Kiertotalous on aina ollut mielestäni erityisen innostava teema, koska kiertotaloudessa kaikki voittavat. Keskeistä on ratkaista, miten saamme muutettua järjestelmäämme siten, että hyödyntäisimme tavaroita pidempään, käyttäisimme raaka-aineita tehokkaammin emmekä aiheuttaisi hukkaa. Kiertotalous haastaa ajatteluamme kaikessa päätöksenteossa.
Petteri Orpon hallitus tekee runsaasti toimia, jotka edistävät tätä murrosta. Olin itse neuvottelemassa hallitusohjelmaan kiertotalousosuutta, jossa tunnistetaan hyvin muutoksen tarve systeemitasolla ja kiertotalouden markkinapotentiaali. Haluan nyt nostaa esille yhden konkreettisen ja merkittävän toimen eli jätelainsäädännön uudistamisen. Ympäristöministeriön asettama työryhmä on jo ryhtynyt valmistelemaan uutta kiertotalouslakia, joka tulee korvaamaan voimassa olevan jätelain.
Jo lain nimen muuttaminen kertoo ajattelun muutoksesta. Kyseessä on valtava lakiuudistus, jonka tavoitteena on selkeyttää lainsäädäntöä, keventää sääntelytaakkaa sekä kehittää kiertotalouden toimijoiden toiminta- ja investointiympäristöä. Kiertotalouslailla edistetään myös mm. materiaalien parempaa hyödyntämistä ja tuetaan aiempaa vahvemmin niiden koko elinkaaren huomioimista.
Kiertotalouslakia valmisteleva työryhmä toimii vuorovaikutuksessa jätealan ja kiertotalouden yhteistyöryhmän kanssa, mitä pidän tärkeänä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kansanedustajat päättävät, mikä on yrityksen liiketoiminnan kannalta järkevintä tai mihin liiketoimintojen kannattavuus perustuu. Emme synnytä liiketoimintaa eduskunnassa, vaan sen sijaan meidän tehtävämme kansanedustajina on luoda toimintaympäristö ja sääntelykehikko, joka edistää kiertotalouden toimijoiden tärkeää työtä.
Olin puhumassa hiljattain tekstiilialan kiertotaloudesta Paimion muotiviikon seminaarissa. Siellä keskusteluun nousi ultrapikamuoti. Sen suosion kasvaminen on järkyttävä ja kestämätön kehityssuunta niin ympäristön, ilmaston kuin tehtaiden epäinhimillisten työolojenkin kannalta. Omien havaintojeni mukaan poliitikot puoluerajat ylittäen suhtautuvat ultrapikamuotiin kriittisesti. Sitä ei kuitenkaan pystytä suitsimaan pelkällä kansallisella lainsäädännöllä, vaan tarvitsemme EU-tason ratkaisuja, kuten esimerkiksi tuontitulleja ja muita rakenteita.
Kotimaiset vaatebrändit ovat samalla valitettavasti haasteiden edessä, kuten olemme uutisista lukeneet. Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni aiheudu siitä, että vastuullisuudella yleisesti olisi heikot tulevaisuudennäkymät. Päinvastoin – kiertotalous ja vastuullisuus on edelleen jatkuvasti kasvava teema. Toivottavasti jo ihan lähitulevaisuudessa kannattavin tapa harjoittaa liiketoimintaa on vastuullisesti toimiminen. Siihen suuntaan meidän pitää kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä niin kuluttajina, yrityksinä kuin lainsäätäjinäkin.
Kiertotalous on mahdollisuus Suomelle luoda kasvua ja tehdä asioita uudella tavalla. Se on myös yksi harvoista mahdollisuuksista pelastaa planeettamme. Olen itse ollut aktiivinen kiertotalouden edistämisessä jo vuosien ajan. Tein ensimmäisen pro gradu -tutkielmani vastuullisuusaiheesta vuonna 2010. Yksi johtopäätöksistäni oli jo vuosia sitten se, että edessämme on vielä aika, jolloin vastuullisuus on yrityksille kannattavampaa kuin kilpailuedun hakeminen vastuuttomin keinoin. Emme ole vielä kuitenkaan saavuttaneet sitä pistettä, ja kehitystä hidastavat monenlaiset aikamme haasteet. On kuitenkin tärkeää, että menemme selkein askelin sitä kohti.
