Vaikka parhaillaan elämme koronakriisin pahinta vaihetta ja tärkein tehtävä juuri nyt on huolehtia suomalaisten turvallisuudesta, tulee samalla suunnitella reittiä, jota pitkin pääsemme myös eteenpäin poikkeuksellisen vaikeasta tilanteesta. Laajat rajoitustoimet aiheuttavat toivottuja tuloksia viruksen leviämisen ehkäisemiseksi , mutta niillä on samalla ikäviä ja kauaskantoisia sivuvaikutuksia. Koronastrategian lisäksi tarvitaan exit-strategia, jonka pohjalta rajoituksia voidaan lähteä purkamaan.

Suomea tulee johtaa kriisin aikana, kriisistä pois ja kohti parempaa tulevaisuutta. Hallituksen strategia on monen silmään vaikuttanut epäselvältä.

Hallitusohjelman merkitys tuntuu nykyisessä tilanteessa unohtuneen täysin. Sen pitäisi toimia hallituksen toimintasuunnitelmana, jonka toteutumista pääministeri valvoo. Hallituksen tämänhetkisen toiminnan ei kuitenkaan ole mahdollista nojata hallitusohjelman kirjauksiin. Hallitusohjelmalta on lähtenyt koronakriisin vuoksi loppukin pohja. Etenkin talouden näkökulmasta pohja tosin oli alun alkaenkin epärealistinen ja epämääräinen.

Hallitusohjelmaan liittyen oli jo ennen koronakriisiä isoja haasteita: sen taloudellinen pohja rakentui työllisyysasteen nostolle, mutta ohjelma itsessään ei tarjonnut siihen juurikaan välineitä. Myös muilta osin hallitusohjelma listasi lähinnä tavoitteita. Tavoitteiden edistämisen keinoista hallitus pyrki neuvottelemaan ”matkan varrella”, mikä näkyi hallituspuolueiden julkisena kiistelynä. Hallitusohjelman tavoitteita on esimerkiksi ilmastopolitiikan osalta pidetty maailman kunnianhimoisimpina, mutta valitettavasti nykyinen hallitus ei ole tarjonnut konkreettisia keinoja tavoitteiden edistämiseksi – ei siis edes ennen koronakriisin alkua.

Kriisin myötä toimintaympäristö ja suhdannetilanne ovat nyt täysin toisia, kuin vajaa vuosi sitten hallitusohjelmaa laadittaessa. Täysin uudessa tilanteessa tarvitaan täysin uusi strategia ja visio Suomelle. Tarvitaan hallitusohjelma, jonka pohjalta Suomea voidaan kestävästi uudelleenrakentaa kriisin jälkeen.

Tässä tilanteessa ei ole vastuullista, että hallitus nojaa toiminnassaan äkkiä vanhentuneeseen ohjelmaan. Silti hallituksesta on jo ilmoitettu tiettyjen hankkeiden osalta, että valmistelua jatketaan nykyisen hallitusohjelman mukaisesti. Toisaalta hallituksenkin suunnalta on onneksi kuultu myös puheenvuoroja hallitusohjelman päivittämisen tarpeesta.

On siis täysin epäselvää, minkä strategian pohjalta pääministeri johtaa hallitusta. Minkä ohjelman pohjalta hallitus tällä hetkellä toimii?

Demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta olisi tärkeää, että hallitus toisi julkisuuteen tiedon siitä, aiotaanko hallitusohjelma uusia ja jos aiotaan, niin millä aikataululla ja minkälaisia prosesseja noudattaen.

Suomen uudelleenrakentaminen tulee edellyttämään ennennäkemättömiä elvytystoimia ja investointeja. Tämän työn tulee lähteä aidosti kestävän kehityksen ajattelusta: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristövastuusta. Kestävän kehityksen uudelleenrakennusohjelmassa tulisi siis huomioida ainakin nämä näkökulmat:

TALOUDELLINEN VASTUU

Pelastetaan yrityksiä ja turvataan työpaikkoja. Tämä edellyttää merkittäviä suoria tukia, sekä joustoja työpaikoille. Toteutetaan ne rakenteelliset uudistukset, joiden tarpeet ovat olleet tiedossa jo pitkään ennen kriisiä. Luodaan kestävästi uutta kasvua.

SOSIAALINEN VASTUU

Ei toisteta 90-luvun laman virheitä. Panostetaan ennaltaehkäisyyn ja ihmisten hyvinvointiin. Resursoidaan riittävästi esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja perhepalveluita sekä turvataan järjestökentän toimintaedellytykset.

YMPÄRISTÖVASTUU

Investoidaan ympäristön ja ilmaston kannalta vastuullisiin hankkeisiin, kuten nopeisiin raideyhteyksiin, puhtaaseen energiaan sekä tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Hyödynnetään kiertotalouden miljardipotentiaali. Toteutetaan sinivihreä verouudistus, jossa verotuksen painopiste siirtyy työn ja yrittämisen verottamisesta haittojen verottamiseen.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi on muokannut meidän kaikkien arkea. Esimerkiksi monissa lapsiperheessä normaalit rutiinit ja arjen hallinta ovat nyt entistä enemmän koetuksella, kun yhdistetään etätöitä, etäkoulua, etäharrastuksia ja lastenhoitoa.

Parhaimmillaan kotoa löytyy monen ikäisiä tekemässä päivän mittaan erilaisia tehtäviä: leikkejä, koulutehtäviä ja töitä. Myös ruokailujen ja ulkoilun tulee onnistua kaiken tämän ohessa. Omakohtaisestikin tiedän, että pienten lasten omatoimisuus suuntautuu monesti kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin on tarkoitus.

Työnantajiltakin vaaditaan joustoa ja tukea perheiden arjen uudelleen järjestelyissä. Työstä riippuen vaihtoehdot eivät välttämättä ole kovin moninaisia, vaikka työnantajalla olisikin vahva tahtotila työntekijöiden työskentelyn tukemisessa. Moni työnantaja miettii nyt keinoja työnteon sujuvoittamiseen poikkeustilanteessa.

Suomessa on ollut mahdollista hyödyntää sairaan lapsen verovapaata hoitoetua tilanteissa, joissa äkillisesti sairastuneelle lapselle on tarvittu vanhemman työajaksi hoitajaa. Hoitoetua on hyödynnetty laajasti, sillä se on luonut kaivattuja joustoja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tukea on ollut mahdollista käyttää alle 10-vuotiaiden lasten lyhytaikaiseen, maksimissaan 4 päivän mittaiseen hoitojaksoon.

Nykyisillä ehdoilla hoitotukea ei ole mahdollista käyttää koronaviruksen aiheuttamassa tilanteessa. Työnantajan ei siis ole nykyisellään mahdollista tarjota tätä etua etätöihin siirtyneille työntekijöilleen ilman veroseuraamuksia. Ilman tukea lastenhoidon järjestäminen on useimmiten tavallisille perheille liian kallista.

EK ehdotti vastikään sairaan lapsen hoitoedun laajentamista väliaikaisesti koskemaan myös terveiden lasten hoitoa ilman nykyisiä aikarajoituksia. Tämä mahdollistaisi työnantajille etätyötä tekevien perheellisten työntekijöiden tukemisen poikkeustilanteen aikana. Samaan aikaan lasten hoitoa tarjoavat yritykset voisivat hyötyä kysynnästä ja mahdollisilta lomautuksilta voitaisiin välttyä.

Monissa perheissä ollaan jo nyt voimakkaan rasituksen alla, kun vanhemmat pyrkivät tekemään parhaansa paitsi omien töidensä suhteen, myös siinä, että lapset pysyvät mukana opetuksessa, saavat huomiota sekä mielekästä toimintaa ja ohjausta päivän aikana. Meidän on syytä tarkastella nopealla aikataululla erilaisia työkaluja arjen järjestelyiden helpottamiseksi. Sairaan lapsen hoitoedun ehtojen väliaikainen muutos tarjoaisi pienen, mutta merkittävän helpotuksen sellaisten perheiden tilanteeseen, joissa vanhemmat tekevät töitä kotoa käsin samalla kun lapset ovat kotona.

Koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi tehdyt toimet ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella jokaisen suomalaisen elämään. Rajoitustoimista on päätetty ennen kaikkea siksi, että kyettäisiin turvaamaan terveydenhuoltojärjestelmämme kestävyys. Tarkoitus on suojata paitsi riskiryhmiin kuuluvia, ylipäänsä kaikkia muitakin. Kiireisiä terveyspalveluita ja sairaalahoitoa tarvitsevat monet muutkin, kuin koronaan sairastuvat. Siksi järjestelmämme ei saa ylikuormittua.

Poikkeuksellisena aikana erityistä huomiota tarvitsevat myös monet sellaiset ihmiset, jotka nyt ohjeiden mukaisesti eristäytyvät ihmiskontakteista omiin koteihinsa. Erityinen huoli koskee esimerkiksi mielenterveyden kanssa kamppailevia.

Nämä henkilöt ovat usein jo valmiiksi yksinäisiä tai yksinäisiksi itsensä kokevia ihmisiä. Kaikilla ei ole ketään, jonka kanssa puhua videopuheluita tai perustaa whatsapp-ryhmiä, saati läheistä, joka huolehtisi kauppakassin tai apteekkiostokset oven taakse.

