Suomella on pitkä demokratiaperinne, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Yleinen ja yhtenäinen äänioikeus toteutui jo vuonna 1906 ja ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1907. Tässä mielessä Suomi oli demokratian edelläkävijä: meillä oli demokraattinen parlamentaarinen järjestelmä jo kymmenisen vuotta ennen itsenäistymistämme. Demokratia ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys edes Suomessa. 

Itsenäisyyden alussa sisällissota repi kansaa. Demokratia kuitenkin säilyi ja vahvistui vähitellen. Toisin kuin monissa Euroopan maissa, Suomi ei maailmansotien välisenä aikana ajautunut diktatuuriin, vaikka epävarmuus ja ääriajattelu koettelivat koko mannerta. Onneksemme demokratia osoittautui kestävämmäksi kuin sen vaihtoehdot.

Mietin suomalaisen demokratian historiaa ja vakautta nyt, kun demokraattinen kehitys jälleen huolestuttaa monessa maailman kolkassa. Aikakaudesta toiseen taloudelliset, turvallisuuteen liittyvät ja geopoliittiset kriisit horjuttavat yhteiskuntia ja samalla luottamusta demokraattisiin instituutioihin. Kansainvälisesti demokratian taantuma on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Valitettavasti yhä useampi ihminen elää demokratian sijasta autoritaarisen vallan alla.

Käsillä olevat kriisit voivat pahimmillaan horjuttaa demokratian tilaa entisestään, mutta ne voivat myös kirkastaa arvoja: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on lisännyt keskustelua eurooppalaisista arvoista ja vahvistanut halua puolustaa niitä. Samalla pohjoismainen yhteistyö on entisestään lisännyt painoarvoa.

Juuri nyt demokratia on keskeisimpiä arvoja, joita tulee vaalia ja vahvistaa. Se ei edellytä ainoastaan toimivia vaaleja, vaan riippumatonta mediaa, oikeusvaltion kunnioittamista ja kansalaisjärjestöjen vapaita toimintamahdollisuuksia. Ilman näitä peruspilareita demokratia rapautuu ja sen mukana heikentyy myös yksilöiden vapaus ja mahdollisuudet. 

Demokratia ei siis ole staattinen, vaan se kehittyy ja mukautuu jatkuvasti. Mikäli haluamme pitää demokratiamme vahvana, tulee sitä pyrkiä kehittämään edelleen. Demokratiaa ei ole ilman kansalaisia ja jokainen meistä voi osaltaan vahvistaa demokratiaamme muun muassa äänestämällä ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi tässä meillä on konkreettista parannettavaa: äänestysaktiivisuudessa Suomi jää jälkeen muista Pohjoismaista.

Suomen historia muistuttaa, ettei demokratia syntynyt helppoina aikoina, vaan aivan päinvastoin. Keskellä autoritaarista aaltoa, epävarmuutta ja pelkojakin tehtiin Suomessa tietoisia valintoja demokratian suuntaan. Sen ansiosta voimme nyt ilmaista mielipiteemme, valita johtajamme ja vaihtaa heidät rauhanomaisesti. Demokratia luo perustan vakaudelle, oikeudenmukaisuudelle ja luottamukselle, jotka ovat edellytyksiä hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Se antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja suojelee vähemmistöjä, mikä tekee yhteiskunnasta vahvemman ja kestävämmän. Kun puolustamme demokratiaa, puolustamme oikeutta elää vapaassa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Tätä oikeutta ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

Katson historian myös velvoittavan meitä nykyisiä päättäjiä. Suomen demokratia ei koskaan ole rakentunut yksimielisyydelle tai sen tavoittelulle, vaan kyvylle hyväksyä erimielisyys. Suomi on säilynyt vahvana demokratiana, koska kompromisseja on pidetty parempana kuin vastakkainasettelua ja instituutioita vahvempina kuin yksittäisiä johtajia. 

Teksti on julkaistu myös Åbo Underrättelserissä ruotsin kielellä.