Valikko 

Blogi

Terveisiä Keniasta

Julkaistu 21.2.2020

Johdin viime kuussa kuuden kansanedustajan delegaatiota YK-liiton puheenjohtajan roolissa matkalla Keniassa. Tapasimme lähes kaikkien YK:n ohjelmien ja järjestöjen edustajat. Lisäksi teimme kenttämatkan pakolaisleirille sekä pysyväksi rakennettuun kylään, jossa asuu sekä pakolaisia että paikallisia (integrated settlement).

Afrikka on tällä hetkellä erittäin vahvasti kansainvälisen poliittisen kiinnostuksen kohteena. Niin EU kuin monet sen jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, laativat parhaillaan Afrikka-strategioita. On aivan selvää, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on keskeistä se, mitä Afrikassa lähitulevaisuudessa tapahtuu. Afrikan merkitys maailmanpoliittisessa tilanteessa on selkeästi kasvanut. EU ei ole ainakaan vielä ottanut sellaista roolia, mihin sillä olisi mahdollisuus.

Afrikasta puhuttaessa on aina tärkeä muistaa, että Afrikassa on hyvin erilaisia maita, joiden tilanteet vaihtelevat paljon. Myös maiden sisällä on hyvin erilaisia maailmoja. Kenia on tästä hyvä esimerkki. Elämä on täysin erilaista kehittyvissä miljoonakaupungeissa ja kurjistuvissa rajaseutujen maalaiskylissä.

Kuva: Kansallispuistossa tiet olivat paikoin todella huonokuntoisia ja jäimme vähän väliä mutaan kiinni.

 

Pääkaupunki Nairobi on dynaaminen metropoli. Se on yksi Afrikan ehdottomasti merkittävimmistä talouden keskuksista, eloisa startupien ja innovaatioiden ”hub”. Nairobissa sijaitsee myös osa YK:n pääkonttoreista (samaan tapaan kuin New Yorkissa). Myös Keniassa kaupungistuminen on nopeaa ja pääkaupunkia vaivaavat monet sen mukanaan tuomat haasteet, kuten puutteellinen jätesuunnittelu.

Maaseudulla taas on äärimmäistä köyhyyttä ja kuivuutta. Yli 40% kenialaisista elää YK:n köyhyysrajan alapuolella. Näillä alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset jo näkyvät – ja vaikeuttavat vaikeaa tilannetta entisestään. Lähes kaikkialla Keniassa on veden saantiin liittyviä ongelmia. Moni kylistä on niin syrjässä, ettei sinne ole kunnolla edes pääsyä teitä pitkin. Kuivassa maaperässä viljely on haastavaa. Uutena vitsauksena rankkasateet ovat tuoneet tulvia, jotka vievät mennessään senkin vähän. Rutikuiva ja kova maaperä ei pysty käsittelemään yhtäkkistä vesiryöppyä, vaan tulvat tuhoavat laajasti niin viljelyksiä kuin heikkotekoisia asutuksia.

Kestävän kehityksen kannalta painopisteen on selkeästi oltava nuorissa. Yli puolet kenialaisista on alle 25-vuotiaita. Nuorisotyöttömyys on Keniassa korkealla: valtaosa työttömistä on juurikin nuoria. Samaan aikaan työmarkkinoille tulee miljoona uutta nuorta, joka vuosi. Miten heille kaikille onnistutaan luomaan työtä, tulevaisuuden toivoa? Erityinen painopiste on myös tytöissä ja naisissa. Maassa on edelleen paljon sukupuolittunutta väkivaltaa ja eriarvoisuutta.

Kuva: Tämän koulun lapset ovat todella onnekkaita. Ensinnäkin, he pääsevät kouluun. Toiseksi, koulussa on järjestetty (vaatimaton) kouluruokailu. Osa lapsista säästä ruoan viedäkseen sen perheelle jaettavaksi koulupäivän jälkeen.

 

Kenia on pitkään ollut EU:lle ja myös Suomelle tärkeä kumppani. Kansainvälisten toimijoiden rooli Keniassa on kuitenkin muuttunut. Suomenkin osalta kehitysyhteistyön rinnalle on tullut yhä enemmän kauppaa. Se on ollut myös kenialaisten selkeä toive. Kenian kasvava ja kehittyvä talous on suomalaisille toimijoille iso mahdollisuus. Potentiaalia on paljon, mutta kilpailu on kovaa. Suomi ei saisi jäädä kyydistä, kun isommat toimijat rynnivät markkinoille.

Kenia on Afrikan sarven alueella vakauttava toimija, vaikka demokratian haasteiden, korruption ja instituutioiden epävarmuuden vuoksi epävarmuuden riski on aina olemassa. Maa kehittyy kuitenkin koko ajan ja talous kasvaa. Kiina investoi vahvasti Keniaan, kuten muuallekin Afrikkaan. Se tarkoittaa, että Kenia velkaantuu kovaa vauhtia Kiinalle, mikä ei ole aivan ongelmatonta.

Maassa on paljon pakolaisia. Kaksi suurinta pakolaisleiriä sijaitsevat Somalian ja Etelä-Sudanin rajoilla. Vierailimme jälkimmäisessä, Kakuman leirillä ja Kalobeyein kylässä. Matkustimme sinne Nairobista YK:n lentokoneella, jolla matka kesti noin 1,5h. Tietä pitkin olisi kuulemma kestänyt pitkälti toista vuorokautta.

Kuva: Nämä iloiset naiset olivat saaneet käsitöistä itselleen elinkeinon. Ostin heiltä hienot korvakorut.

 

Yhteensä alueella asuu lähes 200 000 ihmistä ja väkiluku kasvaa koko ajan. Koska epävarmuudet ovat niin pitkäkestoisia, väliaikaisten leirien sijasta on lähdetty kehittämään ratkaisuja, jotka ovat pysyvämpiä ja hyödyttävät myös paikallista väestöä. Telttaleirin sijasta pakolaiset ovat saaneet materiaaleja pienten pysyvärakenteisten talojen rakentamiseen. Ihmiset ovat pieneltä osin voineet näin myös itse vaikuttaa talonsa suunnitteluun ja toteutukseen. Myös ruoka-apua toteutetaan osin käteisenä rahana, jolloin esimerkiksi perheet voivat itse päättää mitä raaka-aineita hankkivat ja miten ruokansa valmistavat. Nämä toimintatavat ovat synnyttäneet kylään tuhansia mikroyrityksiä.

Huomionarvoista on, että myös paikallisella väestöllä on nyt ollut mahdollisuus hyötyä pakolaisille tarjotuista palveluista. Lapset käyvät samaa koulua ja viljelijöille kehitetään yhteisiä kastelujärjestelmiä. Yhteinen hyöty on selvästi hillinnyt vastakkainasettelua ja jännitteitä alueella. Ero perinteiseen leiriin on mielestäni havaittavissa muutoinkin ympäröivässä tunnelmassa. Olen aikaisemminkin vieraillut pakolaisleirillä ja täällä ihmisillä tuntui olevan enemmän toivoa tulevaisuudestaan.

Kuva: Pakolaisleirin liepeillä paikalliset aloittivat omatoimisesti viljelyn virallisten alueiden ulkopuolella jo ennen kuin uusi vesijärjestelmä katettuine palstoineen oli ehtinyt valmiiksi. Uusi viljelytapa mahdollistaa elinkeinon isolle joukolle paikallisia.

 

Perinteisen pakolaisleirin rinnalle syntynyt pysyvä kylämäinen asutus kuvaa sitä muutosta, joka Keniassa muutoinkin on tapahtunut suhteessa YK:n alaiseen toimintaan. Keskeistä on, että vetovastuussa ovat tuen kohteet itse. YK on taustalla ja Kenian oma hallinto päättäjän paikalla. Esimerkiksi pakolaisille tarjottava terveydenhuolto on siirtymässä YK-rahoituksesta Kenian oman rahoituksen piiriin. Sama ajatus itse tekemisestä pätee henkilötasolla. Sen sijasta, että pakolaiset ovat passiivisia avun vastaanottajia, heille mahdollistetaan oma aktiivisuus ja mielekäs tekeminen.

Kaiken kaikkeaan Kenia on todella kiinnostava, monipuolinen, värikäs ja kaunis maa. Luonto villieläimineen on taianomainen ja metropolin syke vie helposti mukanaan. Matkan aikana näimme niin köyhien slummien jäteröykkiöitä, niukkaa omavaraisuutta karulla aavikolla, kuin meille tavallista urbaania kaupunkikuvaa. Oman poliittisen urani mieleenpainuvimpia hetkiä on varmasti pitää puhetta kaatopaikan huipulla yleisölle, johon kuuluu ministereitä puvuissaan, paikallisen yhteisön asukkaita, kulkukoiria ja jätteitä tonkivia sikoja. Senkin tapaamisen myötä avautui kiinnostavia mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaiselle osaamiselle. Kävi ilmi, että paikalliset toimijat olivat jo vierailleet Turussa tutustumassa kierrätysinnovaatioihin.

Kuva: Kaatopaikan päällä puheiden jälkeen.

**

Vierailujen lisäksi tapasimme matkan aikana erikseen ainakin seuraavia tahoja: Solidaarisuus, Suomen suurlähetystö, UN Resident Coordinators Office, UN Habitat, UNFPA, ILO, WFP, UNMAS, UNHCR, UNDP, UN Women, UNEP, KUA. Erillinen tapaaminen oli myös Nairobin senaattorin kanssa. Lisäksi tapasimme ison joukon muita Keniassa toimivia järjestöjä ja yrityksiä suurlähettilään järjestämällä vastaanotolla.

Kuva: Kenian naisparlamentaarikkojen kanssa yhteiskuvassa suurlähettilään residenssissä.

 

Toimin myös Eduskunnan Kenia-ystävyysryhmän puheenjohtajana.

YK-liiton raportin matkasta voi lukea täällä.

Kuva: Arvostukseni YK:n tekemää työtä kohtaan vain kasvoi matkan myötä. YK:n toimijoiden välinen yhteistyö myös toimii koko ajan paremmin: ”delivering as one”.