Category Archives: Yleinen

Suomalaisuuden ydin

 

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän arvokkaisiin juhlatilaisuuksiin ympäri Suomen. Juhlan virallinen avaus tapahtuu Helsingin kauppatorilla jo tiistaina 5.12. kun 100 Suomen lippua nostetaan salkoihin lasten ja nuorten voimin.

Meillä jokaisella on omat itsenäisyyspäivän perinteemme. Juhlakulkueet, sankarihaudoilla käynti, sinivalkoisten kynttilöiden sytytys ja lipun nosto, perheen ja lähimmäisten seurassa hiljentyminen, tai linnan juhlien seuraaminen. Juhlaperinteet antavat mahdollisuuden eläytyä tunnelmaan ja muistuttavat mieliin niitä seikkoja, joita itsenäisyyspäivän juhlallisuuksilla haluamme kunnioittaa.

Kuluneet sata vuotta itsenäisyyttä ovat vaatineet ajoittain kansakunnaltamme vahvaakin tahtoa ja suuria ponnistuksia. Vaikeinakin hetkinä suomalainen yhteenkuuluvuuden henki ja halu varmistaa isänmaamme itsenäisyys ovat kuitenkin vieneet meitä eteenpäin.

Meidät tunnetaan maailmalla erityisesti korkeasta osaamisesta ja laadukkaasta koulutuksesta, puhtaasta luonnosta ja turvallisesta elinympäristöstä. Olemme sinnikäs ja periksiantamaton kansa, jolla on suuri tahto osoittaa, että pienikin voi olla merkittävä. Meillä on korkea käsitys oikeudenmukaisuudesta ja moraalista. Emme taivu mahdottomaltakaan tuntuvan haasteen edessä. Tätä kutsumme sisuksi.

Sata vuotta elettyä itsenäisyyttä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan mitä seuraavat sata vuotta tuovat tullessaan. Mihin me suomalaiset olemme matkalla?

Entistä globaalimmassa maailmassa kansainväliset tapahtumat vaikuttavat yhä vahvemmin toisiinsa. Suomen historiassa isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole sulkeneet toisiaan pois. Kansainvälinen kaupankäynti ja avoimuus ovat tänäkin päivänä korkean elintasomme ja turvallisuutemme perusta. Kansainvälisyys tulisikin nähdä suomalaisuutta ja suomalaista identiteettiämme vahvistavana tekijänä.

Kansainvälisessäkin maailmassa säilytämme suomalaisuuden ytimen muistamalla niitä tekoja, joiden avulla tätä maata on rakennettu ja niitä arvoja, joille tarinamme perustuu. Sinnikkyys, rohkeus ja periksiantamattomuus. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja toisista välittäminen.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Finskhetens kärna

Jubileumsåret för Finlands 100-åriga självständighet kulminerar på självständighetsdagen i värdigt firande runt om i Finland. Festligheternas officiella öppning sker på Salutorget i Helsingfors tisdagen den 5/12 när 100 finska flaggor hissas av barn och ungdomar.

Vi har alla våra egna traditioner att fira självständighetsdagen. Parader, besök vid krigshjältarnas gravar, tända blåvita ljus och hissa flaggan, ha en tyst minut med familj och släkt eller att följa festligheterna på palatset. Högtidstraditionerna ger möjlighet att leva sig in och påminnas om de händelser som vi med självständighetsdagens festligheter vill hedra.

De gångna hundra åren av självständighet har tidvis krävt stor vilja och ansträngning av vår nation. Även i svåra tider har den finska gemenskapens själ och vilja att säkerställa fosterlandets självständighet burit oss fram.

Vi är kända i världen särskilt för vårt stora kunnande och kvalitativa utbildning, vår rena natur och vårt trygga samhälle. Vi är ett ihärdigt folk som aldrig ger upp ochsom har en stor vilja att visa att även liten kan vara betydelsefull. Vi har en stark känsla för rättvisa och moral. Vi böjer oss inte ens för utmaningar som känns omöjliga. Det här kallar vi ”sisu”.

Hundra år av självständighet ger ett bra tillfälle att stanna upp och fundera över vad kommande hundra år kommer att bära med sig. Vart är vi finländare på väg?

I en mer globaliserad värld påverkar nationella händelser ännu starkare på varandra. I Finlands historia har inte nationalismen uteslutit internationalismen. Den internationella handeln och öppenheten är även idag grunden till vår höga levnadsstardard och trygghet. Internationalismen bör ses som en stärkande faktor för finskhet och den finska identiteten.

Även i en internationell värld behåller vi finskhetens kärna genom att minnas de gärningar med vilka detta land är byggt och de värden som vår historia skapat. Ihärdighet, mod och uthållighet. Rättvisa, jämlikhet och omsorg om andra.

 

God Självständighetsdagen!

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

Tasa-arvo ei tapahdu itsestään

 

Keskustelussa sukupuolten välisestä tasa-arvosta ajaudutaan herkästi nostamaan esiin sitä, kuinka tasa-arvoinen maa Suomi jo on. Ikään kuin tasa-arvokeskustelulle ei olisi enää tarvetta. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole projekti, joka valmistuu. Se on diskurssi, joka muovaa yhteiskuntaamme jokaisessa ajassa. Jos emme pidä tasa-arvokysymyksiä esillä, ryhdymme herkästi ottamaan askeleita taaksepäin.

Suomi voi joiltakin osin olla tasa-arvon mallimaa, mutta valmiita emme ole. Meillä riittää tehtävää perheiden hoivavastuun jakamiseksi tasaisemmin, naisten työllisyyden nostamiseksi, sukupuolten palkkatasa-arvon toteuttamiseksi, perhe- ja lähisuhdeväkivallan lopettamiseksi, kaikenlaisen syrjinnän ja häirinnän päättämiseksi ja sukupuolittuneen vihapuheen kitkemiseksi.

Näiden konkreettisten epäkohtien takana on yhteiskunnan ilmapiiri, joka hiljaa hyväksyy sukupuoleen perustuvan erottelun. Siksi on tärkeää käydä tasa-arvokeskustelua ja tuoda julkisuuteen esimerkkejä syrjinnästä.

 

Naisten mahdollisuuksista edetä politiikassa on kirjoitettu jonkin verran kuluneen syksyn aikana. Aamulehti kirjoitti eduskunnan tasa-arvoisuudesta marraskuun alussa. Kirjoituksessa naiskansanedustajat kertovat kokevansa, että työtä pitää tehdä kaksin verroin päästäkseen edes samalle viivalle mieskollegoiden kanssa. Hallituksen sukupuolijakauma kertoo omaa tarinaansa tasa-arvon tilanteesta, samoin kuin ministereiden avustajakunta. Puolueiden puheenjohtajistakin valtaosa on miehiä.

Joukko entisiä ja nykyisiä naisministereitä arvioi niin ikään joulukuun alussa järjestetyssä naisministerien tapaamisessa, että politiikan johtopaikat ovat naisille hankalammin saavutettavia. Huomionarvoista on erityisesti se, miten tuulisia paikkoja ne juuri naisille ovat. Naisen asema kyseenalaistetaan mieskollegoja herkemmin.

