Työelämä on monella tapaa murroksessa. Yhä useampi työllistää itse itsensä, tekee epäsäännöllistä työtä tai useaa työtä samaan aikaan. Järjestelmämme tulisi tunnistaa paremmin muuttuvat työn muodot ja joustaa siten, että työn vastaanottaminen kannattaa aina. Itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien perusturvaa on parannettava.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa uusien työpaikkojen syntymisessä ja siten paremman työllisyysasteen ja talouskasvun saavuttamisessa. Siksi työn tekemisen ehtoja pitää kehittää siitä näkökulmasta, että lainsäädännöllä ei tukahduteta pieniä yrityksiä työnantajan ja työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sovittaessa. Muuttuva työelämä vaatii yhä enemmän liikkumavaraa paikalliselle sopimiselle. Nykyiset työmarkkinat ovat turhan jäykät.

Yrittämisen esteitä tulee poistaa karsimalla turhaa byrokratiaa. Erilaisten lupien ja niihin liittyvien tarkastusten tarkoituksenmukaisuutta tulee pohtia huolella. Lupamenettelyistä itsessään tulee tehdä joustavampia. Paperityö ei saa hallita yrittäjän arkea. Lainsäädännön on oltava tarkoituksenmukaista ja selkeästi tulkittavaa.

Aina yrittäminen ei onnistu suunnitellusti. Epäonnistumisesta ei pitäisi rankaista loputtomiin. Rehellisen konkurssin tehneillä yrittäjillä on oltava mahdollisuus uuteen alkuun.

Monen yrittäjän huolena on pula osaavasta työvoimasta. Työvoimapulasta kärsittään kaikkialla Suomessa ja kaikilla aloilla. Samaan aikaan moni suomalainen on työttömänä. On pystyttävä samaan aikaan ratkomaan pitkäaikaistyöttömyyden haasteita ja houkuttelemaan uutta työvoimaa Suomeen. Tarvitsemme molempia! Ikärakenteemme muutos lisää haastetta työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Kaikki työikäiset ja työkykyiset on saatava töihin ja lisää työntekijöitä tarvitaan myös ulkomailta. Suomalaisille tuotteille ja osaamiselle on maailmalla kysyntää, mutta tekijöistä on yrityksissä pulaa.

Yrittäjät ovat huolissaan myös tulevaisuuden toimintaympäristön mahdollisista muutoksista. Olemme kuulleet avauksia, joissa yrittäjien vero- ja sääntelytaakkaa halutaan kiristää. Kannattaako investointeja tehdä? Uskaltaako uusia työntekijöitä palkata? Tarvitaan ennakoitavaa ja poukkoilematonta politiikkaa, joka luo uskoa tulevaisuuteen ja mahdollisuuksia kasvuun. Yrittäjät odottavat meiltä päättäjiltä kannustavaa ja kilpailukykyistä toimintaympäristöä kilpailijamaihin verrattuna.

Työelämän tasa-arvossa on edelleen tekemistä myös yrittäjien näkökulmasta. Vanhemmuuden kustannusten kuuluu jakaantua tasaisemmin työnantajien kesken. Hallituksen myöntämä 2500 euron kertakorvaus perhevapaalle jäävän naispuolisen työntekijän työnantajalle on askel oikeaan suuntaan. Tärkeässä roolissa työelämän tasa-arvon saavuttamisessa on myös perhevapaauudistuksen toteuttaminen. Pitkät perhevapaat vaikuttavat heikentävästi naisten uraan, palkkaan ja eläkkeeseen. Tehokkain keino naisten tasa-arvon korjaamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi työmarkkinoilla olisi miesten kannustaminen käyttämään omaa oikeuttaan perhevapaisiin – ja samalla naisten nopeampi siirtyminen takaisin työelämään.

Tavoitteita yrittäjyyden edistämiseksi:
– Torjutaan yrittämistä hankaloittavat veronkiristykset. Kokonaisveroaste ei saa nousta. Pidetään kiinni kilpailukykyä edistävästä yrittäjävähennyksestä
– Luodaan mahdollisuuksia joustavammaksi, reilulle paikalliselle sopimiselle
– Lisätään työssäoppimista koulutussopiomuksen kautta
– Käynnistetään sosiaaliturvan uudistus niin, että työn tekeminen on aina kannattavaa.
– Helpotetaan Suomeen töihin tulemista luopumalla ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta. Myönnetään ulkomaisille opiskelijoille tutkinnon jälkeen automaattisesti oleskelulupa ja sujuvoitetaan työlupaprosesseja.
– Toteutetaan perhevapaauudistus ja tasataan vanhemmuuden kustannuksia työnantajien välillä