Viime päivinä kohun keskelle on oikeutetusti joutunut raakkujen tuhoutuminen, kun Stora Enson urakoitsijan metsäkoneet ajoivat satoja kertoja niiden yli Suomussalmen Hukkajoella. Tapaus on järkyttävä erityisesti siksi, että jokihelmisimpukat ovat erittäin uhanalaisia. Olin keskustelemassa aiheesta myös Ylen aamussa ja Ykkösaamussa. Alla joitakin nostoja ajatuksistani tätä ikävää tapausta koskien.

Mitä raakkujen tuhoutuminen kertoo lainsäädännön tasosta?

Kyseessä on vakava rikosepäily, jota poliisi nyt tutkii törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Jokihelmisimpukat on suojeltu lailla, mutta tässä tapauksessa olemassa olevia lakeja ei noudatettu. Näin ollen ongelmana ei niinkään ollut lainsäädäntö, vaan lainvastainen toiminta. Törkeästä luonnonsuojelurikoksesta voidaan tuomita vankeuteen.

Toisaalta kyseisessä metsätaloustoiminnassa ei noudatettu edes yhtiön omia suosituksia. Pidän selvänä, että tuhon aiheuttaneelle yritykselle koituu tapauksesta seurauksia. Stora Enso on jo ilmoittanut maksavansa kustannukset. Aiheuttajan kuuluukin maksaa sekä ennallistaminen että kompensaatio. Raha ei kuitenkaan korvaa tuhoja, kun kyseessä on äärimmäisen uhanalainen laji. Lopulta tuomioistuin päättää, millaisia seurauksia tapauksella on.

Haluan kiittää vapaaehtoisia ja Metsähallitusta, jotka yrittävät pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 

Mitä lainsäädännössä voitaisiin tarkastella?

Myös lainsäädäntöä on syytä tarkastella, ja asiaa selvitetäänkin ministeriöissä. Asia kuuluu paitsi ympäristöministeriölle, lakiteknisesti itseasiassa oikeusministeriölle. Lainsäädännön ja yhteisten toimintatapojen tulee varmistaa, että luonnolle ei aiheuteta tuhoja.

Luontovahingon määritelmää voitaisiin laajentaa siten, että se koskee kaikkia uhanalaisimpien, rauhoitettujen lajien elinympäristöjä ja suoraan lain nojalla suojeltujen luontotyyppien esiintymiä. Tämä koskisi nimenomaan vahingossa aiheutettuja vahinkoja, ei tahallaan aiheutettuja tai törkeitä vahinkoja. Tällä hetkellä direktiivi määrittelee lajit, joita korvausvaatimus koskee.

Asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista on parhaillaan päivitettävänä. Sen on määrä valmistua syksyn aikana. Tarkoituksena on määritellä muutokset lajiluetteloon, uhanalaisuusluokkiin ja korvausarvoon. Toisaalta arviossa on huomioitava myös se, että rahan arvo on muuttunut vuodesta 2002, jolloin voimaanastuneessa asetuksessa rauhoitettujen eläinten ohjeelliset arvot on viimeksi määritelty.

Raakkutapauksen johdosta on ehdotettu esimerkiksi sitä, että luonnonsuojelulakiin lisättäisiin säädös raakkua koskevista suojavyöhykkeistä alueilla, joilla niitä tiedetään olevan. Tämäntyyppiset kirjaukset tosin suojelisivat vain yhtä lajia (eli jokihelmisimpukkaa) samaan aikaan, kun meillä on satoja muitakin lajeja, joita koskien suojavyöhykkeitä ei ole laissa määritelty. Suomessa on yhteensä noin 2700 uhanalaista lajia. Raakku on toki Suomen luonnon pitkäikäisin laji. Yksi raakku saattaa rauhassa möllöttää purossa ja puhdistaa vettä jopa parin sadan vuoden ajan!

Ministeri Kai Mykkänen on jo ehdottanut metsäalan toimijoille sitoutumista 50 metrin suojavyöhykkeisiin. Hän onkin kutsunut metsäyhtiöt koolle tämän asian edistämiseksi. Raakkutapaus on nostanut keskusteluun myös sen, miten sertifioinnit toteutuvat metsätaloustoiminnassa. Näkisin, että herännyt kohu vahvistaa sitä käsitystä, että yhtiöiden ei kannata hakea kilpailuetua toimimalla lakien ja suositusten vastaisesti.

Ministeri on myös käynnistänyt tapauksen seurauksena selvitystyön. Tarkoituksena on laatia jo täksi viikoksi tilannekuva ja analyysi tilanteesta sekä sitä koskevasta tämänhetkisestä lainsäädännöstä. Selvityksen pohjalta voidaan tarkastella, mitä muuta olisi mahdollista tehdä tällaisten luonnonsuojelurikosten ehkäisemiseksi.  Pohdintaa on herättänyt mm. se, tulisiko seuraamuksia koventaa tai selvilläolovelvollisuus säätää tiukemmaksi. 

Pitäisikö tukia periä takaisin?

Iso osa metsäyhtiöille suuntautuneista tuista on Marinin hallituksen viime kaudella linjaamia, määräaikaisia tukia eli energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistukea. Kyseessä on kymmeniä miljoonia euroja. Orpon hallitus ei ole niiden jatkosta linjannut, joten ne tullevat päättymään.

Kuinka hyvin purot on suojeltu?

Viime kaudella luonnonsuojelulakia uudistettiin ja sen myötä luonto sai monin tavoin vahvemman suojan. On totta, että puroja koskevista pykälistä käytiin lainsäädäntöprosessin loppuvaiheessa kovaa vääntöä.

Pienvedet, kuten purot, ovat Suomessa edelleen valitettavan huonosti tunnettuja. Siksi aiheesta tarvitaan lisää tietopohjaa. Toisaalta käytettävissä olevaa tietoa pitää myös hyödyntää yhä laajemmin. Muutoinkin tulisi toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti. 

Nykyinen suojelutaso on kieltämättä alhainen sekä lainsäädäntö vaikeaselkoinen ja tulkinnanvarainen. Lisäksi pienvesien tila on heikko, millä on huomattava merkitys myös suurempiin vesistöihin. Keskeisenä syynä heikon tilan taustalla ovat vesistöjen ojitukset.

Hallituksen ohjelmassa on kirjaus siitä, että metsäojituksen ympäristö- ja vesistövaikutuksia vähennetään. Minusta tämän voisi ajatella koskevan juuri nimenomaan puroja. Myös viime kaudella laajalla pohjalla hyväksytty lausuma antaa tähän taustaa.

Vastikään hyväksytty ennallistamisasetus tulee osaltaan vahvistamaan purojen suojaa. Sen toimeenpanossa voitaisiin tehostaa ennallistamista sekä purojen heikentämisen estämistä. 

Olen varma, että meillä on erittäin vahva yhteinen tahto suojella suomalaista luontoa.