Viikonloppuna yli 100 kansainvälistä korkean tason vierasta kerääntyi saman pöydän ääreen eduskunnassa järjestettyyn ilmastoseminaariin. Uusiutuvien energiavarojen käyttöön keskittyneen seminaarin järjesti eduskunnan energiaremonttiryhmä yhdessä EUFORESin kanssa. Eduskunnan energiaremonttiryhmä koostuu eri puolueiden kansanedustajista ja sen tavoitteena on nimensäkin mukaisesti kannustaa Suomea irrottautumaan nopealla aikataululla fossiilisista polttoaineista ja siirtymään kohti täysin uusiutuvalla energialla toimivaa järjestelmää. EUFORES toimii saman tavoitteen eteen ja kerää parlamentaarikoita ympäri Euroopan etsimään ratkaisuja uusiutuvien energiavarojen käyttöön ottamiseksi.

Ilmastoa ja energiaa koskevat kysymykset vaativat paitsi puolueiden yhteistyötä, myös koko EU:n yhteistyötä. ”Euroopan ja EU:n tulee osoittaa johtajuutta ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä. Eduskunnan energiaremonttiryhmä toimii edistääkseen tavoitetta yli puoluerajojen. Nyt meillä oli mahdollisuus koota yhteen energia-asioihin perehtyneitä poliitikkoja ja asiantuntijoita ympäri Eurooppaa ja tartuimme mahdollisuuteen”, kuvailee energiaremonttiryhmän puheenjohtaja Saara-Sofia Sirén (kok.). ”Ilmastonmuutokseen ja energiatuotantoon liittyviin kysymyksiin ei pystytä vastaamaan ainoastaan Suomesta käsin. Tarvitaan yhä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta voimme löytää yhteisiä ratkaisuja näihin haastaviin ongelmiin”, summaa Sirén.

Suomen hallituksen ilmastopolitiikka ei ole kunnianhimoisista tavoitteistaan huolimatta saanut pelkästään kiitosta ilmastoasioihin perehtyneiltä asiantuntijoilta. Seminaarissa kriittisemmän puheenvuoron käytti Laura Kolehmainen, Ilmastoveivi2019 -kampanjan perustaja ja ilmastoaktivisti. ”Suomen hallituksen puuttuvat konkreettiset toimet eivät riitä hallitusohjelman ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi vaikuttaa selvältä, etteivät läheskään kaikki hallituspuolueet ole selvittäneet itselleenkään, mitkä toimenpiteet ne ovat itse valmiit hyväksymään 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. Konkreettiset toimenpiteet ja niiden vaikutusarviot puuttuvat, eikä kokonaisuus ole hallitukselle itselleenkään selvä. Joka tapauksessa kyse tulee olemaan isoista muutoksista nopealla aikataululla, joten tämä ohjelmatyö on saatava valmiiksi mitä pikimmiten, jotta toimeen päästään”, kritisoi Kolehmainen.

Kolehmainen on ollut pettynyt myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestettäväksi kaavaillun ja hallitusohjelmaan kirjatun korkean tason EU-ilmastokokouksen peruuntumiseen. ”Ilmastonmuutoksen hillinnällä on todella kiire. Globaali suunta on saatava 180 asteen käännökseen aivan lähivuosina, ja on symbolista, että viiden kuukauden aikataulu yhdelle asiaa potentiaalisesti merkittävästi EU:ssa edistävälle kokoukselle oli liian tiukka. Kiire tulee vain kasvamaan lähitulevaisuudessa, mutta EU-puheenjohtajan aloite- ja johtomandaattia meillä ei enää neuvostossa ole. Niinpä meidän on vaikeampi vaikuttaa siihen, että EU:n oma ilmastopolitiikka saataisiin korjattua nykyisestä katastrofaalisesta 3-3,5 asteen lämpenemisen polusta Pariisin sopimusta kunnioittavalle, turvalliselle uralle. Myös esimerkiksi Ruotsin mediassa on kysytty, miksei Suomi lunastanut lupaustaan EU-ilmastojohtajuudesta konkreettisesti eikä aloittanut virallista keskustelua EU:n 2030 -päästövähennystavoitteen kiristämisestä neuvostossa senkään jälkeen, kun parlamentti ja komissio ilmaisivat halunsa siihen.”

”Ylirajaista keskustelua ilmastosta pitäisi lisätä ja halusimme energiaremonttiryhmässä toimia keskustelun mahdollistajina EU:n suuntaan. Olen tyytyväinen siihen, että yhteisiä ratkaisuja ja tavoitteita löytyi viikonlopun aikana”, Sirén toteaa.

EUFORESin ilmastoseminaari järjestettiin 19. kerran ja ensimmäistä kertaa Suomessa.

Osallistuin tällä viikolla tyttöjen ja naisten oikeuksiin keskittyneeseen korkean tason konferenssiin (ICPD25) Nairobissa, Keniassa. Oli kunnia edustaa Suomea historiallisessa tapahtumassa, jossa vahvistettiin valtioiden 25 vuotta sitten Kairossa antamia lupauksia seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien edistämisestä. Konferenssiin osallistui valtionpäämiehiä, kuninkaallisia, ministereitä, kansanedustajia, asiantuntijoita ja järjestötoimijoita ympäri maailman. Suomen delegaatiota johti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Skinnari.

Eduskunnan seksuaalioikeudet ja kehitys -ryhmästä mukana oli myös edustajakollega Kristiina Salonen (SDP). Tuhansia osallistujia keränneen ICPD-konferenssin rinnalla järjestettiin parlamentaarikkofoorumi, joka keräsi yhteen 170 kansanedustajaa maailman eri kolkista. Tapasimme erikseen myös eurooppalaisia ja pohjoismaisia kollegoita.

Kuva: Pohjoismaisten kansanedustajien kokouksessa

Suurella osalla valtioista on selkeä tahto vahvistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Isossa osassa maailmaa ymmärretään seksuaali- ja lisääntymisterveyden merkitys kestävälle kehitykselle.

Valitettavasti esiin nousee myös vastakkaisia näkemyksiä. On erittäin huolestuttavaa, että Euroopassakin on vahvistunut poliittista liikehdintää, jonka tarkoituksena näyttää olevan naisten ja vähemmistöjen oikeuksien kaventaminen. Se näkyy esimerkiksi turvallisten raskaudenkeskeytysten tai nuorten seksuaalikasvatuksen vastustamisena.

Siksi juuri nyt on erittäin tärkeää selkeäsanaisesti ja mahdollisimman laajalla yhteistyöllä sitoutua edistämään naisten ja tyttöjen oikeuksia, niin poliittisesti kuin rahoituksen kautta. Suomalaisena sai olla ylpeä, että meidän sanamme ja tekomme ovat yksiselitteisesti oikealla puolella historiaa. Naisten ja tyttöjen painopiste on Suomelle korkea prioriteetti, mikä näkyy yhä vahvemmin myös kehityspolitiikan rahoituksessa.

Virallisen kokousohjelma lisäksi vierailimme ministeri Skinnarin kanssa Mukurun slummialueelle perustetussa Ruben -keskuksessa, joka tukee monin tavoin yhteisön tuhansia lapsia ja naisia. Erityisesti pääsimme tutustumaan työhön, jonka kautta tuetaan seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia. Suomi tukee toimintaa UN Womenin kautta. Vaikuttava ja ajatuksia herättävä vierailu.

Kuva: Vierailemassa väkivaltaa kokeneita naisia auttavassa keskuksessa. Vasemmalla UN Womenin edustaja ja oikealla keskuksen perustaja. Toinen oikealta Väestöliiton Elina Korhonen. Vieressäni Kristiina Salonen ja keskellä ministeri Ville Skinnari

Väestöliiton edustajien kanssa kävimme tapaamassa ihmisoikeusjuristeja, jotka auttavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä Keniassa. He tekevät tärkeää työtä varsin haastavassa ympäristössä. Räikeät ihmisoikeusloukkaukset ovat edelleen maassa yleisiä.

Tapasin myös Pelastakaa Lapset Somalian maatoimiston edustajia. Somaliassa, jos jossakin on tarvetta työlle, jolla suojellaan lapsia ja tuetaan perheitä. Esimerkiksi naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen sekä tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettaminen edellyttävät pitkäjänteistä työtä. Olosuhteet ovat todella hurjat, elinkeinot erittäin rajalliset ja sen myötä tulevaisuuden näkymät yhteisöissä helposti lohduttomat. Suomen rahoituksella on saatu maassa kuitenkin lupaavia tuloksia aikaan pienimuotoisellakin toiminnalla.

Kuva: Suurlähettiläs Erik Lundbergin kanssa lähettilään residenssissä vastaanotolla

Ihmettelen hallituksen sanojen ja tekojen ristiriitaisuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Suomen Metsäkeskus päivitti hiljattain tulkintaansa metsälain kymmenennestä pykälästä. Uuden pykälätulkinnan seurauksena yli 8700 hehtaaria suojelualueita näyttää pudonneen suojelun ulkopuolelle. Peräänkuulutan ministereiltä selvitystä asiasta ja välittömiä toimia tilanteen korjaamiseksi.

Olisi hyvä, jos ministerit Leppä ja Mikkonen antaisivat selvityksen ympäristövaliokunnalle tapahtuneesta. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää toimia, eikä kerran menetettyä saa takaisin. Jos kyseisen pykälän toimivuus arvioidaan joskus myöhemmin, saattaa tuhansia hehtaareita puronvarsien metsää olla silloin jo pistetty matalaksi.

Metsälain 10 pykälässä määritellään metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt, joita ovat mm. purojen välittömät lähiympäristöt. Moni puronvarsimetsä, joka aiemmin oli suojeltu 15 metriä leveällä suojakaistalla, ei täytä enää uuden tulkinnan mukaan suojelukohteen kriteerejä.

Suomen Luonto pyysi Metsäkeskusta vertailemaan metsälain nojalla suojeltuja hehtaareja ennen lain tulkinnan päivitystä ja sen jälkeen. Vuoden 2017 lopussa oli suojeltu 32800 hehtaaria metsiä purojen ja norojen varsilta. Tulkinnan päivityksen jälkeen suojeltuja alueita on enää 24100 hehtaaria.

On ymmärrettävää, että tulkintaan liittyi aikaisemmin paljon vaihtelevuutta, joka asetti metsäomistajat epätasa-arvoiseen asemaan eri puolilla maata. Metsäkeskus on halunnut päivittää ja yhtenäistää lain tulkintaa juuri tästä syystä.

Tulkinnan selkeyttämisen olisi kuitenkin luullut säilyttävän nykyisen hehtaarimäärän suojelussa. Erityisesti hämmästyttää, mikäli asiasta ei ole kysytty kantaa alan tutkijoilta tai asiantuntijoilta.

Yhteiskuntamme kannalta yksi keskeinen rakenteellinen tasa-arvohaaste on uudistamista kaipaava perhevapaajärjestelmä. Perhevapaauudistuksen tulisi edistää ennen kaikkea tasa-arvoa sekä työllisyyttä.

Kokoomus laati viime kaudella oman perhevapaamallinsa, joka toimisi hyvin uudistuksen pohjana. Kokoomuksen perhevapaamallin laadinta lähti liikkeelle Kokoomusnaisten aloitteesta ja Naisten liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman johti prosessia ansiokkaasti. Oli tärkeää, että Kokoomukselle saatiin luotua yhtenäinen, tulevaisuuteen suuntaava kokonaisehdotus, jonka takana kokoomuslaisten on helppo seistä.

Osallistuin itsekin perhevapaamallimme muodostamiseen eduskuntaryhmässä ja pääsin seuraamaan työtä läheltä. Kokoomusnaisten rooli oli asiakirjan valmistelussa keskeinen. Asian edistämisen kannalta oli epäilemättä keskeistä, että Naistenliitolla oli suora yhteys eduskuntaryhmään. Perhevapaamallin työprosessi on erinomainen esimerkki siitä, miten Kokoomusnaiset voivat parhaimmillaan vaikuttaa Kokoomuksen linjaan ja poliittisiin sisältöihin. Vastaavia toimia tarvitaan monipuolisesti lisää. Kiitokset Sofialle aloitteellisuudesta ja tärkeän asian edistämisestä puolueessamme!

Tällä vaalikaudella tulisi viimein saada toteutettua kunnollinen perhevapaauudistus Suomessa. Riittävän kunnianhimoisessa mallissa pystyttäisiin toteuttamaan hallituksen omia tasa-arvo- ja työllisyystavoitteita. Valitettavasti hallituksen tämänhetkinen ajatus perhevapaauudistuksesta ei näytä vastaavan kumpaankaan näistä tavoitteista. Kokoomuksen perhevapaamallilla edistettäisiin aidosti naisten asemaa työmarkkinoilla.

Lisäksi perhevapaauudistuksessa pitäisi huomioida yhä paremmin erilaiset perheet. Viime kaudella tähän saatiin joitakin parannuksia räikeimpiin epäkohtiin, mutta edelleen uudistuksille on tarvetta. Edistän näitä pyrkimyksiä tällä hetkellä mm. toimimalla Eduskunnan adoptioryhmän puheenjohtajana. Myös adoptio on hyvä tapa tulla perheeksi. Tapa, jolla lapsi tulee perheeseen, ei saa määrittää esimerkiksi perhevapaan pituutta.

Perhevapaiden lisäksi meidän pitää miettiä uusia tapoja, joilla perheitä voidaan tukea työn ja perheen yhdistämisessä. On vaikea ymmärtää, miksi hallitus on kajoamassa kotitalousvähennykseen. Tiedämme kotitalousvähennyksellä olevan myös työllisyyttä lisääviä vaikutuksia. Toisin kuin hallituksen linja tässä asiassa on ollut, nyt tulisi miettiä verotuksellisia tai muita kannustimia, joilla perheet voisivat hankkia palveluita auttamaan arjessaan. Monilla ei ole apunaan tukiverkkoja, isovanhemmat asuvat kaukana ja ostopalvelut ovat kalliita. Näillä asioilla on epäilemättä vaikutusta myös syntyvyyden huolestuttavaan heikkenemiseen Suomessa.

Perhevapaauudistuksen yhteydessä olisi tärkeä huomioida myös esimerkiksi ikääntyvät vanhemmat ja sukulaiset. Tuetun hoivavapaan tulisi koskea tilanteita, jossa työntekijä hoitaa omaistaan tai läheistään tilapäisesti, esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Tänään 2.10. vietetään kansainvälistä Eläinten päivää, jonka vietto on aloitettu jo lähes 90 vuotta sitten. Eläinten päivästä alkaa myös valtakunnallinen Eläinten viikko meillä Suomessa.

Kokoomuksen periaateohjelman mukaan sivistykseen kuuluu myös ympäristöstä huolehtiminen ja eläinten hyvä kohtelu. Eläimillä ja luonnolla on ihmisen tarpeista riippumaton arvo itsessään.

Viime kaudella tavoitteena oli valmistella maailman parasta eläinlakia – laki eläinten hyvinvoinnista. Valitettavasti tästä tavoitteesta jäätiin. Erityisen vaikeita tuntuivat olevan tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät parannukset.

Suomalaisen eläintuotannon toimintaedellytysten turvaaminen ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen vaikuttivat olevan vaikeita tavoitteita sovitettavaksi samaan lakiin. Tämä jäi näkymään esityksessä varsin pitkinä siirtymäaikoina ja lukuisina poikkeuksina eläinten hyvinvointia edistäviin kirjauksiin. Henki oli, että tuottajia pyritään kannustamaan uudistuksiin vapaaehtoispohjalta varsinaisten kieltojen sijasta.

Tällä kaudella eläinsuojelulain päivitys on jälleen työn alla. Nyt erityinen huoli kohdistuu turkistarhaukseen, sillä hallitusohjelmassa ei ole turkistarhaukseen liittyviä linjauksia lainkaan. Tätä ihmettelin jo kesällä. On ollut yllättävää, ettei hallitusohjelmaan ole nostettu tätä aihetta, vaikka erityisesti vihreät ja vasemmistoliitto ovat puhuneet siitä aikaisemmin ponnekkaasti. Turkistarhauksesta ei ole saatu hallitusohjelmaan kirjausta edes selvityksestä.

Turkistarhaus tulisi mielestäni Suomessa riittävällä siirtymäajalla kieltää, kuten monessa Euroopan maassa on jo tehty. Yhä useampi valtio kieltää turkistarhauksen samalla kun esimerkiksi yhä useampi muotitalo kieltäytyy turkisten käytöstä tuotteissaan. Siksi mielestäni olisi alan toimijoiden edun mukaista, että turkistuotannon tulevaisuudennäkymistä laadittaisiin riippumaton selvitys. Samassa yhteydessä olisi luontevaa tarkastella esimerkiksi näkymiä mahdollisiin sukupolvenvaihdoksiin. Koska kyseessä on paikallisesti merkittävä elinkeino, on tärkeää ja vastuullista huolehtia siitä, että turkistarhaajat saavat tarvittavan tuen uuteen elinkeinoon siirtyessään.

Otsikko on tietenkin mukailtu kirjailija Minna Canthin tunnetusta sitaatista: ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”. Kerron tässä kirjoituksessa, miksi olen lähtenyt ehdolle Kokoomusnaisten puheenjohtajaksi ja mitä haluaisin tehtävässä edistää.

Tavoitteenani on vahvistaa Kokoomusnaisia. Tämä on tavoitteeni nimenomaan siksi, että tuloksena olisi vahvempi Kokoomus. Kysymys ei ole vain Kokoomusnaisten toiminnan potentiaalista kehittyä, vaan ennen kaikkea Kokoomusnaisten potentiaalista suunnata puolueen linjaa ja vahvistaa puolueen yhteistä kannatusta. Kysymys ei ole vain Kokoomusnaisten seuraavasta sadasta vuodesta, vaan Kokoomuksen seuraavasta sadasta vuodesta. Ilman vahvaa kannatusta naisilta emme voi enää haaveilla voittavamme vaaleja.

Haluan edistää yhteistyötä. Aito vaikuttaminen edellyttää kiinteää yhteyttä läpi koko ”Kokoomus-konsernin”. Naisten toiminta ei saa olla irrallinen puolueesta, vaan vahvasti muodostamassa kokoomuslaista linjaa. Vain siten kättemme jälki näkyy myös puolueen yhteisessä linjassa. Siksi kokemukseni laajasti myös Kokoomuksen ”ukkopuolelta” on asia, joka auttaa minua yhdessä muiden kokoomusnaisten kanssa tekemään toiminnastamme kokoa suurempaa. Koen vahvuudekseni myös luontevan yhteistyön ja luottamukselliset suhteet yli puoluerajojen – tästä osoituksena on se, että vaikka Kokoomus ei olekaan juuri nyt hallituksessa, mahdollisuuteni vaikuttaa valtakunnan politiikkaan eivät ole silti loppuneet.

Olen huolissani demokraattisen järjestelmämme tulevaisuudesta. Edustuksellinen demokratia on kohdannut ennennäkemättömiä uhkia. Valeuutisten, vihapuheen ja sosiaalisen median kasvottoman ja armottoman keskustelun kautta on jo nakerrettu luottamusta puolueita ja politiikkaa kohtaan – onnistuneesti vaikutettu vaalituloksiinkin. Demokratiaa voidaan kuitenkin vahvistaa vain puoluetoiminnan kautta. Puoluetoiminnan vahvistamisessa taas keskeistä on vahvistaa niiden ryhmien vaikutusmahdollisuuksia, jotka politiikassa ovat vähemmistössä: esimerkiksi naiset. Maissa, joissa demokratia on heikentynyt ja oikeusvaltioperiaate kyseenalaistettu, on systemaattisesti lähdetty heikentämään juuri vähemmistöjen asemaa ja tasa-arvoa.

Haluaisin olla nostamassa naisia esiin Kokoomusnaisten toiminnassa. Haluaisin tuoda näkyväksi sitä osaamista, kokemusta ja näkemystä, jota joukossamme löytyy. Tavoitteenani on vahvistaa Kokoomuksen naisten ääntä, ei omaani.

Olin alun perin nimenomaan Kokoomusnaisten jäsen. Nyt palasin Kokoomusnaisten jäseneksi juuri tämän pohdinnan kautta. Naisjärjestöjen toiminnan tarve ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin juuri päinvastoin. Kirkkain osoitus oli viime kaudella käyty äänestys ministeri Soinin luottamuksesta. Hänen osallistumisensa abortinvastaisiin mielenosoituksiin oli hallituksen linjan vastaista – ja mielestäni väärin. En yksinkertaisesti voinut äänestää hänen luottamuksensa puolesta. Paine oli kova, mutta halusin olla arvoilleni uskollinen. Niin aion toimia myös jatkossa. Tuo prosessi näytti minulle, että myös omassa puolueessamme tarvitaan edelleen vahvempaa tasa-arvoliikettä.

Puolueessamme tarvittaisiin ennen kaikkea arvopohjan vahvistamista. Miten periaateohjelmamme erinomaiset arvot näkyvät tekemässämme politiikassa? Toimimmeko arvojemme pohjalta myös vaikeissa paikoissa, silloin kun paine on kovimmillaan ja vaakakupissa oma valta?

Juuri nyt on aika uusille voimille, koska puolueemme on uudistusten edessä. Kokoomusnaisten tulisi olla aivan keskeisesti muodostamassa näitä uusia toimintatapoja ja ennen kaikkea tulevaa poliittista linjaa. Se tapahtuu vain kirkastamalla omia toimintatapoja ja omaa poliittista linjaa. Näen isoja mahdollisuuksia juuri niiden poliittisten teemojen osalta, jotka itselleni ovat kaikkein tärkeimpiä: tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, vastuullisuus ja kestävä tulevaisuus. Olen ollut tekemässä näiden teemojen eteen töitä ja pettynyt monta kertaa siihen, miten vähän ne näkyvät. Tarvittaisiin vahvempaa yhteisvoimaa.

Siksi Kokoomusnaisia tarvittaisiin enemmän. Kokoomusnaisten toiminnan tulisi olla sellaista, että se houkuttelee mukaan, on helposti lähestyttävää ja sisällöltään mielekästä. Kokoomusnaisten tulisi kohdentaa uutta toimintaa etenkin niille kohderyhmille, joissa puolueella on voitettavana kannattajapotentiaalia: kaupunkilaiset, koulutetut, nuoret.

Haluan tavata ja tutustua uusiin Kokoomusnaisiin. Siksi tulen kiertämään eri piireissä syksyn aikana aina edustajakokoukseen saakka. Uskon, että keskustelut voivat antaa paljon puolin ja toisin. Kuulen mielelläni ajatuksia ja näkemyksiä. Minuun saa myös mielellään olla yhteydessä.

Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kasvaa ja se haastaa järjestöpohjaista toimintaa. Vapaa-ajalta odotetaan entistä enemmän vastapainoa työlle: elämyksiä, kokemuksia ja sisältöjä.

Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo 15 vuotta sitten esimerkiksi urheilujärjestötoiminnassa. Perinteinen talkootyö on vähentynyt dramaattisesti, tai ainakin muuttanut merkittävästi muotoaan. Erilaisten yhdistysten jäsenet näkevät itsensä ennemminkin asiakkaina, kuin aktiivisina toiminnan mahdollistajina. Toisaalta järjestötyötä haastaa myös ajanpuute. Työ liukuu yhä useammin myös iltoihin ja viikonloppuihin. Ei kenties ole enää yksiselitteistä jakoa työ- ja vapaa-aikaan.

Muutoksen tarve on jo pitkään tunnistettu myös puolueissa. On puhuttu osallistamisen tarpeesta ja erilaisista osallistumisen muodoista. Varmasti kaikissa puolueissa on käytetty puheenvuoroja, joissa on tuskailtu uusien jäsenten houkuttelun kanssa. Ehkä samalla on kuitenkin käyty liian vähän keskustelua siitä, mitä puoluepoliittinen toiminta voi osallistujille tarjota. Miten puoluetoimintaan osallistuminen nähtäisiin yhä laajemman joukon silmissä yksilölle arvoa tuottavana vapaa-ajan aktiviteettina? Mielekkään toiminnan kautta olisi mahdollista edistää yhteistä hyvää.

Haaste on yhteiskunnallinen. Päätöksentekojärjestelmämme nojaa poliittisiin puolueisiin ja niiden elinvoima on suorassa yhteydessä edustuksellisen demokratian vahvuuteen. Puoluetoiminnan pohja taasen muodostuu puolueen jäsenistöstä, niin sanotun ”kenttätoiminnan” vireestä.

Monessa puolueessa, Kokoomus mukaan lukien, on ihan aiheesta kannettu huolta jäsenmäärän heikkenemisestä ja toiminnan houkuttelevuudesta. Kaikkiaan poliittinen kenttä ja puolueiden toiminta on Suomessa muuttunut yllättävän vähän, edes viimeisen sadan vuoden aikana.

Juuri nyt puoluetoiminta onkin välttämättömän uudistumisen edessä. Oman joukkueeni Kokoomuksen osalta uusi rooli oppositiossa tarjoaa uudistumiselle erityisen mahdollisuuden, vaikka asetelma sinällään pettymys olikin. Järjestötoiminnan kehittäminen ja uudenlainen ohjelmatyö olisi Kokoomuksella joka tapauksessa edessä, mutta oppositiossa siihen on varmasti parempi valmius kuin hallitusyhteistyössä.
Uudistustyötä on jo käynnistetty puolueessa ja sitä työtä on innostavalla otteella lähtenyt vetämään tuore puoluesihteerimme Kristiina Kokko. Kaikki tuki hänelle tärkeään työhön! Tätä työtä pääsemme tekemään yhdessä, ja se yhdessä tekeminen onkin parasta järjestötoiminnassa.

Vapaa-ajan palvelut ovat lähipalveluita. Näin teimme Varsinais-Suomessa.

Varsinais-Suomen Kokoomuksessa olemme käynnistäneet omia uusia toimintatapoja jo viime keväänä. Ensimmäisenä kutsuimme järjestötoimijat koolle ihan vain kuunnellaksemme heidän terveisiään, palautettaan ja toiveitaan. Ensimmäisessä tilaisuudessa ei päästy lainkaan suunniteltuihin ryhmätöihin saakka, sillä ideoita ja ajatuksia riitti koko kahden tunnin tapaamiselle. Keskustelulle järjestettiin nopeasti jatkoa ja samalla mukaan pohdintaan liittyi uutta porukkaa. Kahden seminaarin tuloksena käytössä on todella ilahduttava valtava määrä ajatuksia, joiden pohjalta työtä on ollut helppo innostavaa jatkaa. Piirin puheenjohtajana kalenterissani on syksylle vielä erilliset tilaisuudet ympäri Varsinais-Suomea.

Ajattelen, että motivaatio poliittiseen toimintaan lähtee yleensä politiikan sisällöistä, halusta vaikuttaa. Siksi puoluetoiminnan tulee tarjota mahdollisuuksia osallistua ja paneutua nimenomaan politiikan aiheisiin.

Järjestötoiminnan hallinnollinen puoli on lähtökohtaisesti toissijaista. Silti se on korostunut poliittisessa toiminnassa aivan liiaksi viimeisinä vuosikymmeninä. Tästä lähtökohdasta tarjoamme Varsinais-Suomessa jatkossa kaikille Kokoomuksen paikallisyhdistyksille mahdollisuuden yhteisiin syys- ja kevätkokouksiin, joissa pääosassa on ajankohtainen poliittinen keskustelu alustuksineen ja sääntömääräisten asioiden osalta kynnys mahdollisimman matalalla. Yhteiset kokoukset ovat pieni uudistus, mutta ajatus on otettu innolla vastaan. Uskon, että syyskokouksia tullaan tänä syksynä pitämään aikaisempia vuosia merkittävästi isommalla joukolla.

On helppo tunnistaa poliittisessa toiminnassa muutos, jonka myötä yhä useampi lähtee mukaan vaikuttamaan jonkin yksittäisen teeman innoittamana. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kansalaisaloitteet, joiden kautta aktiivisten kansalaisten joukko lähtee edistämään jotakin tärkeäksi kokemaansa asiaa ikään kuin projektiluontaisesti. Ihmiset haluavat olla mukana muuttamassa maailmaa päätös kerrallaan. Mukaan lähtemisen on oltava helppoa!

Myös puolueissa tulisi tarjota selkeämmin mahdollisuuksia osallistua nimenomaan tiettyjä aiheita koskevaan toimintaan. Kokoomuksessa verkostotoiminta on nykyään aktiivista ja sieltä on löydettävissä toimintatapoja hyödynnettäväksi myös piiritasolla. Esimerkiksi johtamana Kokoomuksen ympäristöverkoston jäsenmäärä on parissa vuodessa moninkertaistunut. Varsinais-Suomessa olemme tehneet päätöksen lähteä edistämään yhdistysten profiloitumista erilaisten teemojen ympärille. Tämän kautta voimme syventää ja tukea sisältötyötä yhdistyksissämme sekä samalla innostaa mukaan uusia toimijoita, jotka yhä useammin ovat kiinnostuneita yksittäisistä teemoista.

On ollut hienoa huomata, että etenkin nuorten kiinnostus poliittista toimintaa kohtaan on kasvanut. Puolueiden tehtävänä on varmistaa, että niiden tarjoama toiminta on helposti lähestyttävää ja innostavaa niin vanhoille kuin uusille jäsenille. Toiminnan on tarjottava vastinetta ihmisten arvokkaalle vapaa-ajalle.
Keskeistä on myös tehdä liittyminen mahdollisimman helpoksi. Pohdimme parhaillaan keinoja yksinkertaistaa jäseneksi liittymistä siten, että toiminnasta kiinnostuneet voisivat lähteä mukaan yhdellä klikkauksella.

Puolueen jäseneksi liittyminen on iso päätös, joten uusien jäsenten tulee tuntea itsensä tervetulleiksi mukaan. Olemme Varsinais-Suomessa aloittaneet käytännön, jossa kutsumme kerran kuukaudessa kaikki uudet jäsenemme keskustelemaan ajankohtaisista politiikan aiheista kahvikupin äärelle. Näin toiminnan järjestäjän näkökulmasta nämä ovat olleet todella antoisia keskusteluja. Samalla on ollut mahdollisuus tukea siinä, että uudet toimijat pääsevät mahdollisimman mutkattomasti mukaan toimintaan. Meidän tulisikin jatkuvasti haastaa itseämme ajattelemaan sitä, onko uuden toimijan yhtä helppoa lähteä poliittiseen tilaisuuteen, kuin vaikkapa salille tai elokuviin.

Loppujen lopuksi kysymys on paitsi mielekkäästä toiminnasta, ennen muuta luottamuksesta politiikkaa ja poliittista järjestelmää kohtaan. Ihmiset tekevät demokratian. Siksi demokraattisen järjestelmän vahvistamisen tulee lähteä puolueiden sisäisestä demokratiasta.

P.S. Keskeisin vaikuttamisen aika demokratiassa on tietysti vaaleissa. Politiikassa pätee toteamus, jonka mukaan aina on jotkut vaalit tulossa. Seuraavana tulossa ovat edustajistovaalit vielä tänä syksynä sekä kuntavaalit keväällä 2021. Lähtisitkö mukaan? Jos vaikuttaminen politiikassa kiinnostaa, ole ihmeessä yhteydessä. Kerron mielelläni tarkemmin ja autan eteenpäin. Kuntavaaleihin voi ilmiantaa itsensä myös Varsinais-Suomen Kokoomuksen sivuilla.

Yksi Varsinais-Suomen Kokoomuksessa käynnistämämme uudistus on muuten tuleville kuntavaaliehdokkaille mahdollistettava ”Kuntapäättäjien akatemia”. Käy tutustumassa täällä!

Olen puhunut kestävän kehityksen päätöksenteosta koko poliittisen urani ajan. Minusta kaiken päätöksenteon tulisi pohjata kestävyyden ja vastuullisuuden tavoitteisiin.

Kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalista vastuuta, ympäristövastuuta ja talousvastuuta. Rinteen hallitusohjelman nimestäkin nämä löytyvät: ”sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”.

Kestävän kehityksen mukainen politiikka edellyttäisi sitä, että nämä kolme kestävyyden kriteeriä näkyvät myös varsinaisessa päätöksenteossa. Kauniit tavoitteet ovat vain tyhjää puhetta siihen asti, kunnes ne konkretisoituvat teoiksi.

Hallitukselle merkittävin tekemisen väline on budjetti. Politiikassa vaikuttavaa päätöksentekoa on nimenomaan se, miten valtion taloutta ja taloudellisia ohjauskeinoja käytetään.

Näkyykö siis kestävän kehityksen mukainen politiikka Rinteen hallituksen budjettiesityksessä? Miten annettuja lupauksia ja hallitusohjelman tavoitteita konkretisoidaan talousarviossa?

Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisen kestävyyden alle voisi lukea ajankohtaisista teemoista esimerkiksi koulutuksen sekä vanhusten hoivan. Hallitus on puhunut ”koulutuksen kunnianpalautuksesta”. Ennen vaaleja esimerkiksi vihreät puhuivat jopa yli miljardin panostuksista koulutukseen. Julkisuudessa on käsitelty näyttävästi hallitusohjelman kirjausta korkeakoulujen perusrahoituksen nostamisesta. Se toteutuu nyt täysmääräisenä, eli 60 miljoonan euron suuruisena. Mittakaavaero satojen miljoonien lisäystavoitteisiin on melkoinen. Myös ammattikoulujen opettajien määrän lisäämistä on hehkutettu. Kysymyksessä on kuitenkin kertaluonteinen investointi, eli väliaikainen ratkaisu. Mitä tapahtuu uusille opettajille, kun rahat loppuvat?

Hoitajamitoitus on toinen aihe, jonka voisi lukea sosiaalisen kestävyyden alle. Sen osalta Kokoomus oli ainoa puolue, joka ei ennen vaaleja luvannut mekaanista 0,7 sitovaa hoitajamitoitusta. Tämän on arvioitu olleen merkittävä yksittäinen seikka kannatuksemme laskuun. Kerroimme, että ongelma on todellinen ja sen ratkaisemiseksi tarvitaan ehdottomasti lisää hoitajia. Sitovan hoitajamitoituksen sijaan halusimme kuitenkin lakikirjauksen lähtevän ”hoitoisuudesta”, eli potilaan yksilöllisesti arvioidusta tarpeesta hoidolle. Ihmiset tarvitsevat eri määrän hoitoa, apua ja tukea – toiset enemmän ja toiset vähemmän. Sanoimme, että 0,7-minimiluvusta muodostuisi helposti myös maksimi. Siksi mekaaninen luku ei ole ratkaisu, vaan haaste on monimutkaisempi.

Nykyiset hallituspuolueet sen sijaan ajoivat ennen vaaleja, ja myös hallitusohjelmassa, tuota maagista 0,7-desimaalia lakiin. Siitä puhuttiin nopeasti toteutettavana ratkaisuna, jolla vanhustenhoidon epäkohdat korjataan. Nyt hallitukselle on kuitenkin selvinnyt ne samat argumentit, joiden puolesta Kokoomus ainoana ennen vaaleja puhui. Hoitajamitoituksen toteuttaminen vie aikaa ja vaatii selvitystyötä. Se aiotaan kirjata lakiin, vaikka rahaa sen toteuttamiseksi ei pääministerin mukaan ole. Nyt myös hallitus puhuu hoitoisuudesta sekä siitä, ettei minimistä saa tulla maksimi. Kuulostaa tutulta.

Taloudellinen kestävyys

Toisena sanana Rinteen hallitusohjelman alaotsikossa on taloudellinen kestävyys. Tämä edellyttäisi jo määritelmällisesti tasapainoista talouskasvua, velkaantumisen ja ylikulutuksen välttämistä. Vakaa talous on pohja ylipäänsä kestävälle kehitykselle.

Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu talouden tasapaino. Budjetissa teot osoittavat kuitenkin toista. Pysyviä menoja lisätään yli miljardilla. Juuri mistään ei vastaavasti leikata, vaan velkataakkaa kasvatetaan. Lisäykset toteutetaan saman tien, vaikka tulopuoli niiden rahoittamiseksi siirretään hamaan tulevaisuuteen. Menojen lisääminen ja rahan jakaminen on politiikassa helpointa. Tulojen lisääminen sen sijaan vaikeaa.

Hallitusohjelmassa talous nojaa työllisyysasteen nostoon, mutta vaikuttavia työllisyyskeinoja ei olla vielä kuultu. Menolisäykset toteutetaan silti saman tien. Hallituksen budjetti on kaksi miljardia alijäämäinen. Tämänkin luvun osalta kollegani Elina Lepomäki epäili tilastokikkailua ja nosti ansiokkaasti esille Verkkouutisten artikkelissa, että todellisuudessa valtiotalouden alijäämä lienee vielä merkittävästi suurempi, jopa viisi miljardia euroa.

Ekologinen kestävyys

Hallituspuolueet ovat, ihan ansaitusti, olleet ylpeitä hallitusohjelman kunnianhimoisista ympäristö- ja ilmastotavoitteista. Moneen otteeseen ovat hallituspuolueiden edustajat esimerkiksi iloinneet siitä, että hallitusohjelman ensimmäinen sana on ”ilmastonmuutos”.

Se ei kuitenkaan vielä tarkoita mitään, elleivät hyvät tavoitteet näy myös teoissa. Budjetissa hallitus osoittaa 100 miljoonaa euroa luonnonsuojeluun, mikä on kannatettavaa ja perusteltua. Samalla etenkin ilmastopolitiikan osalta hallituksen toimet näyttävät yllättävän ponnettomilta. Budjetti onkin ymmärrettävästi aiheuttanut pettymystä esimerkiksi ympäristöjärjestöjen, asiantuntijoiden ja tutkijoiden piirissä. Kunnianhimoiset ilmastotoimet eivät toteuta itse itseään, vaan edellyttäisivät budjettipäätöksiä. Sellaisia ei nyt odotuksista huolimatta nähty ja tavoite hiilineutraalisuudesta vuonna 2035 uhkaa karata. Ilmastotoimilla on kiire, mutta hallitus siirsi käytännössä kaikki merkittävät päätökset eteenpäin.

Itse olen pettynyt erityisesti siihen, ettei hallitus koskenut paljon puhuttuihin ”ympäristölle haitallisiin yritystukiin”. Ennen vaaleja hallituspuolueista esimerkiksi vihreät kertoivat valmiudestaan leikata yritystukia jopa kahdella miljardilla. Vielä hallitusneuvotteluihin suunnatessaan vihreät sitoutuivat leikkaamaan ympäristölle haitallisista tuista vähintään miljardin. Vasemmistoliitto taas kertoi tavoitteestaan leikata yritystuista puoli miljardia, ”mielellään enemmänkin”.

Hallitusohjelmaan päätyi maltillisempi 100 miljoonan euron leikkaus. Siihen löytyi luova ratkaisu budjettiriihessä, kun hallitus päätyi leikkaamaan 120 miljoonaa euroa parafiinisen dieselin tuesta. Hienoa, että yritystukien karsiminen saatiin käyntiin, mutta tulkinnanvaraista on, onko kyseessä ylipäänsä ympäristölle haitallisen yritystuen leikkaus. Tämä leikkaus ei ilmeisestikään kohdistu vain fossiilisen dieseliin, vaan myös uusitutuvaan ja vähäpäästöiseen polttoaineeseen.

Aitojakin ympäristölle haitallisia yritystukien leikkauksia olisi ollut tarjolla. Kokoomus on esimerkiksi esittänyt muutoksia turpeenpolton verotukeen. Turpeenpoltto on erityisen haitallista ilmastolle, mutta sitä tuetaan erikseen valtion toimesta noin 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Ennen vaaleja turpeen verotuen leikkausta tai poistoa kannatti vielä suurin osa nykyisistä hallituspuolueista, mutta budjetissa siihen ei esitetä muutoksia. Vaikea päätös siirrettiin käsiteltäväksi energiaverotuksen yhteydessä myöhemmin.

Kaikkiaan hallitusohjelmaa ja hallituksen ensimmäistä budjettia yhdistääkin sama yleisnäkemys: päätöksiä siirretään eteenpäin. Poliitikot on kuitenkin valittu nimenomaan tekemään päätöksiä. Kaikki päätökset eivät ole kivoja ja helppoja.

Lopulta kysymys on myös politiikan uskottavuudesta ja ihmisten luottamuksesta päätöksentekoon. Ei ole poliittisen toiminnan kannalta toivottavaa, että valtaan on mahdollista päästä antamalla lupauksia, joita ei ole mahdollista pitää. Sanat ja teot eivät saisi olla ristiriidassa.