1. Ovatko Suomen työmarkkinat kaaoksessa?

Parhaillaan työmarkkinoilla on laajalti työrauha, eli työehtosopimukset ovat voimassa. Siinä mielessä mistään kaaoksesta ei voi puhua. Keskustelu työmarkkinoiden kehittämisen ympärillä on kuitenkin pahasti kärjistynyt. Hallitus edistää normaalilla lainsäädäntöprosessilla ohjelmansa mukaisia esityksiä. Näihin esityksiin AY-liitot ovat vastanneet käynnistämällä poliittisia lakkoja, jotka ovat käytännössä pysäyttäneet Suomen viennin. Lakkojen aiheuttamat kustannukset ja haitat ylittävät arvioiden mukaan jo miljardin. 

2. Mitä hallitus on muuttamassa?

Johtamani työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työlistalle kuuluu kolme keskeistä kokonaisuutta: työrauhasääntely, paikallisen sopimisen laajentaminen sekä vientivetoinen palkkamalli. Muutokset eivät ole niin dramaattisia kuin niitä vastustavat tahot retoriikassaan ovat antaneet ymmärtää. Tulen blogissani käymään erikseen tarkemmin läpi jokaisen esityksen, mutta keskeiset sisällöt lyhyesti:

• Työrauhassa kysymys on pelisäännöistä koskien poliittisia ja tukilakkoja sekä maksuista, joita seuraa laittomista lakoista. Lakko-oikeuden ytimeen hallitus ei esitä mitään muutoksia, eli omien työehtojen puolesta saa jatkossakin lakkoilla ihan nykyiseen tapaan. Käsittelemme parhaillaan hallituksen esitystä valiokunnassa normaalin lainsäädäntöprosessin mukaisesti.

• Paikallisessa sopimisessa kysymys on siitä, että jatkossa kaikki yritykset ovat sopimismahdollisuuksien osalta samassa asemassa riippumatta siitä, kuuluvatko ne työnantajaliittoon vai eivät. Lisäksi mahdollisuus edustaa työntekijöitä paikallisen sopimuksen tekemisessä ei jatkossa olisi riippuvaista siitä, kuuluuko työntekijä ammattiliittoon vai ei. Tavoitteena on lisätä sopimisen yhdenvertaisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta. Kyseinen esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja saapuu valiokuntaamme näillä näkymin kesällä. 

• Vientivetoisessa palkkamallissa kysymys on siitä, miten varmistamme vientialojen kilpailukyvyn suhteessa kilpailijamaihimme. Suomi on vientivetoinen maa, jossa meille kaikille tärkeiden palveluiden rahoittaminen kestävästi on riippuvaista siitä, miten vientiyrityksemme pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa. Tämän esityksen osalta hallitus on toistuvasti vedonnut työmarkkinajärjestöihin, jotta ne neuvottelisivat keskenään Suomelle sopivan vientimallin. SAK on kuitenkin kieltäytynyt neuvotteluista, huolimatta siitä, että suurin osa toimijoista neuvotteluja toivoisi. 

3. Miksi asioista ei vaan voida sopia?

Neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina

Olisi tietysti ollut paljon parempi, jos työmarkkinaosapuolet olisivat vuosikymmenten aikana kyenneet uudistamaan Suomen työmarkkinoita ja niitä koskevaa sääntelyä. Useista yrityksistä huolimatta tässä ei kuitenkaan olla onnistuttu, vaan neuvottelut keskeisimmistä uudistuksista ovat päättyneet tuloksettomina. Suomella ei ole enää varaa pitkittää asiaa, sillä olemme jo jääneet jälkeen kilpailijamaistamme. 

Lainsäädäntötyö kuuluu hallitukselle

Työmarkkinalainsäädäntö ei vastaa tämän päivän tarpeita ja siksi hallitus käyttää sille kuuluvaa keinoa uudistusten toteuttamiseksi, eli lainsäädäntöä. Poliittisille päättäjille kuuluu nimenomaan lakien säätäminen. Jokaista hallituksen esitystä on kuitenkin valmisteltu kolmikantaisissa työryhmissä työmarkkinaosapuolten asiantuntemusta hyödyntäen.

Jatkossakin tarvitaan sopimista

Lakien säätäminen kuuluu meille poliitikoille, mutta työehdoista ja palkoista neuvotteleminen ja sopiminen sen sijaan kuuluu työmarkkinajärjestöille – niin nyt kuin myös jatkossa. Työmarkkinajärjestöjen kanssa myös keskustellaan ja työskennellään jatkuvasti yhteistyössä. Olen itsekin erikseen tavannut kaikkien keskusjärjestöjen johtajat ja tiedän, että myös pääministeri ja työministeri käyvät keskustelua eri osapuolten kanssa.

Uskottavia vaihtoehtoja ei ole esitetty

Hallitus on jatkuvasti todennut olevansa erittäin avoin sellaisille vaihtoehtoisille esityksille, jotka tukevat työllisyyden ja talouden kasvua sekä tasapainottavat julkista taloutta tarvittavissa määrin. Uskottavia vaihtoehtoja ei juurikaan ole näkynyt. 

Palkansaajajärjestöillä ei ole yhtenäistä viestiä

Asioiden käsittelyn yhteydessä on lisäksi käynyt ilmi, että palkansaajajärjestöjen sisällä on kovinkin erilaisia näkemyksiä hallituksen esityksistä ja että mitkään pienet muutokset hallituksen linjaan eivät SAK:lle riittäisi. Siksi hallitus pitää kiinni oman ohjelmansa tavoitteista.

Sopimisen kulttuuri ei kuitenkaan ole häipymässä Suomesta mihinkään, vaan työmarkkinajärjestöillä on jatkossakin keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa työehtosopimusten neuvottelijoina ja työlainsäädännön asiantuntijoina.