Demokratiaa on pyritty vahvistamaan yhdistämällä vaaleja ja tekemällä täten äänestämisestä helpompaa. Silti uusimmat kunta- ja aluevaalit paljastivat karun totuuden: lähes 130 000 ääntä hylättiin. Tämä on neljä kertaa enemmän kuin aiemmissa vaaleissa. Oikeusministeriön mukaan äänestysnumeroiden sekoittaminen vaalien välillä oli yleisin syy äänestyslippujen hylkäämiselle.

Suomessa on kerran aikaisemmin järjestetty yhdistetyt vaalit: vuonna 1996, kun europarlamentti- ja kuntavaalit pidettiin yhtä aikaa. Myös tällöin äänestäjät sekoittivat äänestysliput, mikä johti poikkeuksellisen suureen määrään hylättyjä ääniä. 

Tämän kevään aluevaaleissa hylättiin yli 83 700 ääntä ja kuntavaaleissa yli 41 700. Edellisissä vaaleissa vastaavat luvut olivat 7 100 ja 11 500. Jokainen hylätty ääni on hiljaisuutta siellä, missä pitäisi kuulua kansan ääni. 

Suuret hylkäysluvut eivät ole vain tilastollinen ongelma. Ne rapauttavat luottamusta järjestelmään ja voivat vieraannuttaa kansalaisia politiikasta entisestään. Etenkin pienessä maassa, kuten Suomessa, isolla hylättyjen äänien määrällä saattaa olla merkitystä myös vaalien tulokseen. 

Valitettavasti myös äänestysaktiivisuus pysyi edelleen matalana, vaikka yhdistetyillä vaaleilla tavoiteltiin nimenomaan päinvastaista: äänestysaktiivisuuden kasvua. Ajatuksena oli, että yksi vaalikerta vähentää äänestysväsymystä ja madaltaa kynnystä osallistua. Näin ei kuitenkaan aivan käynyt. Aluevaalien äänestysprosentti nousi hieman 47,5:stä 51,7:ään, mutta kuntavaaleissa se laski.

Huolestuttavaa on, että poliittinen osallistuminen näyttää vähenevän laajemminkin. Perinteinen puoluetoiminta ei välttämättä houkuttele etenkään nuoria, ja  poliittisen ilmapiirin kiristyessä ehdokkaita on haastavampi löytää. Joillakin paikkakunnilla kuntavaaliehdokkaita oli vain hieman enemmän kuin paikkoja täytettävänä. Tämä kehitys haastaa suomalaisen demokratian perustan, sillä se rakentuu nimenomaan puolueiden, vaalien ja kansalaisten aktiivisuuden varaan.

Aiheen äärelle on tärkeää pysähtyä. Me suomalaiset olemme onnellisessa asemassa saadessamme elää vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan autoritaariset järjestelmät vahvistuvat globaalisti, mikä tarkoittaa, että yhä harvemmalla on mahdollisuus osallistua yhteisten asioiden päättämiseen. Meillä tuo mahdollisuus on, mutta silti melkein puolet suomalaisista jättää käyttämättä äänioikeuttaan.

Tähän ei voi suhtautua olankohautuksella. Tarvitsemme konkreettisia keinoja äänestysprosentin vahvistamiseksi ja osallistumisen kynnyksen madaltamiseksi. Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Se elää vain, jos me pidämme sen hengissä, osallistumme ja kehitämme sitä yhdessä.

Teksti on julkaistu myös Åbo Underrättelserissä ruotsin kielellä.