Category Archives: Yleinen

Nato-omröstningen gjorde slut på finlandiseringens tid

Denna vecka röstade vi i Riksdagen med rösterna 188–8 för en ansökan om medlemskap i Nato; en stark röstövervikt. Beslutet fattades för att maximera säkerheten; för att trygga värden som är viktiga för finländarna och för oss, såsom demokrati och jämställdhet. 

I och med detta beslut stärker vi samtidigt vår ställning och vårt samarbete med västländerna och i synnerhet med de övriga nordiska länderna. Vi har skäl att i alla sammanhang göra allt vi kan för jämlikhet och för en demokratisk utveckling. Det är uttryckligen jämlikhet och demokrati som är de effektivaste medlen för att bygga stabilitet och en bestående fred. De skapar en civiliserad stat och möjliggör välfärd. 

Också om det i första hand är för säkerhetens skull som vi ansluter oss till Nato får avgörandet också andra positiva följder. NATO-medlemskapet avvärjer den så kallade landrisken och främjar världens föreställning om Finland som ett land där det lönar sig att investera. 

Anmärkningsvärt är inte bara den historiska omröstningens slutresultat utan också det sätt på vilket beslutet kom till stånd. Finland och finländarna kan vara stolta över den parlamentariska processen. 

Också språket som kom till användning i debatten som föregick Natobeslutet är värt att uppmärksammas. Hittills har man i Finland inte vågat tala om saker vid deras rätta namn. Alltför länge har det offentliga ordet och beslutsprocessen styrts av rädsla. Denna vår har man emellertid talat klarspråk om Ryssland och alla har visat sig besitta den beslutsförmåga som krävdes. Finlandiseringens tid är äntligen förbi. 

Omedelbart efter omröstningen i Riksdagen skickades själva ansökningen till NATOs högkvarter och därmed inleddes ratificeringsrundan och medlemskapsförhandlingarna. Bägge väntas löpa smidigt eftersom Finland är en önskad medlem och kommer att stärka Nato. Vi är väl förberedda och besluten har grundats i förväg. Vår statsledning har utfört ett gott arbete. Var och en av oss riksdagsledamöter kan också, genom att utnyttja sina egna kontakter, bidra till att ratificeringen säkras i samtliga medlemsländer. 

Samtidigt pågår Rysslands anfallskrig fortfarande i Ukraina. Ukrainarna ska alltså också i dag ha vårt tack för att de modigt och med stora uppoffringar försvarar sitt land. Därmed försvarar de det europeiska, oss alla. 

Texten har också publiserats som en kolumn i Åbo Underrättelser.

Suomettumisen aika on vihdoin ohi

Eduskunnassa käydään parhaillaan keskustelua Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon, eli Natoon. Käynnissä oleva keskustelu kuuluu parlamentarismiin ja on siksi tärkeää. Halusin kuitenkin pitää oman täysistuntopuheenvuoroni tiiviinä. Mitä pidempään salissa puhutaan, sitä pidemmälle varsinainen päätös siirtyy. Pitkän puheen sijasta ajattelin siksi avata omia näkemyksiäni laajemmin täällä blogin puolella. Tuntuu tärkeältä, että tämän päivän ajatukset tulee kirjattua muistiin. 

Luonnollisestikin kannatan Nato-jäsenyyttä nyt, kuten olen kannattanut koko poliittisen urani ajan. Kyseessä on myös puolueeni kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Päätös tehdään turvallisuuden maksimoimiseksi: suomalaisten ja meille tärkeiden länsimaisten arvojen, demokratian ja tasa-arvon, turvaamiseksi nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. 

Tällä päätöksellä vahvistamme samalla asemaamme ja yhteistyötämme läntisessä arvoyhteisössä ja muiden pohjoismaiden kanssa. Meidän on syytä kaikissa pöydissä tehdä kaikkemme tasa-arvon ja demokratiakehityksen puolesta. Juuri tasa-arvo ja demokratia ovat tehokkaimmat keinot rakentaa vakautta ja kestävää rauhaa. Ne tekevät sivistysvaltion ja mahdollistavat hyvinvoinnin. 

Natoon ollaan tietysti liittymässä ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Sillä on kuitenkin myös muita positiivisia vaikutuksia. NATO-jäsenyydellä torjutaan niin sanottua maariskiä ja edistetään maailmalle mielikuvaa Suomesta maana, johon kannattaa tulla ja investoida. 

Merkityksellistä ei ole vain historiallisen äänestyksen lopputulos, vaan myös se, miten päätös on syntynyt. Suomi ja suomalaiset voivat olla ylpeitä nyt nähdystä parlamentaarisesta prosessista. Prosessi on edennyt eduskuntavetoisesti ja sen sinetöi kansanedustajien äänestys, jossa todella vahva enemmistö tulee äänestämään JAA. Paljon on tapahtunut nopeassa ajassa, mutta kehityskaari on osoittanut, miten vahva demokratiamme voikaan olla. Keskustelut ovat olleet rakentavia. Eduskunnan roolia on korostettu. Vuotoja luottamuksellisista tiedoista on ollut vain vähän. Onnistunut demokraattinen prosessi näin tärkeässä paikassa ilahduttaa, sillä viime vuosina olen toisinaan ollut hyvinkin huolestunut demokratiakehityksen suunnasta. 

Myös päättäjien tänään käyttämä kieli kuvaa demokratian tilaa. Sanoilla on merkitystä. 

Lapsena kasvoin YYA-ajan Suomessa, jossa asioista ei uskallettu puhua niiden oikeilla nimillä. Koska näin oli, oli Suomen demokratia tällöin vajavainen. Pelko ohjasi pitkään julkista sanaa ja päätöksentekoa.

Mutta pian lapseni saavat kasvaa itsenäisessä, demokraattisessa NATO-ajan Suomessa. Viimein Venäjästä puhutaan suoraan. Venäjän aiheuttama tuho ja venäläisten toteuttamat sotarikokset ovat puhdasta pahuutta. 

Suomettumisen aika on vihdoin ohi. Suomi on vapaa. 

Eduskunnan hakupäätöksen jälkeen käynnistyy ratifiointikierros ja jäsenyysneuvottelut. Molemmista odotetaan sujuvia, sillä Suomi on toivottu jäsen ja vahvistus Natoon. Olemme hyvin valmistautuneet ja päätöksentekoa on huolella, tyylikkäästi ennakkoon pohjustettu. 

Kiitos ja arvostus siis osaavalle Suomen valtiojohdolle siitä, millä tavalla Suomea ollaan nyt viemässä NATOn jäseneksi. Nyt jokainen meistä voi omalta osaltaan, omia kontaktejaan hyödyntäen tehdä työtä ratifioinnin varmistamiseksi kaikissa jäsenmaissa. 

Juuri tällä hetkellä ajatuksemme ovat ymmärrettävästi kansallisessa turvallisuudessa ja tässä tärkeässä päätöksessä. Samaan aikaan Venäjän hyökkäyssota on käynnissä Ukrainassa. Kiitos siis tänäänkin ukrainalaisille siitä, miten urheasti ja millaisin uhrauksin he maataan tälläkin hetkellä puolustavat. Samalla he puolustavat eurooppalaisuutta, meitä kaikkia. 

Suomi hakee NATO-jäsenyyttä

Tällä hetkellä elämme historiallisia päiviä. Suomi on liittymässä puolustusliitto NATOn jäseneksi. Tänään valtiojohto ilmaisi odotetusti näkemyksensä, että Suomen tulee hakea jäsenyyttä ripeästi. Tämä konkretisoi hakuprosessin käynnistymisen. Pitkäaikainen tavoite on toteutumassa.

Aiheen käsittely on edennyt eduskuntavetoisesti. Asiallinen, perusteellinen mutta ripeätahtinen käsittely on osoittanut demokraattisen järjestelmämme vahvuuden parhaimmillaan. Voimme olla ylpeitä siitä parlamentaarisesta linjakkuudesta, jolla kansanedustajat yli puoluerajojen ovat ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta tässä nopeassa muutoksessa tarkastelleet.

Olen saanut paljon kysymyksiä liittyen ajankohtaiseen turvallisuuspolitiikkaan ja NATO-prosessiin. Alla tiiviit vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.

Miltä Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne näyttää?

Venäjän käynnistämä brutaali, raakalaismainen, provosoimaton sota vaikuttaa koko Euroopan turvallisuuteen ja vakauteen. Käynnissä on vakavin turvallisuuspoliittinen kriisi Euroopassa sitten toisen maailmansodan. 

Muutos ei ajoitu hyökkäykseen Ukrainassa, vaan kehityssuunta on ollut näkyvissä jo pitkään esimerkiksi Venäjän toimissa suhteessa Tsetseniaan, Georgiaan ja Krimin valtaukseen. Kuitenkin vasta hyökkäys Ukrainaan havahdutti viimein koko Euroopan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön.

Viimeiset pari kuukautta ovat tehneet selväksi kaikille, ettei Venäjä kaihda sotilaallisen voiman ja väkivallan käyttöä, edes siviilikohteita vastaan. Venäjä on osoittanut myös kemiallisten aseiden kuuluvan sen keinovalikoimaan. Suomessa tiedämme naapurimme olevan arvaamaton. 

Samaan aikaan on merkillepantavaa, miten yhtenäisesti Eurooppa on pystynyt toimimaan tässä tilanteessa esimerkiksi pakotepäätöksissä ja Ukrainan auttamisessa. Pidän tärkeänä, että Eurooppa irtaantuu venäläisestä energiasta nopealla aikataululla, vaikka ymmärränkin ettei kysymys ole kaikille eurooppalaisille valtioille helppo. 

Miten Suomen NATO-prosessi etenee?

Olen kannattanut Nato-jäsenyyttä koko poliittisen urani ajan. Edustamani puolue Kansallinen Kokoomus on myös puolueena pitkään ollut Nato-jäsenyyden kannalla. Venäjän hyökkäyksen myötä Naton kannatus Suomessa on vahvistunut tavalla, jota harva olisi ennakolta uskonut. Jäsenhakemukselle on jo olemassa kansanedustajien enemmistön tuki, joka vahvistuu edelleen päivä päivältä.

Tulevana maanantaina eduskunta saa käsiteltäväkseen uuden selonteon, joka käsittelee ainoastaan NATO-jäsenyyden hakemista. Tuo selonteko täydentää jo käsittelyssä olevaa laajempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Asiasta käydään lähetekeskustelu maanantaina klo 10 alkavassa täysistunnossa. Käsittelyn kesto riippuu pidettävien puheenvuorojen määrästä, mutta tavoitteena on, että asiasta äänestetään tiistaina klo 12 alkavassa täysistunnossa. Uskon, että jäsenhakemusta puoltaa merkittävä enemmistö ja ei-äänet jäävät kouralliseen.

Kun eduskunta on äänestyksen jälkeen päättänyt hakea jäsenyyttä Pohjois-Atlantin liitossa ja hakemus virallisesti toimitettu NATOon, ei homma vielä ole valmis. Siitä käynnistyvät ratifiointiprosessit kaikissa jäsenmaissa. USA on jo lupaillut varsin nopeaa käsittelyä, mikä toivottavasti vauhdittaa myös muiden jäsenmaiden prosesseja. Myös jäsenneuvottelut käynnistyvät. Kaikkinensa tämä vaihe kestänee muutamia kuukausia.

Jäsenyyden vahvistumiseen asti Suomella on niin sanottu virallinen hakijastatus. Tämä itsessään jo tuo turvaa ja juuri eilen julkaistiin muun muassa Britannien lupaama sotilaallinen tuki, jota tarvittaessa saisimme ratifioinnin aikana.

Hakevatko Suomi ja Ruotsi jäsenyyttä yhdessä?

Suomen ja Ruotsin tiivis yhteistyö on erittäin tärkeää. Se on meille molemmille myös varsin luontevaa. On koko ajan ollut toivottavaa, että Suomi ja Ruotsi etenevät NATO-kysymyksessä samalla aikataululla. Ruotsi on viime viikkoina kirinyt omaa käsittelyään ja nyt näyttää siltä, että päätöksetkin syntyvät maidemme parlamenteissa lähellä toisiaan, mahdollisesti jopa samana päivänä. Molemmat maat tekevät kuitenkin tottakai omat ratkaisunsa itsenäisesti, eikä Suomen päätös riipu Ruotsin ratkaisusta tai sen aikataulusta. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen entisestään on kaikkinensa tärkeää myös aikanaan NATOn jäseninä.

Mitä hyötyä Natoon kuulumisesta on?

Jäsenyys parantaa Suomen turvallisuutta ja vahvistaa puolustustamme. Nato on eurooppalainen puolustusratkaisu ja valtaosa EU:n jäsenmaista on myös Naton jäseniä. Suomi tekee jo nyt yhteistyötä NATOn kanssa, joten keskeisin muutos nykytilanteeseen olisi pääsy NATOn turvatakuiden piiriin.

Natojäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Samalle se monipuolistaisi turvallisuuspoliittista profiiliamme. 

Suomessa on pitkään puhuttu ”NATO-optiosta”, mutta se ei ole enää lainkaan uskottava näkökulma. Venäjä on nyt jo määritellyt Suomen (kuten pääosin muutkin demokraattiset valtiot) vihamieliseksi maaksi. Nyt on erittäin ajankohtainen hetki ”lunastaa optio” ja hakea täysimääräisesti jäseneksi puolustusliitto Natoon. 

Minkälaista reaktiota Venäjältä on odotettavissa?

Suomen ja Ruotsin NATO-hakemukset ovat Venäjälle arvovaltatappioita, joita se ei katso hyvällä. Ratkaisut ollaan kuitenkin tekemässä Venäjän itsensä toimien johdosta. Kuten tasavallan presidentti eilen totesi terveisinä venäläisille: ”Te aiheutitte tämän. Katsokaa peiliin.”

Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Jonkinlaisia reaktioita itänaapurista kuitenkin epäilemättä nähdään. Erilaiset yritykset esimerkiksi kyberhyökkäyksiin ja hybridivaikuttamiseen ovat kuitenkin tuttuja ja erittäin todennäköisiä myös tulevina viikkoina. 

Olen jo aikaisemmin nostanut esille esimerkiksi lähdekritiikin merkitystä, sillä vaikutusyrityksiin kuuluu keskeisesti virheellisen ja valheellisen tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa. Tarkkana saa jokainen olla.

Tällä hetkellä puolustuksen vahvistamisen lisäksi onkin tärkeää vahvistaa valtioiden resilienssiä ja puolustuskykyä esimerkiksi kyberhyökkäyksiä ja hybridivaikuttamista vastaan. Sitä työtä tehdään tällä hetkellä Suomessakin, lisäksi tarvitaan yhteistyötä eri maiden välillä.

Onneksi Suomi on hyvin varautunut ja me suomalaiset sitkeitä. Tärkeintä on pitää pää kylmänä, tuli mitä tuli. Kaikesta kyllä selvitään.


Jäsenyyshakemus etenee nyt hyvässä asennossa. Kiitos valtiojohdolle ja kollegoille yli puoluerajojen hyvästä prosessista jo tähän asti. Seuraavaksi keskittyminen siirtyykin jo siihen, minkälainen NATO-Suomi tulemme olemaan tulevaisuudessa.

Hallitus unohti intersukupuoliset lapset

Pitää ihmetellä, miksei hallitus turvaa intersukupuolisten lasten koskemattomuutta osana hallituksen esitystä laiksi sukupuolen vahvistamisesta eli ns. translakia. Hallituksen esitys oli lausuntokierroksella aiemmin keväällä.

Intersukupuolisille lapsille eli lapsille, joilla on sukupuolipiirteiden variaatiota, tehdään peruuttamattomia kirurgisia toimenpiteitä, vaikka monet näistä eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä. Tämä loukkaa vakavalla tavalla intersukupuolisten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta koskemattomuuteen. On kestämätöntä, jos hallitus jättää korjaamatta näin räikeän epäkohdan.

Kokoomus on esittänyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmassaan, ettei intersukupuolisille vauvoille tulisi tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä.  Mahdollisia toimenpiteitä tulisi voida tehdä vasta, kun lapsi on iässä, jossa voi antaa tietoon perustuen oman suostumuksensa niihin.

Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa intersukupuolisten lasten koskemattomuutta. Valitettavasti hallituksen translain luonnos ei tuo asiaan korjausta. Jostain syystä hallitus unohti intersukupuoliset lapset ja heidän oikeutensa.

Maanpuolustukseen osallistuminen mahdollistettava myös perheellisille

Suomessa on kansainvälisesti verrattuna varsin korkea maanpuolustustahto. Se on valtavan tärkeää. Turvallisuusympäristömme muututtua maanpuolustustahto on vahvistunut entisestään. Myös yhä useampi nainen haluaa osallistua maanpuolustukseen. 

Vuonna 2021 naisia ilmoittautui ennätysmäärä (1675) vapaaehtoisen asepalveluksen suorittajiksi. Vuodesta 2017 lähtien palvelukseen hakeneiden määrä on vakiintunut yli 1 000:een vuodessa. Puolustusvoimat on ilmoittanut tavoitteekseen lisätä asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrä 2000:een. 

Samaan aikaan kun reserviläisten määrä kasvaa, on tarpeen huomioida aikaisempaa paremmin erilaisia perhetilanteita. Osallistumismahdollisuudet eivät saisi riippua perhetilanteesta. Toimintatavat ovat epäselvät koskien esimerkiksi perheitä, joissa molemmat vanhemmat osallistuvat reserviläistoimintaan ja saavat kutsun samaan aikaan.

Tällä hetkellä reserviläisille ei ole tarjolla riittäviä palveluita alaikäisten lasten hoidon järjestämiseksi. Toisaalta laki ei myöskään anna aluetoimistoille julkisia kriteereitä harjoituksesta vapauttamiselle. Reserviläisellä ei ole oikeutta vaatia kotikunnaltaan alle kouluikäisille tai alakouluikäisille lapsille jatkettua päivähoitoa tai viikonloppuhoitoa, mikäli sitä ei perheelle ole myönnetty muun syyn perusteella. 

Asialla on myös tasa-arvonäkökulma. Hoivavastuu Suomessa jakaantuu epätasaisesti ja kasaantuu useimmiten naisille, joten tilanne vaikuttaa varsinkin naisten osallistumismahdollisuuksiin. Haaste on luonnollisesti selkeä myös yhden vanhemman perheissä. Vanhempainvapaa ei myöskään ole syy kertausharjoituksista vapauttamiselle.

Perimmäinen syy on toki vanhempainvapaiden epätasaisessa jakaantumisessa ja hoivavastuun tilastollisessa kasaantumisessa naisille. Näiden rakenteellisten ongelmien lisäksi tulee löytää nopeita ratkaisuja tämäntyyppisiin konkreettisiin epäkohtiin.

Sen enempää laki kuin Puolustusvoimatkaan eivät tarjoa ohjausta siihen, miten alaikäisten huollettavien hoito järjestetään esimerkiksi tarvittavien kertausharjoitusten aikana. 

On tärkeää huolehtia, että kaikki mahdollinen kapasiteettimme on maanpuolustuksen käytettävissä, eikä osallistuminen jäisi ainakaan lapsenhoitoon liittyvistä käytännön ratkaisuista kiinni

Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen asianosaisen ministerin vastattavaksi.

Terveisiä Marokosta

Osallistuin tällä viikolla Euroopan neuvoston kutsusta pyöreän pöydän keskusteluun Marokon parlamentissa, maan pääkaupungissa Rabatissa. Aihe koski nuorison osallisuuden edistämistä sekä koulutusratkaisuja, jotka ovat Marokon kehityksen kannalta aivan keskeisiä haasteita. Maan heikko koulutustaso ja korkea nuorisotyöttömyys ovat aiheuttaneet laajaa nuorten näköalattomuutta. Väestön polarisaatio voimistuu ja koulutus on suorastaan kriisissä.

Euroopan neuvoston tilaisuudessa kuultiin asiantuntijoita ja tutkijoita. Keskusteluun osallistui lisäksi Marokon kansanedustajia ja nuorisopolitiikkaan keskittyvän työryhmän jäseniä. Minut kutsuttiin tilaisuuteen alustamaan erityisesti näkemyksistäni koulutus- ja nuorisopolitiikasta. Puheenvuorossani korostin koulutusmahdollisuuksien ohella tasa-arvon ja toimivan demokratian merkitystä kehitykselle. Eduskunnan tiedotteen puheenvuorostani voi lukea täältä.

Pidin tärkeänä nostaa keskustelussa esille demokratiakehitykseen ja tasa-arvoon, etenkin naisten oikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja korostaa niiden merkitystä tulevaisuuden kehityksen mahdollistajina. Kuten aina sanon, demokratia ja tasa-arvo kulkevat käsi kädessä – ja molemmilla on vahva yhteys koulutukseen. Marokko on varsin vakaa maa, mutta sillä on edelleen keskeisiä haasteita niin demokratian kuin tasa-arvon saralla. Kuningas käytännössä hallitsee maata vaaleilla valittujen päättäjien ylitse, medialla ei ole mahdollisuuksia toimia vapaasti ja kansainvälisissä tasa-arvon tilaa arvioivissa indekseissä Marokko sijoittuu lähelle häntäpäätä. Meille tärkeiden arvojen (kuten demokratian ja tasa-arvon) korostaminen tuntui erityisen tärkeältä siksikin, että vaikka Euroopan merkitys on maalle suuri, ei Marokko ole toistaiseksi asettunut tukemaan länsimaita YK:n yleiskokouksen Venäjän hyökkäyssotaa koskevissa äänestyksissä. 

Viime syksynä Marokossa järjestettiin parlamentti-, alue- ja kunnallisvaalit. Vaalituloksen myötä valta-asetelmat muuttuivat merkittävällä tavalla. Kymmenen vuotta vallassa olleen islamistisen pääministeripuolueen kannatus suorastaan romahti (pitkälti yli sadasta edustajasta alle viiteentoista). Uusi hallitus muodostuu liberaalimmista puolueista, jotka ovat lähellä kuningasta. 

Naisten osuus parlamentissa nousi vaaleissa kiintiöjärjestelmän kautta ja uudessa hallituksessa on enemmän naisministereitä kuin koskaan ennen Marokon historiassa. Vaikka tilaisuuden keskeinen sisältö koski koulutusmahdollisuuksia, olivat marokkolaiset kansanedustajat oikein kiinnostuneita käytännön kokemuksista tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämisessä, esimerkiksi puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta. 

Marokon talous on kasvussa ja kehityspotentiaalia löytyy monelta sektorilta. Euroopan Unionin kanssa tehtävä kauppa kattaa puolet Marokon ulkomaankaupasta, joten EU on maan keskeisin kumppani. Myös Suomen ja Marokon kahdenväliset suhteet toimivat ja yhteistyötä on viime aikoina pyritty aktivoimaan entisestään. Isoja mahdollisuuksia on kaupan saralla etenkin energiaan, kiertotalouteen ja koulutukseen liittyvillä aloilla. Suomalaista yritystoimintaa edistämässä on viime vuodesta asti toiminut myös Business Finlandin toimisto Casablancassa. Liikenneyhteydet Marokossa ovat erinomaiset, sillä infrastruktuuriin on panostettu valtavasti. Kaupungit ovat siistejä, tiet hyvässä kunnossa ja modernit pikajunat kulkevat. Maassa on nähdäkseni isoja mahdollisuuksia. 

Vi behöver energi- och livsmedelsomställningar

Energi- och livsmedelspriserna stiger. Det fanns redan flera bakomliggande orsaker, såsom världsmarknadens tillväxt och ökningen av priset på utsläppsrätter. De vattenreserver som torkat ut på grund av den torra sommaren höjde elpriserna, särskilt i de nordiska länder som förlitar sig på vattenkraft, och å andra sidan försvagade torkan till exempel spannmålsskörden. 

Sedan dess har Rysslands agerande, och i synnerhet det fruktansvärda aggressionskriget i Ukraina, ytterligare förvärrat situationen. Många europeiska länder är beroende av rysk energi, och å andra sidan är både Ryssland och Ukraina stora spannmålsproducerande länder. 

Situationen är oroande, rent ut sagt alarmerande. Vi behöver stora reformer av strukturerna för både energi- och livsmedelsproduktionen. Kriget har gett oss argument för att bryta oss loss från rysk fossil energi ännu snabbare än planerat. Senast nu bör också livsmedelsproduktionen ses från ett nytt perspektiv. Det handlar både om jordbrukets lönsamhetskris och säkrandet av försörjningstryggheten. 

Den finländska livsmedelsproduktionen bygger till stor del på spannmåls- och slåtterskördar som produceras med industriellt tillverkat kvävegödselmedel. Råvarorna för gödselmedlen importeras till stor del från antingen Ryssland eller Ukraina och produceras med hjälp av fossil energi. Utöver att priserna på råvarorna mångdubblas, minskar även deras tillgänglighet avsevärt. Slutresultatet återspeglas både som svåra situationer för företagarna och höjda livsmedelskostnader för konsumenterna.

Den akuta situationen kräver riktade åtgärder, såsom det paket på 300 miljoner euro som nu har föreslagits för jordbruket. Det verkliga problemet löses dock inte med stödmedel. Målet måste vara ett krissäkert och resursmässigt hållbart livsmedelssystem. 

En del av den nödvändiga förändringen i livsmedelssystemet utgörs av investeringar i den växtbaserade livsmedelsvärdekedjan. För det här erbjuds stora möjligheter i Finland, där en stor del av växtproduktionen fortfarande slutar som foder i djurproduktionen. 

Man har redan ute i världen sett stora investeringar göras för att förbättra förutsättningarna för växtbaserad mat. Danmark, som är känt för sin grisproduktion, meddelade till exempel att man under de kommande åren kommer att investera nästan 170 miljoner euro i växtproducenter och forskning och utveckling av växtbaserad produktion. 

Vår inhemska, rena, näringsrika och hälsosamma mat är vår livsnerv, men också vår konkurrensfördel. Livsmedelsomställningen är nödvändig, men medför samtidigt stora möjligheter. Övergången bör naturligtvis vara välplanerad och rättvis.

Texten har också publiserats som en kolumn i Åbo Underättelser.

Tarvitsemme energia- ja ruokamurrokset

Energian ja ruoan hinnat nousevat. Taustalla on jo alkujaankin monenlaisia syitä, kuten maailmanmarkkinoiden kasvaminen ja päästöoikeuksien kallistuminen. Kuivan kesän kuiventamatvesivarannot nostivat etenkin vesivoimaan nojaavissaPohjoismaisissa sähkön hintaa ja toisaalta kuivuus heikensi esimerkiksi viljasatoja. 

Sittemmin Venäjän toimet ja etenkin järkyttävä hyökkäyssota Ukrainaan ovat pahentaneet tilannetta entisestään. Moni Euroopan maa on riippuvainen venäläisestä energiasta ja toisaalta niin Venäjä kuin Ukraina ovat merkittäviä viljan tuottajamaita. 

Tilanne on huolestuttava, suorastaan hälyttävä. Tarvitsemme isot uudistukset niin energia- kuin ruoantuotannon rakenteisiin. Sota on antanut meille lisää tärkeitä perusteita irtaantua venäläisestä fossiilisesta energiasta jopa suunniteltua nopeammin. Myös elintarviketuotantoon on viimeistään nyt suhtauduttava uudella näkökulmalla. Kysymys on sekä maatalouden kannattavuuskriisistä että huoltovarmuuden turvaamisesta. 

Suomalainen ruoantuotanto perustuu isolta osin teollisella typpilannoituksella tuotettuihin vilja- ja nurmisatoihin. Lannoitteiden raaka-aineet tuodaan pitkälti joko Venäjältä tai Ukrainasta ja valmistetaan fossiilista energiaa hyödyntäen. Paitsi että raaka-aineiden hinnat moninkertaistuvat, heikentyy niiden saatavuus muutoinkin merkittävästi. Lopputulos näkyy niin yrittäjien ahdinkona kuin kuluttajien ruokalaskujen nousuna.

Akuutti tilanne edellyttää täsmätoimia, kuten nyt esitettyä 300 miljoonan euron tukipakettia maataloudelle. Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea tukirahoilla. Tavoitteena on oltava kriisinkestävä ja resurssiviisas ruokajärjestelmä. 

Yksi osa välttämätöntä ruokajärjestelmän muutosta ovat panostukset kasvipohjaisen ruoan arvoketjuihin. Tämä tarjoaa isoja mahdollisuuksia Suomessa, jossa edelleen suuri osa kasvintuotannosta päätyy lopulta eläintuotantoon rehuksi. 

Maailmalla on jo nähty isoja investointeja kasvipohjaisen ruoan edellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi sikatuotannostaantunnettu Tanska ilmoitti tulevina vuosina panostavansa lähes 170 miljoonaa euroa kasvintuottajille sekä kasvipohjaisen tuotannon tutkimukseen ja kehitykseen. 

Kotimainen puhdas, ravitseva ja terveellinen ruoka on elinehtomme, mutta myös kilpailuvalttimme. Ruokamurros on välttämätön, mutta siihen liittyy samalla isoja mahdollisuuksia. Siirtymän tulee tietysti olla suunnitelmallinen ja reilu.

TET-harjoittelupäiväni eduskunnassa

Moi! Olen Sanni, turkulainen toisen vuoden lukiolainen ja olin tiistaina 15.3. eduskunnassa TET-harjoittelussa. Tarkoituksenani oli viettää päivää Saara-Sofian avustajan Marika Helinin kanssa, mutta sairastumisen vuoksi Mari-Leena Talvitien avustaja Laura Pistemaa otti lennosta kopin päiväni ohjaamisesta.

Aamulla saavuttuani eduskuntaan turvatarkastusten läpi hieman jännittyneenä sain vastaani iloisen Lauran, jonka kanssa siirryimme heti Kokoomuksen eduskuntaryhmän avustajien viikkokokoukseen. Kokouksessa käsiteltiin ajankohtaista Ukrainan tilannetta sekä käytiin läpi tärkeimmät seuraavalla viikolla käsiteltävät asiat. Yhdeksi kokouksen keskusteluaiheeksi nousi myös Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ja sen viime viikkojen aikana lisääntynyt kannatus.

Kokouksen jälkeen pääsin toisen TET:läisen kanssa kierrokselle eduskunnan tiloihin. Kävimme katsomassa näkymää pääovilta kansalaistorille päin ja nousimme kaunista marmoriportaikkoa pitkin ylimpiin kerroksiin. Pääsimme myös kävelemään hienon valtiosalin läpi ja kuulimme samalla rakennuksen arkkitehtuurista. Näimme lisäksi Paternosterhissit, joita halusin kovasti päästä testaamaan.

Tämän jälkeen tiivis päiväni jatkui eduskunnan lehtisaliin tekemään pientä ajankohtaiskatsausta Ukrainan tilanteesta eri sanomalehtien avulla. Lehtisalissa oli kymmeniä eri Suomessa julkaistavia lehtiä, jopa pienten paikkakuntien paikallislehtiä. Sen jälkeen pääsin täysistuntosaliin kuuntelemaan ajankohtaiskeskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Keskustelu kävi kovana ja oli mielenkiintoista seurata, mitä eri näkökulmia hallitus- ja oppositiopuolueiden edustajat halusivat tuoda keskusteluun.

Iltapäivällä pääsin vielä testaamaan Paternosterhissit ja eduskunnan kuppilaan kahville Saara-Sofian kanssa. Juttelimme muun muassa lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksista ja Itämeren tilasta. Oli hauskaa huomata, kuinka muut kansanedustajat ja avustajat moikkasivat iloisesti ohi kävellessään ja tulivat esittäytymään.

Ylipäätään eduskunnan ilmapiiri vaikutti positiiviselta ja huomasin, että vaikka välillä kansanedustajat käyvät tiukkaakin debattia keskenään, olivat kaikki silti kohteliaita ja moikkasivat toisiaan iloisesti käytävillä. Oli myös hauska huomata, kuinka monenlaisia taustoja eduskunnan työntekijöillä ja politiikan ammattilaisilla on.

Kokonaisuudessaan päivä oli todella antoisa ja TET:n lyhyydestä huolimatta ehdin näkemään ja kokemaan vaikka ja mitä. Tämä TET-päivä vahvisti ajatustani siitä, että haluaisin tulevaisuudessa työskennellä ainakin jollain tavalla politiikan parissa. Kiitos kaikille tämän ikimuistoisen harjoittelupäivän mahdollistajille!

Ukrainalaiset taistelevat arvojemme puolesta

Putinin sota Ukrainassa jatkuu kolmatta päivää. Tuskin olen ainoa, jolla päivät ovat kuluneet pitkälti tilannetta seuraten, huolissaan. Tässä päällimmäiset ajatukseni tänään.

1. KYSYMYS ON ARVOJEN PUOLUSTAMISESTA

Ukrainalaiset taistelevat urheasti! He puolustavat omaa maataan ja itsenäisyyttään. Samalla he puolustavat yhteisiä länsimaisia arvojamme: vapautta, demokratiaa, Euroopan tulevaisuutta.

Ei Venäjän uhkana ole NATO, saati natsit tai narkomaanit, kuten Putin on hyökkäystään perustellut. Putinin uhkana ovat juuri länsimaiset arvot: vapaus ja demokratia. Hänen pelkonaan on, että Venäjälläkin huomataan, että asiat voisivat olla toisin. Tulevaisuuden rakentamisen sijasta hän haikailee kauas menneisyyteen.

Siksi Ukrainan taistelu on myös meidän taistelumme. Siksi meidän on autettava Ukrainaa.

2. UKRAINA TARVITSEE ASEITA, NOPEASTI!

Toistaiseksi päätöksenteko on ollut tuskaisen hidasta. Suomi on myöntänyt noin 14 miljoonaa taloudellista tukea. Lisäksi matkaan on ilmeisesti lähtemässä humanitaarisena materiaaliapuna muun muassa telttoja.

Tämä ei kuitenkaan riitä, ei alkuunkaan. Ja päätöksillä on kiire.

Ukrainan sankarilliseksi noussut presidentti Zelenskyi kieltäytyi USA:n evakuointitarjouksesta ja totesi tarvitsevansa panssarintorjunta-ammuksia, ei kyytiä (”I need anti-tank ammo, not a ride”).

Suomen ja Ukrainan diplomaattisuhteet täyttävät juuri tänään 30 vuotta. Sen kunniaksi valtioneuvosto on toivottanut ukrainalaisille ”rohkeutta ja voimaa”. Tämä ei riitä. Hallituksen tulisi nyt nopeasti tehdä päätöksiä sellaisesta avusta ja tuesta, jota Ukraina akuutisti tarvitsee: varusteiden ja aseiden toimituksista. Myös Ukrainan suurlähettiläs vetosi päättäjiin: huomenna voi olla liian myöhäistä.

3. LISÄÄ PAKOTTEITA, KUNNOLLA!

Tarvitaan myös kovempia pakotteita. Vaikka ne eivät suoraan Putinin päätöksiin vaikuttaisikaan, on tärkeää luoda painetta ja osoittaa, että kansainvälisen oikeuden ja itsenäisen valtion suvereniteetin loukkaamisella on kovia seurauksia.

EU:n pakotepäätöksenteko on toistaiseksi ollut pettymys. Päätöksissä on kestänyt ja ne ovat olleet turhan laimeita. Taustalla on samoja ongelmia, kuin EU:n päätöksenteossa muutoinkin kansallisten intressien ajaessa yhteisen edun edelle. Osa jäsenmaista on vastustanut kovimpia toimia suojatakseen omia kaasutoimituksiaan tai luksustarvikkeidensa vientiä. Onneksi sittemmin yhtenäisyys on vahvistunut ja lisää pakotteita on tulossa, toivottavasti pian. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kaikki valtiot olisivat lopulta suostumassa myös SWIFT-pakotteeseen, eli Venäjän sulkemiseen pankkien käyttämän maksujärjestelmän ulkopuolelle. Tällä on myös symbolista merkitystä. EU:n tulisi mielestäni ulottaa pakotteet Venäjän lisäksi myös Valko-Venäjään, joka on mahdollistanut hyökkäyksen ja tukee Venäjän sotatoimia.

4. PÄÄTÖKSIÄ PAITSI EU:SSA, MYÖS KANSALLISESTI!

Suomen valtiojohto on todennut, että Suomi vastaa Venäjän toimiin ja tukee Ukrainaa osana EU:ta. Tämä on tietysti luonteva ja kannatettava lähtökohta. Monet valtiot ovat kuitenkin tehneet lisäksi omia ratkaisujaan – ja niin meidänkin pitäisi. Tämä voisi tässä tilanteessa tarkoittaa puolustusmateriaalien toimittamisen lisäksi esimerkiksi ilmatilan sulkemista venäläisiltä koneilta.

Ukrainan auttaminen on ennen kaikkea moraalisesti oikein. Samalla se on myös omien etujemme mukaista. Ukraina taistelee parhaillaan myös meidän arvojemme puolesta. Historia tulee muistamaan, jos päättäjät jäävät nyt jahkailemaan. Pakotteilla on tietysti hintansa, mutta arvomme eivät ole kaupan.

5. VENÄJÄ ON YKSIN!

Muutamat uutiset ovat tuoneet synkkään tilanteeseen toivoa. Mielenosoitukset Putinin sotaa vastaan ja Ukrainan puolesta keräsivät tänään toistakymmentä tuhatta ihmistä eri puolilla Suomea. Mieltä on osoitettu eri puolilla maailmaa, rohkeiden ihmisten toimesta myös Venäjällä.

Myös kansainvälinen yhteisö tuomitsee Venäjän toimet varsin yksituumaisesti. YK:n turvallisuusneuvoston kokouksesta ei odotettukaan suuria, sillä turvallisuusneuvoston puheenjohtajana toimii tällä hetkellä juurikin Venäjä. Venäjä odotetusti käytti pysyvänä jäsenenä veto-oikeuttaan päätöslauselmasta, joka olisi tuominnut hyökkäyksen Ukrainaan ja vaatinut joukkojen vetäytymistä välittömästi. Toivoa kuitenkin tuo Venäjän jääminen yksin. Venäjä ei saanut kokouksessa tukea edes Kiinalta. Myöhemmin YK:n yleiskokouksessa Venäjän toimet tuomittaneen selkeällä enemmistöllä.

6. TOTUUS ON VÄKEVÄ!

Tällä hetkellä on vielä hämärän peitossa, kuinka laajasti Venäjällä ylipäänsä tiedetään sodan todellisesta luonteesta ja kuinka laajaa tukea sille kansan keskuudessa lopulta on. Ainakaan täysin varauksetonta tuki ei ole.

Sota on aina surullista ja sadat ovat jo menettäneet henkensä, turhaan. Taisteluihin liittyviin viesteihin tulee suhtautua varauksella, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että ainakaan kaikki venäläiset sotilaat eivät ole tienneet mihin heidät on lähetetty. Venäjä on kiistänyt tappiot, vaikka niitä on koettu. Nuoria venäläisiä sotilaita on otettu kiinni ja heitä on myös kuollut. Tilanne ja sen vaatima uhriluku saattaa tulla yllätyksenä myös Venäjän kansalle, etenkin järjettömään sotaan lähetettyjen läheisille. Lastensa puolesta huolehtivien ja heidän menettämistään surevien vanhempien järjestäytymisen merkitystä ei pidä aliarvioida.

7. SOMEAJAN SODANKÄYNTIÄ!

Kuten monen muunkin, myös oma aikani on viime päivinä kulunut tiiviisti tilanteen etenemistä kansainvälisestä mediasta ja Twitteristä seuraten. Sosiaalinen media mahdollistaa lähes reaaliaikaisen seurannan, sillä tiedot etenevät nopeasti. Esimerkiksi Ukrainan presidentti Zelenskyi on viestinyt tehokkaasti itsekuvattujen videoiden välityksellä.

Sosiaalisen median sisältöjen osalta on tärkeää muistaa hybridivaikuttamisen mekanismit. Alustoilla liikkuu paljon myös väärää tietoa, huhuja ja suoranaista sotapropagandaa. Twitterissä on nyt ollut rauhallisempaa, sillä Venäjän trollit ovat kuuleman mukaan siirtyneet venäläisille kanaville suoltamaan hallinnon valheita. Hakkerit sen sijaan ovat Ukrainan puolella. Kansainvälinen Anonymous-hakkeriryhmä on julistanut kybersodan Venäjän hallintoa vastaan. He kertovat jo onnistuneensa sulkemaan hallinnon nettisivuja ja häiritsemään Venäjän asevoimien viestintää. Näillä toimilla voi olla isokin merkitys!

Netin sotakuvasto ei ole kaikkien silmille. Etenkin TikTokissa on kuuleman mukaan paljon lapsille soveltumatonta sisältöä. Alusta on etenkin juuri lasten ja nuorten suosiossa. MLL on kerännyt hyvät ohjeet siitä, miten lasten kanssa olisi hyvä keskustella aiheesta.

8. SUOMI KUULUU NATOON!

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä tässä sodassa seuraavaksi tai lopulta käy. Siitä riippumatta epävarmuus maailmassa tulee jatkumaan vielä pitkään. Kaikki ajatukset ovat nyt Ukrainassa, kaikki tuki ukrainalaisille.

Yksi asia on kuitenkin käynyt selväksi myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa ajatellen: Suomen on liityttävä Natoon. Suomi kuuluu länteen, Euroopan Unioniin ja meidän tulisi kuulua myös Natoon. Kysymys on eurooppalaisten arvojemme puolustamisesta.

9. AUTA, JOS VOIT!

Ukraina tarvitsee monenlaista apua. Rahalahjoitusten kohdalla on hyvä olla tarkkana, sillä kriisin keskellä on myös toimijoita, jotka koettavat käyttää tilannetta hyväkseen. Useat kansainvälisesti toimivat, luotettavat järjestöt ovat avanneet avustuskeräyksiä, jotka kohdistuvat Ukrainaan. Oman lahjoitukseni tein UNICEFin hätäapuun Ukrainan lasten ja perheiden auttamiseksi.