Valikko 

Blogi

Toteuttaako hallitus vastuullista ja kestävää politiikkaa?

Julkaistu 19.9.2019

Olen puhunut kestävän kehityksen päätöksenteosta koko poliittisen urani ajan. Minusta kaiken päätöksenteon tulisi pohjata kestävyyden ja vastuullisuuden tavoitteisiin.

Kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalista vastuuta, ympäristövastuuta ja talousvastuuta. Rinteen hallitusohjelman nimestäkin nämä löytyvät: ”sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”.

Kestävän kehityksen mukainen politiikka edellyttäisi sitä, että nämä kolme kestävyyden kriteeriä näkyvät myös varsinaisessa päätöksenteossa. Kauniit tavoitteet ovat vain tyhjää puhetta siihen asti, kunnes ne konkretisoituvat teoiksi.

Hallitukselle merkittävin tekemisen väline on budjetti. Politiikassa vaikuttavaa päätöksentekoa on nimenomaan se, miten valtion taloutta ja taloudellisia ohjauskeinoja käytetään.

Näkyykö siis kestävän kehityksen mukainen politiikka Rinteen hallituksen budjettiesityksessä? Miten annettuja lupauksia ja hallitusohjelman tavoitteita konkretisoidaan talousarviossa?

Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisen kestävyyden alle voisi lukea ajankohtaisista teemoista esimerkiksi koulutuksen sekä vanhusten hoivan. Hallitus on puhunut ”koulutuksen kunnianpalautuksesta”. Ennen vaaleja esimerkiksi vihreät puhuivat jopa yli miljardin panostuksista koulutukseen. Julkisuudessa on käsitelty näyttävästi hallitusohjelman kirjausta korkeakoulujen perusrahoituksen nostamisesta. Se toteutuu nyt täysmääräisenä, eli 60 miljoonan euron suuruisena. Mittakaavaero satojen miljoonien lisäystavoitteisiin on melkoinen. Myös ammattikoulujen opettajien määrän lisäämistä on hehkutettu. Kysymyksessä on kuitenkin kertaluonteinen investointi, eli väliaikainen ratkaisu. Mitä tapahtuu uusille opettajille, kun rahat loppuvat?

Hoitajamitoitus on toinen aihe, jonka voisi lukea sosiaalisen kestävyyden alle. Sen osalta Kokoomus oli ainoa puolue, joka ei ennen vaaleja luvannut mekaanista 0,7 sitovaa hoitajamitoitusta. Tämän on arvioitu olleen merkittävä yksittäinen seikka kannatuksemme laskuun. Kerroimme, että ongelma on todellinen ja sen ratkaisemiseksi tarvitaan ehdottomasti lisää hoitajia. Sitovan hoitajamitoituksen sijaan halusimme kuitenkin lakikirjauksen lähtevän ”hoitoisuudesta”, eli potilaan yksilöllisesti arvioidusta tarpeesta hoidolle. Ihmiset tarvitsevat eri määrän hoitoa, apua ja tukea – toiset enemmän ja toiset vähemmän. Sanoimme, että 0,7-minimiluvusta muodostuisi helposti myös maksimi. Siksi mekaaninen luku ei ole ratkaisu, vaan haaste on monimutkaisempi.

Nykyiset hallituspuolueet sen sijaan ajoivat ennen vaaleja, ja myös hallitusohjelmassa, tuota maagista 0,7-desimaalia lakiin. Siitä puhuttiin nopeasti toteutettavana ratkaisuna, jolla vanhustenhoidon epäkohdat korjataan. Nyt hallitukselle on kuitenkin selvinnyt ne samat argumentit, joiden puolesta Kokoomus ainoana ennen vaaleja puhui. Hoitajamitoituksen toteuttaminen vie aikaa ja vaatii selvitystyötä. Se aiotaan kirjata lakiin, vaikka rahaa sen toteuttamiseksi ei pääministerin mukaan ole. Nyt myös hallitus puhuu hoitoisuudesta sekä siitä, ettei minimistä saa tulla maksimi. Kuulostaa tutulta.

Taloudellinen kestävyys

Toisena sanana Rinteen hallitusohjelman alaotsikossa on taloudellinen kestävyys. Tämä edellyttäisi jo määritelmällisesti tasapainoista talouskasvua, velkaantumisen ja ylikulutuksen välttämistä. Vakaa talous on pohja ylipäänsä kestävälle kehitykselle.

Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu talouden tasapaino. Budjetissa teot osoittavat kuitenkin toista. Pysyviä menoja lisätään yli miljardilla. Juuri mistään ei vastaavasti leikata, vaan velkataakkaa kasvatetaan. Lisäykset toteutetaan saman tien, vaikka tulopuoli niiden rahoittamiseksi siirretään hamaan tulevaisuuteen. Menojen lisääminen ja rahan jakaminen on politiikassa helpointa. Tulojen lisääminen sen sijaan vaikeaa.

Hallitusohjelmassa talous nojaa työllisyysasteen nostoon, mutta vaikuttavia työllisyyskeinoja ei olla vielä kuultu. Menolisäykset toteutetaan silti saman tien. Hallituksen budjetti on kaksi miljardia alijäämäinen. Tämänkin luvun osalta kollegani Elina Lepomäki epäili tilastokikkailua ja nosti ansiokkaasti esille Verkkouutisten artikkelissa, että todellisuudessa valtiotalouden alijäämä lienee vielä merkittävästi suurempi, jopa viisi miljardia euroa.

Ekologinen kestävyys

Hallituspuolueet ovat, ihan ansaitusti, olleet ylpeitä hallitusohjelman kunnianhimoisista ympäristö- ja ilmastotavoitteista. Moneen otteeseen ovat hallituspuolueiden edustajat esimerkiksi iloinneet siitä, että hallitusohjelman ensimmäinen sana on ”ilmastonmuutos”.

Se ei kuitenkaan vielä tarkoita mitään, elleivät hyvät tavoitteet näy myös teoissa. Budjetissa hallitus osoittaa 100 miljoonaa euroa luonnonsuojeluun, mikä on kannatettavaa ja perusteltua. Samalla etenkin ilmastopolitiikan osalta hallituksen toimet näyttävät yllättävän ponnettomilta. Budjetti onkin ymmärrettävästi aiheuttanut pettymystä esimerkiksi ympäristöjärjestöjen, asiantuntijoiden ja tutkijoiden piirissä. Kunnianhimoiset ilmastotoimet eivät toteuta itse itseään, vaan edellyttäisivät budjettipäätöksiä. Sellaisia ei nyt odotuksista huolimatta nähty ja tavoite hiilineutraalisuudesta vuonna 2035 uhkaa karata. Ilmastotoimilla on kiire, mutta hallitus siirsi käytännössä kaikki merkittävät päätökset eteenpäin.

Itse olen pettynyt erityisesti siihen, ettei hallitus koskenut paljon puhuttuihin ”ympäristölle haitallisiin yritystukiin”. Ennen vaaleja hallituspuolueista esimerkiksi vihreät kertoivat valmiudestaan leikata yritystukia jopa kahdella miljardilla. Vielä hallitusneuvotteluihin suunnatessaan vihreät sitoutuivat leikkaamaan ympäristölle haitallisista tuista vähintään miljardin. Vasemmistoliitto taas kertoi tavoitteestaan leikata yritystuista puoli miljardia, ”mielellään enemmänkin”.

Hallitusohjelmaan päätyi maltillisempi 100 miljoonan euron leikkaus. Siihen löytyi luova ratkaisu budjettiriihessä, kun hallitus päätyi leikkaamaan 120 miljoonaa euroa parafiinisen dieselin tuesta. Hienoa, että yritystukien karsiminen saatiin käyntiin, mutta tulkinnanvaraista on, onko kyseessä ylipäänsä ympäristölle haitallisen yritystuen leikkaus. Tämä leikkaus ei ilmeisestikään kohdistu vain fossiilisen dieseliin, vaan myös uusitutuvaan ja vähäpäästöiseen polttoaineeseen.

Aitojakin ympäristölle haitallisia yritystukien leikkauksia olisi ollut tarjolla. Kokoomus on esimerkiksi esittänyt muutoksia turpeenpolton verotukeen. Turpeenpoltto on erityisen haitallista ilmastolle, mutta sitä tuetaan erikseen valtion toimesta noin 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Ennen vaaleja turpeen verotuen leikkausta tai poistoa kannatti vielä suurin osa nykyisistä hallituspuolueista, mutta budjetissa siihen ei esitetä muutoksia. Vaikea päätös siirrettiin käsiteltäväksi energiaverotuksen yhteydessä myöhemmin.

Kaikkiaan hallitusohjelmaa ja hallituksen ensimmäistä budjettia yhdistääkin sama yleisnäkemys: päätöksiä siirretään eteenpäin. Poliitikot on kuitenkin valittu nimenomaan tekemään päätöksiä. Kaikki päätökset eivät ole kivoja ja helppoja.

Lopulta kysymys on myös politiikan uskottavuudesta ja ihmisten luottamuksesta päätöksentekoon. Ei ole poliittisen toiminnan kannalta toivottavaa, että valtaan on mahdollista päästä antamalla lupauksia, joita ei ole mahdollista pitää. Sanat ja teot eivät saisi olla ristiriidassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *