Category Archives: Yleinen

Demarien turvelinjaukset muuttuvat vuodenaikojen mukana

Viimeisimpien uutisointien perusteella epäilen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmanin muistin olevan valikoiva. Kokoomus on esittänyt aiemmin, että hallitus korvaisi kaavailemansa bensan ja dieselin veronkorotukset polttoturpeen veroedun poistolla. Lindtman syytti tämän jälkeen SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, että kokoomus olisi edelliskaudella ollut vastuussa turpeen veroedun kasvattamisesta. Todellisuus löytyy kuitenkin Antti Rinteen pöydältä vuodelta 2014. Toivon, että SDP muistaisi vielä keväällä antamansa vaalilupauksen, jossa puolue kannattaa turpeen veroedun hallittua alasajoa.

Lindtman on päätynyt säästämään budjettiriihen alla muististaan, sillä turpeen veroetu kasvoi vuoden 2014 päätöksen myötä, jolloin Antti Rinne oli valtiovarainministerinä. Pystymme korvaamaan sekä hiilen että turpeen Suomen lämmityksessä 2030-luvun alkupuolella ilman, että suomalaisten elämä vaikeutuu tai puusta tulee pula. Turpeen veron normalisointi näkyisi esimerkiksi investointeina suuriin kalliolämpöratkaisuihin ja hukkalämpöjen kierrätykseen.

Valtiovarainministeri Antti Rinne antoi marraskuussa 2014 eduskunnalle esityksen (HE 359/2014 vp.), jossa turpeen verotusta esitettiin alennettavaksi portaittain vuoden 2015 ja 2016 myötä 1,90 euron tasoon. Rinne antoi siis käytännössä siunauksensa turpeen veroedun kasvulle, joka astui voimaan seuraavan hallituskauden alussa. Suunta kääntyi jo tosin Sipilän hallituskauden loppupuolella, kun turpeen verotusta kiristettiin 1,90 eurosta kolmeen euroon megawattitunnilta.

Demarit kannattivat vielä ennen vaaleja turpeen verotuen poistoa. Toivon, että Lindtman tutustuu jatkossa demarien päätöksiin ja vaalilupauksiin ennen kuin hän lähtee haukkumaan kokoomusta. Puolueen olisi viimeistään nyt otettava aikalisä itsetutkiskelulle sekä asiantuntijoiden kuulemiselle. Historiassa tehdyt virheet eivät oikeuta niiden toistamista tulevaisuudessa. Asiantuntijat ja ympäristöjärjestöt ovat antaneet toistuvasti kritiikkiä hallituksen turvemyönteisyydelle.

Turpeen polton ja turvetuotantoalueiden päästöt muodostivat vuoden 2017 laskujen mukaan yli 13 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Valtiovarainministeriön mukaan turpeen verotuki oli tänä vuonna suuruudeltaan 189 miljoonaa euroa. Kokoomuksen mielestä Suomen on kyettävä luopumaan polttoturpeesta vuoteen 2035 mennessä.

Miten hallitus aikoo lisätä veneilyturvallisuutta?

Olen huolissani veneilyonnettomuuksien määrän kasvusta Suomessa kahden viimeisen hellekesän aikana. Vuonna 2018 veneilyonnettomuuksissa kuoli 51 henkilöä, joista kaikki olivat huviveneilijöitä.

Usein veneillessä luotetaan teknologiseen apuun: navigointivälineisiin, tutkiin ja automaattiohjaukseen. Nämä veneilyä helpottavat apukeinot aiheuttavat helposti myös vaarallisia tilanteita, jos todellisen osaamisen sijaan veneily pohjaa teknologisiin välineisiin. Välineistö voi kuitenkin rikkoutua tai toimia epäluotettavasti, jolloin päällikön osaaminen nousee ratkaisevaan asemaan.

Noin 80% onnettomuuksista tapahtuu moottoriveneillä. Suuremman tai nopeamman aluksenkaan ohjaamiseksi ei kuitenkaan vaadita koulutusta tai osaamista.

Tänään lähettämässäni kirjallisessa kysymyksessä kysyin hallitukselta heidän suunnitelmistaan edistää suurempien veneiden kuljettajilta vaadittavaa veneilytutkintoa. Tehokkain tapa ehkäistä onnettomuuksia taas olisi tehokas tiedotus ja valistaminen, joita tulisi lisätä.

