Viimeiset kahdeksan vuotta olen saanut tehdä työtä kansanedustajana. Politiikassa olen toiminut yli 15 vuotta. Koko urani ajan olen pohjannut työni kestävän kehityksen periaatteille. Olen ehdolla kolmannelle kaudelle, sillä haluan jatkaa työtäni kestävän tulevaisuuden eteen. Kaiken epävarmuuden keskellä juuri kestävyys tuntuu nyt vielä aikaisempaakin ajankohtaisemmalta ja tärkeämmältä tavoitteelta. 

Suomi tarvitsee nyt kestävää realismia. 

Päätösten pitää olla kestävällä pohjalla, oli kysymys sitten talous- tai ilmastopolitiikasta. Niin talouden tasapainottamisella kuin ilmastokriisin ratkaisemisella on kiire. Molempia on ratkaistava samanaikaisesti. Onneksi se on mahdollista: vihreään siirtymään ja puhtaan energian murrokseen liittyy merkittävä kasvupotentiaali. Silti menojen priorisointia tullaan tarvitsemaan velkaantumisen kasvun taittamiseksi.

Päätösten tulee pohjata realistisiin ratkaisuehdotuksiin, eli tutkittuun tietoon ja tosiasioiden tunnustamiseen. Tarvitaan kykyä kokonaisuuksien hahmottamiseen ja muutoksen johtamiseen. Identiteettipolitiikka ja vastakkainasettelu eivät vie asioita eteenpäin. Lähtökohdaksi on otettava faktat.

Kahden kuluneen kauden aikana olen saanut työssäni positiivista palautetta yhteistyökyvystä ja ratkaisuhakuisuudesta. Se on tärkeää, sillä politiikassa kukaan ei saa mitään aikaan yksin. Asioiden edistämiseen tarvitaan neuvottelutaitoa ja vuorovaikutusta yli puoluerajojen. 

Uusi Suomi kysyi kaikilta kansanedustajilta, kuka kollega on tehnyt työllään vaikutuksen. Sain kaikista kansanedustajista kolmanneksi eniten mainintoja, yhdessä Ilkka Kanervan kanssa. Olen tästä kollegoilta saamastani tunnustuksesta ylpeä ja iloinen.