Itämeren suojelukomissio HELCOM julkaisi lokakuun lopussa tuoreen raportin Itämeren tilasta. Se muistuttaa jälleen siitä, millaisia haasteita merialueelle aiheutuu ihmisen toiminnan seurauksena. Raportin mukaan Itämeren tila ei ole juurikaan parantunut tarkastelujakson 2016–2021 välillä. Erityisesti Saaristomeri on haavoittuva. Tilanne on huolestuttava, mutta tarkoin valituilla, pitkäjänteisillä toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista parantaa meren tilaa.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on vahvoja kirjauksia koskien vesistöjen suojelua. Erityisen ylpeä olen, että Saaristomerelle on ensimmäistä kertaa ikinä omistettu kokonainen oma kappale. Hallitus esimerkiksi edistää ravinnekiertoa, selvittää harvaanasuttujen alueiden jätevesien keskitettyä ja tehokasta käsittelyä erityisesti Saaristomerellä ja rannikkoalueilla sekä kieltää lumenkaadon vesistöihin. Hallitusohjelman mukaisesti alusten huuhtelu-, ruokajäte-, rikkipesuri- ja käymäläjäteveden purku mereen kielletään Suomen aluevesillä. Nämä ovat kaikki toimia, joita olen edistänyt pitkään ja joihin Orpon hallitus on nyt sitoutunut. 

Näiden toimien lisäksi haluan nyt erikseen nostaa esille vielä yhden yksityiskohdan: pienveneiden jätevesien tyhjennysmahdollisuudet. 

Lähtökohtaisesti veneilijöillä on erittäin vahva tahtotila olla laskematta jätteitä mereen ja suurin osa veneilijöistä tyhjentää jätevedet asianmukaisesti. Ongelmia kuitenkin tulee, mikäli satamissa ei ole asianmukaisia tyhjennysmahdollisuuksia. Tällöin osa veneilijöistä päätyy tyhjentämään septinsä suoraan mereen. Käymäläjätteiden pääseminen vesistöön aiheuttaa rehevöitymistä sekä bakteerien vapautumista vesistöön.

Kaikilla yli 25 venepaikan satamilla on velvollisuus järjestää septitankin tyhjennysmahdollisuus. Kaikki veneellä liikkuvat ovat kuitenkin huomanneet, etteivät tyhjennyslaitteet aina toimi tai ole käytettävissä. Pumput on esimerkiksi saatettu sijoittaa hankalasti saavutettavaan paikkaan. Toisinaan laitteisto on rikki ja vikojen korjaaminen kestää kohtuuttoman kauan. Toimivista tyhjennysasemista on myös vaikea saada tietoa. Veneilijä saattaa matkata pitkänkin matkan tiettyyn satamaan tyhjentämään septitankkinsa, vain huomatakseen, ettei pumppu olekaan käytössä. Tyhjennys aiheuttaa kustannuksia yrittäjille, ja osassa satamia tyhjennysmahdollisuutta ei ole järjestetty, vaikka sitä edellytettäisiinkin. 

Myös jätteen vastaanottoon liittyy haasteita. Pienelläkin satamalla septien tyhjentämisestä kerääntyy helposti isot määrät jätettä. Sen kuljettaminen on usein hankalaa ja arvokasta. Erityisiä ongelmia aiheuttavat tilanteet, joissa jätevedenpuhdistamot eivät syystä tai toisesta ota septijätteitä vastaan. 

Hallituksella on selkeä tahtotila pelastaa Saaristomeri. Se edellyttää monenlaisia toimia. Yhtenä pienenä ratkaisuna tulisi varmistaa, että myös pienveneilijöiden käyttämissä satamissa septitankkien tyhjentäminen toimii asianmukaisesti.

Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen.