Tällä viikolla eduskunnan täysistunnossa käsitellyssä oli ympäristövaliokunnassa yksimielisesti käsittelemämme mietintö vuoden 2024 ilmastovuosikertomuksesta. Kertomus on keskeinen osa Suomen ilmastopolitiikan seurantaa. Ilmastolaissa määritellään, että valtioneuvoston tulee raportoida eduskunnalle kasvihuonekaasupäästöistä ja hiilinieluista sekä arvioida päästövähennystoimien riittävyyttä seuraavan 15 vuoden tavoitteisiin nähden.

EU on sitoutunut eurooppalaisen ilmastolain mukaisesti vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjään 55 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Tämän jälkeen tavoitteena on jopa negatiivisten päästöjen saavuttaminen. Ilmastopolitiikassa päästöt jaetaan sektoreittain: päästökauppasektori, taakanjakosektori ja maankäyttösektori, joille kaikille on asetettu omat vähennystavoitteensa.

Orpon hallitus on sitoutunut kansallisen ilmastolain tavoitteisiin. Suomen ilmastolaissa on määritetty seuraavat päästövähennystavoitteet vuoden 1990 tasoon verrattuna:

• -60 % vuoteen 2030 mennessä

• -80 % vuoteen 2040 mennessä

• -90 %, pyrkien kuitenkin -95 %:iin, vuoteen 2050 mennessä

Vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat enintään 28,5 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Tavoitteen toteutuminen riippuu pitkälti hiilinielujen kehityksestä. Juuri hiilinielut ovat ilmastopolitiikkamme suurin haaste. Ilmastovuosikertomus arvioi, ettei nykymeno ole riittävä tavoitteiden saavuttamiseen, vaan lisätoimia tarvitaan. Nielujen kasvu ja biogeenisen hiilidioksidin talteenotto voivat kuitenkin osaltaan muuttaa tilannetta vuoteen 2035 mennessä.

Venäjän hyökkäyssota muutti energia-alan näkymiä merkittävästi, eikä näitä muutoksia ollut tiedossa viime kaudella ilmastotavoitteita asetettaessa. Kriisit ovat haastaneet ilmastotavoitteiden saavuttamista, mutta toisaalta nopeuttaneet myös siirtymää puhtaampiin ratkaisuihin. Fossiilisista polttoaineista luovutaan nopeammin kuin aiemmin suunniteltiin, ja puhtaan energian kehitys on kiihtynyt. Samalla bioenergian käyttö on lisääntynyt, mikä kasvattaa bioperäisiä päästöjä ja voi pitkällä aikavälillä vaikeuttaa päästötavoitteiden saavuttamista. 

Pidän arvokkaana, että muuttuneesta tilanteesta huolimatta hallitus on pitänyt kiinni Suomen hiilineutraaliustavoitteesta vuodelle 2035. Jos ilmastonmuutoksen hillinnässä epäonnistutaan, näkyvät negatiiviset vaikutukset paitsi ilmaston kuumenemisena ja sen mukanaantuomina ongelmina, myös Suomen talouskasvun hidastumisena. Elinkeinoelämä onkin laajasti sitoutunut ilmastotoimiin ja monet vientiyritykset näkevät

Suomen kunnianhimoiset tavoitteet kilpailuvalttina. Siksikin ilmastotavoitteista on tärkeä pitää kiinni. 

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ongelma, joka ei ratkea yhden vaalikauden aikana. Siksi ratkaisut edellyttävät pitkää perspektiiviä ja taloudellista kestävyyttä. Suunta on oikea, mutta lisätoimet ovat tarpeellisia, jotta Suomi saavuttaa asetetut tavoitteet ja turvaa tulevaisuuden hyvinvoinnin.