Category Archives: Yleinen

Perhevapaauudistus on välttämätön

Hallituksen perhevapaauudistus kariutui yllättäen perheministeri Annika Saarikon ilmoitettua yksipuolisesti kaatavansa uudistuksen. Jatkovalmiuksia ei löytynyt, vaikka asiaa käsiteltiin Saarikon ilmoituksen jälkeen vielä hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken.

Ratkaisu on iso pettymys, sillä perhevapaauudistuksen tarpeesta on vallinnut laaja yhteisymmärrys. Sitä kannattavat suurin osa eduskuntapuolueista, kaikki työmarkkinajärjestöt ja suuri joukko kansalaisjärjestöjä.

Suomessa pienten lasten äitien työllisyysaste on muihin Pohjoismaihin verrattuna selvästi alhaisempi ja perhevapaiden pito jakautuu meillä epätasaisemmin vanhempien kesken. Hoivavastuun kasautuminen naisille vaikuttaa naisten työmarkkina-asemaan heikentävästi. Vaikutukset ulottuvat esimerkiksi palkkaeriarvoisuuteen, sekä naisten miehiä pienempiin eläkkeisiin.

Perhevapaauudistuksen toteutuessa kyseessä olisikin ollut tämän hallituksen tärkein tasa-arvoteko. Syksyn budjettiriihessä saatu päätös uudistuksen toteuttamisesta oli tärkeä signaali hallituksen halusta edistää sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Muutoin hallitusohjelma on ollut tasa-arvoa edistäviä tavoitteiden osalta varsin suppea.

Juuri rakenteita muuttamalla voitaisiin tukea myös asennemuutosta yhteiskunnassa ja tavoitella tilannetta, jossa perhevapaiden käyttö jakautuu tasaisemmin sukupuolten välillä. Perhevapaita on uudistettava siten, että tasavertainen mahdollisuus perhevapaalle jäämiseen taataan molemmille vanhemmille.

Nykyinen järjestelmä ei vastaa nykypäivää. Se on kankea ja joustamaton, eikä ota huomioon erilaisia perheitä. Uudistuksen myötä olisi saatu korjattua isojen rakenteellisten tarpeiden lisäksi lukuisia konkreettisia epäkohtia. Monimuotoisten perheiden lapset (kuten adoptioperheet ja sateenkaariperheet) ovat tällä hetkellä eriarvoisessa asemassa perhevapaiden suhteen.

Kokoomus on pitänyt esillä perhevapaiden uudistamisen tarvetta jo pitkään. Valmius erilaisiin vaihtoehtoihin, niin mallin kuin rahoituksen osalta, oli Kokoomuksen puolesta esillä viimeiseen asti. Uudistus törmäsi lopulta siihen, ettei kaikilla hallituspuolueilla ollutkaan valmiutta muuttaa vallitsevia rakenteita.

Perhevapaauudistus on välttämätön niin tasa-arvon, työllisyyden, lasten oikeuksien kuin perheiden toimivan arjen kannalta. Vaikka uudistus nyt kaatui, työ sen edistämiseksi ei lopu.

Kokoomuksen tavoitteena on saada malli, jossa perhevapaat jakautuvat vanhempien välillä nykyistä tasaisemmin, joka kannustaa pienten lasten äitejä palaamaan työelämään (vaikka osa-aikaisesti), joka edistää lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen, joka lisää joustavuutta ja huomioi erilaiset perheet.

Perhevapaauudistus tulee saada seuraavaan hallitusohjelmaan. Kokoomus on siihen sitoutunut.

 

Saara-Sofia Sirén (kok.)
kansanedustaja
Turku

 

Mielipidekirjoitus julkaistu Turkulaisessa 18.2.2018

 

Äitiyslain hyväksyminen parantaa lasten oikeusturvaa

Kokoomusedustajat: Äitiyslain hyväksyminen parantaa lasten oikeusturvaa

Eduskunnan lakivaliokunta sai tänään perjantaina valmiiksi mietintönsä äitiyslaista. Äitiyslaki mahdollistaa kahden naisen perheelle oikeuden tunnustaa molempien osapuolten vanhemmuus jo ennen lapsen syntymää tapahtuvan neuvolakäynnin yhteydessä. Taustalla on kansalaisaloite äitiyslaista, jota lakivaliokunta puoltaa hyväksyttäväksi.

Asia tulee eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi ensi viikolla.

Kokoomuksen kansanedustajat Kari Tolvanen ja Saara-Sofia Sirén ovat tyytyväisiä siitä, että pitkään puhuttu ja paljon huomiota saanut asia on edistynyt.

– Kansalaisaloitteessa ehdotettiin säädettäväksi äitiyslaki, joka sisältää säännökset siitä, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti ja että lapsen synnyttäneen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa olevan lapsen äiti lapsen synnyttäneen ohella, kun lapsi on hankittu yhteistuumin hedelmöityshoidon avulla. Lisäksi äitiys voidaan vahvistaa pitkälti samalla menettelyllä kuin isyyskin, kun nykyään äitiys on vahvistettu tällaisissa tapauksissa perheen sisäisellä adoptiolla. Lakivaliokunta piti näitä muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina, joten puolsimme kansalaisaloitteeseen liittyneitä lakiehdotuksia tietyin muutosehdotuksin ja tarkistuksin, kertoo lakivaliokunnan puheenjohtajana toimiva Kari Tolvanen.

Saara-Sofia Sirén kertoo olevansa iloinen siitä, että erityisesti lasten oikeusturva paranee uudistuksen myötä.

– Tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka lapsi olisi naisparin yhteinen, ei lainsäädäntö ole antanut mahdollisuutta molemmille vanhemmille tunnustaa lasta ennen tämän syntymää, vaan hänet on pitänyt myöhemmin adoptoida perheen sisäisessä adoptiossa. Nyt lapsi saa oikeuden molempiin vanhempiinsa heti syntymänsä jälkeen, jolloin myös lapsen oikeusturva on nykytilannetta huomattavasti selvempi. Tämä on ainoa oikeudenmukainen tapa toimia, Sirén sanoo.

Sirén toteaa tiedossa olevan, että aihe herättää tunteita. Hän korostaa, että arkipäivän tasolla kyse on käytännössä teknisestä muutoksesta, joka kuitenkin helpottaa asian äärellä olevia perheitä merkittävästi.

– Tämän hetken tilanne on väistämättä epätasa-arvoinen. Nyt tehtävä muutos on pieni, ja suurin osa ei sitä edes tule huomaamaan. Merkitys naispareille ja yksittäisille perheille on kuitenkin suuri, Sirén sanoo.

 

Lisätiedot:

Kari Tolvanen, p. 040 5835501

Saara-Sofia Sirén, p. 050 5132051

 

Demokratin behöver starka partier

De intressantaste iakttagelserna i fråga om det föga överraskande presidentvalet torde ha samband med partiernas kris. Niinistö fick med tydliga siffror förnyat mandat efter att ha fört kampanj som kandidat för en medborgarrörelse. Också Väyrynen, som startade sent, kandiderade med någorlunda gott resultat för en medborgarrörelse. De kandidater som var uppställda av partier hade i gengäld stora svårigheter att nå fram ens till sitt eget partis traditionella väljare.

Visst, presidentvalet är i första hand ett personval, men det val som genomfördes i januari är ändå ett tecken på att partierna spelar en allt svagare roll i politiken. Respekten för politiker och partier har länge varit på nedgående. De tre största partiernas medlemsantal har halverats sedan toppåren på 80-talet. På skalan1-10 för demokratiindikatorer är förtroendet för politiker och partier bara lite över 5. Enkäter visar att ”riksdagsledamot” är ett av de minst respekterade yrkena i Finland.

Partier utgör trots allt en central del av den representativa demokratin i nuvarande form. Om det går dåligt för partierna lider hela systemet. En rapport om populism som EVA publicerade i fjol påvisar att i synnerhet de yngre generationerna visar allt mindre respekt för demokratin. Om den utvecklingen fortsätter är demokratins legitimitet hotad.

Om det politiska systemet ska fortleva måste förtroendet för partierna återskapas. Av partierna krävs därför att såväl teman som verksamhetssätt förnyas. Relationen till medborgarna bör helt och hållet byggas om. Plats för utveckling finns i synnerhet i fråga om varje medborgares möjligheter att delta och påverka – inte bara i röstningsbåset.

Partierna måste alltså framöver bland annat kunna öppna partiets interna beslutsprocesser för en allt bredare medlemskrets. Medlemmarnas delaktighet ska inte vara begränsad till val av partiledning utan de måste ges möjlighet att också påverka beredningen av sakinnehåll. Medborgarnas röst måste mycket starkare än hittills höras inom partierna.

Bästa sättet att stärka den representativa demokratin är att öka den interna demokratin, öppenheten, tillgängligheten, jämlikheten och genomskinligheten inom alla partier.

 

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

 

Helheten glömdes bort i alkoholdiskussionen

Alkohollagsreformen har varit föremål för intensiv debatt. Finland har redan nu en mer reglerad alkoholpolitik än resten av Europa och trots det ger alkoholen problem.

Alkoholens skadeverkningar är reella och måste förhindras. Det är i alla fall svårt för oss att tala om alkoholproblem. Alkoholdebatten har närmast gått ut på att gräla om förbud och gränsdragningar. Enligt min åsikt borde vi erkänna att högklassiga stödtjänster ska ingå i helheten. För dem som har ett beroende är det inte en tillräcklig lösning att alkoholhalt och tillgänglighet begränsas och skatten höjs.

För att vi ska kunna lösa de problem som alkoholen ger upphov till i vårt samhälle måste vi kunna föra en öppnare diskussion om alkoholismen som sjukdom. Lösningen ska sökas i tidigt ingripande och i en högklassig missbrukarvård som är lättillgänglig och fungerar i nära samarbete med mentalvården.

Det är också viktigt med förebyggande vård. Upplysning om alkoholens skadeverkningar och en öppen debatt är viktig för oss alla. Ansvarsfullt alkoholbruk förutsätter insikt. Alkohol är ett rusmedel som det är skadligt att konsumera för mycket av. Särskilt viktigt är det att se till att alkoholförbrukningen, trots lagändringarna, inte ökar bland de unga.

Den nya alkohollagstiftningen syftar till att svara mot konsumenternas ändrade behov och att avreglera alkoholförsäljningen till den delregleringen har ansetts vara till mer besvär än nytta. För att minimera alkoholskadorna behövs det emellertid också i fortsättningen högklassiga stödtjänster och en öppnare debatt.

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser

 

Kestävämpää uutta vuotta!

Viime yönä vuosi vaihtui. Sen kunniaksi lähetettiin eri puolilla Suomea ilotulituksia, kuten tapana on ollut. Rakettien paukuttelu kuuluu perinteisesti uuden vuoden juhlintaan, vaikka kovin kestävä juhlistamistapa ne eivät ole.

En itse ole oikein koskaan välittänyt ilotulituksista. Ne pitävät kovaa meteliä, roskaavat luontoa, aiheuttavat vaaratilanteita ja säikyttävät kotieläimiä.

Juhlinnan tuoksinnassa ja yön pimeydessä lähetettyjen rakettien aiheuttama harmi näkyy monin tavoin. Uuden vuoden yö on tuskaa esimerkiksi monessa koirataloudessa, jossa koira pelkää henkensä edestä pauketta. Rakettien pakkausten ja palaneiden ilotulitejämien jättämä roskamäärä paljastuu aikaiselle liikkujalle seuraavana aamuna. Ja vaikka roskat jaksettaisiinkin hoitaa roskikseen asti, kaikki ilotulitteiden aiheuttama jäte ei näy silmälle. Kemikaaleja päätyy maahan ja vesistöihin, isojen ilotulitusten raskasmetallihiukkasia laskeutuu kilometrien päähän. Olen pohtinut, onko yksityishenkilöiden ylipäänsä tarpeen saada käyttää ilotulitteita, kun se on muutoinkin kiellettyä kaikkina muina vuoden päivinä (sallittua ainoastaan uudenvuodenyönä 18-02). Varmasti voitaisiin keksitä muita, kestävämpiä tapoja yhteisesti juhlistaa vuoden vaihtumista.

Kaupunkien asukkailleen tarjoamat ilotulitukset ovat yhteisöllisiä ja hienoja tapahtumia. Jotakin näyttävää, juhlavaa, valoa pimeyteen tuovaa kaivattaisiin niitä korvaamaan. Ruotsissa muutama kunta järjestää uuden vuoden ilotulitusten sijasta lasershow’n. Minusta tämä on hieno vaihtoehto! Taatusti juhlava ja vaikuttava, mutta ympäristölle ja eläimille ystävällisempi. Valoshow’ta voisi rytmittää musiikilla, jota itse ainakin kuuntelisin pauketta mieluummin.

Kestävä tulevaisuus edellyttää totuttujen toimintatapojen muuttamista. Kestävämpien valintojen myötä toivotan hyvää uutta vuotta!

Joulumieltä

Tämä vuosi on ollut monella tavalla erityinen. Suomen satavuotisjuhlallisuudet ovat luoneet arkeen ja juhlaan omanlaistaan tunnelmaa ja on ollut kunnia olla mukana julistamassa satavuotista itsenäisyyttämme. Henkilökohtaisessa elämässä olemme totutelleet työn ja vauva-arjen yhteensovittamiseen. Olen iloinen, että olen onnistunut tasapainoilemaan työtehtävien kanssa ja voinut tehdä töitä vauvan ehdoilla. Vuoteen on kuulunut monia mielenkiintoisia aiheita, joiden parissa olen mielelläni työskennellyt.

Nyt vielä viimeistelen muutamia työasioita, mutta pikkuhiljaa alkaa olla aika laskeutua joulun viettoon.

Näin joulun alla minulla on ollut tapana tehdä ”Harrastustuki”-lahjoitus.

Olen vuosittain tehnyt lahjoituksen, jolla olen tukenut sellaisten lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia, joilla harrastaminen on ollut vaarassa päättyä perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Kirjoitus1 Kirjoitus2

Tänä vuonna lahjoitettava summa oli noin 3000 euroa ja sillä tuettiin parinkymmenen lapsen tai nuoren liikuntaharrastusta. Tukisummassa on mukana oman henkilökohtaisen lahjoitukseni lisäksi lahjoituksia, joita olen tätä tarkoitusta varten saanut. Lämmin kiitos tätä tukea kanssani mahdollistaneille tahoille! Uskon, että harrastusmahdollisuuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia lasten ja nuorten tulevaisuuteen.

Hakemuksia tuli tänäkin vuonna paljon. Tutustuin hakemuksiin ja koetin jakaa rajallisen tukeni parhaani mukaan sitä eniten tarvitseville. Osa tuesta ohjattiin välinehankintoihin, jotka toteutan yhdessä Forsport urheiluliikkeen kanssa. Iso kiitos Forsportin Tonille yhteistyöstä tänäkin vuonna!

 

Toivotan rauhallista joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2018!

Mitä nollatoleranssi tarkoittaa?

Loppuvuoden kohahduttavin keskustelu on pyörinyt seksuaalisen ahdistelun ympärillä. Kansainvälisesti levinneestä #metoo -kampanjasta alkunsa saanut kohu poiki lukuisia alakohtaisia kampanjoita, tuhansia henkilökohtaisia tarinoita sekä esimerkiksi ajankohtaiskeskustelun eduskunnan suuressa salissa.

Täysistunnossa lukuisat edustajat vaativat nollatoleranssia häirintään ja ahdisteluun. Omassa puheenvuorossani peräänkuulutin konkretiaa. Mitä tämä nollatoleranssi oikein tarkoittaa?

 

Ajankohtaiskeskustelun myötä hallitus kutsui koolle pyöreän pöydän keskustelun etsimään ratkaisuja seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. Osallistuin keskusteluun Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta.

Ministereiden Lindström, Mattila ja Saarikko johtamaan tilaisuuteen osallistui puolueiden edustajien lisäksi työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Myös tässä yhteydessä nostin esille konkreettisten tekojen tarpeen. Kaikki lähtökohtaisesti tuomitsevat seksuaalisen häirinnän, mutta kannanotto nollatoleranssin puolesta ei vielä muuta mitään.

Eduskunnasta käsin voimme vaikuttaa monella tavalla. Meidän on syytä tarkistaa lainsäädäntömme ja korjata mahdolliset epäkohdat.

Lainsäätäjän näkökulmasta termien määrittelyllä on jo lähtökohtaisesti iso merkitys. Tällä hetkellä seksuaalinen häirintä määritellään laajemmin tasa-arvolaissa, mutta rikoslaissa puhutaan vain fyysisestä koskettelusta, eikä määrittelyyn sisälly sanallinen häirintä. Määrittely on ollut esillä myös raiskauksiin liittyvässä lainsäädännössä, jonka osalta tunnusmerkistöön on ehdotettu lisättäväksi suostumuksen puute.

Minusta nämä ehdotukset ovat vähintäänkin selvittämisen arvoisia. Ministeri Häkkänen onkin jo kautensa aluksi todennut haluavansa selvittää seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja. Uskon, että hallituksessa seurataan tarkasti myös Ruotsin tapahtumia, jossa vastaavien lakiehdotusten edistäminen on jo pidemmällä.

 

Keskustelussamme työmarkkinajärjestöjen kanssa oli luontevaa keskittää pohdinta siihen, miten nimenomaan työpaikoilla voitaisiin ehkäistä häirintää.

Nostin esille tasa-arvosuunnitelmat. Tällä hetkellä tasa-arvosuunnitelmaa edellytetään yli 30-hengen työpaikoilla. Voisikin olla syytä pohtia, josko tasa-arvosuunnitelmasta olisi hyötyä ihan kaikenkokoisilla työpaikoilla.  Tasa-arvosuunnitelma itsessään ei varmastikaan poista kaikkea häirintää, mutta sen laadinnan yhteydessä olisi hyvä mahdollisuus tehdä selväksi ”mustaa valkoisella”, minkälaista toimintaa työpaikalla ei sallita ja miten häirintätapaukset selvitetään, sekä minkälaisia seurauksia häirinnästä on.

Olen kuullut myös työpaikoista, joissa työsopimuksen allekirjoituksen yhteydessä uusi työntekijä allekirjoittaaa häirinnän vastaisen sitoumuksen. Rekrytointitilanne onkin hyvä hetki käydä tältäkin osin pelisäännöt läpi ja tehdä selväksi prosessit häirintätapauksiin liittyen. (Näin toimi muuten oma esimieheni aikanaan, kun ensimmäisen kerran tulin eduskuntaan töihin avustajaksi. Työsopimuksen tekemisen yhteydessä minulle kerrottiin, miten toimin ja keneen olen yhteydessä, jos kohtaan häirintää työpaikallani. En tiedä, onko vastaavaa käytäntöä yleisemmin käytössä eduskunnassa, mutta epäilen.)

 

Lainsäädäntöön liittyvien muutosten lisäksi eduskunnan tulisi näyttää esimerkkiä siitä, miten kulttuuria ja asenteita muutetaan seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.

Tästä saimmekin sopivasti ihan konkreettisen malliesimerkin, kun eduskuntaryhmänsä pikkujoulujuhlissa humaltunut kansanedustaja suuteli väkisin täysistuntokeskustelusta tauolla ollutta naiskollegaa. Nyt olisi eduskunnalla näytön paikka: mahdollisuus näyttää esimerkkiä, sekä mahdollisuus osoittaa, että yhteen ääneen vaadittu nollatoleranssi oikeasti myös tarkoittaa jotain.

Valitettavasti eduskunnassa kansanedustajan kohtaamat sanktiot ovat hyvin pitkälti edustajan eduskuntaryhmän käsissä. Kansanedustajaa on käytännössä hyvin vaikea saada pois tehtävästään. Eduskuntaryhmä kyllä voisi rajoittaa edustajan valiokuntatehtäviä tai erottaa edustajansa määräajaksi tai pysyvästi ryhmästään. Perussuomalaisten ryhmä kuitenkin tyytyi antamaan ”vakavan varoituksen”. Tapauksesta on kuitenkin tehty rikosilmoitus, kuten kuuluukin. Aika näyttää, minkälaiset vaikutukset tällä esimerkkitapauksella lopulta on.

 

Puheenvuoroni täysitunnossa 12.12. video
Puheenvuoroni täysistunnossa 12.12. teksti
Haastattelu YLE Aamutv 12.12.
Haastattelu Ykkösaamu 12.12.
Kommentti ÅU:ssa 22.12. (linkki tulossa)

Puheenvuoro ajankohtaiskeskustelussa seksuaalisesta häirinnästä

Debattipuheenvuoro eduskunnassa 12.12.2017 käytyyn keskusteluuun seksuaalisesta häirinnästä.

 

Arvoisa puhemies,

#MeToo – kampanjasta alkanut keskustelu on tuonut esiin sen, miten laaja ilmiö seksuaalinen häirintä yhteiskuntamme on. Ensimmäistä kampanjaa ovat seuranneet alakohtaiset kampanjat ja tuhannet ihmiset ovat kertoneet kohtaamastaan epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä.

Aihe on monille henkilökohtainen, kipeä ja vaikea. Kenenkään ei tulisi joutua tahtomattaan kosketetuksi, alistetuksi tai nöyryytetyksi. Kenenkään yhteiskunnassamme ei pidä joutua pelkäämään fyysistä tai henkistä häirintää työssään, kodissaan tai yhtään missään.

Kampanja kannanottoineen on tehnyt häirinnän näkyväksi ja vienyt pohjan vähättelyltä. Kyseessä ei ole marginaalinen ilmiö, näitä ei enää voi kuitata yksittäistapauksiksi, väärinymmärryksiksi tai ylireagoinniksi. Nämä kokemukset ovat tosia ja ilmiö on totta. Voimmekin tämän sijaan keskittyä keskustelemaan ongelman syistä ja ratkaisuista. Sitä toivoisinkin tältä keskustelulta.

Sellainen yhteiskunnan ilmapiiri, joka hiljaa hyväksyy sukupuoleen perustuvan erottelun, on syytä murtaa.  Siksi on tärkeää käydä laaja-alaista tasa-arvokeskustelua. Se keskustelu kuuluu kaikille.

On tärkeää nähdä, että kyseessä on kokonaisuus. Häirintää esiintyy sellaisissa rakenteissa ja sellaisessa yhteiskunnassa, jossa sille annetaan sijaa. Tehtävää riittää niin rakenteiden kuin asenteidenkin tasolla. Voimme näyttää esimerkkiä ja ohjata siten kulttuurista muutosta.

Meillä riittää tasa-arvotyössä tehtävää monella saralla: perheiden hoivavastuun ja vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi tasaisemmin, naisten työllisyysasteen parantamiseksi, sukupuolten palkkatasa-arvon toteuttamiseksi, perhe- ja lähisuhdeväkivallan lopettamiseksi, kaikenlaisen syrjinnän ja häirinnän päättämiseksi ja sukupuolittuneen vihapuheen kitkemiseksi.

Eduskunnasta käsin voimme vaikuttaa monella tavalla: korjaamalla lainsäädännöstämme mahdolliset epäkohdat ja viemällä eteenpäin tasa-arvoa rakenteellisten uudistusten kautta. Lainsäätäjinä tehtävämme on varmistaa, että yhteiskunnan rakenteet antavat yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolille toimia, eivätkä mahdollista kenenkään syrjimistä sukupuolen perusteella. Lisäksi voimme omalla esimerkillämme näyttää, että häirintään suhtaudutaan vakavasti.

Keskustelussa sukupuolten välisestä tasa-arvosta ajaudutaan herkästi nostamaan esiin sitä, kuinka tasa-arvoinen maa Suomi jo on. Ikään kuin tasa-arvokeskustelulle ei olisi enää tarvetta. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole projekti, joka valmistuu. Se on diskurssi, joka muovaa yhteiskuntaamme jokaisessa ajassa. Jos emme pidä tasa-arvokysymyksiä esillä, ryhdymme herkästi ottamaan askeleita taaksepäin.

 

 

Suomalaisuuden ydin

 

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän arvokkaisiin juhlatilaisuuksiin ympäri Suomen. Juhlan virallinen avaus tapahtuu Helsingin kauppatorilla jo tiistaina 5.12. kun 100 Suomen lippua nostetaan salkoihin lasten ja nuorten voimin.

Meillä jokaisella on omat itsenäisyyspäivän perinteemme. Juhlakulkueet, sankarihaudoilla käynti, sinivalkoisten kynttilöiden sytytys ja lipun nosto, perheen ja lähimmäisten seurassa hiljentyminen, tai linnan juhlien seuraaminen. Juhlaperinteet antavat mahdollisuuden eläytyä tunnelmaan ja muistuttavat mieliin niitä seikkoja, joita itsenäisyyspäivän juhlallisuuksilla haluamme kunnioittaa.

