Palasin juuri muutaman päivän työmatkalta Nepalista, jonne matkasimme Kehityspoliittisen toimikunnan (KTP) delegaation voimin. Toimin KTP:n varapuheenjohtajana ja delegaation toisena johtajana. Vierailumme tarkoitus oli tutustua syvällisesti Nepalissa tehtävään kehitystyöhön, jota Suomi tukee. Ulkoministeriön alla toimivan KTP:n tehtävänä on arvioida Suomen kehityspolitiikkaa ja toimia kehityspoliittisena asiantuntijana hallituksen suuntaan.

Lisäksi matkan tarkoituksena oli tutustua kiinnostavassa kehitysvaiheessa olevan Nepalin ihmisoikeusasioihin ja poliittiseen tilanteeseen. Nepal on YK:n Human rights councilin jäsen 2018-2020. Matkan tavoitteet toteutuivat erinomaisesti ja saimme todella kattavat kuvan Nepalin tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Matkan painopisteiksi nousseita teemoja olivat naiset ja tytöt, vesi- ja sanitaatio sekä opetus ja koulutus.

 

Nepalissa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Valtio on käynyt läpi federalisaatioprosessin, joka on muuttanut maan poliittisen ja hallinnollisen tilanteen täysin. Takana on useammat vaalit, maahan on saatu valittua hallitus ja perustuslaki on hyväksytty. Silti valtavan uudistuksen yksityiskohtia on vielä muotoutumatta. Eräs tapaamani paikallinen tiivisti tilanteen seuraavaan esimerkkiin. Suhteessa hallinnollisiin uudistuksiin väestö voidaan jakaa neljään osaan:

• Niihin, jotka hyötyvät muutoksista (jotka ovat jo yläluokkaisia)
• Niihin, jotka lähtevät Nepalista esim. opiskelemaan ulkomaille (aivovuoto Nepalista on suurta)
• Niihin, jotka toimivat harmailla markkinoilla ja epävirallisilla työmarkkinoilla
• Kouluttamattomiin työläisiin

Nepalissa on edelleen vallalla kastijärjestelmä, jonka vaikutus yhteiskunnassa on merkittävä. Kasteja ja erilaisia etnisiä ryhmiä on yhteensä 125 ja maassa on suunnilleen saman verran puhuttuja kieliä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa haasteita kehitysyhteistyölle ja esimerkiksi koulutuksen kehittämiselle. Nepalin lähihistorian taakkana ovat 12 vuotta sitten päättynyt sisällissota ja sen jälkeenkin jatkuneet ihmisoikeusloukkaukset, tuhoisat maanjäristykset kolme vuotta sitten, sekä tulvat ja maanvyöryt.

 

Aikataulusyistä suuntasin Nepaliin pari päivää muuta delegaatiota myöhemmin, enkä valitettavasti päässyt osallistumaan matkan kenttäosioon maaseudulla. Ensimmäisenä matkapäivänä minulla olikin ihan oma tapaamisaikataulu.

Heti lentokentältä saavuttuani tapasin UN Womenin edustajia Suomen suurlähettilään residenssissä. Keskustelimme naisten oikeuksien tilanteesta sekä Nepalissa ajankohtaisista lakiehdotuksista, joilla kansalaisjärjestöjen toimintakenttää oltaisiin kaventamassa.

Aiheena tapaamisessa olivat myös Nepalin sisällissotaan liittyvät haavat. Väkivaltaisen konfliktin uhrit eivät ole saaneet oikeutta. Maassa on esimerkiksi paljon lapsia, jotka ovat syntyneet konfliktin aikaisen seksuaalisen väkivallan seurauksena. Heillä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan eikä kansalaisuuteen. Konfliktin uhrien kokemuksia ei ole systemaattisesti kerätty, tuomioita ei juurikaan ole jaettu, eikä tapahtuneita vääryyksiä tunnustettu tapahtuneeksi. UN Women tekee Suomen rahoituksella erinomaista työtä pyrkiessään keräämään ja tuomaan julki näitä tarinoita, jotta uhrit saisivat oikeutta.

Esillä oli myös naisten tukeminen poliittiseen päätöksentekoon. Nepalin uudessa lainsäädännössä säädetään naisten osuutta vaalien ehdokasasettelussa. Samoin paikallisvaalien tulosten pohjalta joko pormestarin tai varapormestarin on oltava nainen. Kiintiöt ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ympäri Nepalin on nyt iso joukko tuoreita naispoliitikkoja, joilla harvalla on aikaisempaa kokemusta päätöksenteosta.

Samojen teemojen tiimoilta minulla oli tapaaminen puolueiden demokratiajärjestö Demo Finlandin työntekijän kanssa. Olinkin matkalla ikään kuin tuplaroolissa, sillä toimin myös Demon hallituksen varapuheenjohtajana. Demolla oli Nepalissa noin kymmenen vuotta kestänyt demokratiahanke, joka ajettiin alas parisen vuotta sitten. Demo on tehnyt Nepalissa edelläkävijätyötä aktivoidessaan ensimmäisenä nuoria ja naisia politiikkaan. Hankkeen pohjalta muun muassa muodostui poliittisten nuorisojärjestöjen toiminta ja niiden väliset yhteistyön rakenteet.

 

Suomen kehitysyhteistyön rakenteessa on tämän hallituskauden aikana tapahtunut merkittävä painopisteen muutos yksityisen rahoituksen suuntaan kehitysrahoituslaitos Finnfundin kautta. Siksi delegaatiollemme oli tärkeää päästä tutustumaan käytännössä yritystoimintaan, jota Finnfund rahoittaa Nepalissa toimivan Dolma Impact Fundin kautta.

Ensinnäkin oli paradoksaalista huomata, että vaikka Nepal tarvitsisi kipeästi ulkomaisia investointeja, on investoiminen maahan tehty erittäin hankalaksi. Byrokratia on hidasta ja järjestelmät monimutkaisia. Yritystoiminta on säädeltyä ja viranomaisten päätökset välillä mielivaltaisia. Nepalissa ei vielä toimikaan juuri muita pääomasijoitusrahastoja.

Dolma Impact Fundilla on Nepalin portfoliossa tällä hetkellä viisi yritystä: biotech-yhtiö, yksityissairaala, kaksi vesivoimayhtiötä sekä ”pilvipalveluyhtiö” nimeltä CloudFactory, johon pääsimme tutustumaan myös tarkemmin paikan päällä. Oli avartavaa päästä näkemään nopeasti kasvavaa yritystoimintaa käytännössä. CloudFactorylla uskotaan, että osaaminen jakaantuu ympäri maailman tasaisesti ja ainoastaan mahdollisuudet ovat eri puolilla maailmaa erilaiset. Yritys työllistää Kathmandussa ja Nairobissa nyt muutaman tuhatta työntekijää. Lisää tulee koko ajan ja tavoitteena onkin tarjota mielekästä työtä miljoonalle ihmiselle. Yrityksen sosiaalisena tavoitteena on tarjota osaajille töitä Nepalissa, sillä jos mielekästä työtä ei ole, osaajat lähtevät muualle. CloudFactoryn työntekijät voivat halutessaan tehdä töitä myös etänä ja osa-aikaisesti, joka tarjoaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia myös naisille työllistyä. Kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen hanke, johon oli ilo päästä tutustumaan.

Matkan aikana tapasimme myös muun muassa YK:n edustajia, EU:n ihmisoikeustaistelijoita sekä paikallisten ihmisoikeusyhdistysten edustajia. Keskusteluiden aiheina oli muun muassa Nepalin perustuslakiin ja implementointiin liittyvät kysymykset, tuomioistuinten rooli sekä järjestöjen toimintaedellytykset muuttuvassa poliittisessa tilanteessa. Naisten ja tyttöjen oikeudet olivat läpileikkaavasti esillä kaikissa näissä tapaamisissa.

Vierailimme myös Nepalin opetusministeriössä. Suomesta Opetushallitus ja ulkoministeriö tekevät tiivistä yhteistyötä Nepalin opetusministeriön kanssa, esimerkiksi uuden opetussuunnitelman laatimiseksi. Mukana on myös suomalaisia kansalaisjärjestöjä. Opetussektorille kohdistuu Nepalissa paljon kiinnostusta ja uusi hallituskin sitä tuntuu haluavan painottaa. Valtion budjetista kymmenisen prosenttia menee opetukseen, mikä on toki vielä liian vähän.

Lähtöpäivänä tapasimme vielä myös Nepalissa toimivien järjestöjen edustajia suurlähetystössä. Oli kiinnostavaa päästä tutustumaan Suomen rahoittamiin hankkeisiin käytännössä.

Kaikkiaan työntäyteinen, antoisa ja avartava muutaman päivän matka.