Keskustan Aila Paloniemi, Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen ja Kokoomuksen Saara-Sofia Sirén vaativat yhdessä Suomelta ja kansainväliseltä yhteisöltä pontevampia toimia lapsiavioliittojen lopettamiseksi. Lapsiavioliitot koskevat erityisesti tyttöjä. Joka kolmas tyttö kehitysmaissa joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana ja myös Suomessa on naimisissa olevia alaikäisiä.

–  Lapsiavioliitot ovat räikeä ihmisoikeusloukkaus ja kestävän kehityksen este. Lapsiavioliittojen torjunnan on oltava korkealla kansainvälisellä agendalla ja myös Suomen politiikassa. Tyttöjen on saatava olla tyttöjä, ei vaimoja, Sirén toteaa.

Lapsiavioliitot merkitsevät tytöille usein koulunkäynnin keskeytymistä ja raskaaksi tuloa aivan liian nuorena. Usein lapsiavioliitot ovat pakkoavioliittoja, eivätkä tytöt saa itse päättää omasta naimisiin menostaan ja elämästään.

Kansanedustajat haluavat nostaa keskusteluun myös lapsiavioliitot Suomessa. Suomessa on ulkomailla vastentahtoisesti naitettuja tyttöjä ja Suomen lainsäädäntö mahdollistaa alle 18-vuotiaiden avioliiton. Kansanedustajat vaativat lainsäädäntömuutoksia alle 18-vuotiaiden avioliittojen kieltämiseksi Suomessa sekä ulkomailla solmittujen lapsiavioliittojen mitätöimiseksi.

–  Me emme voi sivuuttaa sitä, että myös Suomessa on lapsiavioliittoja. Meidän vastuumme on varmistaa, että yksikään Suomessa oleva tyttö ei joudu naimisiin liian aikaisin ja vastoin tahtoaan, Sarkkinen sanoo.

–  Ministeriön on pikaisesti aloitettava lainsäädäntömuutokset alaikäisten avioliittojen lopettamiseksi Suomessa. Lainsäädäntömuutosten lisäksi tarvitsemme viranomaisten yhteisen toimintasuunnitelman lapsiavioliittojen kitkemiseksi, Paloniemi sanoo.

 

 

 

Paloniemi, Sarkkinen ja Sirén toimivat Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) puheenjohtajistossa

 

 

 

Turun Sanomien ”Viikon analyysin” 1.10. mukaan nykykoulu on kaikella tapaa viallinen. Ennen oli kunnollista – ja tuo hyvä aika oli kirjoittajan mukaan 40–50 vuotta sitten. Kirjoituksessa tulevat arvostelluksi niin naiset opettajina kuin nuoriso ”huonotapaisina nulikoina”. Koulussa mielistellään, arviointi on vinoutunutta ja opettajia lahjotaan, kirjoittaja kärjistää.

Silti koulutuksen kehittäminen on kirjoittajan mielestä ”ehjän korjaamista”.

On yllättävää lukea tällaista koulumaailman mollausta yhdeltä maan päälehdistä. Huomiota olisi voinut kiinnittää vaikka siihen, että suomalainen peruskoulu tuottaa erinomaisia oppimistuloksia, ja peruskoulumme on tutkimusten valossa maailman tasa-arvoisin.

Samalla meillä on koulumaailmassa aitoja, suuria huolenaiheita. Osaamispohjassamme on huolestuttavia murenemia. Ne ovat hiipien tulleita kehityskulkuja useiden vuosien ajalta. Näitä ongelmia ei kuitenkaan korjata muistelemalla, miten hyvin asiat olivat vuosikymmeniä sitten.

Oppimistulokset kääntyivät laskuun jo 10 vuotta sitten. Osaaminen on heikentynyt niin lukutaidossa kuin luonnontieteissä ja matematiikassa. Erityisen huolestuttavia ovat sukupuolten välillä ilmenevät erot oppimistuloksissa.

Lähes viidesosa parikymppisistä ei ole koulussa eikä töissä. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on niin yleistä, että alle kolmekymppisten ikäluokasta 17 % on pelkän peruskoulun varassa – viisikymppisillä luku on 14 %.

Jatko-opintojen ulkopuolelle jää yhä useampi uusi ylioppilas. Osuus on jatkuvasti kasvanut niin, että jo seitsemän kymmenestä valkolakin saaneesta ei jatka opintojaan seuraavana syksynä.

Suomalaisten korkeakoulutusaste on taantunut keskitason alapuolelle Slovenian ja Kreikan väliin. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on meitä koulutetumpi väestö – myös Yhdysvalloissa.

Mikään yhteiskuntamme rakenne ei ole niin täydellinen, etteikö aika ja muuttuva maailma sen toimivuuteen vaikuttaisi. Meillä on suuri haaste tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle eväät seurata aikaansa ja löytää polkunsa.

Tarvittavaa muutosta ei tehdä laastareilla vaan reformeilla. Ongelmien korjaamiseksi tehdään parhaillaan valtavasti työtä opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla. Koulutusjärjestelmää uudistetaan joka askeleella varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Ensinnäkin oppimistulokset on käännettävä nousuun. Koulutus- ja osaamistasoa on nostettava. Lääkkeitä ovat varhaiskasvatuksen laadun ja saavutettavuuden edistäminen, Uusi peruskoulu -ohjelma ja opettajankoulutuksen uudistus. Lukiouudistus on käynnistymässä ja korkeakouluvisiota laaditaan parhaillaan.

Toiseksi, koulutuksen tasa-arvoa on vaalittava ja syrjäytymistä ehkäistävä. Katseet on käännettävä erityisesti varhaisiin vuosiin. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten osuutta vähennetään monen ministeriön yhteistyössä.  Ammatillisen koulutuksen reformi ehkäisee keskeyttämistä ja antaa mahdollisuuden yksilölliseen, joustavaan oppimiseen.

Kolmanneksi on korostettava avointa ja avarakatseista Suomea. Kansainvälisyyttä lisätään kaikessa koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kielten oppimista varhaistetaan hallituksen kärkihankkeella. Kiusaamista, vihapuhetta ja rasismia torjutaan määrätietoisesti.

Nämä toimet eivät ole ”ehjän korjaamista”, vaan välttämätön uudistusliike suomalaisen sivistyksen puolesta.

 

 

Tämä vastine on julkaistu myös Turun Sanomissa 7.10.

Riksdagens lagutskott beslutade fredagen 22.9 att i fråga om moderskapslagen bereda ett betänkande som förordar de förslag som framförts i ett medborgarinitiativ.

Saken gäller ett viktigt steg mot bättre rättsskydd för varje barn som föds. Den som är barn till två kvinnor kan i dag få rätt till båda sina föräldrar endast genom en adoptionsprocess. Moderskapslagen skulle möjliggöra att barnet erkänns redan före födseln.

Lagutskottet beslutade med klara siffror 14-3 om beredning av ett förordande betänkande. Utskottets betänkande blir färdigt senast våren 2018.

Moderskapslagen väcker känslor och den kommer otvivelaktigt att igen orsaka en massa prat när den kommer till behandling i riksdagen. Många invändningar bottnar emellertid i fördomar och felaktiga föreställningar. Moderskapslagen tar till exempel inte faderskapet av någon. Det är inte ens i teorin möjligt, för lagen gäller endast kvinnopar som får barn med hjälp av insemination, varvid inget faderskap kan fastställas. Moderskapslagen berövar alltså ingen rätten till faderskap eller till en far.

Familjediversiteten är redan vardag. Moderskapslagen innebär egentligen en liten och teknisk förändring som inte på något sätt inverkar på vardagen för större delen av befolkningen. För dem som är personligt berörda har reformen i alla fall stor betydelse.

Moderskapslagen är särskilt viktig med tanke på jämlikhet för barnen. Laginitiativet är omsorgsfullt utarbetat och det förordas av samtliga stora barn- och familjeorganisationer. Jag är glad att lagutskottet för sin del har beslutat förorda att ärendet går vidare.

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

 

Eduskunnan lakivaliokunta päätti tänään 22.9., että se valmistelee äitiyslaki –asiassa kansalaisaloitteen esittämien lakiehdotusten hyväksymistä puoltavan mietinnön. Hienoa!

Kyseessä on tärkeä askel kohti parempaa oikeusturvaa jokaiselle syntyvälle lapselle. Nykyään naisparin lapsi saa oikeuden molempiin vanhempiinsa vasta adoptioprosessin kautta. Äitiyslaki mahdollistaisi lapsen tunnustamisen neuvolassa jo ennen lapsen syntymää.

Lakivaliokunta päätti selkein luvuin 14-3 puoltavan mietinnön valmistelusta. Valiokunnan mietintö valmistuu viimeistään keväällä 2018.

Epäilemättä saapuessaan eduskuntakäsittelyyn äitiyslaki puhututtaa taas paljon, sillä se herättää tunteita. Monet äitiyslakiin liittyvät vastalauseet kumpuavat kuitenkin ennakkoluuloista ja vääristä oletuksista. Äitiyslaki ei esimerkiksi vie isyyttä keneltäkään. Se ei ole edes teoriassa mahdollista, sillä laki koskee ainoastaan naispareja, jotka saavat lapsen hedelmöityshoidoilla eikä isää ylipäänsä voida vahvistaa. Äitiyslaki ei siis vie keneltäkään oikeutta isyyteen tai isään.

Perheiden monimuotoisuus on jo arkipäivää. Äitiyslaki on oikeastaan pieni ja tekninen muutos, joka ei vaikuta suurimman osan väestöstä arkeen millään tavalla. Niille, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti, uudistuksella on kuitenkin suuri merkitys.

Äitiyslaki on erityisen tärkeä lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Lakialoite on huolellisesti valmisteltu ja sitä puoltavat kaikki suuret lapsi- ja perhejärjestöt. Olen hyvilläni siitä, että lakivaliokunta on päättänyt osaltaan puoltaa asian etenemistä.

 

 

Olen päättänyt asettua ehdolle Voimisteluliiton puheenjohtajaksi.

Monet toimintaani seuranneet tietävätkin, että alun perin seuratyö on johtanut minut yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin. Taustani on vahvasti liikunnan ja urheilun parissa, ensimmäiset luottamustoimeni löytyvät niin ikään sieltä.

Yhdeksän vuotta kuntapolitiikkaa ja kaksi vuotta kansanedustajana ovat kasvattaneet kokemusta poliittisesta vaikuttamistyöstä. Kokemusta on vuosien varrella karttunut myös valtakunnallisten järjestöjen johtamisesta. Voimisteluliiton puheenjohtajuus tuntuu nyt luontevalta paluulta siihen toimintaan, josta alun perin olen ponnistanut vaikuttajauralle. Ja uskoisin voivani antaa tähän työhön paljon.

Voimisteluliitto on yksi Suomen suurimmista lajiliitoista ja suurin tyttöjen ja aikuisten liikuttaja. Voimistelulajien harrastajamäärät ovat kasvussa ja huippu-urheilun puolella on viime vuosina saatu upeita tuloksia kansainvälisillä kentillä. Liittoa on viety taitavalla tavalla eteenpäin kuluneiden vuosien aikana. Voimistelulajien yhteistyö on hyvää ja liiton talous tasapainossa. Perusteellisen ja pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksena Voimisteluliitto on erinomaisessa tilanteessa.

Mitä minä siis voisin antaa Voimisteluliitolle?

Voimisteluliiton puheenjohtajana toimisin nostaakseni voimistelulajien tunnettuutta entuudestaan, sekä vahvistaakseni voimistelulajien asemaa ja arvostusta liikunta- ja urheilukentässä. Voimisteluliiton ollessa yksi Suomen suurimmista lajiliitoista, tulisi tämän näkyä vahvemmin olosuhde- ja resurssikysymyksissä.

Henkilökohtaisesti minulle tärkeä teema on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Pidän tärkeänä, että naisvaltaiset lajit näkyvät siinä missä miestenkin lajit. Tässä meillä on tehtävää niin asenteiden kuin rakenteiden tasolla. Lisäksi haluan pitää esillä harrastusten kustannusten hillitsemistä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus harrastaa. Tämän tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan yhteistyötä ja laaja-alaista keskustelua harrastusten kustannuksista lajiliittojen, julkisen sektorin ja seurojen yhteistyössä.

Uskon, että kartuttamastani kokemuksesta, sekä verkostoistani johtuen minulla olisi paljon annettavaa Voimisteluliiton puheenjohtajana. Lähden ehdolle huolellisen harkinnan perusteella, innostuneena visioimistani tavoitteista mahdolliselle puheenjohtajuuskaudelle, sekä sydän täynnä kiitollisuutta kaikesta saamastani kannustuksesta.

 

 

Hakemuksessani Voimisteluliiton puheenjohtajaksi kerron tarkemmin tavoitteistani ja näkemyksistäni tehtävään liittyen. Tässä alla poimittuna vastaukseni hakemuslomakkeesta:

 

Miksi olet ehdolla Voimisteluliiton hallitukseen?

Voimistelu on ollut iso osa elämääni lapsuudestani lähtien. Olen voimistelija ainakin kolmannessa polvessa, ja aloittanut voimistelun jo vauvana. Nyt rakkaus voimisteluun on siirtynyt eteenpäin omalle jälkikasvulleni.

Tunnen voimistelutoimintaa laajasti, ymmärrän seuratyön arkea ja tiedän tarkasti liikunnan ja urheilun järjestökentällä tapahtuvat muutokset ja tulevaisuuden haasteet. Haluan osaltani olla nostamassa voimistelua yhä vetovoimaisemmaksi ja vaikuttavammaksi koko sillä potentiaalilla, jonka tiedän upeissa lajeissamme ja suuressa toimijoiden joukossamme olevan.

Minulla on vahva voimistelu- ja järjestötausta, sekä kokemusta myös valtakunnallisten järjestöjen johtotehtävistä. Olen ollut mukana voimisteluseuroissa harrastajana, valmentajana, seuran luottamushenkilönä ja nyt myös harrastavan lapsen vanhempana. Aktiivinen toiminta oman kasvattiseurani puheenjohtajana johti merkittäviin luottamustehtäviin voimistelun ja laajemminkin liikunnan ja urheilun parissa.

Seuratyö on ollut polkuni myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Kuntapolitiikassa olen aloittanut poliittisen urani nimenomaan liikuntavaikuttajana toimiessani muun muassa Turun kaupungin liikuntalautakunnan puheenjohtajana ensimmäisellä valtuustokaudellani. Kaupunginvaltuutettuna olen seurannut tiiviisti paikallista liikuntapolitiikkaa myös puheenjohtajakauteni jälkeen toimiessani mm. kaupunginhallituksen jäsenenä ja tässä roolissani liikuntalautakunnan tarkkailijana. Kansanedustajana liikuntapolitiikka on ollut myös läheisesti mukana työssäni sivistysvaliokunnan jäsenyyden myötä sekä valtion liikuntaneuvoston varajäsenenä.

Koen voivani Voimisteluliiton puheenjohtajan tehtävässä yhdistää luontevasti ja uskottavasti kokemukseni voimistelu-, seura- ja järjestötyöstä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen ja päätöksentekoon. Esimerkiksi lasten- ja nuorten harrastusmahdollisuudet sekä urheilun olosuhdeasiat ovat olleet työni keskiössä myös poliittisena toimijana. Voimisteluliiton puheenjohtajuus olisi innostava ja mielekäs mahdollisuus minulle hyödyntää vuosien saatossa karttunutta osaamistani, kokemustani sekä laajoja verkostojani. Tehtävä tuntuu ikään kuin luontevalta paluulta siihen toimintaan, josta alun perin olen ponnistanut vaikuttajauralle.

 

Mitkä ovat mielestäsi Voimisteluliiton haasteet tulevaisuudessa?

Järjestökenttä on kaikkiaan murroksessa, mikä heijastuu kaikkien lajiliittojen toimintaan. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva seuratyö on jatkuvassa muutoksessa, kilpailu vapaa-ajasta kiihtyy erityyppisen toiminnan välillä ja tutkimustenkin mukaan halukkuus sitoutua pitkäaikaiseen talkootyöhön vähenee. Liikunta- ja urheilukenttä ammattimaistuu.

Edellä mainitut muutokset ovat omiaan nostamaan harrastusten hintoja. Leena Harkimon johtama työryhmä selvitti lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksia vuonna 2016 julkaistussa raportissa. Työryhmän raportissa harrastusten hintojen nousua kuvataan monitahoiseksi ongelmaksi, joka vaatii ratkaisuja niin julkisilta toimijoilta, lajiliitoilta kuin seuroiltakin. Riskinä on, että erityisesti pienituloisissa perheissä harrastuksen hinta voi muodostua esteeksi. Mielestäni asian ratkaisemiseksi tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä ja keskustelua, sillä harrastuskustannusten nousu ei palvele ketään.

Riittämättömät olosuhteet ovat useampien voimistelulajiemme keskeinen haaste. Kysymys on osittain myös tasa-arvoon liittyvä, sillä monissa kaupungeissa perinteisesti ”miesten lajeiksi” mielletyt palloilulajit ovat edunvalvonnassa ajaneet täysin ohi lajien, joissa valtaosia harrastajista on tyttöjä tai naisia. Tämä näkyy suoraan investoinneissa harjoittelumahdollisuuksien parantamiseksi. Syksyllä 2017 toteutetaan ministeri Rehulan tilaama selvitys kuntien liikuntavuorojen jakautumista sukupuolten kesken. Vuonna 2018 on siis otollinen aika olla aktiivinen olosuhdeasioihin liittyvässä edunvalvonnassa.

Iso haaste onkin siis voimistelun näkyvyyden ja sen myötä tunnettuuden ja arvostuksen nostaminen. Voimisteluliitto on yksi Suomen suurimmista lajiliitoista, jonka merkittävyys tulee saada vahvemmin esille resursoinnissa ja vaikutusmahdollisuuksissa kaikilla tasoilla.

 

Miten arvioit Voimisteluliittoa ja sen toimintaa? Mitä arvostat Voimisteluliitossa?

Arvostan Voimisteluliitossa yhteistyön henkeä, joka välittyy kaikkeen toimintaan. Olen vuosien saatossa tutustunut voimistelun kautta lukemattomiin osaaviin ihmisiin. Voimisteluyhteisö on kuin perhe, joka koostuu lukemattomista eri osa-alueiden taitajista, jotka puhtaasti ’rakkaudesta lajiin’ tekevät työtä yhteisen tavoitteen eteen. Arvostan voimistelun parissa erilaisissa tehtävissä toimivia todella korkealle ja koen ylpeyttä siitä, että saan olla osa tätä joukkoa.

Voimisteluliitto on hyvässä tilanteessa tällä hetkellä. Talous on tasapainossa, toiminta on linjassa strategian kanssa ja harrastajamäärät ovat kasvussa. Arvostan sitä, miten Voimisteluliitossa on onnistuttu uudistamaan toimintaa ja samalla pidetty kiinni siitä, että myös perinteitä ja historiaa pidetään arvossa. Toiminta on pitkäjänteistä ja laadukasta. Voimisteluliitto on arvostettu toimija ja esimerkiksi tapahtumien organisointia kiitellään vuolaasti niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Lajien yhteistyö on mielestäni vahvistunut kovasti ja tulokset puhuvat myös sen puolesta. Voimisteluliitto näyttäytyykin ulospäin yhtenäisenä ja yhteen hiileen puhaltavana toimijana. Se on mielestäni merkittävä asia ja tärkeä etu viestittäessä Voimisteluliiton tavoitteista eteenpäin.