Naisministereitä puhutti myös seksuaalinen häirintä. Lukuisat naispoliitikot (mm. täällä) ovatkin tuoneet esiin kokemuksiaan häirinnästä. Tärkeän puheenvuoron käytti esimerkiksi presidentti Tarja Halonen kertoessaan omista kokemuksistaan. Nämä esimerkit osoittavat, että naiset kaikkialla kohtaavat ja kokevat häirintää.

#MeToo –kampanja teki ympäri maailman näkyväksi, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on. #Kulissientakana –kampanja jatkaa aiheesta nostamalla esiin kulttuurialalla vallitsevaa seksuaalista häirintää. Lähes tuhat esiintyvien taiteiden ammattilaista on allekirjoittanut vetoomuksen häirinnän lopettamiseksi. Näiden kampanjoiden tarjoama joukkovoima on tarjonnut eräänlaisen suojamuurin ja mahdollisuuden puhua näistä henkilökohtaisista ja vaikeista asioista. Tällainen laaja yhteiskunnallinen keskustelu epäkohtien tuomiseksi esiin on arvokasta.

 

Huolestuttavaa on se, että asiallisen keskustelun vastailmiönä erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyy henkilöön menevää kommentointia, esiin nostettujen ongelmien vähättelyä ja niille naureskelua.

Esimerkiksi uutisiin naisia koskevasta seksuaalisesta häirinnästä saatetaan laittaa Facebookissa naurutykkäys, tai kommentoida asiattomalla meemillä tai giffillä. Hätkähdyttävää on se, että kyse ei ole muutamista häiriköistä, vaan joissakin keskusteluissa sadoista ihmisistä, jotka tulevat omalla naamallaan ja nimellään kirjoittamaan asiattomuuksia. Tämän käytöksen ainoa tarkoitus on vähätellä muiden kokemusta ja hiljentää esiin nousevaa keskustelua.

Vihapuhetta esiintyy siellä, missä sille annetaan tilaa. Siksi asiattomaan huuteluun pitää puuttua. Keskustelu tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kuuluu meille kaikille. Osallistuminen keskusteluun vaatii suurta rohkeutta, mutta samalla hiljaakaan ei voisi olla. Silloin on antamassa tilaa häiriköille.

#EmmeVaikene

 

 

 

Linnan juhlien asu suomalaista käsityötä 

 

Osallistuminen 100-vuotista itsenäisyyttämme kunnioittavaan Linnan juhlaan on minulle suuri ilo. Presidenttiparin isännöimä vastaanotto on arvokas tapahtuma, joka epäilemättä satavuotisjuhlavuonna on aivan ainutkertainen kokemus.

Kuten aikaisempinakin vuosina, haluan asu- ja asustevalinnoillani paitsi kunnioittaa juhlan arvokasta henkeä, myös tuoda esiin kotimaisten käsityöalan pienyrittäjien työtä. Mukanani Linnaan vien tänäkin vuonna suomalaista osaamista ja pyrin siten tukemaan paikallista käsityötä.

Puvun taiteilee tällä kertaa turkulainen Kisu Korsi. Puku on uniikki ja täysin käsin tehty täällä Turussa. Suunnittelijan itsensä sanoin: ”Puku on ”La Primavera” eli ”Kevät”. Se kuvastaa värityksellään ja kepeydellään itsenäisen Suomen siirtymistä uudelle vuosisadalle, eli uuteen kevään tuloon. Kevät on iloa, toivoa, uuden alkua sekä riemua uuden edessä.” 

Laukkuna minulla on Cobblerina rusettilaukku, joka on valmistunut taitavissa käsissä Suomessa. ”Suunnittelussa ajattomuus on tärkeässä osassa persoonallisuutta kuitenkaan unohtamatta”, kertoo yrittäjä Sanna Niskanen merkin takana. 

Meikistä ja kampauksesta vastaa tuttuun tapaan turkulainen Kauneushoitola Mandarine.

Korut Kultaseppämestari Petri Holmberg.

Kurkistus ”La Primavera” -puvun kirjailuun

 

Linkit:

Kisu Korsi

Cobblerina

Mandarine

Kalastusharrastuksen edellytyksiä kehitettävä

Olen tänään jättänyt asiasta vastaavalle ministeille kirjallisen kysymyksen Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian uudistamisesta.


Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2016 vapaa-ajankalastajia puolitoista miljoonaa. Suomalaisista yli neljännes harrasti kalastusta. Vapaa-ajankalastus on suomalaisten tärkeimpien luontoharrastusten joukossa. Harrastus itsessään on kehittynyt viimeisten vuosien aikana suuntaan, jossa vastuullisuus ja eettiset arvot ovat vahvasti nousussa.

Vapaa-ajankalastuksen yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on huomattava. Kotimaisen kalan kulutuksesta saatiin vuonna 2016 vapaa-ajankalastamalla 44%, kun ammattikalastuksen ja kalankasvatuksen osuudet olivat vastaavasti 25% ja 31%. Vapaa-ajankalastajien kalastustarvikkeisiin, -lupiin sekä -matkailuun vuosittain käyttämä rahamäärä on merkittävä.

Kalastusmatkailun potentiaali olisi tärkeä tunnistaa. Monissa naapurimaissamme on jo huomattu kalastusmatkailun tuoma hyöty, niin alueellisen talouden ja työllisyyden, kuin ympäristön näkökulmasta. Kalastusmatkailua kehittämällä myös luonto voittaa, sillä kalat kasvavat isommiksi ja niitä on enemmän. Panostamalla luonnon kannalta parempaan vaihtoehtoon, on saatu myös taloudellista hyötyä nostettua, sillä kalastusmatkailussa tiedetään olevan merkittävää kasvupotentiaalia. Tällä hetkellä olemme muita pohjoismaita jäljessä tuon potentiaalin hyödyntämisessä.


Vuodelta 1982 peräisin ollut vanha kalastuslaki uudistettiin ja se astui voimaan 1.1.2016. Lain tavoitteena on turvata vapaa-ajan kalastuksen ja kaupallisen kalastuksen edellytykset, kuitenkin kalastuksen kestävämpää järjestämistä korostaen ja kalakantojen elinvoimaisuutta tukien.

Elinkeinokalatalouden kehittämiseksi on laadittu maa- ja metsätalousministeriössä oma toimintaohjelma vuosille 2014-2020. Sen toteuttamiseksi on olemassa kansallista, sekä EU –rahoitusta. Vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia on jäänyt kuitenkin toistaiseksi päivittämättä. Strategia on laadittu vuonna 2001 ja sitä on päivitetty viimeksi vuonna 2006.

Vapaa-ajankalastuksessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut huomattavia muutoksia sen jälkeen, kun vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategiaa on viimeksi päivitetty. Strategia tulisikin pikaisesti uudistaa nykypäivään.

Tavoitteina vapaa-ajankalastuksen kehittämisstrategian uudistuksessa on oltava vapaa-ajankalastuksen säilyminen merkittävänä suomalaisena luontoharrastuksena ja hyvinvoinnin tuottajana sekä vapaa-ajankalastukseen tukeutuvan yritystoiminnan laajentaminen.

Kysynkin ministeriltä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kalastusmatkailun potentiaalin hyödyntämiseksi ja Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian päivittämiseksi.

#orangetheworld

Tänään 25.11. vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Kuluneena torstaina sain kunnian olla puhumassa aiheesta Daisy Ladies ry:n järjestämässä seminaarissa Turussa. Tähän kirjoitukseen olen koonnut tilaisuudessa pitämäni puheen aiheita.


”Suomi on maailman tasa-arvoisin maa”. Hokeman kuulee usein, kun keskustellaan tasa-arvon edistämisestä ja naisten oikeuksista. Ikään kuin naisten oikeuksien puolesta puhumiselle ei olisi enää tarvetta. Se ei ole totta.

Jotta nykyiseen tasa-arvotilanteeseen on päästy, on tarvittu sukupolvien ajan rohkeita naisia, jotka ovat nostaneet esiin ja nousseet vastustamaan epäkohtia. Työ ei ole valmis, sillä tasa-arvon puolesta täytyy puhua aina. Sillä hetkellä, kun emme enää tee töitä sen eteen, rupeamme ottamaan askeleita taaksepäin. Tämä on nähty.

Suomessa riittää vielä valtavasti työtä tasa-arvon eteen. Esimerkiksi perhevapaauudistus on sellainen rakenteellinen uudistus, jolla merkittävästi voitaisiin parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Perhevapaauudistuksen kautta voitaisiin mahdollisesti edistää myös sukupuolten palkkatasa-arvoa. Rakenteellisten ja selittymättömien palkkaerojen kaventamiseksi tarvitaan lisää avointa keskustelua ja esimerkiksi uusia työkaluja palkkavertailujen tekemiseksi.

Herkästi tuudittaudumme sellaiseen ajatukseen, että Suomessa tasa-arvo -ongelmat liittyvät yksinomaan näihin rakenteellisiin haasteisiin. Ajattelemme, että räikeimmät naisten oikeuksien loukkaukset tapahtuvat maailmalla, kaukana Suomesta. Tällainen mielikuva on sulkenut suomalaisten silmiä Suomessa tapahtuvilta naisten oikeuksien loukkauksilta.

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Joka viides nainen on kokenut puolison väkivaltaa tai sillä uhkailua. Maahanmuuttajanaiset ovat erityisen haavoittuva ryhmä ja heidän riskinsä joutua väkivallan kohteeksi onkin kantaväestöä suurempi. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on viime vuosina onneksi jo puhuttu enemmän, vaikka liian vähän on vieläkään saatu aikaiseksi.

Tässä lähisuhdeväkivallasta tekemäni kirjallinen kysymys viime syksyltä.

Haluan nostaa esille nyt kaksi konkreettista ilmiötä, joista mielestäni on puhuttu vieläkin vähemmän.


Naisten sukuelinten silpominen:

Fenix –Helsingin julkaiseman tuoreen raportin mukaan Suomesta lähetetään tyttöjä ulkomaille silvottaviksi. Yhdistyksen selvityksessä haastateltiin neljää suomessa syntynyttä naista, jotka on viety toimenpidettä varten ulkomaille heidän ollessaan lapsia.

Haastattelut paljastivat monia huolestuttavia piirteitä liittyen tyttöjen ympärileikkaukseen, jotka vaikuttavat hyvin monisyisesti perinteen olemassaoloon. Keskusteluissa toistuivat samat ilmiöt; tytöillä ei ollut käsitystä matkan tarkoituksesta, aiheesta vaiettiin perheiden sisällä. Hälyttävintä oli huomio täydellisestä keskusteluavun puutteesta, sillä tytöillä ei selvityksen mukaan ollut mahdollisuutta puhua kenellekään aiheesta ja he tiesivät, että asiasta ei saa puhua.

Naisten sukuelinten silpominen on Suomessa rangaistavaa törkeänä pahoinpitelynä, josta voidaan tuomita 10 vuotta vankeutta. Myös rikoksen valmistelu, yritys ja osallisuus ovat rangaistavia. Valmisteilla olevaan tekoon liittyy yleinen ilmoitusvelvollisuus, ja passiivisesti silpomiseen suhtautuva vanhempi voidaan tuomita itse pahoinpitelyrikoksesta.

Vaikka toimenpide on siis Suomen laissa kielletty, ei yksikään tapaus ole edennyt oikeuteen tai johtanut tuomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisyhteistyössä on rutkasti petrattavaa. Tarvitaan sellaisia toimenpiteitä viranomaisten ja järjestöjen yhteistyössä, että nämä tapaukset päätyvät ylipäätään tutkintaan ja sitä kautta tuomioistuimeen.

Oikeusministeriössä selvitettiin myös silpomisen kieltämistä erillisellä lainsäädännöllä. Erillisen tunnusmerkistön tai lain säätäminen ei kuitenkaan muuttaisi vallitsevaa oikeustilaa, vaan se saattaisi myös synnyttää tulkintaongelmia. Myöskään kansainvälinen tutkimusnäyttö ei anna viitteitä siitä, että rikosvastuu toteutuisi tehokkaammin erillissäännöksen kautta.

Rikoslainsäädännön muuttamisen sijaan on syytä jatkaa ennalta ehkäisevää työtä silpomisten ehkäisemiseksi. Tämä pitää sisällään mm. koulutusta, viranomaisten yhteistyön tehostamista ja maahanmuuttajayhteisöihin vaikuttamista. Esimerkiksi tiedon levittämisessä järjestöillä on iso merkitys. Tällä hetkellä asianosaisilla ei aina ole tietoa silpomisen laittomuudesta tai omista oikeuksistaan.


Pakkoavioliitot:

Olemme ottaneet yhdessä Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) puheenjohtajiston, eli kansanedustajakollegoideni, Keskustan Aila Paloniemen ja Vasemmistoliiton Hanna Sarkkisen kanssa kantaa lapsiavioliittojen lopettamiseksi. Teimme tyttöjen päivänä 11.10. aiheesta ministerille kirjallisen kysymyksen.

Lapsiavioliitot koskevat erityisesti tyttöjä. Joka kolmas tyttö kehitysmaissa joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana. Kyseessä on usein pakkoavioliitto eivätkä tytöt saa itse päättää omasta naimisiin menostaan ja elämästään. Lapsiavioliitot merkitsevät tytöille usein koulunkäynnin keskeytymistä ja raskaaksi tuloa aivan liian nuorena.

Lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi on tehty paljon vaikuttamistyötä, esimerkiksi Unicefin johdolla. Olikin järkyttävää lukea tuore uutinen, jonka mukaan Irakin parlamentti harkitsee poistavansa naimisiinmenon alaikärajan. Vaikka esitys tuskin etenee, on Irakin parlamentissa esitetty lakialoite konkreettinen esimerkki siitä, että kansainvälisen yhteisön on puolustettava ihmisoikeuksia joka päivä.
Lapsiavioliitot ovat räikeä ihmisoikeusloukkaus ja kestävän kehityksen este. Lapsiavioliittojen torjunnan on oltava korkealla kansainvälisellä agendalla ja myös Suomen politiikassa. Tyttöjen on saatava olla tyttöjä, ei vaimoja.

Pakkoavioliitotkaan eivät ole vieras ilmiö Suomessakaan. Myös täällä on naimisissa olevia alaikäisiä. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa alle 18-vuotiaiden avioliiton, jonka lisäksi Suomessa on ulkomailla vastentahtoisesti naitettuja tyttöjä.

Vastuullamme on huolehtia siitä, että yksikään Suomessa oleva lapsi ei joudu naimisiin vasten tahtoaan tai liian aikaisin. Vaadimmekin kollegoideni Paloniemen ja Sarkkisen kanssa lainsäädäntömuutoksia alle 18-vuotiaiden avioliittojen kieltämiseksi Suomessa sekä ulkomailla solmittujen lapsiavioliittojen mitätöimiseksi.

Pakkoavioliitossa toinen osapuoli ei ole voinut itse vaikuttaa liiton solmimiseen. Avioliiton solmimisen taustalla voi olla uhkaamista ja painostusta esimerkiksi perheen tai suvun taholta. Kyseessä on yksilön perustuslaillisiin oikeuksiin kajoaminen. Jokaisella tulee olla oikeus omaan vapauteensa.

Avioliittoon pakottaminen on nykyisen rikoslakimme mukaan rikos. Se voidaan tuomita ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Lisäksi tuomittavaksi voi tulla myös pakkoavioliittoon liittyvä henkilön luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen ja majoittaminen.

Pakkoavioliittojen määrästä Suomessa ei ole olemassa tarkkaa tietoa, mutta ilmiön tiedetään olevan meillä olemassa, kuten muualla Euroopassakin.  Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti laati oikeusministeriön pyynnöstä asiasta selvityksen. Siinä havaitaan, että viranomaisten mahdollisuudet toimia pakkoavioliittojen suhteen ovat vähäiset ja yhteistyö viranomaistahojen välillä takkuaa.

Lainsäädäntömuutoksen lisäksi tarvitaankin lisää tietoa ongelman laajuudesta ja viranomaisten yhteinen toimintasuunnitelma lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi.


Nämä ovat isoja, vakavia ja monisäikeisiä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Jokaisen fyysinen koskemattomuus tulee olla loukkaamaton. Jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään. On selvää, että kulttuurin tai uskonnon varjolla tehdyt rikokset on saatettava paremmin tuomioistuimeen ja rikosvastuun on toteuduttava nykyistä tehokkaammin.

Tyttöjen ympärileikkaukset ja pakkoavioliitot, samoin kuin naisiin kohdistuva väkivalta ylipäänsä, ovat jo rikoksia. Siksi nimenomaan ongelmien ennaltaehkäisyyn ja niiden tunnistamiseen on nyt tarvetta panostaa enemmän.

Rikosten ilmoittamiseen on kannustettava ja erityisesti varhaiseen puuttumiseen on panostettava.
Keskeistä on myös viranomaisten tekemän yhteistyön tehostaminen. Tarvitaan lisää tietoa, sekä selkeitä toimintaohjeita noudatettavaksi. Järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö on korvaamatonta, sillä järjestöillä on arvokasta tietoa ongelmista ja uhrien kynnys ottaa yhteyttä järjestöihin saattaa olla matalampi.

Tyypillistä kaikille näille mainituille ongelmille on se, että väkivallan tai pakottamisen tekijänä on uhrin läheinen henkilö. Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen tai avun pyytämiseen voi läheisten ja perheen menettämisen pelossa olla korkea.  Tämä korostaa sen asian tärkeyttä, että viranomaisen on kyettävä tarjoamaan tukea ja apua matalalla kynnyksellä.

#orangetheworld

Kansanedustajat järkyttyneitä – Irak harkitsee lapsiavioliittojen sallimista

 

Keskustan Aila Paloniemi, Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen ja Kokoomuksen Saara-Sofia Sirén vaativat vastikään tyttöjen päivänä 11.10., että Suomen ja kansainvälisen yhteisön on tehtävä pontevammin töitä lapsiavioliittojen estämiseksi. Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajistona vaikuttava kansanedustajakolmikko onkin järkyttynyt tuoreesta uutisesta, jonka mukaan Irakin parlamentti harkitsee poistavansa naimisiinmenon alaikärajan muslimitytöiltä.

Kansanedustajat huomauttavat, että lapsiavioliitot ovat usein pakkoavioliittoja, jotka koskevat maailmalla erityisesti tyttöjä. Joka kolmas tyttö kehitysmaissa joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana.

”Kansainvälisen yhteisön on ihmisoikeuksien nimissä tehtävä enemmän lapsiavioliittojen torjumiseksi. Nuorilta tytöiltä riistetään mahdollisuus päättää omasta elämästään. Usein naimisiinmenon myötä tytöt joutuvat keskeyttämään koulunkäynnin ja tulevat myös äideiksi ollessaan vasta itsekin lapsia. Alaikäisten tyttöjen riski kuolla raskauden tai synnytyksen aikana on jopa kaksinkertainen aikuiseen naiseen verrattuna”, huomauttaa Paloniemi.

”Kehitysmaissa erityisesti naisten koulutuksella on nähty olevan merkittävää hyötyä yhteisön hyvinvoinnille. Lapsiavioliittojen salliminen olisi kestävän kehityksen tavoitteiden vastaista, sillä tyttöjen jääminen vaille koulutusta heikentää heidän edellytyksiään hankkia toimeentuloa itselleen ja perheelleen”, toteaa Sirén

Irakin voimassa oleva lainsäädäntö kieltää alle 18-vuotiaiden avioliitot, mutta uuden lakialoitteen menestyessä nykyinen ikäraja poistuisi. Lakiehdotusta onkin kritisoitu monilta tahoilta.

”Lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi on tehty jo pitkään töitä. Lakialoitteen eteneminen Irakissa olisi surullinen askel taakse päin lasten oikeuksien osalta. Suomen tulee johdonmukaisesti omassa kehityspolitiikassaan ja kansainvälisillä foorumeilla pitää esillä tyttöjen oikeuksia ja lapsiavioliittojen torjumista”, muistuttaa Sarkkinen.

 

Puhe voimisteluväelle 18.11.

Arvoisa puheenjohtaja, kokousväki, voimistelun ystävät, kära vänner,

 

Olen voimistelun kasvatti.

Äiti-lapsijumpasta voimistelijaksi, voimistelijasta ohjaajaksi, valmentajaksi, seuratoimijaksi ja seuran puheenjohtajaksi. Paikallisesta seuratoiminnasta alueellisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin luottamustehtäviin ja järjestöihin. Voimisteluliiton työryhmiin, projekteihin ja hallitukseen. Urheilutoimijasta poliitikoksi, valtuutetuksi, liikuntalautakunnan puheenjohtajaksi, kansanedustajaksi sivistysvaliokuntaan ja valtion liikuntaneuvostoon. Se on minun polkuni tähän hetkeen, teidän eteenne, ehdolle Voimisteluliiton puheenjohtajaksi.

 

Voisin käyttää viisiminuuttiseni kertoakseni teille, miten paljon voimistelu minulle merkitsee. Mutta oikeastaan uskon, ettei minun tarvitse. Suurella osalla teistä on varmasti samanlaisia tuntemuksia kuin minulla. Voimistelu on ollut läsnä tavalla tai toisella koko elämäni ajan, niin kuin monelle teistäkin. Se on tuttua ja tärkeää.

 

Voimisteluliiton vahvuus on sen monimuotoisuus. Liittomme on yhtä kuin sen jäsenet, seurat ja te kaikki, jotka tavalla tai toisella olette mukana tekemässä töitä voimistelun eteen.

 

Voimistelun parissa toimii monenlaisia seuroja: eri lajeissa, eri kokoisina, erilaisin resurssein, erilaisissa ympäristöissä, ympäri Suomen. Jotta tämä vahvuus voidaan hyödyntää, tarvitaan liiton johtoon ymmärrystä voimisteluperheen monipuolisesta jäsenistöstä.

 

Minun vahvuuteni on laaja-alaisuus. Se, että olen toiminut useammassa seurassa, melkeinpä kaikissa mahdollisissa rooleissa, seura-, alue-, liitto- ja kv-tasolla. Puheenjohtajana haluaisin toimia koko laajan ja monipuolisen voimisteluperheemme edustajana ja edunvalvojana.

 

Edunvalvonnalle nimittäin olisi tarvetta. Me täällä tiedämme, miten upeaa ja laadukasta voimistelutoimintaa teemme. Sen tietävät myös 130 000 jäsentä yli 350 jäsenseurassamme. Olemme Suomen suurimpia lajiliittoja, tyttöjen/naisten/aikuisten suurin. Mutta emme näy koko tällä painoarvolla, emme pääse esille koko sillä vaikuttavuudella, mikä meille kuuluisi.

 

Voimistelun tulisi näkyä enemmän. Parempi näkyvyys ja tunnettuus lisäisi voimistelun arvostusta yhteiskunnassa. Vahvempi yhteiskunnallinen painoarvo taas tehokkaimmin edistäisi resurssejamme ja esimerkiksi olosuhteitamme ympäri Suomen.

 

Juuri tämä on parasta, mitä minulla juuri nyt on antaa Voimisteluliitolle. Olen vaikuttamisen ammattilainen.

 

Ärade ledamöterna,

Jag har fått så mycket från gymnastik. Nu tror jag att jag skulle kunna ge något användbart tillbaka till det här förbundet som jag älskar.

 

Arvoisat voimisteluseurojen edustajat. Te päätätte tänään, kuka on Voimisteluliiton puheenjohtaja seuraavat vuodet. Teidän äänenne ovat arvokkaat.

 

”Naisurheilu” paremmin esille

Urheilun tasa-arvon edistämiseksi riittää tehtävää niin asenteiden kuin rakenteiden tasolla. Tästä saatiin jälleen hyvä esimerkki, kun Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) teki pistokokeen selvittääkseen, miten kaupallisissa urheilu- ja sanomalehdissä uutisoidaan mies- ja naisurheilusta.

 

OLL:on löytämät tulokset hätkähdyttävät. Kuudessa samana päivänä ilmestyneessä lehdessä oli miesurheilijoita ja miesten lajeja käsitteleviä juttuja yhteensä 69 kappaletta, 60 kuvan kera. Naisurheilusta kerrottiin samaisissa lehdissä viiden uutisen ja yhden kuvan voimin.

 

Kiireisimmät älähtävät nyt, että kysymys on siitä, mitä lukijat haluavat seurata ja, että raha ohjaa. Miesvaltaiset lajit täyttävät katsomot ja siksi niistä myös kirjoitetaan. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma asiaan.

 

Mielestäni on tärkeää puhua myös siitä, että medialla on ohjaavakin vaikutus. Lajien näkyvyys vaikuttaa vahvasti niiden tunnettuuteen. Uutisointi edesauttaa ilmiöiden syntymistä, mikä innostaa uusia ihmisiä mukaan. Urheilu-idoleilla on vaikutusta, erityisesti lapsille.

 

Hyvästä näkyvyydestä seuraa myös paremmat harjoitteluolosuhteet ja resurssit. On selvää, että näkyvyydestä on etua vaikkapa sponsoreiden hankinnassa. Lisäksi vaikutuksia voi olla harjoitteluolosuhteiden ja resurssien jakautumiseen lajien kesken. Epäilemättä tämä kaikki vaikuttaa myös siihen, miten eri lajien huippu-urheilijoita voidaan tukea ammattilaisuralle. Eli siihen, syntyykö niitä idoleita.

 

Lajien suosio harrastajamäärillä mitattuna ei selvästikään tarkoita vastaavaa osuutta medianäkyvyydestä. Suomen Voimisteluliitto on yksi Suomen suurimmista lajiliitoista ja Suomen suurin tyttöjen ja aikuisten liikuttaja. Kansainvälistäkin menestystä voimistelulajeilla on näyttää. Tästä huolimatta voimistelulajien uutiskynnys on edelleen korkealla. Vakuuttavasti kasvaneista harrastajamääristä, lajien vaatimustasosta ja kansainvälisestä menestyksestä huolimatta voimistelu jää näkyvyydessä kauas taakse verrattuna moniin miesvaltaisiin lajeihin. Se taas vaikuttaa arvostukseen, tunnettuuteen sekä sitä kautta rahoitukseen ja harjoitusmahdollisuuksiin.

 

Urheilun maailma nähdään edelleen miehisenä. Tästä kertoo ihan vain jo se, että herkästi puhutaan urheilijoista ja erikseen naisurheilijoista. Miesvaltaisten lajien osalta tv-lähetyksessä saatetaan kertoa laajasti, vaikkapa vain valmistautumisesta tulossa olevaan kilpailusuoritukseen. Samassa lähetyksessä naisurheilijoiden saavuttama arvokisamestaruus voidaan kuitata yhdellä lauseella. Monesti pistää myös silmään, miten naisten kohdalla urheilu-uutisoinnissa keskitytään epäolennaiseen: asuun tai esimerkiksi perhetaustaan.

 

Saattaa olla, että mediatalojen urheilutoimittajissa on suhteessa vähän osaamista naisvaltaisten lajien, erityisesti esteettisten lajien osalta. Tämä on pitkälti valintakysymys. Voisin vedota vielä kerran näkyvyyden merkitykseen tasa-arvon näkökulmasta, mutta palaankin puhumaan rahasta, sillä kuten sanottua, sillä on ohjaava vaikutus.

 

Mielestäni on asiakaskunnan rankkaa aliarvioimista, että naisvaltaisten lajien markkinapotentiaalia ei mediassa nähdä. Esimerkiksi voimistelulajeissa alati kasvava harrastajien joukko seuraa intohimoisesti seurojen, joukkueiden ja yksittäisten urheilijoiden kuulumisia, tällä hetkellä pitkälti sosiaalisen median avulla ja blogien, sekä nettifoorumeiden kautta. Reaaliaikaiselle ja ammattimaiselle uutistarjonnalle on tilausta.

 

Voimisteluliiton puheenjohtajaehdokkaan FAQ

Asetuttuani ehdolle Voimisteluliiton puheenjohtajaksi, olen saanut ehdokkuuteeni liittyen jonkin verran yhteydenottoja. Kiitokset saamastani kannustuksesta! Joukossa on ollut myös jonkin verran kysymyksiä. Alla olevassa kirjoituksessa vastauksia useammin kysyttyihin kysymyksiin.

Tässä myös linkkejä muihin voimisteluaiheisiin kirjoituksiini:

– ”Naisurheilu” paremmin esille
Mer synlighet för ”damidrott”
Puheenjohtajaehdokkuudesta
Harrastustakuusta
Harrastustuki

 

Onko sinulla aikaa tähän tehtävään?

Ennen ehdolle lähtöä pohdin tarkkaan aikataulujeni mahdollisuuksia. Suhtaudun tähän tehtävään suurella intohimolla, enkä olisi asettunut ehdolle, jos en katsoisi voivani hoitaa tehtävää tavoitteitani vastaavalla antaumuksella.

Työni kansanedustajana mahdollistaa joustavat aikataulut. Olen työni puolesta pääosan viikkoa Helsingissä, jossa iso osa Voimisteluliiton hallitustyöskentelystä tapahtuu. Sieltä käsin on myös helppo liikkua tarpeen mukaan muualle Suomeen tai ulkomaillekin.

Olen perehtynyt tarkoin siihen, miten paljon aikaa puheenjohtajuus edellyttää ja olen sitoutunut tuon ajan rakkaalle voimistelulle käyttämään. Aikataulut tulevat varmasti olemaan haastavia, mutta pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä on opettanut arvioimaan ja hallinnoimaan ajankäyttöäni siinä määrin, että tiedän sen kyllä onnistuvan.

 

Minkälaista kokemusta toisit Voimisteluliiton johtoon?

Minulla on kokemusta voimistelutoiminnasta toistakymmentä vuotta, hyvin erilaisista rooleista: voimistelijana, harrastajana, valmentajana, ohjaajana, seurajohtajana ja luottamushenkilönä sekä alueellisella että liittotasolla.

Olen toiminut Voimisteluliiton hallituksessa, mutta myös monessa muussa hallituksessa, sekä järjestöissä että yksityisellä puolella. Minulla on kokemusta kahden valtakunnallisen liiton puheenjohtajan tehtävästä sekä lukuisista muista puheenjohtajuuksista. Tunnen omakohtaisesti liikuntaan ja urheiluun liittyvää päätöksentekoa myös kuntatasolla sekä valtakunnan tasolla (niin valtiopäivätoimien kuin valtakunnallisten liikunnan ja urheilun järjestöjen kautta).

 

Onko sinulla kansainvälistä kokemusta?

Kansainvälinen toiminta ja vuorovaikutus on minulle luontevaa. Olen asunut useampaan otteeseen ulkomailla, käynyt kansainvälistä koulua, minulla on tutkinto englanninkielisestä maisteriohjelmasta ja opintoja olen suorittanut Suomen lisäksi Ruotsissa (Linköping), Yhdysvalloisssa (Berkeley) ja Jordaniassa (YK).

Kansainvälistä kokemusta olen saanut myös liikuntajärjestöpuolelta esimerkiksi SLU:n kv-valiokunnan jäsenenä sekä työskennellessäni International Sport and Culture Association ISCA:n pääkonttorilla Kööpenhaminassa. Tähän työmahdollisuuteen minut lähetti Voimisteluliitto, joka on ISCA:n jäsen.

Voimisteluliitossakin minulla on ollut kansainvälisiä tehtäviä, olen esimerkiksi vastannut kv-vieraista ja heidän attaseoistaan SUN SVOLI-tapahtumassa sekä toiminut matkanjohtajana EUROGYM-delegaatiolle.

Kansainvälisyys on kiinteä osa myös nykyistä työtäni, johon kuuluu lukuisia kansainvälisiä ja parlamenttien välisilä luottamustoimia.

 

Minkälaista talousosaamista sinulla on?

Minulla on kaupallinen koulutus (KTM, ekonomi). Pääaineenani oli kansainvälinen liiketoiminta. Työkokemusta minulla on niin yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta sekä kolmannelta sektorilta. Tunnen taloushallintoa ja istun parhaillaankin viiden yrityksen hallituksessa.

Olen toiminut myös itse yrittäjänä liikunta-alalla. Hallituskokemusta esimerkiksi budjettivalmistelusta minulla on toistakymmentä vuotta. Tunnen järjestökentän rahoitusrakennetta myös monesta näkökulmasta, sillä hallituskokemuksen lisäksi olen työskennellyt sponsoroinnin sekä varainhankinnan parissa.

 

Miten mahdollinen puheenjohtajuus vaikuttaisi työhösi kansanedustajana?

Ei mitenkään. Puheenjohtajuus on luottamustoimi, jota hoidetaan oman työn ohessa. Itse näen, että Voimisteluliiton puheenjohtajuus tukisi työtäni monen sellaisen teeman eteen, joiden parissa työskentelen myös kansanedustajana: urheilun rahoituskysymykset, harrastusmahdollisuudet, tasa-arvo liikunnassa ja urheilussa jne.

 

Mitä asioita painottaisit Voimisteluliiton puheenjohtajana:

Voisin kiteyttää painopisteeni seuraavasti:

–        voimistelu olosuhdetyö

–        voimistelun näkyvyyden lisääminen (myös tasa-arvonäkökulmasta)

–        harrastamisen kustannusten hillitseminen.

Parasta, mitä minulla on juuri nyt liitolle tarjota, on yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja mahdollisuudet nostaa voimistelu vahvemmin esille julkisessa keskustelussa. Se on mielestäni tehokkain tapa edistää voimistelun asiaa ja esimerkiksi resurssien jakoa ja olosuhdekysymyksiä.

Olen kirjoittanut laajemmin näistä teemoista: http://saarasofia.fi/ehdolla-voimisteluliiton-puheenjohtajaksi/

 

Millä keinoilla olet suunnitellut nostavasi voimistelulajien tunnettavuutta ja arvostusta? 

Tämä on puheenjohtajakampanjani keskeisin viesti: voimistelu on antanut minulle valtavasti ja luottamustoimet voimistelun parissa ovat olleet alkusysäys uralleni vaikuttajana. Nyt minulla olisi mitä parhain mahdollisuus antaa takaisin.

Yhteiskunnallisena päättäjänä kykenen viemään voimistelua keskusteluun sellaisiin pöytiin, jossa se ei aikaisemmin ole ollut. Konkreettinen esimerkki: sivistysvaliokunnan jäsenenä kutsuin Voimisteluliiton esittelemään toimintaansa sivistysvaliokunnan kokoukseen. Ajatella, että Voimistelu yhtenä Suomen suurimpana lajiliittona ei ollut aikaisemmin esittäytynyt liikunta- ja urheilupolitiikkaa linjaaville ja lainsäädäntöä työstäville kansanedustajille!

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt liikuntapolitiikkaa myös kuntatasolla sekä valtakunnallisissa järjestöissä, joten tunnen päätöksenteon ja byrokratian kiemurat.

