Heinäkuu alkoi tänään ja samalla on Saimaalla päättynyt verkkokalastuskielto tältä kesältä. Valitettavasti saatamme siis pian taas saada surullisia uutisia siitä, miten ensimmäinen kuutti on kuollut verkkoihin Saimaalla.

Viime kesänä kuuttikuolemat herättivät laajaa huolta. Vaikka kuutteja voitaisiin suojella yksinkertaisella muutoksella, päätti hallitus siirtää tältäkin osin päätöksentekoa eteenpäin. 

Suomalaiset ovat olleet huolissaan saimaannorpan tilanteesta. Viime vuonna jätetty kansalaisaloite verkkokalastuskiellon kokoaikaisesta kieltämisestä saimaannorpan pesimäalueilla keräsi ennätysajassa jopa yli 76 000 allekirjoitusta.

Itse tein aiheesta vuosi sitten toimenpidealoitteen. Toimenpidealoitteessani esitin, että hallitus jatkaisi verkkokalastuskieltoa saimaannorpan levinneisyysalueella kuukaudella heinäkuun loppuun saakka. Tämä on myös asiantuntijoiden puoltama esitys.

Valitettavasti hallitus ei ollut samaa mieltä. Pienellä teknisellä muutoksella olisi onnistuttu estämään kuuttikuolemat, joita heinäkuun aikana saatetaan nyt nähdä. Sen sijaan asia sivuutettiin tutulla tavalla – perustettiin työryhmä pohtimaan asiaa.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Viimeisen kanta-arvion mukaan norppia on hieman alle 400 yksilöä, joten lajin sukupuuton uhka ole väistynyt. Kuutteja syntyy vuosittain 50-70 yksilöä ja kuuttien kuolleisuus vaihtelee 40-70 yksilön välillä. Verkkokalastuskiellon asettaminen heinäkuulle vähentäisi keskimäärin ainakin 2–3 kuuttikuolemaa vuosittain. Yhtäkään kuuttia ei olisi varaa menettää.

Sipilän hallituskaudella olin neuvottelemassa kalastusasetuksesta. Päivityksen yhteydessä vaatimuksestani kirjattiin erillinen lausuma saimaannorppien elinolojen turvaamiseksi. Lausuman mukaan hallituksen on ryhdyttävä lisätoimiin, jos seurantaluvut niin näyttävät.

Saimaannorpan tilanteesta on syytä olla huolissaan ja tilanteeseen pitäisi puuttua nopeasti. Uusia selvityksiä asiasta ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan konkreettisia toimia saimaannorpan suojelemiseksi.

Nyt kun hallitus ei asiassa toiminut, ei auta kuin toivoa että Saimaan alueella mökkiläiset ja kalastajat ovat paremmin tietoisia tilanteesta. Kuuteille vaarallisille verkoille on vaihtoehtoisia kalastustapoja, joita voi hyvillä mielin käyttää myös norppien kotivesillä. Ei anneta kuuttien turhaan kuolla verkkoihin, eihän. 

Jokakesäinen, tuttu ja ikävä aihe alkaa jälleen nousta monen mieleen, kun sinilevälautat ajelehtivat mökkien ja virkistysalueiden rannoille. Meremme huonovointisuus on kaikkea muuta kuin uusi aihe – Itämeren tilanne on ollut huolestuttava jo vuosikymmenten ajan. Lukuisista strategioista ja sitoumuksista huolimatta hyviä tuloksia on saatu vain paikoitellen eikä kokonaistilanne ole parantunut.

Olen jättänyt tänään Itämeren tilanteesta ja etenkin Saaristomeren osalta tarvittavista kiireellisistä toimenpiteistä kirjallisen kysymyksen hallitukselle. 

Viime kaudella tilanteen parantamiseksi saatiin pientä edistystä, kun Sipilän hallitus käynnisti Itämeren suojeluhankkeen, jolle osoitettiin 45 miljoonan euron suuruinen rahoitus vuosille 2019-2021. Nykyinen hallitus on viisaasti jatkanut rahoitusta myös tuleville vuosille. Hanke on kohdistunut ennen kaikkea peltojen kipsikäsittelyyn, jolla on tutkitusti saatu hyviä tuloksia ravinnevalumien ehkäisyssä. On tärkeää, että rahoitusta kohdistuu myös peltojen rakennetta parantaviin toimiin rakennekalkin sekä kuitulietteiden käytön lisäämisen kautta. Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan meren tilannetta, vaan tuovat pikemminkin hetkellistä ensiapua. Vaikuttavammat päätökset edellyttäisivät puuttumista ravinnevalumien juurisyihin.

Kirjallisessa kysymyksessäni tuon esille etenkin Saaristomeren hälyttävän tilanteen. Rehevöitymistä ruokkivan fosforin valumista vesistöihin on pystytty vähentämään koko Itämeren alueella 25 prosenttia ja Suomenlahdella peräti 60 prosenttia. 

Saaristomerellä vähennystä ei kuitenkaan ole tapahtunut 25 vuoteen. Kulunut talvi oli Saaristomeren kohdalla ravinnevalumien ennätysaikaa. Valumat talvikuukausien aikana olivat suuremmat kuin aiemman ennätysvuoden 2008 koko vuoden lukemat. Tulevana kesänä tilanne tullee valitettavasti näkymään ennen kaikkea sinilevän suurina määrinä. Sinilevähavaintoja on jo tehty eri puolilla Saaristomerta.

Suurin yksittäinen rehevöitymisen aiheuttaja on Saaristomeren valuma-alueen maatalous, jonka osuus Saaristomereen päätyvästä fosforista on merkittävä.

Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri tilasi selvitystyön meren pitkäaikaisesta puhdistamisesta. Selvityksessä todetaan, että merien pitkäaikainen puhdistaminen vaatii valumavähennysten ja esimerkiksi kipsikäsittelyjen lisäksi myös muita toimia. Selvityksessä kehotetaan kiinnittämään huomiota erityisesti biomassan talteenottoon ja uudelleenkäyttöön. Selvitys siis vahvistaa samaa viestiä kuin niissä avauksissa, joita Kokoomuksessa tehtiin viime kaudella. Samansuuntaiset johtopäätökset löytyvät myös parin vuoden takaisesta Itämeren rehevöitymistä käsitelleestä raportistani. 

Toinen selvityksessä mainittu tärkeä toimenpide Saaristomeren tilan parantamiseksi on kalastus. Luonnonkalan kestävää pyyntiä tulisi edistää ja lisäksi Suomen tulisi luoda kansallinen strategia luonnonkalan tuotekehitystä ja markkinointia varten.

Selvitystyössä todetaan, että kaikkia hyväksi havaittuja keinoja käyttämällä, tehostamalla ja parantamalla, ravinnevirtojen suunta olisi käännettävissä. Tämä johtaisi veden laadun parantumiseen jopa muutamassa vuodessa. 

Odotankin nyt kaikkien meremme tilanteesta huolissaan olevien ihmisten puolesta ministerin vastausta siihen, mitä toimia hallitus on valmis käynnistämään ja tehostamaan ravinnevalumien vähentämiseksi, rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja Saaristomeren pelastamiseksi. 

Noin kuukausi sitten Yhdysvalloissa sattui törkeä tapaus, jossa mies nimeltään George Floyd kuoli pidätystilanteessa hapenpuutteeseen. Kuolema johtui poliisin käyttämästä turhasta väkivallasta.

Tapaus ei valitettavasti ollut ainutkertainen. Kuolemiin johtavaa, etenkin mustiin miehiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa tapahtuu Yhdysvalloissa liian usein. Taustalla on yhdysvaltalaisen poliisijärjestelmän heikkoudet, poliisien vaatimaton koulutus sekä rakenteellinen rasismi ja pinnan alla kytevät ennakkoluulot. George Floydin kuolema herätti paljon huomiota ja laukaisi paikoin mellakoiksi eskaloituneita mielenosoituksia paitsi Yhdysvalloissa, myös ympäri maailmaa.

Maailmanlaajuisen Black Lives Matter (BLM) -kampanjan kärkenä oli nimenomaan poliisiväkivalta, mutta taustalla on myös laajempia syitä.

Eriarvoisuus nimittäin kukoistaa edelleen vapauden maassa. Asuinalueet, koulut, ammatit ja jopa terveydenhuollon saatavuus ovat jakautuneet etnisten ryhmien välillä. Syntymällä muuksi kuin valkoiseksi, aloittaa elämän pitkältä takamatkalta. Toiset onnistuvat hyvin, mutta tilastot kertovat karun kokonaistilanteen: ei-valkoisella amerikkalaisellä on keskimäärin matalampi koulutus, heikompi tulotaso, huonompi asema virkavaltakohtaamisissa, köyhempi asuinalue ja enemmän terveysongelmia kuin valkoisella kanssakansalaisellaan. Ei-valkoinen nainen on vielä miehiä heikommassa asemassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Rasismi on syvää.

Vaikka rasismi ja syrjintä ovat lailla kiellettyjä, on yhteiskunnissa silti rasistisia rakenteita ja kielteistä suhtautumista eri etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Suomessakin esimerkiksi vieraan kuuloisen nimen omaavan on vaikeampi saada asuntoa tai työpaikkaa kuin perinteisen suomalaisen nimen omaavan. Esimerkiksi juuri työmarkkinoiden eriarvoisuus johtaa voimakkaisiin tuloeroihin ja sitä kautta muuhun yhteiskunnalliseen eriytymiseen.

Kun riittävän kauan kokee vääryyttä, turhautuu. Kun kokee, ettei ole vaikutusmahdollisuuksia, vihastuu. Rasismin ja syrjinnän myötä ihminen ei välttämättä koe olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Tällöin ymmärrettävästi heikkenee myös halu antaa itsestään yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen.

Monet Yhdysvaltojen mielenosoituksista muuttuivat väkivaltaisiksi mellakoiksi. Pitkään pinnan alla kytenyt eriarvoisuus purkautui ikävällä tavalla – puolin ja toisin. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston konfliktintutkijat ovat osoittaneet, että epätasa-arvolla ja valtion sisäisillä, väkivaltaisilla konflikteilla on selkeä yhteys. Ihmiset, jotka eivät koe olevansa täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä tai pystyvänsä vaikuttamaan omaan tulevaisuutensa, alkavat todennäköisemmin kapinoida valtaapitäviä vastaan.

Sen sijaan, että eriarvoisuutta vähäteltäisiin, tulisi meidän kuulla eriarvoisuuden kokemuksia ja pyrkiä ratkaisemaan rakenteellisia ongelmia eriarvoisuuden takana. Mahdollisuuksien tasa-arvo edellyttäisi sitä, että jokainen pääsisi aloittamaan samalta viivalta.

Rasismi ja syrjintä tulee kitkeä. Naisten ja vähemmistöjen asemaa tulee vahvistaa. Heikommista lähtökohdista ponnistavien kannustaminen ja tukeminen kouluttautumaan ja työelämään määrittelee myös seuraavien sukupolvien tulevaisuutta. Laadukas varhaiskasvatus ja koulujärjestelmä riittävin resurssein turvattuna ovat erinomainen lähtötavoite kohti tasa-arvoista, vakaata ja kaikille yhtä hyvät elämän eväät mahdollistavaa yhteiskuntaa. Sama resepti pätee kaikkialla maailmassa.

Myös Suomessa tulee edistää politiikkaa, jonka myötä kaikki yhteiskunnassamme voisivat kokea järjestelmän reiluksi. Eriarvoista järjestelmää voi olla vaikea tuntea omakseen, mutta tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta tekee mielellään myös itse töitä. Tämä on turvallisen tulevaisuuden näkökulmasta ensisijaista. Turvallisuuden tunne on Suomelle ominainen ja siitä olemme mielellämme ylpeitä. Tuota tunnetta tulee kuitenkin vaalia. Suomen on oltava jatkossakin turvallinen maa – ihan jokaiselle.

(Kirjoitan tämän tekstin hyvin tietoisena omista etuoikeuksistani.)

Turkistarhaus on elinkeinona muutosvaiheessa. Monet Euroopan maat ovat kieltäneet turkistarhauksen ja viimeisimpänä Norjan porvarihallitus päätti turkistarhauksen loppumisesta maassa vuoteen 2025 mennessä. Yhä useammat kansainväliset muotitalot ovat kieltäytyneet turkisten käytöstä tuotteissaan. Myös kansalaismielipide turkistarhauksesta on viimeisimpien kyselyiden mukaan tiukentunut. Koronakriisi ja siihen liittyvä talouskriisi vaikuttavat osaltaan myös turkisalan näkymiin. 

Siksi olen tehnyt toimenpidealoitteen turkisalan tulevaisuuden näkymien selvittämiseksi. Koska toimintaympäristössä on tapahtunut niin merkittäviä muutoksia, olisi alan toimijoiden itsensä etu, että tulevaisuuden näkymiä selvitettäisiin.

Suomi on jäämässä viimeisten eurooppalaisten maiden joukkoon, jossa turkistarhaus on edelleen sallittu. Turkistarhojen määrä on Suomessakin vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lähes puoleen ja jo kolmannes tiloista joutuu nykyään harjoittamaan myös muuta maataloutta. Ala on kuitenkin aluetaloudellisesti tärkeä, sillä elinkeino on hyvin keskittynyt etenkin Pohjanmaalle. 

Esitän toimenpidealoitteessaan myös turkisasetuksen välitöntä päivittämistä. Elintarviketurvallisuusviraston tiedoista käy ilmi, että maamme turkistiloilta löytyy vuodesta toiseen huomautettavaa eläinten hyvinvoinnissa. 

Nykyinen eläinsuojelulakimme ja sitä täydentävät asetukset ovat auttamattomasti riittämättömiä eläinten suojelun näkökulmasta. Turkiseläinten olosuhteita säätelevää asetusta ryhdyttiin uudistamaan jo vuonna 2013. Tuo työ on kuitenkin edelleen jäissä. Asetusuudistus on välttämätön, jotta saadaan parannettua eläinten asemaa. Eläinten oikeuksien kunnioittaminen on merkki sivistysvaltiosta.

Uudistustyö tulee tietenkin tehdä tutkitun tiedon ja faktojen pohjalta. Turkiseläinten hyvinvointiin liittyen on olemassa kattavaa tutkimustietoa.

Ravintolayrittäjien ahdingon helpottamiseksi on peräänkuulutettu toimia kohta kolmatta kuukautta. Jo maaliskuussa ravintoloiden sulkemispäätöksen yhteydessä luvatut tukitoimet ovat varjostaneet alaa pitkittyessään kuukausikaupalla. Ravintoloita koskien saatiin lopulta tehtyä esitys, joskin riittämätön, mutta edelleen monet yrittäjät odottavat tuen konkretisoitumista käytännön toimina.

Nostin 30.4.2020 jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä esille sen, että ravintolayrittäjien lisäksi Suomessa on myös suuri joukko muita aloja, jotka ovat suoraan kärsineet koronarajoituksista. Esimerkiksi erilaisten tapahtumatuottajien ja alan ympärillä toimivien yrittäjien ja työntekijöiden toimeentulo on loppunut käytännössä seinään kokoontumisrajoitusten myötä. Yleisön kokoontumisista riippuvaisten alojen ahdinko on jäänyt täysin kohtuuttomasti varjoon. 

