Category Archives: Yleinen

Ilmastokysymys on tulevaisuuskysymys

Kuva: Katowicen ilmastokokouksessa Suomen delegaation jäsenenä joulukuussa 2018

Olen iloinen, että ympäristö ja ilmastoaiheet ovat nousseet näissä vaaleissa aikaisempaa vahvemmin poliittisen keskustelun keskiöön. IPCC:n viimeisimmän raportin julkaisun jälkeisessä maailmassa on yhä selvempää, että ilmastonmuutos on aikamme suurimpia kysymyksiä. On juuri meidän nykyisten päättäjien harteilla ratkaista ilmastokestävyyden haasteet.

Maapallo ja luonto kyllä selviävät kaikista vitsauksista tavalla tai toisella, mutta ihmisen toiminta uhkaa tehdä elämästä ihmiselle itselleen erittäin hankalaa. Myös tulevien sukupolvien mahdollisuuksista on huolehdittava. Emme voi jättää jälkeemme massiivista valtionvelkaa, mutta emme myöskään elinkelvotonta ympäristöä.

Ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen sekä vesistöjen ekologisen tilan parantaminen ovat tärkeitä teemoja, joiden puolesta tulee puhua. Ne myös linkittyvät kaikki toisiinsa.

Päästöt muodostuvat jokapäiväisessä elämässämme hyvin arkisista asioista: asumisesta, liikenteestä, syömisestä. Päästöt eivät katso maiden rajoja. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen ja silloin myös päästöjä ja ilmastovaikutuksia pitäisi tarkastella nimenomaan globaalista näkökulmasta.

Nyrkkisääntönä on, että päästövähennyksiä pitää saada joka puolelta ja varsin nopeasti. Se tarkoittaa, että ei ole mitään yhtä taikakeinoa, joka voitaisiin toteuttaa ihmisten arjen ulkopuolella. Kun päästöt koostuvat arjen kulutusvalinnoista, ratkaisujakin on haettava niistä samoista valinnoista. Samaan aikaan kuin päästöjä pitää vähentää kaikkialta, tarvitaan myös lisää hiilinieluja. Pelkästään päästövähennyksillä kokonaisuus ei tule ratkeamaan.

Ilmaston kannalta kestävämmät toimet tarkoittavat vääjäämättä joidenkin elinkeinojen päättymistä ja joidenkin työpaikkojen katoamista. Siihen on pystyttävä varautumaan ja toteuttamaan muutoksia niin, että kaikki pysyvät kehityksessä mukana. Sitä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Muutosta tarvitaan, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kurjuutta. Kestävyydessä on valtava markkinapotentiaali, joka synnyttää kasvua ja uusia työpaikkoja väistyvien tilalle.

On selvää, että ilmastotoimet maksavat, mutta pidemmällä tähtäimellä huomattavasti enemmän maksuja ja negatiivisia budjettivaikutuksia on tiedossa, jos ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita ei saada ratkaistua. Mitä pidemmälle odotamme, sitä rajumpia keinoja joudutaan ottamaan käyttöön.

Ilmastopolitiikan on oltava vahvasti yhteydessä talouspolitiikkaan, sillä nimenomaan budjeteilla ohjataan vahvasti päätöksentekoa.

Siksi kestävän kehityksen saattaminen budjettiin on ollut yksi hyvin merkittävä toimi, jonka puolesta puhuin vuosia. Olen ylpeä, että asia lopulta saatiin käynnistettyä valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla. Kestävän kehityksen budjetointi on erinomainen esimerkki siitä, miten Suomi voi olla kokoaan suurempi taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Kestävän kehityksen tuominen budjettikirjaan on konkreettinen tulevaisuustoimi, josta myös maailmalla ollaan oltu todella kiinnostuneita.

Päästöjen vähentämisessä, puhtaiden ratkaisujen kehittämisessä ja kiertotalousajattelun edistämisessä on nimenomaan Suomen kaltaiselle maalle valtavia mahdollisuuksia. Suurin osa maailman maista pohtii ratkaisuja, joiden avulla hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja resursseja käyttää järkevämmin. Suomessa on osaamista ja teknologiaa, joiden kautta voimme saavuttaa merkittävää kilpailukykyä ja kasvupotentiaalia. Meidän täytyy vain sitoutua riittävään kunnianhimon tasoon, näyttää esimerkkiä sekä panostaa tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

Globaalilta ilmastopolitiikalta on puuttunut johtajuus. YK:n ilmastokokouksessa katseet kääntyivät vahvasti EU:n suuntaan. Kun EU-puheenjohtajuuskautemme kesällä alkaa, on pienellä Suomella iso mahdollisuus olla ratkaisujen edistämisessä kokoaan merkittävästi suurempi.

Kansainväliset sopimukset ovat avainasemassa siinä, että voimme varmistaa kaikkien osapuolten sitoutumisen yhteiseen tavoitteeseen. Mitä enemmän meillä on kansainvälisessä politiikassa sellaisia osapuolia, jotka haluavat nostaa kunnianhimon tasoa ilmastopolitiikassa ja vaativat sitä myös muilta, sitä varmemmin tavoitteita myös saavutetaan. Siksi ilmastopolitiikan kunnianhimon tason pitää olla korkeammalla Euroopan Unionissa, ja myös Suomen pitää olla EU:ssa ajamassa vaikuttavampia ilmastotoimia kansainvälisessä yhteistyössä.

 

Kokoomuslaisia hyviä tekoja hallituksessa:

  • Päätimme kieltää kivihiilen energiakäytön. Tavoitteenamme on seuraavaksi, että fossiilisten polttoaineiden merkittävä käyttö voimalaitoksissa päättyy vuoteen 2040 mennessä ja turpeen osalta vuoteen 2035 mennessä.
  • Palautimme metsien suojeluohjelma Metson rahoitukseen määrärahoja. On erittäin tärkeää pitää täysimääräisesti kiinni ohjelman suojelutavoitteiden täyttymisestä. Haluamme kartoittaa METSO-ohjelman vuoden 2025 jälkeisen laajentamisen mahdollisuuksia. Vapaaehtoinen METSO-ohjelman malli on laajennettava koskemaan kaikkia elinympäristöjä.
  • Hallitus päätti kunnianhimoisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Suomesta on tehtävä seuraavaksi energian varastoinnin ja kulutusjouston edelläkävijä. Sähkön verotus ja verkkomaksujen perusteet muutetaan siten, että ne kannustavat kuluttajia ja yrityksiä hyödyntämään sähkön markkinahinnan vaihtelua.
  • Liikenteen biopolttoaineiden osuus nousee 30 prosenttiin biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen myötä. Seuraavaksi uusien autojen verotus on siirrettävä kokonaan auton hankinnan verotuksesta autoilun päästöjen verotukseen. Tavoitteena on, että sähköä tai biokaasua käyttävä ajoneuvo on suomalaiselle aina fossiilista polttoainetta käyttävää autoa kilpailukykyisempi vaihtoehto viimeistään 2030-luvulla.
  • Hallitus panosti biotalouteen ja puhtaisiin energiaratkaisuihin 300 miljoonaa euroa. Haluamme kohdentaa jatkossa kaikki uudet energiatukipäätökset muihin kuin polttoon perustuviin teknologioihin.

Kokoomuksen ympäristöverkoston puheenjohtajana osallistuin tiiviisti puolueen ympäristö- ja ilmasto-ohjelman valmisteluun. Käy tutustumassa keinoihimme täällä. Ohjelma on pääasiassa laadittu ennen IPCC:n raportin julkaisua.

Emme saa menettää yhtään nuorta

Loppuelämän kannalta tärkeitä perustaitoja opitaan jo heti opinpolun alussa. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen ovat aivan keskeisiä taitoja siinä, että peruskoulun jälkeen on mahdollisuuksia siirtyä jatko-opintoihin ja siitä työelämään. Tämä osaaminen, tiedot ja taidot, kuuluvat jokaiselle lapselle. Meidän on varmistettava, että peruskoulu onnistuu tarjoamaan jokaiselle lapselle hyvät edellytykset jatkaa koulutiellä eteenpäin.

Varhainen tuki ja yksilölliset koulutuspolut ovat avainasemassa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Oppilaiden tuen tarve ja mahdolliset oppimisvaikeudet on tunnistettava jo aikaisessa vaiheessa. Perustaitojen oppiminen, kuten esimerkiksi hyvä lukutaito, ei saa vaarantua varhaisina vuosina sen vuoksi, että oppimisvaikeuksia ei havaita riittävän varhain. Heikkoon lukutaitoon puuttuminen vasta toisella asteella on jo huomattavasti hankalampaa ja riskit koulutuksen keskeytymiseen kasvavat.

Toisen asteen koulutuksen varmistaminen jokaiselle nuorelle on tärkeä tavoite. Pelkän peruskoulun varaan jääminen heikentää nuoren asemaa työmarkkinoilla ja kasvattaa syrjäytymisen riskiä. Enää ei juurikaan ole töitä tarjolla vain peruskoulupohjalta, tulevaisuudessa vielä vähemmän. Siksi valmiudet tulee varmistaa varhain ja jokaista nuorta tukea löytämään itselleen sopiva koulutus.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on varmistettava, että lapsilla ja nuorilla, sekä nuorilla aikuisilla on arjessaan sellaisia asioita, jotka tukevat mielen hyvinvointia ja joista rakentuu ehjä arki.

Sosiaalisiin verkostoihin kuuluminen, kuten koulu, työ ja harrastustoiminta, ovat tärkeitä tekijöitä mielen hyvinvoinnin tukemiseksi. Kuluneen hallituskauden aikana koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten määrää on pystytty vähentämään, mutta työtä riittää edelleen tehtäväksi. Toimia koulutuksen saavutettavuuden ja työllistymisen eteen on jatkettava, sillä yhtään nuorta ei saa menettää. Nuorten edellytyksiä menestyä koulupolulla ja työelämässä tulisikin lähteä rakentamaan aina varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta alkaen.

Varhaiskasvatuksella on tutkitusti vahva merkitys myöhemmän oppimisen näkökulmasta. Laadukas ja pedagoginen varhaiskasvatus on perusta, joka antaa hyvät eväät koulussa pärjäämiseen, sekä tasaa sosioekonomisesta taustasta johtuvia eroja. Mielen hyvinvointiin liittyviä taitoja voidaan myös opetella jo hyvin varhain, lapsen ikätasolle soveltuvilla keinoilla. Näistä syistä kannatan tavoitetta kaksivuotisesta maksuttomasta esiopetuksesta.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee myös lähelleen vähintään yhden turvallisen aikuisen. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee voida kokea kuuluvansa yhteisöön, olevansa osa jotakin sellaista sosiaalista piiriä, jossa hänestä välitetään, häntä kuunnellaan ja tuetaan.

Monelle lapselle ja nuorelle koti tarjoaa turvallisen ympäristön ja luotettavan aikuisen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Juuri niissä tilanteissa mitataan yhteiskuntamme ja jokaisen meidän kyky nähdä lapset ja nuoret, sekä heidän asiansa.

Riskitilanteita on pystyttävä tunnistamaan varhain. Moniammatillinen tuki on varmistettava kouluissa ja perheiden palveluissa, ja avun ja tuen oikea-aikaisesta saatavuudesta on huolehdittava. On kestämätöntä, jos vuosia jatkuneisiin ongelmiin päästään kiinni vasta, kun ne ovat ehtineet kasvaa ja kasaantua.

Perheiden parissa toimivien tahojen yhteistyötä on lisättävä, jotta tuen tarve tunnistetaan varhaisessa vaiheessa. Palveluissa tulisi omaksua perhekeskeinen toiminta- ja ajattelumalli. Perheiden näkökulmasta merkittävässä asemassa ovat esimerkiksi neuvolat, päiväkodit ja koulut. Palveluissa tulisi nykyistä paremmin pystyä ylittämään rajapintoja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin, sekä koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. Myös lainsäädännöllisiä esitteitä viestien välittymiselle tulee purkaa.

  • jatketaan varhaiskasvatusmaksujen alennuksia, tavoitellaan maksutonta osa-aikaista varhaiskasvatusta ja edistetään kaksivuotista maksutonta esiopetusta
  • tiivistetään yhteistyötä ja lisätään joustavuutta esikoulun ja koulun aloittamisen välillä
  • sujuvoitetaan tiedonkulkua eri toimijoiden välillä lasten parhaaksi
  • viedään lasten ja nuorten matalan kynnyksen palveluja vahvemmin koulujen yhteyteen
  • toteutetaan terapiatakuu
  • satsataan edelleen perheiden kotipalveluun

Kuvat: Päiväkotivierailuilla lukuhetkiä lasten kanssa

Kansallispuistoista elinvoimaa

Metsähallituksen hallinnoimien arvokkaiden luontokohteiden ja kansallispuistojen korjausvelan lyhentämiseksi osoitettiin vuoden 2019 budjetissa yli kolme miljoonaa euroa. Varsinaissuomalaisten arvostaman Kurjenrahkan kansallispuiston ylläpitoon ja kunnostukseen osoitettiin tuosta kokonaisuudesta 200 000 euron lisämääräraha.

Kurjenrahka on kansallispuistona hyvin suosittu kohde ja tärkeä virkistysalue varsinaissuomalaisille. Kurjenrahka soveltuu kaikenikäisille kävijöille ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia luonnosta ja liikunnasta nauttimiseen. Kansallispuiston ylläpitoon ja kunnostukseen osoitetuilla määrärahoilla on määräänsä suurempi arvo varsinaissuomalaisten hyvinvoinnin ja paikallisen talouden näkökulmasta.

Arvokkaiden luontokohteidemme ylläpito ja kunnostus on tärkeää esimerkiksi paikallisen matkailun elinvoimaisuuden kannalta, sekä tietysti kansanterveydellisestä näkökulmasta. Mahdollisuus liikkua puhtaassa luonnossa on meidän suomalaisten etuoikeus. Suomen luonto on kiinnostuksen kohteena myös yhä useammalla tänne matkaavalla. Luontokohteiden kunnosta huolehtiminen onkin tärkeä osa kasvavan luontomatkailun vauhdittamista.

Matkailualan potentiaalia ei olekaan syytä sivuuttaa, kun puhutaan tulevaisuuden työpaikoista. Suomessa matkailuala työllistää jo lähes 140 000 henkeä, mikä tarkoittaa noin 5,5 prosenttia kaikista Suomen työllisistä. Viime vuosina Suomeen ulkomailta suuntautuvassa matkailussa on tehty ennätyksiä. Kasvua on ollut myös kotimaisten matkailijoiden yöpymismäärissä. Kaupungistuvassa Suomessa puhdas luonto onkin tärkeä hyvinvoinnin ja virkistyksen lähde suomalaisille.

Rannikkoalueet ja saaristo kuuluvat ilman muuta Suomen vahvoihin matkailualueisiin. Meillä on Varsinais-Suomessa maailman mittakaavassa ainutlaatuinen saaristoluonto, joka houkuttaa kävijöitä Suomesta ja maailmalta. Monipuolinen luonto, kiinnostavat kulttuurihistorialliset kohteet ja monipuoliset matkailu- ja kulttuuripalvelut tarjoavat matkailijoille laajasti vaihtoehtoja. Saariston matkailussa on vielä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia.

Samalla kun luontomatkailu lisääntyy, on tärkeä pitää huolta luonnon monimuotoisuudesta ja luontoympäristön hyvästä tilasta. Matkailualan kasvaessa on tärkeä varmistaa, että matkailuliiketoiminta kehittyy kestävältä pohjalta. Puhdas luonto, sekä kulttuurihistoriallisten kohteiden, kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hyvä kunto ovat tulevaisuudessakin laadukkaiden matkailupalveluiden perusta.

  • Huolehditaan luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja ympäristön puhtaudesta myös alueilla, joissa on paljon luontomatkailua ja luontoon kohdistuu kulutusta

Yrittäjyys luo hyvinvointia ja työpaikkoja

Työelämä on monella tapaa murroksessa. Yhä useampi työllistää itse itsensä, tekee epäsäännöllistä työtä tai useaa työtä samaan aikaan. Järjestelmämme tulisi tunnistaa paremmin muuttuvat työn muodot ja joustaa siten, että työn vastaanottaminen kannattaa aina. Itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien perusturvaa on parannettava.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa uusien työpaikkojen syntymisessä ja siten paremman työllisyysasteen ja talouskasvun saavuttamisessa. Siksi työn tekemisen ehtoja pitää kehittää siitä näkökulmasta, että lainsäädännöllä ei tukahduteta pieniä yrityksiä työnantajan ja työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sovittaessa. Muuttuva työelämä vaatii yhä enemmän liikkumavaraa paikalliselle sopimiselle. Nykyiset työmarkkinat ovat turhan jäykät.

Yrittämisen esteitä tulee poistaa karsimalla turhaa byrokratiaa. Erilaisten lupien ja niihin liittyvien tarkastusten tarkoituksenmukaisuutta tulee pohtia huolella. Lupamenettelyistä itsessään tulee tehdä joustavampia. Paperityö ei saa hallita yrittäjän arkea. Lainsäädännön on oltava tarkoituksenmukaista ja selkeästi tulkittavaa.

Aina yrittäminen ei onnistu suunnitellusti. Epäonnistumisesta ei pitäisi rankaista loputtomiin. Rehellisen konkurssin tehneillä yrittäjillä on oltava mahdollisuus uuteen alkuun.

Monen yrittäjän huolena on pula osaavasta työvoimasta. Työvoimapulasta kärsittään kaikkialla Suomessa ja kaikilla aloilla. Samaan aikaan moni suomalainen on työttömänä. On pystyttävä samaan aikaan ratkomaan pitkäaikaistyöttömyyden haasteita ja houkuttelemaan uutta työvoimaa Suomeen. Tarvitsemme molempia! Ikärakenteemme muutos lisää haastetta työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Kaikki työikäiset ja työkykyiset on saatava töihin ja lisää työntekijöitä tarvitaan myös ulkomailta. Suomalaisille tuotteille ja osaamiselle on maailmalla kysyntää, mutta tekijöistä on yrityksissä pulaa.

Yrittäjät ovat huolissaan myös tulevaisuuden toimintaympäristön mahdollisista muutoksista. Olemme kuulleet avauksia, joissa yrittäjien vero- ja sääntelytaakkaa halutaan kiristää. Kannattaako investointeja tehdä? Uskaltaako uusia työntekijöitä palkata? Tarvitaan ennakoitavaa ja poukkoilematonta politiikkaa, joka luo uskoa tulevaisuuteen ja mahdollisuuksia kasvuun. Yrittäjät odottavat meiltä päättäjiltä kannustavaa ja kilpailukykyistä toimintaympäristöä kilpailijamaihin verrattuna.

Työelämän tasa-arvossa on edelleen tekemistä myös yrittäjien näkökulmasta. Vanhemmuuden kustannusten kuuluu jakaantua tasaisemmin työnantajien kesken. Hallituksen myöntämä 2500 euron kertakorvaus perhevapaalle jäävän naispuolisen työntekijän työnantajalle on askel oikeaan suuntaan. Tärkeässä roolissa työelämän tasa-arvon saavuttamisessa on myös perhevapaauudistuksen toteuttaminen. Pitkät perhevapaat vaikuttavat heikentävästi naisten uraan, palkkaan ja eläkkeeseen. Tehokkain keino naisten tasa-arvon korjaamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi työmarkkinoilla olisi miesten kannustaminen käyttämään omaa oikeuttaan perhevapaisiin – ja samalla naisten nopeampi siirtyminen takaisin työelämään.

Tavoitteita yrittäjyyden edistämiseksi:
– Torjutaan yrittämistä hankaloittavat veronkiristykset. Kokonaisveroaste ei saa nousta. Pidetään kiinni kilpailukykyä edistävästä yrittäjävähennyksestä
– Luodaan mahdollisuuksia joustavammaksi, reilulle paikalliselle sopimiselle
– Lisätään työssäoppimista koulutussopiomuksen kautta
– Käynnistetään sosiaaliturvan uudistus niin, että työn tekeminen on aina kannattavaa.
– Helpotetaan Suomeen töihin tulemista luopumalla ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta. Myönnetään ulkomaisille opiskelijoille tutkinnon jälkeen automaattisesti oleskelulupa ja sujuvoitetaan työlupaprosesseja.
– Toteutetaan perhevapaauudistus ja tasataan vanhemmuuden kustannuksia työnantajien välillä

 

Tasa-arvoa asevelvollisuuteen

Osallistuin tänä keväänä valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Sen myötä olen tullut pohtineeksi paljon asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen tulevaisuutta sekä mahdollisuutta niin sanottuun kansalaispalvelukseen.

Kurssimme avajaisissa Puolustusvoimien komentaja Lindberg käytti ison osan puheestaan perustellakseen nykyistä järjestelmää miesten asevelvollisuudesta, jota naisten vapaaehtoinen palvelus täydentää. Itse olen kuitenkin pitänyt koko ikäluokan yhteisiä kutsuntoja hyvänä ajatuksena. Maanpuolustuskurssin aikana näkemykseni vain vahvistui.

Koko ikäluokan kutsuntoja voi perustella monesta näkökulmasta. Se parantaisi tasa-arvoa ja varmistaisi että osaaminen on parhaassa mahdollisessa käytössä. Lisäksi kaikkia koskevat kutsunnat olisivat erinomainen mahdollisuus tavoittaa kokonainen ikäluokka. Sen kautta pystyttäisiin kartoittamaan nuorten terveydentilaa sekä torjumaan tehokkaasti syrjäytymistä. Uusi malli olisi hyvä myös työelämän näkökulmasta. Tästä aiheesta on kirjoittanut mm. tohtori Heli Häyrynen Suomen Kuvalehden julkaisemassa artikkelissa. Häyrynen perustelee kattavasti naisten ottamista mukaan kutsuntoihin muun muassa alkuvaiheen urakehityksen kannalta. Suosittelen lukemaan artikkelin, se on silmiä avaava!

Olen keskustellut aiheesta monien johtavassa asemassa toimivien kanssa. Puolustusvoimien näkökulmasta huolet uudistukseen tuntuvat liittyvän erityisesti kolmeen seikkaan. Ensimmäinen on kutsunnat-termin käytön ongelmallisuus, sillä kutsuntojen laajentaminen naisiin edellyttäisi lakimuutosta. Toiseksi pohditaan sitä, mikä taho vastaisi mittavasti laajenevan kokonaisuuden organisoinnista. Kolmanneksi ollaan ymmärrettävästi huolissaan resursseista. Koko ikäluokan kutsunnat maksavat, mutta ihan selvää on, että muutos ei saa olla pois puolustusvoimien muusta toiminnasta.

Teot tasa-arvon edistämiseksi saavatkin maksaa, etenkin kun positiivisia vaikutuksia on hyvin laajasti. Myös muut vielä pohdittavat asiat ovat kyllä ratkaistavissa. Varusmiespalveluksessa menestyminen on kiinni yksilöllisistä kyvyistä ja motivaatiosta, ei sukupuolesta. Koko ikäluokan kykyjen ja potentiaalin parempi hyödyntäminen maanpuolustuksessa parantaisi Suomen puolustuskykyä ja olisi eduksi maanpuolustustahdolle.

Tulevalla kaudella teen töitä sen eteen, että koko ikäluokkaa koskevien kutsuntojen selvitystyö käynnistetään.

 

Kuvat: Osallistuin maanpuolustuskurssille kevään aikana

Världens bästa djurskyddslag till Finland

Djurskyddslagen, som har varit under beredning under den gångna perioden, kom slutligen aldrig i tid till riksdagens behandling i plenum, eftersom premiärminister Juha Sipilä lämnade in sin regerings avgångsansökan strax före slutet av sin mandatperiod. Man har väntat länge på djurskyddslagsreformen och det har funnits ett tydligt behov för ett förnyande av lagen. Utgångspunkten för förberedelsen av propositionen har utgjorts avden tillgängliga forskningsinformationen och djurens välbefinnande och goda behandling. Syftet var att åstadkomma världens bästa djurskyddslag.

 

Tyvärr nådde man inte fram till detta mål. Det är därför jag inte ärsärskilt besviken över att just det här lagförslaget inte hann till plenum. En ny djurskyddslag behövs emellertid och därför är ärendet igen en gång på tapeten efter valet. Antingen fortsätternästa regering med arbetet på basen av propositionen eller alternativt återupptas lagförslaget för utvärdering.

 

Vid samrådet om lagförslaget utarbetat av Sipiläs styrelse hoppades jag att den slutliga propositionen skulle uppvisa en höjd ambitionsnivå. Samrådet om styrelsens förslag var exceptionellt brett och resulterade i riklig återkoppling. I och med detta fick lagförslaget en bättre utformning. Det innehöll flera tydliga förbättringar av den i många avseenden föråldrade rådandelagstiftningen. Jag anser ändå att ambitionsnivån kunde ha varit högre. Lagens goda intentioner förminskades av många undantag och extremt långa övergångsperioder.

 

Under själva förberedningen ansåg jag centrala punkter till exempel vara djurens rätt till tillgång till dricksvatten, behovet av smärtlindring vid smärtsamma ingrepp, strängare och mer exakt reglering av djurförädling, den ansvariga tillsynsmyndighetens yrkeskvalifikationer samt obligatorisk registrering och märkningav hundar. I många av dessa frågor togs i den nya propositionen framsteg jämfört med den rådande lagstiftningen. Å andra sidanhade det i förordningen fortfarande funnits viktiga detaljer som kräver förtydligande.

 

De mest utmanande frågorna var relaterade till djurens välbefinnande. Skyddandet av förutsättningarna för den finländskadjurproduktionen och främjandet av djurens välbefinnande tycktes vara svåra mål att anpassa i en och samma lag. Detta återspeglades i propositionen genom väldigt långa övergångsperioder och många undantag gällande djurskyddsposter. Tanken var att uppmuntra producenter till reformer på frivillig basis i stället föratt införa faktiska förbud.

 

Propositionen skulle till exempel ha förbjudit dräktighetshäckar, men med vissa undantag och en extremt lång 15-årig övergångsperiod. Grisningshäckarna hade inte förbjudits, men den fria rörligheten för grisar skulle ha stötts genom frivilliga åtgärder, till exempel genom investeringsstöd. Inte heller djurstallar skulle ha förbjudits i propositionen, men i framtiden skulle mjölkkor och kvigor ges större möjligheter till rastning och betesgång.Rastningskravens förlängning från 60 till 90 dagar om året skulle ha gjorts genom en förordningsändring. Att hålla hästar och nötkreatur andra än mjölkkor och kvigor bundna hade förbjudits med en övergångsperiod på 5 år.

 

Jag anser att det under den kommande regeringsperioden skulle vara möjligt att höja djurskyddslagens ambitionsnivå ytterligare.Mycket bra bakgrundsarbete har gjorts för att reformera lagen och det är viktigt att dra nytta av detta, så det är på inget sättnödvändigt att börja förbereda lagen från början.

 

Jag tror att vi i vilket fall som helst under den kommande perioden kommer att se en bredare diskussion om djurproduktionensframtid. Det skulle också vara viktigt att redogöra för i vilkenriktning branschen förväntas utvecklas med hänsyn till företagarnas investeringar och verksamhetens förutsägbarhet. Vi har alla möjligheter att göra Finlands högkvalitativa och etiskamatproduktion till en konkurrensfördel. Pälsfarmningen i Finland bör enligt min åsikt förbjudas med en tillräcklig övergångsperiod – något som redan har gjorts i många europeiska länder. Eftersom det är fråga om en lokalt betydande industri är det viktigt och ansvarstagande att försäkra sig om att pälsfarmare får det stöd de behöver när de övergår till en ny typ av verksamhet.

 

Tarvitaan kestävää kasvua!

Välillä kuulee sanottavan, että Suomi on niin pieni maa, ettei meidän tekemisellämme ole maailman mittakaavassa väliä. Olen eri mieltä. Globaalissa vertailussa me suomalaiset kulutamme verrattain paljon luonnonvaroja ja aiheutamme päästöjä henkilöä kohden. Suomalaisten osalta ylikulutuspäivä tulee kuukausia aikaisemmin, kuin kansainvälinen keskiarvo. Se tarkoittaa sitä, että me kulutamme moninkertaisen määrän yhteisiä luonnonvaroja moniin muihin tämän maapallon asukkaisiin verrattuna. Miksi meillä olisi sellaiseen oikeus?

Hyvinvointiyhteiskuntamme on arvokas ja hyvinvoinnista on tulevaisuudessakin pidettävä kiinni. Kuitenkin on syytä pohtia sitä, missä määrin hyvinvointimme tulee luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta ja miten tätä yhteyttä olisi mahdollista muuttaa. Luonnonvaroja olisi käytettävä siten, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.

Kasvu itsessään ei ole huono asia. Päinvastoin, talouskasvu antaa mahdollisuuksia osoittaa resursseja esimerkiksi ympäristöstä huolehtimiseen ja sellaisten innovaatioiden edistämiseen, joilla voidaan edetä kestävämpään suuntaan. Hyvinvoinnista nousee myös sivistys – ihmisen käsitys ylipäänsä siitä, mikä on oikein, mikä on järkevää, mikä on reilua, miten asiat voisi tehdä paremmin. Taloudellisen kasvun tuoma vauraus antaa paljon mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaamme kestävämpään suuntaan.

Talouskasvua tarvitaan, jotta voidaan turvata hyvinvointi ja ne palvelut, jotka ovat meille tärkeitä. Talouskasvua ei kuitenkaan voi tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Talouskasvun pitää olla kestävää! Se tarkoittaa sitä, että kasvu ei voi syntyä päästöjä lisäämällä, resursseja tuhlaamalla tai ympäristölle haittaa aiheuttamalla.

Puhutaan niin sanotusta kasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkennästä. Talouden kasvu ei saa tarkoittaa luonnonvarojen kulutuksen kasvua tai päästöjen lisääntymistä. Suhteellinen irtikytkentä tarkoittaa, että luonnonvarojen kokonaiskulutus kasvaa, mutta hitaammin kuin BKT.  Absoluuttinen irtikytkentä taas tarkoittaisi, että BKT:n kasvusta huolimatta luonnonvarojen kulutus vähenisi. Kestävä talouskasvu edellyttäisi käytännössä talouskasvun ja luonnonvarojen käytön sekä päästöjen absoluuttista irtikytkemistä.

Uskon, että meidän on mahdollista tavoitella kestävää kasvua, kun toteutamme kiertotalouden ajattelutapaa. Se tarkoittaa sitä, että käytetään olemassa olevat resurssit viisaasti ja laitetaan ne kiertämään. Varmistetaan, että mitään ei mene hukkaan ja luodaan toimintamalleja, joissa ’jätteestä’ syntyy uusia hyödykkeitä.

On tärkeää löytää vaihtoehtoja kertakäyttökuluttamiselle. Siksi kasvua on synnytettävä tulevaisuudessa ensisijaisesti palveluita kuluttamalla. Kaikkea materiaalia ei tarvitse hankkia itselleen, vaan tulevaisuudessa tavaroita voi lainata tai tarvitsemansa voi hankkia palveluna. Myös tavaroiden korjaamisen tulisi olla kannattavampaa, kuin uuteen vaihtaminen. Tämä vaatisi muutosta kulutustuotteiden suunnitteluun. Nykyisin tuotteiden hinta ja samalla laatu painetaan usein niin alas, että tavarat menevät herkästi rikki, eikä niitä kannata korjauttaa.

Kiertotalouden mahdollisuudet ovat valtavat. Kiertotaloudessa piilee jo markkinoitakin ajatellen miljardipotentiaali, puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, jonka se tarjoaa kestävämmän elämäntavan tavoitteluun. Suomen pitää olla tässä suunnannäyttäjä ja ottaa myös kilpailukyvyn kannalta hyöty irti.

  • edistetään päästökaupan laajentamista ja vahvistamista kansainvälisesti
  • hiilelle hinta, saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti
  • selvitetään hiilijalanjäljen sertifiointia Korean mallin mukaisesti
  • edistetään korjaus- ja huoltopalveluiden hyödyntämistä esimerkiksi laajentamalla kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksia
  • toteutetaan vihreä verouudistus
  • panostetaan tuotekehitykseen ja innovaatioihin 300 miljoonan euron tasokorotuksella
  • otetaan käyttöön ekologinen kompensaatio
  • edistetään vapaaehtoisia kompensaatiomahdollisuuksia myös kuluttajille
  • vauhditetaan kiertotalousmarkkinoiden syntymistä esimerkiksi maatilojen ylijäämälannan hyödyntämisessä sekä biokaasun tuotannossa

Jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastus

Harrastusten positiivinen vaikutus esimerkiksi oppimiseen, sosiaalisten taitojen vahvistumiseen, elämänhallintaan ja itsetuntoon on laajasti tunnistettu. Esimerkiksi liikunnalla lisätään vielä terveitä elinvuosia ja vähennetään riskiä sairastua elintapasairauksiin. Kuitenkin vain viidennes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Erityisesti lasten ja nuorten liian vähäinen liikunta on huolestuttava kehityssuunta. Meidän on varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus liikuntaan ja omaan, tärkeään harrastukseen. On vahvistettava matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, tuettava arkiliikuntaa, tuotava harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteyteen sekä tehtävä moniammatillista yhteistyötä liikuntaan kannustamiseksi ja ohjaamiseksi. On varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus edes yhteen itselleen mielekkääseen harrastukseen.

Harrastuksia on järkevää tuoda koulupäivien yhteyteen, koska näin luodaan matalan kynnyksen mahdollisuuksia osallistua. Samalla vähenee lasten tarve viettää koulupäivän jälkeen aikaa yksin kotona sekä vanhempien tarve kuskata lapsia harrastuksiin myöhemmin illalla. Näin illat voivat olla perheiden yhteistä aikaa. Koska kuskaaminen vähenee, olisi mallilla myös positiivisia ilmastovaikutuksia. Ajatelkaa, kuinka monta autoreissua lasten harrastamisen vuoksi tehdään joka päivä! Harrastusten tuominen tehokkaammin koulupäivien yhteyteen lisäisi myös tilojen käyttöastetta ja vapauttaisi haluttuja ilta-aikoja muille ryhmille.

Liikkuva koulu –hankkeen ja erilaisen kerhotoiminnan kautta harrastuksia onkin jo tuotu onnistuneesti koulupäivien yhteyteen. Esimerkiksi kotikaupunkini Turku on näyttänyt hienosti esimerkkiä. Seuraavaksi hyviä toimintatapoja tulisi viedä vastaavasti myös varhaiskasvatukseen. Toimintatapoja on tärkeää kehittää myös opiskelijoille.

Etenkin liikuntaharrastukset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kallistuneet kovasti. Monien lajien kohdalla tämä johtuu valmennuksen ammattimaistumisesta ja kilpatoiminnan kehittymisestä, jolloin harjoittelumäärätkin ovat suuremmat. Tarjolla tulisi kuitenkin olla laajemmin myös harrastemuotoisia mahdollisuuksia. Kaikista ei ole huipulle eivätkä kaikki ole kiinnostuneita kilpailemaan tavoitteellisesti. Pääasia on, että harrastusmahdollisuuksia, oppimisen elämyksiä ja yhdessä tekemistä on tarjolla.

Urheilu rahoitusmalleja on syytä tarkastella myös laajemmin. Tuoreessa liikuntapoliittisessa selonteossa on vertailtu liikunnan ja urheilun rahoitusta eri Pohjoismaissa. Suomessa olisi selkeästi tarvetta lisätä budjettirahoitusta. Uskon, että ensi kaudella tullaan käymään aikaisempaa vahvempaa keskustelua myös liittyen Veikkausvoittovaroihin nojaavan järjestelmämme tulevaisuudesta. Suomalainen urheilutoiminta nojaa edelleen pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvaan seuratoimintaan, mutta rahoitus kulkee lajiliittojen kautta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Haluan kiinnittää huomiota myös resurssien käyttöön sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Ollessani liikuntalautakunnan puheenjohtaja kymmenen vuotta sitten, havahduin todella siihen, miten epäsuhtaisesti avustukset ja investoinnit jakautuivat eri lajien kesken: esimerkiksi poikavaltaiset lajit kuten jääkiekko ja jalkapallo, saivat vuosittain merkittäviä panostuksia suhteessa vaikkapa tyttöjen ja naisten suurimpaan liikuttajaan, voimisteluun. Avustuspäätökset olivat tuolloin vieläpä täysin harkinnanvaraisia.

Sittemmin tilanne on jonkin verran parantanut. Kaudellani avustusjärjestelmä uudistettiin pisteytyspohjaiseksi ja avoimemmaksi. Myös investoinneissa on viime vuosina huomioitu aikaisempaa paremmin eri lajeja. Silti yhteiskunnan erilaisia tukia myönnettäessä tulee edelleen kiinnittää huomiota tasa-arvoon ja eri lajien harrastajien sukupuolijakaumaan. Monet tyttöjen suosimat lajit ovat vuosikymmeniä resursseissa jäljessä harrastajamääriä ja harrastuksen vaatimuksia.

  • Varmistetaan, että yhteiskunnan tuki erilaisille harrastuksille ottaa huomioon myös esimerkiksi eri liikuntalajien harrastajien erilaiset sukupuolijakauma
  • Liikuntatottumukset kehittyvät jo varhaislapsuudessa ja –nuoruudessa. Jatketaan Liikkuva varhaiskasvatus sekä Liikkuva opiskelu –ohjelmia. Laajennetaan toimintamallia korkea-asteelle, jotta myös korkeakouluopiskelijoiden liikuntatottumuksia voidaan vahvistaa.
  • Taataan jokaiselle mahdollisuus harrastaa. Käynnistetään Harrasta koulussa –ohjelma sekä pilotoidaan harrastesetelimallia. Vahvistetaan koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa harrastustoimintaa. Koulujen kerhotoiminta on tärkeässä roolissa liikkeen lisäämisessä. Kerhotoiminnan määrärahat on pidettävä vähintään nykytasolla. Kopioidaan ja levitetään toimivat käytännöt, kuten yläkoulun akatemiatoiminta tavoitteellisesti harjoitteleville nuorille.

Tunnin juna on päätös kasvun puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan

Nopeiden raideyhteyksien edistäminen on yksi seuraavan hallituskauden tärkeimmistä tulevaisuusteoista, sillä ratahankkeet ovat avainasemassa sekä Suomen kilpailukyvyn parantamisessa, että liikenteen päästöttömyyden edistämisessä

Nopeampien raideyhteyksien kehittäminen on keskeisessä roolissa työllisyyden ja kasvun edistämisessä. Niiden myötä työssäkäyntialue laajenee ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuudet paranevat.

Kokoomus on esittänyt, että raideliikennettä kehitetään määrätietoisesti siten, että keskeisten kaupunkien välisessä liikenteessä juna on ajallisesti ylivoimainen liikkumismuoto ja yhä useammalle houkuttelevin vaihtoehto henkilöliikenteessä. Raideliikenne nähdään myös teollisuuden osalta tärkeänä keinona tehostaa rautatielogistiikkaa sekä vähentää kuljetusten päästöjä.

Nopeampien raideyhteyksien edistäminen on keskeinen osa liikennejärjestelmämme kunnianhimoisempaa ja pitkäjänteisempää kehittämistä. Päästöjen vähentäminen on tulevaisuuden liikennepolitiikkaa vahvasti ohjaava tekijä ja raideliikennettä kehittämällä voimme tarjota suomalaisille vähäpäästöisemmän tavan liikkua.

Turun ja Helsingin välisen Tunnin junan suunnittelu on esillä olleista raidehankkeista selkeästi pisimmällä. Seuraavaksi olisi vain ryhdyttävä toteutukseen. Mitään syitä viivytyksille ei tässä kohtaa pitäisi enää olla vaan seuraavan hallituksen on laitettava Tunnin juna nopeasti toteutukseen.

Tällä kaudella Tunnin junan suunnitteluun saatiin 40 miljoonaa euroa. Varsinaista investointia varten tarvitaan hallituksen esittämät hankeyhtiöt, joiden kautta mittavan investoinnin toteuttamiseen voidaan saada myös budjetin ulkopuolista rahoitusta. Tunnin junan toteutuksessa voidaan hyödyntää myös EU:n liikenneverkkotukia.

 

Olen kirjoittanut Tunnin junan rahoitusvaihtoehdoista ensimmäisen kerran jo vuonna 2014 täällä.

 

Kuvassa työmatkalla junassa.

Lähisuhdeväkivalta on kitkettävä

Liian moni nainen Suomessa on joutunut kokemaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman selvityksen mukaan noin kolmannes suomalaisista naisista on joutunut entisen tai nykyisen kumppaninsa fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Suomessa naiset kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa EU-maista toiseksi eniten. Suomi onkin saanut lukuisia huomautuksia siitä, että toimet naisten kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaan liittyen ovat olleet riittämättömiä.

Kodin tulisi aina olla turvallinen paikka. Kun koti muuttuu vaaralliseksi, on yhteiskunnan tarjottava apua ja suojaa. Siksi turvakotipaikkojen riittävästä määrästä ja alueellisesta saatavuudesta on huolehdittava.

Turvakotien rahoitus siirtyi vuonna 2015 valtion vastuulle. Turvakotipaikkojen rahoitusta on kuluvalla kaudella kasvatettu 70 prosenttia ja paikkoja lisätty noin 30 vuoden 2018 loppuun mennessä. Turvakotipaikkoja on silti tarpeeseen verrattuna edelleen liian vähän. Istanbulin sopimuksessa viitataan Euroopan neuvoston suositukseen, jonka mukaan turvakotipaikkoja tulisi olla 1/10 000 asukasta. Tällä hetkellä turvakotien perhepaikkoja on Suomessa alle 200, kun arvio tarpeesta lähentelee 500 paikkaa. Jokaiseen maakuntaan on kuitenkin saatu turvakoti, mikä parantaa alueellista kattavuutta ja turvaa.

Sekä väkivallan uhrit, että vakivallan tekijät tarvitsevat apua ja tukipalveluita. On panostettava erityisesti ennaltaehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen puuttumiseen, että lähisuhdeväkivaltaan päästään puuttumaan nykyistä paremmin.

Kaikissa palveluissa on tunnistettava paremmin avun tarve. Väkivaltaisesta suhteesta puhuminen ja avun hakeminen on usein ison kynnyksen takana. Väkivaltaisesta suhteesta irtautumista pitää pystyä helpottamaan. Taloudellinen riippuvuus väkivallan tekijästä, yhteinen perhe, sekä koston pelko saattavat lykätä päätöstä hakea apua tilanteeseen ja jättää väkivaltainen puoliso.

Ilmoituskynnystä on saatava laskettua. Erilaiset neuvontapalvelut, kuten maksuttomat puhelinpalvelut ovat monelle ensimmäinen vaihe avun hakemiseksi. Näiden matalan kynnyksen palveluiden tulee olla laajasti tunnettuja ja ympäri vuorokauden tarjolla.

Lähisuhdeväkivalta jää liian usein piiloon, kun väkivallanteoista ei ilmoiteta poliisille. Viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä ongelman ratkaisemiseksi on syvennettävä. Tarvitaan myös yhteiskunnan asennemuutosta, jossa lähisuhdeväkivalta kaikissa muodoissaan jyrkästi kielletään.

Poliisin merkitys väkivaltaan puuttumisessa on huomattava. Silloin kun asianomistaja ei itse kykene tekemään rikosilmoitusta, saattaa poliisi väkivaltatapaukset syyteharkintaan. Lähisuhteessa tapahtunut lieväkin pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos. Tietoisuutta tästä tulisi lisätä neuvontaa parantamalla.

Lähestymiskiellon merkitys osana lähisuhdeväkivallan ehkäisyä on tärkeä, mutta sen toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota. Nykyisellään kiellon rikkomisesta seuraava rangaistus ei aina riitä ehkäisemään tekoa. Olemme kokoomuksessa esittäneet lähestymiskiellon vaikuttavuuden tehostamista sähköisen valvonnan avulla.

Kokoomus on myös esittänyt, että lähisuhdeväkivallan kohdalla olisi luovuttava rikosasioiden sovittelusta, sillä sovitteluprosessissa on riskinä, että lähisuhdeväkivallan uhri joutuu väkivallan tekijän painostamaksi seuraamusta määriteltäessä. Syytteen nostaminen lähisuhdeväkivalta -tapauksissa ei ole riippuvainen uhrista eikä rikosseuraamuskaan saisi olla.

 

  • Turvakotipaikkoja tarvitaan edelleen lisää.
  • Julkisissa palveluissa on oltava osaamista ja resursseja tarttua epäilyihin lähisuhdeväkivallasta. Tämä tulee huomioida koulutuksessa ja viranomaisyhteistyössä. Selkeä työnjako, tiedonvälitys ja koordinaatio viranomaisten kesken on varmistettava.
  • Raiskauksen tunnusmerkistöä tulisi muuttaa pakkoon perustuvasta väkivallankäytöstä suostumusperustaiseksi.
  • Lähestymiskieltojen osalta lainsäädäntöä tulisi tarkastaa vastaamaa paremmin tarkoitustaan, esimerkiksi sähköisen valvonnan avulla.
  • Kontrolloivan tai pakottavan käytöksen kirjaamista rikoslakiin tulee selvittää (Englannin malli)
  • Sovittelusta luovutaan lähisuhdeväkivallan kohdalla
  • Vaikuttamistyötä lähisuhdeväkivallan torjumiseksi ilmiönä on jatkettava määrätietoisesti.

Katso myös edellinen kirjotukseni aiheesta täällä.