Monilla mielenterveyskuntoutuijilla on nyt hätä, sillä KELA on tehnyt päätöksen keskeyttää kuntouttavan psykoterapian toistaiseksi. Terapiaa tarjotaan etänä, mutta kaikille se ei sovi tai tarjoa riittävää tukea. Ne, joiden osalta terapiaa ei voida toteuttaa etänä, pelkäävät nyt jäävänsä kokonaan ilman apua. Monella on suuri huoli omasta selviytymisestään paitsi terapian siirtyessä, myös päivärutiinien nyt muututtua. Poikkeusolosuhteiden vuoksi omat, selkeiksi muodostuneet rutiinit ja rytmit sekoittuvat ja ihmiset eristäytyvät normaaleista sosiaalisista yhteisöistä. Tilanne aiheuttaa lisää epävarmuustekijöitä, millä taas on helposti stressiä ja ahdistusta entisestään lisäävä vaikutus. Toisille normaalista tilanteesta poikkeaminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Monet kokevat myös suurta epävarmuutta oman työnsä ja toimeentulonsa jatkumisesta. Yrittäjillä voi olla kyseessä vielä työn jatkuvuutta suurempi huoli, esimerkiksi mikäli yrityksen lainoja varten on kiinnitetty muutakin omaisuutta. Taloudellinen ahdinko, epävarmuus ja tulevaisuususkon horjuminen ovat jaksamisen kannalta kriittisiä ja lisäävät mielenterveyden järkkymisen riskiä. Nyt tärkeää olisi myös muistuttaa siitä, että konkurssi ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen, eivätkä taloudelliset haasteet ole aina itsestä kiinni. Ihmiset kaipaavat tukea ja ennen kaikkea vastauksia avoimiin kysymyksiin. Valtiolta, työmarkkinajärjestöiltä ja pankeilta odotetaan poikkeuksellisen nopeaa päätöksentekoa hätäavuksi. Tarvitaan vaikuttavia toimia, joilla 1990-luvun laman surullisilta ja kohtuuttomilta kohtaloilta vältyttäisiin. Toivottavasti tuolloin tehdyistä virheistä esimerkiksi perheiden palveluihin on myös otettu opiksi.

Poikkeustilanteeseen liittyvillä tekijöillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia etenkin lasten mielissä. Epävarmuuden keskellä kasvaminen muokkaa helposti lasten ja nuorten suhtautumista tulevaisuuteen. Siksi on tärkeä puhua lapsille tilanteesta suoraan, mutta ylimääräistä dramatiikkaa välttäen. Esimerkiksi Unicef on kerännyt vinkkejä koronasta puhumiseen lasten kanssa. Vinkit löydät Unicefin sivuilta.

Perheissä on erilaisia valmiuksia tukea lapsia uuden tilanteen edessä ja esimerkiksi etäopiskelun toteuttamisessa. Kaikille lapsille koti ei ylipäänsä ole maailman paras paikka, vaan nimenomaan koulusta saattavat löytyä arjen ainoat luotettavat aikuiset ja tärkein päivittäinen lämmin ruoka. Siksi nyt on erityisen tärkeää puuttua kaikkiin epäilyihin mahdollisista laiminlyönneistä ja lapsiin kohdistuvista vaaroista. Mikäli epäilee haasteita perheessä, tulee olla yhteydessä oman kunnan sosiaalipäivystykseen tai hätätapauksessa suoraan hätänumeroon.

Ajankohtainen kriisi tulee jatkumaan vaikeasti määritellyn ajan, emmekä täysin kykene ennakoimaan kaikkia jälkiseuraamuksia. Sairastuneet läheisineen, rajoitusten myötä työnsä ja elinkeinonsa menettäneet tai muuten syrjään jääneet ihmiset tulevat tarvitsemaan apua ja tukea myös akuutin kriisin mentyä ohitse. Tähän joukkoon kuuluu myös kaiken keskellä varttuvia nuoria.

Kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi järjestöt, tekevät tärkeää työtä julkisten ja yksityisten terveys- ja sosiaalipalveluiden rinnalla. Taloudellinen ahdinko ja epävarmuus tulevaisuudesta koskevat kuitenkin myös näitä toimintoja. Yhdistyksillä ei juurikaan ole taloudellista puskuria selviytyä poikkeustilanteista, joten tärkeää työtä tekevien yhdistysten ja järjestöjen varaan ei voida liiaksi  laskea niiden hyvin rajallisten resurssien vuoksi. Valtion on tultava apuun tältäkin osin.

Se, mitä me kaikki voimme juuri nyt tehdä, on toistemme tukeminen. Yrittäjien ahdinkoa voi yrittää lievittää suosimalla lähiyrittäjää ja kohdistaa ostoksensa vaikeana aikoina esimerkiksi tulevia joululahjoja ajatellen. Sen lisäksi kanssaihmisille on tärkeä tarjota olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa. Nyt on hyvä hetki soittaa kaukaisemmillekin sukulaisille tai ystäville, joiden kanssa ei viime aikoina ole tullut pidettyä yhteyttä. Ihmiset kohtaavat uusia tilanteita eri tavoin ja osalle tilanne voi näyttäytyä nyt erityisen synkkänä ja hankalana. Heitä pitää tukea ja kannustaa eteenpäin. Ketään ei saa jättää yksin. Yhdessä selviämme kohti kevättä.

Jos kaipaat keskustelukaveria ja tukea, sitä tarjoaa esimerkiksi Mielenterveysseuran neuvontapuhelin: 09 2525 0111 (avoinna 24/7).

Samalla kun julkinen keskustelu käydään Kreikan ulkorajojen tilanteesta, haluan muistuttaa pahenevasta humanitaarisesta kriisistä Turkin vastaisella rajalla Pohjois-Syyriassa. Pelkästään viime kuukausina lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaisuuksia, heistä suurin osa naisia ja lapsia.

Poliittinen huomio kohdistuu nyt pelkästään Turkin ja Kreikan väliselle rajalle, vaikka Turkin ja Syyrian välisellä rajalla kriisi pahenee ja inhimillinen hätä syvenee. Siviilikohteita kuten kouluja ja sairaaloita on pommitettu ja väkivaltaisuudet kiihtyvät.

Turkki on sulkenut Syyrian vastaisen rajansa ja nyt rajan tuntumassa on jumissa kasvava joukko hädänalaisia ihmisiä.

En ole nähnyt hallituksen suunnalta kannanottoja siitä, miten EU:ssa edistetään väkivaltaisuuksien lopettamista ja kansainvälisten sopimusten noudattamista Syyriassa. Idlibissa on tällä hetkellä käsillä humanitaarinen kriisi, jolle EU ei voi kääntää selkäänsä. Syyriassa on käynnissä sota, jossa osallisina ovat myös muun muassa Turkki ja Venäjä.

Avustustoimitusten perille saanti on ollut hankalaa koko Syyrian kriisin ajan. Tällä hetkellä ihmisjoukot ovat Turkin rajalla ilman kunnollista suojaa ja apu on vähäistä. Lapsia on jo kuollut pakkaseen.

Välillä tuntuu, että Syyrian paheneva tilanne on unohdettu. Suomen on vaikutettava EU:n kautta kriittisen avun saamiseksi Idlibiin.

Johdin viime kuussa kuuden kansanedustajan delegaatiota YK-liiton puheenjohtajan roolissa matkalla Keniassa. Tapasimme lähes kaikkien YK:n ohjelmien ja järjestöjen edustajat. Lisäksi teimme kenttämatkan pakolaisleirille sekä pysyväksi rakennettuun kylään, jossa asuu sekä pakolaisia että paikallisia (integrated settlement).

Afrikka on tällä hetkellä erittäin vahvasti kansainvälisen poliittisen kiinnostuksen kohteena. Niin EU kuin monet sen jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, laativat parhaillaan Afrikka-strategioita. On aivan selvää, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on keskeistä se, mitä Afrikassa lähitulevaisuudessa tapahtuu. Afrikan merkitys maailmanpoliittisessa tilanteessa on selkeästi kasvanut. EU ei ole ainakaan vielä ottanut sellaista roolia, mihin sillä olisi mahdollisuus.

Afrikasta puhuttaessa on aina tärkeä muistaa, että Afrikassa on hyvin erilaisia maita, joiden tilanteet vaihtelevat paljon. Myös maiden sisällä on hyvin erilaisia maailmoja. Kenia on tästä hyvä esimerkki. Elämä on täysin erilaista kehittyvissä miljoonakaupungeissa ja kurjistuvissa rajaseutujen maalaiskylissä.

Kuva: Kansallispuistossa tiet olivat paikoin todella huonokuntoisia ja jäimme vähän väliä mutaan kiinni.

 

Pääkaupunki Nairobi on dynaaminen metropoli. Se on yksi Afrikan ehdottomasti merkittävimmistä talouden keskuksista, eloisa startupien ja innovaatioiden ”hub”. Nairobissa sijaitsee myös osa YK:n pääkonttoreista (samaan tapaan kuin New Yorkissa). Myös Keniassa kaupungistuminen on nopeaa ja pääkaupunkia vaivaavat monet sen mukanaan tuomat haasteet, kuten puutteellinen jätesuunnittelu.

Maaseudulla taas on äärimmäistä köyhyyttä ja kuivuutta. Yli 40% kenialaisista elää YK:n köyhyysrajan alapuolella. Näillä alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset jo näkyvät – ja vaikeuttavat vaikeaa tilannetta entisestään. Lähes kaikkialla Keniassa on veden saantiin liittyviä ongelmia. Moni kylistä on niin syrjässä, ettei sinne ole kunnolla edes pääsyä teitä pitkin. Kuivassa maaperässä viljely on haastavaa. Uutena vitsauksena rankkasateet ovat tuoneet tulvia, jotka vievät mennessään senkin vähän. Rutikuiva ja kova maaperä ei pysty käsittelemään yhtäkkistä vesiryöppyä, vaan tulvat tuhoavat laajasti niin viljelyksiä kuin heikkotekoisia asutuksia.

Kestävän kehityksen kannalta painopisteen on selkeästi oltava nuorissa. Yli puolet kenialaisista on alle 25-vuotiaita. Nuorisotyöttömyys on Keniassa korkealla: valtaosa työttömistä on juurikin nuoria. Samaan aikaan työmarkkinoille tulee miljoona uutta nuorta, joka vuosi. Miten heille kaikille onnistutaan luomaan työtä, tulevaisuuden toivoa? Erityinen painopiste on myös tytöissä ja naisissa. Maassa on edelleen paljon sukupuolittunutta väkivaltaa ja eriarvoisuutta.

Kuva: Tämän koulun lapset ovat todella onnekkaita. Ensinnäkin, he pääsevät kouluun. Toiseksi, koulussa on järjestetty (vaatimaton) kouluruokailu. Osa lapsista säästä ruoan viedäkseen sen perheelle jaettavaksi koulupäivän jälkeen.

 

Kenia on pitkään ollut EU:lle ja myös Suomelle tärkeä kumppani. Kansainvälisten toimijoiden rooli Keniassa on kuitenkin muuttunut. Suomenkin osalta kehitysyhteistyön rinnalle on tullut yhä enemmän kauppaa. Se on ollut myös kenialaisten selkeä toive. Kenian kasvava ja kehittyvä talous on suomalaisille toimijoille iso mahdollisuus. Potentiaalia on paljon, mutta kilpailu on kovaa. Suomi ei saisi jäädä kyydistä, kun isommat toimijat rynnivät markkinoille.

Kenia on Afrikan sarven alueella vakauttava toimija, vaikka demokratian haasteiden, korruption ja instituutioiden epävarmuuden vuoksi epävarmuuden riski on aina olemassa. Maa kehittyy kuitenkin koko ajan ja talous kasvaa. Kiina investoi vahvasti Keniaan, kuten muuallekin Afrikkaan. Se tarkoittaa, että Kenia velkaantuu kovaa vauhtia Kiinalle, mikä ei ole aivan ongelmatonta.

Maassa on paljon pakolaisia. Kaksi suurinta pakolaisleiriä sijaitsevat Somalian ja Etelä-Sudanin rajoilla. Vierailimme jälkimmäisessä, Kakuman leirillä ja Kalobeyein kylässä. Matkustimme sinne Nairobista YK:n lentokoneella, jolla matka kesti noin 1,5h. Tietä pitkin olisi kuulemma kestänyt pitkälti toista vuorokautta.

Kuva: Nämä iloiset naiset olivat saaneet käsitöistä itselleen elinkeinon. Ostin heiltä hienot korvakorut.

 

Yhteensä alueella asuu lähes 200 000 ihmistä ja väkiluku kasvaa koko ajan. Koska epävarmuudet ovat niin pitkäkestoisia, väliaikaisten leirien sijasta on lähdetty kehittämään ratkaisuja, jotka ovat pysyvämpiä ja hyödyttävät myös paikallista väestöä. Telttaleirin sijasta pakolaiset ovat saaneet materiaaleja pienten pysyvärakenteisten talojen rakentamiseen. Ihmiset ovat pieneltä osin voineet näin myös itse vaikuttaa talonsa suunnitteluun ja toteutukseen. Myös ruoka-apua toteutetaan osin käteisenä rahana, jolloin esimerkiksi perheet voivat itse päättää mitä raaka-aineita hankkivat ja miten ruokansa valmistavat. Nämä toimintatavat ovat synnyttäneet kylään tuhansia mikroyrityksiä.

Huomionarvoista on, että myös paikallisella väestöllä on nyt ollut mahdollisuus hyötyä pakolaisille tarjotuista palveluista. Lapset käyvät samaa koulua ja viljelijöille kehitetään yhteisiä kastelujärjestelmiä. Yhteinen hyöty on selvästi hillinnyt vastakkainasettelua ja jännitteitä alueella. Ero perinteiseen leiriin on mielestäni havaittavissa muutoinkin ympäröivässä tunnelmassa. Olen aikaisemminkin vieraillut pakolaisleirillä ja täällä ihmisillä tuntui olevan enemmän toivoa tulevaisuudestaan.

Kuva: Pakolaisleirin liepeillä paikalliset aloittivat omatoimisesti viljelyn virallisten alueiden ulkopuolella jo ennen kuin uusi vesijärjestelmä katettuine palstoineen oli ehtinyt valmiiksi. Uusi viljelytapa mahdollistaa elinkeinon isolle joukolle paikallisia.

 

Perinteisen pakolaisleirin rinnalle syntynyt pysyvä kylämäinen asutus kuvaa sitä muutosta, joka Keniassa muutoinkin on tapahtunut suhteessa YK:n alaiseen toimintaan. Keskeistä on, että vetovastuussa ovat tuen kohteet itse. YK on taustalla ja Kenian oma hallinto päättäjän paikalla. Esimerkiksi pakolaisille tarjottava terveydenhuolto on siirtymässä YK-rahoituksesta Kenian oman rahoituksen piiriin. Sama ajatus itse tekemisestä pätee henkilötasolla. Sen sijasta, että pakolaiset ovat passiivisia avun vastaanottajia, heille mahdollistetaan oma aktiivisuus ja mielekäs tekeminen.

Kaiken kaikkeaan Kenia on todella kiinnostava, monipuolinen, värikäs ja kaunis maa. Luonto villieläimineen on taianomainen ja metropolin syke vie helposti mukanaan. Matkan aikana näimme niin köyhien slummien jäteröykkiöitä, niukkaa omavaraisuutta karulla aavikolla, kuin meille tavallista urbaania kaupunkikuvaa. Oman poliittisen urani mieleenpainuvimpia hetkiä on varmasti pitää puhetta kaatopaikan huipulla yleisölle, johon kuuluu ministereitä puvuissaan, paikallisen yhteisön asukkaita, kulkukoiria ja jätteitä tonkivia sikoja. Senkin tapaamisen myötä avautui kiinnostavia mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaiselle osaamiselle. Kävi ilmi, että paikalliset toimijat olivat jo vierailleet Turussa tutustumassa kierrätysinnovaatioihin.

Kuva: Kaatopaikan päällä puheiden jälkeen.

**

Vierailujen lisäksi tapasimme matkan aikana erikseen ainakin seuraavia tahoja: Solidaarisuus, Suomen suurlähetystö, UN Resident Coordinators Office, UN Habitat, UNFPA, ILO, WFP, UNMAS, UNHCR, UNDP, UN Women, UNEP, KUA. Erillinen tapaaminen oli myös Nairobin senaattorin kanssa. Lisäksi tapasimme ison joukon muita Keniassa toimivia järjestöjä ja yrityksiä suurlähettilään järjestämällä vastaanotolla.

Kuva: Kenian naisparlamentaarikkojen kanssa yhteiskuvassa suurlähettilään residenssissä.

 

Toimin myös Eduskunnan Kenia-ystävyysryhmän puheenjohtajana.

YK-liiton raportin matkasta voi lukea täällä.

Kuva: Arvostukseni YK:n tekemää työtä kohtaan vain kasvoi matkan myötä. YK:n toimijoiden välinen yhteistyö myös toimii koko ajan paremmin: ”delivering as one”.

Hallituksen on kyettävä viimein tekemään päätös turpeen veroedun asteittaisesta poistamisesta. Päätöksen tekemiselle olisi tarjolla loistava hetki, kun hallituspuolueet kokoontuvat ilmastopäätösten äärelle helmikuun alussa. Tällä viikolla jopa Britannian yleisradioyhtiö BBC ihmetteli etusivun uutisessaan Suomen turveongelmia.

Elinkeinoelämän tutkimuskeskus julkaisi viikolla laskelmat, joiden perusteella on entistä selkeämpää, että hallituksen on kyettävä tekemään rajuja päästövähennyksiä välittömästi. Aiemmin myös VATT:n ja VTT:n mallinnukset ja ilmastopaneelin lausunnot ovat puoltaneet turpeen energiakäytön nopeutettua alasajoa.

Meillä on nyt myös selkeät laskelmat siitä, että hallituksen tavoitteet ovat tyhjää ilmaa, jos turpeen veroetuun ei uskalleta koskea. Eduskunnan ympäristövaliokunnassa asioiden käsittely on ollut kevyiden kahvikeskustelujen varassa, kun esityksiä päästövähennyksistä ei ole näkynyt.

Pääministeri Sanna Marin vaati vielä viime kaudella, että Suomen tulisi luopua turpeesta jo ennen vuotta 2025. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen totesi vielä syksyn budjettiriihen alla, että hallitus haluaa fossiilienergian tukemisesta eroon. Kuitenkin ympäristölle ja ilmastolle haitalliset tuet kasvoivat sadalla miljoonalla eurolla Marinin hallituksen ensimmäisessä budjetissa.

Valtiovarainministeriön mukaan turpeen verotuki nousee tänä vuonna jo 196 miljoonaan euroon. Turpeenpolton päästöt vastaavat koko Suomen henkilöautoliikenteen päästöjä. Turpeen polton ja turvetuotantoalueiden päästöt muodostivat vuoden 2017 laskujen mukaan yli 13 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. 

Tulevaisuuden suunta on vielä korjattavissa. Tuetaan mieluummin tutkimusta kuin saastuttamista. Kokoomus on esittänyt yritystukileikkauksia lähes puolen miljardin edestä. Haluamme siirtää yritystukien painopisteen tuotekehitykseen ja päästöttömiin ratkaisuihin. Jos hallitus ei kuuntele oppositiota, niin toivottavasti se kuuntelee edes asiantuntijoita tai omia nuorisojärjestöjään, jotka ovat esittäneet myös turpeen veroedun leikkaamista.

Viimeisissä kaksissa eduskuntavaaleissa on puhuttu nuorten naisten esiinmarssistä, mitä ne ovat olleetkin. Nykyisessä eduskunnassa on enemmän naisia kuin koskaan aikaisemmin ja erityisesti nuorten naisten määrä kansanedustajina on kasvanut, painottuen eri puolueisiin.

Sanna Marinin nousu joulukuussa Suomen pääministeriksi sai paljon positiivista huomiota myös ulkomailla ja kuvat naisviisikosta johtamassa maatamme levisivät laajalle. Tämä näkyvyys on varmasti hyödyttänyt Suomea monella tavalla. Hetken ajan Marin oli jopa maailman nuorin pääministeri, kunnes viime viikolla Itävallassa nimettiin uudestaan pääministeriksi Sebastian Kurz, joka näin otti takaisin paikkansa nuorimpana istuvana pääministerinä.

Nuorten poliitikkojen nousu kärkipaikoille kertoo muutoksen tarpeesta ja uuden sukupolven halusta määritellä politiikan päiväjärjestystä vastaamaan paremmin omaa maailmankuvaansa. Nuoret kuitenkin äänestävät vähemmän verrattuna koko väestön äänestysasteeseen. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa 18–34-vuotiaiden äänestysprosentti oli selkeästi pienempi kuin vanhemmissa ikäryhmissä: 20–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli 54,8, kun taas 65–74-vuotiaiden äänestysprosentti oli 82,0. Nuorisobarometrin mukaan nuoret kyllä kokevat vaaleissa äänestämisen ja ehdolle asettumisen tehokkaimmiksi keinoiksi vaikuttaa, ja ovat politiikasta aikaisempaa kiinnostuneempia, – mutta kiinnostus ei kanavoidu vastaavasti vaaleissa äänestämiseen. Myös ehdokasasettelu vaikuttaa. Kevään 2019 eduskuntavaalien ehdokkaista vain 10,5 % oli alle 30-vuotiaita, vaikka äänioikeutetuista alle 30-vuotiaita oli 17,4 %.

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan erityisesti alle 20-vuotiaiden mukanaolo poliittisessa toiminnassa on yleistynyt. Mielenkiintoista on se, että poliittisessa toiminnassa mukana oleminen on yleistynyt viidessä vuodessa enemmän kuin osallistuminen konkreettisiin vaikuttamisaktiviteetteihin. Tämä tarkoittanee, että muutos liittyy siihen, minkälainen toiminta mielletään ”poliittiseksi”.

Vaikuttaa siltä, että nuoret kokevat yhä useamman osallistumisen tavan politiikan alueeseen kuuluvaksi. Erityisesti erilaiset ilmasto- ja ympäristöliikkeet ovat nostaneet merkittävästi suosiotaan nuorten parissa. Niiden kautta halutaan päästä vaikuttamaan suoraan perinteisen edustuksellisen demokratian sijaan. Samalla ajatellaan yhä useammin, että vaikuttaa voidaan yksilön valintojen kautta, esimerkiksi ostoskäyttäytymisellä.

Etenkin juuri nuorten laajentaessa käsitystä poliittisesta osallistumisesta on tärkeää tunnistaa muutoksen vaikutukset demokraattiselle järjestelmällemme. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäminen sekä toiminta poliittisissa puolueissa ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusta. Uudenlainen tilanne haastaa Suomessa etenkin perinteisiä puolueita.

On huolestuttavaa, että ympäri Eurooppaa kuullaan myös demokratian vastaisia äänenpainoja. Brittiläisen Democracy Indexin tilastot vuosilta 2006 ja 2016 osoittavat, että Euroopassakin demokratia on heikentynyt yli 30 maassa, Suomi mukaan luettuna. Eräänä pääsyynä populismin nousuun ja sitä kautta demokratian rapautumiseen on perinteisen puoluepolitiikan kriisi. Puoluepolitiikka tarkoittaa jo nimenä moniarvoisuutta. Yksikään puolue ei edusta koko kansaa, vaan ainoastaan omaa äänestäjäkuntaansa.

Itä-Euroopan uudemmissa demokratioissa, kuten Unkarissa ja Puolassa, populismi kumpuaa arvatenkin ennen muuta pettymyksestä: länsimainen moniarvoinen edustuksellinen demokratia ei tuonutkaan sitä nopeaa onnea, jota kommunismin romahduksen jälkeen toivottiin. Ranskassa taas, samoin kuin Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa, väsyminen puolueisiin liittyy osittain taloudellisen globalisaation aiheuttamaan voimattomuuden tunteeseen. Edustuksellinen demokratia kytkeytyy vahvasti kansallisvaltioon, ja kun kansallisvaltion päättäjät näyttävät globalisaation edessä voimattomilta, tilalle haetaan jotakin muuta.

Demokratian voidaan sanoa olevan kriisissä useammassa Euroopan maassa. Erityisesti Unkarin ja Puolan tilanne on ollut huolestuttava jo useamman vuoden ajan. Poliittisten voimien valtaannousu on tapahtunut lähinnä populistisia lupauksia viljelemällä. Samalla naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on rajoitettu, Puolassa esimerkiksi naisten oikeus aborttiin on haluttu kieltää lainsäädännössä. Vastaavanlaisia äänenpainoja löytyy muualtakin Euroopasta.

Oli kyse sitten nuorten tavasta etsiä uusia, puoluepolitiikan ulkopuolisia, tapoja tuoda äänensä esille tai populismin yksinkertaistavasta tavasta tarjota helppoja lääkkeitä vaikeisiin ongelmiin, vastaamme tulee tarve poliittisten puolueiden uudistamisesta.

Puolueiden tarkoitus edustuksellisessa demokratiassa on tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistua valtiolliseen ja kunnalliseen toimintaan ehdokasasettelun kautta. Puolueet tarjoavat äänestäjäkunnalle ohjelma-, toiminta- ja henkilövaihtoehtoja, joista kansalaiset voivat valita haluamansa. Koko edustuksellinen demokratiamme nojaa siis viime kädessä puolueisiin.

Niinpä perinteisellä puoluekentällä juuri Marinin ja Kurzin kaltaiset esimerkit ovat tervetulleita, jotta erityisesti nuoret saavat samaistuttavia roolimalleja ja kokevat äänensä tulevan kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa, edustuksellisen demokratian keinoin.

Uusien sukupolvien luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon tulee vahvistaa estääksemme Suomen poliittisen järjestelmän rapautumisen. Kansalaisaloite on ollut hyvä keino antaa kansalaisille suora mahdollisuus tuoda nopeallakin aikataululla asioita eduskunnan päätettäväksi. Ehdotin viime kauden lopulla osallistamisen lisäämistä edelleen tuomalla mahdollisuus kansalaisraatien hyödyntämiseen osaksi kansalaisaloitteiden käsittelyä.  

Meidän tulee luoda lisää matalan kynnyksen vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi nuorten suunnittelemassa `Uuden politiikan julistuksessa´ ideoidaan nuorille suunnattuja politiikkafestareita, joiden avulla päätöksenteko ja päättäjät tuotaisiin lähemmäs nuoria. Mielenkiintoinen avaus voisi hyvinkin toimia foorumina yhteiselle ajatusten vaihdolle.

Viikonloppuna yli 100 kansainvälistä korkean tason vierasta kerääntyi saman pöydän ääreen eduskunnassa järjestettyyn ilmastoseminaariin. Uusiutuvien energiavarojen käyttöön keskittyneen seminaarin järjesti eduskunnan energiaremonttiryhmä yhdessä EUFORESin kanssa. Eduskunnan energiaremonttiryhmä koostuu eri puolueiden kansanedustajista ja sen tavoitteena on nimensäkin mukaisesti kannustaa Suomea irrottautumaan nopealla aikataululla fossiilisista polttoaineista ja siirtymään kohti täysin uusiutuvalla energialla toimivaa järjestelmää. EUFORES toimii saman tavoitteen eteen ja kerää parlamentaarikoita ympäri Euroopan etsimään ratkaisuja uusiutuvien energiavarojen käyttöön ottamiseksi.

 

Ilmastoa ja energiaa koskevat kysymykset vaativat paitsi puolueiden yhteistyötä, myös koko EU:n yhteistyötä. ”Euroopan ja EU:n tulee osoittaa johtajuutta ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä. Eduskunnan energiaremonttiryhmä toimii edistääkseen tavoitetta yli puoluerajojen. Nyt meillä oli mahdollisuus koota yhteen energia-asioihin perehtyneitä poliitikkoja ja asiantuntijoita ympäri Eurooppaa ja tartuimme mahdollisuuteen”, kuvailee energiaremonttiryhmän puheenjohtaja Saara-Sofia Sirén (kok.). ”Ilmastonmuutokseen ja energiatuotantoon liittyviin kysymyksiin ei pystytä vastaamaan ainoastaan Suomesta käsin. Tarvitaan yhä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta voimme löytää yhteisiä ratkaisuja näihin haastaviin ongelmiin”, summaa Sirén.

 

Suomen hallituksen ilmastopolitiikka ei ole kunnianhimoisista tavoitteistaan huolimatta saanut pelkästään kiitosta ilmastoasioihin perehtyneiltä asiantuntijoilta. Seminaarissa kriittisemmän puheenvuoron käytti Laura Kolehmainen, Ilmastoveivi2019 -kampanjan perustaja ja ilmastoaktivisti. ”Suomen hallituksen puuttuvat konkreettiset toimet eivät riitä hallitusohjelman ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi vaikuttaa selvältä, etteivät läheskään kaikki hallituspuolueet ole selvittäneet itselleenkään, mitkä toimenpiteet ne ovat itse valmiit hyväksymään 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. Konkreettiset toimenpiteet ja niiden vaikutusarviot puuttuvat, eikä kokonaisuus ole hallitukselle itselleenkään selvä. Joka tapauksessa kyse tulee olemaan isoista muutoksista nopealla aikataululla, joten tämä ohjelmatyö on saatava valmiiksi mitä pikimmiten, jotta toimeen päästään”, kritisoi Kolehmainen.

 

Kolehmainen on ollut pettynyt myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestettäväksi kaavaillun ja hallitusohjelmaan kirjatun korkean tason EU-ilmastokokouksen peruuntumiseen. ”Ilmastonmuutoksen hillinnällä on todella kiire. Globaali suunta on saatava 180 asteen käännökseen aivan lähivuosina, ja on symbolista, että viiden kuukauden aikataulu yhdelle asiaa potentiaalisesti merkittävästi EU:ssa edistävälle kokoukselle oli liian tiukka. Kiire tulee vain kasvamaan lähitulevaisuudessa, mutta EU-puheenjohtajan aloite- ja johtomandaattia meillä ei enää neuvostossa ole. Niinpä meidän on vaikeampi vaikuttaa siihen, että EU:n oma ilmastopolitiikka saataisiin korjattua nykyisestä katastrofaalisesta 3-3,5 asteen lämpenemisen polusta Pariisin sopimusta kunnioittavalle, turvalliselle uralle. Myös esimerkiksi Ruotsin mediassa on kysytty, miksei Suomi lunastanut lupaustaan EU-ilmastojohtajuudesta konkreettisesti eikä aloittanut virallista keskustelua EU:n 2030 -päästövähennystavoitteen kiristämisestä neuvostossa senkään jälkeen, kun parlamentti ja komissio ilmaisivat halunsa siihen.”

 

”Ylirajaista keskustelua ilmastosta pitäisi lisätä ja halusimme energiaremonttiryhmässä toimia keskustelun mahdollistajina EU:n suuntaan. Olen tyytyväinen siihen, että yhteisiä ratkaisuja ja tavoitteita löytyi viikonlopun aikana”, Sirén toteaa.

 

EUFORESin ilmastoseminaari järjestettiin 19. kerran ja ensimmäistä kertaa Suomessa.