 

Mitkä ovat mielestäsi Voimisteluliiton mahdollisuudet tulevaisuudessa?

Voimistelun ja Voimisteluliiton mahdollisuudet tulevaisuudessa ovat merkittävät. Siitä kertovat monet indikaattorit, kuten menestyksekkäät tapahtumat, hitaasti mutta tasaisesti kasvava medianäkyvyys, kasvavat harrastajamäärät kaikissa lajeissa sekä hienot tulokset kansainvälisillä huippukentillä.

Näen kovasti potentiaalia seurojen välisen yhteistyön kehittämisessä edelleen, myös yli lajirajojen. Voimistelua tulee kehittää edelleen ajatuksella meidän kaikkien yhteisestä ”voimisteluperheestä”.

Huippuvoimistelun osalta valmiuksia on jatkaa voitokkaalla tiellä useammassa lajissa aina olympialaisiin asti. Lajit kehittyvät vauhdilla, enkä pidä mahdottomana uusiakaan olympialajeja tulevaisuudessa.

Harrastemuotoisen toiminnan osalta kysyntä vapaamuotoisempaan harjoitteluun kasvaa koko ajan ja voimisteluseuroilla on hyvät mahdollisuudet vastata tähän kasvavaan tarpeeseen.

Haluan edelleen vahvistaa Voimisteluliiton roolia aktiivisena toimijana lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin kannustajana. Koulujen ja harrastusseurojen välistä yhteistyötä lisäämällä (kuten esim. Liikkuva koulu -hankkeen kautta) voidaan tehdä merkittäviä tekoja lasten liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi ja tällaisessa työssä Voimisteluliitolla olisi historiansa ja osaamisensa puolesta paljon annettavaa.

 

Mitä asioita haluaisit viedä eteenpäin Voimisteluliitossa?

Voimisteluliitolla on hyvin valikoidut strategiset painopisteet, joiden pohjalta toimintaa on määrätietoisesti jatkettava. Uskon, että osaamiseni seuratyöstä antaa edellytykset ymmärtää noiden tavoitteiden merkityksen toiminnan kehittämiselle, ja kokemukseni kunta- ja valtakunnan tason päätöksenteosta antaa valmiudet viedä niitä eteenpäin.

Osaamisen kehittäminen ja yhteistyön hyödyntäminen ovat laadukkaan ja uudistuvan toiminnan peruselementtejä, joihin panostamisen uskon aina kannattavan. Voimistelun monipuolisten mahdollisuuksien esilletuominen ja voimisteluilmiön vahvistaminen ovat innostavia tavoitteita, joita olen mielelläni edistämässä. Haluaisin vahvistaa entisestään voimistelun yhteisöllisyyttä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkitystä toiminnassamme.

Seurojen saamat tuet, vapaaehtoistoiminnan edellytykset, seurojen varainhankinta, valmennustyöstä maksettavat korvaukset, sekä tilakustannukset ovat kaikki sellaisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat vahvasti seurojen toimeentuloon ja sitä kautta harrastusten kustannuksiin. Myös poliittisilla päätöksillä on näissä kysymyksissä osuutensa ja siten edunvalvonnallisesti ne ovat liittotasolla tärkeitä.

Voimisteluolosuhteiden kehittäminen paikallisella tasolla on niin ikään tärkeä tavoite kasvavien harrastajamäärien ja huippu-urheilun edellytysten turvaamiseksi. Tässä yhteistyö ja vaikuttaminen kuntien suuntaan on tärkeää. Tämä liittyy mielestäni vahvasti voimistelulajien profiilin nostoon ja tunnettuuteen, joten näitä tavoitteita edistäisin rinta rinnan.

 

Miten sitoutuisit Voimisteluliiton toimintaan?

Olen harkinnut ehdokkuuden tarkkaan ja sitoutuisin puheenjohtajan tehtävään kaikella sillä kokemuksella ja osaamisella, joka minulle on karttunut. Samalla innolla, tunnollisuudella ja rakkaudella, kuin moninaisia voimistelun luottamustehtäviäni olen tähänkin asti hoitanut.

 

Mitkä ovat vahvuutesi?

Olen uudistushaluinen ja -kykyinen, seuraan aikaani ja kykenen tunnistamaan tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia. Olen nopea omaksumaan uutta, tunnistan kehityskohteeni ja kehitän mielelläni omaa osaamistani. Johtajana koen olevani johdonmukainen, mutta joustava. Innostun helposti, mutta hahmotan toiminnan reunaehdot, enkä jätä aloittamaani puolitiehen.

Minulla on laaja-alainen kokemus voimistelutoiminnasta, seuratyöstä, järjestömaailmasta sekä vaativista yhteiskunnallisista tehtävistä. Tunnen voimistelukentän ja omaan monipuoliset verkostot niin liikuntajärjestöissä kuin päättäjissä vaikuttamisen eri tasoilla. Ymmärrän eri hallinnon tasoja ja välttämättömien byrokratioiden kiemuroita. Kokemus puheenjohtajan työstä niin urheiluseurassa, liikuntalautakunnassa kuin valtakunnallisten liitojen johdossa on vahvistanut näkemystäni luottamusjohdon ja operatiivisen johdon välisestä työnjaosta ja luottamuksen merkityksestä.

Voimisteluliitto on nyt erinomaisessa tilanteessa, kiitos perusteellisen ja pitkäjänteisen kehittämistyön. Mielestäni parasta mitä Voimisteluliitolle voin tarjota juuri nyt, on auttaa esittelemään hienosti hoidettua ja uudistunutta, kasvavaa liittoa suurelle yleisölle ja siten vahvistamaan voimistelulajien asemaa liikunta- ja urheilukentässä.

 

Voimistelutausta/toiminta voimistelun seura-, alue-, liitto- ja kv-tasolla

• 1999 – 2012 Ohjaajana: Turun Riento, Turun kaupunki, Marttilan kunta
• 1999 – 2015 Joukkuevoimisteluvalmentajana: Turun Riento, Turun Naisvoimistelijat
• Ohjaaja- ja valmentajakoulutusta vuosina 2000-2015, esim. Voimisteluliiton I ja II -tason koulutukset

 

• 2001 – 2006 Turun Riento, voimistelujaoston johtokunnan jäsen
• 2006 – 2007 Turun Riento, voimistelujaoston puheenjohtaja
• 2002 – 2006 Suomen Voimisteluliitto, Länsi-Suomen Nuorten Tiimin perustaja ja puheenjohtaja

 

• 2007 – 2011 Suomen Voimisteluliitto, hallituksen jäsen (mm. nuorten voimistelun työryhmän pj.)

 

• Vuodesta 2000 alkaen lukuisia jäsenyyksiä Voimisteluliiton työryhmissä ja projekteissa, alue- ja liittotasolla, mm. voimistelun toimiala, kansainvälisyystoimikunta, Sun Svoli -tapahtumat, ProSeurat -hanke, nuorten- ja harrastevoimistelun kehittäminen jne.

 

• 2006 – 2008 Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea, perustaja ja puheenjohtaja

 

• 2007 – 2009 Suomen Liikunta ja Urheilu, kv-valiokunnan jäsen
• 2007 – 2009 Nuori Suomi ry, hallituksen nuorisoedustaja
• 2007 International Sport and Culture Association, nuorisokoordinaattori

 

 

Muu urheilutausta?

Joogaopettajan kansainvälinen RYT-200 -pätevyys

 

Muu järjestötausta, luottamustoimet, muut tehtävät ja verkostot

Hakemani tehtävän kannalta keskeisimmät:

• 2007 – 2010 Turun Riento ry, pääseuran puheenjohtaja
• 2016 – Turun Riento ry, kunniajäsen

 

• 2015 – 2017 Valtion liikuntaneuvoston varajäsen
• 2015 – Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen

 

• 2009 – Turun kaupunginvaltuutettu
• 2013 – 2015 Turun kaupunginhallituksen jäsen
• 2009 – 2012 Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja

 

• 2016 – Nuorten Akatemian puheenjohtaja
• 2010 – 2012 Syömishäiriöliitto SYLI:n puheenjohtaja

 

• 2014 – Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

 

 

Harrastukset

Järjestötoiminta, voimistelu, liikkuminen perheen kanssa

 

 

Toimin Itämeren parlamentaarikkokonferenssi (BSPC) nimeämänä raportoijana Itämeren rehevöitymistä koskien. Englanninkielinen raporttini Itämeren tilasta on julkaistu Itämeren parlamentaarikkokonferenssin kokouksessa Hampurissa (3.-5.9.2017). Raportissani esitän koosteen Itämeren rehevöitymisestä, nostan keskusteluun viimeisimpiä tutkimustietoja, esittelen ajankohtaisia kuulumisia HELCOM maiden tapaamisesta, alleviivaan mielestäni keskeisiä keskustelunaiheita Itämeren tilaan liittyen, sekä esitän joitakin havaintojani mahdollisiksi toimenpiteiksi.

Raportin voit lukea kokonaisuudessaan täällä

Alla raportista tekemäni tiivistelmä suomeksi:

 

Itämeri on herkkä ja haavoittuvainen ekosysteemi

Itämeri on edelleen maailman saastunein meri. Se on poikkeuksellisten ominaisuuksiensa vuoksi herkkä ja haavoittuvainen ekosysteemi, jonka suurin yksittäinen ongelma on rehevöityminen. Itämeren rehevöityminen on pääasiassa seurausta jo vuosikymmenten ajan maalta mereen valuvista ravinteista, typestä ja fosforista.

Rehevöitymisestä kärsii lähestulkoon koko Itämeren alue. Rehevöitymistä aiheutuu, kun vesistöihin pääsee ravinteita; typpeä ja fosforia. Ravinteiden pääsy vesistöön aiheuttaa leväesiintymien liiallista kasvua. Kuollut biomateriaali vajoaa pohjaan. Levän hajoamiseen kuluu happea, ja merenpohjan happipitoisuus vähenee. Rehevöityminen aiheuttaa veden samenemista, haitallisten leväkukintojen lisääntymistä ja heikentää meressä elävien lajien olosuhteita.

Opimme jatkuvasti uutta Itämeren tilasta ja sen saastumisen syistä. Nyt tiedämme, että Itämeren hyvää tilaa uhkaavat rehevöitymisen lisäksi mm. ilmastonmuutos, öljyvuodot ja jätevedet, roskaantuminen, haitalliset aineet, vedenalainen melu, vieraslajit ja biodiversiteetin köyhtyminen. Itämereen kohdistuvien haittojen keskinäisistä vaikutuksista on vielä vähän tietoa, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan Itämeren rehevöitymistä entisestään.

 

Itämeren tila koskettaa meitä kaikkia

Itämeri on tärkeä sitä ympäröiville rannikkovaltioille ja niille 85 miljoonalle ihmiselle, jotka asuvat Itämeren alueella. Itämeren huono ekologinen tila vaikuttaa eliöstön lisäksi myös meidän ihmisten hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja toimentuloon. Tästä huolimatta, laiminlyömme toistuvasti Itämeren suojelun ja jatkamme ympäristön liikakuormitusta.

Itämeren tila on edelleen hälyttävä huolimatta kaikista niistä kansainvälisesti ja kansallisesti laadituista sopimuksista, ohjelmista ja sitoumuksista, sekä kaikesta myönnetystä rahoituksesta Itämeren alueelle 1980-luvun jälkeen.

Sekä ekologisesta että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren huonoa tilannetta voidaankin pitää epäonnistumisena, johon rannikkovaltioiden on syytä puuttua kiireellisesti ja entistä kunnianhimoisemmin keinoin. Tavoitteena tulee olla saavuttaa sellaiset kestävät tuotantomuodot ja elintavat, joiden myötä ympäristökuormitus ja meren saastuminen saadaan lopullisesti pysäytettyä.

Kuluneiden vuosien aikana Itämeren tilaa on yritetty kohentaa monenlaisilla toimilla. Vaikka mereen päätyvän typen ja fosforin kokonaismääriä on saatu laskettua, ei tavoitteeksi asetettua ‘vesien hyvää tilaa’ ole toistaiseksi saavutettu.

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä edellytys tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeisiä Itämeren suojeluyhteistyön kansainvälisiä sopimuksia ja toimintaa ohjaavia dokumentteja ovat mm. EU:n Meristrategiadirektiivi, HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan, BSAP) ja EU:n Itämeren alueen strategia. Ne luovat raamit poliittiselle päätöksenteolle Itämeren suojelua koskien, sekä pohjan niille toimille, joita Itämeren tilan parantamiseksi tehdään.

 

Itämeren rehevöitymisen tilanne

Itämeren tila on dramaattisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Nyt on nähtävissä joitakin positiivisia muutoksia – mutta ei vielä tarpeeksi. Ravinteiden pääsy Itämereen on tosiasiallisesti vähentynyt viimeisten kuluneiden tarkastelujaksojen aikana. HELCOM:in mukaan typen pääsy Itämereen väheni noin 200 000 tonnilla ja fosforin 7 000 tonnilla vuodessa.

Vaikka ravinteiden määrä on vähentynyt, rehevöityminen vaivaa edelleen lähestulkoon koko Itämeren aluetta. Lisäksi ravinteita ei ole pystytty vähentämään siinä määrin, mitä on suunniteltu. Esimerkiksi Suomen rannikolla kolme neljännestä rannikkovesialueista tilanne on huonontunut.

Maatalous on merkittävin ravinnepäästöjen aiheuttaja. Paremman jätevesien käsittelyn myötä kaupunkimaisten alueiden aiheuttamaa ravinnekuormaa vesistöihin on saatu vähennettyä samalla, kun maatalouden kuormitus on pysynyt edelleen samana. Joissakin Itämeren rannikkovaltioissa maatalouden ravinnekuormitus on jopa kasvanut.

Merkittävä edistysaskel Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi oli Itämeren nimeäminen typenoksidipäästöjen valvonta-alueeksi (NECA) vuosien valmistelun jälkeen. HELCOM hyväksyi ehdotuksen asiasta kokouksessaan maaliskuussa 2016. Ehdotus jätettiin Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO), joka hyväksyi HELCOM maiden esityksen osaltaan syksyllä 2016. Laivaliikenteen päästöt aiheuttavat suurimman osan ilman kautta mereen päätyvästä typpikuormasta, joten NECA-sopimuksen vaikutusten Itämereen päätyvän typen vähentämiseksi ennakoidaan olevan merkittävät.

Heinäkuussa 2017 HELCOM julkaisi ensimmäisen version tuoreimmasta Itämeren tilaa käsittelevästä raportistaan. Raportti on valmisteltu läheisessä yhteistyössä Itämeren rannikkovaltioiden kanssa vuosien 2015-2017 aikana. Ajallisesti raportissa esitetyt tutkimustiedot sijoittuvat vuosille 2011-2015. Lopullinen ja päivitetty versio raportista julkaistaan kesällä 2018.

HELCOMIN tuoreesta raportista käy ilmi, että 95 prosenttia Itämerestä kärsii rehevöitymisen vaikutuksista. Verrattuna edellisen HELCOM raportin tietoihin, rehevöitymistilanne on parantunut kahdella seitsemästätoista tutkimuskohteesta, mutta huonontunut seitsemässä kohteessa.

Raportin mukaan ravinteiden pääsy Itämereen on vähentynyt huomattavasti. Typen pääsy on vähentynyt 13 prosentilla ja fosforin pääsy 19 prosentilla. Esimerkiksi Suomenlahdella tulokset ovat merkittäviä. Verrattaessa vuosien 1997-2003 ja 2012-2014 päästöjä, ravinteiden määrä on vähentynyt 50 prosentilla. Ainoa nousu ravinnepäästöjen osalta on Riianlahdelta, jossa mitattiin 3,2 prosentin kasvu fosforikuormituksessa.

Vähentyneistä ravinnepäästöistä huolimatta Itämeren tilanne ei ole kohentunut, ainakaan vielä. Positiiviset vaikutukset saattavat seurata vasta vuosien viiveellä. Sillä välin menneiden vuosikymmenten päästöt, sekä Itämereen edelleen valuvat päästöt hallitsevat Itämeren tilaa, raportissa todetaan.

On selvää, että HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmassa (BSAP) asetettuja tavoitteita ei saavuteta määräajassa.

 

Vahvempia toimia tarvitaan

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ECA) vuonna 2016 laatima erityisraportti Itämeren tilasta vahvistaa käsitystä siitä, että työssä Itämeren pelastamiseksi on puutteita toimeenpanon ja kohdentamisen osalta. Jäsenvaltioiden toimilla on saavutettu vain rajallisesti edistystä ja tehdyt investoinnit eivät ole olleet niin tehokkaita, kun on toivottu.

EU rahoitti jäsenmaissa jätevesi- ja merenhoidollisia hankkeita yhteensä 4,6 miljardilla eurolla vuosina 2007-2013. Esimerkiksi maatalouden kehittämiseen ohjattiin 9,9 miljardia euroa. ECA kritisoi tarkastusraportissaan jäsenvaltioiden toimia rahoituksen huomioiden riittämättömiksi. Suunnitelmien tavoitteet eivät olleet riittävän kunnianhimoisia ja niistä puuttuivat asianmukaiset mittarit.

Maatalous on edelleen Itämeren merkittävin kuormittaja. ECAn raportista käy ilmi, että toimenpiteitä ei ole onnistuttu kohdentamaan niille alueille, joissa ravinteiden pääsy Itämereen on kaikkein merkittävintä. Nitraattiherkkien alueiden tunnistaminen on ollut esimerkiksi Puolassa puutteellista. Lisäksi ECAn mukaan ympäristötukijärjestelmissä on ongelmakohtia, joiden vuoksi tuet eivät kohdennu oikein.

Merkittävästä EU rahoituksesta huolimatta jätevesidirektiivin täytäntöönpano ei ole tapahtunut ajallaan. ECA moittii myös Euroopan Komissiota siitä, että se ei ole puuttunut riittävissä määrin laiminlyönteihin.

 

Jokisuistoalueilla tehtävä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa Itämereen ajautuvan ravinnekuorman, jätevesien ja roskan vähentämisessä. Tätä yhteistyötä tulisi mielestäni korostaa entisestään. Ympäristöystävällisen tuotannon tukemiseen tarvitaan uusia työkaluja ja toimivampia kannustimia. Tutkimustieto ja innovaatiot ovat avainasemassa.

Mielestäni on tärkeää, että kansainvälisessä yhteistyössä sovituista merenhoidollisista tavoitteista pidetään kiinni. Toimenpiteitä tulee viedä eteenpäin päämäärätietoisesti, vaikka näkisimmekin jo nyt, että toivottuja tuloksia Itämeren hyvästä tilasta ei saavutettane vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteiden tulee jatkossa olla entistä kunnianhimoisempia. Toimenpiteiden osalta tarvitaan aikaisempaa enemmän konkretiaa. Päätöksenteon, lakien ja toimintaa ohjaavien tukien tulee vahvasti näyttää tietä kohti kestävämpiä toimintatapoja.

 

 

Kiertotalous voi pelastaa Itämeren?

