YK:n vammaissopimus astuu vihdoin voimaan Suomessa tänään perjantaina 10.6. Aikaisemmin sopimuksen on ratifioinut jo yli 150 maata. Onkin suorastaan häpeällistä, miten pitkään ratifiointiprosessi Suomessa kesti. Suomi hyväksyi YK:n vammaisten yleissopimuksen ja siihen liittyvän pöytäkirjan jo toukokuussa 2007. Sopimuksen ratifiointi kuitenkin venyi, koska Suomen itsemääräämislakien pitää olla yhdenmukaiset ja samalla tasolla sopimuksen artikloiden kanssa.
Sopimuksen ratifiointi edellytti muutoksia esimerkiksi kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin.
Tärkeä askel eteenpäin otettiin tasan kuukausi sitten, kun eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen ja mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Lausuman mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa tarkoin lainsäädännön vaikutuksia kehitysvammaisten oikeuksien toteutumiseen sekä jatkaa itsemääräämisoikeutta koskevan sääntelyn kehittämistä.
YK:n vammaissopimus vahvistaa vammaisten ihmisten ihmisoikeuksia, edistää esteettömyyttä ja muun muassa edellyttää, että vammaisia ihmisiä pitää kohdella samalla tavalla kuin kaikkia muitakin ihmisiä. YK:n sopimus vahvistaa kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta ja luonnollisesti kehitysvammaisia tulee kuulla heitä koskevissa asioissa. Tämä on tärkeä kirjaus, jolla on myös suuri merkitys kehitysvammaisten ihmisten itsetunnolle. Kehitysvammaiset ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän tulee kaikkien olla tasa-arvoisia.
Valistusta ja toimenpiteitä tarvitaan nyt myös kuntatasolla. Kuntien omia soveltamisohjeita tarvitsee nyt tarkastella niin, että vammaiset saadaan aktiivisesti mukaan päätöksentekoon. Lisäksi meidän tulee tulevaisuudessa huomioida esimerkiksi nuoret vammaiset ja heidän koulutuksensa ja työpotentiaalinsa. Monen asian täytyy muuttua – eikä vähiten suhtautumisemme erilaisuuteen.