Valikko 

Blogi

Turvaa läheisen väkivallalta

Julkaistu 25.1.2019

Naisten yhteiskunnassamme kohtaaman syrjinnän kammottavin muoto on fyysinen ja/tai seksuaalinen väkivalta – väkivalta, jonka seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla uhrin menehtyminen. Yle on kuluneella viikolla kertonut syksyn ja alkuvuoden aikana tapahtuneista henkirikoksista, joiden taustalla epäillään olevan pidempäänkin jatkunutta lähisuhdeväkivaltaa. Otsikko on pysäyttävä: ”Kolmessa kuukaudessa 6 naista ja 3 lasta on kuollut lähisuhdeväkivaltaan”.

Tämä on Suomi vuonna 2019.

Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman selvityksen mukaan perhesuhdeväkivalta on monelle arkipäivää Suomessa. Noin kolmannes suomalaisista naisista on joutunut entisen tai nykyisen kumppaninsa fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Eurooppalaisessa vertailussa kumppanin tai entisen kumppanin väkivallan kohteeksi joutui suomalaista naista useammin vain tanskalainen tai latvialainen nainen. Suomi onkin saanut lukuisia huomautuksia siitä, että toimet naisten kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaan liittyen ovat olleet riittämättömiä.

Vuonna 2015 Suomessa voimaan tullut Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, on osaltaan edistänyt tavoitteita. Sopimus velvoittaa Suomea korjaamaan puutteet naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille suunnattavissa palveluissa.

Turvakotien rahoitus siirtyi vuonna 2015 valtion vastuulle. Sen jälkeen rahoitusta on onnistuttu parantamaan ja turvakotipaikkojen määrää on kyetty lisäämään. Turvakotipaikkoja on silti tarpeeseen verrattuna edelleen liian vähän. Istanbulin sopimuksessa viitataan Euroopan neuvoston suositukseen, jonka mukaan turvakotipaikkoja tulisi olla 1/10 000 asukasta. Tällä hetkellä turvakotien perhepaikkoja on Suomessa alle 200, kun arvio tarpeesta lähentelee 500 paikkaa. Jokaiseen maakuntaan on kuitenkin saatu turvakoti, mikä parantaa alueellista kattavuutta ja turvaa.

Rahoituksen osalta nousua on tapahtunut lähtien 2016 vuoden 11,55 miljoonasta eurosta vuoden 2019 budjettiin, jossa on osoitettu 19,6 miljoonaa euroa turvakodeille. Turvakotiverkoston riittävä resursointi edellyttäisi THL:n arvion mukaan noin 40 miljoonan euron vuosittaista budjettia toiminnalle.

Lisäksi väkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseksi on suunnattu matalan kynnyksen palveluita. Väkivallan uhreille ja heidän läheisilleen tarkoitettu 24/7-puhelinpalvelu Nollalinja on aloittanut toimintansa ja seksuaalisen väkivallan uhreja auttaa myös matalan kynnyksen tukikeskus.

Tasa-arvovaltuutetun kertomus oli eduskunnan käsittelyssä viime viikolla. Raportissaan tasa-arvovaltuutettu kritisoi sitä, että vaikka Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen ja tehnyt suunnitelmat sen kansallisesta toimeenpanosta, ei toimeenpanolle ole osoitettu omaa rahoitusta. Toistaiseksi toimenpiteiden rahoitus vahvistetaan ministeriöiden määrärahasuunnittelussa vuosittain. Tasa-arvovaltuutettu pitää tätä ongelmallisen ottaen huomioon, kuinka vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta on kyse.                 

Viimeaikaiset uutiset lähisuhdeväkivallan kuolemaan johtaneista tapauksista ovat murskaavia. Ylen uutisen mukaan Ruotsissa lähisuhdeväkivallan uhrina kuolee vuosittain saman verran ihmisiä, kuin Suomessa, vaikka väkilukumme on puolet pienempi. On siis selvää, että tehtävää riittää naisten kokeman väkivallan ehkäisemiseksi yhteiskunnassamme.

Työtä lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseksi on tehostettava. Turvakotipaikkoja tarvitaan edelleen lisää, sillä ei voi olla niin, että apua hakevia joudutaan käännyttämään ovelta. Tulee myös huolehtia riittävästä tuesta ja ohjauksesta eteenpäin tapauksissa, joissa turvakoti on täynnä. Pelkkä suunnan osoittaminen ei riitä. Liian usein hakijan mieli muuttuu, jos turvan etsiminen muuttuu hankalaksi.

Julkisissa palveluissa on oltava osaamista ja resursseja tarttua epäilyihin lähisuhdeväkivallasta. Tämä tulee huomioida koulutuksessa ja viranomaisyhteistyössä. Yhtenä selkeänä edellytyksenä saumattomalle moniammatilliselle yhteistyölle on toimiva tiedonvälitys. Esimerkiksi lastensuojeluun liittyen tarkennettavaa on myös lainsäädäntötasolla. Selkeä työnjako ja hyvä koordinaatio eri toimijoiden kesken mahdollistavat toiminnan tehokkuuden.

Tasa-arvovaltuutetun ja lukuisten järjestöjen mielestä raiskauksen tunnusmerkistöä tulisi muuttaa pakkoon perustuvasta väkivallankäytöstä suostumusperustaiseksi. Kannatan tätä lainmuutosta. Tarkastettavaa saattaa olla lainsäädännössä muiltakin osin. Minusta vaikuttaa selvältä, että lähestymiskieltojen osalta lainsäädäntöä tulisi tarkastella siten että se vastaisin paremmin tarkoitustaan. Mielestäni olisi myös syytä selvittää kontrolloivan tai pakottavan käytöksen kirjaamista rikoslakiin Englannin tapaan.

Vaikuttamistyötä lähisuhdeväkivallan torjumiseksi ilmiönä on jatkettava määrätietoisesti. Yksiselitteisen selvää on se, että väkivallan ja syrjinnän ehkäisemiseksi tarvitaan sekä rakenteellisia, että asenteisiin vaikuttavia keinoja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *