Valikko 

Blogi

Toivoa kestävämmästä suunnasta

Julkaistu 8.11.2020

Yhdysvaltojen presidentinvaalien ratkettua Joe Bidenin hyväksi moni on iloinnut ilmastotyön parempien mahdollisuuksien puolesta, tekihän Bidenin ääntenlaskun käännyttyä hänen edukseen ensitöikseen lupauksen paluusta Pariisin ilmastosopimukseen. Iloa ja toivoa voi valinnan myötä herätellä myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistymisen puolesta. 

Trumpin kaudella Yhdysvalloissa on järjestelmällisesti pyritty heikentämään naisten ja vähemmistöjen asemaa. Tämä on näkynyt esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia edistävien järjestöjen toimintamahdollisuuksien heikentämisenä. Toimijoiden rahoitus käytännössä kiellettiin heti Trumpin virkakauden alkajaisiksi. 

Negatiivinen suuntaus on näkynyt myös esimerkiksi siinä, miten YK:n toiminnassa Yhdysvallat on pyrkinyt vesittämään naisten oikeuksia koskevia tekstikirjauksia. Olen itsekin osallistunut kansainvälisiin kokouksiin, joissa Yhdysvallat on ollut tyytymätön viralliseen julkilausumaan ja kerännyt muiden valtioiden delegaatioiden allekirjoituksia vaihtoehtoisiin versioihin. Näissä vaihtoehtoisissa lausumissa sukupuolten tasa-arvoon viittaavia kirjauksia on systemaattisesti häivytetty.

Tällaista kehityskulkua on ollut lannistavaa todistaa ja toivonkin sydämestäni, että suunta nyt uuden presidentin myötä kääntyy takaisin edistyksen tielle. Suomella on paljon annettavaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä, joten toivottavasti samalla avautuu myös monia yhteistyön mahdollisuuksia. 

Yhdysvallathan on viime vuosina ottanut etäisyyttä esimerkiksi YK:n alaisten järjestöjen toimintaan. Vaikka Suomi on yhdessä muutamien muiden maiden kanssa pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään Yhdysvaltojen jättämää rahoitusvajetta, ovat tasa-arvon kannalta keskeisten toimijoiden työn edellytykset vääjäämättä kärsineet.

Koronakriisin alkaessa ensimmäinen peruutettu iso kansainvälinen YK-kokous taisi olla CSW2020 (Commission on the Status of Women), joka oli tarkoitus järjestää New Yorkissa maaliskuun alussa. Minunkin oli tarkoitus olla mukana tuossa tasa-arvon megakokouksessa edistämässä naisten asemaa ja juhlistamassa 25-vuotiasta Pekingin sopimusta. 

Vuonna 1995 hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma naisten aseman parantamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Tuo sopimus oli historiallinen käännekohta työssä naisten oikeuksien puolesta, sillä sukupuolten tasa-arvo julistetiin tuossa yhteydessä perus- ja ihmisoikeudeksi. 

Sopimuksen toimeenpano on edelleen kesken ja seuraavia konkreettisia askeleita oli tarkoitus edistää New Yorkin CSW-konferenssissa tänä vuonna. Tapahtumat kuitenkin jouduttiin peruuttamaan.

Tuolle tasa-arvokokoukselle olisi ollut todella suuri tarve. Maailmalla on viime vuosien aikana voimistunut liikehdintä, jonka tavoitteena on heikentää naisten ja vähemmistöjen asemaa – eli ottaa tasa-arvon kehityksessä askeleita taaksepäin! Ilmapiiri on tällä hetkellä ollut sellainen, ettei nyt olisi mahdollista saavuttaa kansainvälistä yhteisymmärrystä vastaavista tasa-arvon tavoitteista, kuin mitä saavutettiin Pekingissä vuonna 1995. Tämän vuoden CSW olisi ollut paikka nostaa epäkohtia esille ja tuoda näkyvämmäksi työtä, jota tehdään takapakkiliikehdintää vastaan.

New Yorkin menetetty tasa-arvokokous tuli mieleeni tänä viikonloppuna, kun näin videoita ihmisjoukoista tanssimassa New Yorkin kaduilla Bidenin ja Harrisin presidentinvaalivoiton kunniaksi. Vallan vaihtuminen Valkoisessa talossa on mahdollisuus kehityksen suunnan kääntymiseen, vaikka ei ”trumpismi” tokikaan Yhdysvalloista katoa presidentin vaihtumisen myötä. Iso osa yhdysvaltalaisista kannatti näissäkin vaaleissa vastakkainasettelua ja monin paikoin rasismia ja taantumusta populismissaan hyödyntänyttä ehdokasta. 

Enemmistö kuitenkin äänesti tätä kehitystä vastaan ja se luo mahdollisuuden paremmalle suunnalle. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, ilmaston ja ympäristön, oikeusvaltion ja demokratian kannalta vaalitulos luo toivoa siitä, että suunta voisi jatkossa olla kestävän kehityksen mukaisesti eteenpäin – parempaan.

Tasa-arvo ja demokratia ovat monella tavalla samanlaisia asioita. Kumpikaan ei tule ikinä valmiiksi ja molemmat ottavat kehityksessään helposti taka-askeleita, jos työ ja keskittyminen niiden edistämiseksi herpaantuu. Suunta kääntyy heti, jos alamme pitää saavutettuja voittoja itsestäänselvyyksinä. Kehityksen kääntymisestä väärään suuntaan olemme pienemmässä mittakaavassa nähneet esimerkkejä myös Suomessa. Siksi tasa-arvon ja demokratian puolesta pitää tehdä töitä joka päivä! 

Yhdysvaltojen tulevan presidentin Bidenin ja varapresidentin Harrisin valinta antaa siis monta syytä odottaa positiivista muutosta. Heidän kaudellaan Yhdysvaltojen odotetaan palaavan mukaan Pariisin ilmastosopimukseen ja sitoutuvan siten tarvittaviin päästövähennystavoitteisiin. Sen lisäksi on syytä toivoa, että Trumpin heti kautensa alussa käyttöönottama ”global gag rule” jäisi historiaan ja Yhdysvallat palaisi tasa-arvotyössä tähän päivään, myös kansainvälisen yhteistyön pöytiin. Gag rule-päätöksellä Yhdysvalloissa kiellettiin rahoitus seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä tekeville järjestöille, millä paitsi aiheutettiin inhimillistä hätää, myös vaikeutettiin suuresti keskeisten kestävän kehityksen tavoitteiden edistämistä.

Jospa tämän vaalituloksen myötä maailmaan saataisiin enemmän tämän päivän ilmasto- ja tasa-arvonpolitiikkaa ja vähemmän 1960-luvun harhan haikailemiseen perustuvaa populismia.