Kesäsesonki tuo yleensä tullessaan monenlaisia tapahtumia jokaiselle Suomen paikkakunnalle. Rajoitustoimenpiteiden myötä käytännössä kaikki kevään ja kesän tilaisuudet ja messut jouduttiin perumaan. Tapahtumilla on kauaskantoiset kerrannaisvaikutukset. Ne työllistävät yrittäjän lisäksi lukuisan joukon esiintyjiä, tekniikan ja kulttuurin parissa työskenteleviä, mutta vaikuttavat myös koko paikkakunnan elinvoimaan. Peruuntuneiden tilaisuuksien osalta peruuntuvat myös hotelli- ja ravintolavaraukset.

Kirjallisessa kysymyksessäni kysyin, miten yleisöstä riippuvaisten alojen radikaaleja, COVID-19 -pandemiasta johtuvia, tulonmenetyksiä aiotaan kompensoida. Lisäksi kysyin, vaikuttavatko muut ministeriön antamat erillistuet avustuksen määrään ja miten aiotaan toimia niiden yleisötilaisuuksien suhteen, joiden osallistujamäärää ei voida etukäteen määritellä.

Vastatessaan kysymykseeni asianosainen ministeri keskittyi kulttuurialaan ja luetteli summia, jotka lisätalousarviossa on suunnattu kulttuuritoimijoiden tueksi. Vastauksessa jäi huomiotta tapahtuma-alan moninaisuus. Vastauksessa arvioitiin mahdottomaksi vastata siihen, miten muut erillistuet tulevat vaikuttamaan mahdollisiin koronatukiin.

”Yli 50 hengen yleisötapahtumia voidaan 1.6. alkaen järjestää vain poikkeusjärjestelyin. Tällöin edellytyksenä on, että turvallisuus voidaan varmistaa asiakasmäärien rajaamisen, turvaetäisyyksien ja hygieniaohjeistuksen avulla.” Tämän oli ilmeisesti tarkoitus vastata siihen kysymykseen, jossa tiedustelin, miten toimitaan niiden tilaisuuksien osalta, joiden osallistujamäärää ei tiedetä ennakolta.

Kirjalliseen kysymykseeni saamani vastaus antavat aihetta huoleen. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei ole pystynyt ottamaan huomioon tapahtuma-alan ahdinkoa. Suunnitelmaa siitä, miten alaa voidaan tukea pahimman yli, ei tunnu olevan. Huomionarvoista on, että myös urheilutapahtumien järjestämisen mahdollisuuksia on puitu julkisuudessakin jo monta viikkoa ilman selkeää vastausta.

Hallitus julkisti neljännen lisätalousarvionsa viime viikolla ja asiaa käsitellään eduskunnassa tällä viikolla. Normaalisti lisätalousarvion menonlisäyksissä puhutaan miljoonatasolla, mutta nyt potista osattiin perustellusti odotettaa ennätyssuurta, jopa 3-4 miljardin suuruista. Monen suu loksahti kuitenkin auki, kun hallitus esittely huikean 5,5 miljardin lisätalousarvionsa. Sen myötä Suomi on ottamassa tänä vuonna lähemmäs 20 miljardia euroa lisää velkaa. Ja vuodesta on vielä puolet jäljellä. Poikkeuksellisen alkuvuoden aikana hallitus on tuonut eduskuntaan peräti neljä lisätalousarviota.

Koronakriisi on hallinnut kevään poliittista toimintaa, mutta ennen kriisiäkään kuluvalla hallituskaudella ei nähty käytännön toimia hallitusohjelman keskeisten tavoitteiden edistämiseksi.

Talouden tasapainottamiselle ei ollut uskottavaa pohjaa edes ennen kriisiä, nyt tasapaino uhkaa lipua tavoittamattomiin. Vastuullinen talouspolitiikka olisi edellyttänyt myös tarvittavien rakenteellisten muutosten, työllisyyttä edistävien toimien ja välttämättömien sopeutusten käsittelyä ennätyssuurten menolisäysten rinnalla. Tätä tarvetta korostaa se, että osa jo tehdyistä menolisäyksistä on pysyviä, jolloin kysymyksessä ei edes ole talouskriisiin liittyvä elvytys. Kaikki vaikeat päätökset on hallituksen toimesta kuitenkin siirretty eteenpäin.

Sama koskee hallituksen ilmastopolitiikkaa. Hallitusohjelman ilmastotavoitteista on puhuttu maailman kunnianhimoisimpina. Erityisesti vihreät ovat olleet ylpeitä siitä, että hallitusohjelman ensimmäinen sana oli ”Ilmastonmuutos”. Siihen juhlinnan aiheet ovatkin pitkälti tällä vaalikaudella rajoittuneet.

Tilanne ei korjaantunut myöskään neljännen lisätalousarvion myötä, vaikka vihreät nostivat ennen lisätalousarvion julkistamista esille kestävää elvytystä ja vihreitä investointeja. Ennakkoon ulostulot mukailivat samoja teemoja, kuin Kokoomuksen aikaisemmin julkaisemassa  ”Talous kasvuun, päästöt laskuun” -ohjelma. Olemme esittäneet, että elvytys, tarvittavat investoinnit ja kaikkiaan koronan jälkeisen Suomen uudelleenrakennus tulee tehdä kestävästi, ympäristö ja ilmasto huomioiden. Hallituksen puolelta näitä puheita ei lunastettu ja päätökset siirtyivät jälleen kerran eteenpäin.

Neljännestä lisätalousarviosta löytyy kyllä yksittäisiä panostuksia luonnonsuojeluun, mutta isossa kuvassa kestävä elvytys jäi puheiden tasolle. Merkittävin yksittäinen panostus ilmastoon taitaa olla ilmastorahaston pääomituksen 300 miljoonaa, mutta käytännössä Vaken ilmastorahasto on edelleen tavoitteiltaan ja toiminnaltaan levällään. Samalla kun päästövähennysten eteen ei ole käytännössä tehty vielä mitään, kohdennetaan lisätalousarviossa satoja ja satoja miljoonia esimerkiksi tehtaiden infrahankkeisiin ja kaivosteollisuuteen.

Kaiken kaikkiaan, maailman kunnianhimoisimmista tavoitteista huolimatta, menetelmät ja konkreettiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi pitkälti puuttuvat edelleen. Vuosi on kulunut, mutta konkreettisia tekoja ilmaston hyväksi ei olla nähty. Koko vaalikautta leimannut ikävien päätösten siirtäminen tulevaisuuteen jatkuu.

Kaksi kuukautta sitten eduskunta päätti yhteisellä päätöksellä sulkea ravintolat koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Samassa yhteydessä päätettiin, myös yksimielisesti, että sulkemisesta johtuvia tulonmenetyksiä tulee kompensoida ravintola-alan yrittäjille. Sulkupäätös rajoitti voimakkaasti ravintolatoimijoiden mahdollisuuksia toteuttaa elinkeinoaan, eikä menetysten todellakaan voi katsoa kuuluvan normaaliin yrittäjäriskiin. Samalla kun kassavirtaa tuovia asiakkaita ei ollut mahdollista ottaa vastaan, ravintoloiden ja kahviloiden juoksevat menot, kuten vuokrat, henkilöstökulut ja muuta pakolliset maksut, jatkuivat entisellään. Yrittäjät jäivät odottamaan hankalaan tilanteeseensa pikaista ratkaisua, jollainen hallituksesta oli heille luvattu.

Kuusi viikkoa hallitus hioi ravintoloiden tukea koskevaa esitystään. Pitkällisen vatuloinnin jälkeen hallitus toi poikkeuksellisen vajavaisen esityksensä julki ja totesi samassa yhteydessä, että eduskunnassa valiokunnan tulisi vielä parannella sitä. Hallituksen esitystä voi lyhyesti kuvailla heikoksi yrittäjien kannalta. Vertailuajankohta ei ollut järkevä eikä esityksessä oltu otettu kantaa tukien suhtautumiseen muihin tukiin. Talousvaliokunta kokoomuslaisen puheenjohtajan Juhana Vartiaisen johdolla otti esityksen vastaan tavoitteena muokata siitä ravintola-alan yrittäjien kannalta kohtuullinen. Aikaa työlle oli viikon verran.

Valiokunta onnistui korjaamaan hallituksen esityksen keskeisimmät ongelmakohdat. Vaikka valiokunta sai nostettua tukisummaa, jäi se edelleen riittämättömäksi korvaamaan kohtuullisesti yrittäjien menetykset. Tästä syystä Kokoomus päätyi jättämään vastalauseen. Katsoimme, että tuki kattaisi vain 15% myynnin tiputuksesta, mikä tarkoittaa noin puolta ravintoloiden joustamattomista kuluista. On otettava huomioon, että yritysten ahdingon myötä menetämme samaan aikaan myös työpaikkoja. Niinpä kohtuulliseksi korvaustasoksi olisi mielestämme pitänyt määritellä noin 25%. Tämä olisi edellyttänyt ravintolatuen määrän nostamista hallituksen 123 miljoonasta noin 300 miljoonaan euroon.

Ravintoloiden menetykset ovat suuret, eikä tilanne tule korjaantumaan hetkessä, vaikka ravintolat saavatkin avata ovensa rajoitetusti tulevana maanantaina. Siksi tarvitsisimme rahallisen tuen lisäksi myös muita toimia, joilla voidaan helpottaa ravintoloiden selviytymistä. Kokoomus on ehdottanut rahallisen tuen lisäksi alkoholin ulos- ja etämyynnin väliaikaista mahdollistamista sekä tilapäistä arvonlisäveron keventämistä ravintoloiden osalta.

Ehdotuksestamme koskien alkoholin ulos- ja etämyyntimahdollisuutta äänestettiin tällä viikolla eduskunnassa. Hallituspuolueista osoitettiin voimakasta tukea aloitteelle, mutta äänestyksessä hallitus ei kuitenkaan asettunut sitä tukemaan. Onkin harvinaista, että jollekin ehdotukselle osoitetaan näin kattavaa julkista tukea ennen äänestystä, mutta loppujen lopuksi esitys kuitenkin kaadetaan.

Toinen keskeinen asia, jota kokoomuksessa olemme pitäneet tällä viikolla esillä on alueellisuus. Vaikka uusia koronatartuntoja ei ole enää raportoitu suurimmassa osassa Suomea, tulevat samat rajoitukset koskemaan edelleen koko maata. Eduskunnassa on muistutettu toistuvasti, että esitykseltä edellytettiin alueellista porrastusta infektiotilanteen niin sallitessa, mutta asia ei ole edennyt hallituksessa.

Koska epidemiatilanne on erilainen Uudellamaalla ja muissa maakunnissa, tulisi rajoitusten tarpeellisuutta ilman muuta tarkastella maakuntatasoisesti. Ylipäänsä rajoitustoimien tulisi perustua välttämättömyyteen, jonka kriteerit eivät enää täyty suuressa osassa Suomea.

Koronaviruksen aiheuttama vaara ei vielä ole ohitse, vaan varovaisuuteen on syytä edelleen. Tartuntariski on kuitenkin hyvin erilainen eri puolilla Suomea. Olemmekin ehdottaneet, että ravintoloiden aukioloaikoja ja sallitun asiakasmäärän rajoitusta voitaisiin purkaa porrastetusti infektiotilanteen edellyttämällä tavalla. Asetuksen nojalla hallituksella olisi valta ja mahdollisuus näin toimia. Hallitus on kuitenkin päätynyt siihen, että ravintolat avataan maanantaina kaikkialla Suomessa samoin rajoituksin – siis vaihtelevasta tartuntariskistä riippumatta. Tämä ei mielestäni ole perusteltua. Kun tilanteet ovat niin erilaisia, ei ole järkevää että rajoitukset ovat samat kaikkialla. Tätäkin ajatusta kannatettiin eduskunnassa varsin yhtenäisesti, mutta silti hallitus päätyi esittämään samoja rajoituksia kaikkialle.

Ravintoloiden avaamisen tulee olla turvallista, mutta myös kannattavaa. Etenkin pienille toimijoille avaaminen nykyisten rajoitusten kanssa ei sitä välttämättä ole. Kaikesta tästä kärsivät ennen kaikkea ravintola-alan yrittäjät ja työntekijät. Epävarmuus lähitulevaisuudesta, tukimahdollisuuksista, mahdollisuudesta avata toimintaa sekä rajoitusten tiukkuudesta ja kestosta aiheuttavat turhaa stressiä, huolta, lomautuksia ja yritysten kaatumisia. Meillä ei kuitenkaan olisi varaa menettää yhtäkään vakaata yritystä tai työnantajaa Suomessa.

Toivotaan, että tautitilanne pysyy hyvänä ja rajoituksia on mahdollista purkaa kesäkuun aikana lisää.

PS. Oma sekoilunsa tällä viikolla olivat valtioneuvoston ristiriitaiset ohjeistukset koskien kotimaan matkailua. Virallinen suositus on edelleen, että matkailua vältettäisiin myös kotimaassa ja tämä suositus vahvistettiin vielä tälläkin viikolla ministeriöstä. Samaan aikaan yksittäiset ministerit kuitenkin kannustavat suomalaisia matkailemaan. Hallituksen viestintä on siis edelleen epäselvää ja ristiriitaista.

Tieto on valtaa. Vanha sanonta pitää paikkansa, sillä päätöksiä on helpompi ajaa läpi, mikäli asian kaikkia puolia ei tuoda tasapuolisesti julkisuuteen. Hyvä päätöksenteko vaatii kuitenkin aina asioiden tarkastelua monelta kantilta, jotta mahdolliset päätösten seurausvaikutukset eivät pääse yllättämään.

Parlamentaarisessa järjestelmässä erilaiset äänenpainot pääsevät yleensä nousemaan hyvin esille ja lopullista päätöstä valmisteltaessa pyritään kuulemaan kaikkia niitä osapuolia, joihin päätöksellä on vaikutuksia. Näin saadaan aikaiseksi kestäviä ja hyviä päätöksiä. Vastuullinen päätöksenteko vaatii siis laajapohjaista valmistelua.

Suomen parlamentaarinen järjestelmä, ja sitä myöten koko demokratia, pohjaa ajatukselle, jonka mukaan eduskunnan tehtävänä on valvoa hallituksen työtä ja nostaa esille mahdollisia epäkohtia. Opposition rooli kestävässä demokratiassa on ilmeinen. On aivan keskeinen osa päätöksentekoa, että hallitukselta mahdollisesti huomaamatta jääneet huomioit ja kysymykset nousevat esille ja saavat riittävän huomion julkisessa keskustelussa.

Kuluva kevät on ollut tässäkin suhteessa hyvin poikkeuksellinen. Koronakriisi ja sen myötä tehdyt poikkeustoimet ovat aiheuttaneet voimakasta aikataulupainetta eduskuntatyölle ja lainvalmisteluun. Valmistelu on tehty ymmärrettävästi kiireessä ja lait on viety läpi poikkeuksellisen nopeissa aikatauluissa.

