Tänään vietämme J.V. Snellmanin päivää, jota myös suomalaisuuden päiväksi nimitetään. Monista tehtävistään Snellman muistetaan parhaiten sivistykseen, suomen kieleen ja koulutukseen liittyvistä uudistuksista ja ajatuksista.

Monille tulee sivistyksestä ensimmäisenä mieleen, että sivistys on jotakin, joka kerääntyy koulun penkeillä istuen. Mielikuvissa sivistynyt ihminen on usein koulutettu ja ”kirjaviisas”, kykenevä keskustelemaan erilaisista asioista.
Sivistys on kuitenkin aivan valtavasti enemmän.

Muutama vuosi sitten kirjoitin aiheesta tekstin Ajatuspaja Toivon julkaisemaan Paluu tulevaisuuteen -pamflettiin. Tuossa kirjoituksessani pyrin avaamaan ajatuksiani sivistyksestä ja sen merkityksestä laajemmin. Sivistys on nähdäkseni myös sellaista viisautta, jota maailman paras koulutusjärjestelmä tai priimaluokkaisin korkeakulttuurielämyskään ei pysty takaamaan.

Sivistykseen kuuluu lähimmäisen huomioiminen, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, eettisyys ja tasa-arvo. Se tarkoittaa ihmisenä kehittymistä siten, että oppii kunnioittamaan ja rakastamaan muita. Kuten Snellmankin on todennut, sivistys tarkoittaa yhtä lailla myös humaaniutta ja inhimillisyyttä – kykyä nähdä asiat myös toisten näkökulmista.

Tämä aika historiassamme vaatii monenlaisten näkemysten ja näkökulmien yhteensovittelua, sydämen sivistystä. Samalla meidän tulee kyetä kauas kantaviin ratkaisuihin, jotta myös meidän jälkeemme tulevien olisi mahdollista nauttia hyvästä, itsensä näköisestä elämästä. Tällaisia pitkän aikavälin ratkaisuja edellyttävät niin koulutus- ja kulttuurikysymykset, kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tai kestävän kasvun mahdollistaminen. Sivistyneisyyttä testataan ennen kaikkea silloin, kun edessä on vaikeita, vieraita tai epämiellyttäviä asioita.

Hyvää Snellmanin päivää!