1. Äänestysprosentti on huolestuttavan alhainen. Miksi vain 42 % suomalaisista antoi äänensä näissä tärkeissä vaaleissa? Äänestysprosentti jopa laski viime eurovaaleista.
2. Kokoomus on suurin. Olemme voittaneet kaikki vaalit vuodesta 2017 eteenpäin puheenjohtaja Orpon johdolla. Kokoomus on eurooppapolitiikassaan uskottava, ja ehdokaslistamme oli vahva. Lisäpaikka oli ansaittu.
3. Vaalien pääteema oli turvallisuus. Tämä näkyi myös kokoomuslaisten ehdokkaiden tuloksessa: uusista Kokoomuksen mepeistä Mika Aaltola ja Pekka Toveri ovat profiloituneet juuri turvallisuusaiheilla ja saivat molemmat ensikertalaisina todella upeat äänimäärät! Henna Virkkunen on kokenut ja osaava, hän teki varman ja innostavan kampanjan ja nosti äänimääräänsä. Henna on epäilemättä saanut nostetta myös komissaarispekulaatioista (ja toki erinomainen komissaari olisikin!). Aura Salla oli kolmatta kertaa ehdolla ja teki omien sanojensa mukaan siis 12 vuotta tätä kampanjaa. Kova työ tuotti hienon tuloksen ja olen hänen puolestaan todella iloinen! Aurasta tulee aktiivinen ja aikaansaava meppi. Sirpa Pietikäinen menetti ääniä, mikä kertonee osaltaan siitä, että ympäristö-, ilmasto-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemoja painottavat äänet päätyivät nyt vihreille ja vasemmistolle. Sirpa sai kuitenkin kelpo tuloksen ja on varasijalla. Hän nousee siis parlamenttiin jos ja kun yksi mepeistä nimetään komissaariksi.
4. Li Anderssonin henkilökohtainen äänimäärä on ilmiömäinen. Kukaan ei ole pystynyt vastaavaan ja tuskin pystyykään. Ei voi kuin ihailla! Presidentinvaalien näkyvyys ja noste selittää tulosta osittain, mutta pääasiassa taustalla lienee ihan vain arvostus asiaosaamista kohtaan. Olen Lin kanssa monista asioista eri mieltä, mutta olen ihaillut hänen kykyään selkeään argumentaatioon siitä asti, kun aloitimme molemmat poliittista uraamme Turun paikallispolitiikassa yli 15 vuotta sitten.
5. Perussuomalaisten äänestäjät taisivat isolta osin jäädä näissä vaaleissa kotiin. Puheenjohtaja Purran sanoin ”turpaan tuli”. Puolue menetti kannatusta useamman prosenttiyksikön ja yhden MEP-paikan. Pettymys on siis ymmärrettävää, ja tulos vaatii varmasti käsittelyä puolueen sisällä. Puolueesta tappiota on kommentoitu maltillisesti ja rakentavasti, mikä mielestäni kertoo hyvää.
6. Eurovaaleissa pärjäävät tunnetut nimet. Valtakunnallista kampanjaa on vaikea lähteä menestyksekkäästi rakentamaan, ellei pohjalla ole jo valmiiksi tunnettuutta ympäri Suomen. Käytännössä kaikki läpimenijät ovat ennestään suurelle yleisölle tuttuja nimiä. Arvostan korkealle jokaista, joka on laittanut itsensä likoon demokratian ja oman joukkueensa puolesta: kampanjointi on erityisen kovaa hommaa, kun vaalipiirinä on koko maa! Jokainen ehdokas ja tiimiläinen on tehnyt tärkeää työtä demokratian ja oman joukkueensa puolesta. Kiitos!
7. Nuoret naiset pärjäsivät erityisen hyvin. Lähes 37 prosenttia suomalaisten äänistä annettiin alle 40-vuotiaille naisille! Lisäksi huomionarvoista on, että 15:sta uudesta mepistä yhdeksän on naisia. Tällä on merkitystä, sillä naiset ovat edelleen aliedustettuina poliittisessa päätöksenteossa sen eri tasoilla.
8. Eurooppakentillä on paljon turbulenssia ilmassa, kuten venäjämyönteisten ja äärioikeistopuolueiden nouseva suosio, Ranskassa käydään kohta uudet vaalit jne.
Globaali epävarma tilanne huomioiden on todella erityisen tärkeää, että Suomella on osaavat ja näkemykselliset europarlamentaarikot meitä edustamassa! Paljon onnea, menestystä ja viisautta valituille!
