Ajatus mahdollisuuksien tasa-arvosta on aina puhutellut minua. Jokaisella tulee olla mahdollisuus tavoitella unelmiaan ja elää itselleen sopivaa elämää, lähtökohdista tai taustatekijöistä riippumatta.
Olen vaikuttajaurallani tehnyt tasa-arvotyötä monessa roolissa. Esimerkiksi kaupunkipolitiikassa olen ollut tasoittamassa olosuhderesurssien kuilua poika- ja tyttövaltaisten urheilulajien välillä. Kansanedustajana olen ollut edistämässä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta muun muassa perhevapaiden uudistamista ja seksuaalirikoslainsäädäntöä koskien. Olen tehnyt töitä tasa-arvon edistämiseksi myös Eduskunnan sisällä: koonnut tasa-arvon edistäjiä yhteen ja ollut aloitteellinen esimerkiksi siinä, että viime kaudella toteutettiin ensimmäistä kertaa tutkimus tasa-arvon toteutumisesta eduskunnassa. Järjestöpuolella olen ollut nostamassa esille tasa-arvon epäkohtia meillä ja maailmalla, aina työmarkkinoiden joustavuudesta kansainväliseen kehitykseen.
Tänä vuonna olen saanut edistää tasa-arvoa kansanedustajan tehtävien lisäksi erityisesti Kokoomusnaisten puheenjohtajana ja Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtajana. Olen myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan sekä Eduskunnan tasa-arvoneuvoston jäsen. Toimin lisäksi eduskunnassa Tyttöjen oikeudet ja kehitys -ryhmän puheenjohtajana sekä Seksuaalioikeudet ja kehitys -ryhmän varapuheenjohtajana. Myös Suomen YK-liiton puheenjohtajan tehtävässä tasa-arvoasiat ovat olleet keskeisiä.
Näitä luottamustehtäviäni yhdistää puoluerajat ylittävä yhteistyö. Kuten olen usein sanonut, juuri se onkin työssäni innostavinta. Etenkin juuri tasa-arvoa on vuosikymmenten saatossa kaikkein vaikuttavimmin edistetty silloin, kun naiset eri puolilta raja-aitoja ovat yhdistäneet voimansa. Tätä yhteistyötä haluan edelleen osaltani vahvistaa.
Yhteiselle tasa-arvotyölle on nyt enemmän tarvetta, kuin vielä muutama vuosi sitten. Haasteita oli jo ennen pandemiaa ja sen myötä kehitys on taittunut entistäkin enemmän väärään suuntaan. Tasa-arvo ottaa takapakkia ympäri maailman. Naisten ja vähemmistöjen oikeuksia heikentämään pyrkivä liikehdintä on voimistunut jatkuvasti samalla, kun koronakriisi on osunut pahiten heihin, jotka jo muutoinkin ovat heikommassa asemassa. Naiset ovat paitsi työskennelleet ratkaisevissa rooleissa poikkeuksellisessa tilanteessa esimerkiksi sairaanhoidossa ja koulutuksen parissa, ottaneet myös vastaan karuimmat viruksen aiheuttamat vaikutukset elinkeinojaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiaan koskien. Toisaalla naiset osoittavat rohkeasti mieltään oikeuksiensa puolesta niin Puolassa, Valko-Venäjällä kuin Afganistanissa – mutta ei heidän äänensä yksin ole riittävän voimakas taistelemaan väärään suuntaan kääntynyttä kehitystä vastaan.
Vuosi vuodelta tasa-arvon puolustamisesta ja edistämisestä on siis tullut vain merkityksellisempi osa vaikuttamistyötäni. Viime aikoina olen miettinyt, miten voisin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää kokemustani ja verkostojani tasa-arvon epäkohtien ja ratkaisuehdotusten esiin nostamiseksi.
Pitkin kesää sain pyyntöjä harkita ehdokkuutta Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajaksi. Arvostamallani hienolla kollegalla Eva Biaudetilla on tulossa kaudet täyteen, joten perinteikäs kattojärjestö tarvitsee uuden puheenjohtajan jatkamaan työtä.
Näin NJKL kertoo itsestään nettisivuillaan:
”Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry on vuonna 1911 perustettu sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Naisjärjestöjen Keskusliiton tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Pyrimme saamaan entistä enemmän naisia päätöksentekijöiksi ja antamaan naisille mahdollisuuden osallistumiseen ja omiin valintoihin elämäntilanteensa mukaan.”
Toiminnan sisältö ja tavoitteet ovat minulle tärkeitä. Olen pohtinut ehdokkuutta hartaasti, kuten jokaisen mahdollisen uuden luottamustehtävän kohdalla. Päätös on iso, onhan kyseessä iso ja perinteikäs tehtävä. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vahvemmin tuntuu, että Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana pääsisin hyödyntämään monia politiikasta ja järjestötehtävistä karttuneita vahvuuksiani ja osaamistani.
Naisjärjestöjen Keskusliitto kokoaa yhteen 70 jäsenjärjestöä, jotka edustavat yhteensä yli 400 000 jäsentä. Monet jäsenjärjestöt ovat minulle entuudestaan tuttuja. Olen Kokoomusnaisten puheenjohtaja ja toiminut aikaisemmin Voimisteluliiton hallituksessa sekä Syömishäiriöliiton puheenjohtajana. Mothers in Business ry:n jäsenenä osallistun MIB:n Facebookryhmien keskusteluihin ja aikanaan olen saanut apua myös Imetyksen tuki ry:n ryhmästä. Plan Suomi koordinoi johtamaani Eduskunnan tyttöjen oikeudet ja kehitys -ryhmää ja NJKL on johtamieni NYTKIS ry:n ja Suomen YK-liiton jäsenjärjestö. Olen vuosien varrella tavannut ison osan NJKL:n jäsenjärjestöistä, vieraillut tai käynyt puhumassa monissa. Tapaisin oikein mielelläni loputkin heti mahdollisuuden tullen.
Minulla on kokemusta useiden valtakunnallisten järjestöjen puheenjohtajan tehtävästä. Tiedän, mitä vastuulliseen tehtävään kuuluu ja mitä se edellyttää. Suhtaudun saamaani luottamukseen vakavasti ja haluan hoitaa luottamustehtäväni mahdollisimman hyvin. Se vaatii sitoutumista, eli ajankäyttöä. Useita vaativia tehtäviä ei ole järkevää hoitaa päällekkäin.
Olen erittäin otettu, että minun on toivottu hakevan jatkokautta myös Kokoomusnaisten puheenjohtajana. Kokoomuksen Naisten Liitossa olen saanut tällä kaudella tehdä upeiden naisten kanssa mielekästä työtä mahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseksi. Yhteisenä tavoitteenamme on ollut tukea yhä useampia naisia päätöksenteon paikoille. Paljon on saatu aikaan, vaikka kausi ei koronan vuoksi ollut juuri ollenkaan sellainen, kuin ajattelin. Haasteista huolimatta Kokoomusnaisilla on aktiivista toimintaa kaikissa piireissä ympäri Suomen, jäsenmäärä on saatu käännettyä kasvuun ja hallinnon käytäntöjä ja viestintää kehitetty. Vaikutimme aktiivisesti Kokoomuksen tavoiteohjelmaan, joka suuntaa puolueen linjaa useaksi vuodeksi eteenpäin. Myös puoluekokouksessa hyväksyttyjen aloitteidemme kautta tällä kaudella tekemämme työ näkyy tulevassa toiminnassa.
Työni naisten oikeuksien ja tasa-arvon eteen jatkuu aina, vaikka roolit saattavat välillä vaihtua. Tavoittelen Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry:n puheenjohtajuutta vuosikokouksessa 15.11.2021. Olen valmis tarttumaan uuteen haasteeseen ja vaikuttamisen tasoon itselleni tärkeiden teemojen parissa.
Koska ison järjestön puheenjohtajuus edellyttää aikaa, ilmoitan samalla hieman haikeanakin, että en tavoittele uutta kautta Kokoomusnaisten tai myöskään Suomen YK-liiton puheenjohtajana. On ollut ilo ja kunnia johtaa puhetta osaavissa hallituksissa, tehdä työtä näkemyksellisten ihmisten kanssa. Kautemme on ollut monin tavoin erikoinen ja ainahan työ jää monelta osin kesken, mutta suunta työssämme ainakin on oikea ja yhteinen. Työtä jatkamme tietysti normaalisti täysillä vielä kautemme loppuun asti.
Lämmin kiitos kaikesta saamastani tuesta ja kannustuksesta, niin nykyisten luottamustehtävien hoitamisessa kuin uuden tehtävän hakemisessa. Asioita edistetään parhaiten yhteistyöllä.