Kuva: Katowicen ilmastokokouksessa Suomen delegaation jäsenenä joulukuussa 2018

Olen iloinen, että ympäristö ja ilmastoaiheet ovat nousseet näissä vaaleissa aikaisempaa vahvemmin poliittisen keskustelun keskiöön. IPCC:n viimeisimmän raportin julkaisun jälkeisessä maailmassa on yhä selvempää, että ilmastonmuutos on aikamme suurimpia kysymyksiä. On juuri meidän nykyisten päättäjien harteilla ratkaista ilmastokestävyyden haasteet.

Maapallo ja luonto kyllä selviävät kaikista vitsauksista tavalla tai toisella, mutta ihmisen toiminta uhkaa tehdä elämästä ihmiselle itselleen erittäin hankalaa. Myös tulevien sukupolvien mahdollisuuksista on huolehdittava. Emme voi jättää jälkeemme massiivista valtionvelkaa, mutta emme myöskään elinkelvotonta ympäristöä.

Ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen sekä vesistöjen ekologisen tilan parantaminen ovat tärkeitä teemoja, joiden puolesta tulee puhua. Ne myös linkittyvät kaikki toisiinsa.

Päästöt muodostuvat jokapäiväisessä elämässämme hyvin arkisista asioista: asumisesta, liikenteestä, syömisestä. Päästöt eivät katso maiden rajoja. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen ja silloin myös päästöjä ja ilmastovaikutuksia pitäisi tarkastella nimenomaan globaalista näkökulmasta.

Nyrkkisääntönä on, että päästövähennyksiä pitää saada joka puolelta ja varsin nopeasti. Se tarkoittaa, että ei ole mitään yhtä taikakeinoa, joka voitaisiin toteuttaa ihmisten arjen ulkopuolella. Kun päästöt koostuvat arjen kulutusvalinnoista, ratkaisujakin on haettava niistä samoista valinnoista. Samaan aikaan kuin päästöjä pitää vähentää kaikkialta, tarvitaan myös lisää hiilinieluja. Pelkästään päästövähennyksillä kokonaisuus ei tule ratkeamaan.

Ilmaston kannalta kestävämmät toimet tarkoittavat vääjäämättä joidenkin elinkeinojen päättymistä ja joidenkin työpaikkojen katoamista. Siihen on pystyttävä varautumaan ja toteuttamaan muutoksia niin, että kaikki pysyvät kehityksessä mukana. Sitä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Muutosta tarvitaan, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kurjuutta. Kestävyydessä on valtava markkinapotentiaali, joka synnyttää kasvua ja uusia työpaikkoja väistyvien tilalle.

On selvää, että ilmastotoimet maksavat, mutta pidemmällä tähtäimellä huomattavasti enemmän maksuja ja negatiivisia budjettivaikutuksia on tiedossa, jos ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita ei saada ratkaistua. Mitä pidemmälle odotamme, sitä rajumpia keinoja joudutaan ottamaan käyttöön.

Ilmastopolitiikan on oltava vahvasti yhteydessä talouspolitiikkaan, sillä nimenomaan budjeteilla ohjataan vahvasti päätöksentekoa.

Siksi kestävän kehityksen saattaminen budjettiin on ollut yksi hyvin merkittävä toimi, jonka puolesta puhuin vuosia. Olen ylpeä, että asia lopulta saatiin käynnistettyä valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla. Kestävän kehityksen budjetointi on erinomainen esimerkki siitä, miten Suomi voi olla kokoaan suurempi taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Kestävän kehityksen tuominen budjettikirjaan on konkreettinen tulevaisuustoimi, josta myös maailmalla ollaan oltu todella kiinnostuneita.

Päästöjen vähentämisessä, puhtaiden ratkaisujen kehittämisessä ja kiertotalousajattelun edistämisessä on nimenomaan Suomen kaltaiselle maalle valtavia mahdollisuuksia. Suurin osa maailman maista pohtii ratkaisuja, joiden avulla hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja resursseja käyttää järkevämmin. Suomessa on osaamista ja teknologiaa, joiden kautta voimme saavuttaa merkittävää kilpailukykyä ja kasvupotentiaalia. Meidän täytyy vain sitoutua riittävään kunnianhimon tasoon, näyttää esimerkkiä sekä panostaa tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

Globaalilta ilmastopolitiikalta on puuttunut johtajuus. YK:n ilmastokokouksessa katseet kääntyivät vahvasti EU:n suuntaan. Kun EU-puheenjohtajuuskautemme kesällä alkaa, on pienellä Suomella iso mahdollisuus olla ratkaisujen edistämisessä kokoaan merkittävästi suurempi.

Kansainväliset sopimukset ovat avainasemassa siinä, että voimme varmistaa kaikkien osapuolten sitoutumisen yhteiseen tavoitteeseen. Mitä enemmän meillä on kansainvälisessä politiikassa sellaisia osapuolia, jotka haluavat nostaa kunnianhimon tasoa ilmastopolitiikassa ja vaativat sitä myös muilta, sitä varmemmin tavoitteita myös saavutetaan. Siksi ilmastopolitiikan kunnianhimon tason pitää olla korkeammalla Euroopan Unionissa, ja myös Suomen pitää olla EU:ssa ajamassa vaikuttavampia ilmastotoimia kansainvälisessä yhteistyössä.

 

Kokoomuslaisia hyviä tekoja hallituksessa:

• Päätimme kieltää kivihiilen energiakäytön. Tavoitteenamme on seuraavaksi, että fossiilisten polttoaineiden merkittävä käyttö voimalaitoksissa päättyy vuoteen 2040 mennessä ja turpeen osalta vuoteen 2035 mennessä.
• Palautimme metsien suojeluohjelma Metson rahoitukseen määrärahoja. On erittäin tärkeää pitää täysimääräisesti kiinni ohjelman suojelutavoitteiden täyttymisestä. Haluamme kartoittaa METSO-ohjelman vuoden 2025 jälkeisen laajentamisen mahdollisuuksia. Vapaaehtoinen METSO-ohjelman malli on laajennettava koskemaan kaikkia elinympäristöjä.
• Hallitus päätti kunnianhimoisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Suomesta on tehtävä seuraavaksi energian varastoinnin ja kulutusjouston edelläkävijä. Sähkön verotus ja verkkomaksujen perusteet muutetaan siten, että ne kannustavat kuluttajia ja yrityksiä hyödyntämään sähkön markkinahinnan vaihtelua.
• Liikenteen biopolttoaineiden osuus nousee 30 prosenttiin biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen myötä. Seuraavaksi uusien autojen verotus on siirrettävä kokonaan auton hankinnan verotuksesta autoilun päästöjen verotukseen. Tavoitteena on, että sähköä tai biokaasua käyttävä ajoneuvo on suomalaiselle aina fossiilista polttoainetta käyttävää autoa kilpailukykyisempi vaihtoehto viimeistään 2030-luvulla.
• Hallitus panosti biotalouteen ja puhtaisiin energiaratkaisuihin 300 miljoonaa euroa. Haluamme kohdentaa jatkossa kaikki uudet energiatukipäätökset muihin kuin polttoon perustuviin teknologioihin.

Kokoomuksen ympäristöverkoston puheenjohtajana osallistuin tiiviisti puolueen ympäristö- ja ilmasto-ohjelman valmisteluun. Käy tutustumassa keinoihimme täällä. Ohjelma on pääasiassa laadittu ennen IPCC:n raportin julkaisua.