Category Archives: Yleinen

Lakimuutos kilpailukieltosopimuksista FAQ

Kerään parhaillani eduskunnassa allekirjoituksia kilpailukieltoihin liittyvään lakialoitteeseeni. Asia voi kuulostaa tekniseltä, mutta olen vakuuttunut, että ehdottamallani lakimuutoksella saisimme korjattua erään työmarkkinoitamme jäykistävän epäkohdan. Muutokset kohti toimivampia markkinoita ovat mielestäni aina tervetulleita. Näin varmasti ajattelee moni muukin, sillä lakialoite on saanut varsin positiivisen vastaanoton kollegoilta yli puoluerajojen, samoin kuin esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa.

Kilpailukieltosopimuksella voidaan siis rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen sellaisen työnantajan kanssa, joka katsotaan kilpailijaksi. Kilpailukieltojen käyttö työsopimuksissa on viime vuosina yleistynyt kovasti. Työnantajilla ei tällä hetkellä ole mitään riskiä laittaa kilpailukieltoa vaikka kaikkiin työsopimuksiin, sillä kilpailukiellon lisäämisestä työsopimukseen ei nykyisellään koidu työnantajalle mitään velvoitteita.

Lakimuutoksen tavoitteena on ohjata työnantajia käyttämään harkintaa siinä, milloin kilpailukielloille aidosti on lain edellyttämät perusteet. Lisäksi lakimuutos antaa työnantajalle oikeuden vapauttaa työntekijä yksipuolisesti solmitusta kilpailukieltosopimuksesta, jos se osoittautuu tarpeettomaksi sen tekemisen jälkeen. Lakimuutoksessa ehdotan, että työnantajalle tulisi korvausvelvoite tilanteissa, joissa kilpailukielto toteutuu.

Lakimuutoksen etuja ovat:

– toimivammat työmarkkinat

– selkeämmät pelisäännöt

– turhien rajoitusten karsinta

Muutos hyödyttäisi kaikkia osapuolia: työntekijöitä, työnantajia sekä koko yhteiskuntaa.

 

Alla tarkemmin perusteluja ja vastauksia kysymyksiin, joita olen kilpailukieltoihin liittyen saanut:

 

Miksi kilpailukieltoja tulisi rajoittaa lakimuutoksella?

Työvoiman vapaata liikkuvuutta ja markkinoiden toimivuutta tulisi parantaa. Suomessa on jo muutoinkin erittäin jäykät työmarkkinat ja turhat kilpailukiellot jäykistävät niitä entisestään. Kilpailukieltojen on kansainvälisissä tutkimuksissa päätelty aiheuttavan markkinoilla enemmän haittaa kuin hyötyä*. Kilpailukieltosopimusten rajoittaminen lisäisi työvoiman liikkuvuutta työmarkkinoilla. Osaavan työvoiman liikkuvuus taas toisi hyötyjä mukanaan. On koko yhteiskunnan etu, että työmarkkinat toimivat jouhevasti.

 

Mikä kilpailukielloissa mättää?

Kilpailukieltojen käyttö on yleistynyt voimakkaasti. Iso osa kielloista on turhia.

Joissakin työsopimuksissa kilpailukiellot ovat toki täysin perusteltuja eikä lakialoitteeni tarkoituksena ole kieltää niitä. Tavoitteena on yksinkertaisesti vähentää kilpailukieltojen turhaa käyttöä.

On käynyt myös selväksi, että ”pelisäännöt” kilpailukieltojen osalta kaipaavat selkeyttämistä. Laki ei nykymuotoisena määrittele riittävän selkeästi sitä, milloin riittävät perusteet kilpailukiellolle täyttyvät. Sellaisetkin kilpailukieltosopimukset, jotka lopulta eri oikeusasteissa mitätöityvät, jähmettävät kuitenkin työmarkkinoita. On paljon kokemuksia siitä, miten työntekijät eivät sanktion pelossa uskalla hakeutua oman alansa vastaaviin töihin ja edetä urallaan. Tällöin osaaminen ei ole parhaassa mahdollisessa käytössä.

Koska työnantajalle ei koidu kilpailukiellon lisäämisestä työsopimukseen mitään velvoitteita, ei työnantajalla ole motivaatiota käyttää harkintaa niiden soveltamisessa. Kilpailukieltosopimuksessa sekä rajoitteet että sanktiot tulevat siis kokonaan työntekijälle, jonka neuvotteluasema työsopimusvaiheessa on usein heikompi. Kilpailukieltosopimuksesta onkin tullut lähes automaatio työsopimuksissa.

 

Vaarantuuko liikesalaisuuksien suoja, jos kilpailukieltoja rajoitetaan?

Kilpailukieltosopimusta ei pidä sotkea salassapitosopimuksiin. Liikesalaisuuksien suoja pitää ilman muuta olla vahva ja useimmissa tapauksissa salassapitosopimus riittäisi kattamaan liikesalaisuuksien suojan tarpeen. Tällä hetkellä kilpailukieltoa ja salassapitosopimusta käytetään turhaan päällekkäin, joten tavoitteena on myös purkaa päällekkäisyyksiä. Lakialoite ei kuitenkaan jatkossakaan estä kilpailukiellon käyttämistä työsopimuksessa. Se vain lisäisi harkintaa siinä, koska kilpailukieltosopimuksen tekeminen (ja sen jättäminen voimaan työsuhteen jälkeen) on aidosti tarpeellista.

 

Miten kilpailukieltojen rajoittaminen vaikuttaa yrityksiin?

Toimivat työmarkkinat ovat koko yhteiskunnan etu. Kun työvoima liikkuu vapaammin, on yritysten helpompi rekrytoida osaajia töihin. Selvitysten mukaan yrityksillä on tällä hetkellä vaikeuksia löytää osaajia ja tehdä rekrytointeja erityisesti sellaisiin ammatteihin, joissa kilpailukieltosopimukset ovat tyypillisiä**. Erityisesti pk-yritysten ja kasvuyritysten näkökulmasta on huono asia, jos tarvittavaa osaamista ei ole markkinoilla tarjolla.

Positiivisena voidaan nähdä myös se, että lainsäädäntöä kehitetään suuntaan, jolla yrityksiä kannustetaan huolehtimaan henkilöstöstään, sekä kilpailemaan osaajista positiivisilla keinoilla kilpailua rajoittavien sopimusten sijasta. Työhyvinvoinnilla tiedetään olevan vaikutusta työn tuottavuuteen, joten myös tästä näkökulmasta katsottuna työmarkkinoilla tarvitaan enemmän kannustimia ja vähemmän rajoituksia sanktioineen.

 

Miten asia on ratkaistu muualla?

Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa kilpailukieltoja koskevaa lainsäädäntöä on jo päivitetty. Lakimuutoksia perusteltiin juuri sillä, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus tukee talouden ja työn tuottavuuden kasvua. Kaliforniassa kilpailukiellot on kokonaan kielletty, sillä niiden poistamisesta on havaittu olevan laajempi hyöty kuin niiden säilyttämisestä.

 

Kirjoituksia lakialoitteesta:

31.5.2017 Ekonomi -lehti

16.6.2017 Talouselämä

16.6.2017 Suomen Ekonomien blogi

21.6.2017 Turun Sanomat

 

 

Kiitoksia Suomen Ekonomeille hyvästä yhteistyöstä lakialoitteen valmistelussa.

 

 

Uutisia, tutkimuksia ja viittauksia:

* https://www.forbes.com/sites/omribenshahar/2016/10/27/california-got-it-right-ban-the-non-compete-agreements/#6acf05a43538

**  http://www.manpowergroup.com/talent-shortage-explorer/#.WUd-8uvyjDA

https://www.law.virginia.edu/pdf/olin/conf07/garmaise.pdf

http://law.stanford.edu/wp-content/uploads/sites/default/files/publication/256234/doc/slspublic/NYULawReview-74-3-Gilson.pdf

 

Ammatillinen koulutus etenee vihdoin uudelle aikakaudelle

TIEDOTE

Kokoomusedustajat: Ammatillinen koulutus etenee vihdoin uudelle aikakaudelle

Kokoomuksen sivistysvaliokunnan edustajat Sanna Lauslahti, Sari Multala ja  Saara-Sofia Sirén iloitsevat ammatillisen koulutuksen reformin etenemisestä. Sivistysvaliokunta on tänään kokouksessaan hyväksynyt mietinnön, joka tulee eduskunnan käsittelyyn huomenna. Valiokunta on käsitellyt esitystä pitkin kevättä ja kuullut kymmeniä asiantuntijoita, minkä lisäksi valmistelussa on ollut mukana satoja eri tahoja.

Reformia on edustajien mukaan valmisteltu koko ajan hyvässä yhteistyössä kentän kanssa, ja tämä jatkui myös eduskuntakäsittelyn ajan.

”Uusi ammatillinen koulutus lähtee opiskelijan tarpeista. Osaamisperusteisuus ja henkilökohtaistaminen ovat uudistuksen tärkeimmät peruspilarit, joiden varaan uusi ammatillinen koulutus rakentuu. On kiittäminen kokoomuslaista ministeriä, Sanni Grahn-Laasosta, että saamme tämän tärkeän uudistuksen vihdoin tehtyä”, toteaa sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Sanna Lauslahti.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä uudistetaan kokonaisuudessaan ammatillisen koulutuksen toiminta-, ohjaus- ja rahoituslainsäädäntö. Jatkossa siirrytään yhteen järjestämislupaan, yhdistetään nuorten ja aikuisten ammatillinen koulutus, uudistetaan rahoitusjärjestelmä sekä lisätään työelämässä oppimisen mahdollisuuksia.

Erityisesti edustajat iloitsevat uudesta koulutussopimusmallista, joka on uusi väline työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisäämiseksi. Koulutussopimuksella korvattaisiin nykyisenmallinen työssäoppiminen.

Reformin myötä otetaan käyttöön myös ympärivuotinen haku. Tällä mahdollistetaan joustavampi koulutukseen hakeutuminen, millä ehkäistään tarpeettomien välivuosien syntymistä.

”Joustavat opintopolut mahdollistavat yksilöllisemmän etenemisen opinnoissa. Tämä parantaa koulutuksen läpäisyä ja tarjoaa jokaiselle opiskelijalle aiempaa paremmat mahdollisuudet oman osaamisen kehittämiseen. Nykypäivänä tämä on ainoa mahdollinen tapa edetä, kun maailma ja työelämän tarpeet muuttuvat ripeästikin”, toteaa edustaja Sirén.

Sivistysvaliokunta edellyttää lausumissaan, että uudistusta seurataan opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta. Valtioneuvoston on tarvittaessa tuotava muutosesitykset eduskunnan käsiteltäväksi, mikäli huomataan, että tehdyt lainsäädäntömuutokset eivät tuo muutoksia arkeen.

”Kannamme huolta opiskelijoiden riittävistä jatko-opintomahdollisuuksista ja todellisesta jatko-opintokyvystä. Edellytämme uudistuksen tarkkaa seurantaa, jotta voimme tarvittaessa tehdä korjauksia lainsäädäntöön. Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa”, edustaja Multala päättää. 

 

Lisätiedot:

Sanna Lauslahti, p.050 5122380

Sari Multala, p. 040 5317104

Saara-Sofia Sirén, p. 050 5132051 

 

Onnea matkaan Roope!

Saariston jätehuolto ja konkreettinen merensuojelutyö saaristossa nojaavat vahvasti Pidä Saaristo Siistinä ry:n tekemälle työlle. Yhdistyksen työssään käyttämä välineistö on jo pitkään kaivannut uusimista. Valtiovarainministeriön syksyllä 2016 julkistamaan budjettiehdotukseen sisältyi 0,5 miljoonan euron tuki saariston jätehuoltotyöhön. Summa kohdennettiin Pidä Saaristo Siistinä Ry:n alusinvestoinnin tukemiseen. Investointi mahdollisti viimein uuden huoltoaluksen hankinnan. Tämän tavoitteen eteen yhdistys on jo pitkään tehnyt määrätietoista työtä.

Uuteen huoltoalukseen tehty investointi mahdollistaa toiminnan jatkumisen ylipäänsä. Alushankinnan toteutumisella on euromääräänsä suurempi merkitys Itämerelle ja kaikille valuma-alueella asuville ihmisille.

Pidä Saaristo Siistinä ry:n uusi huoltoalus, M/S Roope, vihittiin tällä viikolla käyttöön Turussa. Minulla on kunnia toimia uuden aluksen kummina ja tässä roolissa suoritin aluksen kasteen, sekä pidin puheen kastetilaisuudessa Forum Marinumin edustalla.

 

Merten roskaantuminen on muutaman viime vuoden aikana tunnistettu uudeksi, merkittäväksi ympäristön puhtautta ja luonnon monimuotoisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Valtaosa mereen päätyvästä roskasta on meille näkymättömissä pinnan alla, ehkä siksi ongelmakin valkenee hitaasti. Meille on vasta selviämässä millaisia kauaskantoisia vaikutuksia esimerkiksi muovijätteen pääsyllä meriin voikaan olla.

Vesistöjemme tila on yhteinen asiamme. Vastuuta merten roskaantumisesta on otettava yhä voimakkaammin ja yhä laajemmin, jos haluamme jättää lapsillemme muutakin kuin merellisen kaatopaikan. Roskat päätyvät meriin pääosin maalta ja ne voivat esimerkiksi jokia pitkin kulkeutua hyvinkin kaukaa. Vastuu merten puhtaudesta onkin ihan jokaisella meistä. Toimivan jätehuollon kautta voidaan edesauttaa sitä, että jokaisella kansalaisella on hyvät edellytykset kierrättää materiaaleja ja ohjata ne oikeaan paikkaan, kun tuotteen käyttöikä tai omakohtainen tarve päättyy.

Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry

 

Inomhusluftproblemen måste lösas på ett hållbart och öppet sätt

Enligt uppskattningarna börjar den årliga prislappen för sanitära olägenheter orsakade av inomhusluftproblem närma sig 450 miljoner euro. Inomhusluftproblemen berör på något sätt så mycket som en femtedel av finländarna. Symtomen är verkliga, de bakomliggande orsakerna mångfacetterade.

Vi borde granska de faktiska kostnaderna som orsakas av inomhusluftproblemen på en bredare skala. En reparation som utförts slarvigt eller på fel sätt kan i värsta fall bli dyr med tanke på investeringar, men också på grund av växande hälsovårdskostnader, sjukledigheter och eventuell arbetsoförmåga.

Besluten gällande renovering av mögel- och fuktskadade fastigheter bör vara väl genomtänkta. Brådska kan inte vara en påverkande faktor när en lösning ska hittas. Undersökningar relaterade till utredningen av inomhusluftproblem bör alltid utföras av certifierade inomhusluftexperter. Som stöd för undersökningsresultaten bör man granska resultat av motsvarande renoveringsarbeten utförda på andra ställen i Finland. Användning av utrymmen som drabbats av inomhusluftproblem bör begränsas utan dröjsmål. Kommunerna borde redan ha utarbetat en strategi för ordnande av eventuella evakueringslokaler och vidtagande av andra åtgärder.

Det är speciellt viktigt att försäkra en god kommunikation mellan de olika sektorerna i städerna. Om varje sektor bara stirrar på sin egen budget, är besluten inte ansvarsfulla med tanke på helheten. Det är också mycket viktigt att se till att kommuninvånarna och i synnerhet de berörda parterna, såsom skolpersonal, elever och deras föräldrar, informeras på ett öppet och förståeligt sätt. Den senaste tidens informationstillfällen om ämnet i Åbo har inte varit lyckade.

Renovering av mögel- och fuktskadade fastigheter bör utföras korrekt på en gång, för vi har inte råd med felbedömningar i inomhusluftfrågor. Det kan på kort sikt kosta mera, men är i det långa loppet alltid förnuftigare. Ett nytt lager målfärg löser inte problem i de inre konstruktionerna.

Jag anser att beslutsfattarnas viktigaste plikt inom kommunen är att hitta lösningar som är hållbara och med vilka man kan försäkra kommuninvånarnas rätt till en ren och hälsosam miljö. Kommuninvånarnas förtroende ska förtjänas med hjälp av ett öppet, ansvarsfullt och hållbart beslutsfattande.

På besök i Pääskyvuori skolan

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

 

Ilman arvoja emme tee arvokkaita tekoja

Politiikassa ja päätöksenteossa on pohjimmiltaan kysymys arvoista. Niiden pariin on erityisen tärkeää palata silloin, kun paine on kova.

Kokoomuslaisessa ajattelussa puhuttelee esimerkiksi ajatus siitä, että meillä on sekä vastuita että mahdollisuuksia. Meillä on vastuu huolehtia toisistamme, yhteiskunnastamme sekä luonnosta, joka meitä ympäröi. Jokaisella tulee myös olla yhdenvertainen mahdollisuus tavoitella onnellisuutta, toimeentuloa ja hyvää elämää.

Suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, mahdollisuuksien tasa-arvo, avoimuus ja sydämensivistys ovat minulle tärkeitä arvoja. Taaksepäin katsomalla voimme havaita, että nämä aatteet eivät aja itse itseään, vaan niitä on pidettävä yllä ja edistettävä, jos haluamme sellaisessa maailmassa elää.

Arvomaailmamme päivittäminen tapahtuu vuorovaikutuksen kautta ihan joka päivä. Vallitsevia arvoja ovat ne, joiden ohjaamia tavoitteita viemme eteenpäin. Se mistä puhumme, sitä viestiä vahvistamme. Siksi tasa-arvolle, suvaitsevaisuudelle, ihmisarvolle, sydämen sivistykselle ja yhdenvertaisuudelle pitää antaa ääni jokaisena päivänä. Maailma ei tule niiden osalta valmiiksi.

Kuvassa keinumassa syyrialaisen lapsen kanssa lähellä pakolaisleiriä Jordaniassa

 

 

Sisäilmaongelmat ratkaistava kestävästi ja avoimesti

Sisäilma-, kosteusvaurio- ja homeongelmat erityisesti kouluissa ovat pitkällisen julkisen keskustelun jälkeen nousseet korkealle myös poliittisella agendalla. Kokoomus julkisti ennen kuntavaaleja toimenpide-ehdotuksensa ongelmien ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Lisäksi tänä keväänä eduskuntaan perustettiin puoluerajat ylittävä sisäilmatyöryhmä, jonka johtoryhmässä toimin.

Arvioiden mukaan vuosittainen hintalappu sisäilmaongelmien aiheuttamista terveyshaitoista lähentelee 450 miljoonaa euroa. Sisäilmaongelmat koskettavat jollakin tapaa jopa viidesosaa suomalaisista. Oireet ovat todellisia, niiden taustalla olevat syyt moninaiset.

Meidän tulisi tarkastella laajemmin sisäilmaongelmien aiheuttamia tosiasiallisia kustannuksia. Pahimmillaan huolimattomasti tai väärin toteutettu korjaus käy kalliiksi sekä investointien osalta, mutta myös kasvavina terveydenhuollon kustannuksina, sairauspoissaoloina ja mahdollisena työkyvyttömyytenä.

Päätökset home- ja kosteusvaurioisten kiinteistöjen korjaamisesta tulee tehdä huolella harkiten. Kiire ei voi olla osatekijänä ratkaisua haettaessa. Sisäilmaongelmien selvittämiseen liittyvät tutkimukset tulee suorittaa aina sertifioitujen sisäilma-asiantuntijoiden toimesta. Tutkimustiedon tukena tulisi tarkastella vastaavanlaisten kohteiden korjaamisesta saatuja tuloksia muualla Suomessa. Sisäilmaongelmaisten tilojen käyttöä tulee rajoittaa viivytyksettä. Kunnilla tulisikin olla jo valmiiksi selvitettynä strategia mahdollisten väistötilojen ja muiden toimenpiteiden tekemiseksi.

Erityisen tärkeää on varmistaa yhteistyö ja sujuva vuorovaikutus kuntien ja kaupunkien eri toimialojen välillä. Jos toimialoilla tuijotetaan vain omaa budjettia, eivät tehtävät päätökset ole kokonaisuuden ja veronmaksajien kannalta vastuullisia. Yhtälailla keskeistä on huolehtia avoimesta ja ymmärrettävästä tiedotuksesta kuntalaisille ja erityisesti asianosaisille, kuten koulun henkilökunnalle, oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Viimeaikaiset aiheeseen liittyvät tiedotustilaisuudet eivät Turussa ole olleet onnistuneita.

Home- ja kosteusvaurioisten kiinteistöjen korjaaminen tulee suorittaa kerralla oikein, sillä meillä ei ole sisäilmakysymyksissä varaa virhearvioihin. Se saattaa maksaa lyhyellä aikavälillä enemmän, mutta on pidemmällä perspektiivillä aina järkevämpää.

Pidän kuntapäättäjien tärkeimpänä velvollisuutena tehdä sellaisia kestäviä ratkaisuja, joilla voidaan varmistaa kuntalaisten oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön. Kuntalaisten luottamus on ansaittava avoimella, vastuullisella ja kestävällä päätöksenteolla.

Tutustumassa Pääskyvuoren kouluun maaliskuussa -17. Kuvassa rehtori esittelee koulun tiloja.

 

Kokoomusedustajat ehdottavat selvitystä opinto-ohjauksen laadusta

Tänä viikonloppuna uudet ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet saavat käteensä todistukset ja palkkion opiskelustaan. Kokoomuksen sivistysvaliokunnan kansanedustajat Sanna Lauslahti, Saara-Sofia Sirén ja Sari Multala haluavat onnitella kaikkia valmistuneita upeasta suorituksesta.

”Kouluttautunut nuoriso on Suomen menestystekijä nyt ja tulevaisuudessa. Koulutuksen korkea laatu ja ajantasaisuus kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla tukee parhaiten suomalaisten osaamisen kasvua ja valmiuksia pärjätä alati muuttuvassa työelämässä.  Suomalaisen kilpailukykyisen osaamisen takaa pitkällä tähtäimellä kehittämisintohimo tehdä koulutusjärjestelmämme yhä paremmaksi kaikilla eri tasoilla. Hallitusta on tässä kiittäminen, kun se on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään lukiota, ammatillista koulutusta ja koko oppimisen polkua aina työelämään siirtymiseen ja elinikäiseen oppimiseen saakka. Taklaamme näillä toimilla jatkuvasti muuttuvan ympäristön haasteita ja samalla varmistamme sen, ettei kukaan haluamattaan joudu pitämään ylimääräisiä välivuosia tai tipahda ulkopuolelle”, toteaa sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Sanna Lauslahti.

Edustajat muistuttavat, että toisen asteen koulutusta uudistetaan parasta aikaa vastaamaan paremmin muuttuneisiin osaamistarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen reformi on eduskunnan käsittelyssä ja tarkoituksena on, että uudistus astuu voimaan ensi vuoden alusta. Reformi on edustajien mukaan tärkeä rakenneuudistus, jolla opetuksesta tehdään entistä työelämälähtöisempää ja osaamisperusteista sekä tulevaisuuden tarpeet huomioivaa.

”Työelämään tarvitaan jatkuvasti enemmän osaavia ammattilaisia – tekeviä käsiä ja käytännön osaamista. Emme voi jumiutua vanhoihin rakenteisiin, kun ne eivät tänä päivänä välttämättä enää päde eivätkä tarjoa nuorelle osaajalle sellaista osaamista, josta hän kokee olevan itselleen ammatillista hyötyä. Tähän tulee jatkossa muutos, kun opinnot voidaan räätälöidä entistä joustavammin kunkin henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Pidän tätä uudistusta ensiarvoisen tärkeänä”, toteaa Sirén.

Hallitus päätti puoliväliriihessä myös lukiokoulutuksen uudistamisesta. Lukion tuntijakokokeilut ovat jo käynnissä ja kokeilun tuloksia hyödynnetään lukiokoulutuksen uudistamisessa. Lukiokoulutuksella on edelleen keskeinen sija yleissivistävänä koulutusmuotona. Ylioppilastutkintoa pyritään hyödyntämään opiskelijavalinnassa aikaisempaa vahvemmin. Samalla varmistetaan, että myös ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla säilyy jatkossakin mahdollisuus hakea korkeakouluopintoihin.

Edustajat korostavat, että toisen asteen on tarjottava riittävä jatko-opintokelpoisuus sekä kannustettava nuoria elinikäiseen oppimiseen. Opinto-ohjauksen rooli on tässä keskiössä. He ehdottavat, että opinto-ohjauksen laadusta käynnistettäisiin valtakunnallinen selvitys, jonka voisi toteuttaa esimerkiksi Koulutuksen kansallinen arviointineuvosto.

”Meidän on varmistettava, että jokainen toisen asteen päättävä nuori saa riittävästi tukea ja ohjausta jatko-opintoihin tai työelämään siirtymisessä. Emme ole tähän päivään mennessä toteuttaneet kansallista arviointia opinto-ohjauksesta, jonka merkitys on entisestään korostunut”, sanoo edustaja Multala.

 

Sanna Lauslahti

Sari Multala

Saara-Sofia Sirén

 

Kehityspolitiikassa tehdään töitä isojen muutosten keskellä

Kehitysyhteistyö on Suomen julkisessa keskustelussa ollut esillä lähinnä eduskuntakauden alussa toteutettujen rajujen leikkausten vuoksi. Kehityspolitiikassa tapahtuu kuitenkin parhaillaan muitakin isoja muutoksia. Vähentyneiden resurssien lisäksi maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut radikaalisti ja esimerkiksi yksityisen sektorin rooli on kasvattanut merkitystään kaikkialla maailmassa. Kaikki tämä on pakottanut kehityspolitiikan toimijat Suomessa ja maailmalla uudistamaan ja sopeuttamaan työtään tilanteeseen, vieläpä erittäin nopeassa aikataulussa.

Samaan aikaan kehityspolitiikan kansainvälisissä rakenteissa käydään isoja muutosprosesseja. Työn sisältöjä muokkaavat YK:n uudet kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030) ja keskeisiä monitorointityökaluja ja kriteeristöjä rakennetaan niiden pohjalta uudestaan. Hallinnossa onkin uudistamisen tarvetta ja monin osin hajanainen toimijajoukko kaipaa selkeämpää koordinaatiota yhteistyön ja siten myös tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

 

Osallistuin tällä viikolla Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) varapuheenjohtajana työmatkalle Pariisiin tapaamaan OECD:n (Organization for Economic Co-operation and Development) kehityspoliittisia toimijoita. Tiiviin kaksipäiväisen kokousrupeaman aikana saimme asiantuntijoilta kattavan paketin ajankohtaisia näkemyksiä, jotka auttoivat asiaan vihkiytyneitäkin selkeyttämään kokonaisymmärrystä monimutkaisesta ja muuttuvasta globaalista kehityspolitiikasta.

Matkan teemoihin kuuluivat muun muassa lahjoittajamaita edustavan kehitysapukomitean (Development Assistance Committee, DAC) reformiprosessi, globaali kumppanuus ja kehitysyhteistyön tuloksellisuus (osallistuin GPEDC:n korkean tason kokoukseen Suomen hallituksen edustajana loppuvuodesta, ajatuksiani sieltä voi lukea tarkemmin täältä), kehitysavun vertaisarvioinnit, politiikkajohdonmukaisuus sekä tilastotieto ja tutkimus kehityspolitiikan takana. Tapasimme myös Suomen OECD:n ja UNESCO:n suurlähettilästä sekä kehitysyhteistyössä aktiivisten järjestöjen edustajia. Lisäksi kuulimme tuoreet kuulumiset New Yorkin kehitysrahoituskokouksesta suoraan DCD:n (Development Co-operation Directorate) pääjohtajalta.

Keskeisenä huomiona eri tapaamisista nousi esille ennen kaikkea avoimuuden lisääminen sekä eri sidosryhmien osallistaminen valmisteluun. Esimerkiksi eri sidosryhmien mahdollisuuksia tiedonsaantiin olisi perusteltua parantaa. Tämä on tärkeää juuri nyt, kun rakenteisiin valmistellaan isoja uudistuksia.

Yritysten mukaantulo kehityspolitiikkaan vaikuttaa olevan tämän hetken suurin keskustelun aihe ja avoimuuden kriteeri liittyy siihenkin keskeisesti. Yksityisen sektorin mukaantulon myötä on tarkasteltava yritysten voittoa tavoittelevan kaupankäynnin ja kehitysyhteistyön sujuvaa ja kestävää yhdistämistä. Yrityksille luotavan kriteeristön onkin oltava riittävän tiukka, ettei se salli väärinkäytöksiä, mutta toisaalta mahdollisimman selkeä, jotta investointeja ei monimutkaisuuden vuoksi jää saamatta.

Paljon mielenkiintoa kohdistuu myös maahanmuuton ja pakolaisuuden aiheuttamien kustannusten laskemiseen mukaan viralliseen kehitysapuun (Official Development Assistance, ODA). Tähänkin kokonaisuuteen liittyvät kriteeri- ja määritelmämuutokset. Kiinnostava huomio oli sekin, että nousevat keskitulon maat haluavat pitäytyä kehitysapurahoituksen piirissä, ei niinkään budjettiensa näkökulmasta pienten rahamäärien takia, vaan laajemmin hyödyttävien kumppanuusmahdollisuuksien vuoksi. Tämä tilanne edellyttäisi uudentyyppisiä kumppanuusrakenteita, sillä rahoituksen osalta painopiste on oikeutetusti kaikkein heikoimmissa ja köyhimmissä maissa. Muutokset kohtaavat kuitenkin suurta vastarintaa. Myös BRICS-maiden, eli Brasilian, Venäjän, Intian, Etelä-Afrikan ja ennen kaikkea Kiinan, kasvava erityisrooli oli esillä useammassakin tapaamisessa.

Matkamme osalta fokus oli kansainvälisessä murroksessa, mutta mielestäni myös Suomessa olisi täysin perusteltua saada kehityspolitiikka vahvemmin osaksi muita politiikan sektoreita, kuten itsestään selvästi, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspolitiikkaa ei saa nähdä muusta politiikasta irrallaan, koska sillä on suoria vaikutuksia monenlaisiin politiikan sisältöihin. Samalla tavalla meidän kansallisilla päätöksillämme on vaikutuksia myös globaalisti. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa yhtenä ongelmana on, että kehityspolitiikasta kiinnostuneita ja siihen perehtyneitä vaikuttajia on verrattain vähän, joten siksi kehityspolitiikan asioita on haastavaa saada nostettua politiikan keskiöön.

 

Kehityspolitiikan osalta elämme mielenkiintoisia aikoja niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Tulevana syksynä tapahtuu paljon: Suomen kehityspolitiikkaa koskeva vertaisarviointi valmistuu ja tulossa ovat myös kansalliset järjestöjen evaluaatiot. Kansainvälisellä puolella odotetaan uusia suuntaviivoja kehitysapukomitean (DAC) reformille sekä virallisen kehitysavun (ODA-rahoitus) modernisointiprosessin tuotoksia.

Tätä kaikkea muutosta Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) hallituksen kehityspoliittisena ”neuvonantajana” ja ”valvojana” seuraa tarkasti ja vaikuttaa aktiivisesti. KPT:n toimikausi on neljä vuotta eduskuntakausien mukaisesti ja haasteena onkin saada johdonmukaisesti pidennettyä aikajännettä yli vaalikausien. Juuri kehitysyhteistyön kaltaisessa työssä siinä onnistuminen on aivan keskeistä.

Kuvassa  OECD vierailulla

Lapsiperheköyhyyteen puututtava laajalla keinovalikoimalla

Osallistuin eilen Valtioneuvoston kanslian järjestämään “Kestävän kehityksen tila ja tulevaisuus –seminaariin, jossa pidin kommenttipuheenvuoron koskien lapsiperheköyhyyttä.

Aihe on vakava ja koskettava. Köyhyys vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin aikuisten ja lähtökohdilla voi tutkitustikin olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen. Korostin puheenvuorossani sitä, että yhtä ainoaa ratkaisua asiaan ei ole, vaan keinoja tukea perheitä on löydettävä kattavasti eri palveluista ja yhteiskunnasta laajemminkin. Tärkeintä mielestäni on pystyä katkaisemaan eriarvoisuuden kierre ja köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle. Köyhyys vaikuttaa monella tapaa mahdollisuuksiin osallistua ja olla mukana yhteiskunnassa. Osallistumismahdollisuuksien kapeneminen taas nostaa syrjäytymisen riskiä.

Maksuton koulutus ei yksinään takaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Menestymiseen elämässä tarvitaan myös sosiaalisia suhteita ja niiden tuomia verkostoja. Siksi mielestäni yksi tärkeä tekijä lapsiperheköyhyyden riskien vähentämiseksi on poistaa esteitä lasten ja nuorten mahdollisuudelta harrastaa. Jokainen lapsi ansaitsee harrastuksen, josta voi ammentaa kokemuksia ja saada ystäviä. Olen sitoutunut jatkamaan työtäni harrastustakuu-aloitteen edistämiseksi niin valtakunnan kuin kuntapolitiikan tasolla.

Lisäksi olen sitä mieltä, että perhevapaauudistus tarvitaan ja maksuttoman varhaiskasvatuksen suuntaan otettavia askeleita tulee jatkaa. Pienituloisilla perheillä ja yksinhuoltajilla on oltava mahdollisuus palata joustavasti työhön ja hallituksen päätös juuri näiden perheiden varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta oli tärkeä askel kohti maksutonta varhaiskasvatusta. Lapsen hoitaminen kotona ei saa muodostua kannustinloukuksi.

Olen korostanut myös lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Lapset ja nuoret ovat osallisuuden suhteen pitkälti aikuisten avun varassa. Aikuiset kontrolloivat sitä, miten ja mihin lapset ja nuoret voivat vaikuttaa. Meillä on kyllä konsensus siitä, että lapsia ja nuoria halutaan tukea osallistumaan, mutta toimimmeko aidosti tämän tavoitteen eteen? Jos osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon on vaikeaa, siihen pystyvät vain ne, joilla on parhaat resurssit!

Negatiiviset kokemukset yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyen taas tiettävästi heikentävät kiinnittymistä yhteisöön ja kokemusta omasta merkityksellisyydestä yksilönä. Lasten ja nuorten osallisuudesta päätöksentekoon tulisi mielestäni tehdä tutkimusta ja lapsivaikutusten arviointia tulisi päätöksenteossa toteuttaa kautta linjan. Ilman faktatietoja, olemme hukassa siinä, miten aidosti nuoria kohtelemme. Kaiken kaikkiaan päätöksenteossamme tulisi hyödyntää nykyistä paremmin tutkittua tietoa ja kattavia vaikutusarviointeja.

Tutkimustiedon tuleekin olla tärkein politiikkaa ohjaava tekijä! Mielestäni paras tapa tehdä pitkälle tulevaan katsovaa, uudet sukupolvet paremmin huomioivaa politiikkaa, olisi lisätä nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa. Aidot vaikutusmahdollisuudet kannustavat osallistumaan.

 

Itämeren asialla Pietarissa ja Kaliningradissa

Viime viikolla osallistuin ympäristövaliokunnan delegaatiossa Itämeriteemaiselle työmatkalle Venäjällä. Kuten nämä reissut aina, oli matka aikataulutettu tiukkaan ja neljän päivän aikana ehdittiin iso joukko tapaamisia ja tutustumisia.

Venäjällä vietetään tänä vuonna ympäristön teemavuotta ja mahdollisista epäluuloista huolimatta se on näkynyt myös konkreettisesti paitsi viestinnässä ja tapahtumissa, myös lainsäädäntötyössä. Hallinnon puolesta teemavuoden painopisteinä ovat jätehuollon varsin kunnianhimoinen uudelleenorganisointi sekä parhaiden teknologioiden käyttöönotto ympäristön- ja ilmaston kannalta keskeisissä toiminnoissa.

Mielenkiintoista on, että ympäristöteema vaikuttaa nousseen julkisen huomion keskiöön nimenomaan valtaapitävien omasta aloitteesta, eikä alhaalta ylöspäin kansalaisten vaatimuksesta. Toisaalta taustalla lienee johdon havahtuminen ympäristöongelmien aiheuttamiin pieniin ja isoihin haasteisiin, joihin halutaan reagoida ennemmin ennemmin kuin sitten kun on liian myöhäistä.

Toisaalta taustalla vaikuttanee myös se, että kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet on Venäjällä ajettu varsin ahtaalle. Käytännössä valtaosa vapaasti toimivista ympäristöjärjestöistä on pakotettu rekisteröitymään ”kansainvälisiksi agenteiksi”, mikä hidastaa ja hankaloittaa kaikkea toimintaa. Nuoria houkutellaan näiden toimijoiden sijasta mukaan julkisiin järjestöihin, joiden toimintavapaus lienee rajoitetumpaa. Suomalaisittain ”govermental non-governmental organization” kuulostaakin jo lähtökohtaisesti erikoiselta ajatukselta.

Oman haasteensa Venäjän ympäristövuoteen tuo kansainvälisen rahoituksen rahahanojen ehtyminen pakotepolitiikan seurauksena. Jo käynnissä olleita yhteisprojekteja on viety eteenpäin, mutta uusia projekteja ei käytännössä nyt rahoiteta. 

Jäteasiat ja erityisesti jätevesien puhdistaminen olivat matkamme keskeisiä aiheita. Vierailimme muun muassa vesilaitoksella Pietarissa ja jätevedenpuhdistamolla Kaliningradissa. Laitokset sinänsä ovat varsin moderneja ja niiden puhdistustulokset vaikuttivat ilahduttavan positiivisilta.

Erityisesti jätevesien puhdistamisen osalta on niin Pietarissa kuin Kaliningradissa otettu todella merkittäviä edistysaskeleita. Jätevesien puhdistus on lyhyessä ajassa noussut Pietarissa käytännössä nollasta jopa 98%:iin ja Kaliningradissa vain muutaman vuoden aikana 20 prosentista noin 85 prosenttiin. Kaliningradin puhdistamot ovat vasta pääsemässä vauhtiin, joten luvut paranevat lähivuosina varmasti nopeastikin. Se tullee näkymään Itämeren tilan seurannassa positiivisin uutisiin, kuten Pietarin kohdalla taannoin. 

Ruplan heikko kurssi ja Venäjän talousongelmat ylipäänsä näkyvät jonkin verran sinänsä hyvien ympäristöhankkeiden toteuttamisessa. Kyselin esimerkiksi laitoksissa käytettävistä kemikaaleista, joiden hankinnassa on vaihdettu tutkittuja länsimaisia (suomalaisiakin) kemikaaleja edullisempiin paikallisiin tuotteisiin, joiden kehitystyö ei yllä vielä läheskään samalle tasolle. Taustalla lienee sekä säästösyitä, että Venäjällä kovasti kasvanutta protektionismin aaltoa. 

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin rehevöitymisraportoijana ja Helcomin observoijana olin tutustumiskohteissamme luonnollisesti erityisesti kiinnostunut veden puhdistumisesta, eli lähinnä puhdistetun veden fosfori- ja typpipitoisuuksista. Monessa kohteessa ja tapaamisessa korostettiin Venäjän lainsäädännön olevan muiden maiden säätelyä tai esim. Helcom tavoitteita tiukempia. 

Tämä ei valitettavasti varmastikaan ole koko totuus. Tiukka säädäntö ei vielä yksin riitä, vaan vasta toteutus merkitsee. Arvioitavaksi jää, miten tiukkaa, tasapuolista ja totuudenmukaista on esimerkiksi valvonta ja miten vaikkapa edellä mainittu protektionismi vaikuttaa tuloksiin jatkossa.

Paljon positiivista on saatu niin Venäjällä kuin Puolassa aikaiseksi ympäristön hyväksi ja Itämeren tilan parantamiseksi. Erityisesti Pohjoismaidenympäristörahoitusyhtiö NEFCO:n rahoituksella on mahdollistettu monen merkittävän hankkeen hyvä lopputulos. Parhaiten tuntuvat onnistuneen hankkeet, joissa on yhdistetty lainaa ja ns. ”lahjarahaa”. Suomalaistakin rahaa on vuosien saatossa hankkeiden mahdollistamiseksi käytetty, joskin sitä on lähes samoissa määrin myös palautunut kun ratkaisuja ja osaamista on ostettu suomalaisilta yrityksiltä.

Venäjän ympäristöteemavuosi on positiivinen asia monella tavalla ja avaa myös kaupallisia mahdollisuuksia esimerkiksi ympäristöteknologian aloilla, joilla Suomesta löytyy paljon annettavaa. Maailmanpoliittinen tilanne, protektionismin nousu ja pakotepolitiikka tietysti osaltaan vaikuttavat mahdollisuuksiin. Kaikkiaan oikein mielenkiintoinen matka.

Matkaohjelmaamme kuuluivat seuraavat vierailut ja tapaamiset:

Pietari

        Suomen pääkonsulaatti

        Vesilaitos Vodokanalin ympäristökasvastuskeskus

        Leningradin alueen lakiasäätävä kokous

        Ympäristöjärjestöjen tapaaminen

Kronstadt

        Bronkan satama

        Nesteen terminaali

Kaliningrad

        Jätevedenpuhdistamo

        Krushkaja kosa -kansallispuisto (UNESCO maailmanperintökohde)

        Paikallinen duuma

Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän oli tarkoitus tutustua myös Krasnyi Borin vaarallisten jätteiden kaatopaikalle, mikä valitettavasti peruuntui.

Alueellisen lakiasäätävän kokouksen kokoushuone Pietarissa

Itämeren rannalla Kaliningradissa