Valikko 

Blogi

Vastauksia kysymyksiin hiilinieluista

Julkaistu 5.2.2019

Vihreä Lanka -lehti pyysi minua kommentoimaan väitteitä asteikolla 1–5, 1: täysin eri mieltä ja 5: täysin samaa mieltä. Alla vastaukseni perusteluineen.

1. Suomen metsäpolitiikan tavoitteena tulisi olla metsien hiilinielun ja -varaston kasvattaminen mahdollisimman suureksi.

Arvosana 4. Kokoomus pitää kansallisen metsä- ja ilmastopolitiikan yhteisenä tavoitteena, että metsien pitkän ajan arvoa kasvatetaan. Tutkimukset osoittavat, että metsien hiilinielu kasvaa tällä hetkellä jopa arvioitua enemmän. Yksi metsien arvo on se, että Suomi voi saada nettopäästönsä nollaan huomattavasti pienemmin aineellisin uhrauksin kuin ilman niitä. Merkitystä on silläkin, mihin puuta käytetään: puulla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita ja vähentää fossiilisia päästöjä. Metsäpolitiikassamme on kuitenkin oltava muitakin tavoitteita, sillä metsien merkitys Suomen hyvinvoinnille on kiistaton. Hyvin hoidetut metsät tuovat hyvinvointia, vaurautta, työtä ja mahdollistavat ainutlaatuisia luonto-elämyksiä virkistyskäytössä.

2. Jos tavoitteena on maksimoida Suomen metsien hiilinielu, kannattaa hakata mahdollisimman vanhaa metsää.

Arvosana 4. Hiilinielua ajatellen merkitystä ei ole vain hakkuiden määrällä, vaan myös sillä, minkälaista ja minkäikäistä metsää hakataan. Hiilinielujemme kannalta on merkittävää, että tehdäänkö päätehakkuu metsässä, jonka puut ovat keskimäärin esimerkiksi 60- vai 80-vuotiaita. Tukkipuuvaltaisempi päätehakkuuvaihe mahdollistaa myös puusta tehtävien tuotteiden keskimääräisesti pidemmän elinkaaren eli valmistettavat tuotteet sitovat hiilen useammiksi vuosikymmeniksi. Tämäkään ei ole ihan muistavalkoista: toisaalta metsien museoiminenkaan ei ole järkevää, sillä taas lahoava puu hiilidioksidia ilmaan. Kun hakkuita tehdään, on tärkeää pitää ”hiilinieluton” vaihe mahdollisimman lyhyenä ja istuttaa uutta metsää mahdollisimman nopeasti.

3. Hakkuita kannattaa lisätä, vaikka hiilinielu pienenisi, sillä puulla korvataan muun muassa fossiilisia polttoaineita ja betonia.

Arvosana 3. Kestävä hakkuumäärä on nykytiedon valossa noin 80 miljoonan kuution paikkeilla. Puurakentaminen ja pitkäkestoiset puutuotteet toimivat pitkäaikaisina hiilivarastoina. Näin sitoutunut hiili säilyy pitkään pois ilmakehästä ja pystymme korvaamaan mm. tuontisementtiä. Hiilinieluja tulisikin tarkastella laajempana kokonaisuutena ja niiden kehitystä riittävän pitkällä aikajänteellä. Tärkeää on käyttää puu resurssiviisaasti siten, että puusta syntyy kestäviä tuotteita.

4. Puun energiapoltolla ei voi vähentää ilmastopäästöjä.

Arvosana 4. Puuta ei kannata polttaa energiaksi. Se ei ole viisasta, eikä kestävää. Kokoomuksen yhtenä tavoitteena on esimerkiksi korvata kantojen energiakäyttö kestävämmillä ratkaisuilla vuoteen 2025 mennessä. Kantojen energiakäyttö yleensä nopeuttaa hiilen vapautumista ilmaan. Se on ongelmallista myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

5. Mitä vähemmän Suomessa hakataan metsää, sitä enemmän metsää hakataan maissa, joissa metsänhoito ei ole niin kestävää kuin Suomessa.

Arvosana 4. On epärealistista olettaa, että globaali kulutus laskisi, kun maailman väkimäärä kasvaa voimakkaasti. Kestävästi ja uusiutuvasta raaka-aineesta valmistetuille tuotteille on kysyntää ja ne kannattaa valmistaa Suomen kaltaisissa maissa, joissa ympäristösääntely on korkealla tasolla ja työlainsäädäntö reilua. Suomessa on myös erinomaista metsäosaamista.

6. Hakkuiden lisääminen on virhe, sillä metsien hiilivarasto on ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevina vuosikymmeninä pienempi kuin tilanteessa, jossa hakkuita ei lisättäisi.

Arvosana 3. Metsien käytön on pohjattava parhaaseen ja puolueettomaan tieteelliseen tietoon hiilinieluista ja hakkuutasoista. Meillä on realistinen mahdollisuus tähdätä siihen, että 2040-luvun aikana Suomen metsät ja metsämaa sitovat enemmän hiiltä kuin vapautamme Suomen päästöinä. Päästöneutraaliuteen olisi mahdollista päästä nyt linjatuilla päästövähennystoimilla vuoteen 2035 mennessä. Hiilinielujen ja hiilivarastojen rinnalla kaikkein tärkeintä on toteuttaa kunnianhimoisia päästövähennystoimia. Jos ajatellaan hiilinieluja tuloina ja päästöjä menoina, menot tulee saada kuriin ja tulot on pidettävä kestävällä tasolla.

7. Koska suuri osa metsistä on yksityisomistuksessa ja kysyntä on pelkästään yksityistä, valtion kyky ohjata hakkuumäärien kehitystä on rajallinen.

Arvosana 2. Metsien pitkän ajan arvon sekä metsien kasvun ja hiilensidonnan maksimoimisen huomioiminen Metsähallituksen tavoitteissa on merkittävä. Metsähallituksen hallinnassa on kaikkiaan 12,5 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita, mikä on lähes kolmannes Suomesta. Toisaalla taas esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuva metsiensuojeluohjelmalla, METSO:lla, on saatu aikaiseksi merkittävää kehitystä metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi.

8. Hakkuiden lisäämisestä voi aiheutua Suomelle merkittäviä lisäkustannuksia, jos EU:n ilmastopolitiikkaa kiristetään.

Arvosana 1. Suurempi huolenaihe ja lisäkustannus syntyy, jos emme pysty hillitsemään päästöjämme.

9. EU:n ilmastopolitiikka ei ohjaa hiilinielun maksimointiin.

Arvosana 3. EU:n ilmastopolitiikka kannustaa hiilinielujen lisäämiseen sekä päästöjen vähentämiseen. On muistettava, että hiilinieluja voidaan kasvattaa myös sitomalla hiiltä maahan esimerkiksi peltojen osalta. Tästä on käynnissä jo useita lupaavia kokeiluja Suomessa.

10. Huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä poliitikoilla on käytössään perusteltu ja vertaisarvioitu tieteellinen näkemys Suomen metsien hiilinielusta ja -varastosta ja hakkuiden vaikutuksesta niihin.

Arvosana 5. Vertaisarvioitu ja ajantasainen tieto olisi oltava käytettävissä viimeistään hallitusohjelmaneuvotteluihin mennessä, jotta seuraava hallitus voi tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Luke ilmeisestikin julkistaa MALULU-laskelmansa tammikuun lopulla. Laskelma ja sen tausta-aineisto olisi hyvä julkistaa mahdollisimman pian, jotta hiilinieluista käytävää keskustelua voidaan käydä parhaan tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Vertaisarviointia on haastavaa saada muutamassa kuukaudessa.

**

Saara-Sofia