Maailman turvallisuustilanteen heikentyessä huomio on isolta osalta keskittynyt, perustellusti, puolustukseen. Samalla kuitenkin myös kansainvälisen yhteistyön ja diplomatian merkitys korostuu entisestään. Turvallisuus ei siis perustu pelkästään sotilaalliseen voimaan, vaan tarvitaan myös kykyä rakentaa vakaata kansainvälistä järjestystä ja luoda strategisia liittolaisuuksia. Siksi niin sanottu ”soft power” on aivan keskeinen osa modernia turvallisuuspolitiikkaa.
Soft power tarkoittaa kykyä vaikuttaa muihin valtioihin ja toimijoihin ilman pakottamista tai voimankäyttöä. Kyseessä on siis vastavoima autoritaarisille valtapyrkimyksille – ja myös pakkoon perustuville diileille.
Monenkeskinen yhteistyö ja koko sääntöpohjainen järjestelmä on kuitenkin tällä hetkellä murroksessa, jopa kriisissä, USA:n nyt osoittaessa välinpitämättömyyttä ja suorastaan vihamielisyyttä sen rakenteita kohtaan.
Presidentti Trumpin hallinto on avoimesti haastanut toisen maailmansodan jälkeen rakennetun monenkeskisen järjestelmän. Pariisin Ilmastosopimuksesta tai WHO:sta vetäytymistä kukaan ei tunnu enää edes muistavan, mutta hiljattain Elon Musk on vihjannut jopa Yhdysvaltojen erosta koko YK:sta ja Natosta. Taannoisessa Ukrainaa koskeneessa YK-äänestyksessä USA äänesti jo samassa porukassa mm. Venäjän, Pohjois-Korean ja Iranin kanssa – eli pitkäaikaisia kumppaneitaan vastaan. Trumpin toisen kauden ensimmäisiin suuriin päätöksiinsä kuului lisäksi USA:n kehitysyhteistyön lakkauttaminen lähes kokonaan.
Tällaisilla päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia, jotka tuskin loppupeleissä hyödyttävät Yhdysvaltoja. Heikentäessään kansainvälistä yhteistyötä ja järjestelmää Trump samalla luopuu multilateralismin mukanaan tuomista mahdollisuuksista.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli yksi keskeisistä toimijoista uuden kansainvälisen järjestelmän luomisessa. Tavoitteena oli estää uusia maailmansotia ja edistää kansainvälistä vakautta. Nyt Trumpin hallinto, “America First” -doktriiniaan noudattaen, kääntyy historiallisella tavalla sisäänpäin ja kääntää samalla selkäänsä niille periaatteille, joita toisen maailmansodan voittajavaltiot YK:ta perustaessaan asettivat.
Monenkeskinen yhteistyö ei kuitenkaan tähän lopu. Kansainvälisessä politiikassa tyhjiötä ei ole: jos yksi keskeinen toimija perääntyy, toinen astuu tilalle. Demokraattisen toimijan taantuessa autoritaarisemmat valtiot täyttävät mielellään syntyvää tyhjiötä omilla intresseillään.
Esimerkiksi Kiina onkin jo osoittanut kiinnostusta täyttää USA:n jättämää aukkoa kansainvälisessä kehitysyhteistyössä. USAID:n lopettaessa toimintansa monilla alueilla äkillisesti, astuu Kiina areenalle paitsi investoinneilla, lainoilla ja infrastruktuurihankkeilla, myös kehityshankkeita rahoittamalla. Tämä ei ole pelkkää hyväntahtoisuutta, vaan tietoista soft powerin käyttöä: Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa ja edistää omia intressejään. Jos länsi kääntää selän, idässä otetaan avosylin vastaan.
Kiinan näkemykset monenkeskisyydestä, demokratiasta ja oikeusvaltiosta eivät kuitenkaan vastaa länsimaisia arvoja. Päinvastoin – Kiinan toimintamalli korostaa vallan keskittämistä ja valikoivaa sääntöihin sitoutumista. Jos emme halua nähdä kansainvälisen järjestelmän muuttuvan tähän suuntaan, demokraattisilla valtioilla on nyt kiire toimia.
Suomi on perinteisesti ollut aktiivinen monenkeskisessä kansainvälisessä yhteistyössä. Toimimme aktiivisesti useissa keskeisissä järjestöissä, kuten EU:ssa, YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä. Tänä vuonna haluan itsekin keskittyä työssäni vielä aikaisempaa enemmän näiden järjestöjen vahvistamiseen ja niiden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen.
Pidän keskeisenä erityisesti kahta asiaa:
1. Monenkeskisyyttä – sitä, että päätökset perustuvat dialogiin, yhteiseen neuvotteluun ja sääntöihin, eivät yksittäisten valtioiden saneluun. Sodat syttyvät suurvaltojen aggressiivisen laajentumisen ja imperialististen tavoitteiden vuoksi – ja näille tavoitteille toimiva kansainvälinen yhteistyö on tärkeä vastavoima.
2. Sitoutumista yhteisiin periaatteisiin, kuten oikeusvaltioon, demokraattiseen päätöksentekoon, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Niin EU, YK, EN kuin Etyj on perustettu ajatukselle, että oppisimme historian kauheuksista. ”Ei koskaan enää.”
Taustalla ovat siis toisen maailmansodan tuhot sekä tavoite kestävästä ja vakaasta yhteistyöstä siitäkin huolimatta, että valtioiden välillä on kärkkäitäkin erimielisyyksiä.
Kun kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää haastetaan yhä avoimemmin, Suomen kaltaisten maiden aktiivinen rooli monenkeskisissä järjestöissä on tärkeämpää kuin koskaan. Tämä on sekä arvojemme että myös konkreettisten kansallisten etujemme mukaista. Soft power on pienillekin maille erittäin tehokas keino vaikuttaa maailman kehitykseen, jos sitä vain osataan hyödyntää. Puolustamme vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeusvaltiota – ja siinä samalla omaa turvallisuuttamme ja tulevaisuuttamme.
Siksi haluan nyt omalta osaltani panostaa monenkeskiseen yhteistyöhön ja arvopohjaiseen vaikuttamiseen rooleissani suuren valiokunnan jäsenenä, Euroopan neuvoston valtuuskunnan varapuheenjohtajana, tulevassa YK:n tasa-arvokokouksessa sekä ETYJ:n puheenjohtajan tasa-arvoerityisedustajana.
