Kestävä kehitys, jos joku, on omassa politiikassani kaikkein keskeisin ja sydäntäni lähellä oleva teema. Se on ohjannut päätöksentekoani niin kauan, kun yhteisessä päätöksenteossa olen mukana ollut. Kestävän kehityksen periaatteille olen rakentanut omat poliittiset agendani sekä kaupunginvaltuutettuna ja kansanedustajana että yksittäisenä kansalaisena.
Olikin siis erittäin hienoa keskustella kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisestä eduskunnan suuressa salissa. Teimme Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajiston ja muutaman muun edustajan kanssa yhteisen ajankohtaiskeskustelualoitteen aiheesta itse asiassa parikin kertaa. (Olin aloitteen toinen allekirjoittaja.)
Ajankohtaiskeskustelu käytiin erityisesti siitä näkökulmasta, miten eduskunnan rooli suhteutuu kestävän kehityksen edistämiseen.
Keskeistä tässä kokonaisuudessa on kestävän kehityksen universaalius. Kaikki tavoitteet koskevat kaikkia maita, eli kaikkien maiden tulee toimeenpanna agenda kokonaisuudessaan. Kaikki maat myös voivat parantaa nykyisestä.
Suomi on kaikkiaan menestynyt aivan hyvin kansainvälisissä kestävän kehityksen vertailuissa, ja esimerkiksi yhteiskuntasitoumus on ollut prosessi, jota on laajasti kiitelty. Viime vuosina kehityksemme on kuitenkin hiipunut ja sijoituksemme laskenut. Meillä on kaikki mahdollisuudet olla kestävän kehityksen edelläkävijä ja saada siitä myös kilpailuetua, mutta se tarkoittaa että meidän täytyy parantaa nykyisestä.
Kestävän kehityksen avainkysymykset ja toimintasuunnitelma 2030, eli Avain2030 -raportissa havaittiinkin, että meillä on korkea lähtötaso kestävän kehityksen toteuttamiseen, mutta viime vuosina kehitys ei ole ollut selkeän myönteistä oikeastaan oikein minkään kestävän kehityksen päätavoitteen toteuttamisessa. Raportissa myös nousi esille erinäisiä epävarmuuksia ja tutkinnallisista haasteita liittyen käytettäviin indikaattoreihin. Havainnot osoittavat, että tarvitaan kunnianhimoinen toimenpideohjelma.
Kestävän kehityksen tulee olla politiikkamme ja päätöksentekomme läpileikkaava tekijä. Tämä tarkoittaa sitä, että erilliset tavoitteet esimerkiksi ympäristöön tai kehitykseen liittyen eivät riitä, vaan ihan kaikissa tavoitteissa ja kaikessa toiminnassamme tulee huomioida koko agenda, kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta ja kaikki kestävän kehityksen 17 tavoitetta.
Hallituksella on toimeenpanossa päävastuu, mutta hallitus ei tokikaan yksin pysty kansallisia tavoitteita toteutettamaan. Kansalaisyhteiskunnalla, järjestöillä, yksityisillä yrityksillä, korkeakouluilla ja tiedeyhteisöllä sekä kunnilla ja jatkossa myös maakunnille on keskeinen rooli. Läpileikkaavuus ja universaalius todella tarkoittavat, että näitä tavoitteita tavoitellessamme meidän kaikkien täytyy sitoutua yhteiseen tekemiseen.
Koska kestävän kehityksen periaatteiden tulee läpileikata koko politiikan aihealueiden kirjo, jatkossa eduskunnalla tulisi mielestäni olla vahvempi rooli. Eduskunnan täytyy hallituksen lisäksi osaltaan kantaa vastuuta kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämä ajankohtaiskeskustelu on tärkeä alku tälle työlle.
Meidän täytyy nyt keskustella siitä, miten kestävä kehitys aidosti saadaan osaksi kaikkea päätöksentekoamme. Hallituksen nyt esittämät toimenpiteet kuten kestävän kehityksen sisällyttäminen hallituksen vuosikertomukseen sekä vuosittainen Kestävän kehityksen tila Suomessa -tilaisuudet ja dialogit ovat hyviä ideoita. On ollut myös hyvä kuulla, että indikaattoreita ja kansallista seurantajärjestelmää kehitetään. Seurannan ja vaikutusten arvioinnin tulee olla laadukasta ja läpinäkyvää.
Tarvitaan säännöllistä yhteistä keskustelua tavoitteiden etenemisestä ja sitä keskustelua tulee käydä nimenomaan eduskunnassa, eduskunnan suuressa salissa ja jatkossa myös kaikissa valiokunnissa.
Seuraavia askeleita olisikin, että aiheesta saataisiin Kestävän kehityksen selonteko ja sen eduskuntakäsittely. Kehityspoliittinen selonteko saatiin hienosti kauden alussa eduskunnan käsittelyn, jolloin kehityspolitiikkaa koskevat linjaukset käsiteltyihin täällä etupainotteisesti. Samaan tapaan selonteko tästä laajemmasta kokonaisuudesta eli kestävän kehityksen edistämisestä tulisi laatia ja antaa eduskunnalle ainakin kerran kaudess.
Kestävän kehityksen tavoitteiden tulisi näkyä myös budjettityössä. Jokaisen ministeriön tulisi arvioida miten heidän osaltaan talousarviossa huomioidaan kestävä kehitys ja minkälaisia kestävän kehityksen vaikutuksia esitetyllä budjetilla on suhteessa Agenda2030-tavoitteisiin.
Yhteinen iso haaste on varmistaa, miten huolehdimme tavoitteisiin sitoutumisesta yli usean hallituskauden aina vuoteen 2030 saakka.
