Valikko 

Blogi

Nyt kaivataan selkärankaa Itämeren pelastamiseksi

Julkaistu 6.3.2018

Itämeren alueen maiden johtoa kokoontuu tänään 6.3. Brysseliin HELCOM -tapaamiseen, jossa EU ja Itämerivaltiot käyvät yhdessä keskustelua Itämeren tilasta. Tapaamisen tarkoituksena on arvioida Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi asetettujen tavoitteiden etenemistä.

HELCOMIN työtä ohjaava Baltic Sea Action Plan (BSAP) on Euroopan Unionin ja Itämeren rannikkovaltioiden yhdessä vuonna 2007 hyväksymä toimenpideohjelma. Ohjelman tavoitteena on Itämeren hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Brysselissä tänään käytävän korkeantason tapaamisen tavoitteena on päättää seuraavista toimista Itämeren tilanteen parantamiseksi.

Vuonna 2017 HELCOMin julkaisema Itämeren tilaa kuvaava tutkimustieto vahvistaa sen, mitä on uumoiltu jo pidempään. Kansainvälisessä yhteistyössä asetettuja tavoitteita ei ole saatu toteutettua riittävissä määrin. Vaikka Itämeren tilassa on nähty kehitystä viimeisten vuosien aikana, olemme kuitenkin huomattavasti jäljessä tavoitteistamme. Emme siis ole toteuttaneet sitoumuksiamme. Toimenpideohjelman päivittäminen on sinänsä tarpeellinen ja hyvä asia, mutta kaikkein keskeisintä olisi oikeasti ruveta toimimaan yhteisten tavoitteiden mukaisesti.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin (ECA) julkaisi vuonna 2016 erityisraportin Itämeren tilasta. Raportin mukaan työssä Itämeren pelastamiseksi on puutteita nimenomaan toimeenpanon ja kohdentamisen osalta. Jäsenvaltioiden toimilla on saavutettu vain rajallisesti edistystä ja tehdyt investoinnit eivät ole olleet riittävän tehokkaita. Kysymys ei siis ole yksinomaan resursseista, vaan siitä mihin rahoitusta käytetään ja minkälaisia investointeja tehdään.

EU rahoitti jäsenmaissa jätevesi- ja merenhoidollisia hankkeita yhteensä 4,6 miljardilla eurolla vuosina 2007-2013. Esimerkiksi maatalouden kehittämiseen ohjattiin 9,9 miljardia euroa. ECA kritisoi tarkastusraportissaan jäsenvaltioiden toimia rahoituksen määrään verrattuna riittämättömiksi. Suunnitelmien tavoitteet eivät olleet riittävän kunnianhimoisia ja niistä puuttuivat asianmukaiset mittarit.

 

Itämeren suurin haaste on edelleen rehevöityminen. Vaikka mereen päätyvien ravinteiden määrä on vähentynyt, rehevöityminen vaivaa edelleen lähestulkoon koko Itämeren aluetta. Lisäksi ravinnepäästöjen vähenemisestä seuraavat positiiviset vaikutukset seuraavat vasta vuosien viiveellä. Sillä välin menneiden vuosikymmenten päästöt, sekä Itämereen edelleen valuvat päästöt hallitsevat Itämeren tilaa.

HELCOMin raportista käy ilmi, että 95 prosenttia Itämerestä kärsii rehevöitymisen vaikutuksista. Verrattuna aikaisempaan tutkimustietoon, rehevöitymistilanne on parantunut kahdella seitsemästätoista tutkimuskohteesta, mutta huonontunut seitsemässä kohteessa.

Maatalouden päästöt ovat edelleen suurin rehevöitymistä aiheuttavien päästöjen aiheuttaja. Vaikka Suomi on monelta osin muita rannikkovaltioita mallikkaampi toimissaan, ei Suomessakaan olla pystytty vähentämään fosforin ja typen päästöjä maataloudessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Viimeisten vuosien aikana on vahvasti herätty myös roskaantumisen meriluonnolle aiheuttamiin ongelmiin. Erityisesti muoviroska on ongelma, johon Euroopan komissio on tuoreeltaan esittänyt ratkaisuja muovistrategiassaan. Muoviongelman ratkaisemiseksi toimenpiteiden jalkauttamista EU jäsenvaltioissa tulisi nyt kiirehtiä. Mikromuovien kieltäminen kosmetiikassa on hyvä ja tärkeä alku, mutta huomattavasti isompiakin korjausliikkeitä tarvitaan. Muovin käyttöä esimerkiksi pakkausmateriaaleissa on yksinkertaisesti saatava vähemmäksi. On syytä harkita muovin kovempaa verottamista ja jopa täyskieltoa tiettyjen kertakäyttöisten tuotteiden osalta. Suomessa kyllä löytyy osaamista kestävämpien, korvaavien tuotteiden hyödyntämiseksi.

Itämeren hyvää tilaa uhkaavat rehevöitymisen ja roskaantumisen lisäksi öljyvuodot, jätevedet, haitalliset aineet, vedenalainen melu, vieraslajit ja biodiversiteetin köyhtyminen. Lisäksi ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan esimerkiksi rehevöitymistä entisestään.

Yksi konkreettinen esimerkki Itämereen ihmisen toimesta joutuvista haitallisista aineista on veneiden pohjiin siveltävät ”myrkkymaalit”, eli kiinnittymisenestovalmisteet. Vesiympäristön kannalta veneiden pohjamaalien eli antifouling -valmisteiden käyttö on ongelmallista. Suurin osa pohjaan sivellyistä myrkyistä liukenee vesistöön, ja niillä on haitallisia vaikutuksia vesieliöille. Tutkimusten mukaan Suomessa käytetään vahvasti kuparipitoisia antifouling -maaleja, vaikka vähempikin kuparipitoisuus riittäisi samaan lopputulokseen. Suomessa käytettävät myrkkymaalit ovat siis erityisen myrkyllisiä. Veneen pohjien käsittely on mahdollista hyvin tuloksin myös täysin ilman kemikaaleja.

Tein vuonna 2016 antifouling –valmisteiden käytöstä kirjallisen kysymyksen, jossa pyysin selvitystä siihen, miten näiden valmisteiden turhaa käyttöä ja liian korkeita kuparipitoisuuksia voitaisiin rajoittaa, sekä vesistöihin pääseviä myrkkypitoisuuksia muutoinkin ehkäistä. Ympäristöministeri Tiilikainen lupasi vastauksessaan selvittää asiaa. Tämän vuoden alussa julkaistiin TUKESin ja ympäristöministeriön rahoittama selvitys antifouling –valmisteiden kestävämmästä käytöstä. Selvityksen antamiin suosituksiin tulisi tarttua pikaisesti. Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun veneilijät suuntaavat katseensa tulevaan veneilykauteen.

 

Itämeren huono ekologinen tila vaikuttaa eliöstön lisäksi myös meidän ihmisten hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja toimentuloon. Tästä huolimatta, laiminlyömme toistuvasti Itämeren suojelun ja jatkamme ympäristön kuormitusta.

Sekä ekologisesta että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren huonoa tilannetta voidaankin pitää epäonnistumisena. Rannikkovaltioiden olisi nyt syytä puuttua kiireellisesti ja entistä kunnianhimoisemmin keinoin Itämeren ympäristöongelmien ratkaisuun.

Uskon, että kiertotalous, esimerkiksi ravinteiden kierron kautta, voisi olla Itämeren pelastus. Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen on kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Kiertotalouden ratkaisut eivät korjaa menneinä vuosikymmeninä Itämerelle aiheutunutta haittaa, vaan kysymys on uudesta, kestävämmästä elämäntavasta, jossa ihmisen toiminta ei enää tulevaisuudessa kuormittaisi Itämerta kuten nyt.
 

Mielestäni:

  • Ympäristötuilla pitäisi nykyistä paremmin ohjata ympäristön kannalta kestävään toimintatapaan. Ympäristöystävällisen tuotannon tukemiseen tarvitaan uusia työkaluja ja toimivampia kannustimia.
  • Jokisuistoalueilla tehtävä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa Itämereen ajautuvan ravinnekuorman, jätevesien ja roskan vähentämisessä. Tätä yhteistyötä tulisi mielestäni korostaa entisestään.
  • Tutkimustieto ja innovaatiot ovat avainasemassa uusien ja toimivien ratkaisujen löytämiseksi. Tutkitulla tiedolla tulee olla entistä vahvempi painoarvo myös päätöksenteossa.
  • Kansainvälisessä yhteistyössä sovituista merenhoidollisista tavoitteista tulee pitää kiinni. Toimenpiteitä on vietävä eteenpäin päämäärätietoisesti, vaikka näkisimme jo nyt, että toivottuja tuloksia Itämeren hyvästä tilasta ei saavuteta vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteiden tulee jatkossa olla entistä kunnianhimoisempia.
  • Toimenpiteiden osalta tarvitaan aikaisempaa enemmän konkretiaa
  • Kansallisen ja kansainvälisen päätöksenteon, lakien ja toimintaa ohjaavien tukien tulee vahvasti näyttää tietä kohti kestävämpiä toimintatapoja.
  • Tavoitteena tulisi olla saavuttaa sellaiset kestävät tuotantomuodot ja elintavat, joiden myötä ympäristökuormitus ja meren saastuminen saadaan lopullisesti pysäytettyä, esimerkiksi kiertotalouden toimintamallia hyödyntämällä.

Itämeren rannikkovaltioiden johtajilta kaivataan nyt selkärankaa riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden asettamiseksi ja vaikuttavista toimenpiteistä sopimiseksi. Toimia Itämeren pelastamiseksi ei voi enää viivyttää. Ilmastonmuutoksen arvaamattomat vaikutukset meren rehevöitymiselle ja piittaamaton, roskastava elämäntapamme uhkaa viedä elävän meriympäristön jälkipolviltamme. Itämerta ei saa uhrata nykyisten sukupolvien tarpeiden tyydyttämiseksi.


Saara-Sofia Sirén toimii Itämeren parlamentaarikkokonferenssi (BSPC) nimeämänä raportoijana Itämeren rehevöitymistä koskien. Sirénin kirjoittama raportti Itämeren tilasta julkaistiin Itämeren parlamentaarikkokonferenssin kokouksessa Hampurissa (3.-5.9.2017). Raportissa Sirén esittää koosteen Itämeren rehevöitymisestä, viimeisimmistä tutkimustiedoista, esittelee ajankohtaisia kuulumisia HELCOM maiden tapaamisista, alleviivaa keskeisiä keskustelunaiheita Itämeren tilaan liittyen, sekä esittää joitakin havaintoja mahdollisiksi toimenpiteiksi. 

Raportin voit lukea kokonaisuudessaan täällä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *