Keskusteluun tuntuu mahtuvan kerrallaan vain rajallinen määrä kriisejä ja katastrofeja. Viime päivinä mielessäni ovat olleet erityisesti Iranin ja Afganistanin naiset, joiden pitkään jatkunut hätä on tuntunut jäävän vähemmälle huomiolle. Ihmisoikeuksien puolesta on tehtävä töitä kaikkialla maailmassa. Tälläkin hetkellä ihmisoikeuksia heikennetään voimallisesti sekä Iranissa että Afganistanissa.

Olen seurannut Iranin ihmisoikeustilannetta pitkään ja käynyt useampaan kertaan puhumassakin aiheesta, muun muassa naisten oikeuksia puolustavissa mielenosoituksissa. Human Rights Watch kertoi hiljattain tiedotteessaan, että Iranissa on vain kuukaudessa teloitettu lähes 90 ihmisistä. Yle puolestaan uutisoi Talibanin kiristäneen siveyslakeja Afganistanissa. Pidän molempien maiden tilannetta erittäin huolestuttavana.

Teloitukset Iranissa lietsovat pelkoa, tukahduttavat toisinajattelijoita ja voimistavat vähemmistöjen sortoa. Ne ovat osa pelottavaa vallan väärinkäyttöä. Teloitukset ovat jatkuneet myös uuden, uudistusmielisenä pidetyn presidentti Pezeshkianin valtakaudella. Iranin viranomaiset ovat pitäneet presidentinvaaleja todisteena muutoksesta, mutta samalla ihmisiä edelleen tuomitaan kuolemaan. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun (OHCHR) mukaan tänä vuonna elokuun alkuun mennessä on raportoitu vähintään 345 ihmisen menehtyneen Iranin viranomaisten suorittamien teloitusten seurauksena. Teloitukset kohdistuvat huomattavissa määrin vähemmistöryhmiin. 

Ihmisillä pitäisi olla oikeus sananvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen. Iranin viranomaiset ovat kuitenkin voimakkaasti tukahduttaneet mm. huivipakkoa vastustavaa Nainen, elämä ja vapaus -liikettä. OHCHR:n mukaan tähän protestiliikkeeseen osallistuneita on teloitettu, pahoinpidelty, kidutettu ja raiskattu. Kyseessä on siis vakavia kansainvälisen oikeuden loukkauksia. Ihmisoikeuksia ja vapautta puolustaneita naisia on myös vangittu epäoikeudenmukaisesti poliittisina vankeina.

Iranilaiset naiset osoittavat valtavaa rohkeutta vaatiessaan perusoikeuksiensa toteutumista. He vaativat demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Iranin feministinen liike taistelee siis sinnikkäästi ihmisoikeuksien puolesta. Iranilaiset naiset ovat jo pitkään joutuneet kohtaamaan systemaattista sortoa, kuten totesin Ylen julkaisemassa artikkelissa. Irania tulee painostaa lopettamaan välittömästi kuolemantuomiot ja teloitukset. Lisäksi maan oikeusjärjestelmää on uudistettava. Iranin huolestuttavaa ihmisoikeustilannetta seuratessa on tärkeää pitää mielessä, minkälainen rooli ja intressi valtion hallinnolla on myös muita kansainvälisiä konflikteja koskien, esimerkiksi Lähi-idässä ja suhteessa Venäjään. 

Myös Afganistanin jatkuvasti heikentyvää ihmisoikeustilannetta olen seurannut useamman vuoden ajan, etenkin pari vuotta sitten Naisjärjestöjen Keskusliiton ”Afganistanin naisten ääni” -selvityksen puitteissa. Afganistania hallitseva Taliban on nyt vielä entisestäänkin heikentänyt naisten oikeuksia maassa. Äärijärjestön säätämien uusien lakien myötä naisten äänet eivät saa kuulua julkisuudessa, eivätkä naiset saa katsoa kohti suvun ulkopuolelta olevia miehiä. Naisilla on myös velvollisuus peittää kasvonsa ja vartalonsa julkisilla paikoilla. Uutistoimisto AP toteaa artikkelissaan, että lakia rikkoville ihmisille annetaan varoituksia ja tehdään pidätyksiä.

OHCHR puolestaan korostaa hiljattain julkaistussa tiedotteessa Talibanin sortotoiminnan äärimmäistä vakavuutta ja systemaattisuutta. Ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutuvat naisten lisäksi erilaiset vähemmistöryhmät. Heitä uhkaavat äärijärjestön mielivaltaiset vangitsemiset, henkirikokset, pahoinpitelyt, seksuaalinen väkivalta ja kidutus.

Kuten OHCHR on vedonnut, YK:n jäsenvaltiot eivät saa antaa tilanteen vakiintua ”uudeksi normaaliksi”. Sekä Iranin että Afganistanin naiset ja vähemmistöt tarvitsevat kansainväliseltä yhteisöltä tukea ja medianäkyvyyttä ympäri maailman. Emme saa turtua sortoon.