Valikko 

Blogi

Hallitusohjelmassa hyviä tavoitteita, mutta liian vähän keinoja

Julkaistu 17.6.2019

Suomeen saatiin hallitusohjelmaneuvotteluiden myötä Rinteen I hallitus. Viime viikolla hallitusohjelmaa käsiteltiin eduskunnassa kahden päivän ajan. Lopulta äänestimme hallituksen luottamuksesta ja saatuaan eduskunnan enemmistön luottamuksen, hallitus aloittaa nyt työnsä tuoreiden ministereiden johdolla. Me kokoomuksessa äänestimme hallituksen luottamusta vastaan ja aloitamme nyt työmme oppositiossa. Uusi tilanne monelle.

Hallitusohjelma ei ole tavoitteiltaan lainkaan huono. Päinvastoin, siitä on löydettävissä paljon hyviä tavoitteita: esiopetuksen pidentäminen kaksivuotiseksi olisi hyvä edistys, samoin kunnianhimoiset tavoitteet ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen. Ohjelmasta löytyy myös monia edellisen hallituksen kokoomuslaisia avauksia sekä tavoitteita, joita oli myös meidän hallitusohjelmatavoitteistamme.

Valitettavasti kuitenkin Rinteen ohjelma ei tarjoa riittävästi konkreettisia ja realistisia keinoja hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelma on pikemminkin koonti mukanaolevien puolueiden omista ohjelmista, kuin strateginen dokumentti ohjaamaan hallitustyön prioriteetteja. Hallitusohjelma on erittäin pitkä, lähes 200 sivua, mutta silti etenkin talouslukuihin liittyen on vielä valtavan paljon kysymysmerkkejä. Keskeisimmät ja vaikeimmat kysymykset on siirretty eteenpäin ja ratkaistui selvityskirjauksilla: sana ”selvitetään” mainitaan hallitusohjelmassa peräti 130 kertaa.

Ohjelman epämääräisyys näkyy parhaiten juuri taloutta ja työllisyyttä käsittelevissä osa-alueissa. Talouden odotetaan kohenevan enemmän kuin valtiovarainministeriö arvioi ja työllisyyden uskotaan nousevan tavoiteltuun 75 prosenttiin ilman, että hallitusohjelmaan on kuitenkaan kirjattu varsinaisia toimia, joilla tämä saavutetaan. Samanaikaisesti työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan keskeisin yksittäinen elementti. Veroja kiristetään, velkataakka kasvaa ja valtion omaisuutta myydään – vieläpä pysyvien menojen väliaikaiseen rahoitukseen. Turhaan ei puheenjohtajamme Orpo todennut, että hallitusohjelma on kuin hiekalle rakennettu hulppea huvila: upeat puitteet, mutta niitä on vaikea pitää pystyssä ilman kestävää perustaa – jonka tiedämme kumpuavan työstä ja yrittämisestä. Hallitusohjelmasta löytyy kaikille hyvää ja kiitettävää, mutta näyttää selvältä, ettei hallituksella tule olemaan mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lupauksiaan.

Esimerkiksi perhevapaauudistusta koskevat kirjaukset hämmentävät. Suunniteltu uudistus lisää kustannuksia, mutta vastineeksi saatu hyöty ei vastaa tarvetta. Päinvastoin, uudistus ei edistä työllisyyttä eikä tasa-arvoa eli niitä kahta asiaa, joihin uudistuksella pitäisi yrittää vahvimmin vaikuttaa. Hallituksen esittämä perhevapaamalli ei edistä naisten työmarkkina-asemaa, mutta saattaa heikentää työllisyyttä ylipäänsä. Aito perhevapaauudistus edellyttäisi rohkeampaa reformia, jossa osana kokonaisuutta uskallettaisiin koskea myös kotihoidontukeen.

Koska mukana ovat vihreät ja vasemmistoliitto, olisi hallitusohjelman odottanut nostavan esille teemoja, joiden puolesta erityisesti näissä puolueissa on puhuttu. Kuitenkin esimerkiksi eläinten oikeuksiin liittyvät toimet ovat pettymys eikä turkistarhauksesta ole saatu mukaan edes kirjausta selvityksestä – vaikka ohjelma muuten selvityksiä viliseekin. Toinen esimerkki pettymyksestä on se, ettei turpeenpolton verotukiin ole puututtu. Ennen vaaleja vihreissä ja vasemmistoliitossa puhuttiin paljon ympäristölle haitallisten yritystukien leikkaamisesta, jopa miljardiluokassa. Nyt yritystukien leikkauksia tehdään hallitusohjelman mukaan vain 100 miljoonaa, eikä esimerkiksi ilmaston kannalta erittäin haitallisen turpeen polton veroetuihin puututa. Turpeen verotuesta olisi ollut leikattavissa 230 miljoonaa euroa.

Rinteen hallitusohjelmassa tehdään paljon kululisäyksiä, joista monet ovat oikein perusteltuja. Strategisen otteen puuttuessa valintoja ei kuitenkaan ole tehty riittävästi. Kaikkeen ei ole varaa, joten raha tulisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.

Yhden erityisen menolisän puuttumisen haluan erikseen mainita. Vaikka Rinteen hallitus satsaa moneen, puoluetukeen odotettua korotusta se ei kuitenkaan tee. Tämä on minusta virhe.

Demokratia Suomessa nojaa puolueisiin. Puoluetoimintaan on kohdistunut viime vuosina isoja muutospaineita, mutta puoluetuen reaaliarvo on vain laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä ei ole demokratian tulevaisuuden kannalta oikea suunta. Huolena on, että puolueista tulee vain vaalikampanjoita pyörittäviä toimistoja kaiken muun toiminnan kutistuessa.

Puoluetuen lisäys siis olisi ollut mielestäni perusteltua, mutta se ei Rinteen hallituksen panostuksiin kuulunut. Parlamentaaristen toimijoiden toimintaedellytysten vahvistamisen sijaan panostetaan vain hallituksen oman valmistelun taustaresursseihin. Rinteen hallitukseen palkataan merkittävästi edeltävää enemmän valtiosihteereitä ja erityisavustajia.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *