Torstaina 24.10. vietetään YK:n päivää. Yhdistyneiden kansakuntien perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 80 vuotta.
YK perustettiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa tavoitteenaan turvata rauhaa ja tehdä yhteistyötä heikommassa asemassa olevien ihmisten elinolojen parantamiseksi. Vaikka vuosikymmenten kuluessa YK:n agenda on moninaistunut, ovat sen päätehtävät edelleen rauhan, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen. Lisäksi YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelma edistää kokonaisvaltaisesti kestävää kehitystä, sivuuttamatta tärkeiden tavoitteiden keskinäisriippuvuutta.
Maailma on jälleen monenlaisten myllerrysten kourissa. Geopoliittiset ristiriidat ja konfliktit kasvavat, ja ilmastonmuutos sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaavat ihmiskuntaa. Globalisaation myötä myllerrykset aiheuttavat aiempaa voimakkaammin seurannaisvaikutuksia eri puolilla maailmaa. Kriisit myös ovat yhä moniulotteisempia. Näiden yhteisten haasteiden keskellä valtioiden on kannattavampaa toimia yhdessä kuin erikseen. Juuri siitä syystä tarvitsemme vahvoja, YK:n peruskirjaan ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia instituutioita.
Valtioneuvosto antoi hiljattain eduskunnalle uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Siinä määritellään Suomen YK-politiikan keskeiseksi tavoitteeksi kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän toimintakyvyn puolustaminen ja vahvistaminen. Pidän tätä strategiaa todella tärkeänä. Tavoitteiden edistäminen YK:n pöydissä edellyttää määrätietoista työtä ja aktiivisuutta Suomelta YK:n jäsenenä. Tämä koskee myös taloudellista tukea. Kuten selonteossa todetaan, Suomen tulee osoittaa poliittinen sitoutumisensa monenkeskiseen järjestelmään. On perusteltua, että tukea jatketaan etenkin YK:n tasa-arvojärjestölle (UN Women) ja YK:n väestörahastolle (UNFPA).
YK ei kuitenkaan ole täydellinen, kaukana siitä. Uusia epäkohtia nousee esille ja useat valtiot pyrkivät heikentämään monenkeskisen yhteistyön painoarvoa. Vaikutusvaltaisimmat maat pyrkivät ohjaamaan YK:n toimintaa haluamaansa suuntaan. Saavutetut edistysaskeleet ottavat helposti takapakkia, vaikka tärkeää olisi nimenomaan pitkäaikaisten ratkaisujen löytäminen.
Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston kykyä kriisienratkaisuun haastetaan aivan aiheesta samalla kun suurvaltakilpailu kiihtyy. Turvallisuusneuvosto on kuitenkin edelleen keskeisin rauhaa ja turvallisuutta käsittelevä päätöksentekoelin. Suomi pyrkii turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2029–2030. Paikka olisi Suomelle todella merkittävä mahdollisuus edistää arvojemme ja intressiemme mukaista politiikkaa.
Monista rakenteellisista haasteista huolimatta YK:lla on siis edelleen olennainen merkitys. YK kaipaa kipeästi uudistamista, mutta se on kuitenkin paras mahdollisuutemme vaikuttaa globaalisti kestävämmän tulevaisuuden puolesta.
