Ydinvoima on aina ollut minulle yksittäisistä poliittisista kysymyksistä vaikeimpia. Toivoisin, että emme tarvitsisi ydinvoimaa. Pidän kuitenkin päästöttömyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että nykyisessä tilanteessa olen kokenut ydinvoiman valitettavasti välttämättömänä.

Energiapolitiikassa tulee mielestäni investoida erityisesti uusiutuviin energialähteisiin pohjautuviin, hajautettuihin energiaratkaisuihin. Haluan pitää kiinni tavoitteesta, että fossiilisista polttoaineista luovutaan lähivuosikymmeninä kokonaan. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää käsitykseni mukaan jonkin verran myös ydinvoimaa. Tästä näkökulmasta jo tehdyt ydinvoimalupapäätökset ovat olleet perusteltuja.

Fennovoiman hanke on kuitenkin erityisen hankala.

Olen ollut puoltamassa päätöstä Turku Energian osalta kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Olen miettinyt tätä päätöstä paljon. Erityisesti hankkeen kannattavuus herätti jo silloin kysymyksiä. Puhuin huolestani ääneen myös ryhmässäni. Vaikka tein päätöksen pitkin hampain ja harmitellen, oli myönteinen päätös kuitenkin huolella harkittu, tietoinen ratkaisu.

Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu, että päätöksiä tehdään sillä parhaalla tiedolla, joka päätöksentekohetkellä on käytettävissä. Fennovoiman ydinvoimahanke on iso ja monimutkainen kokonaisuus, johon perehtyminen edellyttää jo aikamoisen kattavaa asiantuntemusta aiheesta.

Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Sittemmin on kansainvälisessä politiikassa tapahtunut paljon sellaista, minkä johdosta tämän päätöksen asetelma on muuttunut ja selkeästi huonompaan suuntaan. Ulkopoliittisia seikkoja ei päätöksenteon yhteydessä tarkasteltu käytännössä lainkaan. Nyt maailmanpoliittinen tilanne on muuttanut Fennovoima -päätöksemme aivan toisen näköiseksi. Myös päätöksen ajoitus on nyt suorastaan surkea. Kansainvälisesti katsottuna se näyttää vielä huonommalta, tästä kertoo osaltaan Euroopan Parlamentin kehotus peruuttaa kaikki energiasektorin sopimukset Venäjän kanssa.

Loppuvuodesta pyysin asiasta uutta selvitystä valtuustoryhmällemme ja sellainen järjestyikin. Venäjän tilanteen lisäksi pyysin kysymyspatteristossani lisäselvityksiä hankkeen kannattavuudesta, sillä Turun päätöksen jälkeen hankkeesta vetäytyi yksityisiä omistajia ja myös arviot sähkön hintakehityksestä ja hankkeen kokonaiskustannuksista tuntuivat vaihtelevan.

Mielipidettään on poliittisessa päätöksenteossa voitava tarkastella uudestaan, erityisesti jos tilanne muuttuu. Päätöksenteossa pitää voida kuunnella sydäntään ja olla ensimmäisenä rehellinen itselleen. Nykyisellä tiedolla en voi enää hyvällä omalla tunnolla allekirjoittaa tätä päätöstä ja siksi äänestäisin Fennovoiman osalta nyt toisin.