Kuluneet sata vuotta itsenäisyyttä ovat vaatineet ajoittain kansakunnaltamme vahvaakin tahtoa ja suuria ponnistuksia. Vaikeinakin hetkinä suomalainen yhteenkuuluvuuden henki ja halu varmistaa isänmaamme itsenäisyys ovat kuitenkin vieneet meitä eteenpäin.

Meidät tunnetaan maailmalla erityisesti korkeasta osaamisesta ja laadukkaasta koulutuksesta, puhtaasta luonnosta ja turvallisesta elinympäristöstä. Olemme sinnikäs ja periksiantamaton kansa, jolla on suuri tahto osoittaa, että pienikin voi olla merkittävä. Meillä on korkea käsitys oikeudenmukaisuudesta ja moraalista. Emme taivu mahdottomaltakaan tuntuvan haasteen edessä. Tätä kutsumme sisuksi.

Sata vuotta elettyä itsenäisyyttä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan mitä seuraavat sata vuotta tuovat tullessaan. Mihin me suomalaiset olemme matkalla?

Entistä globaalimmassa maailmassa kansainväliset tapahtumat vaikuttavat yhä vahvemmin toisiinsa. Suomen historiassa isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole sulkeneet toisiaan pois. Kansainvälinen kaupankäynti ja avoimuus ovat tänäkin päivänä korkean elintasomme ja turvallisuutemme perusta. Kansainvälisyys tulisikin nähdä suomalaisuutta ja suomalaista identiteettiämme vahvistavana tekijänä.

Kansainvälisessäkin maailmassa säilytämme suomalaisuuden ytimen muistamalla niitä tekoja, joiden avulla tätä maata on rakennettu ja niitä arvoja, joille tarinamme perustuu. Sinnikkyys, rohkeus ja periksiantamattomuus. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja toisista välittäminen.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Finskhetens kärna

Jubileumsåret för Finlands 100-åriga självständighet kulminerar på självständighetsdagen i värdigt firande runt om i Finland. Festligheternas officiella öppning sker på Salutorget i Helsingfors tisdagen den 5/12 när 100 finska flaggor hissas av barn och ungdomar.

Vi har alla våra egna traditioner att fira självständighetsdagen. Parader, besök vid krigshjältarnas gravar, tända blåvita ljus och hissa flaggan, ha en tyst minut med familj och släkt eller att följa festligheterna på palatset. Högtidstraditionerna ger möjlighet att leva sig in och påminnas om de händelser som vi med självständighetsdagens festligheter vill hedra.

De gångna hundra åren av självständighet har tidvis krävt stor vilja och ansträngning av vår nation. Även i svåra tider har den finska gemenskapens själ och vilja att säkerställa fosterlandets självständighet burit oss fram.

Vi är kända i världen särskilt för vårt stora kunnande och kvalitativa utbildning, vår rena natur och vårt trygga samhälle. Vi är ett ihärdigt folk som aldrig ger upp ochsom har en stor vilja att visa att även liten kan vara betydelsefull. Vi har en stark känsla för rättvisa och moral. Vi böjer oss inte ens för utmaningar som känns omöjliga. Det här kallar vi ”sisu”.

Hundra år av självständighet ger ett bra tillfälle att stanna upp och fundera över vad kommande hundra år kommer att bära med sig. Vart är vi finländare på väg?

I en mer globaliserad värld påverkar nationella händelser ännu starkare på varandra. I Finlands historia har inte nationalismen uteslutit internationalismen. Den internationella handeln och öppenheten är även idag grunden till vår höga levnadsstardard och trygghet. Internationalismen bör ses som en stärkande faktor för finskhet och den finska identiteten.

Även i en internationell värld behåller vi finskhetens kärna genom att minnas de gärningar med vilka detta land är byggt och de värden som vår historia skapat. Ihärdighet, mod och uthållighet. Rättvisa, jämlikhet och omsorg om andra.

 

God Självständighetsdagen!

 

Texten har också publicerats som en kolumn i Åbo Underrättelser