Viime viikolla Turun Sanomista osui silmääni kirjoitus, jossa kerrottiin Turun kaupungin harkitsevan Wäinö Aaltosen museon takana olevan tontin myymistä. Samaisesta tontista on oltu kiinnostuneita aikaisemminkin ja erilaisia epävirallisia esityksiä sen käytöstä on vuosien varrella kuultu. Varsin ymmärrettävää, sillä tonttihan sijaitsee hienolla paikalla Aurajokirannassa, lähellä keskustan palveluita, mutta silti täysin puistomaiseman ympäröimänä.
Wäinö Aaltosen museo, Samppalinnan Kesäteatteri, Samppalinnan Tuulimylly, Paavo Nurmen Stadion, Biologinen museo ja koko Urheilupuisto muodostavat kaupunkilaisten näkökulmasta merkittävän kulttuuri-, liikunta- ja virkistysalueen, jota ainakin itse pidän yhtenä Turun vetovoimatekijöistä. Olen useasti ääneen ihastellut, miten upea ”keidas” meillä niin keskeiseltä paikalta löytyykään.
Urheilupuiston alue palveluineen on historiallisestikin turkulaisille merkittävä. Kaupunginvaltuusto teki vuonna 1893 päätöksen Samppalinnanvuoren vuokraamisesta Turun Urheilunystäväin yhdistykselle. Tuon päätöksen myötä alueen kehittäminen kaupunkilaisten virkistysalueeksi sai alkunsa. Biologinen museo aloitti toimintansa vuonna 1907. Samppalinnan mylly ja sen läheisyydessä sijaitsevat rakennukset ovat peräisin jo 1860 –luvulta. Teatteritoimintaa alueella on ollut 1900 –luvun alusta alkaen ja nykyisen toimijan toimesta jo 60 vuoden ajan.
Kyseessä on aivan ainutlaatuinen kaupunkipuisto, jossa näen valtavasti potentiaalia kaupunkilaisten virkistyspalveluiden, viihtyvyyden sekä kaupungin vetovoiman lisäämisen kannalta. Kiinnitin Turun Sanomien uutiseen huomiota, sillä olen pitänyt tärkeänä alueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Huoleni on, että alueen kehittäminen kokonaisuutena voi kärsiä, jos tulevaa katsotaan vain yhden yksittäisen tontin näkökulmasta.
Olen itse pitänyt tärkeänä, että Urheilupuiston aluetta lähdettäisiin kehittämään kokonaisvaltaisesti. Tein taannoin asiasta valtuustokollegani Niko Aaltosen kanssa valtuustoaloitteenkin.
Iloitsen siitä, että viime vuonna julkaistussa Turun kaupungin keskustavisiossa kulttuuri-, liikunta-, virkistys-, ja viheralueet nähdään merkittävinä tekijöinä kaupungin houkuttelevuuden näkökulmasta:
- ”Nostetaan puistot entistä keskeisemmäksi kaupunkilaisten viihtyvyystekijäksi ja matkailulliseksi vetovoimatekijäksi.”
- ”Parannetaan Urheilupuiston ympärivuotisuutta.”
- ”Rakennetaan Urheilupuiston ja Vartiovuorenmäen väliin kevyenliikenteen silta Neitsytpolun yli.”
- ”Yhdistetään Samppalinnan puisto ja Urheilupuisto Aurajoen rantaan keskustan lenkkeilyreitistöksi”
- ”Yhdistetään Urheilupuisto ja Samppalinnanmäki sillalla tai vastaavalla yhdeksi Kulttuurikuntoilunkeskuspuistoksi.”
Nämä tavoitteet allekirjoitan mielelläni. Keskustavisiossa ”jokirannasta avautuu uusi reitti kohti urheilupuiston tuulimyllyä ja stadionia”. Reitin varteen on kaavailtu sijoittuvan ”urheilu- ja hyvinvointipalveluita, sekä kahviloita ja putiikkeja”. Wäinö Aaltosen museon visioidaan laajentuvan ja sen yhteyteen sijoitettaisiin ”terassoituvia museoasuntoja, jotka muodostavat puistomaisia kortteleita”. Mielestäni tässä visiotyössä on arvokkaalla tavalla tunnistettu Turun vetovoimatekijöitä, vahvuuksia ja uniikkeja piirteitä. Nämä ovat parhaita kilpailuvalttejamme!
Työpaikkoja, toimitiloja, yrityksiä ja bisnestä tarvitaan tottakai, ilman elinvoimaista elinkeinoelämää kaupunkikehitys on mahdotonta. Samaan aikaan kuitenkin sivistyksellä, kulttuurilla ja kulttuurihistorialla on mittaamatonta arvoa, jota tulee vaalia ja vahvistaa. Kaupunkitilan arvo ja sen käyttötarkoitus on yksi merkittävimmistä asioista, joista yhdessä päätämme.
Vastakkainasettelun sijasta tehtävämme on löytää ratkaisuja, jotka luovat mahdollisimman laajasti lisäarvoa kaupungille ja kaupunkilaisille. Mitä tahansa Paavo Nurmen puistotien tontille 853-3-16-9001 tulevaisuudessa tuleekaan, tulee päätöksentekovaiheessa varmistaa, että muutokset istuvat arvokkaaseen puistomaisemaan ja tukevat alueen ainutlaatuisia vahvuuksia.
