OmaTahto2020-kansalaisaloite keräsi tarvittavat allekirjoitukset ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Laajan järjestökentän tukeman aloitteen tavoitteena on päivittää 70-luvulta peräisin oleva lainsäädäntö koskien raskauden keskeytystä. Kokoomusnaiset ovat olleet mukana aloitteessa sen alusta asti. Aloitteen mukaiset kirjaukset löytyvät niin viime kaudella hyväksytystä Kokoomuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspoliittisesta ohjelmasta kuin Kokoomuksen tuoreesta tavoiteohjelmasta. Yksilön itsemääräämisoikeus on mitä suurimmissa määrin kokoomuslaisen politiikan peruslähtökohta.

On tietysti aivan selvää, että aborttiin liittyvä keskustelu herättää aina tunnepitoista keskustelua. Aihehan on vaikea, raskas – ja ennen kaikkea henkilökohtainen.

Ja juuri siitä henkilökohtaisuudesta lopulta onkin kysymys. Aloitteen tavoite on nimittäin lainsäädännön päivitys, jonka myötä jokainen voisi tehdä kehoaan, tulevaisuuttaan ja elämäänsä koskevat päätökset itse. Kysymys on siis naisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta. 

Aborttilainsäädäntö on Suomessa pysynyt samana vuodesta 1970. Nykyinen laki oli aikanaan edistyksellinen laki, mutta nyt tiukimpia Euroopassa. Kuten monessa muussakin tasa-arvoon liittyvässä lainsäädännössä, tässäkin Suomi oli aikanaan edelläkävijä, mutta sittemmin jäänyt muiden Pohjoismaiden kehityksestä. 

Seksuaali-ja lisääntymisterveyspalvelut ovat aivan keskeisiä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä. Niiden saatavuus kuuluu moderniin sivistysyhteiskuntaan.

Aloitteessa ehdotetaan muutoksia, jotka huomioivat käytännöissä nykyistä paremmin tämän päivän terveydenhuollon prosessit. Siinä mielessä siis lähinnä ”norminpurkua”. Viidessäkymmenessä vuodessa hoitoketjut ovat kehittyneet valtavasti. Enää aborttiin ei tarvita kahta lääkäriä, pitkää prosessia tai välttämättä sairaalaolosuhteita. 

Huomionarvoista on, että OmaTahto2020-aloitteessa ei esitetä muutoksia esimerkiksi keskeytysten viikkorajoihin! Ne pysyisivät samalla tasolla, kuin missä ovat olleet sieltä 70-luvulta lähtien. Aloitteen vastustajien retoriikasta saa tältä osin helposti virheellisen kuvan, mikä lienee ainakin osin tarkoitushakuista. 

Abortin vastustajat ovat ottaneet tämänkin keskustelun vastaan mahdollisuutena käydä taistelua yleensä aborttioikeutta vastaan. Tämä on turhauttavaa, onhan samat taistelut käyty jo vuosikymmenet sitten. 

Abortteja ei tehdä kevyin perustein tai mielellään. Jokainen päättäjä varmasti toivoo raskauden keskeytysten määrän vähentymistä. Nykyisen lainsäädännön aikana määrä onkin vähentynyt selvästi alle puoleen 70-luvun määristä, joten vastustajillakaan ei pitäisi olla syytä haikailla aikaisemman, tiukemman aborttilainsäädännön puolesta. Näin he kuitenkin logiikan vastaisesti tuntuvat tekevän. 

On tutkittu tosiasia, että abortin saatavuutta heikentämällä aborttien määrä ei vähene. Abortin saamista vaikeuttamalla tai toimenpiteitä kieltämällä ainoastaan pakotetaan epätoivoiset naiset turvautumaan vaarallisiin toimenpiteisiin. Sen sijaan abortteja saadaan vähennettyä parantamalla seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita, varmistamalla ehkäisyn saatavuus sekä lisäämällä seksuaalikasvatusta.

Keskustelulla on myös kansainvälinen ulottuvuus. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä- ja oikeuksia vastustava liikehdintä on voimistunut eri puolilla maailmaa, myös länsimaissa. Maailmalla aborttioikeutta on kyseenalaistettu ainakin Puolassa, Norjassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Alabaman osavaltiossa republikaanisenaattorimiehet kiristyttivät aborttilainsäädäntöä siten, että raskauden keskeytyksen syyksi ei kelpaa edes raiskaus tai insesti, ainoastaan äidin hengenvaara tai sikiön kuolema. Abortin saamista on vaikeutettu myös koronakriisin varjolla.

Aborttilainsäädännön tiukentaminen on usein merkki yhteiskunnan kielteisestä asenteesta seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia sekä yleensä ihmisten itsemääräämisoikeutta kohtaan. Harva abortin vastustaja on myöskään kovin innokas seksuaalikasvatuksen puolestapuhuja. Päinvastoin, abortin vastustamisen kanssa käsi kädessä kulkee yleensä myös huonommat perhesuunnittelun tukipalvelut, vaikeudet ehkäisyn saatavuudessa sekä olematon seksuaalikasvatus. Yhtälön ikävät seuraukset ovat globaalit ja näkyvät ensimmäisenä heikommassa asemassa olevien kärsimyksenä, sillä varakkaillahan on aina enemmän mahdollisuuksia hakea palveluita ja turvaa tarvittaessa vaikka ulkomailta. 

Raskauden keskeyttämiseen liittyvä keskustelu on ymmärrettävästi herkkää. Oikeus vapaaseen ja turvalliseen aborttiin on kuitenkin ihmisoikeus, jonka puolustamiseen kaikille on tietopohjaiset perusteet – silloinkin, kun ei itse aborttioikeuttaan syystä tai toisesta halua hyödyntää.  

PS.

Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jokaisella tulisi myös olla mahdollisuus toteuttaa toive itselleen sopivasta lapsiluvusta.

Nythän näin ei monestakaan syystä ole. Kaikki syntyvät lapset eivät valitettavasti ole toivottuja ja toisaalta moni jää vaille kovasti kaipaamaansa lasta. Siksi on tärkeää korjata esimerkiksi hedelmöityshoitojen saatavuuteen ja adoptiomahdollisuuksiin liittyviä epäkohtia. Perheeksi voi tulla monella tapaa. 

Raskauden keskeyttämistä pohtiva tarvitsee usein tukea ja keskusteluapua. Sitä on oltava saatavilla. Tässä yhteydessä olisi mahdollisuuksia nykyistä paremmin tuoda esille esimerkiksi tietoa ja neuvontaa liittyen lapsen antamiseen adoptioon. Tätä kokonaisuutta olisi mielestäni hyvä kehittää. Joka tapauksessa päätös raskauden keskeyttämisestä tulee kuitenkin olla jokaisen oma, vailla painostusta, syyllistämistä tai vaatimuksia muodollisista perusteista.