Voimisteluliiton toiminta on mielestäni nyt vaiheessa, jossa suorasta linkistä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon olisi liitolle hyötyä. Keinot tunnettuuden ja arvostuksen edistämiseksi ovat monet, mutta ne edellyttävät yhteyksiä, verkostoja ja kokemusta ammattimaisesta vaikuttamistyöstä ja päätöksenteosta.

 

Onko jotain sellaisia uudistuksia liiton hallitustoiminnassa tai muissa linjauksissa, joita haluaisit avata? 

Hallitustoimintahan on sinällään minulle tuttua. Vaikutin Voimisteluliiton hallituksessa 2007-2011. Minulla on myös toistakymmentä vuotta hallituskokemusta muista hallituksista järjestöpuolen lisäksi niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Puheenjohtajana korostaisin ensinnäkin vuorovaikutusta niin sanotun ”ruohonjuuritason” kanssa. Olen ehdottanut esimerkiksi säännöllisiä ajankohtaiskeskusteluja, joita voisi käydä sähköisten työvälineiden kautta eri puolille Suomea. Johtajana olen yhteistyö- sekä ratkaisuhakuinen, joten puheenjohtajana haluaisin varmistaa, että hallituksen kesken on selvä työnjako ja jokaiselle selkeä rooli. Etenkin puheenjohtajiston kesken on tärkeä varmistaa, että puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat täydentävät toistensa osaamista ja jakavat vastuutehtäviä yhdessä sovittavalla tavalla.

Puheenjohtajan roolissa olen aina pitänyt huolta siitä, että hallituksen ja operatiivisen johdon välillä on luottamussuhde ja avoin työskentelyilmapiiri. Minusta on esimerkiksi ihan selvää, ettei puheenjohtajan tehtävänä ole ”päsmäröidä” operatiivisella puolella. Hallitus vastaa strategisesta johtamisesta ja työntekijät operatiivisesta käytännön toteutuksesta.

 

Miten tulet varmistamaan työvaliokunnan jouhevan ja johdonmukaisen toiminnan?

Työvaliokunnan tärkeänä tehtävänä on valmistella hallituksen kokouksia ja siten pikemminkin varmistaa, että hallituksen kokoukset sujuvat jouhevasti ja johdonmukaisesti. Keskeistä on varmistaa luottamuksellinen keskusteluyhteys sekä vuorovaikutteisuus.

Minulla on kokemusta työvaliokuntatoiminnasta lukuisista eri järjestöistä ja olen ollut työvaliokunnan toimintaa kehittämässä myös valtakunnallisten liittojen johdossa. Minulle on luontevaa luoda avointa keskustelukulttuuria.

 

Miten tulet varmistamaan sen, että sinulla säilyy yhteys ruohonjuuritason seuratoimintaan?

Puheenjohtajana olisin aktiivisesti mukana seuratoiminnassa, kuten tähänkin asti koko elämäni ajan. Osallistun tälläkin hetkellä yhdessä lasteni kanssa kahden voimisteluseuran viikoittaiseen toimintaan ja seuraan läheltä kolmatta seuraa kunniajäsenen roolista käsin.

Seurat ovat kaikki erilaisia ja pidän omana vahvuutenani sitä, että olen nähnyt läheltä hyvin monenlaista seuratoimintaa. Olen aina käynyt aktiivisesti seuraamassa voimistelun tapahtumia, kilpailuja sekä seurojen näytöksiä. Viimeisten vuosien aikana olen ollut myös pitämässä kymmenittäin puheita eri lajien kilpailujen avajaisissa sekä seurojen juhlissa ja näytöksissä – vaikka minulla ei siis tällä hetkellä ole mitään virallista roolia Voimisteluliitossa. Minulle on henkilökohtaisesti tärkeää pitää hyvää yhteyttä seuratason toimintaan.

 

Tuletko kiertämään puheenjohtajakaudellasi maakuntia? 

Kyllä vaan, aina mahdollisuuksien mukaan. Pidän tärkeänä, että puheenjohtaja johtaa koko voimistelun perhettä. Päätöksenteko ei saa rajautua pääkaupunkiseudulle – tämä on yksi syistä, joiden vuoksi lähdin ehdolle.

Varsinaisten vierailujen lisäksi haluaisin kehittää luontevia, säännöllisiä yhteydenpitotapoja sähköisiä työvälineitä hyödyntäen.

 

Tuletko edellyttämään alueellisiin tapahtumiin osallistumista myös muilta hallituslaisilta?

Kyllä, etenkin varapuheenjohtajilta. Hallituksella ei ole vain puheenjohtajaa, vaan sillä tulee olla aktiivinen puheenjohtajisto, joka jakaa tehtäviä ja vastuita yhdessä sovitulla tavalla. En ole johtajana muutoinkaan ”itsevaltias”, vaan vaalin ajatusta yhdessä tekemisestä, mikä tarkoittaa reilua ja avointa tehtävien delegointia.

 

Mikä merkitys aluepäälliköillä on mielestäsi Voimisteluliiton toiminnassa?

Seuratoiminta on hyvin paikallista ja aluepäälliköillä on keskeinen tehtävä koordinoida alueen tapahtumia, koulutuksia, kilpailuja ja muuta toimintaa. Aluepäällikkö on myös luonteva linkki vuorovaikutukseen liiton toimihenkilöiden kanssa.

 

Mikä merkitys alueellisilla luottamusryhmillä?

Olen itsekin toiminut vuosia luottamushenkilönä alueellisissa luottamusryhmissä. Niiden arvo on erityisesti paikallisten erityispiirteiden ja -tarpeiden tuntemisessa. Suomi on maantieteellisesti suuri maa, alueet ja niissä toimivat seurat ovat erilaisia. Se on rikkaus ja Voimisteluliiton vahvuus.

 

Viime vuosina liiton henkilökunta on jalkautunut seuroihin/kiertänyt Suomea. Onko tämä mielestäsi toimiva asia? Tulisiko sitä jatkaa?

Minusta toivottavaa. Nyt on hyvä kerätä kokemuksia toteutuneista jalkautumisista ja kehittää näitä vierailuja saadun palautteen pohjalta.

Koska etäisyyksiä on, haluaisin kasvokkain tapahtuvien tapaamisten lisäksi kehittää säännöllisempää vuorovaikutteista yhteydenpitoa, jossa esimerkiksi nykyaikaisia sähköisiä kommunikointivälineitä voisi hyödyntää aktiivisemmin. Toimihenkilöiden lisäksi tämä voisi koskea luottamusjohtoa. Olen pohtinut esimerkiksi käytäntöä, että puheenjohtajana kuulisin säännöllisesti alueellisten työryhmien kuulumisia esimerkiksi Skypen välityksellä. Tämä ei siis korvaisi jalkautumisia, vaan tukisi niitä.

 

Mitä mieltä olet liiton budjetista?

Rahanjako on aina kompromissipeliä, jonka tunnen erittäin hyvin päätöksenteon eri tasoilta. Voimisteluliitossa on sikäli tehty hyvää taloudenhallintaa, että talous on saatu tasapainoon. Se on kestävän toiminnan peruslähtökohta.

Painotusten tulee olla hyväksytyn strategian mukaisia. Budjetin valmistelu on tarkkaa työtä, johon paneudun yksityiskohtia myöten, jos saan puheenjohtajana siihen mahdollisuuden.

 

Miten näet liiton yritysyhteistyön? Tulisiko sitä vahvistaa? Jos tulisi, niin millä keinoin?

Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa kaipaa jatkuvasti päivittämistä ja uusia muotoja. Urheilumaailmassa tapahtuvien muutosten myötä yritysyhteistyössä onnistuminen on yhä keskeisempi osa toiminnan rahoitusta. Perinteinen sponsorointi on jäämässä yhä enemmän taka-alalle ja yritysyhteistyötä täytyy räätälöidä yhdessä kumppanien kanssa siten, että molemmat osapuolet kokevat saavansa hyötyä. Tässä voimistelulla on valtavasti annettavaa sekä tapahtumien yhteydessä tapahtuvan, että jatkuvamman yritysyhteistyön osalta.

Mielestäni minulla olisi tähän paljon annettavaa liiton puheenjohtajana. Aihe on minulle tuttu, sillä olen tehnyt työkseni niin sponsorointia (muun muassa Felix-brändin osalta kansainvälisessä, lähes sadan miljoonan euron liikevaihdon yrityksessä) kuin laajempaa varainhankintaa (esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestö Kummit ry:ssa, joka pyörii täysin yksityisten lahjoitusten varassa ja on tehnyt lahjoituksia yli 30 miljoonan euron edestä).

Myös kaupallisessa tutkinnossani painotus oli yritysvastuussa ja tein mm. graduni siitä, miten suomalaiset monikansalliset pörssiyritykset toteuttavat vastuullisuutta (johon esimerkiksi hyväntekeväisyys, sponsorointi ja erilaiset kumppanuudet kuuluvat). Vuosien saatossa minulle on muodostunut erinomaiset verkostot, jotka kattavat laajasti myös yksityistä sektoria. Olen tälläkin hetkellä mukana viiden eri yrityksen hallituksessa.

 

Miten näet harrastevoimistelun ja huippuvoimistelun välisen suhteen Voimisteluliitossa?

Tämä on epäilemättä ikuisuuskysymys, jota olen itsekin pohtinut paljon jo silloin kun minut valittiin oman voimisteluseurani (300 jäsenen harrasteseura) puheenjohtajaksi. Olen tehnyt töitä voimistelun parissa erityisesti juuri harrastevoimistelun parissa, esimerkiksi liiton hallituksessa vedin nuorten voimistelun työryhmää.

Koen kuitenkin, että vahvuuteni puheenjohtajaehdokkaana on se, että ymmärrän voimistelun kenttää laaja-alaisesti. Tunnen ja tunnistan myös huippu-voimistelun arvon ja resurssitarpeet. Esimerkiksi Valtion liikuntaneuvostossa olemme käsitelleet laajasti huippu-urheilun arviointia, tavoitteita, resursseja ja ohjauspolitiikkaa.

Voimisteluliitto ei voi toimia sen enempää vain huippu-urheilun kuin harrasteenkaan ehdoilla, sillä molempia tarvitaan ja molemmat tukevat toisiansa. Puheenjohtajana kokisin keskeisimmäksi tehtäväkseni varmistaa, että toimintamme on tasapainossa niin strategian, rahoituksen kuin henkilöstöresurssien näkökulmasta.

En halua, eikä minusta ole tarkoituksenmukaistakaan, tehdä tarkkaa rajausta harraste- ja huippu-voimistelun välillä. Pitäisin tärkeänä, että mahdollisimman monelle mahdollistetaan laadukas, hyvät perusedellytykset tarjoava valmennus. Fyysiset ja henkiset valmiudet kehittyvät yksilöillä hyvin eri aikaan. Harrastepuolella tulisikin mielestäni korostaa tavoitteellisuutta laadun suhteen – voimistelu on aina laadukasta, mutta harjoittelumäärät voivat vaihdella.

Näen niin, että rahoituksen kautta voitaisiin nykyistä paremmin myös kannustaa yhteistyöhön. Yhteistyötä voi olla monenlaista ja monella tasolla – niin seurojen, joukkueiden ja ryhmien kuin eri lajien välillä. Erityisesti alueellisessa yhteistyössä on valtavasti potentiaalia. Yhteistyön kautta tulisi varmistaa, että mahdollisimman moni voimistelija kulkee voimistelun polkua niin pitkään, kuin mahdollista.

 

Miten liitossa voitaisiin vahvistaa yhdessä tekemistä ja vähentää vastakkainasettelua?

Vastakkainasettelua tulee välttää kaikin keinoin ja se lähtee jo ihan siitä, miten itse kukin puhumme. Saattaa kuulostaa naiivilta, mutta uskon vahvasti ajatukseen yhteisestä ”voimisteluperheestä”. Yhdessä tekeminen on tässäkin avain moneen.

Esimerkiksi alueilla voitaisiin tuoda lajeja ja seuroja entistä vahvemmin yhteen vaikkapa paikallisen edunvalvonnan vuoksi. Mietitään siis yhdessä, miten parhaiten edistetään voimistelua suhteessa päätöksentekoon, olosuhteisiin ja resursseihin. Liittotasolta tulisi luoda tälle yhteistyölle pohjaa ja tukea.

 

Miten näet huippuvoimistelun rahoituksen? 

Kysymys on varsin laaja ja rahoituskokonaisuus monimutkainen, mutta yleisellä tasolla voisi sanoa voimistelussa huipputasollakin liikkuvat vielä varsin pienet summat verrattuna moneen miesvaltaiseen lajiin. Siksi koko voimistelua hyödyttäisi, jos toimintamme saataisiin paremmin esille. Näkyvyyttä, tunnettuutta ja sitä kautta arvostusta lisäämällä voitaisiin parantaa voimistelun resurssointia kaikilla tasoilla.

Voimisteluliiton budjetissa on eritelty lasten-, nuorten ja aikuisten toiminta, lajitoiminta ja huippuvoimistelu. Huippuvoimistelun osalta suurimmat kuluerät ovat maajoukkuetoiminta, valmentajien palkat sekä kansainväliset kilpailut. Rahankäytön tulee olla linjassa hyväksytyn strategian kanssa. Isommassa kuvassa koko huippu-urheilun rahoituksesta käydään laajaa, yhteiskunnallista keskustelua – mikä minusta on erittäin tarpeellista.

 

 

Miten voimistelu näkyy omassa arjessasi?

Olen voimistellut koko ikäni. Aloitin aikanaan äiti-lapsijumpasta ja harrastus jatkui joukkuevoimistelun parissa teini-ikään asti. Sen jälkeen siirryin ohjaamaan ja valmentamaan ja sitä kautta hallinnollisiin luottamustehtäviin seurassa, alueella, liittotasolla ja muissa valtakunnallisissa järjestöissä.

Tällä hetkellä voimisteluharrastus jatkuu myös kahden lapseni kautta. Molempien kanssa voimistelu on aloitettu kahden kuukauden iässä.

Oman seurani toimintaa seuraan kunniajäsenen arvokkaasta roolista käsin. Jo vuosia olen aktiivisesti osallistunut myös seurojen tilaisuuksiin ja eri lajien kilpailuihin työni ja muiden luottamustehtävieni kautta.