Valikko 

Blogi

Hyvää kaikenlaisten äitien päivää!

Julkaistu 14.5.2017

 

Kirjoitin viime vuonna äitienpäivänä siitä, miten äitiyttä on monenlaista. Teema on ajankohtainen joka vuosi.

Äitienpäivänä on hyvä hetki muistaa, että äiti voi olla monella tapaa. On kotiäitejä, uraäitejä, yksihuoltajaäitejä, sijaisäitejä, enkeleiden äitejä, etä-äitejä, uusperheen äitejä, teiniäitejä, isoäitejä ja vara-äitejä.

Ja vaikka isolle osalle meistä kyseessä on iloinen keväinen juhla, äitiyteen voi liittyä myös vaikeita kokemuksia tai surua. Äitiys, äidiksi tuleminen, äitinä oleminen tai suhde omaan äitiin ei aina ole yksinkertaista eikä itsestään selvää. Monelle äitienpäivä on syystä tai toisesta vaikea päivä. On niitä, jotka kaipaavat äitiä ja niitä jotka kaipaavat äitiyttä. On niitä, jotka äitinä kaipaavat menetettyä lasta. On niitä, jotka eri tavoin surevat tai kipuilevat omien menetysten, oman äitiyden tai äitisuhteen kanssa.

Äitienpäivänä on hyvä hetki muistuttaa myös yhteiskunnastamme edelleen löytyvistä äitiyteen liittyvistä epäkohdista. Vaikka Suomi on yksi maailman parhaita maita olla äiti, järjestelmissämmekin on edelleen niin pieniä kuin suurempia asioita hoidettavaksi.

 

  1. Äitiyslaki kuntoon

Yksi näistä on viime vuonna eduskuntaan saapunut kansalaisaloite äitiyslaista, joka takaisi naisparien lapsille kaksi juridista vanhempaa heti syntymästä lähtien. Täysistunnon värikkäässä keskustelussa tuntui välillä unohtuvan se aivan tärkein yksityiskohta: lapsen oikeus huolenpitoon ja rakkauteen. Omissa puheenvuoroissani korostin juuri sitä, että lapsen kannalta tärkeintä on saada kotoa turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. Vanhempien taustatekijöillä kuten sukupuolella tai seksuaalisuudella ei tässä pitäisi olla mitään merkitystä. Toivottavasti laki saadaan pian käsiteltäväksi ja hyväksytään eduskunnassa. Voisimme siten säästää naispareja käymästä läpi tätä turhauttavaa perheensisäistä adoptioprosessia, ja parantaa naisparin lapsen oikeudellista turvaa heti syntymästä alkaen.

 

  1. Kohtuun kuolleen lapsen tunnistaminen väestörekisterijärjestelmässä

Toinen esillä pitämäni helposti korjattava epäkohta koskee vanhempien oikeutta antaa nimi kohtuun kuolleelle lapselleen. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 200 kohtukuolemaa. Kohtukuolemaksi nimitetään tilannetta, jossa raskausviikon 22 jälkeen lapsi menehtyy syystä tai toisesta kohtuun.

Vielä syntymätön lapsi on useimmiten ollut jo kohdussa perheensä odotettu ja toivottu jäsen. Lapsi on kuolemansakin jälkeen lähimmäisilleen todellinen. Siksi tällaisen surun kohdanneista vanhemmista saattaa tuntua riipaisevalta, että kuolleena syntynyttä lasta ei merkitä väestötietojärjestelmään, eikä hän saa virallisesti nimeä. Ikään kuin häntä ei yhteiskunnan silmin koskaan olisi ollutkaan.

Tämän epäkohdan korjaaminen vaatisi varsin pienen, teknisen muutoksen lakiin. Se ei vaikuttaisi kenenkään muun elämään, mutta kohtuun kuolleiden lasten vanhemmille parannus olisi merkittävä. Siksi jätin tämän viikon perjantaina 12.5. kirjallisen kysymyksen siitä, miten tässä asiassa voitaisiin ottaa askel inhimillisempään suuntaan. Mielestäni lakia tulee muuttaa siten, että vanhempien niin halutessa, voidaan kuolleena syntynyt lapsi liittää väestötietojärjestelmään ja hänelle antaa nimi. Jo pelkästään se voisi monesti helpottaisi perheen tuskaa suuren surun ääressä. Saatuani asianosaiselta ministeriltä vastauksen kysymykseeni, viimeistelen sen myötä jo työn alla olevan lakialoitteeni aiheesta. Tavoitteenani on jättää lakialoite vielä ennen kesätaukoa.

 

  1. Sijaissynnytys mahdollistettava

Kolmantena äitiyteen liittyvänä lainsäädännöllisenä muutoksena haluaisin palauttaa sijaissynnytyksen mahdollisuuden Suomen lakiin. Sijaissynnytys kiellettiin vuonna 2007 hedelmöityshoitoja koskevan lainsäädännön yhteydessä. Samalla vietiin monelta omista lapsista, tai tehtiin se turhan hankalaksi ja turvattomaksi pakottamalla sijaissynnytystä toivovat etsimään palveluita ulkomailta.

Ymmärrän, että aihe ei ole yksinkertainen eikä helppo, vaan pikemminkin herkkä ja vaikea. Se ei kuitenkaan saa olla syy jättää kohduttomien tai ihmisten, jotka esimerkiksi sairauden vuoksi eivät voi synnyttää omia lapsia, toiveita ja oikeuksia huomioimatta. Kysymys on monella tavalla myös yhdenvertaisuudesta. Asiaan huolella tutustuttuani olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sijaissynnytys tulisi Suomessa sallia. Kaikki siihen liittyvät huolet ovat parhaiten ratkaistavissa nimenomaan lainsäädännöllä. Kysymyksessä olisi luvanvarainen, ei kaupallinen toiminta. Tästäkin aiheesta minulla on työn alla lakialoite vielä tälle keväälle.

 

  1. Perhevapaauudistus käyntiin

Tässäkin yhteydessä koen tarpeelliseksi nostaa esille yhteiskuntamme suurimman tasa-arvoon liittyvän epäkohdan, eli vanhemmuuden kustannusten jakaantuminen ja sen myötä koko perhevapaajärjestelmämme.

Paras äitienpäivälahja olisikin mielestäni se, että vanhemmuuden vastuita jaettaisiin tasaisesti, vuoden jokaisena päivänä. Meillä on vielä paljon matkaa siihen, että yhteiskunnan rakenteet tukisivat tätä ajatusta. Perhevapaauudistusta kaivataan kipeästi, jotta äitiydestä ei muodostu kenellekään kannustinloukkua ja jotta yhteiskuntamme tältäkin osin tunnistaa ja tiedostaa erilaiset perheet ja erilaiset tavat olla äiti. On aivan välttämätöntä, että perhevapaauudistukseen liittyvä selvitystyö saadaan pikaisesti käyntiin.

 

 

Äitiyttä todellakin on monenlaista. Itsekin koen olevani äiti yhtä aikaa monella tapaa. Olen äiti ihanalle ja eloisalle esikoisellemme, samoin kuin hänen pienelle enkeli-veljelleen sekä kohdussani parhaillaan kasvavalle kuopuksellemme. Olen joka päivä onnellinen ja kiitollinen voidessani olla äiti. Sen ilon soisi kaikille, jotka sitä toivovat. Olen myös kiitollinen omalle äidilleni, joka on mahdollistanut minulle niin paljon, muun muassa monelta osin sen, että pystyn tasapainoisesti yhdistämään vanhemmuuden ja vaativan työn.

Äitinä ajatukseni tänään äitienpäivänä ovat kaikkien äitien luona. Näissä mietteissä erilaisille äideille aurinkoista äitienpäivää!