Patistankin hallitusta tarttumaan tarvittaviin toimiin veneilyturvallisuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi vilkasliikenteisten vesistöalueiden nopeusrajoituksia voisi tarkastella ja valvontaa lisätä. Yksi selvitettävä keino voisi olla automaattiohjauksen käytön rajoittaminen tietyn nopeuden ylittyessä.

Pääset lukemaan jättämäni kirjallisen kysymyksen veneilyturvallisuuden lisäämisestä eduskunnan sivuilta täältä.

Ravinteet kuuluvat kiertoon eivätkä Itämereen

Sinilevä muistuttaa rehevöitymisestä virtaamalla rannoille ja aiheuttamalla siten uimakieltoja kauniina kesäpäivinä. Sinilevä on muistutus meille jokaiselle Itämeren huonosta tilasta. Samalla sinilevä kertoo myös toisen viestin – nimittäin viestin piittaamattomuudesta.

Työtä Itämeren suojelemiseksi on tehty toki jo pitkään ja onnistumisiakin on saatu, mutta lisää toimia tarvitaan. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet ovat valuneet vesistöihin vuosikymmeniä, joten myös toipuminen kestää pitkään. Herkän meren puolia tulee pitää ikuisesti – ja myös ympäri vuoden, eikä vain näin kesäisin sinilevälauttojen ilmestyessä.

Tiedämme ravinteiden kulkeutuvan vesistöihin pitkiäkin matkoja aina sisämaasta asti, joten pelkkien rannikkokuntien ratkaisut eivät riitä. Jätevesien puhdistuksen tehostuttua merkittävimmät ravinnepäästöjen vähennysmahdollisuudet ovat maataloudessa. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, joilla maatalouden vesistöille aiheuttamaa ravinnekuormitusta kyetään vähentämään kestävällä tavalla, myös viljelijäyrittäjien näkökulma huomioiden.

Rinteen hallitusohjelma sisältää hyviä kirjauksia liittyen ongelman vähentämiseen. Esimerkiksi peltojen kipsikäsittely ja kalkitus maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi saatiin käyntiin edellisen hallituksen päätöksellä.

Tällaiset toimet ovat tärkeitä ja kannatettavia, mutta kuitenkin lopulta vain hetkellistä laastarointia. Tosiasiassa tarvitsemme järjestelmätason muutoksia torjuaksemme pysyvämmin Itämereen kohdistuvaa ulkoista ravinnekuormaa. Itämeremme ansaitsee sinivihreän ravinneohjelman, jolla parannetaan maatalouden omavararaisuutta ja samalla vesistöjen puhtautta. Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen olisi kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Isoja mahdollisuuksia olisi esimerkiksi lannan käsittelyssä. Tällä hetkellä yli tarpeiden syntyvää lantaa levitetään pelloille, ja peltoja taas saatetaan raivata ihan tätä tarkoitusta varten. Pelloilta ravinteet valuvat herkästi vesistöihin. Olemme kokoomuksessa esittäneet toimia, joilla maatilojen ylijäämälanta ohjattaisiinkin biokaasun ja kiertoravinteiden tuotantoon. Ylijäämälannalle voitaisiin asettaa prosessointivelvoite, jolla edistettäisiin lannan päätymistä tilan lähipeltojen sijaan hyötykäyttöön. Tarvittavaa pohjatyötä on jo tehty, kun edellinen hallitus ryhtyi selvittämään keinoja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistämiseen.

Tällaisilla toimilla olisi useita positiivisia vaikutuksia: Rehevöitymistä aiheuttavat ravinnevalumat vähenisivät. Hiilinieluhyötyjä saataisiin siitä, ettei lannan levittämistä varten tarvitsisi enää raivata uusia peltoja. Lannasta tuotettu biokaasu puolestaan korvaa fossiilisia polttoaineita, mikä vähentää ilmastopäästöjä. Maatalouden omavaraisuushyöty kasvaisi, kun käyttöön saataisiin tuontituotteiden sijasta kotimaisia kiertotalousravinteita. Parhaimmillaan uudistuksista pääsisivät hyötymään kaikki osapuolet.

Toimiva kiertotalousmarkkina orgaanisille lannoitteille olisi merkittävä uudistus, josta hyötyisi niin Itämeri kuin maatalous. Naapurimaamme Ruotsi, Norja ja Tanska tukevat jo lannan hyödyntämistä biokaasutuotannossa. Suomella olisi nyt oiva tilaisuus lunastaa paikkamme ravinteiden kierrätyksen mallimaana, kun toimimme parhaillaan Itämeren suojelukomission (HELCOM) puheenjohtajamaana.

Heikon kannattavuuden kanssa kamppaileva maatalous tarvitsee tietenkin muutokseen apua. Esimerkiksi suuret biokaasulaitokset ovat massiivisia investointeja, joiden lopputuotteiden markkinat ovat vasta kehittymässä. Hiljattain valmistuneessa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä todetaan, että biokaasun tuotantoa tukisi parhaiten tariffi, joka kohdentuu lannasta tuotetulle biokaasulle. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä syöttötariffi, jonka turvin investoiminen biokaasun ja kiertoravinteiden tuotantolaitoksiin on kannattavaa.

Myös muilta osin Itämeren paremman ekologisen tilan edistämisessä nimenomaan maatalouden tukijärjestelmiin tehtävät rakenteelliset uudistukset ovat aivan keskiössä.

Itämeren suojelu on koko Suomen asia, jota on edistettävä ympäri vuoden. Lähestyvät syyssateet eivät saa huuhtoa vellovaa sinileväongelmaa pois uuden hallituksen mielestä. Tavoitteet ovat hyviä, mutta todellisuudessa varatut määrärahat eivät tule riittämään tarvittaviin muutoksiin. Tulevillakin sukupolvilla on oikeus nauttia puhtaista luonnonvesistä.

Saimaannorppaa on suojeltava myös heinäkuussa – verkkokalastuskieltoa laajennettava

Olemme kuulleet viime päivien aikana ikäviä uutisia liittyen saimaannorppien hukkumisiin. Saimaannorpan suojelemiseksi asetettu verkkokalastuskielto päättyi kesäkuun lopussa. Ensimmäisestä kuolleesta kuutista kerrottiin Metsähallitukselle heti vain noin 12 tuntia rajoitusten päättymisen jälkeen. Toinen hukkumistapaus tuli Metsähallituksen tietoon tästä päivää myöhemmin.

Kielto on nykyisin riittämätön, sillä kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle. Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Viimeisen kanta-arvion mukaan norppia on hieman alle 400 yksilöä, joten saimaannorpan sukupuuton uhka ole väistynyt. Verkkokalastuskielto on ulotettava jatkamaan jatkettava heinäkuun loppuun asti.

Uhanalaisen saimaannorpan ja erityisesti sen kuuttien suojelemiseksi säädetyt kalastusrajoitukset astuivat voimaan pari vuotta sitten. Hyväksytty norppa-asetus jätettiin kokoomuksen vaatimuksesta erityistarkkailuun, joten hallitus on velvoitettu seuraamaan pyydyskuolemia.

Kuitenkin, kuuttien kalanpyydyksien kokonaiskuolleisuus suhteessa kannan kokoon ei ole vähentynyt juurikaan. Lisäksi vain osa saimaannorpan kalanpyydyskuolleista tulee julkiseen tietoon. Suomen luonnonsuojeluliitto on arvioinut, että todellinen kuolleisuus on arviolta jopa kolme kertaa suurempi kuin havaitut tapaukset.

Kuuttien henki ei voi olla kiinni muutamista äänekkäistä vastustajista. Kyselyiden perusteella suurin osa Saimaan rantojen asukkaista ja ammattikalastajista kannattaa verkkokalastuskieltoa. Myös nykyinen ympäristöministeri Krista Mikkonen on vaatinut aikoinaan kalastuskiellon laajentamista. Hallituksella on nyt näytön paikka ottaako se luonnonsuojelun huomioon paperilla vai teoilla. Verkkokalastuskiellon laajentamiselle on vedenselkeät perusteet.

Sierilän vesivoimalaitos veisi pohjan hallitusohjelman kalapolitiikalta

Sosialidemokraattien omistajaohjausministeri Sirpa Paatero on ottanut kantaa Sierilän vesivoimalaitoksen puolesta. Paatero on todennut Ylelle, ettei hän näe ristiriitaa Sierilän vesivoimalaitoksen ja hallitusohjelman kalapolitiikan välillä. Pidän tätä erittäin valitettavana – hallitusohjelman sinänsä kunnianhimoinen kalapolitiikka saa suuren kolauksen, jos hallituksen ensimmäisillä metreillä Kemijoen pisin valjastamaton osuus padotaan.

Hallitusohjelmassa on erinomaiset kirjaukset kalapolitiikan kunnianhimon lisäämiseksi. Vesilain uudistaminen, vaellusesteiden purkaminen ja kalojen lisääntymisalueiden kunnostaminen ovat oikeita askeleita, joita tuen ilomielin. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että matto vedetään näiden hyvien tavoitteiden alta heti alkuun.

Voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että viimeiselle Kemijoen patoamattomalle osuudelle syntyisi 30 kilometriä pitkä patoallas, jonka vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle olisivat haitalliset. Biodiversiteetin heikkenemisen lisäksi vesivoimalaitos olisi kova isku vaelluskaloille ja uhanalaiselle jokihelmisimpukalle.

Sierilän vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja vaelluskaloille olisivat hyvin merkittävät. Yksinään Sierilän rakentaminen veisi pohjan hallitusohjelman hyviltä kirjauksilta. Mielestäni uutta voimalaitosta ei tulisi rakentaa Kemijokeen, kunnes vanhojenkin osalta ollaan kestävällä pohjalla ja ne hoitavat velvoitteensa.

Toivon, että ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) nostaisi Sierilän vesivoimalaitoksen vielä keskusteluun hallituksen piirissä. Vesivoimalla on varmasti rooli myös tulevaisuuden energiantuotannossa, mutta ennen kuin vanhojen voimalaitosten kalatiet on hoidettu kuntoon, on lisärakentamisesta syytä pidättäytyä.

 

Hallitusohjelmassa hyviä tavoitteita, mutta liian vähän keinoja

Suomeen saatiin hallitusohjelmaneuvotteluiden myötä Rinteen I hallitus. Viime viikolla hallitusohjelmaa käsiteltiin eduskunnassa kahden päivän ajan. Lopulta äänestimme hallituksen luottamuksesta ja saatuaan eduskunnan enemmistön luottamuksen, hallitus aloittaa nyt työnsä tuoreiden ministereiden johdolla. Me kokoomuksessa äänestimme hallituksen luottamusta vastaan ja aloitamme nyt työmme oppositiossa. Uusi tilanne monelle.

Hallitusohjelma ei ole tavoitteiltaan lainkaan huono. Päinvastoin, siitä on löydettävissä paljon hyviä tavoitteita: esiopetuksen pidentäminen kaksivuotiseksi olisi hyvä edistys, samoin kunnianhimoiset tavoitteet ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen. Ohjelmasta löytyy myös monia edellisen hallituksen kokoomuslaisia avauksia sekä tavoitteita, joita oli myös meidän hallitusohjelmatavoitteistamme.

Valitettavasti kuitenkin Rinteen ohjelma ei tarjoa riittävästi konkreettisia ja realistisia keinoja hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelma on pikemminkin koonti mukanaolevien puolueiden omista ohjelmista, kuin strateginen dokumentti ohjaamaan hallitustyön prioriteetteja. Hallitusohjelma on erittäin pitkä, lähes 200 sivua, mutta silti etenkin talouslukuihin liittyen on vielä valtavan paljon kysymysmerkkejä. Keskeisimmät ja vaikeimmat kysymykset on siirretty eteenpäin ja ratkaistui selvityskirjauksilla: sana ”selvitetään” mainitaan hallitusohjelmassa peräti 130 kertaa.

Ohjelman epämääräisyys näkyy parhaiten juuri taloutta ja työllisyyttä käsittelevissä osa-alueissa. Talouden odotetaan kohenevan enemmän kuin valtiovarainministeriö arvioi ja työllisyyden uskotaan nousevan tavoiteltuun 75 prosenttiin ilman, että hallitusohjelmaan on kuitenkaan kirjattu varsinaisia toimia, joilla tämä saavutetaan. Samanaikaisesti työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan keskeisin yksittäinen elementti. Veroja kiristetään, velkataakka kasvaa ja valtion omaisuutta myydään – vieläpä pysyvien menojen väliaikaiseen rahoitukseen. Turhaan ei puheenjohtajamme Orpo todennut, että hallitusohjelma on kuin hiekalle rakennettu hulppea huvila: upeat puitteet, mutta niitä on vaikea pitää pystyssä ilman kestävää perustaa – jonka tiedämme kumpuavan työstä ja yrittämisestä. Hallitusohjelmasta löytyy kaikille hyvää ja kiitettävää, mutta näyttää selvältä, ettei hallituksella tule olemaan mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lupauksiaan.

Esimerkiksi perhevapaauudistusta koskevat kirjaukset hämmentävät. Suunniteltu uudistus lisää kustannuksia, mutta vastineeksi saatu hyöty ei vastaa tarvetta. Päinvastoin, uudistus ei edistä työllisyyttä eikä tasa-arvoa eli niitä kahta asiaa, joihin uudistuksella pitäisi yrittää vahvimmin vaikuttaa. Hallituksen esittämä perhevapaamalli ei edistä naisten työmarkkina-asemaa, mutta saattaa heikentää työllisyyttä ylipäänsä. Aito perhevapaauudistus edellyttäisi rohkeampaa reformia, jossa osana kokonaisuutta uskallettaisiin koskea myös kotihoidontukeen.

Koska mukana ovat vihreät ja vasemmistoliitto, olisi hallitusohjelman odottanut nostavan esille teemoja, joiden puolesta erityisesti näissä puolueissa on puhuttu. Kuitenkin esimerkiksi eläinten oikeuksiin liittyvät toimet ovat pettymys eikä turkistarhauksesta ole saatu mukaan edes kirjausta selvityksestä – vaikka ohjelma muuten selvityksiä viliseekin. Toinen esimerkki pettymyksestä on se, ettei turpeenpolton verotukiin ole puututtu. Ennen vaaleja vihreissä ja vasemmistoliitossa puhuttiin paljon ympäristölle haitallisten yritystukien leikkaamisesta, jopa miljardiluokassa. Nyt yritystukien leikkauksia tehdään hallitusohjelman mukaan vain 100 miljoonaa, eikä esimerkiksi ilmaston kannalta erittäin haitallisen turpeen polton veroetuihin puututa. Turpeen verotuesta olisi ollut leikattavissa 230 miljoonaa euroa.

Rinteen hallitusohjelmassa tehdään paljon kululisäyksiä, joista monet ovat oikein perusteltuja. Strategisen otteen puuttuessa valintoja ei kuitenkaan ole tehty riittävästi. Kaikkeen ei ole varaa, joten raha tulisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.

Yhden erityisen menolisän puuttumisen haluan erikseen mainita. Vaikka Rinteen hallitus satsaa moneen, puoluetukeen odotettua korotusta se ei kuitenkaan tee. Tämä on minusta virhe.

Demokratia Suomessa nojaa puolueisiin. Puoluetoimintaan on kohdistunut viime vuosina isoja muutospaineita, mutta puoluetuen reaaliarvo on vain laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä ei ole demokratian tulevaisuuden kannalta oikea suunta. Huolena on, että puolueista tulee vain vaalikampanjoita pyörittäviä toimistoja kaiken muun toiminnan kutistuessa.

Puoluetuen lisäys siis olisi ollut mielestäni perusteltua, mutta se ei Rinteen hallituksen panostuksiin kuulunut. Parlamentaaristen toimijoiden toimintaedellytysten vahvistamisen sijaan panostetaan vain hallituksen oman valmistelun taustaresursseihin. Rinteen hallitukseen palkataan merkittävästi edeltävää enemmän valtiosihteereitä ja erityisavustajia.

 

Eläinsuojelulain päivittämisestä unohtui kunnianhimo – Parsinavetat on kiellettävä

Uusi hallitus sai ohjelmansa valmiiksi ja osaa tavoitteista voidaan pitää varsin onnistuneina. Hallitusohjelman kirjauksia liittyen uudistuvaan eläinsuojelulakiin voisi kuvailla kuitenkin laimeiksi. Lain perusteluissa on määrä tunnistaa eläimen itseisarvo ja mahdollistaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen, mutta lainsäädännölliset keinot tämän tavoitteen toteutumiseksi jäävät varsin vähäisiksi. Lain uudistamisen lähtökohdaksi on nostettava oleva tieteellinen tieto sekä eläinten hyvinvointi ja hyvä kohtelu.

Eläinsuojelulain uudistusta on odotettu jo kauan. Rauenneeseen uudistukseen olisi syytä tehdä parannuksia esimerkiksi lisäämällä parsinavettakielto sekä sisällyttämällä porsitushäkkikielto siirtymäajalla. Häkissä makoilu rajoittaa emakon liikkumisen vapautta, luontaista käyttäytymistä ja kontaktia porsaisiin. Porsitushäkit on päätetty kieltää jo aiemmin muun muassa Ruotsissa ja Norjassa.

Edellinen eduskunta oli jo lähes valmis hyväksymään päivitetyn lain eläinten hyvinvoinnista, mutta paketti kaatui viime metreillä sen sisältämien maakuntauudistukseen liittyvien kytköksien takia. Tilanne tarjoaisi mahdollisuuden päivittää lakia vielä parempaan suuntaan.

Kuluttajat vaativat yhä eettisempiä tuotteita. Monet lihantuottajat saattavat joutua vielä suurempaan ahdinkoon, mikäli päättäjät eivät näytä suuntaa ekologisemmalle tuotannolle. Eläinsuojelulain uudistus olisi mahdollista toteuttaa viimeistään nyt eläinten hyvinvointia parantaen ja huolehtien tuottajille koituvien kustannusten kohtuullisuudesta.

Vihreät ja vasemmistoliito vaativat ennen vaaleja parannuksia eläinten asemaan. Hallitusohjelman perusteella näyttää siltä, että keskusta on iskenyt navetan ovet kiinni kyseisten puolueiden tavoitteilta. Kysymys kuuluukin, että mihin katosivat puheet maailman parhaasta eläinsuojelulaista. Nyt Rinteen hallituksen ohjelmaan on kuitenkin kirjattu ainoastaan selvitys nykyisten porsitushäkkien kieltämisen osalta ja uusien parsinavettojen kielto. Ihmettelen lisäksi, että hallitus ei ole valmis edes selvittämään kestäviä keinoja turkistarhauksesta luopumiseksi, vaikka muuten selvittäminen toistuu muuten lähes jokaisella ohjelman sivulla.

TET-harjoitteluni Eduskunnassa

Moi! Olen Akusti Suomi ja olin Saara-Sofialla TET-harjoittelussa 20.-24.5.2019. Toimin Naantalin nuorisovaltuuston puheenjohtajana ja Nuva ry:n Lounais-Suomen piiri ry:n piirihallituksessa. Luottamustoimieni kautta olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut politiikasta, ja ajattelin, että TET-harjoittelu Eduskunnassa olisi mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus kansanedustajan työstä.

Maanantaina 20.5. aloitin viikon mittaisen TET-harjoittelujaksoni Saara-Sofialla. Maanantain vietin Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimistolla. Piiritoimistolla minua ohjasi toimiston poliittinen sihteeri Ville Laakso. Päivä kului mediakatsauksen ja varaston siivouksen parissa.

Tiistaina 21.5. lähdin aikaisin aamulla junalla kohti Helsinkiä ja Arkadianmäkeä. Kun saavuin pikkuparlamenttiin, minut otti vastaan Saara-Sofian eduskunta-avustaja Marika Helin. Marika näytti minulle, missä voin työskennellä. Hän myös kierrätti minut Eduskuntatalon läpi, pääsin myös näkemään suuren valiokunnan ovensuusta.

Tiistai kului mukavasti erilaisia työtehtäviä tehden. Opin paljon uutta, mm. miten Eduskuntavieraat otetaan vastaan vierailulle ja miten he kertovat esimerkiksi oman yhdistyksensä toiminnasta. Iltapäivästä koitti se hetki, jota odotin paljon – täysistunto.

Menin samaa matkaa Saara-Sofian kanssa istuntosalille ja hän saattoi minut lehterille. Istunnon seuraaminen oli mielenkiintoista, sillä olin aiemmin seurannut istuntoa vain TV-ruudun lävitse. Harmikseni istunto kesti vain alle kymmenen minuuttia, joten ehdin vain istahtaa ja silmäilemään salia ennen kuin istunto päättyi. Eduskuntatyöskentelystä yllätyin siitä, miten kansanedustajat toimivat hyvässä yhteistyössä talossa, vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä. Minusta se on hieno asia.

Keskiviikkoaamuna kun saavuin talolle, pääsin seuraamaan koulutusta tiedonhankinnasta eritoten valtiopäiväkirjojen etsimisestä. Lounaan jälkeen siirryimme Marikan kanssa takaisin toimistolle tekemään kansanedustajan työhön kuuluvat loputtomat paperityöt.

Torstaina toimin valtionvarainministeri Petteri Orpon Eduskunta-avustajan Alexis Vartiaisen kanssa. Päivä lähti käyntiin mediakatsauksella. Eduskunta-avustajien yhteisen lounaan jälkeen menimme hetkeksi takaisin Alexiksen toimistolle, jossa tutustuin uusien kokoomuksen kansanedustajien kirjoituksiin. Hengähdystauon jälkeen sain perusteellisen opastuksen Eduskuntatalon läpi kuullen myös nippelitietoa talosta, kuten mm. miten istuntosalin sisäkatto on tehty sokeriruokolevyistä. Pääsin myös Pater Noster -hissin kanssa ajelulle. Vierailimme Alexiksen kanssa myös valtioneuvoksen linnassa Petterin toimistolla.

Perjantaina aamu alkoi kirjottamalla tätä blogitekstiä Saara-Sofian toimistossa. Olin tämänkin päivän Petteri Orpon Eduskunta-avustajan Alexis Vartiaisen kanssa. Hetken kirjottelun jälkeen siirryimme Alexiksen toimistolle, jossa kävin läpi Petterin sosiaalista mediaa ja etsin julkaisuja, joista Alexis voisi kirjoittaa muistelujulkaisuja. Hieman venähtäneen kahden tunnin lounas- ja kahvitauon jälkeen kävimme vielä kiertämässä Eduskuntataloa.

Kun saavuimme takaisin Alexiksen toimistolle, menimme vierailemaan Ben Zyskowiczin toimistoon, jossa tapasin Benin ja pääsin keskustelemaan hänen kanssaan. Olen aina ihaillut Beniä ja tilanne tuntui surrealistiselta.

TET-viikko koostui monenlaisesta tehtävästä ja ihmisestä. Päällimmäinen tunne tällä hetkellä on kiitollisuus siitä, miten Saara-Sofia tarjosi tämänlaisen mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja työskennellä Eduskunnassa. TET-viikko ja näiden ihmisten kanssa toimiminen vahvisti unelmaani siitä, että joskus haluaisin politiikan parissa työskennellä.

Kun multa kysytään mitä opit ja/tai mikä oli hauskinta en osaa valita vain yhtä asiaa. Opin kansanedustajien työtehtävistä paljon, opin myös mitä arki Eduskunnassa tarkoittaa kansanedustajille. Se ei ole vaan esiintymistä mediassa tai kokouksissa istumista, siihen sisältyy näiden päälle vielä miljoona puhelua, tapaamista ja paperihommatkin pitäisi hoitaa. Hauskaa oli koko viikon ajan, mutta ehdottomasti yksi hauskimmista asioista oli potkulaudalla ajelu pikkuparlamentin ja Eduskunnan välillä kulkevalla käytävällä.

 

Kenen näkemyksiä minun tulisi kuulla?

Vaalien jälkeen monet saattavat kokea, että vaalitulos ei tälläkään kertaa vastannut omaa käsitystä ympäröivästä maailmasta. Joko lähipiiriin ei kuulu yhtäkään vastakkaisen mielipiteen omaavaa henkilöä tai keskustelujen pääaiheiksi kohonneet teemat eivät koskettaneet. Elämme maailmassa, jossa itselle tärkeät aiheet ovat elämämme keskiössä emmekä välttämättä enää joudu kohtaamaan erilaisia mielipiteitä. Tilannetta kuvataan termillä kuplautuminen.

Kuplautumisen estäminen on hankalaa, sillä historian saatossa ihmiset ovat aina viihtyneet pääasiallisesti yhdessä samankaltaisen maailmankuvan ja arvojen jakavien henkilöiden kanssa. Nykyään tilanne on länsimaissa kärjistynyt useiden tutkimusten mukaan sosiaalisen todellisuuden vuoksi. Sosiaalista mediaa käytetään paljon yhteydenpitoon, mutta yhä useammille se toimii myös uutiskanavana. Algoritmit kuitenkin ohjaavat katsomaan itselle räätälöityä ja omaa näkemystä vahvistavaa uutisvirtaa. Kuplautumisen myötä ihmisten maailmankuva muuttuu yksipuolisemmaksi, sillä kuplan ulkopuolelle on yhä helpompi sulkea eriävät, oman mielipiteen vastaiset ja omaa maailmankuvaa vastustavat mielipiteet.

Kiihtyvä polarisaatio on riski demokraattiselle järjestelmällemme. On huolestuttavaa, että jopa faktat voivat näyttäytyvä meille erilaisena kuin naapurillemme.

Pidän vuoropuhelua ja yhteistyötä yhtenä tärkeimpänä päätöksenteon elementtinä. Monien eri näkökulmien tutkiminen ja erilaisten mielipiteiden tarkastelu, huomioiminen ja pyrkimys ymmärtämään niiden lähtökohtia, johtaa kokemukseni mukaan myös parempaan lopputulokseen. Ylirajainen yhteistyö on hedelmällistä, sen sijaan polarisoituminen ja omaan maailmankuvaan kääriytyminen jopa vaarallista. Siksi jokaisen olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että altistuu myös omia arkisia näkökulmia haastaville näkemyksille.

Itse aion ottaa käyttöön kuukausittaiset kahvikeskustelut. Näiden keskusteluhetkien ideana on tavata kahvikupin tai lounaan ääressä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilaisia taustoja ja kokemuksia ja joiden näkemykset saattavat erota omistani. Tarkoituksena on vapaamuotoisesti  ja avoimesti keskustella erilaisista näkökulmista ja mielipiteistä. Toivon oppivani vastakkaisista näkemyksistä ja pystyväni hyödyntämään niitä päätöksenteon tukena.

Näiden keskusteluhetkien järjestämiseksi tarvitsen kuitenkin teidän apuanne. Ehdota minulle, kenen kanssa minun olisi hyvä tavata ja vaihtaa ajatuksia. Keskustelukaveri voi olla kuka vaan aina poliittisista vaikuttajista erilaisen elämäntyylin omaaviin henkilöihin. Voit ehdottaa itseäsi, tuttuasi tai täysin ulkopuolista henkilöä. Pelkkä nimen vinkkauskin riittää, mutta halutessasi voit myös perustella ehdotusta.

Saamistani ehdotuksista kutsun jatkossa kerran kuussa jonkun uuden henkilön kanssani keskustelemaan. Kokemuksistani ja keskustelun annista kerron jälkikäteen kanavissani.

Voit lähettää ehdotuksesi minulle joko sähköpostilla saara-sofia.siren@eduskunta.fi tai sosiaalisen mediaan kanavissani.

Kalastusharrastus siirtyy sukupolvelta toiselle

Tänään 15.5. vietetään valtakunnallista kalastuspäivää. Kyseessä on koko Suomen kattava lapsille ja nuorille suunnattu tapahtuma, jonka tavoitteena on edistää monipuolista kalastusta ja kalan käyttöä sekä saada lapset ja nuoret lähtemään kalaan. Päivään liittyviä tapahtumia järjestetään paikallisesti ympäri maata.

Kalastus on monella tavalla hieno harrastus. Sen aloittamiseksi ei tarvita erikoisempia välineitä, esimerkiksi peruspilkin saa itselleen muutamalla eurolla. Pilkkiä voi ympäri vuoden. On hienoa seurata, miten kalastusharrastus siirtyy sukupolvelta toiselle ja siitä muodostuu perheen yhteinen harrastus ja tapa viettää aikaa luonnossa.

Itse pyydetty kala paitsi maistuu parhaalta, on myös ekologinen vaihtoehto ruokapöytään. Useiden kalalajien kalastus poistaa ravinteita vesistöistä. Voidaankin sanoa, että niiden käyttö ruoaksi on Itämeriteko.

Padot ja muut vesistörakenteet saattavat estää tai heikentää kalojen ja muiden vesieliöiden kulkua joissa ja puroissa. Jos esteitä ei voida poistaa, tulisi kalojen kulun parantamiseksi miettiä uusia ja erilaisia ratkaisuja, vesistöjen mukaan. Luonnonmukaiset ohitusuomat, tekniset kalatiet ja näiden erilaiset yhdistelmät voivat tarjota vaihtoehtoja tilanteeseen.

Tarvitsemme myös vesilakiin muutoksia. Tällä hetkellä vanhoihin vesitalouslupiin voidaan puuttua vain rajallisesti, vaikka niissä ei olisi minkäänlaista kalatalousvelvoitetta. Oikeusministeriön viime syksyisen arviomuistion mukaan vesitalousluvan avaamiselle jälkikäteen ja uusien lupamääräysten asettamiselle ei ole perustuslaillisia esteitä. Tällä kaudella vesilaki tulisi ehdottomasti avata ja purkaahaitallisia vaellusesteitä.