Ehdotin kesällä METSO-ohjelman mallia käyttöön Itämeren pelastamiseksi. METSO on metsien suojelun ja talouskäytön yhdistävä toimintaohjelma. Niin metsä- kuin meriympäristössäkin tulisi suojella luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita kohteita.

METSO-ohjelma on metsänomistajien keskuudessa suosittu ja vaikuttavuudeltaan hyvä keino edistää metsäluonnon monimuotoisuutta maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen. Samaa suojelun vapaaehtoisuuteen ja ekologisesti merkittävimpien kohteiden valikointiin perustuvaa mallia tulisi soveltaa myös meriympäristössä. Biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden merkitys ei rajoitu vain metsiin.

Kahdella vuosikymmenellä meriluonnon monimuotoisuutta inventoineessa Suomen ympäristökeskuksen VELMU-ohjelmassa on kartoitettu, että kolme neljäsosaa merkittävistä vedenalaisista luontoarvoista jää nykyisten suojelualueiden ulkopuolelle. Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa.

Johtopäätösten mukaan niinkin pienen kuin yhden prosentin tarkasti kohdennettu lisäys suojelualueiden pinta-alaan voisi tuplata suojelutehon sekä tuoda paljon ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä suojelun piiriin. Tavoite on varsin realistinen ja sillä olisi varsin merkittäviä seurauksia.

Tarvitsemme ekologisesti arvokkaimpien meri- ja vesialueiden valintaa suojelubudjetin puitteissa.

Merialueiden yksityisomistajat ovat varsin tietoisia merta vaivaavista haasteista ja moni on paitsi huolissaan, myös jo tehnyt tai halukas tekemään osansa meren tilan parantamiseksi.

Jälleen tänä kesänä olemme surullisina nähneet, että erityisesti Saaristomeren alue ei voi hyvin. Laajat leväkukinnot ovat estäneet monen kesänviettäjän lempiharrastukset. Meidän tuleekin aktiivisesti etsiä erilaisia keinoja rakkaan meremme suojelemiseksi. Yksi keinovalikoiman lisäyksistä voisi olla vapaaehtoisuuteen perustuvan ja maanomistajille selkeäksi tehdyn suojeluohjelman ulottaminen yksityisille merialueille. Näin esimerkiksi rantaympäristönsä tilasta huolestunut voisi osallistua suojelu- ja luonnonhoitotyöhön. 

Baltic Sea Action Groupin kartoituksen mukaan yksityisomisteiset suojelualueet ovat tällä hetkellä keskittyneet pitkälti saarten ja linnuston suojeluun. Olisi kuitenkin tarvetta lisätä erityisesti matalien rantavesien suojelua, sillä niissä vedenalainen monimuotoisuus on runsaimmillaan. Tähän tarvitaan alueita tuntevia kuten saariston asukkaita, kalastajia ja vesialueiden omistajia.

METSO-ohjelmassa maanomistaja saa neuvoja kohteensa monimuotoisuuden arviointiin alan viranomaisilta ja asiantuntijoilta. Alueelliset metsä- ja ympäristöviranomaiset tekevät päätöksen kohteen soveltuvuudesta ohjelmaan. Samoin voitaisiin toimia meriluonnon kanssa.