Valikko 

Blogi

Terveisiä Syyrian rajalta Jordaniasta

Julkaistu 23.1.2017

Olin kehityspoliittisen toimikunnan varapuheenjohtajan roolissa viime viikolla työmatkalla Jordaniassa YK-liiton järjestämällä työmatkalla. Jordania on maana minulle tuttu, sillä opiskelin siellä vajaa kymmenen vuotta sitten hetken aikaa YK:n yliopiston kansainvälisessä johtamisinstituutissa kestävää kehitystä ja vesipolitiikkaa (YK:n yliopiston stipendillä).

 

Mykistävät maisemat Petran huipulta

Mykistävät maisemat Petran huipulta

Kymmenessä vuodessa Jordania ja Jordanian tilanne olivat muuttuneet varsin paljon. Syyrian hirvittävää sotaa paenneet pakolaiset ovat muovanneet ja haastaneet yhteiskuntaa paljon. Matkallamme olimme tutustumassa juurikin Syyrian tapahtumiin ja syyrialaisten pakolaisten tilanteeseen.

Reissu oli kevyesti yksi antoisimmista ja vaikuttavimmista työmatkoistani, vaikka ei aikaisemmissakaan matkoissa mitään valitettavaa ole ollut. Erityisesti vierailu lähi-idän suurimmalle pakolaisleirille oli silmiä avaava ja ajatuksia herättävä kokemus.

 

 

Jordania on lähi-idän kriisin keskiössä

Jordania on lähi-idän maista edelleen rauhallisimpia, vaikka se sijaitseekin keskellä kriisien polttopisteitä. Kyseessä on keskitulon maa, jossa on varsin hyvä infrastruktuuri. Maalla ei ole juurikaan omia luonnonvaroja, ei vettä eikä öljyä. Maa on pitkälti aavikkoa, eikä juuri vihreää näy missään.

Arkkitehtuuria jordanialaisittain. Hiekkaa aavikolla ja kaikissa rakennuksissa

Arkkitehtuuria jordanialaisittain. Hiekkaa aavikolla ja kaikissa rakennuksissa

Jordania ei ole paljoakaan Suomea suurempi, mutta pakolaisten määrä on aivan eri mittaluokassa. Ajatelkaapa, että kun Suomeen tuli vuonna 2015 joitakin satoja syyrialaisia turvapaikanhakijoita (kaikkiaankin turvapaikanhakijoita oli reilu 30 000 ja puhuttiin kriisistä, hyvänen aika!), Jordanian hallitus arvioi maahan tulleen pelkästään Syyriasta jopa 1,4 miljoonaa pakolaista. Rekisteröityneidenkin pakolaisten määrä on pitkälti yli 600 000. Yli puolet syyrian pakolaisista on lapsia. Kaikkiaan Jordaniassa on arvioitu olevan jopa 2,7 miljoonaa pakolaista (iso osa palestiinalaisista on saanut Jordanian kansalaisuuden).

Pakolaisten suuresta määrästä huolimatta Jordania on pärjännyt vaikeassa tilanteessa varsin hyvin. Maan hallitus otti alusta alkaen toimintansa lähtökohdaksi vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden. Hallitus on esimerkiksi linjannut, että jokainen Jordanian maaperällä oleva lapsi – taustasta, kansalaisuudesta tai statuksesta riippumatta, on tervetullut kouluun. Koulutus taataan kaikille lapsille, mikä on tärkeää ja upea linjaus maan hallitukselta vaikeassa tilanteessa! Se on paljon keskitulon maalta, joka yksin kantaa suuren vastuun tässä historiallisessa pakolaisvirrassa.

Jordanialaisten vieraanvaraisuudelle on pitkät perinteet. Maa on vastaanottanut isoja määriä pakolaisia myös aikaisemmin, etenkin palestiinalaisia jo 40-luvulta lähtien (olikohan niin, että jopa kolmanneksella jordanialaisista on palestiinalaistaustaa), siirtolaisia Egyptistä, sittemmin turvan hakijoita esimerkiksi Irakista ja nyt toista miljoonaa ihmistä Syyriasta. Yhteiskunta rakentuu pitkälti eri heimojen varaan ja heimot ylittävät monesti myös rajoja. Monilla syyrialaisilla on sukulaisia tai tuttuja Jordanian puolella jo ennestään. Siksi suurin osa pakolaisista ei ole leireillä vaan leirien ulkopuolella osana muuta yhteiskuntaa. Jordaniassa olevista syyrialaisista 20% on leireillä ja 80% leirien ulkopuolella.

Leireillä pakolaisten asumukset ovat kurjat, mutta perustarpeet turvataan (kerron leirin olosuhteista myöhemmin kirjoituksessani tarkemmin). Leirien ulkopuolella pakolaiset ovat pitkälti omillaan ja he voivatkin olla monesti kovemmilla kuin leireillä asuvat maanmiehensä. Kaikkein kriittisin tilanne on kuitenkin niillä 50 000 ihmisellä, jotka ovat jumissa aavikolla niin sanotulla ”no mans landillä”. Sieltä on 100km lähimmälle tielle, joita pitkin rajallinen määrä vettä ajetaan paikalle rekoilla.

Syyrialaisten suuri määrä Jordaniassa on luonnollisesti aiheuttanut paljon myös ongelmia. Esimerkiksi pääkaupunki Amman on nopeasti tuplannut kokonsa, mutta infrastruktuuri ei ole pysynyt lähimainkaan asukasluvun perässä. Maan talous on pienoisessa kasvussa, mutta kasvu ei kuitenkaan vastaa lähellekään lisääntyneen ihmismäärän tarpeita. Harmaa talous lisääntyy, palkat tippuvat, vuokrat nousevat ja asunnoista on pulaa. Kouluissa oppilaiden määrä on lisääntynyt, mutta opettajien tai resurssien määrä ei – ainakaan lähellekään samassa suhteessa. Kouluja käydään kahdessa vuorossa, mutta opettajat ovat samat. Unicefin edustaja kertoi, miten koulupöydän ympärille on vain ilmestynyt oppilaiden taakse toinen rivi uusia oppilaita.

Lisäksi Jordania on maailman vesiköyhimpiä maita. Tilanne oli monelta osin kriittinen jo kymmenen vuotta sitten, kun opiskelijana tutustuin maan vesitilanteeseen. Maan ihmismäärän näin merkittävä lisääntyminen nostaa myös vesiongelman laajuuden eri tasolle. Näistä syistä myös vieraanvaraisuudelle on monen jordanialaisen mielestä jossain vaiheessa laitettava piste. Rajanylitystä on vaikeutettu ja maan parlamentissa kuulee koko ajan kriittisempiä puheenvuoroja suhteessa pakolaisiin.

Itse asiassa olimme parlamentissa vierailulla ja tapaamassa maan ulkoasiainvaliokuntaa juuri budjettikäsittelyn ja viimeisten budjettiäänestysten aikaan. Ei liene yllätys, että pakolaistilanne oli myös budjettikeskusteluiden kuumin aihe.

Yhteiskokous Jordanian ulkoasiainvaliokunnan kanssa alkamassa

Yhteiskokous Jordanian ulkoasiainvaliokunnan kanssa alkamassa

Keskeinen viesti Jordanian poliitikoilta olikin, ettei maata saa jättää yksin tilanteen kanssa. He ovat hoitaneet osuutensa niin hyvin kuin pystyvät ja tarvitsevat nyt tukea muilta. Jordanian hallinto kokee, etteivät he ole saaneet riittävästi tukea niille panostukselle, joita ovat pakolaisten eteen tehneet.

 

 

Kriisiavusta ei vielä ole päästy kestävämpään ratkaisuun

YK:n toiminnan osalta Syyrian suhteen haluttaisiin päästä kriittisestä hätätilanteesta eteenpäin kestävämpään kokonaisratkaisuun. Hätäapu on  kriiseissä yleensäkin alkuvaiheessa keskiössä, kun kysymys on ollut henkien pelastamisesta. Silloin puhutaan ruoka-avusta, vedestä, katosta pään päälle, lääkkeistä ja terveydenhuollosta. Poikkeuksellista on, että Syyrian osalta edelleen toiminnasta iso osa on juuri tätä, kriittistä suojelua ja hätäapua. Se on harvinaista, sillä kriisi on kuitenkin kestänyt jo kuutisen vuotta. Kriisi yllättää avunantajat käänteillään jatkuvasti.

YK:n lukuisat eri järjestöt tekevät töitä tiiviisti yhdessä, vaikka kullakin on omia painotuksiaan. Jordanian maatiimin kokouksessa tapasimme 17 YK:n alaisen järjestön edustajat ja moni heistä kiitteli järjestöjen hyvää ja saumatonta yhteistyötä Syyrian kriisissä. Järjestöt painottivat, että Syyrian osalta kaikki toiminta on varsin ”kokeellista”, sillä tilanne on hyvin erilainen kuin vastaavat kriisit aikaisemmin. YK:n maajohtaja korosti myös, että kyseessä ei ole vain lasten, naisten ja pakolaisten kriisi, vaan myös paikallisen ”isäntäyhteisön” kriisi.

 

Delegaatiotamme Sabhan leikkipuistossa

Delegaatiotamme Sabhan leikkipuistossa

 

 

YK:n työ aivan keskeistä

Reissu vain vahvisti käsitystäni YK:n alaisten järjestöjen tekemän työn laaja-alaisuudesta ja vaikuttavuudesta. Suomessa kehitysyhteistyötä koskeva keskustelu on kulminoitunut taannoisiin leikkauksiin, ja pitkälti muiden kuin YK:n järjestöjen osalta. YK:n alaisiin järjestöihin kohdistuneet leikkaukset eivät aiheuttaneet yhtään niin paljon huutoa ja kritiikkiä, mikä tuntui jo silloin leikkauskeskustelun ollessa kuumimmillaan todella erikoiselta.

Kysymys on erittäin ajankohtainen myös Suomen päässä. Juuri tänään ja huomenna Suomi isännöi merkittävää YK:n Syyria-aiheista konferenssia. Käsiteltävänä on muun muassa Syyriaan kohdistettavan avun painopisteet. Suomi painottaa omalta osaltaan erityisesti lasten, naisten ja vammaisten oikeuksia sekä tasa-arvoa yleensä. Suomi on esimerkiksi UN Womenin merkittävimpiä rahoittajia. Nämä painopisteet ovat mielestäni hyviä. Helsingin kokouksen merkityksestä kertoo sekin, että lähes kaikki tapaamamme YK:n alaisten järjestöjen edustajat nostivat kokouksen agendan esille, kiittivät Suomea kumppanuudesta sekä korostivat kokouksen tärkeyttä. Tapasimme ennakkoon myös Suomeen nyt matkaavia YK:n edustajia.

 

 

Vierailu pakolaisleirille

Matkan toisena päivänä vierailimme UNHCR:n johdolla Za’atarin pakolaisleirillä. Leirillä asuu 80 000 ihmistä, mikä tekee siitä lähi-idän suurimman ja maailman toiseksi suurimman pakolaisleirin. Yli puolet leirin asukkaista on alle 24-vuotiaita. Tämä siis siitä huolimatta, että Syyriasta tulleista lapsista suurin osa ei ole leireillä.

Maisemaa pakolaisleirissä

Maisemaa pakolaisleirissä

Leirille hakeutuvien määrä tietysti vaihtelee, mutta vilkkaimpina päivinä leiri on vastaanottanut jopa 3000-4000 pakolaista päivässä. Pilkkipäivinä kaikki Syyriasta Jordaniaan hakeutuneet on ohjattu juurikin tälle leirille rekisteröitymään. Nyt 260 kilometrin pituinen raja on suljettu, mutta pääsy on silti mahdollista.

Za’atarin leirin koko on kasvanut räjähdysmäisesti alun 12 000 asukkaasta nykyiseen 80 000 asukkaaseen. Aluksi leiri oli vain telttakylä aavikolla, ilman vettä tai esimerkiksi jätehuoltoa. Silloin tilanne oli ymmärrettävästi levottomampi. Syyriahan on ollut myös keskitulon maa ja monet pakolaiset ovat jättäneet taakseen ihan mukavan elämän ennen kun kokonaiset kaupungit on pommitettu kiveksi ja tomuksi. Leirin palveluiden parantuessa pakolaiset ovat hyväksyneet tilanteen ja asettuneet leiriin. Jonkin verran on ollut liikkuvuutta leiristä muualle Jordaniaan ja myös toisin päin, mutta nyt tilanne on kuulemma asettunut. Suurin osa leirin asukkaista on lähtöisin lähistöltä, vain 30-40 kilometrin päästä Syyrian puolelta.

Pakolaisten  keskeinen toive onkin päästä palaamaan Syyriaan. Tämä koskee niin leirillä kuin leirien ulkopuolella Jordaniassa asuvia samoin kuin Eurooppaan paenneita. Etenkin aluksi moni elätteli toiveita nopeastikin paluusta kotiseuduilleen. Joka tapauksessa omista yhteyksistä Syyriaan ja syyrialaisiin halutaan pitää kiinni. Aivan ymmärrettävästi. Se kuitenkin vaikeutti aluksi tilannetta leirillä, sillä suhteita ja vuorovaikutusta pakolaisten kanssa oli vaikea luoda kun ihmiset ajattelivat olevansa leirillä vain jonkin aikaa.

