Tänään eduskunnan täysistunnossa käydään lähetekeskustelu hallituksen esityksestä rikoslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Tällä muutoksella tähdätään siihen, että naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen ja silpomisen valmistelu kriminalisoidaan aiempaa selkeämmin. Silpominen on nykyisen rikoslain mukaan pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely, mutta kriminalisoinnista huolimatta siitä ei ole annettu Suomessa tuomioita. Lakia on ollut tarve päivittää silpomisen tunnistamisen ja ehkäisemisen parantamiseksi.

Hallitus esittää rikoslakiin lisättäväksi pykälää, jolla ulkoisen sukuelimen poistaminen kokonaan tai osittain tai sen muu vahingoittaminen rangaistaisiin naisen sukuelimen silpomisena, jonka rangaistukseksi voitaisiin tuomita vankeutta 1–10 vuotta. Lisäksi ehdotetaan, että myös sen yritys olisi rangaistavaa.

Rikoslakiin esitetään lisättäväksi nimekkeet silpomisesta ja silpomisen valmistelusta, joka sisältäisi myös tytön tai naisen viemisen ulkomaille toimenpidettä varten. Jatkossa huoltaja ei voisi antaa suostumusta tekoon lapsen puolesta. Pidän tärkeänä, että jokaisella tytöllä on tarvittava tieto tehdä vapaasti omaa kehoaan koskevia päätöksiä.

Tarkoitus on muuttaa myös alle 18-vuotiaalle tehdyn silpomisrikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa, joka nykytilanteessa lasketaan heti rikoksen tekopäivästä lähtien. Esityksessä ehdotetaan, että syyteoikeus alkaisi vanheta vasta tytön täytettyä 18 vuotta. Tämä parantaisi erityisen nuorena silpomisen kokevien tyttöjen asemaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että Suomessa on noin 10 000 tyttöä ja naista, jotka ovat käyneet läpi silpomisen. Globaalilla tasolla tarkasteltuna arvio lukumäärästä on jopa 200 miljoonaa. Silpominen on väkivaltaa, josta aiheutuu elinikäistä vahinkoa. Toimenpide perustuu vain ja ainoastaan kulttuurisiin haitallisiin perinteisiin, ei lääketieteellisiin syihin. Itsemääräämisoikeus kuuluu kuitenkin ihan jokaiselle. Silpominen on saatava loppumaan, ja tämä lakimuutos on askel juuri oikeaan suuntaan.

Samalla on tärkeä muistaa, että lakimuutos yksin ei kuitenkaan riitä torjumaan silpomista, vaan kaikkein suurin työ tehdään asenteissa ja tiedon välittämisessä. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen ei ole ollut sallittua tähänkään asti, mutta silti hirvittäviä tekoja on tehty ja tehdään. Siksi emme voi ajatella, että tämäkään epäkohta tulisi vain yhdellä lakimuutoksella korjattua. Työtä riittää edelleen.