Olen kerännyt kuluneen vuoden aikana harrastuskassaa, josta jaoin kuluneella viikolla tukea lasten ja nuorten harrastamiseen. Pottiin kerääntyi kesän ja syksyn aikana yhteensä 6058 euroa, joista osan olen lahjoittanut itse ja osa on kerätty erilaisista tilaisuuksista. Mukana on muistamisia omilta kolmikymppisiltäni ja isäni kuusikymppisiltä. Olen ohjannut harrastuskassaan myös muihin tilaisuuksiin liittyviä lahjoituksia.

Harrastamisen kustannukset ovat nousseet viimeisten vuosien aikana rajusti ja erityisesti tällaisena taloudellisesti vaikeana aikana perheissä joudutaan tekemään useita säästöpäätöksiä. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kuitenkin mielestäni harrastuksen. Harrastuksen tuomat kokemukset, ystävät ja elämykset voivat auttaa jaksamaan monen muun vaikean asian yli.

Halusin tarjota tukeani sellaisiin tilanteisiin, joissa lapsen harrastus on syystä tai toisesta vaarassa loppua perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Sain vastaukseksi kymmeniä hakemuksia perheiltä, joissa esimerkiksi sairaus tai työttömyys on ajanut talouden syöksykierteeseen.

Monet perheiden kohtaamista tilanteista ovat sellaisia, että ne pitäisi nostaa laajempaankin keskusteluun. Esimerkiksi hometalojen aiheuttamat taloudelliset ja terveydelliset seuraukset, konkurssia seuraavat maksujärjestelyt, vakavien loukkaantumisten ja sairastumisten aiheuttamat pitkät sairaslomat, sekä tietysti niistä aiheutuvat paperirumbat. Monista saamistani hakemuksista kävi ilmi, että vakava taloudellinen ahdinko seuraa, kun yhtä perhettä kohtaa useampi vastoinkäyminen samalla hetkellä. Perhe, jossa on vaikkapa pitkäaikaistyöttömyyttä, tai jos vanhempi on yksinhuoltaja, on erityisen heikossa tilanteessa esimerkiksi yhden perheenjäsenen sairastuessa tai jonkin yllättävän kulun tullessa eteen. Usein unohdamme, että myös perheen lapset elävät näiden tilanteiden seurauksissa.

Silti kaikissa näissä hakemuksissa vanhemmat halusivat viimeiseen asti tehdä lapsensa harrastamisen mahdolliseksi. Säästöjä tehtiin kaikesta muusta, tingittiin omista tarpeista ja etsittiin ratkaisuja, jotta lapsi saa jatkaa harrastustaan. Perheet toivoivat pientäkin tukea harrastusten kausimaksujen kattamiseen tai jonkin tärkeän harrastusvälineen hankintaan.

Kävin kaikki saamani hakemukset ja niiden sisältämät harrastustarinat huolellisesti läpi. Kuivin silmin en sitä pystynyt tekemään – tuntui moneen otteeseen kovin epäreilulta, miten samojen perheiden kohdalle oli saattanut sattua niin kohtuuton määrä epäonnea ja vaikeuksia. Rahamäärän ollessa rajallinen, kaikkien auttaminen ei valitettavasti ollut mahdollista. Koetin jakaa käytettävissä olevan summan mahdollisimman järkevästi niin, että tuella olisi konkreettinen merkitys ja apu todella kohdistuisi perheisiin joissa tarve on suurin.

Tukea myönnettiin kaikkiaan 28 lapselle tai nuorelle (kaikki heistä alle 18-vuotiaita). Tukisummat vaihtelivat 80-800 euron välillä. Tuki jakautui seuraaviin kaupunkeihin: Turku, Raisio, Naantali, Helsinki, Espoo, Kirkkonummi ja Jyväskylä. Valtaosa hakijoista oli Turusta ja Varsinais-Suomesta, jossa hakuilmoitukseni on varmaan ollut näkyvimmin esillä. Eri lajeista edustettuina olivat: jalkapallo, salibandy, taitoluistelu, joukkuevoimistelu, baletti, paini ja pesäpallo.

Ennen lahjoitusten tekemistä olin yhteydessä kyseisiin harrastusten järjestäjiin (pääasiassa urheiluseuroja). Myös kaikki maksut on tehty suoraan seuroihin ja niiden kohdistamisesta on sovittu yhdessä. Tällä halusin varmistaa, että tukiraha menee juuri siihen tarkoitukseen, mihin se on tarkoitettu. Suurimmat tukisummat menivät tällä kertaa TPS:n juniorijalkapallolle.

Osa lahjoituksista tehtiin välineinä. Monessa hakemuksessa hartaimpana toivomuksena ja keskeisenä harrastuksen jatkon esteenä esiin nousivat kunnolliset välineet. Välinelahjoitukset minulla oli ilo toteuttaa yhteistyössä Naantalissa sijaitsevan Forsport oy:n Toni Forsblomin kanssa. Yhdessä Forsportin kanssa lahjoitamme lapsille mm. nappulakenkiä, sählymailoja ja pesäpallotarvikkeita. Toni valitsee yhdessä perheiden kanssa sopivat ja laadukkaat, kilpaurheiluun soveltuvat välineet.

Oli ilo saada Forsport yhteistyökumppaniksi tähän hyväntekeväisyysmuotoon. Ajatuksemme lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien merkityksestä menivät heti yksiin. Lämmin kiitos Tonille!

Näissä merkeissä toivotan kaikille hyvää joulua!

(Kuva jo hiljentyneestä Pikkuparlamentin kahvilasta. Kuvan otti avustajani Maija.)