Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Suomessa moni asia on hyvin globaalisti vertailtuna, mutta silti meilläkin on vielä paljon tekemistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä yhdessäkään maailman maassa. Lisäksi viime vuosina on nähty kansainvälistä liikehdintää, jonka tarkoituksena on heikentää tasa-arvon tilaa nykyisestä. Työtä joudutaan siis tekemään paitsi tasa-arvon edistämiseksi, myös nykyisistä tasa-arvon saavutuksista kiinnipitämiseksi. Tasa-arvon saavutukset eivät ole itsestään selviä, vaan ne ovat aina vaatineet paljon työtä. Työtä on edelleen jatkettava ja vahvistettava.
Epätasa-arvoista kohtelua ja rakenteita ilmenee esimerkiksi työelämässä. Maailmanpankin juuri julkaistun raportin mukaan naisilla on vain alle kaksi kolmasosaa niistä oikeuksista työelämässä, joita miehillä on. Naisilla ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia vielä missään valtiossa, ja sukupuolten välinen kuilu on jopa aiemmin ajateltua jyrkempi. Raportissa todetaan, että tasa-arvoa heikentävät tekijät liittyvät globaalilla mittakaavalla erityisesti turvattomuuteen ja lastenhoitoon.
Pidän tärkeänä, että työelämän tasa-arvoon kiinnitetään vahvasti huomiota niin poliittisissa keskusteluissa kuin ihan käytännössä työpaikoillakin. Suomessa tasa-arvoa heikentäviä rakenteita ja asenteita työelämässä on onneksi jo onnistuttu purkamaan, mutta edelleen miehiä suositaan rekrytoinneissa ja vanhemmuuden kustannukset ja hoivavastuu jakautuvat epätasapainoisesti.
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on selkeitä ja konkreettisia kirjauksia työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Juuri eilen pääministeri Orpo kutsui laajan pyöreän pöydän keskustelemaan teemasta. Poistamme ennen kaikkea syrjiviä käytäntöjä ja kohdistamme entistä tehokkaampia keinoja raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn. Hallitus edistää lisäksi samapalkkaisuuden periaatetta ja selvittää keinoja ammattialojen sukupuolen mukaisen eriytymisen vähentämiseksi. Tarkoituksena on myös kehittää perhevapaajärjestelmää siten, että se parantaa työelämän tasa-arvoa. Hoivavastuun tasaisemmalla jakautumisella on keskeinen merkitys naisten asemaan työmarkkinoilla. Pidän erittäin tärkeänä tavoitteena, että työn ja perheen yhteensovittaminen on mahdollista kaikille.
Ajankohtaisista, runsaasti keskustelua herättävistä aiheista haluan nostaa esiin myös vientivetoisen työmarkkinamallin. Aiheella on selkeä tasa-arvonäkökulma, sillä nimenomaan nykyisillä rakenteilla naisvaltaisten alojen palkkakuopasta on vaikea nousta. Ruotsissa sukupuolten väliset palkkaerot ovat kaventuneet vientivetoisen työmarkkinamallin myötä, sillä naisvaltaisille työvoimapula-aloille on kyetty kohdentamaan korkeampia palkankorotuksia. Tämä olisi täysin mahdollista myös Suomessa osapuolten niin sopiessa. Asia kuitenkin kuuluu työmarkkinajärjestöille, ei hallitukselle.
Muun muassa näiden asioiden edistäminen vaatii aktiivista tasa-arvotyötä, joka pohjautuu kirkkaaseen tulevaisuuskuvaan ja arvoihin. Tasa-arvoa voidaan parhaiten edistää yhteistyötä tekemällä ja esimerkkiä näyttämällä. Juuri näin toimi myös Minna Canth, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden rohkea puolustaja. Selvää on, että kestävä hyvinvointi perustuu tasa-arvoisuuteen.