Loppuviikon hallituksessa on käyty tiivistä keskustelua SOTE-uudistuksesta. Valitettavasti hallituksen sisällä on ristiriita uudistuksen toteuttamisesta. Tilanne on kieltämättä vakava.
Kokoomus, kuten suurin osa asiantuntijoista näkee tarkoituksenmukaiseksi vaihtoehdoksi 5 alueen mallin. On tärkeää, että hallitusohjelmassa mainittua palvelutuotannon tehokkuuden ja laadun arviointia viedään määrätietoisesti eteenpäin. Malli selkeällä toiminnallisella kokonaisuudella turvaisi selvästi nykytilaa paremmat edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Keskeiseksi Kokoomus haluaa nostaakin palvelujen laadun ja saatavuuden, ei alueellisia kysymyksiä. Kokoomus on rakentanut näkemyksensä SOTE-alueista asiantuntija-arvioiden pohjalta varmistaen, että suomalaisten palvelut varmasti paranevat, eikä veronmaksajien taakka kasva. Kokoomus on valmis löytämään kompromissin, jolla suomalaisten palvelut paranevat ja kestävyysvajetta paikataan.
Yli 12 alueen ratkaisut johtaisivat asiantuntija-arvioiden mukaan siihen, että olisi tingittävä sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisesta sekä palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden että kustannusten kasvun hillinnän osalta. Kokoomus haluaa, että alueet kykenevät vastamaan 24/7 päivystyksestä ja vaativasta erikoissairaanhoidosta ja sen jatkuvasta kehittämisestä. Väistämättä yli 12 alueen mallilla osa alueista jäisi liian pieniksi niille osoitettujen tehtävien toteuttamisen kannalta. Myös mahdollisuudet kustannuskehityksen hillitsemiseen ja sitä kautta tavoiteltujen säästöjen toteutumiseen olisivat erittäin rajalliset.
Terveydenhuoltoalan järjestöjen näkemys tukee Kokoomuksen näkemystä siitä, että sote-uudistus tulee tehdä ensisijaisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelun järjestämisen näkökulmasta – ei aluehallinnon tai muiden alueille suunniteltujen tehtävien ehdoilla. Mikäli itsehallinnollisia alueita perustetaan samalle erityisvastuualueelle useampia, on seurauksena alueiden välisen kilpavarustelun jatkuminen. Uudistuksen keskeinen tavoite on kuitenkin perustason palveluiden vahvistaminen, ei taloudellisten ja henkilöstöresurssien ohjautuminen erikoissairaanhoitoon.
Sote-alueiden määrästä päätettäessä on otettava huomioon niiden taloudellinen kantokyky ja järjestämisosaaminen. Siihen liittyy muun muassa kyky määritellä väestön palvelutarpeet sekä suunnitella ja kehittää tuotannonohjausta ja hankkia riittävää erityisosaamista. Kaiken kaikkiaan sotesta puhuttaessa on muistettava, että hallinnon ja vallan sijasta ratkaisun tulee lähteä palveluiden turvaamisesta. Ihmisistä, ei himmeleistä.