Tänään eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu ympäristöministeriön johdolla valmistellusta ilmastovuosikertomuksesta 2024. Siinä tarkastellaan Suomen kasvihuonekaasujen päästö- ja nielukehitystä sekä päästövähennystavoitteita ja -toimia niin sektoreittain kuin poikkileikkaavastikin. Ilmastovuosikertomuksessa raportoidaan ilmastopolitiikan tilanteesta, ja onkin tärkeää, että käytettävissämme on ajankohtaista tietoa.

Ilmastovuosikertomuksen mukaan vuonna 2023 Suomen päästöt vähenivät edellisvuodesta 11,2 %. Kun tarkastellaan aikaväliä 2005–2023, kokonaispäästöt ovat vähentyneet 42 %. Muutos on huomattava, mutta kertomuksen mukaan lisätoimia tarvitaan edelleen, jotta saavutetaan kansalliset ja EU-tason tavoitteet.

Ilmastopäästöjä tarkastellaan erikseen päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektorien näkökulmasta. Päästökauppasektorin päästöt vähentyivät edellisvuodesta 19 %, mitä pidän hyvänä kehityksenä. Sen sijaan taakanjakosektorilla päästövähennys, 5,3 % edellisvuodesta, on ollut kokonaisuudessaan hitaampaa kuin päästökauppasektorilla. Onkin epävarmaa, saavuttaako Suomi EU-tasolla määritetyn tavoitteen. Päästöt ovat kuitenkin vähentyneet kaikissa päästöluokissa, mukaan lukien sektorin suurimmat päästölähteet eli liikenne ja maatalous.

Maankäyttösektorilla huolestuttavaa on viime vuosina ollut se, että sen nieluvaikutus on pienentynyt. Se on toiminut kokonaisuutena tarkastellen nettopäästölähteenä. Vuonna 2023 tilanne on kuitenkin Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen perusteella parantunut, kun maankäyttösektori on kääntynyt nettonieluksi. Tavoitetasoa ei silti ole saavutettu. Suomen haasteena ovatkin erityisesti maankäyttösektorin päästöt. Meillä on oikeastaan kolme vaihtoehtoa tämän sektorin päästöjä koskien. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että onnistumme saamaan maankäyttösektorin päästöt laskusuunnalle ja vähentämään niitä. Toisena vaihtoehtona on päästöjen hakeminen muilta sektoreilta, ennen kaikkea tässä tapauksessa taakanjakosektorilta, mikä ei kuitenkaan ole aivan helppo tehtävä. Kolmas vaihtoehto on se, että Suomi joutuu lunastamaan LULUCF-yksiköitä muilta EU-jäsenvaltioilta, mikä ei myöskään ole toivottava ratkaisu. Voikin olla, että kaikkia kolmea vaihtoehtoa joudutaan pohtimaan maankäyttösektorin päästöjen osalta.

Ilmastopolitiikalla on selkeitä yhtymäkohtia myös turvallisuuspolitiikkaan ja huoltovarmuuteen. Ilmastovuosikertomuksen osalta meillä on ollut nyt tilanne, että monet laskelmamme ja strategiamme ovat pohjanneet sellaiseen aikaan, jota ei enää ole. Venäjän aloittama brutaali hyökkäyssota aiheutti energiakriisin ja energiapoliittisen murroksen, joka on osaltaan vaikuttanut ilmastopolitiikan kokonaisuuteen. Se paljasti samalla sen, miten tärkeää oli, että Suomessa oli jo aikaisemminkin tehty siirtymää puhtaampiin ratkaisuihin ja haluttu irtaantua fossiilisesta energiasta. Näin ollen pärjäsimmekin tässä kriisissä paremmin kuin jotkut muut maat. Joudumme kuitenkin tekemään töitä ilmastolain mukaisten sitoumusten eteen nyt erilaisessa tilanteessa ja toimintaympäristössä sekä erilaisten laskelmien pohjalta kuin mitä oli tiedossa lainsäädäntöä ja sitoumuksia laadittaessa. Sitäkin arvokkaampana näen, että näistä sitoumuksista on edelleen pidetty kiinni. 

Hallitus on siis sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen ja kansallisen ilmastolain tavoitteisiin. Hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä edistetään tähtäämällä sähköntuotannon kaksinkertaistamiseen ja puhtaan teollisuuden kasvuun. Tavoitteena siis on, että Suomesta tulee puhtaan energian suurvalta ja ilmastokädenjäljen edelläkävijä. Hallitusohjelman mukaisesti ilmastotoimia suunnataan kustannustehokkuuden, teknologianeutraaliuden ja kestävästi kannattavan liiketoiminnan synnyttämiseen.

Tarvitsemme ennen kaikkea ylivaalikautista pitkäjänteisyyttä, tehokkaita päästövähennystoimia ja hiilinielujen kasvattamista. Meidän on irtauduttava fossiilisten polttoon perustuvasta teollisuudesta. Kansantalouden näkökulmasta on niin, että mitä nopeammin saamme ilmastotoimia aikaiseksi, sitä parempi. Mitä pidemmälle nämä välttämättömät toimet siirtyvät, sitä kalliimmaksi ne tulevat. Ilmastonmuutos onkin kohtalon kysymys koko maapallolle. Pidän kuitenkin tärkeänä, että toimet tehdään julkisen talouden kannalta kestävällä tavalla. Hallitus lähtee ohjelmassaan siitä, että sen päätöksillä ei nosteta arjen kustannuksia eikä heikennetä elinkeinoelämän kilpailukykyä.

Ilmastovuosikertomus löytyy Valtioneuvoston julkaisuarkistosta tämän linkin kautta.