Vuonna 1975 Helsingissä järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous. Kokouksen merkittävin tulos oli Helsingin päätösasiakirja, joka oli käännekohta Euroopan turvallisuudelle. Sen myötä 35 valtiota sitoutuivat yhteisiin periaatteisiin, jotka muodostivat perustan Euroopan turvallisuusarkkitehtuurille. Lisäksi kokous edisti kylmän sodan aikaisen vastakkainasettelun purkamista, nosti esiin ihmisoikeudet osaksi kansainvälistä politiikkaa ja loi perustan pysyvälle kansainväliselle järjestölle, Etyjille.
Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on alueellinen turvallisuusjärjestö, johon kuuluu 57 osallistujavaltiota Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Keski-Aasiasta. Etyj on tärkeä, koska se tarjoaa osallistujavaltioille yhteisen foorumin vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Sen toiminnan ytimessä ovat konfliktien ennaltaehkäisy, kriisinhallinta ja jälleenrakennus, mutta myös osallistujavaltioiden välisen luottamuksen vahvistaminen. Etyj tarkastelee turvallisuutta kokonaisvaltaisesti ja tukee näin vakauden ja rauhan rakentamista alueellaan.
Tänä päivänä Etyj toimii vaikeissa oloissa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on suora loukkaus Helsingin periaatteita vastaan. Lisäksi Venäjä horjuttaa toimillaan järjestön toimintakykyä. Etyjin tai Helsingin periaatteiden merkitys ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan epävarmuuden keskellä juuri tarvitaan väyliä vahvistaa yhteisiä periaatteita. Helsingin hengen mukaisesti meidän tulee vahvistaa sääntöihin pohjautuvaa kansainvälistä järjestystä. Ensisijaista on löytää tie kestävään rauhaan Ukrainassa.
Nyt 50 vuotta myöhemmin Etyjin puheenjohtajamaana toimiva Suomi järjestää Helsinki+50-konferenssin, jolla kunnioitetaan ETYK-kokouksen ja Helsingin päätösasiakirjan perintöä. Vaikka maailma on muuttunut radikaalisti vuoden 1975 jälkeen, Helsingin henki ei ole menettänyt merkitystään. Tuolloin idän ja lännen välillä vallitsi syvä epäluulo ja asevarustelu kiihtyi, mutta silti onnistuttiin löytämään yhteinen tahto periaatteille, jotka korostivat rauhanomaista rinnakkaiseloa, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Toiveena on, että Venäjä löytäisi tiensä kunnioittamaan näitä arvoja, joihin se itsekin Helsingissä aikanaan sitoutui.