Äitiysvapaa on peräisin 1960-luvulta, isyysvapaa 1970-luvulta ja vanhempainvapaa 1980-luvulta. Vanhempainvapaata on sittemmin kehitetty pieninä paloina. Lopputuloksena on tilkkutäkki, jonka osat ovat oman aikansa tuotteita. Kokonaisuus on monimutkainen ja vaikeaselkoinen eikä vastaa sille asetettuja tavoitteita lasten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämisessä.
Eduskunnan Feministiryhmä järjesti viime perjantaina Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa kaikille avoimen keskustelutilaisuuden työelämän tasa-arvosta ja erilaisista perhevapaamalleista. Mukana olivat niin Ekonomiliiton, SAK:n ja THL:n kuin Väestöliitonkin edustajat esittelemässä edustamiensa tahojen perhevapaamallinsa. Paikalla oli myös ilahduttavan runsaasti väkeä kuuntelemassa ja osallistumassa antoisaan keskusteluun. Ohessa lyhyt koonti tilaisuuden annista ja puheenvuoroista.
Tilaisuuden ensimmäisen puheenvuoron ja teoreettista näkökulmaa aiheeseen antoi yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän tulevaisuuden työelämän WeAll-hankkeen edustaja, tutkija Charlotta Niemistö.
Niemistö on tehnyt väitöskirjansa liittyen työelämän ja perheen yhdistämisessä Suomessa ja puheenvuorossaan hän korostikin, että vaikka perhevapaamallit keskittyvät pääsääntöisesti vain lapsen ensimmäiseen elinvuoteen, ei vanhemmuus kuitenkaan lopu siihen. Erityisen tärkeää olisikin huolehtia vanhempien jaksamisesta ja vanhemmuuteen ja työelämään liittyvistä haasteista paljon pidemmällä aikavälillä.
Niemistö kertoi tarkastelleensa tätä kokonaisuutta väitöskirjassaan kolmesta eri perspektiivistä niin tasa-arvon, perhepolitiikan kuin työpaikkojen johtamiskäytäntöjen perusteella. Puheenvuorossaan Niemistö kehottikin pohtimaan yhteiskunnassamme eriarvoisuutta tuottavien mekanismien, kuten etuusjärjestelmien, merkitystä ja asemaa yhteiskunnassamme. Ovatko ne todella kaikki tarpeellisia?
WeAll-hankkeen tavoitteena on tieteellisen tiedon avulla tuoda esiin työelämän kipupisteitä ja keinoja joilla yhteiskunnallinen tasa-arvo olisi paremmin saavutettavissa.
Ekonomien mallin esitteli asiamies Kosti Hyyppä. Ekonomien mallin taustalla oli ajatus siitä, että nykyistä mallia on syytä uudistaa ja kehittää kustannusneutraalilla tavalla. Hyyppä muistutti, että työelämän tasa-arvokeskustelussa palataan aina perhevapaamalleihin ja vanhemmuuden kustannuksiin. Hyyppä peräänkuulutti ja toivoi myös asennemuutosta siihen, että olisi aivan normaalia, että myös isä hoitaa lasta kotona ilman äitiä. Ei niin, että äiti on samaan aikaan vaikka vuosilomalla ja siten myöskin kotona. Hyypästä ylivoimaisesti paras ratkaisu olisikin saada isät käyttämään enemmän perhevapaita, nykytilanteessa isät kun käyttävät lähinnä korvamerkittyjä tai ansiosidonnaisiin sidottuja vapaita. Hyyppä perusteli isien perhevapaiden käytön edistävän tasa-arvoa, koska kun perhevapaat jakaantuvat tasaisemmin isien ja äitien kesken, on naisten ja miesten asema myös rekrytointitilanteessa tasapuolisempi.
– Tasaisemmin jaettujen perhevapaiden on todettu heijastuvan perhevapaakauden jälkeiseen perhevastuun jakaantumiseen, mikä tasaa miesten ja naisten mahdollisuutta panostaa myös työuraan, Hyyppä tarkensi.
Ekonomien mielestä perhevapaajärjestelmän parantaminen olisi toteutettavissa kustannusneutraalisti lisäämällä hieman isille korvamerkittyä vapaata lyhentämällä vanhempainvapaata ja joustavoittamalla eri vapaiden pitämistä. Mikäli perhe haluaa säästää osan vanhempainvapaasta isälle, tulisi se mahdollistaa sallimalla hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö jo ennen vanhempainvapaiden päättymistä.
– Tämä olisi kustannusneutraali ja helposti toteutettavissa oleva muutos perhevapaajärjestelmään. Moni haikailee perhevapaajärjestelmän kokonaisuudistusta, mutta kaikki muut ehdotetut muutokset tulisivat kalliiksi eivätkä siksi ole tällä hetkellä realistisia. Tämä malli on otettava käyttöön heti tai ei ollenkaan, päätti Hyyppä esityksensä.
SAK:n hiljattain julkaistun perhevapaamallin esitteli ekonomisti Ilkka Kaukoranta.
– Tässä taloustilanteessa on hyvä hakea kustannusneutraalia mutta perheisiin edelleen satsaavaa mallia. Nykyinen järjestelmä sorsii myös monia perheitä, esimerkiksi sateenkaariperheitä. SAK laittaisi perhepalikat uusiksi joustavoittamalla perhevapaita, kohtelemalla perheitä tasapuolisesti ja helpottamalla perheen ja työn yhteensovittamista sekä kannustamalla isiä perhevapaille, Kaukoranta linjasi puheenvuorossaan.
SAK:n perhevapaamallissa kyseessä olisi yhtenäinen etuus, joka jaetaan puoliksi niin, että molemmalle vanhemmalle on kolmen kuukauden kiintiö. Muutoin voi vapaat voi jakaa miten haluaa, jopa kolmannelle vanhemmalle eli vaikka lasta hoitavalle isovanhemmalle.
– Nykyisen järjestelmän suurin ongelma on sen jäykkyys. Se on luotu maailmaa, jota ei enää ole. Tätä nykyä kotihoidon tuki ohjaa vanhempaa jäämään pitkälle hoitovapaalle, jonka aikana hän on työelämän ulkopuolella. Suurin ongelma on äitien pitkittyneet hoitovapaat ja poissaolot työmarkkinoilta. Tämä heijastuu muun muassa palkkaan ja eläkekertymään. Kyseessä on aito ongelma, joka on korjattava, listasi Kaukoranta.
Kaukoranta korosti myös, että osa-aikatyön ja perheen yhdistäminen on perheiden oma toive. SAK purkaisi järjestelmään kätketyt kannustinloukut ja helpottaisi työskentelyä. Etuuksien joustavuudesta hyötyisivät etenkin pätkä- ja silpputyöntekijät, joiden työllistyminen on äkkinäistä ja lyhytaikaista. Myös vakinaisessa työsuhteessa olevat vanhemmat voivat helpommin ylläpitää ammattitaitoaan perhevapaiden lomassa.
– Vanhemmat ovat tasavertaisia, yhtä tärkeitä hoivaajia. Kantavana ideana meidän mallissamme on, että tuet jokaiselle perheelle ovat vakiot, mutta se koska tuet käytetään, ovatko ne kokonaisia vai puolikkaita päiviä, ja kuka niitä käyttää eivät olisi jäykästi ennakkoon saneltuja. Nykyinen perusrakenne on muutettava. Tasa-arvoa voidaan parantaa nykyresursseilla, mutta se vaatii kunnianhimoa, päätti Kaukoranta kannustavan puheenvuoronsa.
Kuulimme tilaisuudessa katsaukset myös jo vähän aiemmin kehitellyistä malleista, esimerkiksi Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen 6+6+6-malli juhlii tänä vuonna jo kymmenvuotista taivaltaan. Ajatella, että tästä samasta asiasta on puhuttu jo kymmenkunta vuotta, eikä muutoksia juuri ole tapahtunut!
THL:n mallin tilaisuudessamme esitteli erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula. THL ehdottaa mallissaan vanhempainvapaan pidentämistä 18 kuukauden pituiseksi ja vapaan jakamista kolmeen kuuden kuukauden jaksoon (6+6+6), joista yhden käyttäisi äiti, yhden vanhemmat jakaisivat keskenään ja yhden käyttäisi isä. Vapaajaksoja voisi käyttää lapsen kolmivuotispäivään asti. Vapaan ajalta maksettaisiin päivärahaa 80 prosenttia aiemmista ansiotuloist. Lammi-Taskula kertoi tarkastelleensa, pitävätkö kymmenen vuotta sitten havaitut ongelmat edelleen paikkansa ja ikäväkseen joutui toteamaan, että suurimmaksi osaksi epäkohdat ovat edelleen samoja.
– Nykyinen järjestelmä on edelleen monimutkainen ja jäykkä ja lisäksi se epätasaarvoistaa naisten aseman työelämässä ja miesten aseman perheessä. hyvä perhepolitiikka tukee sekä syntyvyyttä että työhön osallistumista.
6+6+6-malli ei ole kustannusneutraali, verrattuna nykyjärjestelmään sen kustannukset ovat noin 1,5-kertaiset.
– Malli voisi johtaa kotihoidon tuen käytön vähenemiseen, kun lapsi voitaisiin hoitaa kotona 1,5-vuotiaaksi jo vanhempainvapaalla ansiosidonnaisen päivärahan turvin. Ja jos isät alkavat käyttää enemmän vanhempainvapaata, äidit palaavat työhön nykyistä aikaisemmin. Pienten lasten äitien työllisyysaste siis todennäköisesti nousisi, äideille karttuisi työ- ja eläketuloja ja yhteiskunnalle verotuloja. Odotettavissa on myös säästöjä kotihoidon tuessa. Tällöin mallin kokonaiskustannukset eivät nousisi niin korkeiksi, Lammi-Taskula pyöritteli tilaisuudessa.
Väestöliitto ehdottaa kehitettäväksi vanhempainvapaan joustomallia, jossa äiti ja isä voivat hoitaa lasta kotona vanhempainvapaalla nykyistä pidempään (yhteensä 16 kk) ja käyttää vapaakuukausia nykyistä joustavammin joko yhtä aikaa tai eri aikaan. Äidille ja isälle on kummallekin varattu omat vapaajaksot (3 kk + 3 kk). Joustomallia Feministiryhmän tilaisuudessa olivat esittelemässä tutkija Anneli Miettinen ja erityisasiantuntija Anna Kokko.
– Ruotsin järjestelmä oli lähtökohtanamme, eivät niinkään säästöt tai kustannusneutraalisuus. Taustalla oli myös perheiden oma toive siitä, että lapsi menisi päiväkotiin noin puolitoistavuotiaana. Nykyjärjestelmä on edelleen jäykkä eikä kaikkia vapaita pystytä välttämättä jakamaan huoltajien kesken. Haluaisimme luoda perheille mahdollisuuden yhdistää perhe- ja työelämän.
Kuulimme samalla myös esittelyn myös Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka –kehittämispalvelusta, joka tukee työnteon ja perhe-elämän tasapainoa ja henkilöstön hyvinvointia eri elämäntilanteissa.
Ohjelmapilotissa on mukana kymmenkunta työpaikkaa, joiden kanssa käydään ensin läpi muun muassa tasa-arvosuunnitelma ja kehityskeskustelut, joiden jälkeen tehdään työpaikalle oma kehittämissuunnitelma. Lopuksi toteutuneet toimenpiteet ja niiden onnistuminen arvioidaan ja tavoitteena on perheystävällisempi työpaikka. Erinomaista!
Esittelyjen jälkeen käytiin vielä vilkasta keskustelua muun muassa siitä, paljonko vanhempainvapaiden kokonaiskustannukset (nyt noin miljardin luokkaa) nousevat mikäli miehet alkavat enemmän käyttää niitä. Todistetusti miesten palkkatason kun on naisia korkeampi. Kuulimme myös, että Kristillisdemokraatit ovat luomassa omaa malliaan, joka on tarkoitus julkistaa vielä ennen kesän istuntotaukoa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!
Vihreiden kansanedustaja Satu Hassi muistutti myös lohdullisesti, että puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä on tiukassakin taloudellisessa tilanteessa mahdollisuus saada hyviä päätöksiä aikaan viitaten päivähoitojärjestelmän kehittymiseen keskeiseksi osaksi pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja sen universaalia sosiaalipalvelua subjektiivisine päivähoito-oikeuksineen. Keskustelussa peräänkuulutettiin myös päättäjiltä rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja keskustella eri vaihtoehdoista, uudistuksista ja muutoksista. Näillä evästyksillä onkin hyvä lähteä kehittämään parasta mahdollista vanhempainvapaamallia!
Tilaisuuden yhteenvedon kokosi Feministiryhmän sihteeri Jutta Wirén.