Olemme joutuneet Suomessa turvautumaan ensimmäistä kertaa historian aikana nykymuotoisiin valmiuslakeihin. Uusi tilanne, aikataulupaine ja ennennäkemättömät rajoitustoimet vaatisivat lainvalmistelulta erityistä harkintaa, huolellisuutta ja seurausten arviointia. Perusteellinen valmistelu edellyttää aina kattavaa tietoa, joka on myös ajantasaista. Parlamentarismin näkökulmasta on keskeistä, että valmistelun taustatiedot ovat myös käytettävissä ja niitä voidaan avoimesti arvioida.

Viimeisten viikkojen ajan eduskunta on kuitenkin kärsinyt tiedonsaantiin liittyvistä ongelmista. Erityisen ongelmalliseksi muodostui tilanne, jossa hallituksella oli vaikeuksia tuottaa perustuslakivaliokunnan työn tueksi riittävästi tarvittavaa tietoa. Valiokunta ei siis toistuvista pyynnöistä huolimatta saanut käyttöönsä aineistoja, joihin sillä olisi tullut olla automaattinen pääsy jo perustuslain takaaman tiedonsaantioikeuden myötä. Ongelmat johtunevat aikataulupaineista, mutta ovat näkyneet lopulta kehnona valmisteluna. Päätösten arviointi jää vähäiseksi tai pohjaa niukoille tiedoille, joten lakeja joudutaan korjaamaan mahdollisesti useitakin kertoja eri asianhaarojen ja näkökulmien tullessa ilmi. Kaiken kaikkiaan eduskunta on ollut kevään ajan pitkälti pimennossa. Tilanne on edennyt pisteeseen, jossa oikeuskansleri on useamman selvityspyynnön voimin pyytänyt hallitusta selvittämään koronakriisiin liittyvien tietojen pimittämistä.

Jotta eduskunta voi toteuttaa sille annettua tehtävää – valvoa hallitusta – tulee sillä olla käytössään riittävät tiedot. Pykälien tarpeen, kiireellisyyden ja sisällön arviointia on liki mahdotonta toteuttaa, mikäli käytössä ei ole tarvittavaa informaatiota.

Todennäköisesti tilanne johtuu kiireestä ja siitä, että hallituksella ei yksinkertaisesti ole ollut pidemmän aikavälin suunnitelmaa. On kuitenkin demokratian toteutumisen kannalta huolestuttavaa, jos parlamentarismi ei toteudu tai päätöksenteko ei pohjaa parhaaseen mahdolliseen käsillä olevaan tietoon. Meidän tulee vaalia myös Suomessa avointa tiedonsaantia, keskinäistä keskustelua, parlamentarismia ja laajapohjaista valmistelua.

Koronakriisi on muuttanut arkeamme aivan toiseksi kuin vielä hetki sitten. Paljon on puhuttu itse sairauden hoidosta ja epidemian hillitsemiseksi tehtävistä rajoituksista. On puhuttu koronan vaikutuksista talouteen ja työpaikkoihin.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet koronakriisin välilliset vaikutukset hyvinvointiin. Miten ihmiset jaksavat muuttuneen arjen keskellä?

Muutos on aina jonkinlainen kriisi. Muuttunut arki tarkoittaa uusia tai erilaisia rutiineja, joskus myös niiden puuttumista. Ihmiset kokevat tällaisen muutoksen hyvin eri tavoin. Meillä jokaisella on erilaiset valmiudet ja voimavarat kohdata muutoksen tuoma epävarmuus ja ahdistuskin. Siksi keskusteluun arjesta ja jaksamisesta tarvitaan rutkasti ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle. Sen sijaan yleistämistä tai vertailua emme tarvitse lainkaan.

Oma arkeni on kriisin myötä muuttunut samaan tapaan kuin monessa muussakin lapsiperheessä. Etätöiden yhdistäminen lasten leikkeihin, taaperon puuhailuihin, eskarilaisen tehtävien ohjaukseen, ulkoiluun ja ruokailuihin vaatii melkoisia ponnistuksia. Usein päivän päätteeksi tuntuu kuin olisin sumussa, sillä tapahtumat ovat vilahtaneet ohi hetkessä. On huoli siitä, olenko päivän aikana ehtinyt reagoida lasten tärkeisiin hetkiin ja toisaalta muistanut hoitaa kaikki päivän työtehtävät.

Kaiken tämän kanssa tasapainottelu on aiheuttanut minussakin riittämättömyyden tunteita. Saavatko lapset riittävästi virikkeitä ja hyvää hoitoa? Miten onnistun suoriutumaan tärkeistä työvelvoitteista? Jaksamisen äärimmilleen venyttäminen ja moneen suuntaan suuntautuva huono omatunto tekemättömistä asioista voivat nopeasti uuvuttaa.

Jaksamisesta ei useinkaan ole helppo puhua ääneen sosiaalisen leimaantumisen pelossa. Supervanhemmathan selviävät kaikesta hymyssä suin, etäkokousten taustalla vilahtaa joukko hyväntuulisia lapsia, koti kiiltelee puhtauttaan ja työkaverit kiittelevät erinomaisesti valmistelluista töistä.

Viimeistään korona-arjen myötä haluaisin karistaa nämä myytit!

Turvallisessa yhteiskunnassa pitää olla tilaa ja mahdollisuus puhua myös siitä, että jaksamista koetellaan. On voitava pyytää apua ilman, että siitä tuntee häpeää. Armollisuus on nyt tärkeää. Armollisuus itseä, mutta myös muita kohtaan.

Omassa korona-arjessani säännöllinen ulkoilu on perheemme henkireikä. Olen etuoikeutettu, sillä siihen on meillä hyvät mahdollisuudet. Toisinaan helpotan arkea esimerkiksi tilaamalla valmiin ruoan paikalliselta yrittäjältä tai ruokaostokset suoraan kotiin toimitettuna. Saan apua myös läheisiltä, usein pyytämättäkin. Tästä kaikesta huolimatta välillä väsyttää valtavasti. Tiedän, ettei monilla ole samoja mahdollisuuksia, jolloin jaksamista koetellaan vieläkin enemmän.

Kun koronatilanteen loputtomuus synkistää mieltä, suunnittelen mitä kivaa tekisimme perheen kanssa viikonloppuna. Helpottaa, kun on jotain mitä odottaa.

Mitkä ovat sinun keinosi hyvinvointiin korona-arjessa? Minkälaista apua ja tukea kaipaisit?

Viimeinen vuosi on ravistellut monella tavalla EU:ta ja sen yhtenäisyyttä. Oikeusvaltioperiaatteen vaarantuminen osassa jäsenmaita, Britannian ero sekä vallitseva koronakriisi ovat kaikki aiheuttaneet omat haasteensa yhtenäiselle Euroopalle.

Euroopan unioni perustettiin sodan raunioille. Euroopan yhdentymisen perusajatuksena oli vakauden ja vaurauden turvaaminen koko Euroopan alueella. Tätä ajatusta lähdettiin toteuttamaan yhteistyön kautta, rakentamalla yhteistä arvopohjaa ja hyvinvointia maailmansotien runtelemien kansojen keskuuteen. EU on yhteistyön ja rauhan liike.

Koko unionin historian ajan, ja erityisesti sen laajennuttua viimeisten vuosikymmenten aikana, on keskusteltu vaikeuksista muodostaa yhteisiä kantoja. Monien mutkien kautta tavoitteessa on kuitenkin aina onnistuttu ja oma sukupolveni onkin saanut nauttia EU:n hyvistä puolista: historian pisimmästä rauhanjaksosta, vakaista talousmarkkinoista ja liikkumavapaudesta.

Viime vuosien aikana muutamat EU:n jäsenmaat ovat kuitenkin lähteneet poikkeamaan unionin perussopimusten yhdestä keskisimmästä perusarvoista: oikeusvaltioperiaatteesta. Puolan ja Unkarin toimet rajoittaa median- ja sananvapautta, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia sekä demokraattisen päätöksenteon perusperiaatteita, ovat vakavia ja huolestuttavia.

Suomi on peräänkuuluttanut oikeusvaltioperiaatteesta huolehtimista ja Kokoomus on ajanut Unkarin Fidesz-puolueen sulkemista ulos EPP:stä tai sen jäsenyyden keskeyttämistä. Tilanteet näiden maiden sisällä ovat tästä huolimatta edenneet vain huolestuttavampaan suuntaan. Esimerkiksi Unkarissa on koronatilanteen varjolla julistettu takarajaton poikkeustila ja sitä myöten maan hallitukselle rajoittamattomat oikeudet toimia maassa.

Tänä vuonna tuli myös päätökseen pitkään jatkunut epämääräinen tilanne, kun Britannia erosi EU:sta tammikuun viimeinen päivä. Monet eron puolesta äänestäneistä eivät todellisuudessa tienneet, mitä ero oikeastaan käytännössä tarkoittaa. Populistinen kampanjointi eron puolesta puri ja lopulta eroneuvottelujen pitkäaikaiseen jatkumiseen kyllästyneet kansalaiset irtautuivat EU:sta. Samalla katkesivat kaikki 47 vuoden aikana neuvotellut sopimukset EU:n ja Britannian välillä.

Viimeisimmän haasteensa EU on kokenut globaalin koronakriisin myötä. Kriisin talousvaikutukset tulevat näkymään koko unionin alueella vielä pitkään. EU tarvitseekin tarkasti koordinoidun strategian, jotta vaikeasta tilanteesta päästään eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienin seurauksin. Selvää on kuitenkin, että vahvaa yhteistyötä tullaan tarvitsemaan, jotta sekä akuutti kriisi että sen jälkivaikutukset onnistutaan kestävällä tavalla hoitamaan.

Vaikka EU:n yhtenäisyys on kokenut haasteita kuluneen vuoden aikana, tulevaisuudessakin nimenomaan yhteistyö tulee olemaan vastaus moniin kysymyksiin. Koronakriisin lisäksi tulemme kohtaamaan monia globaaleja, monivyyhtisiä ja vaikeasti hallittavia ongelmia, joiden ratkaisu vaatii monenkeskistä yhteistyötä, koordinaatiota ja yhteisiä päätöksiä.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät lähitulevaisuuden lieveilmiöt ovat yksi keskeisimmistä haasteista, joka kohtaa meitä entistä vahvemmin tulevina vuosina. On jälleen aika yhdistää voimat ja etsiä EU:lle kestävä uudelleenrakennusohjelma kohti eheämpää ja kestävämpää tulevaisuutta.

Hyvää Eurooppa-päivää!