Valikko 

Blogi

Mitä nollatoleranssi tarkoittaa?

Julkaistu 21.12.2017

Loppuvuoden kohahduttavin keskustelu on pyörinyt seksuaalisen ahdistelun ympärillä. Kansainvälisesti levinneestä #metoo -kampanjasta alkunsa saanut kohu poiki lukuisia alakohtaisia kampanjoita, tuhansia henkilökohtaisia tarinoita sekä esimerkiksi ajankohtaiskeskustelun eduskunnan suuressa salissa.

Täysistunnossa lukuisat edustajat vaativat nollatoleranssia häirintään ja ahdisteluun. Omassa puheenvuorossani peräänkuulutin konkretiaa. Mitä tämä nollatoleranssi oikein tarkoittaa?

 

Ajankohtaiskeskustelun myötä hallitus kutsui koolle pyöreän pöydän keskustelun etsimään ratkaisuja seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. Osallistuin keskusteluun Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta.

Ministereiden Lindström, Mattila ja Saarikko johtamaan tilaisuuteen osallistui puolueiden edustajien lisäksi työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Myös tässä yhteydessä nostin esille konkreettisten tekojen tarpeen. Kaikki lähtökohtaisesti tuomitsevat seksuaalisen häirinnän, mutta kannanotto nollatoleranssin puolesta ei vielä muuta mitään.

Eduskunnasta käsin voimme vaikuttaa monella tavalla. Meidän on syytä tarkistaa lainsäädäntömme ja korjata mahdolliset epäkohdat.

Lainsäätäjän näkökulmasta termien määrittelyllä on jo lähtökohtaisesti iso merkitys. Tällä hetkellä seksuaalinen häirintä määritellään laajemmin tasa-arvolaissa, mutta rikoslaissa puhutaan vain fyysisestä koskettelusta, eikä määrittelyyn sisälly sanallinen häirintä. Määrittely on ollut esillä myös raiskauksiin liittyvässä lainsäädännössä, jonka osalta tunnusmerkistöön on ehdotettu lisättäväksi suostumuksen puute.

Minusta nämä ehdotukset ovat vähintäänkin selvittämisen arvoisia. Ministeri Häkkänen onkin jo kautensa aluksi todennut haluavansa selvittää seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja. Uskon, että hallituksessa seurataan tarkasti myös Ruotsin tapahtumia, jossa vastaavien lakiehdotusten edistäminen on jo pidemmällä.

 

Keskustelussamme työmarkkinajärjestöjen kanssa oli luontevaa keskittää pohdinta siihen, miten nimenomaan työpaikoilla voitaisiin ehkäistä häirintää.

Nostin esille tasa-arvosuunnitelmat. Tällä hetkellä tasa-arvosuunnitelmaa edellytetään yli 30-hengen työpaikoilla. Voisikin olla syytä pohtia, josko tasa-arvosuunnitelmasta olisi hyötyä ihan kaikenkokoisilla työpaikoilla.  Tasa-arvosuunnitelma itsessään ei varmastikaan poista kaikkea häirintää, mutta sen laadinnan yhteydessä olisi hyvä mahdollisuus tehdä selväksi ”mustaa valkoisella”, minkälaista toimintaa työpaikalla ei sallita ja miten häirintätapaukset selvitetään, sekä minkälaisia seurauksia häirinnästä on.

Olen kuullut myös työpaikoista, joissa työsopimuksen allekirjoituksen yhteydessä uusi työntekijä allekirjoittaaa häirinnän vastaisen sitoumuksen. Rekrytointitilanne onkin hyvä hetki käydä tältäkin osin pelisäännöt läpi ja tehdä selväksi prosessit häirintätapauksiin liittyen. (Näin toimi muuten oma esimieheni aikanaan, kun ensimmäisen kerran tulin eduskuntaan töihin avustajaksi. Työsopimuksen tekemisen yhteydessä minulle kerrottiin, miten toimin ja keneen olen yhteydessä, jos kohtaan häirintää työpaikallani. En tiedä, onko vastaavaa käytäntöä yleisemmin käytössä eduskunnassa, mutta epäilen.)

 

Lainsäädäntöön liittyvien muutosten lisäksi eduskunnan tulisi näyttää esimerkkiä siitä, miten kulttuuria ja asenteita muutetaan seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.

Tästä saimmekin sopivasti ihan konkreettisen malliesimerkin, kun eduskuntaryhmänsä pikkujoulujuhlissa humaltunut kansanedustaja suuteli väkisin täysistuntokeskustelusta tauolla ollutta naiskollegaa. Nyt olisi eduskunnalla näytön paikka: mahdollisuus näyttää esimerkkiä, sekä mahdollisuus osoittaa, että yhteen ääneen vaadittu nollatoleranssi oikeasti myös tarkoittaa jotain.

Valitettavasti eduskunnassa kansanedustajan kohtaamat sanktiot ovat hyvin pitkälti edustajan eduskuntaryhmän käsissä. Kansanedustajaa on käytännössä hyvin vaikea saada pois tehtävästään. Eduskuntaryhmä kyllä voisi rajoittaa edustajan valiokuntatehtäviä tai erottaa edustajansa määräajaksi tai pysyvästi ryhmästään. Perussuomalaisten ryhmä kuitenkin tyytyi antamaan ”vakavan varoituksen”. Tapauksesta on kuitenkin tehty rikosilmoitus, kuten kuuluukin. Aika näyttää, minkälaiset vaikutukset tällä esimerkkitapauksella lopulta on.

 

Puheenvuoroni täysitunnossa 12.12. video
Puheenvuoroni täysistunnossa 12.12. teksti
Haastattelu YLE Aamutv 12.12.
Haastattelu Ykkösaamu 12.12.
Kommentti ÅU:ssa 22.12. (linkki tulossa)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *