Valikko 

Blogi

Arvoitukselliset alkuperämerkinnät

Julkaistu 13.5.2016

Viimeaikoina on paljastunut lukuisia tapauksia, joissa kuluttajatuotteiden alkuperätiedot eivät ole pitäneet paikkaansa. Saksassa paljastui, että myynnissä on ollut keinoturkissomisteisia vaatteita, joiden karva onkin ollut aitoa eläinkarvaa. Koska asia kävi ilmi tuotetestaussäätiön pistokokeissa, ei valheellisten merkintöjen yleisyydestä ole tarkkaa tietoa. Tällaisessa tapauksessa turkis on hyvin suurella todennäköisyydellä peräisin maista, joissa eläimien olot ovat erityisen huonot ja epäeettiset. Tämä lisää asian merkittävyyttä, sillä moni kuluttaja välttää tietoisesti turkiksia juuri eläinten kohteluun liittyvien syiden vuoksi. Esimerkiksi Kiinassa aito supikoiran turkis voi olla keinoturkista edullisempaa.

Ruotsissa paljastui laaja lihan alkuperään liittyvä huijaus, jossa ulkomaista lihaa oli myyty kotimaisena. Kalliimpaan kotimaiseen lihaan sekoitettiin edullisempaa ulkomaista, mutta tuotteen alkuperäksi merkittiin kuitenkin Ruotsi. Väärällä alkuperämerkinnällä myyminen tuotti kahdelle yritykselle satojen miljoonien kruunujen voitot.

Harhaanjohtavat merkinnät ovat puhuttaneet viime päivinä myös Suomessa. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus on uutisoinut Lidlin Suomi Finland-lippusymbolin käytöstä useaan otteeseen, viimeksi eilen. Siniristilippu on ollut esimerkiksi niin uusiseelantilaisessa lampaassa kuin Virossa valmistetussa leivässä. Tämä on kuluttajaa harhaanjohtavaa markkinointia.

Moni haluaa valita kotimaisen tuotteen turvallisuuden ja eettisyyden vuoksi. Esimerkiksi EU:n ulkopuolella eläimiin voidaan laitettaa antibiootteja, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan. Lääkkeiden jatkuva käyttö johtaa superbakteerien kehittymiseen. Joissain maissa tuotantoeläinten kasvua kiihdytetään hormoneilla. Lisäksi emme tiedä tarpeeksi tuotantoeläinten ja tehdastyöläisten kohtelusta.

EU-lainsäädäntö määrittelee, mitä tuotteiden alkuperästä on kerrottava. Esimerkiksi tuotteiden eläinperäisistä osista on alkuperä lainsäädännön mukaan kerrottava. Virheellisistä tai harhaanjohtavista merkinnöistä ei kuitenkaan seuraa sanktiota.

Kuluttajien tietoisuus vastuullisuudesta ja kiinnostus tuotteiden alkuperää kohtaan ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisten parin kymmenen vuoden aikana. Ekologiset ja eettiset arvot näkyvät yhä useamman kuluttajan ostokäyttäytymisessä. Kuluttajat ovat yhä enemmän kiinnostuneita ostamansa tuotteen koko elinkaaren vaikutuksista raaka-aineiden alkuperästä lähtien. On yhä tärkeämpää, että kuluttajilla on ostopäätöstä tehdessään oikeat ja riittävät tiedot tuotteessa käytettävistä raaka-aineista, osista ja niiden alkuperästä.

Näen tämän asiakokonaisuuden niin tärkeänä, että tein siitä muutama viikko sitten kirjallisen kysymyksen. Tiedustelin muun muassa seuraavaa:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että suomalaisilla kuluttajilla on oikeat tiedot ostamistaan tuotteista ja niiden alkuperästä?
Aikooko hallitus valmistella seuraamuksia tietoisista harhaanjohtavista merkinnöistä, joilla tavoitellaan taloudellista hyötyä?
Onko syytä epäillä, että Suomessa on myynnissä tuotteita, joiden tuotetiedoissa on vääriä, puutteellisia, virheellisiä tai valheellisia tietoja?

Sain eilen vastauksen kirjalliseen kysymykseeni maatalous- ja ympäristöministeri Tiilikaiselta. Vastaukseksi sain, että elintarvikkeista annettavia tietoja koskeva lainsäädäntö on lähes kokonaan harmonisoitua EU-lainsäädäntöä ja yleiset vaatimukset sisältyvät elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle annettuun asetukseen. Asetuksen yleinen vaatimus on, että alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Ministeriön vastauksessa mainitaan myös uudesta vaatimuksesta tilanteissa, jossa elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan, eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa (esimerkiksi suomalainen ruisleipä valmistettu puolalaisesta rukiista), tällöin myös pääainesosan alkuperämaa tulee ilmoittaa. Tätä vaatimusta aletaan soveltaa, kunhan komissio on antanut tarkemmat täytäntöönpanosäännöt soveltamisesta. Täytäntöönpanosäännökset on tarkoitus hyväksyä kuluvan vuoden aikana. Mielestäni on tärkeää että vaatimukset ovat sellaisia, että kuluttajien riittävä tiedonsaanti todella varmistetaan.

Mitä mahdollisiin sanktioihin tulee, niin ministeri Tiilikaisen vastauksessa todetaan, että mikäli valvontaviranomainen havaitsee, että elintarvikealan toimija rikkoo elintarvikemääräyksiä, hänen on ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Lisäksi elintarvikelaissa säädetään erilaisista hallinnollisista pakkokeinoista, joiden avulla määräysten noudattaminen varmistetaan. Varsinaisia sanktioita ei siis kuitenkaan ole. Maa- ja metsätalousministeriössä on vastikään käynnistetty elintarvikelain kokonaisuudistus. Ministeri Tiilikainen lupaakin vastauksessaan, että uudistuksen yhteydessä tullaan arvioimaan myös hallinnollisia pakkokeinoja koskevien säännösten mahdolliset muutostarpeet. Työ tämänkin tärkeän asian parissa jatkuu siis edelleen!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *