Kansanedustajan kesään kuuluu lukuisia kesätapahtumia ja mikäs sen mukavampaa! Viime viikon vietin Porin ja MTV:n SuomiAreenassa, jossa minulla oli ilo osallistua useampaan keskustelutilaisuuteen. Olin mukana keskustelemassa mm. Kokoomuksen tilaisuudessa Suomen ja Kokoomuksen tulevaisuudesta (katsottavissa täältä), AKAVAN Erirtyisalojen tilaisuudessa kulttuurin, liikunnan ja urheilun merkityksestä (katsottavissa täältä) sekä Valtioneuvoston kanslian järjestämässä Suomi100-tilaisuudessa, jossa keskustelu pyöri tulevan Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teemojen ympärillä. Lisäksi osallistuin presidentti Martti Ahtisaaren isännöimälle brunssille sekä CMI:n ja Valon yhdessä järjestämään tilaisuuteen, jossa aiheena oli urheilun yhteys politiikkaan, diplomatiaan ja rauhaan.
Lukuisat tapaamiset ja keskusteut herättivät luonnollisesti paljonkin ajatuksia, mutta päälimmäisenä voisin kiteyttää itselleni keskeisimmän annin keskusteluihin urheilun, liikunnan ja kulttuurin yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tämä tematiikka oli mukana oikeastaan kaikissa näissä mainitsemissani tilaisuuksissa.
Olen itse puhunut ennaltaehkäisevien palveluiden ja harrastusten yhteiskunnallisesta merkityksestä ihan väsymykseen asti. Merkitys ja potentiaali on valtava, eikä sitä olla vielä parhaalla mahdollisella tavalla ymmärretty. Uusi hallitusohjelma avaa kuitenkin hyviä mahdollisuuksia: kulttuuriin ei kohdistu suoria leikkauksia ja koulupäiviin halutaan lisätä liikuntaa. Erinomaisia, strategisia linjauksia, joita ei ole tehty sattumalta.
Viime viikon jälkeen jäin kuitenkin erityisesti pohtimaan suurtapahtumien merkitystä Suomelle. Niin Suomi100-keskustelussa kuin CMI:n ja Valon urheilun ja rauhan yhteyttä koskevassa keskustelussa nostin esille urheilun yhteisöllisen merkityksen. Jokainen urheiluseurassa harrastanut tietää, miltä tuntuu vetää seuraverkkarit päälleen: tuntee olevansa osa jotankin porukkaa, jolla on yhteisiä tavoitteita.
Isommassa mittakaavassa voidaan ajatella vaikka Helsingin kesäolympialaisia 1952. Niiden merkitys sotien jälkeiselle Suomelle on ollut valtava. Jälleenrakennus oli jo hyvässä vaiheessa, samoin sotakorvaukset. Yhteiset kisat yhdistivät suomalaista urheilukenttää ja suomalaisia muutoinkin. Helsinki pääsi kansainvälisen huomion keskipisteeksi ja tapahtuman järjestelyt kehittivät kaupunkia eteenpäin: esimerkiksi Linnanmäki ja Suomenlinnan lauttayhteys avautuivat ennen kisoja.
Samaan aikaan SuomiAreenan kanssa Helsingissä oli käynnissä eräs toinen merkittävä liikuntatapahtuma. Kansainvälinen voimistelufestivaali Gymnaestrada on kansainväliseltä osallistujamäärältään suurin Suomessa koskaan järjestetty tapahtuma! Voimistelu toi Helsinkiin yli 21 000 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Gymnaestradan järjestäminen Suomessa on ollut pitkäaikainen unelma, jota olen itsekin saanut ollut tekemässä. Olin mukana Voimisteluliiton hallituksessa jo hakuprosessia suunniteltaessa. Tuntui kerrassaan upealta, kun unelmasta tuli totta ja tapahtuma saapui Suomeen. Halusin tietysti itsekin osallistua, joten ajoin keskiviikkona Porista Helsinkiin nähdäkseni stadionilla kenttänäytöksen. Kyllä kannatti! Kylmiä väreitä, liikuttuneita huokauksia ja liikunnan riemua. Tanssiessani mukana tapahtuman virallista koreografiaa en voinut olla pistämättä merkille jälleen kerran liikunnan yhteentuovaa voimaa. Urheilu on universaali kieli, joka työ ihmiset yhteen. Gymnaestradan osallistujilta saatu palaute on pääosin hurmioitunutta hehkutusta, viikko on ollut monelle mullistava kokemus.
Suurtapahtumat jättävät onnistuessaan hyvien muistojen ja uusien ystävien lisäksi jälkeensä melkoisen pinon euroja. 20 miljoonan euron budjetilla järjestetty Gymnaestrada toi Helsinkiin noin 30 miljoonaa euroa. Tähän päälle tulee vielä kansainvälinen näkyvyys ja imagohyöty, jonka arvoa on vaikea mitata. Tapahtuman kustannukset tulevat moninkertaisesti takaisin.
Suomen tulisi jatkossakin hakea ennakkoluulottomasti isoja tapahtumia järjestettäväkseen. Järjestelyt edellyttävät jonkin verran panostuksia, mutta yleensä se kannattaa. Kuntatasolla tapahtumien hakuprosesseissa menestyminen edellyttää eri hallintokuntien välistä saumatonta yhteistyötä. Turussa olen puhunut asian puolesta jo vuosia, voimakkaammin siitä asti kun hävisimme kilpailun Lahdelle, kun Voimisteluliitto järjesti valtakunnallista suurtapahtumaa 2013. Sen jälkeen toimintoja on selkiytetty ja yhteistyötä tiivistetty. Tampereen kaupungin tapahtumatoimiston hyvä työ on tuonut onnistuneita tapahtumia seudulle ja Turussa ollaan kovaa vauhtia kehittymässä vielä aikaisempaa laadukkaammaksi tapahtumakaupungiksi. Olikin ilo törmätä Helsingissä Turun kaupungin edustajaan, joka oli työnsä puolesta tutustumassa Gymnaestradaan. Esimerkiksi Paavo Nurmi Games tavoittelee Timanttiliigan osakilpailua ja muitakin isoja tapahtumia on suunnitteilla Turkuun.
Tulevaisuudessa katseet tulisi kääntää vieläkin isompiin, kansainvälisiin tapahtumiin. Koskahan Suomi voisi isännöidä yhteistyössä naapurimaiden kanssa talviolympialaisia? Kyselin aiheesta panelisteilta Valon ja CMI:n yhteistilaisuudessa ja kannatusta tuntui olevan.
Ohessa vielä pari tunnelmakuvaa Porista.