Noniin. Keskustan keskiolutlinjauksista nousi kova keskustelu eilen. Osa keskustelijoista on ihmetellyt älämölön määrää. Kaljako kansaa (ja politikkoja) vain kiinnostaa? Eikö meillä ole tärkeämpiäkin asioita?
Kyllä, kyllä meillä on. Kaljakeskustelun jalkoihin jäi eilen tärkeämpiä asioita: huolestuttavia kuten Ukraina ja Kreikka sekä positiivisempana esimerkkinä vaikka eilen hyväksytty lisätalousarvio. Mutta on tämä keskiolutasiakin tärkeä, kahdestakin syystä.
Ensinnäkin, koska alkoholin aiheuttamat terveyshaitat ovat totta ja niiden ehkäisemiseksi käytettävistä keinoista on syytä keskustella. Asia on tärkeä, mutta Keskustan esittämät keinot toimimattomia. Sen sijaan, että keskioluen myynnin siirto Alkoon ratkaisevasti vähentäisi alkoholiongelmia, se varmasti heikentäisi mm. pienpanimoiden sekä pienten myymälöiden, erityisesti kyläkauppojen, toimintaedellytyksiä ja sitä kautta kasvua ja työllisyyttä. Puhumattakaan haitasta, jota muutos aiheuttaisi tavallisille kohtuukäyttäjille.
Alkoholin aiheuttamat ongelmat on otettava vakavasti ja niiden ehkäisemiseksi on tehtävä töitä. Vakavimpien alkoholiongelmien takana ei kuitenkaan ole vain alkoholin saatavuus, hinta tai mainonta (kuten monesti kuulee väitettävän), vaan sairaus: alkoholismi. Ei sairautta voi kielloilla ehkäistä. Meillä on jo nyt muuta Eurooppaa säännellympi alkoholipolitiikka ja silti alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia. Ei asia uusilla kielloilla parane. Kun puhutaan alkoholismista, puhutaan riippuvuussairaudesta. Silloin haetaan kyllä alkoholia tarvittaessa vaikka kauempaakin. Jos täytyy lähteä Alkoon asti, tulee helposti poimittua mukaan myös keskiolutta väkevämpää.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Käytettävissä olevat keinot pitäisi kohdistaa sinne, missä suurimmat ongelmatkin ovat: alkoholin ongelmakäyttäjiin. Ihmisiin. Tässäkin asiassa tulisi tukea varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä, esimerkiksi hoitoonohjausta työpaikoilla. Päihdehoidossa on paljon kehitettävää. Nykyään alkoholismia sairastava voi käydä lukuisia kertoja hoidossa, ilman merkittävää, kestävää toipumista. Lukuisten lyhyiden pätkien sijasta olisi kaikkien kannalta järkevämpää pyrkiä hoitamaan sairautta pitkäjänteisemmin. Se edellyttää, että ihminen nähdään kokonaisuutena ja pureudutaan myös juomisen syihin. Yksityisten toimijoiden järjestämistä kokonaisvaltaisista ja myös perhettä osallistavista hoitojaksoista on saatu erittäin lupaavia tuloksia. Näkisin mielelläni myös kiinteämmän yhteyden mielenterveystyön ja päihdetyön välillä. Ja vaikka Suomessa alkoholismin hoito perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen, päihdeäitien kohdalla kannattaisin keinona myös pakkohoitoa.
Aiheen ympäriltä käyty keskustelu on tärkeä myös toisesta syystä. Kyseinen keskiolutgate on oiva esimerkki siitä, miten puolueiden välillä ja myös sisällä löytyy erilaisia näkemyksiä. Ja miten vaalien läheisyys vaikuttaa gallupsuosikkiinkin. On huomionarvoista, että kyseinen alkoholilinjaus on Keskustassa hyväksytty usealla tasolla puoluehallitusta ja puoluekokousta myöten ja silti enää tänään juuri kukaan ei tunnu sitä kannattavan. Lopulta puoluejohto jopa sanoutui täysin irti omasta linjauksestaan. Miten äänestäjä voi tällaisessa tilanteessa arvioida, mikä puolueen linja oikeasti on? Mistä äänestäjä voi tietää varmasti, mihin tekemiinsä linjauksiin puolue on aidosti sitoutunut?