Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo puoli vuotta. Ukrainalaiset ovat sitkeydellä ja periksiantamattomuudella onnistuneet puolustamaan kotimaataan. Samalla he taistelevat eurooppalaisten arvojen ja myös meidän puolesta. Urheudesta huolimatta sodan mukanaan tuoma inhimillinen kriisi on jokapäiväinen tosiasia ja sen vaikutukset näkyvät ympäri maailman.

Tämän kolumnikirjoituksen julkaisuajankohtana olen itse työmatkalla Ukrainassa. Osallistun Ukrainan puhemiehen kutsusta kansainvälisen delegaation matkaan Suomen edustajana ja Eduskunnan suuren valiokunnan jäsenenä. Delegaatioon kuuluu kansanedustajia eri puolilta maailmaa. 

Länsimainen tiedustelu- ja aseapu on tuottanut kuluneiden viikkojen aikana tärkeitä voittoja Ukrainalle. Esimerkiksi Sakyn lentokenttäisku Krimillä toi mittavia kalustotappioita Venäjälle. Apua ja tukea kuitenkin tarvitaan lisää. 

Tilastojen mukaan Suomi on tukenut Ukrainaa naapurimaitamme vähemmän. Olemme olleet jäljessä sekä Pohjoismaita että Baltian maita. Huolena on, että ajan kuluessa ja muiden uutisaiheiden täyttäessä otsikot, Venäjän Ukrainassa aloittama sota jää aikaisempaa heikommalle huomiolle. Sota kuitenkin jatkuu joka päivä. 

On paitsi meidän teimme, myös tulevaisuutemme kannalta ehdottoman kriittistä, että Ukraina voittaa sodan. Siksi Ukraina ei saa unohtua ja siksi Ukrainalle tulee antaa kaikki mahdollinen apu, tuki ja aseet. 

Meidän on tuettava Ukrainaa sen puolustustaistelussa ja inhimillisessä kriisissä. Ja kun sota on voitettu, on meidän tärkeää osaltamme myös auttaa Ukrainaa pääsemään jaloilleen. Jälleenrakennus tulee olemaan valtava ponnistus. Venäjä on pommittanut käyttökelvottomiksi jopa lasten koulut ja sairaalat. Suomalaista osaamista, tukea ja hyväntahtoisuutta kysytään myös tulevina kuukausina.