Maatalous tulisi nähdä ongelman sijaan ratkaisuna Itämeren tilan parantamiseksi. Uskon, että kiertotalous, esimerkiksi ravinteiden kierron kautta, voi olla Itämeren pelastus. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaisimmillaan asioiden tekemistä järkevämmin. Ajatuksena on, että jätettä ei syntyisi lainkaan, vaan materiaalit kiertävät aina uuteen käyttömuotoon.

Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen on kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Toimiakseen kiertotalousmalli tarvitsee muutoksen ajatusten tasolla. Meidän tulisi muuttaa käsitystämme materiaaleista, kulutuksesta ja jätteestä. Olemme tilanteessa, jossa kertakäyttöelämäntapa ei voi enää jatkua. Käytettävistä materiaaleista tulisi saada enemmän irti valitsemalla kuhunkin käyttötarkoitukseen parhaan materiaalin ja pidentämällä tuotteiden käyttöikää.

Kuluttajien olisi opittava (ja oltava valmiita) tekemään kestäviä hankintoja, jakamaan tuotteita toistensa kanssa, kierrättämään ja uudelleenkäyttämään. Tiedottaminen ja koulutus ovat myös tärkeitä askelia kohti kestävää elämäntapaa. Kaiken kulmakivi on se, että jokaisen on voitava helposti osallistua kierrättämiseen.

Kiertotalouden ratkaisut eivät korjaa menneinä vuosikymmeninä Itämerelle aiheutunutta haittaa, vaan kysymys on uudesta, kestävämmästä elämäntavasta, jossa ihmisen toiminta ei enää tulevaisuudessa kuormittaisi Itämerta kuten nyt.

 

 

 

Tervehdin riemulla hallituksen päätöstä ryhtyä uudistamaan perhevapaajärjestelmää.

Nykyinen perhevapaamalli on jäänyt pahasti ajasta. Sen uudistamisen suhteen ollaan eletty jo pitkään yliajalla.

Järjestelmä, joka syystä tai toisesta aiheuttaa sen, että;

–       Suomessa naisten työllisyys on alhaisemmalla tasolla, kuin muissa pohjoismaissa ja, että

–       kotihoidontuella kotona olevista vanhemmista lähes kaikki ovat naisia

..on rakenteena toimimaton ja se on viivytyksittä korjattava!

 

Perhevapaajärjestelmän uudistuksella voidaan tavoitella naisten parempaa työllisyysastetta, mikä on keskeinen kysymys myös julkisen talouden näkökulmasta. Hoivavastuun jakautuminen tasaisemmin naisten ja miesten kesken vaikuttaa työelämän tasa-arvoon, naisten palkkakehitykseen ja lopulta myös naisten eläkkeisiin.

Uudistukselle on nyt erinomaiset edellytykset, sillä lukuisat tahot, Kokoomus mukaan lukien, ovat jo tehneet esityksiä perhevapaamalliksi ja asiasta on käyty kuluneen vuoden aikana paljon keskustelua. Hienoa, että hallitus ryhtyy nyt sanoista tekoihin. Hallituksen suunnitelman mukaan esitys uudesta perhevapaajärjestelmästä annettaisiin eduskunnalle syksyllä 2018 ja se astuisi voimaan 1.1.2019. Uudistus valmistellaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja lapsi- ja perhejärjestöjen kanssa.

Perhevapaajärjestelmä tarvitsee kokonaisvaltaisen uudistuksen. Uuden järjestelmän on pystyttävä entistä paremmin huomioimaan perheiden monimuotoisuus ja tarjoamaan joustoja muuttuvan työelämän ja perheen yhteen sovittamiselle. On tärkeää, että perhevapaauudistus tehdään nyt huolellisesti siten, että nykymallin epäkohtiin löydetään toimivia ratkaisuja.

 

Aikaisempia kirjoituksiani perhevapaista:

http://saarasofia.fi/perhevapaajarjestelma-uusiksi-viela-talla-kaudella/

http://saarasofia.fi/tasa-arvoa-ja-joustoja-tyoelamaan/

 

Muita perheille merkittäviä päätöksiä budjettiriihestä;

–       päihteitä käyttävien äitien hoitoon myönnetään 3 miljoonaa euroa

–       opintotuen huoltajakorotukseen kohdistetaan 10 miljoonaa euroa

–       lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamiseen osoitetaan 9,5 miljoonaa euroa

–       varhaiskasvatusmaksuja alennetaan 70 miljoonalla eurolla 1.1.2018 alkaen. Alennukset kohdistuvat pieni- ja keskituloisille. Toisen lapsen sisaralennus nostetaan 50 prosenttiin

–       viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta käynnistetään kokeilu

 

Ympäristö esillä budjettiriihessä

Ympäristön kannalta merkittävä hallitus teki budjettiriihessään tärkeän päätöksen esittäessään 10 miljoonan euron lisäystä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) toteutukseen! METSO –ohjelman rahoituksesta kirjoitin viimeksi keväällä yhdessä kollegani Pertti Salolaisen kanssa.

Niin ikään ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle tärkeä panostus on vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttämiseen sekä vesistöjen kunnostustöihin ohjattava 1,7 miljoonan euron lisämääräraha. Erityisesti uhanalaisen järvilohen suojelua olen pitänyt esillä. Vesistöihin ja niissä eläville lajeille koituu paljon haittaa ihmisen toiminnasta, joten näiden haittojen kompensointi on vain kohtuullista ja oikein.

Hallitus esittää myös 7 miljoonan euron määrärahaa kiertotalouden investointeihin, kasvuekosysteemien kehittämiseen ja innovatiivisten hankintojen edistämiseen. Kiertotalousmallin edistäminen on mielestäni tärkeä askel kohti kestävämpää kulutusta, joten siihen panostamalla luodaan edellytyksiä uudenlaiselle työlle ja terveemmälle ympäristölle.

 

 

 

 

 

På sommaren är det härligt att laga god mat för utbudet av färska, inhemska råvaror är stort. Betoningen är allt mer på att konsumenten ska välja ansvarsfullt och det är faktiskt redan många som väljer att köpa till exempel organiska eller närproducerade produkter.

En viktig aspekt av hållbar livsmedelskonsumtion är att matsvinnetska minska. Varje finländare kastar bort i medeltal 30 kilo mat per år. Då är det inte bara själva maten som slösas bort, utan också allt det som har utnyttjats för att producera maten: jord, vatten, energi, arbetskraft och i många fall också kärleksfull omsorg.

Goda livsmedel hamnar alltför ofta och alldeles i onödan bland soporna. Av all ätlig mat är det så mycket som 15 % som kastas bort! Hushållens andel av matsvinnet är 35 %, handelns 18 %, restaurangbranschens 20 % och industrins andel 28 %. Det är alltså i sitt eget kök man kan göra allra mest för att minska matsvinnet!

Det handlar om ekologisk, social och ekonomisk hållbarhet. Att i cirkulärekonomisk anda minska sitt matsvinn är en klimatgärning som sparar naturresurser. Matsvinnet minskar inte utan förändringar i våra attityder och i hur vi fungerar i vardagen.

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

 

 

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen teki tällä viikolla avauksen sähköautojen yleistymisen vauhdittamisesta. Kokoomusministerin avaus koski valtateiden huoltoasemien velvoittamista sähkölatauspisteiden tarjoamiseksi ja asia on herättänyt laajaa keskustelua. 

Mielestäni keskustelunavaus sähköautoilun pullonkaulojen ratkaisemisesta on tärkeä ja ajankohtainen. Liikenteen päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on kunnianhimoinen mutta ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta välttämätön tavoite. Ilman sähköautojen merkittävää ja nopeaa yleistymistä Suomi ei saavuta päästötavoitettaan. Kun sähköautoilu tehdään mahdolliseksi koko maassa huolehtimalla kattavasta latausverkostosta, ei mökkimatka muodosta enää estettä ympäristön kannalta kestävämmän sähköauton hankintaan.

Jo nyt useat huoltoasemat tarjoavat esimerkillisesti pikalatausta, mutta verkosto ei ole valtakunnallisesti kattava. Merkittävä este sähköautojen yleistymisen tieltä poistuu, kun Suomen jokainen kolkka tulee saavutettavaksi täyssähköautolla. Latausverkko ei synny markkinaehtoisesti ilman sähköautojen merkittävää lisääntymistä, ja toisaalta sähköautojen osto epäilyttää ilman kattavaa latausverkkoa. Siksi näen tässä kohtaa, että valtion tulee antaa vahva signaali kuluttajille ja markkinoille halutusta kehityssuunnasta.

Haluaisin muutosta tarkasteltavan vieläkin pidemmällä aikajänteellä. Meidän tulisi visioida tulevaisuuden liikkumismuotoja vielä laajemmin. Sähkölatauspisteitä pitäisi mielestäni saada sinne, missä sähköautolla muutoinkin asioidaan, nyt ja tulevaisuudessa. Valtion roolina on varmistaa sähkölatauspisteiden alueellinen kattavuus, mutta latauspisteiden sijoittelun ei mielestäni tarvitse olla kiveen hakattu. Markkinoiden tulisi voida toimia omaehtoisesti siltä osin, minkälaisten palveluiden läheisyyteen latauspisteiden sijoittaminen valtaväylillä olisi kannattavinta.

Pidän selvänä, että sähköautot yleistyisivät sähkölatausverkon laajenemisen myötä. Sähköautot ovat tulevaisuutta, kunhan kuluttajat saadaan vakuuttumaan siitä, että mökille tai sukulaisiin asti todella pääsee kulkemaan. Olemme asettaneet tavoitteeksi puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä ja nyt valtion suunnalta tarvitaan selkeitä toimia muutoksen vauhdittamiseksi.

 

Åbo skärgård är världens vackraste och på sommaren är den som bäst. Över 20 000 enastående öar eller skär – i den inre skärgården gröna och grönskande, i den yttre skärgården kargt vackra. Den bedårande Östersjönaturen hänför.

Som Åbobo talar jag ofta ivrigt om vår skärgård med vänner och kollegor runtom i Finland och i världen. Jag kom ändå att börjafundera på när jag själv senast har åkt Skärgårdens Ringväg. Havet och skärgården blir alltför lätt självklarheter för oss som bor på västkusten.

Kan vi värdesätta vår skärgård och dess tjänster? Och kan vi utnyttja skärgårdsturismens mångsidiga potential på bästa möjliga sätt?

Efter kulturhuvudstadsprojektet skrivs det då och då om Åbo som den och den sakens huvudstad. Många av dem grundar sig på åsikter, men en av dem är det enligt mig ingen fråga om: Vi åbobor får ju bo i världens vackraste skärgårds huvudstad.

Det här har jag alltid velat betona när det diskuteras om utvecklingen av Åbo stad. Närheten till havet och skärgårdens möjligheter är saker som är viktiga att lyfta fram tydligt i vår stadsbild.

Det har varit en glädje att bevittna utvecklingen. Vid åstranden öppnas hela tiden nya högklassiga restauranger och caféer. Nu är det lättare att ta sig till Auraåstranden även med egen båt när det finns bättre förtöjningsmöjligheter att tillgå. Gästbåtshamnens tjänster utvecklas äntligen till en ståtlig helhet. Från åstranden kommer man också tidigare ut för att bekanta sig med skärgården när Föli öppnade sin rutt till Runsala och när det har kommit nya förbindelser i passbåtstrafiken.

Ett eget kapitel utgör förstås havsevenemangen, av vilka det mest aktuella exemplet är Europas största segelbåtsevenemang, Tall Ships Races, som efter en lång tid kommer till Åbo den här veckan.

Turistbranschens tillväxtmöjligheter är enorma. I Finlands senaste turismstrategi lyftes Helsingforsregionen, Lappland, Insjöfinland och Åbo skärgård fram som tyngdpunkter. Av de här fyra känns det ibland som att det är just utvecklingen av skärgårdsturismen som fått mindre uppmärksamhet.

Förutom åtgärderna på statsnivå är det nödvändigt att vidareutveckla samarbetet och den gemensamma marknadsföringen även lokalt. Skärgårdens tjänster baserar sig till stor del på småföretagare, som har väldigt svårt att komma fram på egen hand. Skärgårdens mångsidiga möjligheter borde lyftas fram med ett gemensamt, starkt budskap.

Alla semesterfirare kan också själva påverka. Den finska sommaren är kort, men för skärgårdsborna är sommarresenärerna viktiga möjliggörare inom näringsverksamheten. Man hinner åka Skärgårdens Ringväg på en dag, men om det bara är möjligt är det definitivt värt att spendera lite mera tid och ta till vara på företagarnas tjänster.

Jag tillbringar också själv så mycket tid som möjligt i båten och i skärgården på sommaren. Jag har märkt att jag lätt söker mig till samma platser hela tiden, till välbekanta gästbåtshamnar ellercaféer i stugkommunen. Den här sommaren utmanar jag mig själv att bekanta mig med nya platser och tjänster.

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser