkeät hallituksen esitykset työttömyysturvaa ja aikuiskoulutustukea koskien. Lisäksi valiokunnan käsittelyssä on E- ja U-asioita sekä yksi selonteko. Lisää esityksiä on tulossa kevään aikana.

”Valiokunnan työtilanne ja esitysten asianmukainen käsittely voivat toisinaan edellyttää valiokunnan jäseniltä valmiutta kokoontua myös tavanomaisten kokousaikojen ulkopuolella. Tämän ei tulisi muodostua ongelmaksi, koska kansanedustajien tärkein työ on valiokunnissa tapahtuvaan työhön osallistuminen ja esitysten sujuvan käsittelyn varmistaminen”, hallituspuolueiden edustajat muistuttavat.

Julkista keskustelua on käyty myös lain voimaantulon ympärillä. Voimaantulon aikaistamista on perusteltu etenkin tämän kevään aikana toteutettujen poliittisten lakkojen aiheuttamilla vahingoilla, joiden suuruudeksi on arvioitu jopa kaksi miljardia euroa. Väite siitä, että lainsäädäntö saatettaisiin voimaan vappuna, on pääministerin toimesta kumottu. Hallituspuolueet ymmärtävät päivän symbolisen merkityksen. Lainsäädännön lopullinen voimaantulopäivä varmistuu lainsäädäntöprosessin lopuksi.

Lisätiedot:

Saara-Sofia Sirén puh. 09 432 3155

Jorma Piisinen puh. 09 432 3152

Anders Norrback puh. 09 432 3056

Kansanedustajien tärkein työ tehdään valiokunnissa. Valiokuntien päätehtävä on käsitellä asioita valmistavasti ja laatia mietinnöt, joista täysistunnossa sitten äänestetään. 

Valiokunnan tulee käsitellä valiokuntaan lähetetyt asiat ilman viivytyksiä. Hallituksen esitysten käsittely valiokunnassa kulkee karkeasti siten, että ensin käydään kuulemisvaihe ja sen jälkeen siirrytään työstämään mietintöä.

Tällä hetkellä julkisuudessa käydään kiivasta keskustelua koskien hallituksen työrauhaesitystä. Kyseisellä lailla luodaan pelisäännöt poliittisille lakoille ja tukilakoille sekä korotetaan laittomien työtaisteluiden sanktioita.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on työskennellyt työrauhaesityksen (HE12) parissa useita viikkoja, toistakymmentä kokousta. Valiokunnan kuulemiset ovat olleet hyvin laajat: kymmeniä asiantuntijoita ja lausuntoja. 

Tällä viikolla valiokunta siirtyi käymään ns. valmistavaa keskustelua. Yleensä tämä keskustelu käydään yhden kokouksen aikana, mutta työrauhaesityksen osalta keskusteluun on tarvittu poikkeuksellisen paljon kokousaikaa. Tästä syystä valiokunta on ottanut käyttöön ylimääräisiä kokousaikoja. Nämä lisäkokoukset mahdollistavat asian perusteellisen käsittelyn. 

Oppositio on syyttänyt hallituspuolueita käsittelyn  kiirehtimisestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kiirehtiminen, vaan päinvastoin: kysymys on siitä, että valiokunta varaa työskentelyyn keskustelun edellyttämän ajan. 

Pidän tärkeänä, että teemme valiokunnassa työtä asianmukaisesti: kiirehtimättä mutta toisaalta myöskään viivyttelemättä. Se on työtämme Eduskunnassa. 

Riksdagsledamöternas viktigaste arbete görs i utskotten. Utskottens huvuduppgift är att behandla ärenden på ett förberedande sätt och utarbeta betänkanden som det sedan röstas om i riksdagens plenum.

Utskottet ska utan dröjsmål behandla ärenden som skickas till utskottet. Behandling av regeringens proposition i utskottet går ungefär till så att utskottet först hör sakkunniga och sedan går vidare till betänkandet.

Just nu pågår en hetsig samhällsdebatt kring regeringens proposition om arbetsfred (RP 12). Med den här lagen skapas spelreglerna för politiska strejker och sympatistrejker, och sanktionerna för olagliga stridsåtgärder skärps.

Arbetslivs- och jämställdhetsutskottet har arbetat med propositionen om arbetsfred i flera veckor, fler än tio möten. Utskottets höranden har varit mycket omfattande: ett tiotal sakkunniga och utlåtanden.

Den här veckan övergick utskottet till den så kallade förberedande debatten. Vanligtvis förs denna debatt under ett möte, men när det gäller propositionen om arbetsfred har diskussionen krävt exceptionellt mycket mötestid.

Av denna anledning har utskottet infört extra mötestider. Dessa extra möten möjliggör en grundlig behandling av ärendet.

Oppositionen har anklagat regeringspartierna för att skynda på behandlingen. Det är dock inte frågan om brådska, utan snarare tvärtom: frågan är att utskottet reserverar den tid som behövs för diskussionen.

Jag anser att det är viktigt att vi arbetar behörigt i utskottet: utan att skynda på, men å andra sidan utan dröjsmål. Det är vårt arbete i riksdagen.

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Suomessa moni asia on hyvin globaalisti vertailtuna, mutta silti meilläkin on vielä paljon tekemistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä yhdessäkään maailman maassa. Lisäksi viime vuosina on nähty kansainvälistä liikehdintää, jonka tarkoituksena on heikentää tasa-arvon tilaa nykyisestä. Työtä joudutaan siis tekemään paitsi tasa-arvon edistämiseksi, myös nykyisistä tasa-arvon saavutuksista kiinnipitämiseksi. Tasa-arvon saavutukset eivät ole itsestään selviä, vaan ne ovat aina vaatineet paljon työtä. Työtä on edelleen jatkettava ja vahvistettava.

Epätasa-arvoista kohtelua ja rakenteita ilmenee esimerkiksi työelämässä. Maailmanpankin juuri julkaistun raportin mukaan naisilla on vain alle kaksi kolmasosaa niistä oikeuksista työelämässä, joita miehillä on. Naisilla ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia vielä missään valtiossa, ja sukupuolten välinen kuilu on jopa aiemmin ajateltua jyrkempi. Raportissa todetaan, että tasa-arvoa heikentävät tekijät liittyvät globaalilla mittakaavalla erityisesti turvattomuuteen ja lastenhoitoon.

Pidän tärkeänä, että työelämän tasa-arvoon kiinnitetään vahvasti huomiota niin poliittisissa keskusteluissa kuin ihan käytännössä työpaikoillakin. Suomessa tasa-arvoa heikentäviä rakenteita ja asenteita työelämässä on onneksi jo onnistuttu purkamaan, mutta edelleen miehiä suositaan rekrytoinneissa ja vanhemmuuden kustannukset ja hoivavastuu jakautuvat epätasapainoisesti.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on selkeitä ja konkreettisia kirjauksia työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Juuri eilen pääministeri Orpo kutsui laajan pyöreän pöydän keskustelemaan teemasta. Poistamme ennen kaikkea syrjiviä käytäntöjä ja kohdistamme entistä tehokkaampia keinoja raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn. Hallitus edistää lisäksi samapalkkaisuuden periaatetta ja selvittää keinoja ammattialojen sukupuolen mukaisen eriytymisen vähentämiseksi. Tarkoituksena on myös kehittää perhevapaajärjestelmää siten, että se parantaa työelämän tasa-arvoa. Hoivavastuun tasaisemmalla jakautumisella on keskeinen merkitys naisten asemaan työmarkkinoilla. Pidän erittäin tärkeänä tavoitteena, että työn ja perheen yhteensovittaminen on mahdollista kaikille.

Ajankohtaisista, runsaasti keskustelua herättävistä aiheista haluan nostaa esiin myös vientivetoisen työmarkkinamallin. Aiheella on selkeä tasa-arvonäkökulma, sillä nimenomaan nykyisillä rakenteilla naisvaltaisten alojen palkkakuopasta on vaikea nousta. Ruotsissa sukupuolten väliset palkkaerot ovat kaventuneet vientivetoisen työmarkkinamallin myötä, sillä naisvaltaisille työvoimapula-aloille on kyetty kohdentamaan korkeampia palkankorotuksia. Tämä olisi täysin mahdollista myös Suomessa osapuolten niin sopiessa. Asia kuitenkin kuuluu työmarkkinajärjestöille, ei hallitukselle. 

Muun muassa näiden asioiden edistäminen vaatii aktiivista tasa-arvotyötä, joka pohjautuu kirkkaaseen tulevaisuuskuvaan ja arvoihin. Tasa-arvoa voidaan parhaiten edistää yhteistyötä tekemällä ja esimerkkiä näyttämällä. Juuri näin toimi myös Minna Canth, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden rohkea puolustaja. Selvää on, että kestävä hyvinvointi perustuu tasa-arvoisuuteen.

1. Ovatko Suomen työmarkkinat kaaoksessa?

Parhaillaan työmarkkinoilla on laajalti työrauha, eli työehtosopimukset ovat voimassa. Siinä mielessä mistään kaaoksesta ei voi puhua. Keskustelu työmarkkinoiden kehittämisen ympärillä on kuitenkin pahasti kärjistynyt. Hallitus edistää normaalilla lainsäädäntöprosessilla ohjelmansa mukaisia esityksiä. Näihin esityksiin AY-liitot ovat vastanneet käynnistämällä poliittisia lakkoja, jotka ovat käytännössä pysäyttäneet Suomen viennin. Lakkojen aiheuttamat kustannukset ja haitat ylittävät arvioiden mukaan jo miljardin. 

2. Mitä hallitus on muuttamassa?

Johtamani työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työlistalle kuuluu kolme keskeistä kokonaisuutta: työrauhasääntely, paikallisen sopimisen laajentaminen sekä vientivetoinen palkkamalli. Muutokset eivät ole niin dramaattisia kuin niitä vastustavat tahot retoriikassaan ovat antaneet ymmärtää. Tulen blogissani käymään erikseen tarkemmin läpi jokaisen esityksen, mutta keskeiset sisällöt lyhyesti:

• Työrauhassa kysymys on pelisäännöistä koskien poliittisia ja tukilakkoja sekä maksuista, joita seuraa laittomista lakoista. Lakko-oikeuden ytimeen hallitus ei esitä mitään muutoksia, eli omien työehtojen puolesta saa jatkossakin lakkoilla ihan nykyiseen tapaan. Käsittelemme parhaillaan hallituksen esitystä valiokunnassa normaalin lainsäädäntöprosessin mukaisesti.

• Paikallisessa sopimisessa kysymys on siitä, että jatkossa kaikki yritykset ovat sopimismahdollisuuksien osalta samassa asemassa riippumatta siitä, kuuluvatko ne työnantajaliittoon vai eivät. Lisäksi mahdollisuus edustaa työntekijöitä paikallisen sopimuksen tekemisessä ei jatkossa olisi riippuvaista siitä, kuuluuko työntekijä ammattiliittoon vai ei. Tavoitteena on lisätä sopimisen yhdenvertaisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta. Kyseinen esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja saapuu valiokuntaamme näillä näkymin kesällä. 

• Vientivetoisessa palkkamallissa kysymys on siitä, miten varmistamme vientialojen kilpailukyvyn suhteessa kilpailijamaihimme. Suomi on vientivetoinen maa, jossa meille kaikille tärkeiden palveluiden rahoittaminen kestävästi on riippuvaista siitä, miten vientiyrityksemme pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa. Tämän esityksen osalta hallitus on toistuvasti vedonnut työmarkkinajärjestöihin, jotta ne neuvottelisivat keskenään Suomelle sopivan vientimallin. SAK on kuitenkin kieltäytynyt neuvotteluista, huolimatta siitä, että suurin osa toimijoista neuvotteluja toivoisi. 

3. Miksi asioista ei vaan voida sopia?

Neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina

Olisi tietysti ollut paljon parempi, jos työmarkkinaosapuolet olisivat vuosikymmenten aikana kyenneet uudistamaan Suomen työmarkkinoita ja niitä koskevaa sääntelyä. Useista yrityksistä huolimatta tässä ei kuitenkaan olla onnistuttu, vaan neuvottelut keskeisimmistä uudistuksista ovat päättyneet tuloksettomina. Suomella ei ole enää varaa pitkittää asiaa, sillä olemme jo jääneet jälkeen kilpailijamaistamme. 

Lainsäädäntötyö kuuluu hallitukselle

Työmarkkinalainsäädäntö ei vastaa tämän päivän tarpeita ja siksi hallitus käyttää sille kuuluvaa keinoa uudistusten toteuttamiseksi, eli lainsäädäntöä. Poliittisille päättäjille kuuluu nimenomaan lakien säätäminen. Jokaista hallituksen esitystä on kuitenkin valmisteltu kolmikantaisissa työryhmissä työmarkkinaosapuolten asiantuntemusta hyödyntäen.

Jatkossakin tarvitaan sopimista

Lakien säätäminen kuuluu meille poliitikoille, mutta työehdoista ja palkoista neuvotteleminen ja sopiminen sen sijaan kuuluu työmarkkinajärjestöille – niin nyt kuin myös jatkossa. Työmarkkinajärjestöjen kanssa myös keskustellaan ja työskennellään jatkuvasti yhteistyössä. Olen itsekin erikseen tavannut kaikkien keskusjärjestöjen johtajat ja tiedän, että myös pääministeri ja työministeri käyvät keskustelua eri osapuolten kanssa.

Uskottavia vaihtoehtoja ei ole esitetty

Hallitus on jatkuvasti todennut olevansa erittäin avoin sellaisille vaihtoehtoisille esityksille, jotka tukevat työllisyyden ja talouden kasvua sekä tasapainottavat julkista taloutta tarvittavissa määrin. Uskottavia vaihtoehtoja ei juurikaan ole näkynyt. 

Palkansaajajärjestöillä ei ole yhtenäistä viestiä

Asioiden käsittelyn yhteydessä on lisäksi käynyt ilmi, että palkansaajajärjestöjen sisällä on kovinkin erilaisia näkemyksiä hallituksen esityksistä ja että mitkään pienet muutokset hallituksen linjaan eivät SAK:lle riittäisi. Siksi hallitus pitää kiinni oman ohjelmansa tavoitteista.

Sopimisen kulttuuri ei kuitenkaan ole häipymässä Suomesta mihinkään, vaan työmarkkinajärjestöillä on jatkossakin keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa työehtosopimusten neuvottelijoina ja työlainsäädännön asiantuntijoina.

Samhällsmässig polarisering har förstärkts och den politiska situationen i Finland har blivit mer fastlåst än tidigare. Speciellt i sociala medier eskalerar diskussionerna lätt när de mest bitande kommentarerna får mest synlighet. En ”vi mot dem” -inställning och skarpa pikar söks, vilket algoritmen sedan belönar.

Den polariserade atmosfären syns inte bara i sociala medier, utan den är också märkbar i andra sammanhang. Även under min egen politiska karriär har toner till exempel i riksdagens plenumdebatter förstärkts. Åsikterna är absoluta och reaktionerna snabba, och man fastnar oftare i fördomar. Man försöker inte ens förstå andra åsikter, eller så förstås de med flit felaktigt.

Finland borde inte ha råd med polarisering. Det försvagar samarbete och interaktion. Det skulle vara ännu viktigare att hitta gemensamma synpunkter och förenande faktorer samt öka förståelsen mellan olika människor. I ens ”bubbla” med likasinnade kan det vara lätt att vara, men för att utveckla sin egen tänkande behövs framför allt dialog med människor som har en annan synvinkel. Det nyttigaste är konstruktiv diskussion mellan dem som inte är överens. Om ens egen åsikt inte förfinas genom det, bekräftas den. I bästa fall kan man lära sig något nytt.

Just av dessa skäl verkade presidentkandidaternas kampanjstil förstärkande. Kandidaterna visade exempel på att också på hög nivå och med höga insatser är det möjligt att diskutera på saklig grund, konstruktivt och med respekt för varandra.

Vi fick följa valdebatter där kandidaterna inte skrek över varandra, utan lyssnade och uppskattade varandra. Stilen kulminerade på valkvällen när Stubb, som vann valet, riktade sig till sin motkandidat Haavistos valvaka innan han gick över till sina egna anhängare. På scenen talade kandidaterna vackert om varandra och varandras supportrar. Tillsammans skickade de ett mycket viktigt budskap till finländarna: det finns bara ett Finland-lag.

Det här är verkligen inte en självklarhet. Valen kunde också ha varit splittrade och bråkiga. Stubb och Haavisto valde att agera konstruktivt. Saklig kampanj och kandidaternas goda gemensamma uppträdande vittnar om vår demokratis goda tillstånd. Det översteg nyhetströskeln också internationellt.

Presidentvalet gav hopp och förenade finländare i dessa osäkra tider. Förhoppningsvis kommer den lugna sakdiskussionen som sågs i presidentvalet att vara ett exempel även för samhällsdiskussionen mer allmänt.