YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 on maailmanlaajuinen tiekartta kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista, ekologisesti kestävää ja taloudellisesti vakaata tulevaisuutta. Agenda 2030-toimintaohjelmaan sisältyy 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joiden toteutumista tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä.
Valitettavasti tällä hetkellä monella osa-alueella kehitys on jäänyt aikataulusta. Konfliktit, ilmastonmuutos, pandemia ja geopoliittiset jännitteet ovat osaltaan hidastaneet tavoitteiden saavuttamista. Toivoa kuitenkin on, sillä yli 190 maata on sitoutunut Agenda2030:n tavoitteisiin ja tämä on osoitus ainutlaatuisesta kansainvälisestä yhteistyöstä. Suunta on tärkeä pitää oikeana siitä huolimatta, että kaikkia tavoitteita ei ehdittäisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tai oikeammin, juuri siksi.
Suomen Agenda2030-toimeenpanon tilanne
Suomi on saavuttanut hieman yli 86 prosenttia asetetuista 17:stä kestävän kehityksen tavoitteista ja Suomen tilanne onkin monilla osa-alueilla maailman kärkeä. Kuitenkin myös haasteita on edelleen. Haasteita esiintyy erityisesti ekologisessa kestävyydessä, minkä lisäksi Suomi on tutkimusten mukaan EU:n kolmanneksi rasistisin maa ja toisiksi vaarallisin maa naisille. Orpon hallitus on linjannut toimia ekologisen kestävyyden vahvistamiseksi ja sitoutunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä rasismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan.
Suomen eräs erityinen heikko kohta ekologisen kestävyyden kohdalla on kiertotalouden toiminta, jonka nykytila on Suomessa korkeintaan eurooppalaista keskitasoa tai heikompaa. Hallitusohjelma painottaa luonnon monimuotoisuuden suojelua, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kiertotaloutta (tätä osuutta sain itse johtaa hallitusneuvotteluissa!). Keinona näihin tavoitteisiin ovat muun muassa uusiutuvan energian lisääminen ja päästöjen vähentäminen. Tavoitteena on luoda kotimaassa puhtaan talouden kasvua ja edistää kestävää teknologian vientiä.
Hallitus on antanut eduskunnalle tiedonannon yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämisestä sekä laatinut rasisminvastaisen toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on purkaa eriarvoistavia rakenteita ja edistää hyviä väestösuhteita.
Hallitus panostaa väkivallan ennaltaehkäisyyn, viranomaisten osaamisen vahvistamiseen ja palveluiden kehittämiseen. Tällä hallituskaudella perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelu on pääsääntöisesti kielletty, tyttöjen sukuelinten silpominen on kriminalisoitu ja avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta selkeytetty.
Ketään ei jätetä jälkeen
Agenda2030:n ydinlupaus on, että “ketään ei jätetä jälkeen”. Suomessa ei ole YK:n kriteerien mukaan äärimmäisessä köyhyydessä eläviä, sillä meillä on koko väestölle kattava sosiaaliturva ja turvattu oikeus peruspalveluihin. Kehitys kuitenkin osoittaa, ettei hyvinvointivaltiota voida pitää itsestäänselvyytenä. Suomessakin kodittomuus on kääntynyt kasvuun, lapsiköyhyys lisääntyy ja ruokajonot pitenevät.
Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen vaatii taloudellista vakautta, sillä sen keskeiset palvelut rahoitetaan pitkälti verotuloilla. Keskeistä on työllisyyden vahvistaminen, sillä työ on yhä paras keino ehkäistä köyhyyttä ja lisätä osallisuutta. Siksi hallitus on panostanut tällä kaudella talouden kasvun edellytysten vahvistamiseen sekä uudistanut työmarkkinoita. Suhdannetilanne on tehnyt työllisyystavoitteen saavuttamisesta haastavan, mutta oikeita askeleita on otettu ja käänne nähtävissä. Rakenteellisten uudistusten vaikutukset näkyvät vasta viiveellä.
Ilmastonmuutos vaatii kiireellisiä ja vaikuttavia toimia
Ilmastonmuutoksen eteneminen 1,5 asteen kynnyksen yli on tieteellisesti todettu tosiasia ja siihen vastaaminen vaatii kiireellisiä ja vaikuttavia toimia. Suomi on sitoutunut hiilineutraaliustavoitteeseen vuodelle 2035 sekä EU:n ilmastotavoitteisiin ja hallitus päivittää ilmastolain mukaiset strategiat vastaamaan EU-velvoitteita ja tavoitteita. Lisäksi investoinnit puhtaaseen teknologiaan ja ilmastoratkaisuihin ovat keskeisiä paitsi ympäristön, myös talouden kannalta.
Kehittyvillä mailla voi olla mahdollisuus ohittaa saastuttavat kehitysvaiheet ja siirtyä suoraan uusiutuviin energiaratkaisuihin tai digitaalisiin palveluihin. Monet kehittyvät maat tarvitsevat kuitenkin rahoitusta, teknologiaa ja osaamista kestävän kehityksen toteuttamiseksi ja lisäksi nuori väestö tarjoaa mahdollisuuden kestäviin uudistuksiin koulutuksen ja työllisyyden kautta, kunhan koulutusta, tasa-arvoa ja työmahdollisuuksia edistetään.
Kestävän kehityksen tarpeet kysyvät ennen kaikkea yksityistä rahoitusta sekä kehitysmaiden oman kotimaisen tulopohjan vahvistumista. Suomi pyrkii käyttämään kehitysyhteistyövarojaan yhä enemmän kannustimena yksityisille investoinneille ja tukemaan lisäksi kehittyviä maita muun muassa omien verojärjestelmiensä kehittämisessä. On myös monien maiden oma toive, että avustusmuotoisesta kehitysavusta siirrytään kohti kaupankäyntiä ja aitoa kumppanuutta.
Tasavertaiset kumppanuudet ja oikeudenmukainen siirtymä
Ulko- ja kehityspolitiikassa Suomi korostaa tasavertaisia kumppanuuksia. Tavoitteena on rakentaa suhteita, joissa molemmat osapuolet hyötyvät, esimerkiksi taloudellisen yhteistyön, osaamisen vaihdon tai yhteisten turvallisuustavoitteiden kautta. Tämä tarkoittaa käytännössä aktiivista vuoropuhelua, kunnioitusta kumppanimaiden omistajuudelle kehityspolitiikassa ja pitkäjänteistä yhteistyötä, jossa huomioidaan molempien osapuolten tavoitteet.
Kumppanuuksia tulisi rakentaa strategisesti esimerkiksi Afrikan maiden kanssa siten, että tuetaan koulutusta, ilmastokestävää infrastruktuuria ja yksityisen sektorin kehittämistä. Tämä luo edellytyksiä niin kestävälle kehitykselle kuin vakaudelle ja työllisyydelle. Suomen osaaminen digitalisaatiossa, koulutuksessa ja ilmastoratkaisuissa voidaan valjastaa tukemaan yhteisiä tavoitteita. Tässä työssä on innostavaa olla mukana!
Mitä tapahtuu 2030 jälkeen?
Agenda2030 pyrkii kestävään kehitykseen niin talouden, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristön kannalta. Toimintaohjelma sisältää suunnitelman toimeenpanokeinoista sekä siitä, miten toimeenpanoa seurataan. Kestävää kehitystä tulee edistää myös 2030 jälkeen ja katseet kääntyvätkin nyt jo kohti uutta agendaa.
Parhaassa tapauksessa post-2030-agenda vahvistaa edelleen kansainvälistä sitoutumista kestävään kehitykseen, mutta ottaa entistä konkreettisemmin huomioon globaalit riskit, kuten ilmastonmuutoksen, luontokadon ja turvallisuushaasteet. Painopisteet siirtyvät entistä enemmän toimeenpanoon, vaikuttavuuteen ja yhteisvastuullisuuteen.
Parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päästään ainoastaan monenkeskisen, oikeudenmukaisen ja osallistavan prosessin kautta. Se vaatii pitkäjänteistä ja johdonmukaista kansainvälistä vaikuttamistyötä, jossa Suomi toimii aktiivisesti EU:n, YK:n ja muiden järjestöjen kautta. Lisäksi tarvitaan sisäistä johdonmukaisuutta. Kestävän kehityksen on oltava läpileikkaava tavoite myös Suomen omassa politiikassa. Tätä olemme edistäneet jo aikaisemmilla kausilla mm. viemällä selkeämmin Agenda2030 tavoitteita budjettivalmisteluun.
Osallistuin viime viikolla samaan aiheeseen liittyvään paneelikeskusteluun eduskunnan Globaaliryhmän ja Fingon järjestämässä Agenda 2030 -tilaisuudessa.