Nyt ihmiset asuvat leirillä peltihökkeleissä varsin vaatimattomasti, kuitenkin kriittisten palveluiden äärellä. Za’atarista on tavallaan muodostunut Kuopion kokoinen ”kaupunki”. Vettä ja sähköä on pakolaisten saatavilla, joskin tarkkaan säännöstelyn määrät. Za’atarissa sähkön saanti on laajempi kuin muilla leireillä ja juuri sähkön kustannus on kuukausittain varsin mittava leirin pyörityksessä.

Leirissä on 9 terveysasemaa, joista yksi päivystää ympäri vuorokauden. Pakolaisleirin sairaalassa syntyy keskimäärin 10 vauvaa päivässä. Moni leirillä asuvista lapsista on siis syntynyt pakolaisleiriin. Kouluikäisille lapsille leirillä on tarjolla sekä virallista koulutusta, että epävirallista valmistavaa koulutusta. Leirillä on useita kouluja ja nekin toimivat vuoroissa. Tytöt ja pojat käyvät koulua erikseen. Koulunkäynnin merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Leirin työntekijät käyvät ovelta ovelle tiedottamassa koulutuksen tärkeydestä ja koulutusmahdollisuuksista. Osalla lapsista on ehtinyt kulua kolmekin vuotta siitä, kun ovat viimeksi päässeet kouluun. Heidät ohjata ensin valmistavaan koulutukseen toimintakeskuksiin ja sen jälkeen virallisiin kouluihin. Varsinaiset koulut toimivat kaikki Jordanian opetusministeriön alaisuudessa ja opetus on lähtökohtaisesti samanlaista ja samantasoista leireissä ja leirien ulkopuolella.

Kuten tuon kokoiseen yhteisöön luontevasti muodostuu, myös Za’atarin leiriin on muodostunut varsin kattava, joskin epävirallinen liiketoimintojen markkina. Se on hyvä asia, sillä se mahdollistaa yli puolelle leirin pakolaisista jonkinlaisen pienen toimeentulon. Pakolaiset ovat perustaneet leirille jopa 2500 kauppaa tai yritystä. Leirillä tarjottava ruoka-apu on pikkuhiljaa vaihtunut jaettaviin ruokakuponkeihin, jotka oikeuttavat ostoksiin leirin omista marketeista.

Ruokakauppa pakolaisleirissä

Ruokakauppa pakolaisleirissä

Näin ison leirin pyörittämän nielee valtavia summia. Missään vaiheessa kriisiä rahoituksen tarve ja käytettävissä olevat resurssit eivät ole kohdanneet. Za’atarin leirinkin osalta rahoitus on tälle vuodelle vielä auki. Unicefin rooli on keskeinen ja tärkeä, sillä perustarpeet ovat heidän vastuullaan.

Vaikka vierailu pakolaisleirille oli karuudessaan vaikuttava ja hätkähdyttävä kokemus, päällimmäiseksi tunteeksi ei jäänyt ahdistus vaan pikemminkin toiveikkuus. Leirillä asuvat lapset ovat lapsia siinä missä omamme täällä Suomessa. Miten tärkeää, että pakolaisleiriympäristössäkin lapset saavat olla lapsia, niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista. Leirillä tapaamamme lukuisat lapset olivat oikein hymyileviä, iloisia, toiveikkaan oloisia. Kaukaiset vieraat (toisaalta vähän vaivautuneet pällistelijät) saivat osakseen paljon iloisia vilkutuksia ja vähän halauksiakin.

Heti ensimmäisenä leiriin saapuessamme kysyinkin leirin johdolta lasten ja nuorten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksista. Mielekkäällä tekemisellä on niin valtavan suuri merkitys lasten tulevaisuuteen – toki vasta sen jälkeen kun kriittisimmät elämän tarpeet on hoidossa. Kun katto on pään päällä ja vettä, ruokaa ja sähköä saatavilla edes jonkin verran, on seuraavaksi aivan keskeistä saada mielekästä sisältöä päiviin – myös pakolaisleirillä. Vaikutukset ovat kauaskantoiset, kun pystytään ehkäisemään turhautumista, tylsistymistä ja katkeruutta ja toisaalta tarjoamaan onnistumisen ja oppimisen elämyksiä ja jotakin omaa, itselle tärkeää tekemistä.

 

Tyttöjen jalkapallojoukkue harjoittelee Kirkon Ulkomaanavun kentällä pakolaisleirillä

Tyttöjen jalkapallojoukkue harjoittelee Kirkon Ulkomaanavun kentällä pakolaisleirillä

Esimerkiksi Kirkon ulkomaanapu (pitkälti Suomen ulkoministeriön tukemana) tekee erittäin tärkeää ja vaikuttavaa työtä näiden asioiden eteen sekä pakolaisleireillä että muualla Jordaniassa. Tutustuimme Kirkon ulkomaanavun toimintakeskuksiin sekä Za’atarin leirillä, että Ammanin kaupungissa.

Kirkon ulkomaanavun toimintakeskuksessa Za'atarissa

Kirkon ulkomaanavun toimintakeskuksessa Za’atarissa

Kirkon ulkomaanapu tarjoaa Za’atarissa esimerkiksi englanninkielen opetusta, sirkuskoulua, jalkapallon pelaamista (myös tytöille!) sekä kampaajakoulutusta. Etenkin juuri tytöille itsensä ilmaisu omalla kehollaan, esimerkiksi sirkuksen tai jalkapallon kautta, voi olla aivan mullistavaa. Ammanin toimintakeskuksessa tarjolla on esimerkiksi valokuvauskurssia, teknistä koulutusta (esim. kännyköiden korjaukseen) ja korupajaa. Lisäksi tarjolla on arabian kielen opetusta, sillä moni pakolaisista puhuu sujuvasti, mutta ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koulunkäynti on voinut keskeytyä vuosiksikin kriisin vuoksi.

Kirkon Ulkomaanavun painopiste on siirtymässä yhä enemmän ammatillisen koulutuksen suuntaan ja suunnitelmissa on yrittäjäkoulutusta yhteistyössä Mercurian (Kauppiaitten Kauppaoppilaitos) kanssa. Käynnissä oleviin kursseihin pääsimme tutustumaan paikan päällä. Kurssit kestävät kolmisen kuukautta, jonka jälkeen kurssin viisi ”priimusta” saavat käyttöönsä pienen välinepaketin oman liiketoiminnan aloittamiseen. Näin pakolaisilla on mahdollisuus päästä työllistämään itsensä ja tienata pientä toimeentuloa.

 

 

Pakolaiskriisin vaikutukset kuntatasolla

Vierailimme Syyrian rajalla myös paikallisen Sabha -kunnan pormestarin johdolla tutustumassa pakolaistilanteessa vaikutuksiin Jordanian kuntatasolla. Sabhaan on ohjautunut myös Suomen tukea.

Konkreettiset esimerkit osoittivat kehitysyhteistyömme merkityksen ja vaikutukset. Kunnan rakennusten katolle oli Suomen tuella asennettu aurinkopaneelit, jotka olivat vasta ensimmäinen askel uusiutuvien energialähteiden suuntaan. Kuten sanottua, energian saannilla on pakolaisillekin valtavan suuri merkitys ja pormestarin mukaan kuntatason budjetista 20% menee energiaan.

Aurinkopaneeleita Sabhan kunnantalon katolla

Aurinkopaneeleita Sabhan kunnantalon katolla

Paneelien asennus säästää rahaa, jota pystytään siten ohjaamaan muuhun kehitystyöhön. Katuja on myös valaistu aurinkovoimalla, mikä on osaltaan lisännyt turvallisuutta alueella. Kaupungintalon katolla ihmettelimme paitsi Suomen tuella asennettuja aurinkopaneeleja, myös suoraa näkymää Syyrian puolelle. Raja sijaitsi vain parin sadan metrin päässä ja lähistöllä oli tiettävästi sekä hallituksen että kapinallisten joukkoja. Pormestarin mukaan räjähdykset näkyvät ja tulitus kuuluu esteettömästi, mutta vierailupäivänämme oli onneksi ihan rauhallista.

Toinen konkreettinen esimerkki Suomen tuesta kosketti ainakin itseäni tosi vahvasti. Kyseessä on kahdeksan kylän muodostama kunta, jonka väestöstä jopa 35% on pakolaisia – heistä suurin osa lapsia. Ja alueella ei ole ollut yhtään leikkipuistoa! Saati puistoja ylipäänsä. Sen sijaan kunnan alueella oli vanha roomalainen allas, joka nousi julkisuuteen kahden syyrialaisen lapsen kuoltua yritettyään leikkiä siellä. Suomen tuella allas aidattiin ja ympärille rakennettiin turvallinen leikkipaikka. Leikkipuisto oli siis alueen ensimmäinen ja sen vaikutusalueella asuu jopa 35 000 ihmistä.

Keinumassa syyrialaisen ekaluokkalaisen kanssa Suomen rahoittamassa leikkipuistossa

Keinumassa syyrialaisen ekaluokkalaisen kanssa Suomen rahoittamassa leikkipuistossa

Istuessani puistossa keinumassa syyrialaisen ekaluokkalaisen kanssa mietin, miten tärkeitä paikkoja leikkipaikat ovat omassa lapsiperhearjessani. Voin vain kuvitella, miten suuri merkitys turvallisella leikkipuistolla on kriisitilanteessa. Puistoon oli jopa istutettu oliivipuu Suomen hallituksen kunniaksi. Alueen pormestari kiitteli vuolaasti Suomea tuesta ja nimenomaan toivon antamisesta.

Suomen hallituksen kunniaksi istutettu oliivipuu Sabhan leikkipuistossa

Suomen hallituksen kunniaksi istutettu oliivipuu Sabhan leikkipuistossa

 

 

Suomen painopisteet esillä

Lasten ja nuorten voimaannuttaminen ja toivon luominen ovat keskeisiä kehityksen avaimia. Sillä ehkäistään tehokkaasti myös väkivaltaista radikalisoitumista. Huoli tulevaisuudesta ja esimerkiksi työpaikoista on tuttua nuorten keskuudessa ympäri maailman. Tämä näkyy niin Jordanian hallituksen kuin Suomen osoittaman tuen painopisteissä. UNDP on myös luomassa uutta strategiaa, jolla halutaan puuttua etenkin toisen sukupolven nuorten näköalattomuuden kokemuksiin. Aiheet ovat epäilemättä esillä myös parhaillaan käynnissä olevassa Helsingin kokouksessa.

Aivan keskeistä on myös naisten oikeuksien vahvistaminen. Jordaniassakin naisten asema on edelleen heikko. UN Womenin ja Jordanian kansallisen naisten komission johdolla pääsimme tutustumaan sukupuolten välisen tasa-arvon tilanteeseen vielä tarkemmin. Esimerkiksi naisten työllistymisaste (13%), olemattomat päivähoitojärjestelyt sekä naisiin kohdistuva väkivalta (viime vuonna 42 naista murhattiin perheensä toimesta) olivat yhteisiä huolenaiheita. Esillä oli myös naispuolisten parlamentaarikkojen tukeminen poliittisessa työssä. Tästä meillä oli esittää esimerkkejä toimintamalleista Suomessa ja perustamani feministiryhmäkin oli esillä.

 

 

Yksi seitsemästä ihmeestä

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuuriorganisaatio Unescon johdolla maailmanperintökohde Petraan. Vierailukohde ilahdutti erityisesti, sillä Petra jäi kymmenen vuotta sitten näkemättä, mikä on moneen otteeseen harmittanut. Siellä käymistä voi suositella lämpimästi kaikille Jordaniassa matkaileville, sillä Petra oli juuri niin upea kuin olin etukäteen kuullutkin. Laaja alue vei tuhansien vuosien taakse historiassa – näimme vain pienen osan löydetystä kaupungista ja oletettavaa on, että suurinta osaa ei vielä ole edes kaivettu esiin. Mykistäviä maisemia.

Maailmanperintökohde Petrassa

Maailmanperintökohde Petrassa

Unescon vierailukohteessa esillä olivat myös yleensä terrorismin ja kansainvälisten kriisien humanitaarisen vaikutukset. Unescon keskeisenä tehtävänä on suojella kulttuurista ja luontoperintöämme. Huolestuttavaa on, että kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita Irakissa ja Syyriassa on tuhottu tahallaan terroristien toimesta. Kysymys on vahvasti ulkopoliittinen. Esillä oli myös Suomen ehdokkuus Unescon hallintoneuvostoon, jossa näitä aiheita käsitellään.

Matka Jordaniaan oli kaikkiaan erittäin antoisa ja avartava. Tässä vain muutamia keskeisiä huomioita matkan annista. Lämpimät kiitokset Suomen YK-liitto kutsusta sekä YK-liiton lisäksi UNDP järjestelyistä ja tärkeästä sisällöstä tällä matkalla. Työni näiden aiheiden parissa jatkuu tiiviisti muun muassa kehityspoliittisen toimikunnan ja myös Demo Finlandin kautta.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *