Category Archives: Yleinen

Miten käy Yhdysvaltojen demokratiakehityksen?

Viime viikolla vietettiin YK:n kansainvälistä demokratian päivää. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella demokratian tilaa maailmassa sekä kiinnittää huomiota demokratian vahvistamiseen ympäri maailmaa. Tänä vuonna teemapäivä tuntui erityisen ajankohtaiselta, sillä valitettavasti olemme viime aikoina saaneet kiihtyvällä tahdolla esimerkkejä huolestuttavasta kehityksestä, jossa demokratian peruspilarit uhkaavat nakertua. Demokratian päivä on muistutus siitä, että demokratian positiivisen kehityksen puolesta on tehtävä töitä niin kansainvälisissä yhteisöissä, päättäjien ja kansalaisyhteiskunnan keskuudessa kuin jokaisen yksilön omalta osaltaan. 

Vaikka demokratian edistyminen on vaikuttanut etenkin länsimaissa vääjäämättömältä kehityskululta, olemme saaneet viimeisten vuosien aikana huomata myös toisenlaisen suunnan. Erityisen nopeasti demokratian kehityssuunta on näyttänyt muuttuvan Yhdysvalloissa. Tulevat presidentinvaalit ovat esimerkki tilanteesta, joka tulee määrittelemään perinteisesti vahvan ja kansainvälisesti suurta painoarvoa nauttivan länsimaisen demokratian tulevaisuuden suunnan.

Trumpin presidenttikauden aikana populismin määrä on lisääntynyt ja valtavan yhteiskunnan kahtiajakoisuus on syventynyt. Taustalla on samoja ilmiöitä, joita on tunnistettavissa muissakin länsimaissa, jotka ovat ottaneet takapakkia demokratian kehityksessä: rajalinjojen tietoinen syventäminen ja vastakkainasettelun lietsonta, vähemmistöjen vaatimusten ja huolenaiheiden huomioimattomuus sekä vähättely, epätasa-arvo, tutkitun tiedon kieltäminen, luottamuksen puute virkakoneistoa kohtaan sekä ennen kaikkea ihmisten jakaantuminen erillisiin leireihin – meihin ja heihin.

Erityisen mielenkiintoisen lisän Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin tekee Trumpin suhtautuminen vaalitulokseen. On täysin mahdollista, että hävitessään hän kieltäytyisikin hyväksymästä tulosta ja syyttäisi sitä joko manipuloiduksi tai valheelliseksi. Yhdysvalloissa on pitkä historia perinteelle, jossa presidentinvaaleissa toiseksi jäänyt tunnustaa reilusti tappionsa, onnittelee voittajaa ja toivottaa menestystä uudelle presidentille. Tavoitteena on ollut lieventää vaalikampanjoiden aikana syntynyttä kahtiajakoisuutta ja yhdistää yhteiskuntaa uuden presidentin nimittämisen jälkeen.

Nyt on väläytetty mahdollisuutta, ettei tämä perinne välttämättä toteutuisikaan enää näissä vaaleissa. On esitetty arvioita, joiden mukaan Trump on toiminnallaan pohjustanut mahdollista häviötään esimerkiksi suhtautumalla jo etukäteen äärimmäisen skeptisesti postitse suoritettuun äänestämiseen. Tutkijat pitävät myös mahdollisena, että Trump kerää ympärilleen kannattajia, jotka uskovat väitteet valheellisista vaaleista ja peukaloiduista tuloksista, ”vaalien varastamisen amerikkalaisilta”. Toiminnan tarkoituksena on luonnollisesti oman vaikutusvallan lisääminen ja vastapuolen uskottavuuden heikentäminen. 

Vilppisyytökset vaalien aikana ovat vakava uhka demokratialle ja rauhalle. Syytökset ja epävarmuuden lisääminen syventävät kahtiajakoisuutta entisestään. Huolestuttavia merkkejä on ilmassa jo nyt: kesäkuussa 2020 julkaistussa kyselyssä 34 prosenttia amerikkalaisista kertoi pitävänsä mahdollisena, että maassa syttyy sisällissota. Yhdeksän prosentin mukaan se on hyvin todennäköistä.

Trumpin virkakauteen kiteytyy monia demokratian kestävyyden kannalta pitkään kuplineita ongelmia, kuten epäluottamus poliitikkoja kohtaan ja epäkohdat vähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa. Demokratian vaalimisen kannalta olisikin tärkeää vaikuttaa syihin näiden ilmentymien takana ja pyrkiä täten lisäämään yhteiskunnan vakautta. Kansalaisten luottamusta päätöksentekijöitä ja esimerkiksi turvallisuusviranomaisia kohtaan tulee vahvistaa. Ihmisten on koettava olevansa yhdenvertainen osa yhteiskuntaa. Sitä kautta yhä useampi voi kokea yhteiskunnan vaalimisen ja kehittämisen arvoisena. Juuri tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen on tie kohti vakaampia demokratioita. 

Lohikannan palautuminen helpottuisi oikeanlaisella kalaportaalla

Kirjoittanut Saara-Sofian TET-harjoittelija Salla.

Suomen pisin joki on Kemijoki jolla on pituutta huimat 550km ja Kemijoen valuma-alue on 51 127km2 ja se kattaa merkittävän osan koko Lapista. Meren Kemijoki saavuttaa Kemin Kohdalla Pohjanlahden perukoilla. Kemijoen varrella asuvien ihmisten suuri työllistävä tekijä oli Kemijoessa vapaasti uiva hopeakylkinen lohi. Sotien jälkeen Pohjolan Voima sai idean, jossa voimalaitoksen rakentaminen yhdistettäisiin Saksan räjäyttämien siltojen korjaamiseen ja näin tehtiin. Isohaaraan Kemijoen suulle valmistui Pohjolan Voiman toimesta rakennettu ensimmäinen voimalaitos vuonna 1949. Voimalaitokseen rakennettiin kalatie lain määräämän kalatievelvoitteen mukaisesti ja se päätettiin toteuttaa kalahissillä. Hissi valmistui vuonna -51. Vuonna 1954 perustettu Kemijoki Oy rakensi Kemijokeen muut voimalaitokset, ja kuten Pohjolan Voima niin Kemijoki Oy:kin suhtautui kalakysymykseen hyvin toispuoleisesti. Voimalaitoksen rakentamisen osittaissyy oli toisen maailmansodan jälkeinen voimakkaasti lisääntynyt sähkön tarve ja jälleenrakentaminen. Isohaaran voimalaitos tuottaa vielä tänäkin päivänä sähköä 450 gigawattituntia vuodessa. 

Kuva: PVO

Isohaaran voimalaitoksen myötä rakennettuun kalatiehen (kalahissi) oli paljon jakautuneita mielipiteitä sen toimivuudesta. Voimalaitoksen avaamisen ja kalatien käyttöönoton jälkeen huomattiin, että kalatieksi tarkoitettu hissi ei toiminut oikealla tavalla. Kalatien huono toimivuus esti lohen Kemijokeen nousemisen, mikä aiheutti yhden Euroopan suurimman lohijoen lohen täydellisen sukupuuttoon kuolemisen vuoden 1960 alussa. Kemijoen lohesta oli tullut historiaa. Lohen sukupuuttoon kuoleminen aiheutti myös monen jokivarsilaisen elinkeinon menettämisen. Voimalaitospadot vaikuttivat sukupuuttoon kuolemisen lisäksi myös joen ympäristöön. Nousevan veden alle jäi ekosysteemejä, mikä aiheutti padottujen alueiden biodiversiteetin radikaalin kaventumisen sekä Kemijoessa olevia ekosysteemejä tuhoutui. Vaikka alkuperäinen lohi Kemijoesta onkin kuollut sukupuuttoon, lohikantoja on yritetty palauttaa Kemijokeen smoltti- ja lohenkutuistutuksilla. Istutuksista huolimatta lohikanta Kemijoessa on vähäinen, miltei olematon Isohaaran voimalaitoksen kalatien toimimattomuuden vuoksi. Isohaaran kalatietä on yritetty korjata, mutta yrityksistä huolimatta voimalaitoksen kohdalla onkin nykyään kaksi toimimatonta kalatietä.

Kuva: ISTOCK

Kemijoen lohikannan palauttaminen riippuu vahvasti Pohjolan Voiman Isohaaran voimalaitoksen kalateiden parantamisesta, sillä vielä tänäkin päivänä paljon lohia tulee kutuaikaan Isohaaran voimalaitokselle. Ne joutuvat kuitenkin kääntymään takaisin voimalaitoksen toimimattomien kalaportaiden takia. Kannan palauttaminen helpottuisi sillä, että toimimattomien kalateiden tilalle tehtäisiin yksi toimiva kalaporras voimalaitoksen ohi ja istutusten tekemistä jatkettaisiin. Vaikka Kemijoessa on useampiakin voimalaitoksia, jotka hankaloittavat lohen kutua, olisi silti tärkeää hoitaa Isohaaran kalatie kuntoon, jotta lohi saisi lisääntyä vapaasti erillislailla rauhoitetussa Ounasjoessa.  

Maaseudun tulevaisuus -lehdessä vielä lisää siitä miksi Isohaaran kalaportaat ovat nyt hyödyttömät ja miten asian voisi korjata.

Kuva: Maaseudun Tulevaisuus

Lopetetaan pakkoavioliitot

Eilen uutisoitiin pakkoavioliittojen lisääntymisestä. Ilta-Sanomien mukaan Suomessa on tämän vuoden aikana tunnistettu ennätysmäärä pakkoavioliittoja.

Pakkoavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa tai sen kaltaista suhdetta, jossa toinen tai molemmat puolisoista ei ole voinut itse vaikuttaa avioliiton solmimiseen tai puolison valintaan. Usein taustalla on painostus suvun tai muun yhteisön taholta. Painostukseen voi sisältyä suoranaista väkivallan uhkaa tai aseman hyväksikäyttämistä esimerkiksi heikompaa tai alaikäistä kohtaan.

Monissa tapauksissa pakkoavioliitto solmitaan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden kesken. Avioliitto on saatettu solmia ennen Suomeen saapumista tai Suomesta saatetaan lähettää tyttöjä tai naisia ulkomaille pakkoavioliiton solmimista varten.

Pakkoavioliittojen ennätysmäinen esiintyminen ei kuitenkaan välttämättä kerro siitä, että niiden määrä Suomessa olisi lisääntynyt. Tiedottamista aiheesta on lisätty viimeisten vuosien aikana ja viranomaisia on ohjeistettu pakkoavioliittojen tunnistamiseksi. Onkin siis mahdollista, että uutisen taustalla ovat onnistumiset siinä, että ilmiö on noussut esille aiempaa paremmin. Tätä työtä pitää jatkaa.

Pakkoavioliittojen määrän vähentyminen edellyttää myös lainsäädännöllisiä uudistuksia. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia kansainvälisiltä elimiltä, kuten Euroopan neuvostolta, pakkoavioliiton uhrien suojeluun liittyen. Toisin kuin monet muut Euroopan maat, Suomi ei ole kriminalisoinut pakkoavioliittoa lainsäädännössään. Marinin hallitus on kirjannut hallitusohjelmaansa pakkoavioliittojen kriminalisoinnin selvittämisen ja mahdollisuuden niiden mitätöintiin. 

Nostimme aiheen esille yhdessä Hanna Sarkkisen (vas) ja Aila Paloheimon (kesk) kanssa vuonna 2017. Kirjallisessa kysymyksessämme esitimme lainsäädäntömuutoksia lapsiavioliittojen kieltämiseksi ja ulkomailla solmittujen lapsiavioliittojen mitätöimiseksi. Sipilän kauden loppupuolella eduskunnassa tehtiin lopulta tärkeä päätös ja alaikäisten avioliitot kiellettiin. Uusia toimia tarvitaan kuitenkin edelleen.

Oikeusministeri Häkkänen käynnisti viime kaudella selvityksen pakkoavioliittojen määrästä ja tilanteesta Suomessa. Samalla rikoslakia muutettiin, mutta todettiin, että rikosepäily ei yleensä vielä johda prosessiin, jossa oikeus toteutuisi. Selvitys oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja sen pohjalta oli tarkoitus jatkaa pakkoavioliittojen estämiseen tähtäävää työtä myös tällä vaalikaudella. 

Hallituksen lakiesityksiä ei kuitenkaan ole vielä nähty. Viime vuoden lopussa kokoomusedustajat esittivät lakialoitteessaan pakkoavioliittojen mitätöimistä. Keväällä oikeusministeriö hahmotteli arviomuistiossaan kolme ratkaisuvaihtoehtoa, joista yksi oli Kokoomuksen suunnalta ehdotettu mitätöinti. Kaksi muuta ministeriön ehdotusta ovat avioero ilman harkinta-aikaa ja avioliiton kumoaminen. 

Asia ei ole kuitenkaan edennyt päätöksentekoon. Viime vaalikaudella tehdyn työn pohjalta hallituksella olisi erinomaiset mahdollisuudet edistää ihmisoikeuksien toteutumista nopealla aikataululla.

Puhe Kokoomuksen puoluekokouksessa

Minulla oli Kokoomusnaisten puheenjohtajana ilo pitää puhe Kokoomuksen puoluekokouksen juhlallisissa avajaisissa Porissa 5.9.2020. Pitämäni puheen voi lukea Kokoomusnaisten Puheenjohtajalta-blogista.

Pidettyä puhetta joutui aikataulusyistä hieman tiivistämään, mutta alla valmistelemani puhe kokonaisuudessaan.

***

Aina Kaila. Hän oli lastenkirjailija Rautalammilta. Tohtorin ja piispan rouvaksi kutsuttu, Kokoomusnaisten ensimmäinen puheenjohtaja.

Aina Kaila vaikutti erilaisessa Suomessa. Hänet valittiin kokoomusnaisten puheenjohtajaksi 101 vuotta sitten, samana vuonna jolloin naimisissa olevat naiset saivat oikeuden ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta.

Yli sata vuotta kokoomus ja kokoomusnaiset ovat tehneet työtä muuttaakseen Suomea.

”Missä on intoa, kykyä tai tarmoa kysytty, sinne on Aina Kaila aina lähetetty.”

Näillä sanoilla Aina Kailaa onniteltiin Suomen Nainen -lehdessä 50-vuotispäivänsä kunniaksi.

Intoa, kykyä, tarmoa.

Sellainen oli Kokoomusnaisten ensimmäinen puheenjohtaja Aina Kaila.

***

Kun reilut kymmenen vuotta sitten itse lähdin tosissani politiikkaan, kaiken piti olla menossa parempaan suuntaan. Tasa-arvotaistelut käytynä ja voitettuna. Kestävän kehityksen vuosituhattavoitteissa oli saatu onnistumisia, köyhyys oli vähentynyt ja puhtaan juomaveden saatavuus parantunut. Vahvan demokratian voittokulku etenemässä muuallakin kuin sivistyneessä lännessä.

Lähdin mukaan vaikuttamaan etuoikeutettuna, maailman parhaan koulutuksen saaneena, läheisteni tukemana, kehityksen mennessä parempaan suuntaan, kaiken ollessa mahdollista.

Viime vuodet ovat kuitenkin viimeistään opettaneet, ettei positiivinen kehitys ole automaatio. Lähdin mukaan politiikkaan kun maailma oli keskellä paussia, rauhallista taukoa, jolloin hetken verran kaikki tuntui menevän oikeaan suuntaan ikään kuin itsestään.

Lähdin Kokoomukseen edistääkseni minulle edelleen tärkeitä yksittäisiä tavoitteita, mutta päädyinkin puolustamaan vielä tärkeämpiä isoja perusarvoja:

mahdollisuuksien tasa-arvoa, kestävää kehitystä. Edustuksellista demokratiaa, monenkeskistä yhteistyötä.

Viime vuodet ovat näyttäneet, että otteen herpaantuessa kehitys voi ottaa nopeasti myös takapakkia. Näin on käynyt. Käymme nyt uudelleen samoja keskusteluja ja samoja taisteluita, jotka edeltäjämme ovat innolla, kyvyllä ja tarmolla jo moneen kertaan käyneet ja voittaneet. Joudumme jälleen puolustamaan tasa-arvoa, demokratiaa, kestävää kehitystä – niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa.

***

Mitähän Aina Kaila minulle sanoisi?

Veikkaanpa, että hän kysyisi minulta sen kysymyksen, minkä kaikki muutkin minulta Kokoomusnaisten nykyisenä puheenjohtajana kysyvät:

että kauanko ajattelit johtaa naisjärjestöä puolueessa, jota ei koskaan ole johtanut nainen?

Ja minähän vastaan, että kyllä sekin päivä koittaa. Kokoomus on mahdollisuuksien tasa-arvon  puolue.

Mutta että ei mikään tapahdu automaattisesti.

Emme mene parempaan suuntaan ilman työtä ja vaivannäköä.

Intoa, kykyä, tarmoa.

Epäkohdat on nostettava esille ja esitettävä niille ratkaisuvaihtoehdot.

Meidän Kokoomuslaisten tehtävä on varmistaa, että olemme oikealla puolella historiaa. Se edellyttää, että teemme niin kuin on oikein, eikä niin, kuin ajattelemme olevan järkevää kannatusta kasvattaaksemme.

***

Suomea tai maailmaa ei paranneta yksittäisillä desimaalikirjauksilla lakeihin, vaan todelliseen muutokseen tarvitaan välittämistä, sydämen sivistystä.

Päätösten vaikutukset ihmisten arkeen tulee olla kaiken toiminnan keskiössä, ei sivulauseessa.

Meidän tehtävämme on tehdä päätöksiä paremman tulevaisuuden puolesta. Päätöksissä kyse ei ole sinusta tai minusta. Me päätämme, millaisen Suomen jätämme tuleville sukupolville, niille jotka tulevat meidän jälkeemme.

Jätämmekö Suomen vastakkainasettelun rikkomana vai yhtenäisenä ja kehittyvänä? Lietsommeko vihaa vai opimmeko asettumaan toisen asemaan?

Jätämmekö Suomen jälkeemme erilaisuutta korostavana ja sillä pelottelevana vai jokaiselle yhdenvertaisuutta, rakkautta ja turvallisuutta tarjoavana?

Joutuvatko jälkeemme tulevat siivoamaan aiheuttamamme sotkut ja maksamaan aiheuttamamme laskut vai jätämmekö heille puhtaat vedet, kauniin, monimuotoisen luonnon ja mahdollisuudet hyvään elämään?

Etsimmekö ongelmia vai esitämmekö ratkaisuja?

Meidän tulee jättää jälkeemme Suomi, jossa jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla, tulla onnelliseksi.

Mitä ovat ne kokoomuslaiset keinot, joilla tämä varmistetaan – keinot, jotka nojaavat meille tärkeisiin arvoihin: vapauteen, vastuuseen, sivistykseen?

Talouspolitiikka on yksi osa kestävää yhteiskunnan rakentamista, mutta se ei ole ainoa. Meidän arvomme eivät koskaan saa olla alisteisia sille.

***

”Missä on intoa, kykyä tai tarmoa kysytty, sinne on Aina Kaila aina lähetetty”.

Tämä kuvaus sopii yhteisössämme moneen.

Nyt tarvitsemme kirkastusta siihen, minkä puolesta innostumme.

Minkä ajamiseksi valjastamme kykymme ja tarmomme?

Kokoomuksen on pidettävä huolta siitä, että se edistää Suomessa ja maailmalla niitä asioita, joilla on väliä myös lastemme huomisessa:

tasa-arvoa, kestävää kehitystä, demokratiaa.

Ei vain paperilla, ei vain puolella sydämellä, vaan kaikella sillä innolla, kyvyllä ja tarmolla, jota meillä on. Sellainen on todellinen tulevaisuuspuolue.

Kuva: Elmo Eklund, Kokoomusnuoret

Adoptiomatkojen viivästyminen raastaa suomalaisperheitä

Suomeen adoptoidaan vuosittain muutamia kymmeniä lapsia ulkomailta kansainvälisen adoption kautta. Suomessa on tällä hetkellä useita perheitä, joiden osalta kansainvälinen adoptio on viivästynyt kohtuuttomasti COVID-19 -kriisin vuoksi. Vuonna 2020 vain pieni osa suunnitelluista kansainvälisistä adoptioista on toteutunut.

Adoptio-organisaatiot eivät ole pystyneet toteuttamaan adoptiolasten hakumatkoja maaliskuun jälkeen. Parhaillaan esimerkiksi Thaimaassa, Kiinassa ja Filippiineillä odottaa joukko lapsia, joiden alkuperäinen Suomeen saapuminen on siirtynyt kuukausilla. Osassa näitä tapauksia adoptioperhettä koskevat matkustusrajoitukset estävät lapsen haun. Osassa maita Suomen konsulaatit ovat kiinni eikä tarpeellisia matkustusasiakirjoja ole voitu toimittaa. Kiinan osalta taas paikalliset organisaatiot vastaavat huonosti yksityisten henkilöiden tai organisaatioiden yhteydenottoihin.

Kansainvälinen adoptio perustuu lapsen edun turvaamiseen. YK:n lapsen oikeuksien julistus määrittelee, että lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Kansainvälinen adoptio toteutuu tilanteissa, joissa adoptioon vapautuneelle lapselle ei ole löydetty ensisijaisesti uutta adoptio- tai sijaiskotia hänen synnyinmaastaan.

Eduskunnan adoptioryhmän puheenjohtajana kysyin adoptioon liittyvistä asioista vastaavalta ministeriltä, Krista Kiurulta, miten hallitus aikoo edesauttaa kansainvälistä adoptiota odottavien lasten hakumatkoja. Nähdäkseni adoptiomatkojen peruuntuminen ja viivästyminen on aiheuttanut ennen kaikkea inhimillisiä tragedioita. Suomalaiset perheet ovat odottaneet epätietoisuuden vallassa kuukausien ajan eikä tilanteen etenemisestä ole toistaiseksi tietoa. Samaan aikaan lapset voivat kärsiä terveydenhuollon, ravitsemuksen ja hyvinvoinnin puutteesta, mikä aiheuttaa odottavissa perheissä huolta ja hätää. Vanhemmat eivät pääse hakemaan lapsiaan luokseen.

Valitettavasti ministerin antama vastaus ei tuonut paljoakaan toivoa tilanteeseen. Adoptiohakumatkat edellyttävät toteutuakseen sitä, että lapsen lähtömaa sallii mahdollisista koronakriisistä johtuvista rajoituksista riippumatta adoptiovanhempien saapumisen maahan. Suomen mahdollisuus hakumatkojen edesauttamiseen lasten lähtömaassa rajoittuu siten kansainväliseen yhteistyöhön, johon Suomi on ministeri Kiurun mukaan ryhtynyt. Annetun vastauksen mukaan adoptioasioiden keskusviranomaisena toimiva adoptiolautakunta selvittää muilta osin, miten koronakriisin jatkuessa voidaan edistää kansainvälistä adoptiota odottavien perheiden asiaa.

Suomen olisi mahdollista käsitellä poikkeuksellisessa tilanteessa adoptiolasten maahansaapumislupia korkean prioriteetin nopeudella. Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni myös tämän ottamisesta käyttöön. Ministeri Kiurun mukaan lapsen etu huomioon ottaen oleskelulupa käsitellään kiireellisesti, jos adoptio vahvistetaan vasta Suomeen saapumisen jälkeen. Tämän suhteen käytännöt kuitenkin vaihtelevat maakohtaisesti eikä tämänhetkinen tilanne siis koske kaikkia adoptiolapsia.

Tilanne on jatkunut jo kuukausia, eikä ratkaisusta ole vielä tietoa. Uusi COVID 19-aalto on liikkeellä eikä se tule helpottamaan tilanteen nopea etenemistä. Osa lapsista tietää odottavansa vanhempiaan saapuvaksi, mutta kukaan ei osaa sanoa miten pitkään siinä menee. Heikossa asemassa oleville lapsille ja heidän perheilleen pitkittynyt odotusaika on kohtuuton. Hallituksen tulisikin nyt kiirehtiä kansainvälisen yhteistyön tehostamista niissä tilanteissa, joissa kyseessä on adoptiolasten ja perheiden yhteen saattaminen. Poikkeuksellinen tilanne edellyttää poikkeuksellisia ratkaisuja, jotta lapset saadaan kotiin. Jokaisella päivällä on merkitystä perheille.

Linkki kirjalliseen kysymykseeni keskeytyneiden kansainvälisten adoptiohakumatkojen edistämisestä

Ministeri Krista Kiurun vastaus kirjalliseen kysymykseeni

Förtroende bygger på öppenhet och tydliga spelregler, också för bloggare och influencers

Vi har under den senaste veckan sett rubriker om marknadsföring i sociala medier och då särskilt gällande kommersiellt samarbete mellan politiker och företag. De grönas vice ordförande Fatim Diarra dök upp i rubrikerna i flera tidningar efter att som kompensation för synlighet i sociala medier bett Helkama om en elcykel värd tusentals euro.

Diarra berättade öppet om samarbetet, men förståeligt nog orsakade ärendet en hel del frågor och förundran. Jag anser att debatten är mycket aktuell och viktig, men att den inte borde begränsas till enskilda politiker.

I internationell jämförelse förekommer det mycket lite korruption i Finland. Finländarna har mer eller mindre kunnat räkna med att alla behandlas rättvist och att de viktiga institutionerna i vårt samhälle i stort sett är fria från korruption. Detta har varit viktigt för att bygga upp det förtroende som har gjort Finland till ett fredligt och stabilt samhälle.

Det är upp till oss beslutsfattare att upprätthålla det förtroende som folket har gett oss.

Sociala medier och bloggplattformar har på en kort tid blivit en central marknadsföringskanal för företagen, eftersom de flesta finländare är användare av någon typ av sociala medier. Uppmärksamhet fästes redan för flera år sedan vid dold marknadsföring i bloggar. Bloggare kunde berätta om de produkter eller tjänster som de fått, i ett fördelaktigt ljus, utan att textens innehåll avslöjade ett marknadsföringssyfte.

Numera är dold reklam på bloggar begränsad, eftersom bloggare är skyldiga att tydligt informera om marknadsföringssyftet i samband med marknadsföringen av produkter och tjänster. Tolkningen att bloggare i sina kanaler engagerar sig i professionellt inflytande har varit central vad gäller reglerna för bloggpåverkan.

Oklarheterna kring dold reklam gäller dock inte bara professionella influencers. Enskilda offentliga personer kan ha tiotusentals följare som är lätta att nå med en enda uppdatering.

Ur lagstiftningssynpunkt uppfyller dessa offentliga personer ändå inte kriterierna för en professionell influencer, eftersom påverkan via sociala medier inte utgör deras främsta inkomstkälla.

De behöver därför inte deklarera att de till exempel marknadsför en kostnadsfritt erhållen produkt eller tjänst. Ansvaret för att identifiera dold reklam överförs till allmänheten. Här finns en tydlig brist, eftersom reglerna inte är desamma för alla. Därför har jag lämnat in en skriftlig fråga till regeringen angående reglerna för kommersiellt samarbete på sociala medier.

Oklarheterna minskar medborgarnas förtroende för ett jämlikt och rättvist beslutsfattande. Vi lever i en tid då detta förtroende också avsiktligt bryts. Det är därför särskilt viktigt att vi satsar på öppenhet och transparens. Finländarna har rätt att få veta hur besluten fattas.

Villkoren om öppenhet och gemensamma spelregler när naturligtvis inte begränsade till sociala medier. Jag förberedde redan under den förra perioden ett lagförslag för att främja öppenhet inom politisk lobbying. För tillfället ingår jag i den parlamentariska styrgruppen som förbereder det så kallade öppenhetsregistret.

Lobbyverksamhet innebär intressebevakning, vars syfte är att påverka beslutsprocessen eller genomförandet av beslut som fattas genom diskussion, sakkunskap och kunskap.

I många fall är lobbning bra, eftersom det ger olika perspektiv som kan användas för att stödja beslutsfattandet. Det är därför i princip inget fel med lobbyverksamhet.

Lobbyverksamheten blir problematisk i ett skede då aktörernas motiv inte är kända. Finländarna har rätt att veta vilka parter som försöker påverka beslutsfattandet. Därför bör regler även fastställas för lobbyverksamhet.

Syftet med det lagstadgade öppenhetsregistret är att förbättra öppenheten i förvaltningen på statlig nivå. Det har även från aktörernas egen sida framförts en önskan om skyldighet att registrera organisationer och personer som utövar lobbyverksamhet.

För att öka insynen i beslutsfattandet och för att bevara finländarnas förtroende för dess rättvisa, behövs gemensamma spelregler. Oavsett om det rör sig om dold marknadsföring eller lobbying är det viktigt att belysa vem som verkar i bakgrunden.

Bristen på gemensamma regler möjliggör missförstånd och missbruk, och vi har inte råd att undergräva demokratins trovärdighet.

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser.


Sukuelinten silpominen saatava loppumaan

Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa on ollut esillä #meidantytot, #oikeuskoskemattomuuteen ja #erillislaki2020 -kampanjat, joiden tarkoituksena on nostaa esille Suomessakin esiintyvää tyttöjen sukuelinten silpomista. Ajankohtaiseksi aiheen tekee myös asiasta virinnyt kansalaisaloite, jota käsitellään parhaillaan lakivaliokunnassa.

Tyttöjen silpomisella tarkoitetaan sukuelinten vahingoittamista, osittaista tai kokonaista poistamista, ilman lääketieteellistä syytä. Toimenpide aiheuttaa elinikäistä harmia, eikä sille ole mitään muita kuin kulttuurisiin perinteisiin liittyviä perusteita. Silpominen on saatava loppumaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuottaman raportin mukaan Suomessa on jopa 10 000 tämän väkivaltaisen teon läpikäynyttä naista. Heidän lisäkseen silpomisuhan alla on jopa tuhansia tyttöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maamme terveydenhuollossa törmätään silvottuihin naisiin viikoittain.

Tällä hetkellä lain mukaan naisen ympärileikkaus katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Teko on rangaistava myös siinä tapauksessa, että Suomessa vakituisesti asuva tyttö silvotaan ulkomaanmatkan aikana. Suomessa ei kuitenkaan toistaiseksi ole annettu tuomioita yhdessäkään tällaisessa rikostapauksessa, vaikka epäilyksiä niistä on ollut. Siksi silpomisen on vihdoin pystyttävä puuttumaan paremmin.

Kokoomusnaiset ovat vaatineet, että törkeän pahoinpitelyn sijaan sukuelinten silpomisen kieltämisestä säädettäisiin erillislaki, jotta tapauksiin puuttuminen olisi selkeämpää. Haitallista perinnettä noudattavat eivät koe pahoinpitelevänsä tyttöjä, vaan kyseessä on sukupolvelta toiselle siirtyvä tapa. Taustasyyt tyttöjen silpomiselle vaihtelevat maasta, alueesta ja kulttuurista toiseen. Joka tapauksessa kyseessä on aina vahingollinen toimenpide, joka ylläpitää tyttöjen ja naisten heikompaa asemaa.

Erillislain myötä tulkinnanvara poistuisi ja viesti olisi selvä: Suomi ei hyväksy sukuelinten silpomista kenenkään kohdalla tai millään ei-lääketieteellisillä perusteilla. Rikoksesta on jouduttava vastuuseen.

Pelkkä mekaaninen erillislaki ei kuitenkaan riitä. Kaikkein keskeisintä ja tehokkainta silpomisten vastaista työtä tehdään ennaltaehkäisevällä toiminnalla ja tietoisuutta lisäämällä. Maailmanlaajuisesti on eri keinoja yhdistämällä onnistuttu pikkuhiljaa vähentämään silpomisen haitallista perinnettä. Sukupolvelta toiselle usein siirtyvä ympärileikkausten kierre on saatava katkaistua. Se edellyttää lainsäädännöllisten muutosten lisäksi aiheen esillä pitämistä, lisää tietoa, tiedon jakamista sekä yhteistyötä esimerkiksi viranomaisten, terveydenhuollon ammattilaisten ja kolmannen sektorin välillä.

Lisäksi silpomisen uhreiksi joutuneille tytöille ja naisille tulee tarjota tukea, sekä avaus- ja korjausleikkauksia toimenpiteen aiheuttamien fyysisten vahinkojen korjaamiseksi.

Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille eikä kenenkään pidä joutua silpomisen uhriksi. Kenelläkään ei ole oikeutta koskea lasten sukuelimiin kirurgin veitsellä, ellei siihen ole pakottavaa terveydellistä perustetta. Asiassa tulee mielestäni olla selkeä linja sukupuolesta riippumatta.

Itämerityötä kohdennettava Saaristomerelle

Rannikkoseutujen asukkaat ja mökkiläiset ovat jälleen tänäkin kesänä törmänneet tuttuun ongelmaan. Lämpimien säiden myötä rannoille ilmestyvät auringonottajien lisäksi myös sinilevälautat. Jo kesäkuun lopussa sinilevää uutisoitiin löytyvän runsaasti juuri Turun saariston eteläosista ja läntiseltä Suomenlahdelta.  Itämeren tilanne ei ole uusi – tutkijat, asiantuntijat ja ainakin saariston asukkaat ovat tiedostaneet ongelman olemassaolon jo vuosikymmenten ajan.

Leväkukinnot ovat seurausta vesistöjen rehevöitymisestä. Rehevöitymisen suurin syy on tänä päivänä maataloudesta peräisin olevat ravinnevalumat. Kulunut talvi oli Saaristomeren kohdalla ravinnevalumien ennätysaikaa. Pelkästään talvikuukausien aikana ravinnemäärät ylittivät aiemman ennätysvuoden 2008 koko vuoden lukemat. 

Viimeisten vuosikymmenten aikana tietoisuus tehokkaista keinoista maatalouden ympäristötavoitteiden edistämisessä on kasvanut valtavasti. Olen tavannut maatalousyrittäjiä aiheen tiimoilta vuosien aikana laajasti ja on merkillepantavaa, miten hyvin viljelijät ovat tietoisia vesistökysymyksistä ja haluavat omalla toiminnallaan edistää päästöjä vähentäviä ratkaisuja. Maatalousyrittäjät ovat tutkittuun ja kokemuksella kerättyyn tietoon pohjaten tehneet omaehtoisesti investointeja päästökuormaa vähentääkseen. Maatalousyrittäjät tarvitsevat kuitenkin tukea työlleen selkeän ja oikein ohjaavan tukijärjestelmän kautta. 

Tilanne on erityisen kriittinen Saaristomeren valuma-alueella. Saaristomeren tilanteen parantamiseksi Lounais-Suomen lanta- ja ravinnekeskittymän hallinta on keskeisessä roolissa. Löytämällä ratkaisuja tähän haasteeseen, voidaan samalla löytää ratkaisuja niin vesistöjen, ilmaston, biodiversiteetin sekä maaperän kasvukunnon ja sen kautta maatalouden tuotantoedellytysten parantamiseksi. Tätä viestiä tukee myös tällä viikolla julkaistu Maatalouden ilmastotiekartta.

Haluan korostaa kahta seikkaa: Ensinnäkin, vesistöjen suojelutoimia ja niihin varattua rahoitusta tulee kohdentaa Saaristomeren alueelle. Toiseksi, koko maatalouden tukijärjestelmä kaipaa uudistamista. 

Lisäksi haluan nostaa esille pari vähemmällä huomiolla ollutta konkreettista pilottihanke-ehdotusta. Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri nosti esille, että Varsinais-Suomeen olisi perusteltua perustaa logistisesti oikein sijoitettu, suurikokoinen biojalostamo. Jalostamon käsiteltäväksi tulisi erityisesti kanan- ja sianlantaa, jota alueemme tiloilla riittää vähän liiaksikin. Kannatan tätä ehdotusta. Lisäksi tulee luoda mekanismit kiertotalousmarkkinoiden syntymiseksi  ja purkaa rajoitteita, jotka hidastavat kestävien biotuotteiden loppukäyttöä.

Olen ehdottanut myös järviruo’on tehokkaampaa korjuuta ja hyödyntämistä. Saaristomerellä on arviolta 50 000 hehtaaria järviruokokasvustoa. Määrä on kasvanut voimakkaasti. Järviruo’ot keräävät merkittäviä määriä ravinteita, jotka liukenevat vesistöihin. Lisäksi hajotessaan ne aiheuttavat ilmakehään merkittävän määrän kasvihuonekaasupäästöjä. 

Parainen on päättänyt näyttää niittämisen osalta esimerkkiä luomalla ruovikoiden poisto- ja hyödyntämissuunnitelman. Pilottihanke aloitetaan ensi vuonna ja samalla Parainen pyrkii ravinnekierrätyksen mallikunnaksi. Vastaava hanke olisi perusteltua toteuttaa ja koordinoida vähintäänkin maakunnallisella tasolla. Laajapohjainen yhteistyöhanke sopisi mielestäni rahoitettavaksi hallituksen Itämeren suojeluun varaamista määrärahoista. Koordinaatiotehtävää voisi hoitaa esimerkiksi Saaristomeren alueella muutenkin tehokkaasti toimiva Pidä Saaristo Siistinä ry.

Molemmissa esimerkeissä kyse on yhteisen edun saavuttamisesta. Ravinteita kierrättämällä voidaan parantaa niin maatalouselinkeinon kannattavuutta, ilmastotavoitteiden saavuttamista, biodiversiteetin vahvistumista että virkistyskäyttöön tarkoitettujen alueiden käyttömahdollisuuksia. Kaikki voivat voittaa. 

Saaristomeren tilanne on mahdollista vielä kääntää paremmaksi. Tulevaisuudessa voi olla vielä mahdollista nauttia sinilevättömistä kesistä. Se vaatii kuitenkin koordinoitua yhteistyötä ja resurssien tehokasta kohdentamista, sekä pitkäjänteistä työtä Saaristomeren puolesta myös muina vuodenaikoina kuin kesäisten sinilevälauttojen aikaan.

Maatalous – ei ongelma, vaan ratkaisu!

Suomen maatalous tuottaa lähellä ekologista ja vastuullista ruokaa, luo työpaikkoja ja pitää harvemmin asuttuja alueita elinvoimaisina. Kuten muustakin teollisuudesta, maataloudesta syntyy myös päästöjä. Maatalouden kohdalla huomio on erityisesti ravinnevalumien ehkäisyssä. 

Poliittisen urani aikana olen pitänyt yllä ympäristöön ja ilmastoon liittyviä teemoja, aivan erityisesti Itämeren tilannetta. Liian helposti julkisessa keskustelussa ympäristöpolitiikka ja maatalous asetetaan vastakkain. Saan säännöllisesti palautetta, josta huokuu viljelijöiden kokemus puolustuskannalle joutumisesta, kun he perustelevat työtään ja toimiaan. Ymmärrän tämän hyvin, onhan kysymys ihmisten toimeentulosta ja monesti myös elämäntyöstä.

Syyllisten etsiminen ja vastakkainasettelu onkin aivan turhaa. Tavoitteet puhtaista vesistä ja hyvinvoivasta luonnosta ovat yhteisiä ja niihin on mahdollista päästä ratkaisuilla, jotka hyödyttävät niin viljelijöitä kuin ympäristöä ja ilmastoa.

Suomalaiset viljelijät tekevät tärkeää työtä, omia työtunteja laskematta. Monien tietotaso maaperän kunnosta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja ympäristökuormituksen vähentämisestä on huippuluokkaa. Huomasin tämän tehdessäni kattavan tutustumiskierroksen varsinaissuomalaisilla tiloilla viime kaudella. Kiitokset kaikille, joiden luona sain vierailla ja tutustua toimintaan! 

Iso joukko viljelijöitä tekee omaehtoisesti paljon ympäristön ja ilmaston eteen. He ovat hankkineet tietoa, kouluttautuneet ja tehneet mittavia investointeja ja erilaisia hankintoja saavuttaakseen ympäristön ja ilmaston kannalta mahdollisimman kestävän tilanteen toiminnalleen. Tämä on äärimmäisen arvokasta, sillä ratkaisun avaimet moniin ilmasto- ja ympäristökysymyksiin löytyvät nimenomaan maataloudesta.

Haaste on siinä, että maatalouden tukijärjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla kannusta ja tue viljelijöitä ratkaisujen edistämisessä. Siksi olisi keskeistä tarkastella maatalouden varsin monimutkaista tukijärjestelmää siltä kantilta, että se ohjaisi kohti kestäviä ratkaisuja. Näin tulisi toimia sekä EU:n CAP-neuvotteluissa, että kansallisella tasolla. 

Maatalouden parissa työskentelevät ovat yleensä erittäin myönteisiä kestäville vaihtoehdoille. On kuitenkin viljelijöiden suunnalta kohtuullinen odotus, että niistä koituisi todellista hyötyä myös maatalousyrittäjälle. Lisäksi investointeja suunnittelevat ovat kiinnostuneita pitkäjänteisyydestä. Lakimuutosten ja uusien asetusten tulee olla pitkälle kantavia, jotta tämän päivän investoinnit kannattavat todella myös pidemmällä aikavälillä. Myös positiivisten tulosten odottamisessa on oltava kärsivällinen.

Viimeisten vuosikymmenten aikana tietoisuus tehokkaista keinoista maatalouden ympäristötavoitteiden edistämisessä on kasvanut valtavasti. Kerrytetty tieto tulisi hyödyntää koko maatalouden tukijärjestelmän uudistamiseksi. Kun miljardit kohdistetaan tehokkaasti, tulosperuseisesti ja laajennetaan tukimuotoja erilaisiin olosuhteisiin soveltuvien keinojen hyödyntämiseksi, saadaan varmasti tuloksia niin ravinnehuuhtoutumien ehkäisyssä kuin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen kääntämisessä. 

On siis täysin mahdollista löytää kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja esimerkiksi kiertotaloudesta. Erilaisten vaihtoehtojen kartoittaminen tarkoittaa kuitenkin sujuvaa vuorovaikutusta: maatalousyrittäjien äänen tulee kuulua ilmasto- ja ympäristötyötä suunnitellessa, sillä he ovat oman alansa asiantuntijoita. Toisaalta kattava ratkaisu vaatii myös ilmastoon, vesistöihin ja ympäristövaikutuksiin perehtyneiden asiantuntijoiden näkemyksiä.

Meidän on turvattava lähellä tuotettu, turvallinen ja terveellinen ruoka. Tulevaisuudessa sen tuottaminen on epäilemättä vain entistäkin ympäristöystävällisempää. Se kiinnostaa takuulla myös maailmalla. Samalla suomalaisen työn arvostus pitää nostaa paremmin esille.

Yksi asia on joka tapauksessa varmaa: syyllistämällä tai vastakkainasettelua luomalla emme voita mitään. Yhteistyöllä pelastamme meret, perinnebiotoopit ja ilmaston. 

Kuva: Varsinaissuomalaiset maatalousyrittäjät tarjosivat minulle mahdollisuuden tutustua kattavasti eri tilojen toimintaan. Samalla pääsin kuulemaan myös heidän toiveitaan ja näkemyksiään tarpeellisista parannuksista. Kuvassa Juha Raininko Rainingon luomutilalta esittelee kvinoan viljelyä .

Tiedossa surullisia uutisia

Heinäkuu alkoi tänään ja samalla on Saimaalla päättynyt verkkokalastuskielto tältä kesältä. Valitettavasti saatamme siis pian taas saada surullisia uutisia siitä, miten ensimmäinen kuutti on kuollut verkkoihin Saimaalla.

Viime kesänä kuuttikuolemat herättivät laajaa huolta. Vaikka kuutteja voitaisiin suojella yksinkertaisella muutoksella, päätti hallitus siirtää tältäkin osin päätöksentekoa eteenpäin. 

Suomalaiset ovat olleet huolissaan saimaannorpan tilanteesta. Viime vuonna jätetty kansalaisaloite verkkokalastuskiellon kokoaikaisesta kieltämisestä saimaannorpan pesimäalueilla keräsi ennätysajassa jopa yli 76 000 allekirjoitusta.

Itse tein aiheesta vuosi sitten toimenpidealoitteen. Toimenpidealoitteessani esitin, että hallitus jatkaisi verkkokalastuskieltoa saimaannorpan levinneisyysalueella kuukaudella heinäkuun loppuun saakka. Tämä on myös asiantuntijoiden puoltama esitys.

Valitettavasti hallitus ei ollut samaa mieltä. Pienellä teknisellä muutoksella olisi onnistuttu estämään kuuttikuolemat, joita heinäkuun aikana saatetaan nyt nähdä. Sen sijaan asia sivuutettiin tutulla tavalla – perustettiin työryhmä pohtimaan asiaa.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Viimeisen kanta-arvion mukaan norppia on hieman alle 400 yksilöä, joten lajin sukupuuton uhka ole väistynyt. Kuutteja syntyy vuosittain 50-70 yksilöä ja kuuttien kuolleisuus vaihtelee 40-70 yksilön välillä. Verkkokalastuskiellon asettaminen heinäkuulle vähentäisi keskimäärin ainakin 2–3 kuuttikuolemaa vuosittain. Yhtäkään kuuttia ei olisi varaa menettää.

Sipilän hallituskaudella olin neuvottelemassa kalastusasetuksesta. Päivityksen yhteydessä vaatimuksestani kirjattiin erillinen lausuma saimaannorppien elinolojen turvaamiseksi. Lausuman mukaan hallituksen on ryhdyttävä lisätoimiin, jos seurantaluvut niin näyttävät.

Saimaannorpan tilanteesta on syytä olla huolissaan ja tilanteeseen pitäisi puuttua nopeasti. Uusia selvityksiä asiasta ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan konkreettisia toimia saimaannorpan suojelemiseksi.

Nyt kun hallitus ei asiassa toiminut, ei auta kuin toivoa että Saimaan alueella mökkiläiset ja kalastajat ovat paremmin tietoisia tilanteesta. Kuuteille vaarallisille verkoille on vaihtoehtoisia kalastustapoja, joita voi hyvillä mielin käyttää myös norppien kotivesillä. Ei anneta kuuttien turhaan kuolla verkkoihin, eihän. 

Saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista norppalajeista. Kuva: WWF